16.3.2016

VANTAAN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 9.3.2015

Kantajana ja vastaajana

A ja X Oy

Kuultavat

Työttömyyskassa ja työttömyysvakuutusrahasto

Asia

Työntekijän palkkaedut

A:n kanne

Vaatimukset

A on vaatinut, että X Oy (yhtiö) velvoitetaan suorittamaan hänelle korvaukseksi työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 10 kuukauden palkkaa vastaavat 39.116,80 euroa viivästyskorkoineen.

Perusteet

A on työskennellyt toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa yhtiön palveluksessa työpäällikkönä 1.3.2011 alkaen. Yhtiö on antanut hänelle 21.11.2012 kirjallisen varoituksen työtehtävien laiminlyönnistä ja ohjeiden noudattamatta jättämisestä ja irtisanonut hänen työsopimuksensa 14.2.2013. Irtisanomisen perusteeksi yhtiö on ilmoittanut toistuvat ja vakavat laiminlyönnit ja moitittavan menettelyn jatkamisen varoituksista ja suullisista huomautuksista huolimatta aiheuttaen yhtiölle taloudellista vahinkoa, ja työsuhteen päättymispäiväksi on sovittu 31.3.2013.

Yhtiön A:lle 21.11.2012 antama varoitus työtehtävien laiminlyönnistä ja ohjeiden noudattamatta jättämisestä on perusteeton, koska hän on kesäkuusta 2012 alkaen käsitellyt kaikki tarjoukset esimiehensä kanssa ja saanut tämän hyväksynnän. Hankintojen kilpailutuksissa A on toiminut saamiensa ohjeiden mukaisesti, ja raportoinnista hän ei ole saanut ohjeita. Muita varoituksia yhtiö ei ole antanut A:lle, ja saamansa varoituksen jälkeen hän ei ole syyllistynyt virheisiin tai laiminlyönteihin. Työsopimuksen irtisanomiselle ei siten ole ollut lainmukaisia perusteita. Yhtiön väittämät laiminlyönnit ovat lisäksi tapahtuneet vuoden 2012 keväällä tai kesällä, joten niiden perusteella työntekijää ei ole voinut irtisanoa useita kuukausia myöhemmin. Myöskään varoituksen antamisen jälkeen työntekijää ei ole voinut irtisanoa varoituksessa mainituilla perusteilla.

Ennen työsopimuksen irtisanomista yhtiön johto ja A:n lähin esimies ovat kohdelleet häntä epäasiallisesti. A:n työllistymistä on myös pyritty vaikeuttamaan mustamaalaamalla häntä asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden läsnäollessa. Ansionmenetyksen lisäksi nämä seikat ovat aiheuttaneet A:lle merkittävää mielipahaa ja huolta, minkä vuoksi viiden kuukauden palkkaa vastaava määrä irtisanomiskorvauksesta on määrättävä korvaukseksi aineettomasta vahingosta. Tapaukseen ei liity mitään korvausta alentavaa seikkaa.

X OY:n vastaus

Vaatimukset

Yhtiö on vastustanut kannetta kohdan 6 osalta ja vaatinut sen hylkäämistä.

Perusteet

Mikäli yhtiöllä ei katsottaisi olleen laillista perustetta A:n irtisanomiselle, kohtuullinen korvaus A:n työsopimuksen päättämisestä on kolmen kuukauden palkkaa vastaava 11.735,04 euroa.

Joka tapauksessa yhtiön vastasaatava A:lta on suurempi kuin A:n saatavat.

A:n työtehtäviin työpäällikkönä on kuulunut tarkastaa urakkatarjouspyynnössä ja sen liiteasiakirjoissa esitetyt tiedot tarjouskilpailun kohteesta ja laatia niiden perusteella laskelma urakkahinnasta, jolla yhtiön on kannattavaa osallistua tarjouskilpailuun, sekä tehdä urakkatarjous ja sen menestyessä allekirjoittaa yhtiön puolesta urakkasopimus.

Urakan aikana A:n tehtävänä on ollut laatia itsenäisesti yhtiön johdolle hankintabudjetti, johon merkittyjä kustannuksia hän ei ole saanut ylittää ja joka on toiminut hänen tehtäviinsä kuuluneiden omien töiden, materiaalien ja aliurakoiden hankkimisen seurantavälineenä.

Mikäli hankinnat viivästyvät, viivästyminen vaarantaa urakan valmistumisen sovitussa ajassa, mistä seuraa poikkeuksetta urakkasopimusten mukaan viivästyssakkoja.

A on laiminlyönyt toistuvasti kaikki nämä työvaiheet selkeästä ohjeistuksesta ja varoituksista huolimatta. Tästä on aiheutunut yhtiön kyseisen toimipisteen urakoista vuosina 2012-2013 yli miljoonan euron vahingot.

A on muun muassa jättänyt tarjouslaskelmissa huomioimatta selkeästi urakkaan kuuluvia kustannuseriä, sisällyttänyt urakkahintaan tarjouslaskennasta hänen tietensä puuttuneita osahankintoja, laiminlyönyt tehdä pyydettyjä budjetteja ja hankintoja, tehnyt kannattamattomia sopimuksia ja jättänyt kilpailutukset tekemättä. A on laiminlyöntiensä lisäksi peitellyt tekemiään virheitä sekä Y:n työmaan että Z:n työmaan kohdalla ja peittely on aiheuttanut yhtiölle lisävahinkoa. Mikäli yhtiö olisi ollut työmaiden budjetin ylityksestä selvillä, olisi vahinkoja voitu rajoittaa esimerkiksi neuvottelemalla lisätilauksista tilaajien kanssa.

Laiminlyöntejä on ilmennyt yhtiön kanteessa tarkoitettujen Y:n ja Z:n työkohteiden lisäksi kolmannella työmaalla vuosina 2011-2012. Viimeksi mainituista yhtiö on saanut tiedon vuonna 2013 asioiden selvittelyn yhteydessä.

A:ta on useita kertoja kehotettu tarkistamaan töitään ja pyytämään tarvittaessa apua esimiehiltään ja häntä on muistutettu työtehtävistä kirjallisesti 4.4.2012 päivätyssä muistiossa. A:lle on annettu 21.11.2012 kirjallinen varoitus ja myös 31.1.2013 sähköpostiviestillä varoitus. Työsuhteen päättymisajaksi on sovittu

31.3.2013, jotta A saattaisi keskeneräisen työmaan useat kymmenet hankinnat ajan tasalle. A:n laiminlyönnit ovat olleet siinä määrin vakavia, että varoitusta ei olisi työsopimuslain 7 luvun 2 §:n mukaisesti tarvinnut edes antaa.

Lisäksi yhtiö on vedonnut kanteen vastustamisen perusteina yhtiön vastakanteessaan esittämiin perusteisiin.

X OY:n kanne

Vaatimukset

Yhtiö on vaatinut, että A velvoitetaan maksamaan sille vahingonkorvausta 180.000 euroa korkoineen

Perusteet

Vahingon määrä

Toimiessaan yhtiön työpäällikkönä A on aiheuttanut yhtiölle suoranaista vahinkoa kyseisen yksikön toiminta-alueella Y:n päiväkodin teknisessä peruskorjausurakassa 429.083,76 euroa ja Z:n terveysaseman peruskorjausurakassa 360.533,03 euroa. Huomioon ottaen 15 prosentin kate ja muut vahingot vahinko on yhteensä 1.355.913,98 euroa.

Vaadittu vahingonkorvaus on todellisuudessa aiheutuneen vahingon määrään nähden kohtuullinen ottaen huomioon A:n tuottamuksen ja vahingon merkittävyyden.

Vahingonkorvausvelvollisuuden perusteet

Vahinko on aiheutunut A:n huolimattomasta toiminnasta. A:n aiheuttama vahingon määrä on huomattava eikä kuulu tavanomaiseen yritystoiminnan riskin piiriin. A:n olisi koulutuksensa ja kokemuksensa perusteella huolellisesti toimien pystynyt suorittamaan tehtävänsä niin, että vahinkoa ei olisi yhtiölle syntynyt tai niin että se olisi ollut huomattavasti vähäisempi. A:lla on ollut tarjouslaskentaan ja urakkahinnoitteluun riittävän kokemuksen lisäksi käytettävissään riittävät työkalut, joiden avulla hän olisi huolellisesti toimiessaan voinut tehdä virheettömät tarjoukset. Yhtiöllä ja A:n esimiehillä on ollut oikeus luottaa A:n laskemiin tarjouksiin. A:n työtehtäviin kuului vastata tarjouslaskennasta itsenäisesti.

Lisäksi A on salaillut tekemiään virheitä. Tämä on johtanut lisävahinkoihin sekä siihen, ettei yhtiö ole voinut yrittääkään rajoittaa sille jo syntyneitä vahinkoja. A ei ole antanut työnantajalle niitä tietoja, jotka hänen olisi toimenkuvansa vuoksi tullut antaa. Tämän vuoksi työnantaja ei ole voinut toteuttaa työnantajan valvontatehtävää. Yhtiöllä ja sen johdolla on ollut oikeus luottaa siihen, että A tekee laskelmat huolellisesti tai ainakin ilmoittaa johdolle siitä, että laskelman tekemiseen ei ole tarvittavia työkaluja tai osaamista.

A:n on tullut asemansa ja kokemuksensa perusteella tiedostaa menettelyynsä liittyvät riskit ja merkittävä vahingon aiheutumisen vaara, jos tarjouslaskelmat eivät vastaa todellisuutta, hankintoja ei kilpailuteta, eikä urakkaa seurata siten, että kustannukset pysyvät annetun tarjouksen mukaisina. A on pystynyt ennakoimaan menettelynsä seuraukset ja olisi halutessaan voinut rajoittaa vahinkoa huomattavasti. Kokonaisuutena arvioiden A:n menettelyä on pidettävä törkeän piittaamattomana.

A:n vahinkoa aiheuttanut toiminta

A on toiminut työpäällikkönä kanteessa tarkoitetun vahingon aiheuttaneilla Y:n ja Z:n työmailla. Hän on tässä ominaisuudessa vastuussa urakkatarjousten tekemisestä huolimatta siitä, että B teki osan Y:n työmaan laskelmasta. A ei ole riittävällä huolellisuudella perehtynyt tarjouspyyntöasiakirjoista ilmeneviin tehtäviin, mikä on johtanut vakaviin virheisiin urakkalaskennassa. Urakkatarjouksen lähettämisten jälkeen käytiin urakkaneuvottelut, joissa työpäällikkö A on edustanut yhtiötä. Urakkaneuvotteluissa tilaajan ja urakoitsijan edustajat käyvät tarjousasiakirjat läpi sen selvittämiseksi, että tarjous vastaa tarjouspyyntöasiakirjoja. A:n olisi jo ennen urakkaneuvotteluja tullut kertoa virheistä työnantajalle ja viimeistään urakkaneuvottelujen aikana tuoda asia ilmi myös tilaajalle. Yhtiön harkittavaksi olisi tällöin jäänyt, sitoutuuko yhtiö silti urakalleen.

Urakkasopimuksen allekirjoittamisen jälkeen työpäällikkö tekee kohteeseen hankintabudjetin. Hankintabudjettia apunaan käyttäen työpäällikkö tekee materiaalihankinnat ja merkittävät hankinnat tulee kilpailuttaa mahdollisuuksien mukaan jo ennen urakan käynnistämistä. Budjettiin on myös laskettu hankkeeseen käytettävät työtunnit, joita työpäällikkö seuraa työajanseurantaohjelmasta. Työpäällikön tulisi seurata, että tarjouslaskennan perusteena olleita kustannuksia ei ylitetä. Mikäli kustannukset ylittyvät, tulisi hänen informoida siitä johtoa. Hankebudjettia ei saa ylittää ilman toimitusjohtajan lupaa.

Urakan toteuttamisen aikana toteutuvista lisätöistä ja muutostöistä pitäisi tehdä etukäteen sopimus. Käytännössä lisä- ja muutostöistä usein sovitaan vasta sen jälkeen, kun ne on jo tehty. Yhtiön käsitys on se, että A on saanut työnjohdolta tietoonsa, että lisä- ja muutostöitä on työmailla tehty tai että niille on ollut tarvetta. A:n olisi työpäällikkönä pitänyt huolehtia siitä, että lisätöistä sovitaan tilaajan kanssa ja että niistä laskutetaan ja työt olisi pitänyt tarvittaessa pysäyttää, jotta niistä olisi voitu sopia tilaajan kanssa. A on kuitenkin käytännössä jättänyt lisätyöt laskuttamatta sekä sopimatta.

A olisi voinut rajoittaa vahinkoa, kun budjetin ylitys tuli esille. Myös työnantaja olisi voinut rajoittaa vahinkoa, jos A ei olisi salannut sitä. Mikäli A olisi antanut asianmukaiset tiedot kustannuksista, urakoita ei olisi aloitettu ollenkaan tai tilaajien kanssa olisi voitu neuvotella lisätilauksista. Mikäli urakoita ei olisi ollenkaan aloitettu, olisi yhtiö voinut sopia muista sellaisista urakoista, joista olisi tullut tavanomainen 15 % kate.

Viimeistään loppusyksyllä 2012 Y:n urakassa esiintyneiden epäselvyyksien ilmaantuessa A:n olisi tullut huolehtia siitä, että lisävahingoilta vältytään ja että urakan kustannukset saadaan pidettyä hallinnassa. Tästä huolimatta A ei ole muuttanut toimintatapaansa. Z:n urakan tarjous on annettu alihintaisena 14.9.2012, eikä A sopiessaan urakasta ole tarkastanut, että laskelma pitää paikkansa. Lisäksi samat laiminlyönnit liittyen hankintabudjettiin, hankintoihin ja lisätöihin toistuivat Z:n urakassa. Kun yhtiö on louhintatapauksen jälkeen alkanut selvittää A:n toimintaa, johto on päätynyt varoittamaan A:ta työnantajan ohjeiden vastaisesta menettelystä.

Kun Z:n urakassa oli myös alkanut ilmetä ongelmia A:n velvollisuuksien hoitamisessa ja laskennasta ilmaantui merkittäviä puutteita, työnantaja on varoittanut A:ta uudelleen. Saamistaan varoituksista ja aiemmin saamistaan selkeistä toimintaohjeista huolimatta A ei ole ryhtynyt hoitamaan tehtäviään asioiden kuntoon saattamiseksi. A:n laiminlyöntien toistuvuus ja huolimattomuus työnteossa pitkällä aikavälillä osoittavat A:n törkeän piittaamatonta ja yhtiön etuun nähden välinpitämätöntä menettelyä. Virheiden peittely ja asioiden salaaminen työnantajalta kehotusten jälkeenkin korostavat A:n menettelyn moitittavuutta.

Y:n urakka

Y:n urakan urakkasopimus on ollut selvästi alihintainen, koska A:n itsenäisesti hoitamassa tarjouslaskennassa jätettiin ottamatta huomioon useita merkittäviä kulueriä.

A on varannut tarjouslaskennassa louhintatöiden ostamiseen alihankintana 3.375 euroa. Hän on tehnyt näistä töistä myöhemmin toimivaltansa ylittäen sopimuksen aliurakoitsijan kanssa 129.168,40 eurolla. A on arvioinut hinnan väärin eikä missään vaiheessa ole ilmaissut tekemäänsä virhettä esimiehelleen tai yhtiön johdolle, minkä vuoksi vahinkoa ei ole voitu rajoittaa. Yhtiö on jälkikäteen yrittänyt rajoittaa vahinkoa riitauttamalla louhintaurakan hinnan.

A ei ollut myöskään budjetoinut lvis -töiden rei'ityksen kustannuksia, mutta hän oli hyväksynyt tästä huolimatta rei'ityksen sisällyttämisen kiinteään urakkahintaan. Rei'itystä ei ole voitu A:n jälkikäteen esittämän näkemyksen mukaisesti laskuttaa erikseen, ja rei'itysten arvo 23.000 euroa on jäänyt yhtiön vahingoksi.

A:n alaisen huomautuksen johdosta yhtiön toimitusjohtaja on lisännyt laskelmaan ennen tarjouksen tekemistä 50.000 euroa ja nostanut katteen 20 prosenttiin 15:sta. Urakkatarjous on tämän jälkeen ollut 1.435.000 euroa (alv 0 %), kun A:n laskelman perusteella urakka olisi tarjottu 1.333.179 eurolla.

Vaikka A on ollut vuosilomalla, kun Y:n urakan tarjous on lähetetty, hän on vastannut sen pohjana olevasta laskelmasta ja sen oikeellisuudesta. Yhtiön toimitusjohtajan C:n on täytynyt voida luottaa A:n laskelmaan, eikä hänellä ole ollut velvollisuutta tehdä laskelmia uudestaan. A:n laskelmien tekemiseen käytössä olleet työkalut ovat olleet asianmukaiset ja niiden avulla A:n olisi tullut tehdä toteutuneita kustannuksia paremmin vastaava arvio.

A:n piittaamattomuutta (VahL 4:1) osoittaa, ettei hän ole tarkastanut ja korjannut vastuullaan olevaa laskelmaa huolimatta siitä, että nuori ja kokematon B on muistuttanut häntä kirjallisesti asiasta.

A ei myöskään pyynnöistä huolimatta ole laatinut kohteesta budjettia, minkä vuoksi louhinnan lisäksi ainakin maanrakennuksen kustannukset olivat ylihintaisia.

Z:n urakka

Z:n kohteen tarjouslaskelmassa A ei ole esimerkiksi budjetoinut lasituksia ja lukituksia koskevia hankintoja. Osan hän on budjetoinut väärin. Kun osa virheistä on tullut ilmi, A on esimiehensä kysyessä vakuuttanut, että muilta osin laskenta on ollut kunnossa.

Hyväksytyt lisätyöt

Viitaten 22.1.2015 oikeudelle ja vastapuolelle lähetettyihin Y:n työmaan lisätyölaskutusta koskeviin asiakirjoihin todetaan, että lisätyölaskutus Y:n urakan osalta huomioiden sekä lisätöiden kustannukset että tuotot eivät sisälly seurantalomakkeen lukuihin. A esitti 23.1.2015 lausumassaan, että Y:n urakan seurantalomakkeella olisi huomioitu lisätöiden kulut mutta ei tuottoa. Edellä esitettyyn viitaten todetaan, että lomakkeeseen ei sisälly lisätöiden kuluja eikä tuottoja, joten A:n esittämää lisätöiden tuoton määrää (144.158,93 euroa) ei tule vähentää kokonaisvahingosta.

Z:n urakan osalta todettakoon, että seurantalomakkeelle sisältyvät hyväksyttyjen lisätöiden kustannukset sekä tuotot.

A:n vastaus

Vaatimukset

A on vastustanut kannetta ja vaatinut sen hylkäämistä.

Perusteet

Vahingon määrä

Yhtiön urakat ovat olleet tappiollisia, mutta yhtiön väittämä vahingon määrä on selvittämätön ja tappiot ovat olleet A:n vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella. A:n työsuhteen päättyessä työmaat ovat olleet kesken. Yhtiön vaatima korvaus katteesta on välillistä vahinkoa, joka ei voi tulla A:n korvattavaksi. Lisä- ja muutostöiden laskutus ei ole ollut ainoastaan A:n tehtävänä, vaan yhtiö on itse laiminlyönyt lisätyölaskutusta.

Y:n urakan osalta A:lle ei ole annettu tarvittavia tietoja vahingon määrän määrittämiseksi. Yhtiön ilmoittama kokonaiskulu (1.851.168,76 euroa) sisältää myös lisätöiden kulut. Lisätöiden tuloja (144.168,93 euroa) laskelmaan ei sisälly. Asianajokuluja (5.127,92 euroa) ei voida hyväksyä laskelmaan lainkaan. Lisäksi urakkasumma on sopimuksen mukaan ollut 1.435.000 euroa. C:n laskelmassa on vähennetty urakkasummasta lisäksi viivästyssakko. Nämä huomioiden urakan tappio on näin matemaattisesti laskettuna korkeintaan ollut 266.881,91 euroa.

Lisäksi urakassa on laskuttamattomia lisätöitä ainakin 59.425,50 euroa (sisältäen muun muassa leikkivarusteet, pihan tasauksen leikkivarusteille, lisäreiät sekä kalusteiden ja pihatöiden lisätyöt).Alkuperäisestä urakkatarjouksesta on puuttunut toteutuneita kuluja ainakin 107.222,92 euron arvosta (sisältäen asfaltoinnin, alumiiniovet, taitto-ovet, piha-aidan sekä puuttuvat koneet). Kyseisen tarjouksen ovat viimeistelleet B ja C. Toteutuneen louhinnan osuus ilman lisätöitä on ollut 106.565,82 euroa. Näihin asioihin A ei ole voinut vaikuttaa. Lisäksi nämä kustannukset ovat louhintaa lukuun ottamatta aiheutuneet käytännössä kokonaan A:n työsuhteen päättymisen jälkeen. Louhinnasta A on saanut neuvoteltua erillisen lisätyön, joka on laskutettu tilaajalta.

Nämä huomioiden Y:n urakan osalta ei jää lainkaan sellaista tappiota, johon A:lla olisi teoriassa ollut mahdollisuus vaikuttaa jollain lailla.

Z:n urakan urakkasumma oli 1.184.598 euroa ja yhtiön ilmoittama kokonaistulo 1.252.256,21 euroa, jolloin lisätöiden osuus on 67.658,21 euroa. Yhtiön ilmoittama kokonaiskulu on ollut 1.607.965,31 euroa, joten kohteen tappio on matemaattisesti laskettuna ollut korkeintaan 355.709,10 euroa.

A:n tekemästä ja D:n hyväksymästä tarjouslaskennasta on puuttunut korkeintaan 73.057,95 euroa. Tämä koostuu 5 eri rivistä (lukitus, ovien lasitus, seinälaatoitus, tukikaiteet ja puulasiseinät). Näitä rivejä vastaavat lisätyöt 17.477,48 euroa puuttuvat kuitenkin yhtiön laskelmasta. Muista lisätöistä puuttuvat ainakin metalliovet, laakaovet, lattian tasoitus, kylmiö ja varusteet ja näiden lisätöiden osuus on vähintään 70.905,95 euroa. Lisäksi puuttuu lattioiden lämpökäsittely, joka on arviolta noin 8.000 euroa. Näiden laskuttamattomien / puuttuvien lisätöiden yhteisvaikutus on 96.383,43 euroa, eikä A ole voinut vaikuttaa lisätöiden laskutuksen puuttumiseen.

Kohteessa on D:n viestin mukaan tehty tehottomasti töitä ja rikottu paikkoja, joita on jouduttu korjaamaan. Kohteessa on ollut myös vesivahinko, jonka kulut on laskettu toteutuneisiin kuluihin. Hankinnat on jätetty kilpailuttamatta ja ikkunat on ostettu kahteen kertaan. Yhtiö on lisäksi tehnyt muille urakoitsijoille kuuluvia töitä. Näiden yhteisvaikutus on arvioitavissa olevan vähintään 190.000 euroa. A ei ole voinut vaikuttaa näihinkään kuluihin.

Kun kuluista vähennetään tulot, laskennan puutteet, laskuttamattomat lisätyöt ja tehottomuus sekä virheet toteutuksessa, jää todelliseksi tappioksi Z:n urakan osalta 0 euroa.

Vahingonkorvausvelvollisuuden perusteet

A ei ole laiminlyönyt työtehtäviään eikä aiheuttanut yhtiölle vahinkoa. A ei ole salannut mitään ja hän on hoitanut työtehtävänsä huolellisesti. A oli ehdottanut yhtiölle, että määrälaskennat ulkoistettaisiin, jolloin virheen syntymisen mahdollisuus olisi pienempi. Yhtiö ei kuitenkaan ollut suostunut tähän. Työnantajalla on ollut A:n työtehtäviin nähden työnjohtovalta ja mahdollisuus koko ajan tarkastaa ja valvoa A:n työtehtävien suorittamista sekä taloushallinnon kautta seurata projektien etenemistä sekä aikataulujen että budjettien suhteen. Kyseisellä toimipisteellä on ollut erillinen vetäjä, joka on toiminut myös A:n esimiehenä. Kesällä 2012 esimiehenä ovat toimineet C ja hänen jälkeensä D.

Vahingon määrä on epäselvä ja se on joka tapauksessa realisoitunut vasta A:n työsuhteen päättymisen jälkeen. Tappioon ovat vaikuttaneet useat sellaiset seikat, joihin A:lla ei ole ollut vaikuttamismahdollisuutta. A on tehnyt tarjouslaskelmat koulutuksensa ja kokemuksensa perusteella parhaan taitonsa mukaan, eikä hän ole tiennyt, että laskelmien perusteella olisi syntymässä vahinkoa.

A on myös seurannut kustannuksia käytettävissä olevilla työkaluilla. A:lla on ollut runsaasti samanaikaisia työtehtäviä ja kiire kohteiden tarjousten jättämisen yhteydessä.

B on hoitanut tehtäviään itsenäisesti ja hänelle on siirretty A:n tehtäviä.

A on menetellyt enintään lievän luottamuksellisesti, minkä johdosta hän ei ole korvausvastuussa yhtiön vahingoista. A:lla ei teoriassakaan ole ollut mahdollisuutta etukäteen ennakoida työmaan tilannetta tai valvoa työmaan etenemistä. Rakennusprojekteihin sisältyy aina huomattava riski eikä sitä ole mahdollista ennakoida tyhjentävästi.

A:n vahinkoa aiheuttanut toiminta

A on työssään noudattanut alan yleistä toimintatapaa ja käyttänyt asianmukaisia menettelytapoja. Urakkatarjoukset eivät ole poikenneet huomiota herättävästi muista, vaan ovat vastanneet muiden tarjouksenantajien tarjouksia, eivätkä A:n tekemät tarjoukset ole olleet tarkoituksellisesti alihintaisia. Urakkaneuvotteluissa ei käydä kaikkia asioita läpi, vaan ainoastaan epäselvät asiat. A:lla ei ole ollut toisintoimimismahdollisuutta. Työmaan keskeyttäminen olisi johtanut suurempiin tappioihin.

A ei ole ollut yksin vastuussa virheistä, vaan muutkin henkilöt ovat osallistuneet tapahtumainkulkuun. A ei esimerkiksi ole voinut vaikuttaa siihen, mihin työntekijät käyttävät työaikaansa. Tämä on työnjohtajien valvontavelvollisuuden piirissä ja heidän taas tulisi raportoida mahdollisista ongelmista työpäällikölle. Työpäällikkö voi seurata ainoastaan toteutuneita työtunteja. Ylityksiä tulee, jos työtunnit on arvioitu liian alhaisiksi, mutta kohde tulee saattaa valmiiksi. Työpäällikkö ei tee kaikkia työmaiden hankintoja. Myös B teki työnjohto- ja hankintatehtäviä Y:n työmaalla.

Lisätöitä ei lähtökohtaisesti pitäisi aloittaa ennen sopimusta. Lisätöiden laskuttaminen on kuulunut A:n tehtäviin, mutta hän ei D:n toiminnan vuoksi ole voinut tehdä sitä asianmukaisesti. Työnjohtajan pitäisi kertoa työpäällikölle lisätyötarpeesta, jonka perusteella tehtäisiin sopimus. A on asianmukaisesti laskuttanut ne lisätyöt, jotka olivat hänen tiedossaan ja valmiit laskutettaviksi siihen mennessä, kun hän on siirtynyt pois Z:n työmaalta vuoden vaihteessa 2012.

Y:n urakka

A ei ole ollut vastuussa Y:n työmaan tarjouslaskelmien tekemisestä eikä niiden tekeminen ole kuulunut hänelle. Hän ei ole allekirjoittanut tarjousta, vaan on ollut vuosilomalla, kun B:n ja C:n tekemä tarjous on lähetetty. A ei ole tehnyt yksin määrälaskentaa eikä lainkaan lopullista budjettia. A on vain pyytänyt ennakkotarjouksia hinnoittelua varten.

Budjetin ylittymisestä ovat vastuussa muut henkilöt. Louhintaa koskeva tarjouskohta ei ole ollut A:n laatima. A on huomannut syksyllä 2012, että kustannukset ylittyvät. Työtä ei ole voinut kuitenkaan keskeyttää. Kustannukset ovat olleet asianmukaiset eikä ylihinnoittelua ole tapahtunut. A on neuvotellut tilaajan kanssa lisätyönä erillisen louhinnan, josta tilaaja on hyvittänyt noin 15.000 euroa korkeammalla yksikköhinnalla. Myös oman työn huomioimatta jättäminen on ollut määrälaskijan ja C:n virhe. Tarjouslaskelma on samalla budjetti, joten A ei tältäkään osin ole toiminut virheellisesti. D oli sanonut, että rei'ityksiä ei laskuteta lisätöinä, vaan ne ovat kuuluneet urakkaan.

Z:n urakka

A on tehnyt Z:n urakan urakkatarjouslaskelman ja saanut siihen hyväksynnän D:ltä. Z:n työmaalla A:n tehtävänä on ollut vain sovittujen hankintojen tekeminen, eikä hänen tehtäviinsä kuulunut käydä työmaalla joulukuun alun 2012 jälkeen. Hän ei ole myöskään laiminlyönyt kustannusten seurantaa, jota hän on pystynyt tekemään vain viikoittaisessa mestaripalaverissa toimistosihteerin laatiman koosteen perusteella. Vain hänen esimiehillään on ollut pääsy yhtiön talouden seurantajärjestelmään. Työnantaja on esittänyt H:lle korvausvaatimuksen samoista asioista, mutta on sittemmin luopunut vaatimuksistaan.

Tuomion perustelut

Työsopimuslain 7 luvun 1 §:n mukaan työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä. Saman lain 7 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan pitää muun muassa työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan.

Saman lainkohdan 3 momentin mukaan työntekijää, joka on laiminlyönyt työsuhteesta johtuvien velvollisuuksiensa täyttämisen tai rikkonut niitä, kuitenkaan saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä. Edelleen 5 momentissa säädetään, että mikäli irtisanomisen perusteena on niin vakava työsuhteeseen liittyvä rikkomus, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista, ei 3 momentissa säädettyä tarvitse noudattaa.

Työsopimuslain 12 luvun 1 §:n 3 momentin mukaan työntekijän, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tai laiminlyö työsopimuksesta tai työsopimuslaista johtuvia velvollisuuksiaan tai aiheuttaa työssään työnantajalle vahinkoa, on korvattava työnantajalle aiheuttamansa vahinko vahingonkorvauslain 4 luvun 1 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaan. Sanotun lainkohdan mukaan vahingosta, jonka työntekijä työssään virheellään tai laiminlyönnillään aiheuttaa, hän on velvollinen korvaamaan määrän, joka harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon vahingon suuruus, teon laatu, vahingon aiheuttajan asema, vahingon kärsineen tarve sekä muut olosuhteet. Jos työntekijän viaksi jää vain lievä tuottamus, ei vahingonkorvausta ole tuomittava.

A:n kanteen osalta asiassa on ratkaistava oliko yhtiö menetellyt työsopimuslain vastaisesti irtisanoessaan A:n. Yhtiön kanteen osalta asiassa on kysymys siitä, oliko A aiheuttanut virhein tai laiminlyönnein yhtiölle vahinkoa lievää moitittavammalla tuottamuksella ja oliko hän aiheuttamansa vahinko ja muut lainkohdassa luetellut olosuhteet huomioon ottaen velvollinen korvaamaan osan siitä yhtiölle.

Näyttö ja sen arviointi

A:n työtehtävät ja työsuoritus

C:n, E:n ja B:n kertomusten perusteella A:n työtehtäviin työpäällikkönä on kuulunut tarjouslaskenta sekä niiden perusteella saatujen rakennusprojektien hallinta ja seuranta materiaalien tilaamisesta toteutuneiden työtuntien ja kulujen seurantaan. Näitä tehtäviä A:n oli tarkoitus suorittaa yhteistyössä häntä määrälaskennassa avustamaan palkatun B:n, yhtiön taloudellista päätösvaltaa käyttäneen toimitusjohtaja C:n, kyseistä yksikköä syksyllä 2012 johtaneen D:n ja työmaalla kulloinkin toimivan vastaavan mestarin kanssa.

Työpäällikkö eli kysymyksessä olevassa riidassa A on vastannut tarjouksen laskennasta ja osallistunut yhtiön edustajana tarjousten pohjalta käytäviin urakkaneuvotteluihin. Z:n kohteesta A on tehnyt tarjouksen yksin ja Y:n urakan osalta hän on saanut apua juuri työt aloittaneelta B:ltä määrälaskennassa. Tarjousten tarkastamisesta vastasi Z:n urakan osalta D ja Y:n urakan osalta C.

B on kertonut Y:n urakkaneuvotteluista, että tilaisuus oli vapaamuotoinen ja lyhyt. A oli huomauttanut rei'ityksen laskennassa huomaamastaan ristiriidasta, mutta ei ollut vaatinut sitä kirjattavaksi pöytäkirjaan. Hän oli hyväksynyt tarjouspyynnön pohjaksi annetut asiakirjat sellaisenaan. B oli osallistunut Y:n urakan urakkaneuvotteluihin vasta työt aloittaneena kuunteluoppilaana.

C ja A ovat olleet yksimielisiä siitä, että nyt kysymyksessä olevien urakoiden tarjousten laskemiseen tarvitsee kokopäiväistä työaikaa yhdestä kahteen viikkoon.

C ja E ovat kertoneet, että tarjouslaskennan tarkastamiseen varataan aikaa 1-2 tuntia. Tarjouksen laskenut esittelee sen tarkastajalle ja mikäli on epäselviä kohtia niistä keskustellaan. Jos tarjouksen laskija ei nosta esille mitään erityistä, tarjousta ei tässä yhteydessä käydä läpi tarkemmin. Tarkastajalla ei ole mitään mahdollisuutta tutustua tarjoukseen niin yksityiskohtaisesti, että mahdolliset laskuvirheet tai huomioimatta jääneet työvaiheet työselityksistä tai muusta urakkamateriaalista tulisivat ilmi.

C on vielä kertonut, että laskennan virhemarginaali on yleensä prosentin luokkaa hankkeen kokonaiskustannuksista. Katteeksi on tarjoukseen kustannusten jälkeen yhtiössä lisätty 10 prosenttia. Projektin toteuttaminen yhtiölle kannattavalla tavalla edellyttää lisäksi, että työpäällikkö laatii hankintabudjetin, valvoo ettei sitä ylitetä ja pyrkii kilpailuttamaan tarvittavat hankinnat vähintään siihen hintaan, mikä on tarjouksessa arvioitu. Lisäksi urakan toteutumista täytyy seurata päiväpääkirjasta, jotka antavat tarkan kuvan hankkeen etenemisestä. Mahdollisiin epäselvyyksiin tulee puuttua välittömästi ja ylimääräisiä työ- ja muita kustannuksia välttää. Työpäällikkö on vastaavien mestareiden esimies. A:n tarjouslaskennassa tekemät virheet olivat hiljalleen alkaneet paljastua yhtiölle syksyn 2012 aikana, A:n toimia oli muiltakin osin alettu selvittämään. Oli ilmennyt, että hankintabudjetit Y:n ja Z:n urakoissa puuttuivat. A ei ollut myöskään toimittanut hankintabudjetteja pyynnöistä huolimatta. Edelleen oli ilmennyt, että hankintoja ei ollut kilpailutettu tai ne oli kilpailutettu puutteellisesti.

C ja B ovat kertoneet, että hankinnat tulee kilpailuttaa ja tehdä urakan alkuvaiheessa, jotta kustannukset pysyvät varmasti suunnitellussa ja urakka voidaan toteuttaa aikataulussa. Toimitusaikataulu sovitaan kunkin työvaiheen mukaan. Edelleen C on kertonut, että tarjouslaskennan virheiden ja urakkaneuvottelujen huolimattomuuden lisäksi A:n työsuorituksessa oli havaittu puutteita työmaan kustannusten valvonnassa ja lisätöiden valvonnassa, niistä sopimisessa ja laskuttamisessa. A:n laiminlyönnit olivat alkaneet paljastua sen jälkeen, kun oli käynyt ilmi, että A oli hyväksynyt noin 100.000 euroa yhtiön tarjouslaskennassa huomioon ottamaa suuremman louhintakustannuksen, vaikka kaikki budjetin ylittävät kustannukset tuli hyväksyttää toimitusjohtajalla. Tämän jälkeen D oli alkanut selvittää A:n työtehtävien tilaa.

E ja F, jotka laskevat urakoita osana työtehtäviään, ovat kertoneet, että urakkaneuvotteluihin mentäessä tarjous on tarkistettava ja palautettava mieleen, jotta neuvottelut voidaan riittävän huolellisesti käydä.

A on kertonut, että hänellä ei ole ollut mahdollisuutta kiireen ja liiallisten työtehtävien vuoksi suorittaa tarjouslaskentaan kuuluvaa määrälaskentaa riittävällä huolellisuudella. Hän oli ehdottanut, että määrälaskenta urakkatarjouksia varten ostettaisiin määrälaskentaan erikoistuneelta yritykseltä, mutta C oli tämän kieltänyt. Edelleen A on kertonut, että tarjouslaskenta on ollut hänen vastuullaan ainakin Z:n urakassa. Z:n urakkaneuvotteluissa A on ollut yhtiön puolesta yksin ja hyväksynyt tarjousasiakirjat sellaisenaan.

Y:n urakan osalta A on kertonut olleensa vuosilomalla, kun tarjous on laskettu loppuun ja jätetty. Näin ollen sen lopullisesta muodosta vastaavat A:n käsityksen mukaan C ja B. Urakkaneuvottelut Y:n urakan osalta olivat olleet lyhyet ja A:n käsityksen mukaan B oli neuvotteluissa mukana siksi, että hän vastasi laskelmien oikeellisuudesta.

G on kertonut, että kyseisessä toimipisteessä on ollut liiallisesti töitä ja että hänellä ja A:lla on jo ennen hänen työsuhteensa päättymistä ollut vaikeuksia selvitä heille osoitetuista työtehtävistä niihin käytettävissä olevalla ajalla.

I, joka toimii ison rakennusalan yrityksen laskentapäällikkönä on kertonut, että varsinkin isommissa urakoissa on tapana ostaa määrälaskenta ulkopuoliselta määrälaskentayritykseltä sen vuoksi, että näin vähennetään virheiden mahdollisuutta ja koska määrälaskenta on hyvin työllistävää.

Vahingon määrä

Asiassa on riidatonta, että yhtiölle oli aiheutunut tappiota nyt kysymyksessä olevista Y:n ja Z:n työmaiden rakennusurakoista. Yhtiölle aiheutunut tappio on yhtiön oman ilmoituksen mukaan Y:n päiväkodin peruskorjausurakassa 429.083,76 euroa ja Z:n terveysaseman peruskorjausurakassa 360.533,03 euroa. Kokonaisvahinkoon yhtiö on lisäksi laskenut tehdystä työstä saamatta jääneen katteen sekä muita kuluja ja ilmoittanut aiheutuneen kokonaisvahingon määräksi 1.355.913,98 euroa.

Käräjäoikeus katsoo, että A:n laiminlyönnit ovat jäljempänä kuvatulla tavalla olleet osasyynä siihen, että urakoiden toteuttaminen yhtiölle kannattavalla tavalla on ollut vaikeaa tai jopa mahdotonta A itsekin on myöntänyt, että puutteita tarjouslaskennassa on ollut. A on kuitenkin laskenut itse, että tappiota ei olisi aiheutunut, mikäli yhtiö olisi toiminut huolellisesti lisätöiden laskutuksessa ja työmaalla.

Urakoiden tappiot ovat olleet niin suuret, että ne ovat vaarantaneet koko yhtiön kannattavuuden. Käräjäoikeus ei pidä lainkaan uskottavana A:n esittämiä laskelmia siitä, että tappiota ei ole aiheutunut tai sitä ei olisi lisätöiden asianmukaisen laskuttamisen jälkeen aiheutunut. Urakkaan kuuluvia töitä on lähtökohtaisesti mahdotonta laskuttaa lisätyönä tilaajalta. A:n tarjouslaskennan puutteita ei siten ole voinut korvata laskuttamalla lisätöitä tilaajalta.

Yhtiö on urakoiden tappioiden vuoksi C:n kertomalla tavalla joutunut tukemaan Itä-Suomen toimintoja siten, että koko yhtiön toiminta on ollut vaarassa. Tilanne on myöhemmin johtanut siihen, että Itä-Suomen toiminnot on erotettu omaksi yhtiökseen, joka on nyt selvitystilassa.

Käräjäoikeus katsoo, että vahinkona ei voida ottaa huomioon saamatta jäänyttä katetta, jota on pidettävä välillisenä vahinkona, joka voisi tulla korvattavaksi ainoastaan jos kysymys olisi positiivisen sopimusedun korvaamisesta.

Yhtiölle urakoista aiheutuneena vahingon määränä on pidettävä yhtiön ilmoittamaa urakoiden aiheuttamaa tappiota eli Y:n päiväkodin peruskorjausurakassa 429.083,76 euroa ja Z:n terveysaseman peruskorjausurakassa 360.533,03 euroa.

A:n menettelyn aiheuttama osuus yhtiölle aiheutuneesta vahingosta

A:n toiminnan aiheuttamaa osuutta yhtiön tappioista voidaan luotettavimmin arvioida tarjouslaskennasta puuttuvien rivien eli tarjousta laskettaessa huomioimattomien kustannusten pohjalta. Tarkempaa selvitystä ja yksilöintiä nimenomaan A:n aiheuttaman vahingon osalta ei ole esitetty. Ottaen huomioon rakennustoiminnan luonteen, vahingon määrän arviointia ei kuitenkaan voida perustaa pelkästään siihen, että tarjouslaskennassa jonkin erän kustannus on arvioitu liian pieneksi tai joku erä puuttuu. Näin esimerkiksi siksi, että F:n ja A:n kertomalla tavalla jokainen laskija arvioi laskussa myös lisäkustannuksia puskureiksi tai laittaa joitakin kustannuksia yhteen samalle riville, siten että jälkikäteen saattaa olla mahdotonta selvittää tarkkaan, mitkä kustannukset ovat tosiasiassa jääneet huomioimatta. Tappiota ovat myöhemmin lisänneet myös hankintojen ja kilpailuttamisen epäonnistumiset ja laiminlyönnit.

Toisaalta tarjouksen epäonnistumisen jälkeinen vahingon rajoittaminen on kuitenkin ollut mahdollista ja vahinkoa on edelleen lisännyt muidenkin kuin A:n huolimaton toiminta sekä sattumanvaraiset seikat, esimerkiksi vastaavan mestarin ammattitaitoisuus, jolla C:n kertoman mukaan voi olla merkittävä vaikutus urakan lopulliseen tulokseen.

Syntyneisiin tappioihin ovat vaikuttaneet monet osatekijät. A:n työsuhdekaan ei ole kestänyt kysymyksessä olevien urakoiden loppuun saakka. A ei ole voinut vaikuttaa hänen irtisanomisensa jälkeen työmaalla tapahtuneisiin virheisiin ja puutteisiin lisätyökorvausten neuvottelussa tai lisätöiden laskuttamisen osalta tai esimerkiksi tilanteisiin, joissa tilattuja tarvikkeita oli palautettu ja tilattu uudelleen tai työmaalla tehty ylimääräisiä yhtiön urakkaan kuulumattomia töitä.

Edellä esitettyjä seikkoja punnitessaan käräjäoikeus katsoo, että yhtiölle aiheutuneen vahingon määrästä A:n aiheuttaman vahingon määrä on asiassa jäänyt yksilöimättä. Yksin louhintaurakan huomioimatta jääminen laskelmassa on aiheuttanut yhtiölle noin 100.000 euron tappion. Aiheutuneen tappion määrään ja A:n rooliin nähden yhtiön 180.000 euron korvausvaatimuksen suuruusluokka on esitetyn selvityksen mukaan kohtuullinen arvio A:n toimien merkityksestä asiassa.

Oliko X Oy:llä asiallinen ja painava syy irtisanoa A?

Asiassa on kaikkien kuultavien toimesta selvitetty, että urakkaneuvottelussa tarjouksen oikeellisuus tarkistetaan ja myös tilaaja haastattelee tarjouksen tekijää tarkistaakseen että tarjouspyyntö on tullut oikein ymmärretyksi ja tarjous siten laskettu oikeiden tietojen perusteella. Mikäli tarjoukseen liittyy epävarmuuksia tai ristiriitoja, joilla voi olla taloudellista merkitystä urakan toteutuksessa, ne on nostettava esiin ja niistä on tehtävä merkintä urakkaneuvottelupöytäkirjaan. Edelleen tarjouslaskentaa itsekin työtehtävänään tekevät E ja F ovat kertoneet, että urakkaneuvotteluihin mentäessä tarjous on tarkistettava ja palautettava mieleen, jotta neuvottelut voidaan riittävän huolellisesti käydä.

A on edustanut yhtiötä urakkaneuvotteluissa sekä Y:n että Z:n työmaiden osalta. A ei ole edes väittänyt tarkistaneensa kummankaan tarjouksen sisältöä ennen urakkaneuvottelua. Urakkaneuvotteluissa ei ole noussut esiin epäselviä seikkoja, joita A olisi vaatinut kirjattavaksi ristiriitana pöytäkirjaan.

Jälkikäteen on selvinnyt, että molemmista urakoista on puuttunut merkittäviä kustannuseriä tarjouslaskennassa.

Käräjäoikeus toteaa, että A:n työsuorituksessa tarjouslaskennassa on asiassa esitetyn selvityksen mukaan tapahtunut virheitä. Hän on lisäksi jättänyt urakkatarjouksia tarkistamatta, käynyt urakkaneuvotteluja ylimalkaisesti sekä jättänyt kertomatta yhtiön johdolle virheistään ja urakkalaskennan epävarmuustekijöistä. Laskennassa tapahtuneiden virheiden on täytynyt tulla A:n tietoon viimeistään silloin, kun hän on aloittanut työmaille tarvittavat hankinnat. A ei ole kuitenkaan ilmoittanut puutteista, vaan sen sijaan ylittänyt tarjouslaskennan mukaisen kustannusarvion kerta toisensa jälkeen.

A:n laiminlyönnit olivat alkaneet paljastua sen jälkeen, kun oli käynyt ilmi, että A oli yksin vastoin yhtiön sisäisiä ohjeita hyväksynyt noin 100.000 euroa yhtiön tarjouslaskennassa huomioon ottamaa suuremman louhintakustannuksen. Työnantajayhtiölle oli tämän jälkeen jatkuvasti paljastunut uusia virheitä ja vahinkoa aiheuttanutta menettelyä. A ei ollut myöskään C:n kanssa käydyistä keskusteluista huolimatta korjannut niitäkään konkreettisia asioita, joiden korjaamiseen hänellä oli huomautusten jälkeen mahdollisuus eli hän ei ollut laatinut pyydettyjä hankintabudjetteja eikä hän ollut hoitanut hankinta- ja lisätyölaskutustehtäviä loppuun Y:n ja Z:n urakoissa.

Edellä selvitetyillä perusteilla käräjäoikeus katsoo, että asiassa on tullut näytetyksi, että A:n työsuoritus on ollut hänen asemaansa ja ammattitaitoonsa nähden niin puutteellinen, että yhtiöllä on kokonaisuutena arvioiden ollut työsopimuslain 7 luvun 1 §:ssä tarkoitettu asiallinen ja painava irtisanomisperuste.

Työsuhteen päättäminen

Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan työntekijää, joka on laiminlyönyt työsuhteesta johtuvien velvollisuuksiensa täyttämisen tai rikkonut niitä, ei kuitenkaan saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä. Edelleen 5 momentissa säädetään, että mikäli irtisanomisen perusteena on niin vakava työsuhteeseen liittyvä rikkomus, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista, ei 3 momentissa säädettyä tarvitse noudattaa.

Yhtiö oli 21.11.2012 antanut A:lle varoituksen työtehtävien laiminlyönnistä ja ohjeiden noudattamatta jättämisestä. A:n toimia selvitettäessä epäselvyyksiä ja laiminlyöntejä oli paljastunut lisää. Tämän lisäksi A ei ollut noudattanut hänelle annettuja selviä kehotuksia esimerkiksi laatia hankintabudjetit. Tämän vuoksi yhtiö oli antanut A:lle uuden varoituksen 31.1.2013 sähköpostilla. Tämän varoituksen A kiistää ymmärtäneensä varoitukseksi. Kirjallisena todisteena esitetty sähköposti on kuitenkin jo otsikoitu "Jatkossa ja varoitus" ja tekstikohdassa numeroitu kohta 9 on sisällöltään selvä varoitus irtisanomisesta.

Työntekijää ei voi irtisanoa varoituksessa mainittujen virheiden nojalla varaamatta hänelle mahdollisuutta parantaa työsuoritustaan. Pääosa A:n työssä tapahtuneista virheistä oli tapahtunut vuoden 2012 keväällä tai kesällä, eikä niiden perusteella työntekijää lähtökohtaisesti voida myöskään irtisanoa useita kuukausia myöhemmin.

A:n virheiden luonne ja laajuus on kuitenkin ollut sellainen, että ne olivat selvinneet yhtiölle kokonaisuudessaan vasta vähitellen. Tämän vuoksi käräjäoikeus katsoo, että arvioitaessa yhtiön menettelyä ratkaisevaa merkitystä ei ole sillä, että virheet oli tehty pääosin yli puoli vuotta ennen irtisanomista.

C oli päättänyt työsuhteen välittömästi A:n kanssa 13.2.2013 pidetyn palaverin jälkeen. C oli tilaisuuden jälkeen ollut pettynyt siihen, ettei A edelleenkään ollut ottanut mitään vastuuta tapahtuneista laiminlyönneistä ja aiheutuneista vahingoista, vaan syyttänyt niistä kaikkia muita. C oli todennut, ettei luottamusta ollut jatkaa A:n työsuhdetta edes sovitusti maaliskuun loppuun saakka. Käräjäoikeuden saaman käsityksen mukaan A:n kirjallisena todisteena 12 esitetty asiakirja, jossa hän on kommentoinut 13.2.2015 palaverista laadittua muistiota kuvastaa C:n kuvaamaa asennetta. A:n työssään tekemät virheet olivat omalta osaltaan johtaneet merkittäviin tappioihin, joista A ei oman käsityksensä mukaan ole lainkaan vastuussa. Saman käsityksen A on esittänyt myös käräjäoikeudessa.

Käräjäoikeus toteaa, että A:n tehtävät ovat olleet vaativia ja niiden huono hoitaminen on aiheuttanut yhtiölle huomattavaa taloudellista vahinkoa. Arvioitaessa A:n työsuhteen päättämistä koskevaa menettelyä merkitystä on annettava virheiden vakavuudelle ja niiden omalta osaltaan aiheuttaman vahingon määrälle. Käräjäoikeus katsoo, että yhtiöllä on ollut oikeus päättää A:n työsuhde C:n kuvaaman luottamuspulan vuoksi ilman, että A:lle on varattu mahdollisuutta korjata työsuorituksensa puutteita varoitusmenettelyn jälkeen.

Edellä selvitetyllä tavalla A:n suoritus työntekijänä on ollut puutteellinen siinä määrin, että yhtiöllä on ollut työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:ien tarkoittamalla tavalla oikeus päättää A:n työsuhde ilman varoitusta. Näin ollen yhtiöllä ei ole velvollisuutta maksaa A:lle työsopimuslain 12 luvun tarkoittamaa korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä.

Vahingonkorvausvelvollisuus

Työsopimuslain 12 luvun 1 §:n ja vahingonkorvauslain 4 luvun 1 §:n mukaan työntekijä vastaa työnantajalle aiheuttamastaan vahingosta, jos työntekijän tuottamus on ollut lievää moitittavampaa.

Työntekijän huolimattomuutta arvioitaessa on arvioitava paitsi hänen huolellisuuttaan ja sitä mitä häneltä on kohtuudella voitu odottaa, myös työntekijän mahdollisuutta vaikuttaa työtehtäviinsä ja sitä, että tietyissä työtehtävissä suurenkin vahingon syntyminen on mahdollista verrattain pienen laiminlyönnin seurauksena.

Työnantajalla taas on mahdollisuus valita työntekijät, huolehtia työmäärän ja käytettävissä olevan työajan riittävyydestä. Työnantaja saa toiminnasta sen onnistuessa taloudellisen hyödyn ja työnantajalla on mahdollisuus valvoa työntekijöitä valitsemallaan tavalla.

A:n huolimattomuus ja toisintoimimismahdollisuus

A:n asema työpäällikkönä on ollut itsenäinen. Hän on voinut allekirjoittaa urakka-asiakirjoja yhtiön puolesta ja edustanut yhtiötä taloudellisesti merkittävissä urakkaneuvotteluissa. A ei ole kuitenkaan itse päättänyt, mistä urakoista tarjouksia tehdään.

D ja C ovat päättäneet, mistä kohteista A:n tulee laskea tarjous. A ei ole muutenkaan itsenäisesti voinut päättää aikataulustaan, työtehtävistään tai tehtäviin käytettävissä olevasta ajasta. Yhtiö on ollut tietoinen siitä, että A:lla on mielestään ollut liiallisesti työtehtäviä, koska hän on pyytänyt saada ostaa määrälaskennan tarjouksia varten ulkopuolelta. Tämä ilmenee myös siitä, että A:n avuksi on palkattu B.

Ottaen huomioon edellä tarjousten syntymistavasta ja niiden laskentaan vaadittavasta täysipäiväisestä 1-2 viikon työajasta esitetyn, käräjäoikeus toteaa, että A on lähtökohtaisesti ollut yksin vastuussa tekemiensä tarjousten oikeellisuudesta ja huolellisesta laatimisesta siitä huolimatta, että ne on tarkistettu esimiehen kanssa ennen lähettämistä.

Y:n tarjouksen tekohetkellä A on ollut vuosilomalla. A on ollut tietoinen siitä, että tarjous on ollut täysin keskeneräinen hänen jäädessään lomalle. Ammattitaitoisena ja kokeneena työntekijänä A:n vastuulla oli ollut ilmoittaa esimiehelleen C:lle esimerkiksi jo ennen lomalle lähtemistä, että laskenta on keskeneräinen ja puutteellinen. Näin ollen sillä, että A on ollut vuosilomalla tarjousta viimeisteltäessä, ei ole A:n vastuun poistavaa merkitystä. A:n vastuuta ei poista myöskään se seikka, että tarjoukseen on lisätty C:n ja B:n toimesta lisäeriä tarjouksen katteen varmistamiseksi.

Tarjousten perusteella yhtiölle syntyneeseen vahinkoon on vaikuttanut myös se, ettei A ole ennen urakkaneuvotteluja käynyt läpi tarjouksia miltään osin, vaikka hän on edustanut yhtiötä urakkaneuvotteluissa. A ei ole vaatinut Y:n urakkaneuvotteluissa kirjattavaksi edes rei'itykseen liittynyttä ristiriitaa, josta kokouksessa oli keskusteltu.

A:lla olisi huolellisesti toimien ollut mahdollisuus välttää tai ainakin rajoittaa yhtiölle nyt kysymyksessä olevista urakoista syntynyttä tappiota.

Työnantajan valvontavelvoite ja mahdollisuus rajoittaa omaa vahinkoaan

Asiassa on selvitetty, että yhtiön kyseisessä toimipisteessä on ollut työsuoritukseen ja tuloksellisuuteen vaikuttaneita ongelmia ainakin keväästä 2012 lukien. Näitä ongelmia on käsitelty ainakin 4.4.2012 tapaamisessa, johon ovat osallistuneet C ja toimipisteen työntekijät. Tapaamisen johdosta laaditussa muistiossa on muun muassa pyritty täsmentämään kunkin kyseisen toimipisteen työntekijän vastuualueita. Tästä huolimatta C, joka oli tuolloin kyseisen toimipisteen esimies, oli vieraillut kyseisessä toimipisteessä vain noin kerran kuukaudessa. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan tämä osaltaan selitti myös sen, että A:n työsuorituksessa olleet ongelmat kävivät ilmi yhtiölle vasta, kun D oli alkanut syksyllä 2012 johtaa yksikköä.

Y:n urakan tarjousta tehtäessä C on tiennyt A:n vuosilomasta ja siitä huolimatta antanut tarjoukselle hyväksynnän puhelimitse saatuaan tarjouksen itselleen sähköpostitse. C ei ole perehtynyt tarjoukseen tai tarjousasiakirjoihin sen syvällisemmin, vaikka B oli ollut tarjouksen sisällöstä epävarma ja ilmoittanut sen C:lle. Myös C on siten ottanut riskin hyväksyessään tarjouksen sisällön tekemillään pintapuolisilla lisäyksillä kustannuksiin ja katteeseen. D:n huolellisuudesta A:n laatimien tarjousten tarkistamisessa ja A:n muusta valvomisesta esimiehen ominaisuudessa tarjouslaskennan ja muiden työtehtävien suhteen ei voida saada luotettavaa näyttöä, koska D on menehtynyt ennen oikeudenkäyntiä.

Työnantajan olisi tullut näissä kyseisen toimipisteen mittakaavassa merkittävissä urakoissa valvoa tarjousten laatimista tai vähintään käyttää niiden tarkastamiseen enemmän aikaa erityisesti huomioon ottaen se, että A:n työsuhde yhtiön kanssa ennen nyt kysymyksessä olevia tapahtumia ei ole ollut pitkä ja erityisesti koska A on ollut vuosilomalla Y:n urakan tarjouksen viimeistelyviikolla.

Selvittäminen ja valvominen ei myöskään ole ollut mahdotonta tai kohtuutonta, koska A:n työn puutteet ovat lopulta tulleet ilmi sitä kautta, että D on alkanut selvittää havaitsemiaan epäselvyyksiä.

A:n esimiehet eivät ole edellä selvitetyllä tavalla toimineet huolellisesti. Käräjäoikeus toteaa, että A:n itsenäinen asiantuntijan asema ei ole poistanut työnantajan valvontavelvollisuutta, vaikkakin vähentänyt sitä verrattuna muussa asemassa olevaan työntekijään. Yhtiön huolimaton suhtautuminen tarjouslaskennan aikaiseen ja jälkikäteiseen valvontaan on luettava A:n eduksi arvioitaessa hänen vastuutaan aiheutuneesta vahingosta.

Johtopäätökset ja korvausvelvollisuus

A:n vahingonkorvausvelvollisuutta yhtiölle harkittaessa on otettava huomioon, että A:lla ei ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa työtehtäviensä sisältöön, niihin käytettävissä olevaan aikaan tai niiden määrään. Tämä on aiheuttanut kiirettä ja sen, että A on joutunut tekemään osan vaativistakin työtehtävistä riittämättömällä ajalla.

A:n työtehtävistä juuri tarjouslaskenta on sellainen tehtävä, jossa pienetkin virheet, kuten yhden laskurivin puuttuminen tai väärä merkitseminen voi aiheuttaa suuren vahingon. Yhtiöllä taas on ollut mahdollisuus valita haluamansa työmenetelmät sekä huolehtia A:n työmäärän kohtuullisuudesta ja käytettävissä olevan työajan riittävyydestä. Yhtiöllä on myös ollut mahdollisuus ja velvollisuus valvoa A:n työntekoa valitsemallaan tavalla.

Vahingonkorvausvelvollisuus työnantajaa kohtaan ei synny sillä perusteella, että työntekijä on hoitanut tehtäviään epäpätevästi, huolimattomasti tai laiskasti. Työnantajalla on mahdollisuus valita haluamansa työntekijät sekä velvollisuus ja mahdollisuus valvoa ja kouluttaa työntekijöitään. Seuraus työtehtävien laiminlyönnistä on irtisanominen.

Merkitystä nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa on annettava myös sille, että aiheutunut tappio kuuluu osittain liiketoiminnan riskeihin. Urakan onnistuessa yhtiö olisi saanut lyhentämättömänä syntyneen taloudellisen hyödyn. Kaikki urakat eivät ole voitollisia eikä urakan tappiollisuus oikeuta työnantajaa siirtämään liiketoiminnan riskiä työntekijöille, vaikka usein aiheutuneen vahingon taustalla on huolimattomuutta ja muita inhimilliseen toimintaan liittyviä virhearvioita. Työntekijän korvausvastuu tulee kysymykseen ensisijaisesti silloin, kun työntekijä tekee tietoisesti työnantajalleen vahingollisia toimia esimerkiksi tavoitellessaan omaa tai muiden kuin työnantajan etua tai työnantajaa vahingoittaakseen.

Vahingonkorvauksen tarkoitus on saattaa vahinkoa kärsinyt siihen tilanteeseen tai mahdollisimman lähelle sitä tilannetta jossa tämä olisi ollut, mikäli vahinkoa ei olisi sattunut. Käräjäoikeudessa syntyneen

vaikutelman mukaan yhtiön motiivi vahingonkorvauksen vaatimiselle ei välttämättä ole vahingonkorvauslain mukainen tarve saada korvausta aiheutuneesta vahingosta vaan pikemminkin kysymys on ollut yhtiön tarkoituksesta painostaa A luopumaan kanteestaan, mitä osoittaa sekin että vahingonkorvausvaatimus on esitetty vasta vireillä olevassa irtisanomisriidassa. Vahingonkorvauslaki ei suojaa sanotun kaltaisia tavoitteita.

Vahingonkorvauslain 4 luvun 1 §:n mukaan vahingosta, jonka työntekijä työssään virheellään tai laiminlyönnillään aiheuttaa, hän on velvollinen korvaamaan määrän, joka harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon vahingon suuruus, teon laatu, vahingon aiheuttajan asema, vahingon kärsineen tarve sekä muut olosuhteet. Jos työntekijän viaksi jää vain lievä tuottamus, ei vahingonkorvausta ole tuomittava.

Käräjäoikeus katsoo, että A:n edellä selvitetyt laiminlyönnit ja menettely osoittavat lievää suurempaa tuottamusta. Kaikki edellä lausutut vahingonkorvausvelvollisuuden puolesta ja vastaan esitetyt seikat huomioon ottaen käräjäoikeus katsoo kuitenkin, että kohtuullinen seuraus A:n menettelystä on ollut työsuhteen päättäminen. A:ta ei voida kohtuudella velvoittaa korvaamaan yhtiölle aiheutunutta vahinkoa tai osaakaan siitä.

Tuomiolauselma

A:n kohdan 6 osalta esittämät ja X Oy:n vaatimukset on hylätty.

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Johanna Helminen.

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 16.3.2016

Asia:

Vahingonkorvaus, Työntekijän palkkaedut

Valittajat ja vastapuolet:

A ja X Oy

Asian käsittely hovioikeudessa

Pääkäsittely on toimitettu 18.-20.1.2016

Valitukset

A on toistanut käräjäoikeuden tuomiossa selostetusta kanteesta ilmenevät vaatimuksensa työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä maksettavan korvauksen osalta.

Yhtiöllä ei ollut ollut työsopimuslain mukaista asiallista ja painavaa perustetta A:n työsuhteen päättämiselle. Käräjäoikeus oli arvioinut A:n työtehtävät ja aseman yhtiössä sekä niihin liittyvän vastuun väärin. A ei ollut ollut itsenäisessä asemassa työtehtäviinsä tai työmaiden vastuisiin liittyen. Hän oli toiminut työntekijältä vaadittavan huolellisuus- ja lojaliteettivelvoitteen mukaisesti.

A:n väitetyt virheet ja laiminlyönnit olivat tapahtuneet ja myös tulleet yhtiön tietoon jo paljon ennen työsuhteen päättämistä vuoden 2012 puolella. Niihin ei siten voinut vedota työsuhteen päättämisen perusteena.

A:n menettelyä arvioitaessa tuli joka tapauksessa ottaa huomioon, että hänellä oli ollut tuona aikana aivan liikaa töitä. Hänen vastuullaan olleita tarjouslaskentoja oli ollut vireillä useita, ja hänen oli tullut samaan aikaan huolehtia myös olemassa olevien hankkeiden etenemisestä. B oli palkattu tekemään määrälaskentaa nimenomaan siksi, että A:n työt vähenisivät. A oli myös esittänyt, että määrälaskenta ostettaisiin ulkopuoliselta toimijalta virheiden välttämiseksi.

Asiassa tuli lisäksi huomioida, että A:lla ei ollut ollut mahdollisuutta käyttää irtisanomiskeskustelussa avustajaa. Hänen esittämiään perusteluja ei otettu keskustelussa huomioon eikä niitä kirjattu keskustelusta tehtyyn muistioon.

Yhtiö on toistanut käräjäoikeuden tuomiossa selostetusta vastauksesta ja vastakanteesta ilmenevät vaatimuksensa.

A tuli velvoittaa korvaamaan yhtiölle aiheuttamansa vahinko. Hänen asemansa työpäällikkönä oli ollut itsenäinen ja vastuullinen. Hän oli yksin vastannut muun muassa urakoiden tarjouslaskennasta ja tarjousten tekemisestä.

A:n tekemät tarjouslaskennat olivat olleet puutteellisia ja virheellisiä. Hän oli myös laiminlyönyt hankintojen kilpailuttamisen ja kustannusten seuraamisen. A oli lisäksi peitellyt virheitään, mikä oli tehnyt vahingon rajoittamisesta mahdotonta. Hän oli ollut tietoinen laskennan puutteellisuuksista sekä siitä, että yhtiön toimitusjohtaja C luotti hänen toimivan vastuullisesti.

A:n olisi tullut kokemuksensa ja koulutuksensa perusteella ymmärtää virheidensä ja laiminlyöntiensä merkitys sekä vastuunsa aiheuttamastaan vahingosta. Hänen olisi tullut kertoa tiedossaan olevista laskennan puutteista työnantajalle sekä kilpailuttaa työt ja hankinnat siten, ettei laskelmia ylitetä. A:lle oli painotettu avoimuuden merkitystä ja sitä, että kaikista virheistä tuli kertoa heti työnantajalle.

A oli näin ottanut kiellettyjä riskejä työnantajan kustannuksella. Koska hän oli tehnyt saman merkittävän virheen kaksi kertaa peräkkäin yrittämättäkään rajoittaa vahinkoa, oli hänen tuottamustaan pidettävä törkeänä. Koska A oli useista reklamaatioista huolimatta salannut laiminlyöntinsä työnantajalta, kyse ei ollut huolimattomuudesta vaan tietoisesta työnantajan kannalta suuririskisten seikkojen peittelystä sekä epärehellisyydestä ja törkeän piittaamattomasta menettelystä.

Vahingonkorvausta ei tullut jättää kokonaan tuomitsematta tilanteessa, jossa kyse oli lievää suuremmasta tuottamuksesta. Työntekijän irtisanominen ei ollut vahingonkorvausvelvollisuudelle vaihtoehtoinen seuraamus, vaan se saattoi ainoastaan vaikuttaa yhtenä seikkana vahingonkorvauksen määrään. Työntekijän korvausvelvollisuus ei edellyttänyt tahallisuutta.

Yhtiö oli mahdollisuuksiensa mukaan valvonut A:n työtehtävien suorittamista. Yhtiöllä oli ollut lupa luottaa siihen, että A hoiti työtehtävänsä asianmukaisesti ja vastuullisesti eikä peitellyt virheitään. A ei ollut kertonut väitetystä liiallisesta työmäärästään C:lle silloin, kun vahingot olisivat vielä olleet vältettävissä. A:n menettely lähestyi tahallisuutta, eikä sitä voinut pitää normaaliin liiketoimintaan lukeutuvana riskinä.

Vahingonkorvauskanteen nostaminen oli mahdollista myös sen jälkeen, kun työntekijä oli riitauttanut irtisanomisen. A ei ollut käräjäoikeudessa vedonnut siihen, että yhtiön kanteen nostamisen motiivina olisi ollut painostaminen, eikä käräjäoikeuden siten olisi tullut lainkaan arvioida kyseistä seikkaa.

Yhtiön vaatima 180.000 euroa oli kohtuullinen vahingonkorvauksen määrä verrattuna A:n aiheuttamaan ja yhtiön kärsimään kokonaisvahingon määrään, joka oli yhteensä 1.355.913,98 euroa. Saamatta jäänyt kate oli osa yhtiön kärsimää vahinkoa.

Vastaukset

Yhtiö vaatinut, että A:n valitus hylätään.

Yhtiöllä oli ollut työsopimuslain mukainen asiallinen ja painava peruste päättää A:n työsuhde. A oli toistuvasti jättänyt noudattamatta esimieheltään saamiaan ohjeita. Hän oli välinpitämättömällä toiminnallaan aiheuttanut taloudellista vahinkoa työnantajalleen.

A:n tehtävänkuva oli ollut tarkasti määritelty, ja sen mukaan hän oli ollut vastuussa muun muassa urakkatarjouksista. B:n osallistuminen laskentaan ei poistanut A:n vastuuta. B oli myös muistuttanut A:ta erään kustannuslaskelman vajavaisuudesta.

A:ta oli muistutettu tekemättömistä töistä. Hän oli ymmärtänyt hankintojen tärkeyden sekä ennakoinnin merkityksen hankintoja tehtäessä. Kuitenkin hän oli salannut virheensä työnantajalta. Yksinomaan A:n oma käsitys työmääränsä liiallisuudesta ei ollut oikeuttanut häntä laiminlyömään tehtäviään, joiden huomattavasta taloudellisesta merkityksestä hän oli ollut tietoinen.

Virheiden peittely oli ollut tietoista toimintaa. Ottaen huomioon A:n tekemien virheiden suuri taloudellinen merkitys sekä se, että A:ta oli kehotettu avoimuuteen, peittely oli jo itsessään niin vakava teko, että työsuhde olisi voitu päättää ilman varoitustakin.

A on vaatinut, että yhtiön valitus hylätään.

A:n toiminnasta ei ollut aiheutunut yhtiölle mitään korvattavaa vahinkoa. Yhtiön tuli osoittaa aiheutunut vahinko ja sen syy-yhteys A:n virheeseen tai laiminlyöntiin. Yhtiö oli joka tapauksessa laskenut aiheutuneen vahingon määrän liian suureksi.

Väitetyssä vahingossa oli kyse useiden henkilöiden ja seikkojen pitkän ajan kuluessa yhdessä aikaansaamasta tilanteesta. A ei voinut olla henkilökohtaisesti vastuussa kaikkien tappioon vaikuttaneiden osatekijöiden toiminnasta tai muiden henkilöiden tekemistä virheistä. Tarjouksia ja sopimuksia allekirjoitettaessa laskennan puutteet eivät olleet olleet tiedossa. A:lla ei ollut ollut kokonaisvaltaista päätäntävaltaa tarjouskohteiden osalta, toisintoimimismahdollisuutta muiden tekemien virheiden osalta eikä mahdollisuutta peruuttaa jo hyväksyttyjä tarjouksia.

Rakennusurakoissa oli aina tavallista suurempi riski. Pienten virheiden merkitys saattoi helposti kasvaa. Alalla vallitsevan käytännön mukaan rakennusliike kuitenkin vastasi tappioista eikä siirtänyt niitä työntekijän vastuulle ilman erittäin painavaa syytä.

Y:n työmaan tappio oli korkeintaan 266.871,91 euroa ja Z:n työmaan tappio korkeintaan 355.709,10 euroa. Vahingot eivät olleet luettavissa osaksikaan A:n syyksi. Yhtiö ei myöskään ollut ryhtynyt mihinkään toimiin vahingon minimoimiseksi. Lisäksi asiassa tuli ottaa huomioon, että A:n toiminta koski Z:n työmaan osalta vain noin kolmen kuukauden ajanjaksoa. Molemmat työmaat olivat jatkuneet vielä A:n työsuhteen päättymisen jälkeenkin.

A oli toiminut sillä huolellisuudella, mikä niissä olosuhteissa ja niillä välineillä oli ollut mahdollista. Arvioitaessa A:n mahdollista tuottamusta tuli ottaa huomioon muun ohella hänellä ollut suuri työpaine ja kiire sekä työnantajan antaman ohjeistuksen puutteellisuus. Lisäksi tuli huomioida se, että A:n työhön liittyvissä olosuhteissa oli ollut huomattava riski suurtenkin vahinkojen sattumisesta, vaikka työntekijä olisi toiminut huolellisesti. Tästä huolimatta A ei ollut voinut kieltäytyä hänelle osoitetuista työtehtävistä. Hänen väitetyn huolimattomuutensa lievyyttä korostivat lisäksi tilanteen yllätyksellisyys, toimintaolosuhteiden poikkeuksellinen vaikeus sekä hänen pyrkimyksensä asianmukaisen menettelytavan valintaan. A oli noudattanut työssään alan yleistä käytäntöä.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

A on työskennellyt yhtiössä työpäällikkönä toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa 1.3.2011 alkaen. Yhtiö on irtisanonut hänen työsopimuksensa päättymään 31.3.2013.

A on kanteessaan vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan hänelle korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä. Yhtiö puolestaan on vastakanteessaan vaatinut, että A velvoitetaan suorittamaan sille korvausta vahingosta, jonka hän oli työssään aiheuttanut yhtiölle.

Käräjäoikeus on katsonut, että yhtiöllä oli ollut työsopimuslain mukainen asiallinen ja painava peruste päättää A:n työsuhde, ja hylännyt A:n vaatimuksen työsuhteen perusteettomasta päättämisestä maksettavasta korvauksesta. Lisäksi käräjäoikeus on katsonut A:n menettelyn aiheuttaneen yhtiölle suuruusluokaltaan 180.000 euron määräisen vahingon ja A:n tuottamuksen olleen lievää moitittavampaa. Käräjäoikeus on kuitenkin katsonut, että työsuhteen päättäminen oli kohtuullinen seuraus A:n menettelystä, eikä häntä siksi voitu kohtuudella velvoittaa korvaamaan yhtiölle aiheutunutta vahinkoa tai osaakaan siitä.

Sekä A että yhtiö ovat valittaneet käräjäoikeuden tuomiosta. Asiassa on hovioikeudessa kysymys A:n valituksen johdosta ensinnäkin siitä, mitkä olivat A:n työtehtävät ja niihin liittyvät vastuut yhtiössä ja oliko hän laiminlyönyt tai rikkonut niitä siten, että yhtiöllä oli ollut työsopimuslain mukainen peruste hänen työsuhteensa päättämiselle. Toiseksi asiassa on kysymys siitä, olivatko A:n tekemiksi väitetyt virheet ja laiminlyönnit joka tapauksessa niin vanhoja, ettei yhtiö voinut vedota niihin työsuhteen päättämisen perusteena, sekä siitä, olivatko virheet ja laiminlyönnit jatkuneet A:lle annetun varoituksen jälkeen. Mikäli hovioikeus katsoo, että yhtiöllä ei ollut asiallisia ja painavia perusteita A:n työsopimuksen päättämiseen, harkittavaksi tulee myös työsopimuksen päättämisestä suoritettavan korvauksen määrä.

Yhtiön valituksen johdosta hovioikeuden on ratkaistava, oliko A:n väitetty menettely aiheuttanut yhtiölle vahinkoa, mikä oli mahdollisesti aiheutuneen vahingon määrä ja oliko A velvollinen korvaamaan vahingon tai osan siitä.

Ratkaisun keskeinen sisältö

A:n kanne

Perusteet A:n työsuhteen päättämiseen

Työsopimuslain 7 luvun 1 §:n mukaan työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä. Luvun 2 §:n 1 momentin mukaan työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan pitää muun muassa työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan.

A:n irtisanomisen perusteeksi yhtiö on 14.2.2013 päivätyssä työsuhteen päättämisilmoituksessa nimennyt työntekijän toistuvat ja vakavat laiminlyönnit. Yhtiö on vedonnut asiassa siihen, että A:n tekemissä Y:n ja Z:n urakoiden tarjouslaskennoissa oli ollut puutteita ja virheitä. Lisäksi A oli laiminlyönyt hankintojen kilpailuttamisen ja kustannusten seuraamisen, jättänyt noudattamatta esimieheltään saamiaan ohjeita sekä peitellyt tekemiään virheitä.

A on myöntänyt, että Y:n ja Z:n urakoiden tarjouslaskennassa oli jäänyt huomioimatta useita eriä, Y:n urakan osalta yhteensä 229.360,29 euron ja Z:n urakan osalta 73.057,95 euron edestä. Y:n urakan osalta määrälaskennan oli tehnyt B. A oli suorittanut vain tarjouksen hinnoittelun. Tarjous oli jätetty A:n ollessa lomalla. A on katsonut, etteivät Y:n tarjouksessa olleet virheet olleet hänen vastuullaan, vaan tarjouksen oikeellisuudesta olivat vastanneet B ja tarjouksen tarkastanut C. Z:n urakan osalta A on kertonut tehneensä laskennan pääosin itse. A on myöntänyt, että tarjouslaskennan puutteet johtuivat hänen virheistään, mutta katsonut, ettei hän ollut niistä yksin vastuussa, koska yksikönjohtaja D oli antanut luvan tarjouksen tekemiseen A:n esittämällä hinnalla.

Asiassa on riidatonta, että A:n työtehtäviin on muun ohella kuulunut urakoiden tarjouslaskenta, ja että A on ollut tarjousvastuussa ainakin niistä urakoista, joiden tarjouslaskennan hän oli itse suorittanut. Muistiossa, joka koskee 4.4.2012 pidettyä palaveria, on lisäksi erikseen todettu, että myös niissä pienissä urakoissa, joissa tarjouslaskennan teki B, tarjousvastuu oli A:lla. A on hovioikeudessa kertonut mieltäneensä muistiossa mainitut tehtävät omiksi tehtävikseen ja vastuikseen. Myös C, E ja B ovat kertoneet, että A oli työpäällikön asemassaan vastannut tarjouslaskennan oikeellisuudesta aina, eli myös silloin, kun laskennan oli tehnyt B. Hovioikeus katsoo asiassa näytetyksi, että A on työpäällikkönä ollut vastuussa sekä Y:n että Z:n urakoiden tarjouslaskennan oikeellisuudesta, vaikka B olikin suorittanut Y:n urakan tarjouksen määrälaskennan.

Hovioikeus toteaa, että Y:n ja Z:n urakoiden tarjouksissa on A:n myöntämin tavoin jäänyt huomioimatta merkittäviä kustannuseriä. Kuten edellä on todettu, A on myöntänyt Z:n urakan tarjouslaskennan puutteiden johtuneen hänen virheistään. B on huomauttanut A:ta Z:n urakan laskennan vakavista puutteista ja keskeneräisyydestä sähköpostilla 19.3.2012. A on vastauksessaan samana päivänä ilmoittanut lisänneensä laskelmaan osan puuttuneista tiedoista ja todennut, ettei muuhun määrien laskentaan tarvinnut nyt käyttää aikaa. Hovioikeus katsoo, että A:n on täytynyt huomata tarjouslaskentaan jääneen puutteita. Hänen olisi tullut korjata huomaamansa virheet tai ainakin kertoa niistä esimiehelleen. A:n on vuodesta 1979 alalla toimineena täytynyt olla tietoinen siitä, että tarjouslaskennassa tapahtuneet virheet voivat helposti aiheuttaa rakennusyhtiölle suurtakin vahinkoa. Ottaen huomioon A:n työtehtäviin liittynyt vastuu ja tarjouslaskennan virheiden laajuus hovioikeus katsoo, että A on Y:n ja Z:n urakoiden tarjouslaskennassa laiminlyönyt työpäällikön velvollisuudet sekä häneltä edellytettävän huolellisuuden.

Asiassa on selvitetty yhtiössä olleen käytäntönä, että muu kuin tarjouksen laskenut henkilö tarkastaa urakkatarjouksen ennen sen antamista. Y:n urakan tarjouksen tarkastamisesta oli vastannut C, ja Z:n urakan tarjouksen oli tarkastanut D. C:n ja E:n mukaan tarjouksen tarkastajalla ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta tutustua tarjoukseen niin yksityiskohtaisesti, että hän huomaisi mahdolliset laskuvirheet tai huomioimatta jääneet työvaiheet. Jos tarjouksen laskija ei ollut nostanut laskennasta esille mitään erityistä, laskentaa ei tarkastuksen yhteydessä käyty tarkemmin läpi. C on lisäksi kertonut, ettei hänellä ollut ollut tarkastusvaiheessa käytettävissään Y:n urakkaa koskevia asiakirjoja, joten hän ei edes olisi voinut tarkastaa laskelmien oikeellisuutta. Hovioikeus katsoo, ettei C:n tai D:n suorittama urakkatarjousten tarkastaminen vapauta A:ta Y:n ja Z:n urakoiden urakkatarjouksia koskevasta vastuusta.

A on osallistunut sekä Y:n että Z:n urakan urakkaneuvotteluihin. C, E ja F ovat kertoneet, että urakkaneuvottelujen tarkoituksena oli varmistua siitä, että tilaaja ja tarjoaja olivat kumpikin ymmärtäneet tarjouspyynnön ja tarjouksen oikein. Kaikki epäselvyydet ja ristiriitaisuudet tuli ottaa neuvotteluissa esiin ja kirjata neuvottelupöytäkirjaan. Ennen neuvottelua urakkatarjous tuli käydä läpi ja laskennan oikeellisuus tarkastaa. C:n, E:n ja F:n käsityksen mukaan urakasta saattoi yleensä vielä neuvotteluvaiheessa vetäytyä ilman sanktioita, mikäli tarjouksessa havaittiin merkittäviä virheitä. A:n mukaan sen sijaan urakasta ei voinut enää urakkaneuvottelujen aikana vetäytyä, vaikka tarjouksessa huomattaisiin virheitä.

A on hovioikeudessa kertonut, ettei hän ollut ennen Y:n urakkaa koskevaa urakkaneuvottelua ehtinyt perehtyä urakkaa koskeviin asiakirjoihin. A:n käsityksen mukaan B oli ollut urakkaneuvottelussa läsnä siksi, että hän oli vastuussa tarjouslaskennan oikeellisuudesta ja että hänen tehtävänään oli ollut ottaa mahdolliset epäselvyydet esiin. B taas on kertonut olleensa urakkaneuvottelussa vain "kuunteluoppilaana". Neuvottelussa oli ollut mukana myös kyseisen yksikön päällikkö G, jolla ei kuitenkaan ollut osaamista urakkalaskennasta. Z:n urakkaa koskevassa urakkaneuvottelussa A oli ollut yhtiön ainoa edustaja. Hän on kertonut ottaneensa esiin tiedossaan olleet epäselvyydet, mutta niitä ei ollut kirjattu neuvottelupöytäkirjaan, mistä syystä hän ei ollut suostunut allekirjoittamaan sitä.

Hovioikeus katsoo, että A:n olisi työpäällikkönä tullut perehtyä riittävästi urakka-asiakirjoihin ja tarkastaa urakkatarjoukset ennen urakkaneuvotteluja. A ei ole tutustunut Y:n urakan lopullisiin tarjousasiakirjoihin etukäteen. Hän ei myöskään ennen neuvottelua ole kertonut esimiehelleen, ettei hän ollut selvillä Y:n urakan tarjouksen yksityiskohdista. Z:n urakan osalta A:n olisi tullut vähintäänkin kertoa laskennan puutteista ja epäselvyyksistä esimiehelleen. Hovioikeus katsoo, että A on laiminlyönyt velvollisuuksiaan työpäällikkönä myös toimimalla välinpitämättömästi urakkaneuvotteluissa. Hovioikeus toteaa, ettei sillä, voiko urakasta urakkaneuvotteluvaiheessa vielä vetäytyä vai ei, ole A:n menettelyn arvioinnin kannalta merkitystä.

Hovioikeus katsoo, että A:n jo yksin Y:n ja Z:n urakoiden tarjouslaskennassa ja urakkaneuvotteluissa tekemät virheet ja laiminlyönnit ovat hänen vastuullinen asemansa huomioon ottaen laadultaan sellaisia, että hänen voidaan katsoa vakavasti rikkoneen ja laiminlyöneen työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavia velvoitteita. Lisäksi moitittavana on pidettävä sitä, ettei A ole kertonut esimiehelleen tekemistään virheistä ja laiminlyönneistä. Yhtiöllä ei siten ole ollut tilaisuutta selvittää mahdollisuutta urakoista vetäytymiseen tai tarjousten tarkistamiseen. Hovioikeus katsoo, että edellä mainitut puutteet A:n työsuorituksessa ovat muodostaneet asiallisen ja painavan syyn hänen työsuhteensa päättämiselle. Sen sijaan yhtiön väittämät A:n laiminlyönnit hankintojen kilpailuttamisessa ja kustannusten seuraamisessa ovat jääneet yksilöimättä ja näyttämättä.

A on vedonnut hänen menettelyään arvioitaessa siihen, että hänellä oli ollut suuri työpaine ja kiire, sekä ohjeistuksen puutteellisuuteen. Näiden seikkojen huomioon ottaminen edellyttäisi kuitenkin, että A olisi saattanut ne työnantajan tietoisuuteen. Koska hän ei ole menetellyt näin, seikoille ei voida antaa asiassa merkitystä.

Irtisanomismenettelyn lainmukaisuus

A on valituksessaan vedonnut siihen, että hänen tekemikseen väitetyt virheet ja laiminlyönnit olivat joka tapauksessa niin vanhoja, ettei niihin voinut enää vedota työsuhteen päättämisen perusteena.

Työsopimuslain 9 luvun 1 §:n mukaan työnantajan on toimitettava työsopimuksen irtisanominen kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun työnantaja sai tiedon työntekijän henkilöön liittyvästä irtisanomisen perusteesta.

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut ja johtopäätökset siltä osin kuin käräjäoikeus on katsonut, että A:n tekemien virheiden ja laiminlyöntien luonne ja laajuus olivat selvinneet yhtiölle vasta vähitellen, minkä vuoksi ratkaisevaa merkitystä ei ollut sillä, että virheet oli tehty pääosin yli puoli vuotta ennen irtisanomista.

A on valituksessaan vedonnut myös siihen, ettei hänen väitetty menettelynsä ollut enää jatkunut hänelle annetun varoituksen jälkeen. Asiassa on riidatonta, että yhtiö on antanut A:lle kirjallisen varoituksen 21.11.2012. Hovioikeus katsoo, että myös C:n 31.1.2013 A:lle lähettämä sähköpostiviesti on varoitus, koska sen otsikkona on "ohjeet jatkosta ja varoitus ks. kohta 9" ja viestin kohdassa 9 lukee: "Seuraavasta peitellystä taloudellista vahinkoa aiheuttaneesta mokasta tulen purkamaan A:n työsopimuksen ilman irtisanomisaikaa."

Hovioikeus toteaa, että antamalla työntekijälle varoituksen työnantaja lähtökohtaisesti luopuu vallastaan reagoida varoituksen kohteena olleeseen työntekijän menettelyyn ankarammin. Varoitus ja irtisanominen ovat siten luonteeltaan toistensa vaihtoehtoja.

A:n työsuhteen päättämisen perusteena olevat virheet ja laiminlyönnit olivat tapahtuneet pääasiassa jo ennen ensimmäisen varoituksen antamista. Kuten edellä on jo todettu, A:n tekemien virheiden ja laiminlyöntien luonne ja laajuus sekä niiden aiheuttama vahinko ovat selvinneet yhtiölle vasta vähitellen siten, että ne ovat paljastuneet yhtiölle lopullisesti vasta keväällä 2013. Tämän johdosta hovioikeus katsoo, että yhtiöllä on ollut oikeus päättää A:n työsuhde, vaikkei virheitä ja laiminlyöntejä ole näytetty tapahtuneen enää A:n saaman toisen varoituksen jälkeen.

Hovioikeus toteaa, että työsuhteen päättämisperusteen kannalta ei ole merkitystä A:n väitteellä siitä, ettei hänellä ollut ollut mahdollisuutta käyttää irtisanomiskeskustelussa avustajaa tai ettei hänen keskustelussa esittämiään perusteluja ollut huomioitu.

Johtopäätökset työsuhteen päättämisen osalta Edellä mainituilla ja muuten käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus katsoo, että yhtiöllä on ollut työsopimuslain mukainen oikeus päättää A:n työsuhde. A:lla ei siten ole oikeutta vaatimaansa korvaukseen työsuhteen perusteettomasta päättämisestä.

Yhtiön vastakanne

A:n menettelyn aiheuttama vahinko

Asiassa on riidatonta, että sekä Y:n urakka että Z:n urakka ovat olleet yhtiölle tappiollisia. Yhtiön mukaan sille oli aiheutunut tappiota Y:n urakan johdosta 476.510,84 euroa ja Z:n urakan johdosta 360.533,03 euroa. Saamatta jäänyt kate mukaan lukien yhtiölle aiheutuneen kokonaisvahingon määrä oli yhtiön mukaan 1.355.913,98 euroa. Yhtiö on katsonut, että sille aiheutunut vahinko johtui kokonaan A:n menettelystä. A puolestaan on katsonut, että Y:n työmaan tappio oli korkeintaan 266.871,91 euroa ja Z:n työmaan tappio korkeintaan 355.709,10 euroa. A:n mukaan yhtiölle urakoiden tappiollisuudesta aiheutunut vahinko ei ollut osaksikaan hänen syytään. Vahinko oli aiheutunut, koska yhtiö oli hänen työsuhteensa päättämisen jälkeen muun muassa jättänyt lisätöitä laskuttamatta ja hankintoja kilpailuttamatta ja koska töitä oli tehty tehottomasti ja huolimattomasti. A on lisäksi vedonnut siihen, ettei yhtiö ollut ryhtynyt mihinkään toimiin vahingon rajoittamiseksi.

Hovioikeus on edellä katsonut, että A on ollut vastuussa tarjouslaskennassa tehdyistä virheistä. A ei myöskään ole tuonut virheitään ja laiminlyöntejään esimiehensä tietoon, joten yhtiön johdolla ei ole ollut aihetta arvioida urakoiden kannattavuutta ja harkita mahdollisuutta niistä vetäytymiseen. Yhtiöllä ei siten ole ollut tietoja, joiden perusteella se olisi voinut yrittää rajoittaa vahinkoja. Hovioikeus katsoo, että A on vastuussa ainakin niistä vahingoista, jotka ovat aiheutuneet välittömästi tarjouslaskennan virheistä. Sen sijaan A:n ei voida katsoa olevan vastuussa niistä mahdollisista virheistä ja laiminlyönneistä, jotka ovat tapahtuneet hänen työsuhteensa päättymisen jälkeen tai jotka ovat aiheutuneet esimerkiksi yhtiön muiden työntekijöiden tehottomasta tai huolimattomasta työskentelystä.

A on myöntänyt, että urakoiden laskennassa oli jäänyt huomioimatta eriä Y:n urakan osalta yhteensä 229.360,29 euron ja Z:n urakan osalta 73.057,95 euron edestä. Hovioikeus katsoo asiassa selvitetyksi, että A:n menettelyn yhtiölle aiheuttama vahinko on vähintään näiden A:n myöntämien laskennassa huomioimatta jääneiden erien suuruinen eli yhteensä 302.418,24 euroa.

A:n velvollisuus korvata vahinkoa

Työsopimuslain 12 luvun 1 §:n 3 momentin mukaan työntekijän, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tai laiminlyö työsopimuksesta tai tästä laista johtuvia velvollisuuksia tai aiheuttaa työssään työnantajalle vahinkoa, on korvattava työnantajalle aiheuttamansa vahinko vahingonkorvauslain 4 luvun 1 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaan. Vahingonkorvauslain 4 luvun 1 §:n mukaan vahingosta, jonka työntekijä työssään virheellään tai laiminlyönnillään aiheuttaa, hän on velvollinen korvaamaan määrän, joka harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon vahingon suuruus, teon laatu, vahingon aiheuttajan asema, vahingon kärsineen tarve sekä muut olosuhteet. Jos työntekijän viaksi jää vain lievä tuottamus, ei vahingonkorvausta ole tuomittava. Jos vahinko on aiheutettu tahallisesti, on täysi korvaus tuomittava, jollei erityisistä syistä harkita kohtuulliseksi alentaa korvausta.

Työntekijän vahingonkorvausvelvollisuuden syntyminen edellyttää, että työntekijän menettely ilmentää tahallisuutta tai vähäistä moitittavampaa huolimattomuutta työntekijän suhtautumisessa velvoitteitaan kohtaan. Hovioikeus toteaa, että todistustaakka on tältä osin työntekijällä: työntekijä joutuu korvausvelvolliseksi aiheuttamastaan vahingosta, ellei hän osoita vahingon johtuneen korkeintaan lievästä huolimattomuudesta.

Työntekijän tuottamuksen astetta arvioitaessa voidaan ottaa huomioon muun ohella työntekijän asema työnantajan organisaatiossa, työntekijän henkilökohtaiset edellytykset työstä suoriutumiseen sekä työnantajan luomat työnteon edellytykset. Jos työnantaja ei ole riittävällä tavalla huolehtinut omista velvollisuuksistaan, työnantajan katsotaan osaltaan myötävaikuttaneen vahingon syntyyn. Hovioikeus katsoo, että A:n asema työpäällikkönä on ollut vastuullinen ja itsenäinen. Hänen on täytynyt olla tietoinen laskennan virheistä ja puutteellisuuksista sekä siitä, että niistä aiheutuisi vahinkoa yhtiölle. Hän ei tästä huolimatta ole tuonut virheitä ja puutteita työnantajansa tietoon. Näillä perusteilla hovioikeus katsoo kuten käräjäoikeus, että A:n tekemät virheet ja laiminlyönnit osoittavat hänen menettelyssään lievää moitittavampaa tuottamusta. Asiassa ei kuitenkaan ole tullut ilmi seikkoja, joiden johdosta A:n menettelyä tulisi pitää tahallisena. A on velvollinen korvaamaan yhtiölle aiheuttamastaan vahingosta kohtuulliseksi harkittavan määrän.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen hovioikeus harkitsee kohtuulliseksi vahingonkorvauksen määräksi 70.000 euroa, joka A on velvoitettava korvaamaan yhtiölle.

Tuomiolauselma

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

A velvoitetaan suorittamaan yhtiölle vahingonkorvauksena 70.000 euroa korkoineen.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

Muilta osin asiassa esitetyt vaatimukset hylätään.

Kokoonpano hovioikeudessa

Asian ovat ratkaisseet:
hovioikeudenlaamanni Risto Jalanko
hovioikeudenneuvos Harri Katara
hovioikeudenneuvos Risto Niemiluoto
Valmistelija: asessori Mari Köngäs

Äänestys.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Hovioikeudenlaamanni Risto Jalanko:

A:n työsuhteen päättämisperusteen osalta olen samaa mieltä kuin hovioikeuden enemmistö.

Myös yhtiön vastakanteessaan esittämän vahingonkorvausvaatimuksen osalta olen enemmistön kanssa samaa mieltä A:n menettelyllään yhtiölle aiheuttamasta vahingosta ja hänen lähtökohtaisesta velvollisuudestaan korvata yhtiölle aiheuttamansa vahinko. Eri mieltä olen kuitenkin A:n korvausvelvollisuuden suuruudesta.

A:n vahingonkorvausvelvollisuutta on arvioitava enemmistön perusteluissa selvitettyjen työsopimuslain 12 luvun 1 §:n 3 momentin ja vahingonkorvauslain 4 luvun 1 §:n perusteella. A on siten velvollinen korvaamaan yhtiölle määrän, joka harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon vahingon suuruus, teon laatu, vahingon aiheuttajan asema, vahingon kärsineen tarve sekä muut olosuhteet.

A:n asema yhtiössä puoltaa suurta korvausvelvollisuutta. Toisaalta A:n menettelyn moitittavuus ja tapahtuneeseen liittyneet muut olosuhteet kokonaisuudessaan eivät puolla suurta korvausvelvollisuutta. Myöskään vahingon kärsineen tarve ei puolla erityisen suurta korvausvelvollisuutta.

Totean, että tämänkaltaisissa työntekijän työsuhteen päättymisriidoissa alkuperäisenä vastaajana oleva työnantaja ei yleensä vaadi vastakanteella korvausta työntekijän aiheuttamasta vahingosta, vaan tyytyy työsuhteen päättämisperusteen olemassaolon toteamiseen. Tosin tavanomaista ei ole myöskään käräjäoikeuden ratkaisu, jossa on työnantajan vahingonkorvausoikeuden syntymisen toteamisen jälkeen katsottu kohtuullisen seurauksen työntekijän menettelystä olevan vain työsuhteen päättäminen.

Asiaa kokonaisuudessaan harkitessani katson kohtuulliseksi ja oikeudenmukaiseksi lopputulokseksi sen, että A velvoitetaan suorittamaan yhtiölle vahingonkorvaukseksi 15.000 euroa.

Tuomiolauselmanani lausun seuraavan:

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

A velvoitetaan suorittamaan X Oy:lle vahingonkorvauksena 15.000 euroa korkoineen.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

Vailla lainvoimaa