13.7.2015

SATAKUNNAN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 23.5.2014 NRO 8464

Kantaja: A

Vastaajat: B ja C Ky

Muut: Kiinteistö Oy D ja pesänjakaja

Asia: Perusteettoman edun palautus

Selostus asiasta

Kantajan kanne

Vaatimukset

A on vaatinut, että käräjäoikeus

- - -

3. velvoittaa C Ky:n ja B:n yhteisvastuullisesti suorittamaan hänelle hänen omistamaansa osuutta Kiinteistö Oy D:n huoneiston vuokrasta/vuokra-arvosta vastaavat 650 euroa marraskuulta 2010, joulukuulta 2010, tammi-joulukuulta 2011, tammi-joulukuulta 2012 sekä tammi-huhtikuulta 2013 eli yhteensä 19.500 € sekä sen jälkeen kultakin kuukaudelta siihen saakka, kunnes liikehuoneiston lunastushinta on maksettu ja omistusoikeus siirtynyt B:lle. Summat vaaditaan korkolain 3 §:n 2. momentin mukaisine tuottokorkoineen 650 euron erille kunkin kuukauden viimeisestä päivästä lukien sekä korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 14.2.2013 lukien sekä

4. velvoittaa C Ky:n ja B:n yhteisvastuullisesti korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa tässä asiassa laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

- - -

Osituspäätöksessä pesänjakaja on muun ohessa määrännyt, että C Ky on velvollinen suorittamaan A:lle takaisin äänettömän yhtiömiehen panoksen 10.091,28 euroa sekä kertyneet ja maksamatta olevat voitto-osuudet 10.182,60 euroa eli yhteensä 20.273,88 euroa. Osituspäätöksessä on määrätty suoritus erääntyväksi kuukauden kuluttua osituksen antamispäivästä eli 30.6.2011 lukien.

- - -

Osituspäätöksessä pesänjakaja on yhteisomistussuhteen purkamiseksi myös määrännyt, että B:n on suoritettava Kiinteistö Oy D:n osakkeista nrot 11411-14130 puolikasosuudesta A:lle 22.500 €. Omistusoikeus on määrätty siirtyväksi, kun osituksen jakopäätös on tullut lainvoimaiseksi ja lunastusmaksu maksetuksi.

B on moitekanteella ensin vaatinut muutoksia pesänjakajan ratkaisuun tältä osin. Hän on kuitenkin luopunut tästä moitevaatimuksesta käräjäoikeuden suullisen valmistelun istunnossa 20.9.2012, jolloin ositus on tältä osin tullut lainvoimaiseksi. Näin ollen em. suorituksen on katsottava erääntyneen maksettavaksi. Osituspäätöksessä maksun viivästyessä maksamatta olevalle määrälle on määrätty suoritettavaksi korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa. Tämän vuoksi B tulee velvoittaa suorittamaan mainittu summa A:lle vaadittuine korkoineen.

Osituskirjassa on todettu edellä mainituin tavoin, että omistusoikeus A:n omistamaan puolikasosuuteen Kiinteistö Oy D:n osakkeista siirtyy B:lle vasta, kun määrätty lunastus-korvaus 22.500 € on suoritettu.

Em. osakkeiden omistusoikeus oikeuttaa liikehuoneiston hallintaan Kiinteistö Oy D:n omistamassa kiinteistössä. Tässä liikehuoneistossa C Ky on harjoittanut liiketoimintaansa. C Ky on aikoinaan tehnyt liikehuoneiston vuokraamisesta vuokrasopimuksen, jossa vuokraksi on sovittu 1.300 €/kk ja jota vuokrasopimusta ei ainakaan A:n hyväksynnällä ole muutettu. Tämän suuruista vuokraa on myös maksettu ja vuokra on jakaantunut verotuksessa puoliksi B:n ja A:n kesken.

A ei ole saanut omistusoikeudestaan huolimatta vuokria osaksikaan itselleen marraskuusta 2010 lukien. C Ky ja B sen vastuunalaisena yhtiömiehenä ovat yhteisvastuullisessa vastuussa siitä, että vuokrat tulee suorittaa A:lle vaaditulla tavalla 1.11.2010 alkaen siihen saakka, kunnes liikehuoneiston lunastushinta on maksettu ja omistusoikeus siirtynyt.

Mikäli vuokrat on maksettu B:lle kokonaisuudessaan, on hän luonnollisesti velvollinen suorittamaan yli oman osuutensa vuokrista A:lle. Hän ei ole ollut osituspäätöksen perusteella oikeutettu vuokria itselleen perimään.

Mikäli vuokria ei ole maksettu lainkaan, on C Ky velvollinen maksamaan niistä A:n osuuden vuokrasopimuksen perusteella tai ainakin se on saanut A:n kustannuksella perusteetonta etua ilman hänen suostumustaan, jolloin kysymykseen tulee perusteettoman edun palauttaminen A:lle. Kun B on C Ky:n vastuunalainen yhtiömies, on hän yhteisvastuullisesti C Ky:n kanssa mainitusta suorituksista vastuussa.

Jos ja kun liikehuoneistosta on suoritettu vastikkeita, joiden suorittamisesta ja määrästä A:lla ei ole minkäänlaista tietoa, voidaan A:n osuus vastikkeiden määrästä vähentää vuokrien yhteismäärästä.

Vastaajan vastaus

Vaatimukset

B on vaatinut, että kanne perusteettomana hylätään ja A velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa laillisine korkoineen. Tähänastiset oikeudenkäyntikulut ovat 2.852 euroa (sis. alv).

Perusteet

- - -

3. Hylättävä on myös A:n vaatimus siitä, että C Ky olisi velvollinen maksamaan jotain vuokraa edellä mainitusta liikehuoneistosta. Jo ositustoimituksessa A on vaatinut näitä vuokria maksettavaksi, mutta pesänjakaja on tehnyt tältä osin ratkaisun, että C Ky:n maksuvelvollisuus koskee vain sellaista aikaa, jolloin vuokraa oli maksettu. A on tyytynyt tältä osin osituspäätökseen, joten tämä pesänjakajan ratkaisu on saavuttanut lainvoiman. Yhtiövastikkeet tämän liikehuoneiston osalta C Ky on vuokrana maksanut eikä enempään maksuvelvollisuuteen voi olla velvollisuutta sen periaatteen mukaisesti, jolla pesänjakaja on A:n vaatimukset hylännyt ja johon ratkaisuun A on tyytynyt. On kuitenkin todettava myös, että määrällisestikin A:n vaatimus tältä osin on kohtuuttoman suuri, sillä Kokemäen vuokrataso ei voi edellyttää 110 m ² :n suuruisesta liikehuoneistosta vuokraa maksettavaksi 1.300 euroa kuukaudessa, jota A:n vaatimus tältä osin merkitsisi. Käypä vuokra tästä liikehuoneistosta olisi n. 6 €/m ² eli 660 euroa. B tulee tästä esittämään oikeudelle näyttöä.

Kun A:n kanne on kokonaisuudessaan perusteeton ja suorastaan shikaanimainen, on myös hänen oikeudenkäyntikuluvaatimuksensa hylättävä ja päinvastoin hänet, A on velvoitettava korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

- - -

Käräjäoikeuden ratkaisu

Perustelut

- - -

Vuokran maksu tai perusteettoman edun palauttaminen kannevaatimuksessa 3

Asiassa on riidatonta, että osituspäätöksessä on lainvoimaisesti ratkaistu, että B ja A omistavat Kiinteistö Oy D:n osakekannan puoliksi. Riidatonta on edelleen, että C Ky harjoittaa edelleen liiketoimintaa Kiinteistö Oy D:n omistamassa liikehuoneistossa. Osituskirjan mukaan B lunastaa A:n puolikasosuuden Kiinteistö Oy D:n osakkeista. Omistusoikeus osakkeiden puolikkaaseen siirtyy sen jälkeen kun jakopäätös on tullut lainvoimaiseksi ja lunastusmaksu on maksettu. Edellä käräjäoikeus on todennut, että osakkeiden lunastuksesta on edelleen maksamatta 3.605,78 euroa pääomaa. Näin ollen A omistaa edelleen puolet Kiinteistö Oy D:n osakkeista.

Pesänjakaja on osituskirjassa määrännyt, että A on toisena omistajana oikeutettu saamaan puolet Kiinteistö Oy D:n todellisista vuokratuotoista. Pesänjakaja on B:n ilmoituksen perusteella katsonut, että C Ky on maksanut Kiinteistö Oy D:lle vuokraa 11.3.2009 ja 1.11.2010 väliseltä ajalta kahdeksalta kuukaudelta 1.300 euroa kuukaudessa ja kymmeneltä kuukaudelta 700 euroa kuukaudelta. Vuokratulojen määrästä on vähennetty vastikkeiden ja pääomaveron määrä, joten todellisten vuokratuottojen määräksi on sanotulta ajalta tullut 9.734,97 euroa, josta A:n osuus on 4.867,48 euroa. Osituspäätöksen mukaan yhteisen huoneiston osalta tuottoihin liittyvä päätösvalta on pitänyt olla yhteistä eikä A:lla huoneiston toisena omistajana ole oikeutta saada hyvitystä sen toiselta omistajalta tuottojen loppumisen johdosta. Osapuolet eivät ole tältä osin moittineet osituspäätöstä.

A vaatii nyt C Ky:ltä / B:ltä ensisijaisesti osuuttaan vuokrasta tai toissijaisesti mikäli vuokrasuhdetta ei ole perusteettoman edun palauttamista 1.11.2010 lukien. A katsoo vuokran määrän olevan 1.300 euroa kuukaudessa, koska B ei ole voinut yksipuolisesti alentaa sitä 700 euroon kuukaudessa. B puolestaan katsoo ensisijaisesti, että A on menettänyt oikeuden vaatia vuokratuottoja, koska kysymys on osituspäätöksessä lainvoimaisesti ratkaistu. Toissijaisesti B on katsonut, että mitään todellista vuokrasopimusta ei ole koskaan ollutkaan, vaan vuokran maksusta on A:n aloitteesta sovittu avioliiton aikana verotusteknisistä syistä. Joka tapauksessa B on irtisanonut mahdollisen vuokrasopimuksen ennen ositusperusteen syntyä. Vuokran määrää on B:n mukaan ainakin soviteltava vastaamaan paikkakunnan käypää vuokratasoa.

Käräjäoikeus toteaa ensinnä, että koska Kiinteistö Oy D:n yhteisomistus on lainvoimaisesti ratkaistu osituspäätöksessä ei ennen ositusperusteen syntyä vallinneilla olosuhteilla ole merkitystä asiaa arvioitaessa. Edelleen käräjäoikeus toteaa, että pesänjakaja on ratkaissut Kiinteistö Oy D:n tuottojen jakamisen osapuolten kesken ja päättänyt, että A:lla ei ole oikeutta vaatia B:ltä hyvitystä tuottojen loppumisesta. A on tähän päätökseen tyytynyt. A on kuitenkin katsonut nyt olevansa oikeutettu vaatimaan vuokratuottoja tai perusteettoman edun palautusta, koska osituspäätös koskee vain aviopuolisoiden välistä suhdetta avioliittoon perustuen, joten se ei vapauta C Ky:tä vuokranmaksusta tai perusteettoman edun korvaamisesta. Tältä osin käräjäoikeus toteaa, että pääsääntöisesti puolisoiden välisiä taloudellisia asioita ei avioliiton purkauduttua selvitetä ja ratkaista tuomioistuimessa ajettavilla kanteilla, vaan osituksessa. Osituksessa pesänjakajan tehtävänä on määritellä toimituksen piiriin kuuluvat varat ja velat, ratkaista riitaiset omistusoikeuskysymykset, määrätä vastikkeista ja muista toimitukseen liittyvistä seikoista. Tässä tapauksessa pesänjakaja on toimittamassaan osituksessa purkanut osapuolten yhteisomistuksen Kiinteistö Oy D:ssä ja siinä yhteydessä määrännyt tuottojen jakamisesta. Ottaen huomioon edellä mainitun periaatteellisen lähtökohdan, jonka mukaan avioliiton purkautumiseen liittyvät taloudelliset selvittelyt on keskitetty ositustoimitukseen käräjäoikeus katsoo, että A:n olisi tullut moittia osituspäätöstä, mikäli katsoo pesänjakajan ratkaisseen väärin liikehuoneiston tuottoja koskevan kysymyksen. Koska A ei ole näin menetellyt hänellä ei ole enää oikeutta vaatia osuuttaan vuokratuotosta tai perusteettoman edun palautusta C Ky:ltä tai B:ltä. Käräjäoikeus jättää A:n kanteen tältä osin tutkittavaksi ottamatta.

Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä käräjäoikeus määrää oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n nojalla, että asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

- - -

A:n ja B:n oikeudenkäyntikuluvaatimukset hylätään.

A:n kanne jätetään tutkittavaksi ottamatta siltä osin kun hän on vaatinut C Ky:ltä ja B:ltä osuuttaan vuokrasta tai perusteettoman edun palautusta.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Markku Lindqvist

VAASAN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 13.7.2015 NRO 361

- - -

Oikeudenkäynti hovioikeudessa

Valitus

Vaatimukset

A on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin hän on vaatinut C Ky:ltä ja B:ltä osuuttaan vuokrasta tai perusteettoman edun palautusta, ja että kanne tutkitaan myös tältä osin tai vaihtoehtoisesti, että asia palautetaan käräjäoikeuteen käsiteltäväksi myös kannekohdan 3 osalta. Mikäli hovioikeus ottaa pääasian ratkaistavakseen A on vaatinut, että B velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudesta 8.411,20 eurolla ja hovioikeudesta 1.901,20 eurolla, molemmat määrät laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

Käräjäoikeuden tuomio on virheellinen siltä osin kuin A:n vaatimukset kannekohdassa 3 on jätetty tutkimatta.

Kanteessa esitettyä vaatimusperustetta ei ole käsitelty eikä ratkaistu osituksen yhteydessä. A on osituskirjasta ilmenevin tavoin vaatinut että huoneiston vuokratulot 18.2.2009 lukien osituspäivään saakka katsottaisiin olevan avio-oikeudenalaisia varoja. Osituspäätöksessä ei ole otettu kantaa siihen, ovatko C Ky ja asemansa perusteella sen vastuualainen yhtiömies velvollisia suorittamaan päätöksen jälkeiseltä ajalta saamastaan huoneiston käyttöhyödystä vuokraa tai perusteettoman edun palautusta A:lle. Lainvoimainen ositus- ja avio-oikeusperusteella annettu ratkaisu ei estä kanteessa esitettyjen vaatimusten tutkimista. Kyseinen vaatimus on nyt esitetty täysin eri perusteella ja täysin eri henkilörelaatiossa kuin osituksessa.

Lisäksi aviovarallisuusyhteys on katkennut viimeistään silloin kun pesänjakaja on antanut osituksessa osituspäätöksensä 30.6.2011, eikä pesänjakajan toimivaltaan kuulu ratkaista entisten puolisoiden velka- ja varallisuussuhteita tuon ajankohdan jälkeen.

Vastaus

Vaatimukset

B on vaatinut, että valitus hylätään ja A velvoitetaan korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta 1.116 eurolla laillisine korkoineen.

Perusteet

Käräjäoikeuden tuomio on oikea.

C Ky ei ole maksanut vuokria sen jälkeen, kun se ositustoimituksen kestäessä lakkasi maksamasta vuokria.

Asia on osituksessa lainvoimaisesti ratkaistu. Pesänjakaja on osituspäätöksellään määrännyt, ettei A:lla ole huoneiston toisena omistajana oikeutta saada hyvitystä sen toiselta omistajalta tuottojen loppumisen johdosta.

C Ky ei ole saanut mitään perusteetonta hyötyä asiassa. Yhteisen huoneiston osalta tuottoihin liittyvä päätösvalta on pitänyt olla yhteistä eikä A:lla huoneiston toisena omistajana ole oikeutta saada hyvitystä sen toiselta omistajalta tuottojen loppumisen johdosta. A:n hyväksyessä pesänjakajan toimittaman osituksen, hän on menettänyt oikeutensa esittää osituksen jälkeiseen aikaan kohdistuvia vaatimuksia.

Yhteistä päätöstä vuokrauksesta ei ole tehty, eikä B ole perinyt yhtiöltään mitään vuokria osituksen jälkeiseltä ajalta.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Pesänjakaja on 30.6.2011 toimittanut osituksen A:n ja B:n välillä. Osituksessa on ratkaistu puolisoiden väliset taloudelliset suhteet myös Kiinteistö Oy D:n osakkeiden ja C Ky:n osalta.

Osituksessa pesänjakaja on katsonut puolisoiden omistavan yhdessä puoliksi (½) Kiinteistö Oy D:n osakkeet 11411 - 14130, jotka ovat oikeuttaneet liikehuoneiston hallintaan. A:n ja B:n omistaman huoneiston arvoksi on osituksessa vahvistettu 45.000 euroa. Pesänjakaja on tämän mukaisesti ratkaissut, että B saa A:n osuuden Kiinteistö Oy D:n osakkeista, josta osuudesta hänen tulee maksaa lunastusmaksuna A:lle 22.500 euroa. Tähän liittyen pesänjakaja on tehnyt myös ratkaisun siitä, että A:lla on oikeus saada toteutuneiden vuokratuottojen osalta 4.867,48 euroa. Lisäksi osituksessa on ratkaistu muun muassa kysymys siitä, mikä on ollut A:n äänettömän yhtiömiehen panoksen arvo C Ky:ssä. Pesänjakajan toimittamassa osituksessa on siten lopullisesti ratkaistu muun ohessa se, millaisia oikeuksia ja velvollisuuksia puolisoilla on toisiinsa nähden Kiinteistö Oy D:n osakkeiden yhteisomistajina ja toisaalta C Ky:n yhtiömiehinä.

Hovioikeus toteaa, että kommandiittiyhtiön yhtiömiesten välillä toimitettavan osituksen oikeusvoimavaikutus ulottuu myös yhtiöön siltä osin kuin osituksessa on lopullisesti ratkaistu yhtiömiesten keskinäiset yhtiön varallisuuteen ja velvoitteisiin liittyvät kysymykset (ks. Tirkkonen, Oikeusvoimasta (Helsinki 1933), s. 463 ja Lappalainen, Siviiliprosessioikeus II (Helsinki 2001), s. 479-480).

A on nyt esittänyt kanteessaan Kiinteistö Oy D:n osakkeiden omistuksen perusteella vaatimuksia B:tä ja C Ky:tä kohtaan sen vuokrasopimuksen perusteella, joka on tehty C Ky:n kanssa. Hovioikeus toteaa, että A:n osakeomistuksen arvo ja hänen oikeutensa liikehuoneiston vuokratuloihin on lopullisesti ratkaistu puolisoiden välillä toimitetussa osituksessa. Ositus on tältä osin tullut lainvoimaiseksi käräjäoikeuden toteamalla tavalla 20.9.2012. Tämän jälkeen A:lla ei ole voinut olla Kiinteistö Oy D:n osakkeiden omistuksen perusteella muita kuin osituksessa vahvistettuja edellä selostettuja osakkeiden lunastukseen perustuvia saatavia B:tä kohtaan. Pesänjakajan lainvoimaisen päätöksen myötä puolisoiden yhteisomistussuhde liikehuoneiston hallintaan oikeuttaviin osakkeisiin on purettu osituksessa vahvistetuin ehdoin. Näin ollen A ei voi enää vaatia niitä osituksen toimittamisen jälkeisiä vuokrasaatavia, jotka perustuvat C Ky:n kanssa tehtyyn vuokrasopimukseen. A:n olisi tullut esittää kaikki nämä vaatimukset puolisoiden välillä toimitettavassa osituksessa, jossa nämä olisi voitu huomioida arvioitaessa hänen omistamiensa Kiinteistö Oy D:n osakkeiden arvoa mukaan lukien huoneiston mahdolliset tulevat vuokratuotot. A ei ole moittinut ositusta siltä osin kuin pesänjakaja on katsonut, ettei hänellä ole oikeutta saada korvausta B:ltä vuokratulojen loppumisen johdosta.

Näillä perusteilla hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut tämän kannevaatimuksen tutkimatta jättämisen osalta.

Oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta

Asian näin päättyessä A on velvollinen korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa.

- - -

Tuomiolauselma

A:n valitus hylätään. Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

A velvoitetaan korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta 1.116 eurolla, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa siitä lukien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet hovioikeudenlaamanni Robert Liljenfeldt, hovioikeudenneuvos Petteri Korhonen ja ma. hovioikeudenneuvos Samuli Nyblom. Esittelijänä viskaali Pia-Maria Pihlaja

Ratkaisu on yksimielinen.

A on hakenut valituslupaa KKO:sta.

KKO ei ole myöntänyt valituslupaa (KKO:n päätös nro 848 15.4.2016).

+