11.6.2015

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 31.1.2014

Asian riidaton tausta

Kantaja R on työskennellyt 16.7.2008 - 29.6.2011 toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa osoitteettomien kaupunkilehtien ja mainosten jakelijana vastaajayhtiön palveluksessa. R on sanottuna aikana jakanut haluamanaan ajankohtana kahtena päivänä viikossa kaupunkilehtiä ja mainoksia kappalekohtaista jakelupalkkiota vastaan.

Vastaajayhtiö Y on suoramainos- ja kaupunkilehtijakeluun erikoistunut yritys, joka työllistää noin 1.600 jakajaa. Yhtiön toimialaksi on kaupparekisteriin merkitty jakelupalveluiden tuotanto ja myynti Suur-Helsingin alueella.

Kantajan työskentely on tapahtunut keskiviikkoisin ja lauantaisin. Hänen palkkauksensa on työsopimuksessa sovittu määräytyvän kappalemäärän, vaikeusasteen ja jaettavan materiaalin mukaan. Kantaja on saanut tietyn kappalekohtaisen korvauksen jokaisesta jakelusuoritteesta.

Helsingin käräjäoikeus on samojen osapuolten välisessä aikaisemmassa oikeudenkäynnissä 17.5.2011 tuomiolla vahvistanut, että kantajan työsuhteessa on tullut soveltaa viestinvälitys- ja logistiikka-alan yleissitovaa työehtosopimusta ajalla ennen 21.12.2009. Käräjäoikeuden tuomio on jäänyt lainvoimaiseksi.

Kantajan aikaisemman kanteen vireille tulon jälkeen on rekisteröity kaksi uutta yhdistystä, Suomen Mainosjakajien Etujärjestö ry (SME ry) sekä Suoramainonnan ja kaupunkilehtien erillisjakelun yhdistys ry (SKE ry). Tultuaan rekisteröidyiksi mainitut yhdistykset ovat solmineet keskenään Osoitteettomien lähetysten erillisjakelua koskevan työehtosopimuksen (erillisjakelu-TES), joka on koskenut vuosia 2009 - 2011 ja tullut voimaan 21.12.2009. Sittemmin sopimuksen voimassaoloa on jatkettu siten, että sopimus on voimassa 31.3.2014 asti.

Työehtosopimuksen soveltamisalamääräyksen mukaan sopimusta noudatetaan osoitteettomien lähetysten erillisjakelua harjoittavissa työnantajayhdistyksen jäseninä olevissa yrityksissä jakelua suorittavien työntekijöiden työsuhteisiin.

Vastaajayhtiö on liittynyt viimeistään 21.12.2009 lukien SKE ry:n jäseneksi.

Kanne

Kantaja R on vaatinut, että käräjäoikeus:

1. vahvistaa, että Y on ollut velvollinen noudattamaan kantajan työsuhteessa viestinvälitys- ja logistiikka-alan yleissitovaa työehtosopimusta myös 21.12.2009 jälkeisenä aikana.

2. velvoittaa vastaajan suorittamaan kantajalle työpalkkasaatavaa yhteensä 2.955,36 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen.

Kantajan työsuhteessa on tullut 21.12.2009 jälkeenkin noudattaa alan yleissitovaa työehtosopimusta, joka on viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimus.

SME ry:n ja SKE ry:n välinen erillisjakelu-TES ei ole sellainen todellinen ja edustava työehtosopimus, jota TSL 2 luvun 7 §:n 3 momentissa tarkoitetaan ja joka syrjäyttäisi yleissitovan työehtosopimuksen.

Kyseessä on ns. keltainen työehtosopimus, joka on tosiasiallisesti syntynyt työnantajatahon toimesta sen jälkeen kun samojen asianosaisten välinen aikaisempi riita käräjäoikeudessa oli tullut vireille. Työntekijäpuolta sopimuksessa edustaneen SME ry:n johtohenkilöt K, P ja S ovat asemansa puolesta olleet työnantajapuolen edustajia, eivätkä he ole aidosti edustaneet jakelutehtävissä työskenteleviä työntekijöitä. SME ry:llä ei ollut omaa toimistoa eikä palkattua henkilökuntaa ja sen jäsenmaksu oli vain 5 euroa vuodessa. Nämä seikat osoittivat, ettei kysymyksessä ollut aidosti sellainen edunvalvonta, jota työntekijäyhdistykseltä edellytetään.

Kyseinen työehtosopimus on solmittu tosiasiallisesti yksin työnantajatahon toimesta tarkoituksena saada alalle yleissitovan työehtosopimuksen tason olennaisesti alittava työehtosopimus. Tällainen järjestely ei voi saada oikeussuojaa. Väite siitä, että yleissitovassa työehtosopimuksessa kysymyksessä olisi ollut Itella Oy:n ja PAU ry:n välinen "järjestely" ei pitänyt paikkaansa.

Kantaja katsoo, että mikäli vastoin kantajan käsitystä erillisjakelu-TES tulisi sovellettavaksi normaalisitovuuden perusteella kantajan työsopimuksen ehtona, tulee ehto joka tapauksessa jättää hyvän tavan vastaisena ja kohtuuttomana työsopimuslain 10 luvun 2 §:n perusteella huomiotta. Ottaen huomioon työehtosopimuksen syntyhistorian ja -tavan sekä sen, että erillisjakelu-TES:n palkkiot johtaisivat noin 1/2 -1/3 määrään yleissitovan työehtosopimuksen mukaisista palkoista, johtaa tällaisen työehtosopimuksen palkkaehdon noudattaminen kantajan työsopimuksen ehtona kohtuuttomuuteen ja on myös hyvän tavan vastaista.

Vetoaminen yleissitovaan työehtosopimukseen ei ollut kunnian vastaista ja arvotonta eikä sen soveltaminen johtanut kohtuuttomuuteen.

Vastaus

Vastaaja on vastustanut kantajan vaatimuksia ja vaatinut, että käräjäoikeus hylkää kanteen kokonaisuudessaan.

Viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimus on käytännössä erillisjakelualan kanssa kilpailevaa postitoimintaa koskeva työehtosopimus. Tähän yleissitovaan työehtosopimukseen on otettu erillisjakelua koskeva erillinen liite, jonka soveltamisesta tässä asiassa on kysymys. Kyseisellä liitteellä on käytännössä mahdollistettu se, että postitoimintaa harjoittava valtio-omisteinen konserni on työehtosopimuksen kautta hinnoitellut sen kanssa kilpailevien yksityisten yritysten teettämän jakelutyön postipalvelun kanssa kilpailevalla alalla. Viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimukseen sidotuista työnantajista kukaan ei harjoita erillisjakelua eli jakele erikseen muusta toiminnasta mainoksia tai kaupunkilehtiä kotitalouksiin. Mikään viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimukseen normaalisidottu yritys ei noudata kyseistä työehtosopimukseksi kutsuttua/otettua palkkioliitettä, jonka mukaan jakelupalkkio on määrätty niin korkeaksi ettei sellaista toimintaa voida harjoittaa. Sen mukaiset jakelupalkkiot ovat suurempia kuin mitä asiakkaat ovat valmiita maksamaan ja sen vuoksi kohtuuttomia.

Erillisjakelualalla toimivat yritykset ovat perustaneet SKE ry:n, jonka ensisijaisena tehtävänä on valvoa jäsentensä etuja työsuhteisiin ja toimialaan liittyvissä asioissa.

Vastaajayhtiö on SKE ry:n jäsenyritys. Sillä on työehtosopimuslain 4 §:n ja työsopimuslain 2 luvun 7 §:n perusteella oikeus ja velvollisuus noudattaa SME ry:n ja SKE ry:n välistä osoitteettomien lähetysten erillisjakelua koskevaa työehtosopimusta.

Toisin kuin kantaja väittää, erillisjakelu-TES on työehtosopimuslain tarkoittama, aito ja edustava työehtosopimus, jonka toisena osapuolena on valtakunnallinen työntekijöiden yhdistys. SME ry:n johtohenkilöinä toimineet K, P ja S ovat työskennelleet jakajina, eivätkä he ole SME ry:n perustamisen aikaan tai sen jälkeen toimineet työnantajansa hallinnossa tai edustaneet työnantajaansa.

Erillisjakelu-TES:n aikaansaaminen on ollut sekä alan työntekijä- että työnantajapuolen etujen mukaista. Erillisjakelu-TES täyttää kaikki työehtosopimukselle lainsäädännössä asetetut vaatimukset. SME ry täyttää kaikki lainsäädännössä työehtosopimuksen solmivalle työntekijöiden yhdistykselle asetetut ehdot. Sillä seikalla, miten, missä ja kenen toimesta työmarkkinayhdistys on perustettu, ei ole vaikutusta sen solmiman työehtosopimuksen pätevyyteen. Erillisjakelu-TES oli ollut viranomaisten käsittelyssä, mm. sosiaali- ja terveysministeriössä, ja sitä oli pidetty normaalina työehtosopimuksena.

SME ry edustaa aidosti työntekijöitä ja on onnistunutkin osaltaan parantamaan työehtoja jakajien kannalta. SME ry edustaa tosiasiallisesti mainosjakajia huomattavasti aidommin ja kattavammin kuin PAU ry, joka on ollut työntekijäpuolelta sopimassa viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimusta. SME ry:n kevyt organisaatio tai jäsenmaksun suuruus eivät kertoneet yhdistyksen luonteesta.

Y ei ole oikea vastaaja vastaamaan työehtosopimuksen pätevyyttä koskevassa asiassa. Yhtiö ei ole ollut osallisena laatimassa tai sopimassa erillisjakelu-TES:ta.

Erillisjakelu-TES:n tarkoituksena ei ole ollut saada alalle viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen olennaisesti alittava työehtosopimus, kuten kantaja väittää. Erillisjakelu-TES:n tarkoituksena on säilyttää alalla sellainen realistinen palkkiotaso (eli palkkataso), joka mahdollistaa toiminnan jatkumisen alalla ja säilyttää jakajien työpaikat. Tämä on ollut sekä alalla toimivien työnantajien että työntekijöinä toimivien jakajien edun mukaista.

Vaatimusten kohtuuttomuuden osalta on huomioitava, että kanteessa verrataan palkkioita ainoastaan viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen erillisjakelua koskevan palkkaliite P:n liitteessä sovittuihin, ei muihin viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksessa sovittuihin palkkioihin. Viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen mukaan erillisjakelualalla tulisi päinvastoin maksaa olennaisesti suurempia jakelupalkkioita kuin sanotun työehtosopimuksen sääntelemässä muussa toiminnassa. Tosiasiassa kantaja vaatii erillisjakelualalla maksettujen palkkioiden kolminkertaistamista, joka on enemmän kuin asiakkaat ovat jakelusta maksaneet. Vaatimuksen määrällistä kohtuuttomuutta osoittaa sekin, että erillisjakelualalla on pitkään ollut erään toisen valtakunnallisen työntekijäjärjestön sopima paikallinen työehtosopimus, jonka palkkiotaso määrällisesti vastaa erillisjakelu-TES:n palkkiotasoa. Kun kannetta käytännössä ajaa postinjakajien etuja valvova ja työehtosopimuksen osapuolena oleva ammattiliitto, tulee vetoamista viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimukseen pitää kunnian vastaisena ja arvottomana.

Vastaaja pitää sen sijaan viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen erillisjakelua koskevaa palkkaliite P:n liitettä niin sanottuna keltaisena työehtosopimuksena. Yksikään viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimukseen normaalisidottu työnantaja ei noudata kyseisen työehtosopimuksen palkkaliite P:n liitteessä olevia määräyksiä, joihin kantaja vetoaa. Kyseinen liite on tehty tavanomaiselle työehtosopimukselle vieraassa tarkoituksessa. Liitteen määräysten soveltaminen johtaisi sitä yleissitovuuden perusteella noudattavien työnantajien kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen, alan yritysten toiminnan loppumiseen ja töiden lakkaamiseen. Kysymys on kilpailunrajoitustarkoituksessa tehdystä liitteestä, jolla toiminta erillisjakelualalla tehdään mahdottomaksi ja jolla siten käytännössä hävitetään erillisjakelualan työpaikat.

Erillisjakelu-TES:n soveltaminen ei edellä mainituilla perusteilla johda kohtuuttomuuteen eikä ole hyvän tavan vastaista.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Aikaisemmin sovellettavaa työehtosopimusta koskevat ratkaisut

Kantaja on asian aikaisemmassa käsittelyvaiheessa pyytänyt että käräjäoikeus hankkii asiassa työtuomioistuimen lausunnon. Vastaaja on vastustanut työtuomioistuimen lausunnon hankkimista. Käräjäoikeus on aikaisemmassa käsittelyratkaisussaan todennut seuraavaa.

Asiassa on kysymys siitä, onko erillisjakelu-TES sellainen työehtosopimus, jota työehtosopimuslaissa (4 § 3 kohta) ja työsopimuslaissa (2:7.3) tarkoitetaan ja joka syrjäyttää vastaajayhtiön velvollisuuden soveltaa yleissitovaa työehtosopimusta - onko SME ry:tä pidettävä lainkohdassa tarkoitettuna valtakunnallisena työntekijöiden yhdistyksenä.

Osapuolet tai heidän intressitahonsa ovat aikaisemmin olleet osallisina seuraavissa työtuomioistuimen valitus- ja lausuntoratkaisuissa:

TT:2009-62; valitusasia, jossa on ollut kysymys työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunnan päätöksestä, jossa viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimus on vahvistettu yleissitovaksi. Valittajana on ollut tämän asian vastaaja. Valitus on hylätty.

TT:2010-116; lausuntoasia, joka on liittynyt samojen asianosaisten kanneasiaan käräjäoikeudessa (tuomio 17.5.2011 nro 18489, dnro 09/39638). Lausunnossa on katsottu, että viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimusta oli sovellettava I-konserniin kuuluvan yrityksen palveluksessa oleviin osoitteettomien kaupunkilehtien ja mainosten jakelijoihin kanteessa tarkoitettuna ajankohtana.

TT:2010-126; valitusasia, jossa on ollut kysymys työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunnan päätöksestä, jossa oli katsottu, että erillisjakelu-TES:ta ei voinut pitää yleissitovana. SKE ry:n valitus on hylätty.

Viimeksi mainitussa asiassa työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta oli katsonut, että erillisjakelu-TES oli valtakunnallinen työehtosopimus. Lautakunta on arvioinut, että sopimuksen tarkoittamalla alalla työskentelee vuositasolla vähintään 15.000 jakajaa. Lautakunta on katsonut, että viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimusta oli pidettävä soveltamisalaltaan laajempana ja se oli aikaisemmin vahvistettu yleissitovaksi. Työtuomioistuin on pitänyt keskeisenä kysymyksenä, pidetäänkö osoitteettomien lähetysten erillisjakelua omana toimialanaan, kun otettiin huomioon jakelualalle solmitut työehtosopimukset ja niiden edustavuuden arvioimiseksi laissa säädetyt perusteet. Työtuomioistuin on päätynyt paitsi aikaisempien ratkaisujensa, myös vakiintuneen käytännön mukaisesti siihen, ettei samalla alalla voi olla noudatettavana kahta yleissitovaksi vahvistettua työehtosopimusta. Tämän vuoksi soveltamisalaltaan laajempi ja siten edustavampi viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimus on valittu sopimukseksi, joka jää noudatettavaksi yleissitovana.

Kysymys siitä, onko SME ry:tä pidettävä työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 3 momentissa tarkoitettuna valtakunnallisena työntekijöiden yhdistyksenä, on työsopimuslain tulkintaan liittyvä kysymys, joka lähtökohtaisesti ei kuulu työtuomioistuimen toimivaltaan. Työehtosopimuksen yleissitovuuteen asianomaisella alalla työtuomioistuin on edellä kerrotusti ottanut kantaa. Työtuomioistuin voi antaa lausuntoja työehtosopimusolojen tuntemusta edellyttävistä kysymyksistä.

Siihen nähden, että erillisjakelu-TES:n mahdollinen yleissitovuus on edellä kerrotussa valitusasiassa jo ollut työtuomioistuimen arvioitavana, käräjäoikeus ei ole pitänyt työtuomioistuimen lausunnon hankkimista puheena olevassa asiassa aiheellisena.

Työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 3 momentin tulkinnasta

Lain esitöiden (HE 157/2000 vp) mukaan pykälän 3 momentin perusteella työnantaja, joka on sidottu työehtosopimuslain nojalla sellaiseen työehtosopimukseen, jonka toisena sopijapuolena on valtakunnallinen työntekijöiden yhdistys, saisi noudattaa tätä työehtosopimusta sellaisenaan yleissitovan työehtosopimuksen sijasta. Säännös oli aikaisempaan työsopimuslakiin verrattuna uusi. Sillä oli tarkoitus selkeyttää yleissitovan ja niin kutsutun normaalisitovan työehtosopimuksen keskinäistä suhdetta, josta oli oikeuskirjallisuudessa ja tuolloin voimassa olleen työsopimuslain valvontakäytännössä esitetty erilaisia tulkintoja. Oikeuskäytäntöä tästä kysymyksestä ei lain säätämisajankohtana ollut. Edellä mainittu 3 momentissa tarkoitettu työehtosopimus voisi olla yrityskohtainenkin, kunhan sen sopijapuolena olisi sellainen valtakunnallinen työntekijäin yhdistys, joka edustaisi työntekijöitä edellä 1 momentin perusteluissa tarkoitetulla tavalla.

Lainkohtaa on oikeustieteellisessä kirjallisuudessa tulkittu siten, että työnantaja ei ole velvollinen soveltamaan yleissitovaa työehtosopimusta, jos työnantaja on velvollinen työehtosopimuslain perusteella noudattamaan yleissitovasta työehtosopimuksesta poikkeavaa, toista valtakunnallista työehtosopimusta, joka ei ole yleissitova. Edellytyksenä on, että työehtosopimukset koskevat samoja töitä. Näissä tapauksissa työnantaja saa soveltaa ns. normaalisitovaa työehtosopimusta sellaisenaan, vaikka siinä olisikin työntekijän kannalta epäedullisempia ehtoja kuin yleissitovassa työehtosopimuksessa. Lisäedellytyksenä on, että työnantajatahon sopijapuolena on työntekijöiden valtakunnallinen yhdistys. Esimerkiksi työnantajayrityksen oman ammattiosastonsa kanssa solmima työehtosopimus ei täyttäisi näitä kriteereitä.

SME ry

Kirjallisina todisteina esitettyjen asiakirjojen mukaan yhdistyksen ovat perustaneet K, P ja S. Sääntöjensä 2 §:n mukaan yhdistyksen toiminnan tarkoituksena on edistää jäsentensä palkka- ja muita työsuhteeseen liittyviä työehtoja osoitteettomien lähetysten erillisjakelua harjoittavissa yhteisöissä. Erityisesti yhdistyksen toiminnan tarkoituksena on valvoa jäsentensä palveluksessa olevien osa-aikaisten jakajien etuja ja edistää heidän työllistymistään. Yhdistys toimii Suomen valtakunnan alueella. Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys solmii työehtosopimuksen osoitteettomien lähetysten erillisjakelua harjoittavien yhteisöjen tai niiden osoittaman työnantajayhdistyksen kanssa, edistää osoitteettomien lähetysten erillisjakelussa työskentelevien järjestäytymistä ja tukee jäsentensä yhteistä toimintaa. Sääntöjen 3 §:n mukaan yhdistyksen jäseneksi voidaan hyväksyä Suomessa pysyvästi asuva henkilö, joka työskentelee osoitteettomien lähetysten erillisjakelussa ja jonka yhdistyksen hallitus hyväksyy. Sääntöjen 3 §:n 2 momentin mukaan osoitteettomien lähetysten erillisjakeluilla tarkoitetaan kaupunkilehtien ja mainosten jakelua ja lajittelutyötä, joka suoritetaan postin kulkuprosessista erillisenä jakeluna.

K on kantajan nimeämänä todistajana kertonut, että hän oli aloittanut jakajana jo 13-vuotiaana ja työskennellyt J Oy:ssä noin 20 vuoden ajan. Kysymyksessä oli todistajan isän perustama yritys, joka oli fuusion jälkeen jatkanut samalla nimellä. K oli ollut yhtiön varatoimitusjohtaja ja hallituksen jäsen vuodesta 2001 alkaen. K oli lopettanut yhtiön palveluksessa 19.10.2009 eikä sen jälkeen ollut toiminut yhtiössä tai omistanut sen osakkeita. K oli jossakin vaiheessa omistanut yhtiötä, mutta oli myynyt omistuksensa valtaosan vuonna 2006. K:n veli oli edelleen yhtiön palveluksessa. SME ry oli perustettu, koska K oli pitänyt tarpeellisena perustaa jakajille yhdistys etuja ajamaan ja turvaamaan alan työpaikat. Muista perustajista P oli ollut pitkään jakelutyössä mukana, sekä jakajana että reklamaatiokäsittelijänä ja saman yhtiön palveluksessa kuin K. S:n todistaja oli tuntenut työasioista muutaman vuoden ajan. Yhdistyksen perustamisasiakirjat oli laadittu yhdessä ja apuna oli käytetty lakimiestä. Todistaja arveli, että perustamiskirja saatettiin allekirjoittaa Myyrmäen Chicos-ravintolassa.

Yhdistyksen perustamisen jälkeen ensimmäinen neuvottelukontakti oli ollut vastaajayhtiön toimitusjohtaja F:ään. Neuvotteluja oli käyty paljon ja osaa kysymyksistä oli työehtosopimuksen aikaansaamiseksi "väännetty" pitkään ja useaan kertaan. Neuvotteluja oli käyty pääasiassa työnantajapuolen tiloissa. Palkkioista oli ensimmäisellä kerralla sovittu minimitaso ja pohjana tai mallina oli ollut Oulun paikallissopimus. Lähtökohtana oli alan yritysten senhetkinen palkkataso ja vertailukohtana I-konserniin kuuluvien yritysten palkkataso. Todistajan näkemyksen mukaan intressi yhdistyksen perustamiselle oli, että yleissitovan TES:n noudattaminen olisi lopettanut jakajien työt. Todistajan tiedossa ei ollut, että kukaan maksaisi erillisjakelusta yleissitovan työehtosopimuksen mukaisia korvauksia. Palkkiona 7 euroa tunnilta oli kohtuullinen ja tavoiteltava. Todistaja oli itse tehnyt jakelutyötä kesään 2012 saakka ja lopettanut sen terveydellisistä syistä. Todistaja piti tärkeänä, että jakelualan työpaikkoja jatkossakin olisi. Todistaja oli ollut mukana yhdistyksen toiminnassa aina helmikuuhun 2013 saakka toimien sen puheenjohtajana ja hallituksen jäsenenä.

Yhdistyksellä ei ollut varsinaista toimipaikkaa, jäsenmaksu oli 5 euroa, samoin liittymismaksu. Jäsenille oli tarjolla puhelintunti kaksi kertaa viikossa, muita varsinaisia etuja jäsenyys ei tuottanut. Työttömyyskassamahdollisuutta ei ollut, sitä ei katsottu tarpeelliseksi. Yhteyttä jäseniin pidettiin jäsentiedotteilla ja www-sivuilla. Yhdistyksen jäseniä oli yritetty tavoittaa laajemminkin, tämä oli ollut esillä TES-neuvotteluissa, joissa työnantajaa oli vaadittu välittämään tietoa tai sallimaan tiedon jakaminen materiaalin mukana. Todistaja oli käynyt muuallakin Suomessa, suuremmissa kaupungeissa tarkoituksena hankkia yhdistykselle lisää jäseniä. Yhdistyksen saavuttamia asioita TES-neuvotteluissa olivat olleet piiriluokitukset ja siihen perustuvat palkkioiden porrastamiset sekä näiden avoimuus, minimikorvaus ja lisätuotteiden minimihinta, pyhäkorvaukset ja sairauslomaohjeistus. Yhdistyksen jäsenmäärä helmikuussa oli ollut n. 350-400 henkeä.

P ja S ovat olennaisilta osiltaan kertoneet kuten K. Kumpikaan ei ollut yhdistystä perustettaessa kuulunut työnantajayhtiönsä hallitukseen tai hallintoon. P on lisäksi kertonut, että hän oli seurannut K:ta yhdistyksen puheenjohtajan tehtävään. Puhelinneuvontaa tehtiin tällä hetkellä kerran viikossa. Jäsenmaksun pienuus johtui siitä, että yhdistyksellä ei ollut henkilöstöä tai hallintoa. Jäseniä oli tällä hetkellä 355. P on arvioinut, että kuukaudesta ja materiaalista riippuen jakajan oli mahdollista päästä jopa 1.500 euron kuukausiansioihin. P:n tuntipalkka oli noin 8 euroa. Työehtosopimusneuvottelut olivat P:n käsityksen mukaan olleet erittäin tiukkoja.

H on vastaajan todistajana kertonut toimineensa jakajana 23 vuotta ja toimivansa tällä hetkellä SME ry:n hallituksen jäsenenä. Yhdistyksen saavutuksista H on kertonut kuten K.

B on vastaajan todistajana kertonut toimivansa muun muassa X Oy:n ja Z Oy:n toimitusjohtajana ja hallituksen jäsenenä sekä olevansa mukana eräissä muissakin kaupungeissa toimivissa alan yhtiöissä. B oli SKE ry:n hallituksen jäsen. B on kertonut erillisjakelu-TES:ta koskeneista neuvotteluista kuten K. Ensimmäisellä kerralla pohjana oli ollut Oulussa käytössä ollut paikallinen työehtosopimus. Pohdittavana oli ollut myös yksi Ruotsissa käytössä ollut malli. B:n käsityksen mukaan SME ry ei ollut työnantajatahon bulvaani vaan aito työntekijöiden yhdistys. Pitkien TES-neuvottelujen tuloksena oli saatu aikaan mm. piirimitoitus, jolla pyrittiin kompensoimaan erilaiset jakelupiirit vaikeusasteen mukaan ja jonka tuloksena vahvistettiin piiriluokitus. Tämä edisti oikeudenmukaista palkkiota työstä. Yleissitova työehtosopimus ei ottanut huomioon alueiden erilaisuutta. Sen palkkiorakenne poistaisi esimerkiksi todistajan johtaman yhtiön toimintaedellytykset. Todistaja on arvellut, että tämä koskisi koko toimialaa.

Osoitteettomien lähetysten erillisjakelualasta

Vastaajayhtiön toimitusjohtaja F on todistelutarkoituksessa kertonut, että vastaajayhtiö oli perustettu vuonna 1979. F oli toiminut yhtiössä vuodesta 1985 alkaen. Yhtiön omistaja oli I Oy. Alan rakenteesta F on kertonut, että ns. varhaisjakelusta Itella-konserni vastasi n. 70 % ja postinjakelusta kokonaisuudessaan. Muuta jakelua harjoittavia yrityksiä oli varsin suuri määrä, erillisjakelua Suomessa oli harjoitettu lähes 50 vuotta. Osoitteettomien lähetysten jakeluyhtiöiden osuus toimialan liikevaihdosta oli n. 45 miljoonaa vuodessa. I-konserniin kuului 8-10 yhtiötä. Useita niistä omisti osittain eräät media-alan toimijat kuten Turun Sanomat ja Aamulehti. Itella-konserni/Posti omisti aikaisemmin ison osan jakeluyhtiöistä. Sillä oli myös oma yritys ja osittain omistettu yritys, kuten K Oy ja L Oy, mutta yhtiö oli joutunut sittemmin luopumaan näistä omistuksista. Yhtiö oli vuonna 2005 rekrytoinut jakajia ja tehnyt ensimmäisen työehtosopimuksenkin, mutta seuraavana vuonna yhtiö oli ajanut erillisjakelupuolen alas eikä ollut sen jälkeen toiminut erillisjakelualalla. F:n tiedot perustuivat viimeksi mainituilta osin postimiesten ammattiyhdistyksen Helsingin osaston tiedotuslehteen.

Vastaajayhtiöllä oli pääkaupunkiseudulla n. 2000 jakelupiiriä. Jotkut jakajista ovat tehneet työtä vuosikausia, jotkut tekevät sitä vain lyhyen aikaa, kuten esimerkiksi opiskelijat. Yli puolet jakajista on yli 18-vuotiaita, vähimmäisikä on 14 vuotta. Työtä tehdään kaksi kertaa viikossa ja palkkio muodostuu jaettavien tuotteiden lukumäärän ja piirin vaikeusasteen mukaan. Piirit voivat vaihdella paljonkin, esimerkkinä yhden asunto-osakeyhtiön samassa paikassa olevat postilaatikot tai isompi pientaloalue. Jaettavat tuotteet ovat kaupunkilehtiä ja mainoksia. Jakajan tehtävään kuuluu tuotteiden lajittelu jaettaviksi nipuiksi. Tämä on F:n käsityksen mukaan "tekniikkalaji", johon harjaantuu. Vuodessa yhtiössä voi työskennellä noin 13.000 jakajaa, yleensä heitä on noin 6.500. Jakelutyö on useimmiten nuorten ensimmäinen työpaikka. Koko maassa jakelupiirejä on noin 7.000 ja tyypillisesti piirissä toimii kerrallaan yksi jakaja.

F toimi työnantajayhdistyksen puheenjohtajana. Vastaaja oli pääkaupunkiseudun suurin jakeluyhtiö. Järjestäytymiskysymys oli ollut esillä jo vuonna 2003, koska oli tarvetta käytäntöjen yhtenäistämiselle. Tämä oli tullut erityisesti ilmi vuosina 2005-2006, kun Oulussa oli tehty paikallinen työehtosopimus. Tällöin oli todettu tarve omalle yhdistykselle. Yleissitovaa työehtosopimusta oli pidetty epätodennäköisenä. Erillisjakelu-TES oli syntynyt, kun oli katsottu, mitä Euroopassa oli alalla tapahtunut, mm. Ruotsista otettiin mallia. Asia oli lähtenyt etenemään nopeasti, kun oli löytynyt sopimuskumppani. Ensimmäiseksi sopimukseksi oli useita luonnoksia ja palkkion osalta pohjaksi oli otettu Oulun paikallissopimus. Sopimus oli aluksi laadittu kahdeksi vuodeksi ja sen johdosta oli perustettu yhteisiä työryhmiä pohtimaan mm. piirijakoa ja työturvallisuutta. Tällöin saatiin aikaan mm. piiriluokitus. Toisen erillisjakelu-TES:n neuvottelut kestivät peräti 7 kuukautta. Kysymyksessä oli aito neuvottelu työntekijöiden järjestön kanssa. SME ry:n edustajat eivät olleet mukana vastaajayhtiön hallinnossa.

Mikäli jakelukorvauksia maksettaisiin yleissitovan työehtosopimuksen mukaan, yhtiön tulos muodostuisi voimakkaasti tappiolliseksi ja toimintaedellytykset poistuisivat. Jos tuotteita jaettaisiin päiväpostin mukana, postinjakaja ei saisi siitä erilliskorvausta. Jakeluyhtiöiden organisaatio oli matala, kaikki olivat joskus toimineet jakajina. Vastaajayhtiö oli jakeluyhtiöistä suurin ja sen palveluksessa oli n. 20 kuljettajaa ja 16 henkilöä toimistossa. Seuraavaksi suurin oli noin puolta pienempi ja alalla toimi myös yhden hengen yhtiöitä. SME ry:n perustajista F oli tiennyt K:n J Oy:stä mutta paremmin ITC-asioista. F oli ollut J:n hallituksen jäsen kuten K:kin, muistamatta tarkemmin ajankohtaa. P:tä tai S:ää F ei ollut tuntenut.

V on kantajan todistajana kertonut toimivansa Postiliitto ry:n ja Postialan unioni ry:n puheenjohtajana vuodesta 2001 alkaen, osallistuneensa neuvottelutoimintaan sekä toimineensa myös pääluottamusmiestehtävissä. V on kertonut viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksesta tavoitteena olleen yhdistää eri alojen ja erilaisten työehtosopimusten kirjo yhden työehtosopimuksen alle. 1990-luvun alkupuolella Posti- ja Telelaitoksen työntekijät olivat olleet enimmäkseen virkasuhteisia. Tilanne ja ammattialat olivat vuosien saatossa muuttuneet voimakkaasti. Useiden eri alojen erityispiirteet oli otettu huomioon siten, että viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksessa eri aloille oli itsenäiset palkkaliitteet. Suurin niistä oli postityön palkkaliite, joka koski n. 19.000 ihmistä. Työehtosopimuksen tarkoituksena oli säädellä laajasti jakelualaa ja sen eri palveluja. Pelkkä postinjakelu käsitti noin 8.000 työpaikkaa. Postilaki sääteli toimintaa, ns. kuluttajakirje oli laissa säännelty, mutta alalla oli monenlaisia tuotteita. Osoitteettomia lähetyksiä oli jopa 50 % jaettavista tuotteista.

Työehtosopimuksen toinen osapuoli oli ollut Tieto- ja tekniikka-alojen työnantajaliitto TIKLI ry, joka oli osa Palvelualan työnantajat ry:tä. Työntekijöitä olivat edustaneet Postiliitto ry ja Postin Toimihenkilöliitto PVL ry ja myöhemmin Posti- ja logistiikka-alan Unioni, PAU ry. Pääpaino oli tällä alalla. Itella-konsernissa pääpaino oli rahankäsittelyssä ja tavaran kuljetuksessa. P-liitteen alaliitteen syntyhistoriasta V on kertonut, että 1990-luvulla TES-toimintaa oli kehitetty, koska määräyksiä oli hajallaan. Silloin postikonsernin piirissä oli myös erillisjakelua koskevia määräyksiä, kun jakelua tapahtui kolmen kanavan kautta. Näillä ei ollut suurta merkitystä ja ne oli laadittu tuolloisen postin intressissä. Sopimuksia alettiin sittemmin voimallisesti yhtenäistää ja ne koottiin yksiin kansiin osaksi työehtosopimusta. Ne eivät ole konsernikohtaisia vaikka suuri osa työstä tapahtuukin Itella-konsernissa. Sopimusta noudatetaan yli 50:ssä yrityksessä. Palkkakustannusten tason osalta V on kertonut, että osoitteettomien lähetysten taso oli matalin aste yleissitovassa TES:ssa. Kappalekohtaisella korvauksella oli tavoiteltu kohtuullista ansiotasoa ja myös sitä, että työlle löytyy tekijöitä. "Takuutuntipalkkaa" koskeva kirjaus ei ollut ehdoton, ja koska työaikaseurantaa ei ollut, kappalekorvaus oli ainoa vaihtoehto. Tällä oli tavoiteltu sanomalehdenjakelun alimman tason palkkaa, noin 7-8 euroa tunnilta. Kappalekorvaus olisi johtanut samaan myös lajittelu huomioon ottaen. Korvauksen osalta tekstiä oli muutettu, ehkä vuonna 2008. Ennen muutosta yritykset olivat olleet vastahakoisia noudattamaan sopimusta ja hajontaa oli ollut. Jos määräyksiä ei noudatettaisi lainkaan, ansiot olisivat n. 3 euroa tunnilta.

SME ry:n osalta V on kertonut havainneensa loka-marraskuussa 2009, että yhdistykseen haettiin jäseniä. Yhdistyksen perustamisessa ja erillisen työehtosopimuksen tekemisessä oli ollut hyvin pikainen aikataulu. Erillinen työehtosopimus johti matalampaan palkkatasoon ja sen tarkoituksena oli ilmeisesti säilyttää aikaisempi olotila. SME ry:ssä vallankäyttö oli keskitetty yhdistyksen hallitukselle ja hallituksen vaihtaminen oli säännöissä "vaikeutettu". Tätä ei ollut tehty V:n käsityksen mukaan normaalilähtökohdista. Itellalla oli ollut aikaisemmin erillisjakelutoimintaa, ei tosin paljon. Sitä oli kokeiltu pienessä mittakaavassa.

Postialan unionin n. 18.000 jäsenestä oli noin 15.000 Itella-konsernin palveluksessa. V ei kuulunut Itellan hallintoon. Tekstimuutoksesta vuonna 2008 oli sovittu TES-neuvottelujen yhteydessä. Korotus oli havaittava. V:n arvion mukaan tuolloin TIKLI ry:ssä ei ollut edustettuna erillisjakelua suorittavia yhtiöitä. Tällä hetkellä osoitteellista erillisjakelua harjoittavia yhtiöitä oli noin 50 eivätkä ne olleet järjestäytyneitä Itellaa lukuun ottamatta. Työehtosopimusta oli uusittu aivan näinä päivinä. Palkkaliitteestä oli neuvoteltu ja alan kustannusrakenteesta oli keskusteltu esimerkiksi lokakuussa I-konsernin johtajan kanssa. Näin oli tehty jokaisen sopimusneuvottelun yhteydessä. Palkkaliitteeseen ei ollut tehty muutoksia vuoden 2008 jälkeen.

Jakelupalkkioista

Erillisjakelu-TES:sta ilmenee, että sanotun työehtosopimuksen mukainen palkkio sopimuksen 8.2 kohdan mukaan määräytyy jaettavan materiaalin painon, kokonaismäärän ja jakelualueen laadun perusteella. Ensimmäisestä jaettavasta tuotteesta maksetaan kuitenkin 1.1.2010 lukien vähintään 1,60 senttiä/kpl. Sopimuskohdan mukaan tämän sopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä ei voida heikentää kenenkään jakajan voimassaolevia työsuhteen ehtoja. Osapuolet ovat sopineet työryhmän perustamisesta, jonka tehtävänä on selvittää paino- ja taittolisät sekä muiden tuotteiden hinnat.

Työehtosopimuksen kohdan 4 mukaan erillinen osoitteettomien lähetysten jakelutyö muodostuu lajitteluosuudesta ja jakeluosuudesta sekä niihin liittyvästä käsittelystä. Jakelupäiviä, joiden kuluessa jakelutyö voidaan tehdä, on 1-2 viikossa. Painavien erikoistuotteiden ja tuotenäytejakeluiden yhteydessä voi jakelupäiviä olla normaalia enemmän. Viikonloppuna jakelupäivä on ensisijaisesti lauantai. Työnantajan suostumuksella jakaja voi tapauskohtaisesti omasta tahdostaan suorittaa jakelun sunnuntaina, kuitenkin samoin palkkioperustein kuin lauantaina.

Viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksista - vuosilta 2005-2006 ja vuosilta 2007-2009 - ilmenee seuraavaa.

Vuoden 2005-2006 sopimuksen 2 §:n palkkausperusteiden mukaan kappaleperusteisen palkkion suuruus kutakin jakelupäivää kohti on kahdesta ensimmäisestä jaettavasta tuotteesta/talous/jakelukerta yhteensä 4,71 senttiä kerrostaloissa/kerrostaloalueella ja omakoti- ja rivitaloissa/omakoti- tai rivitaloalueella 4,91 senttiä. Kustakin seuraavasta jaettavasta tuotteesta/talous/jakelukerta palkkio on 0,84 senttiä/kpl. Taittamattomina jakeluun tulevista lehdistä maksetaan lisäksi yksi sentti/kpl. Kohtaan sisältyy lisäksi vähimmäistuntipalkkajärjestelmä (takuupalkkajärjestelmä), jonka mukaan työntekijän tulee ansaita lähetysten jakeluosuuteen käytetyltä ajalta vähintään viestinvälitys- ja logistiikka-alan tehtäviä koskevan työehtosopimuksen sanomalehdenjakajien palkkaliitteen A 00 tason tuntipalkka. Vuosien 2007-2009 palkkaliite P:n 3 §:n mukaan erillisestä osoitteettomien lähetysten jakelutyöstä maksetaan kappaleperusteista palkkiota. Kahdesta ensimmäisestä jaettavasta tuotteesta maksetaan kerrostaloissa ja kerrostaloalueella 4,95 senttiä sekä omakoti- ja rivitaloissa ja omakoti- ja rivitaloalueella 5,16 senttiä kultakin taloudelta ja jakokerralta. Kustakin seuraavasta jaettavasta tuotteesta maksetaan 0,88 senttiä kultakin taloudelta ja jakelukerralta. Taittamattomina jakeluun tulevista lehdistä maksetaan lisäksi 1,05 senttiä/kpl. Kohtaan sisältyy lisäksi vähimmäistuntipalkkajärjestelmä (takuupalkkajärjestelmä), jonka mukaan työntekijän tulee ansaita lähetysten jakeluosuuteen käytetyltä ajalta vähintään viestinvälitys- ja logistiikka-alan tehtäviä koskevan työehtosopimuksen sanomalehdenjakajien palkkaliitteen D palkkaryhmän 001 suuruinen tuntipalkka.

Kantajan laatiman laskelman mukaan kantajalle oli joulukuun 2009 ja kesäkuun 2011 väliseltä ajalta maksettu palkkaa ja lomakorvausta yhteensä 1.704,70 euroa. Yleissitovan työehtosopimuksen mukaan hänelle olisi tullut maksaa yhteensä 4.660,06 euroa.

Käräjäoikeuden johtopäätökset

Sovellettava työehtosopimus

Aikaisemmin on todettu tulkintaohjeena, että työnantaja ei ole velvollinen soveltamaan yleissitovaa työehtosopimusta, jos työnantaja on velvollinen työehtosopimuslain perusteella noudattamaan yleissitovasta työehtosopimuksesta poikkeavaa, toista valtakunnallista työehtosopimusta, joka ei ole yleissitova.

Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta oli aikaisemman asian yhteydessä katsonut, että erillisjakelu-TES oli valtakunnallinen työehtosopimus.

Lisäedellytys on myös täyttynyt. Työehtosopimukset koskevat samoja töitä. Tämän johtopäätöksen voi tehdä sekä yleissitovan että erillisjakelua koskevan työehtosopimuksen määräyksistä.

Näissä tapauksissa työnantaja saa soveltaa ns. normaalisitovaa työehtosopimusta sellaisenaan, vaikka siinä olisikin työntekijän kannalta epäedullisempia ehtoja kuin yleissitovassa työehtosopimuksessa.

Lisäedellytyksenä on, että työnantajatahon sopijapuolena on työntekijöiden valtakunnallinen yhdistys. Esimerkiksi työnantajayrityksen oman ammattiosastonsa kanssa solmima työehtosopimus ei täyttäisi näitä kriteereitä.

Kantaja on asiassa katsonut omien kirjallisten todisteidensa osoittavan, että SME ry ei ole työntekijöiden valtakunnallinen yhdistys eikä aidosti edusta erillisjakelualalla toimivia työntekijöitä. SME ry:n johtohenkilöinä toimineet K, P ja S ovat kaikki kertoneet työskennelleensä jakajina, P ja S edelleenkin, eivätkä he ole SME ry:n perustamisen aikaan tai sen jälkeen toimineet työnantajansa hallinnossa tai edustaneet työnantajaansa. Yhdistyksen jäsenyys oli avoin ja yhtiö oli rekrytoinut jäseniä mm. suurimmista kaupungeista. Sanottujen henkilöiden kertomusten sekä myös F:n, B:n ja H:n kertomuksin on näytetty, että SME ry on aidosti toiminut jakelijoiden työehtojen parantamiseksi. SME ry:n ulkoiset toimintapuitteet ja alhainen jäsenmaksu selittyvät ohuella organisaatiolla, vähäisillä jäsenpalveluilla sekä sillä, että alan työttömyyskassaa ei ole pidetty tarpeellisena työn luonne huomioon ottaen. Sanottujen todistajien kertomuksista ilmenee, että SME ry:n jäsenmäärä on alhainen kun otetaan huomioon todistajien arviot jakeluyhtiöiden palveluksessa vuosittain työskentelevien jakajien kokonaismäärästä. Järjestäytymisasteen alhaisuus on kuitenkin työn luonteesta johtuen ymmärrettävää.

Edellä kerrotuilla perusteella käräjäoikeus katsoo, että SME ry:tä on vastoin kantajan väitettä pidettävä lainkohdan tarkoittamana valtakunnallisena yhdistyksenä.

Tämän vuoksi vastaajayhtiö, joka on liittynyt 21.12.2009 lukien SKE ry:n jäseneksi, on sanotusta ajankohdasta alkaen oikeutettu ja velvollinen noudattamaan osoitteettomien lähetysten erillisjakelua koskevan työehtosopimuksen määräyksiä.

Edellä selostetut työehtosopimuslain ja työsopimuslain määräykset huomioon ottaen vetoamista näihin kilpaileviin työehtosopimuksiin ei sinänsä ole pidettävä kunnianvastaisena ja arvottomana.

Palkkaehdon kohtuuttomuus

Työsopimuslain 10 luvun 2 §:n mukaan jos työsopimuksen ehdon soveltaminen olisi hyvän tavan vastaista tai muutoin kohtuutonta, ehtoa voidaan sovitella tai se voidaan jättää huomioon ottamatta.

Varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:n 1 momentin mukaan jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat.

Työsopimuslain sanotun kohdan esitöistä ilmenee, että aikaisempaan lakiin verrattuna lainkohdan nojalla tuli mahdolliseksi sovitella myös palkkausta koskevaa ehtoa. Aikaisemman lain voimassa ollessa oli oikeuskäytännössä hyväksytty tulkinta, että mikäli työntekijän ammattia koskevaa työehtosopimusta tai hänen työsuhteeseensa sovellettavaa yleissitovaa työehtosopimusta ei ollut olemassa, työntekijä saattoi aikaisemman työsopimuslain 48 §:n 3 momentin säännöksen estämättä vaatia työsopimuksensa palkkausehtojen kohtuullistamista varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:n 1 momentin nojalla. Sanottu työsopimuslain 10 luvun 2 § vastaa yleisiä sopimusoikeudellisia periaatteita. Edellä mainittua varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:ää on pidettävä kohtuullistamista koskevana yleissäännöksenä. Mikäli työntekijän palkasta ei olisi sovittu lainkaan eikä työntekijän vähimmäispalkka määräytyisi yleissitovan työehtosopimuksen perusteella, tulisi sovellettavaksi työsopimuslain 2 luvun 10 §:n säännös tavanomaisesta ja kohtuullisesta palkasta.

Puolin ja toisin esitetyistä väitteistä näiden kahden työehtosopimuksen sisältämien palkkausehtojen johtamisesta kohtuuttomuuteen käräjäoikeus toteaa seuraavaa.

V:n kertomuksesta ja kirjallisista todisteista ilmenee, että viestinvälitys- ja logistiikka-alan yleissitovaksi vahvistetun työehtosopimuksen osapuolina ovat olleet Tieto- ja tekniikka-alojen työnantajaliitto TIKLI ry, joka oli osa Palvelualan työnantajat ry:tä, sekä työntekijöiden edustajina Postiliitto ry ja Postin Toimihenkilöliitto PVL ry ja myöhemmin Posti- ja logistiikka-alan Unioni, PAU ry. Toisaalla V:n kertomuksesta ilmenee, että valtaosa sopimuksen piirissä olevista työntekijöistä oli Itella-konsernin palveluksessa. V:n mukaan Itella ei harjoittanut osoitteettomien lähetysten erillisjakelua. Yleissitovan työehtosopimuksen palkkaliite P:n mukaan jakelupalkkio oli huomattavasti korkeampi kuin erillisjakelu-TES:n mukainen palkkio. Lisäksi P-liitteessä oli vähimmäistuntipalkkaa ("takuupalkkaa") koskeva määräys, jolla tuntiansio oli sidottu saman työehtosopimuksen sanomalehdenjakelua koskevaan palkkaliitteeseen. Sanotun liitteen sisällöstä ei asiassa ole esitetty selvitystä.

Molempien työehtosopimusten määrittelyissä erillisjakelulla tarkoitetaan kahtena päivänä viikossa tapahtuvaa jakelua. On oletettavaa, että yleissitovan työehtosopimuksen palkkioiden tason määrityksen taustalla on ollut postin palveluksessa oleva henkilöstö ja muutoin säännöllisemmin tapahtuva jakelutyö, kuten sanomalehden jakelu. Sinänsä sekä V:n kertomuksen että esimerkiksi P:n kertomuksen perusteella on mahdollisena, kohtuullisena ja tavoiteltavana ansiotasona pidetty noin 7-8 euron tuntiansiota. Todistelusta on pääteltävissä, että erillisjakelualalla on pitkään ollut erään toisen valtakunnallisen työntekijäjärjestön sopima paikallinen työehtosopimus, jonka palkkiotaso määrällisesti vastasi erillisjakelu-TES:n palkkiotasoa. Tämä käy ilmi K:n, P:n ja S:n kertomuksista. Vastaajan kuulustuttamat jakeluyhtiöiden johtotehtävissä toimivat todistajat kuten F, A, C ja B ovat yhtäpitävästi kertoneet, että heidän kokemustensa mukaan yleissitovaa työehtosopimusta ei erillisjakeluyhtiöissä noudatettu, koska palkkiot olisivat muutoin ylittäneet sen hinnan, jonka asiakas oli valmis palvelusta maksamaan.

Muun muassa K:n, P:n ja S:n kertomuksista käy ilmi, että erillisjakelua koskeva työehtosopimus oli solmittu, jotta erillisjakelun työpaikat säilyisivät. Tarkoituksena oli tämän tavoitteen saavuttamiseksi saada alalle yleissitovan työehtosopimuksen tason alittava ja erillisjakelutyön luonne paremmin huomioon ottava työehtosopimus, jotta jakeluyhtiöt voisivat jatkaa toimintaansa.

T:n, joka oli toiminut vastaajayhtiön ammattitilintarkastajana, todistajankertomuksesta ilmenee, että jakajien palkat muodostivat suurimman erän yhtiön kulurakenteessa. Ne olivat vuonna 2011 olleet 2,2 miljoonaa euroa. Mikäli olisi noudatettu kirjallisina todisteina esitettyjen vertailulaskelmien mukaisia yleissitovan työehtosopimuksen palkkioita, yhtiön tulos olisi viime vuosilta ollut selvästi tappiollinen kun se nyt oli tehnyt lähes nollatulosta. Yhtiön oma pääoma oli pienentynyt vuoden 2011 170.000 eurosta vuoden 2012 70.000 euroon. Yhtiön taseessa ei ollut puskureita tällaisille tappioille.

Käräjäoikeuden johtopäätökset

Yhtiö soveltaa kantajan työsopimuksen ehtona edellä päteväksi ja asianmukaisten työnantaja- ja työntekijäosapuolien solmimaksi katsotun normaalisitovan työehtosopimuksen palkkiota koskevia määräyksiä. Niitä ei sen vuoksi voida pitää hyvän tavan vastaisina työsopimuksen ehtoina.

Palkkauksen osalta työsopimuksen ehtoa ei voi sanotun lainkohdan nojalla pitää muutoinkaan kohtuuttomana vaikka asiassa onkin osapuolten yhtenevä käsitys siitä, että yleissitovan työehtosopimuksen palkkausta koskevat määräykset johtavatkin selvästi korkeampaan, kantajan kohdalla noin 2,7-kertaiseen palkan määrään.

Kantajan kanne perustuu väitteeseen, että hänen työsuhteeseensa tulisi soveltaa viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimusta myös 21.12.2009 jälkeisenä aikana. Edellä sovellettavasta työehtosopimuksesta työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 3 momentista sekä 10 luvun 2 §:stä lausuttu huomioon ottaen kantajan kannetta ei voi hyväksyä.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian ratkaissut käräjäoikeuden tuomari:

käräjätuomari Matti Palojärvi

Helsingin hovioikeuden tuomio 11.6.2015

Valitus

R on toistanut käräjäoikeuden tuomiossa selostetun kanteensa.

R:lle tuli maksaa palkka viestinvälitys- ja logistiikka-alan yleissitovan työehtosopimuksen palkkamääräysten mukaisesti.

Työsopimuslain 2 luvun 7 §:n mukaan työnantaja sai soveltaa normaalisitovaa työehtosopimusta yleissitovan työehtosopimuksen sijasta, kun kyse oli valtakunnallisen työntekijöiden yhdistyksen tekemästä normaalisitovasta työehtosopimuksesta. SME ry:n ja SKE ry:n solmima 21.12.2009 voimaan tullut osoitteettomien lähetysten erillisjakelua koskeva työehtosopimus (erillisjakelu-TES) ei ollut tällainen valtakunnallisen työntekijöiden yhdistyksen tekemä työehtosopimus.

SME ry ei ollut työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 3 momentissa tarkoitettu valtakunnallinen työntekijöiden yhdistys. Se oli perustettu työnantajien intressissä lähtökohtanaan alan yritysten käyttämän palkkatason säilyttäminen ja sellaisen työehtosopimuksen aikaansaaminen, joka mahdollistaisi olennaisesti alemman palkan maksamisen kuin mitä alan yleissitovassa työehtosopimuksessa oli sovittu. Yhdistyksen perustajat K, P ja S eivät aidosti edustaneet mainosjakelutehtävissä työskenteleviä työntekijöitä. K oli toiminut mainosjakelijoita työllistävän J Oy:n toimitusjohtajan sijaisena, hallituksen jäsenenä ja johtotehtävissä ja omistanut sen osakkeita. Hänen asemansa toimitusjohtajan sijaisena oli rekisteröity päättyneeksi 13.11.2009 eli vasta SME ry:n perustamisen jälkeen. P oli työskennellyt yhdistyksen perustamisen aikaan J Oy:ssä jakeluvalvonnasta vastaavana henkilönä ja S toimihenkilötehtävissä I Oy:ssä.

Lisäksi SME ry:ltä oli perustamisensa jälkeen puuttunut lähestulkoon kaikki normaalisti työmarkkinajärjestölle tunnusomaiset piirteet. Sen edunvalvontatoiminta oli ollut lähes mitätöntä.

Mikäli erillisjakelu-TES kuitenkin tuli sovellettavaksi R:n työsopimuksen ehtona normaalisitovuuden perusteella, tuli sopimuksen palkkaehto joka tapauksessa jättää työsopimuslain 10 luvun 2 §:n perusteella hyvän tavan vastaisena ja kohtuuttomana huomiotta. Kyse oli sen arvioimisesta, oliko kohtuullista ja hyväksyttävää maksaa työntekijälle palkkana puolet tai kolmannes siitä, mitä alalla selvästi edustavampi ja yleisesti tunnettujen työmarkkinajärjestöjen solmima yleissitova työehtosopimus takasi.

Vastaus

Y on vaatinut, että R:n valitus hylätään.

R:n työsuhteeseen tuli soveltaa SKE ry:n ja SME ry:n solmimaa erillisjakelu-TES:ta. Yhtiöllä oli työehtosopimuslain 4 §:n perusteella oikeus ja velvollisuus noudattaa alalla normaalisitovaa erillisjakelu-TES:ta. Kyseinen työehtosopimus oli työsopimuslain 2 luvun 7 §:ssä tarkoitettu työehtosopimus, jonka toisena osapuolena oli valtakunnallinen työntekijöiden yhdistys.

Erillisjakelualan yritykset eivät olleet olleet edustettuina viestinvälitys- ja logistiikka-alan yleissitovaa työehtosopimusta neuvoteltaessa, eikä kyseisen työehtosopimuksen palkkiorakenne ottanut huomioon erillisjakelualan erityispiirteitä, kustannusrakennetta tai toimintaedellytyksiä. Mikään kyseiseen työehtosopimukseen normaalisidottu työnantajayritys ei toiminut erillisjakelualalla eikä maksanut työehtosopimuksen palkkaliitteen P alaliitteessä määriteltyjä jakelupalkkioita. Kun kyseinen työehtosopimus oli vahvistettu yleissitovaksi myös erillisjakelualalle, SKE ry ja SME ry olivat nähneet tarpeelliseksi solmia työehtosopimuksen, joka mahdollisti alan yritysten toiminnan jatkamisen. Mikään jakeluyhtiö ei voinut toimia viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksessa määritellyillä jakelupalkkioilla. Mainitun työehtosopimuksen palkkiomääräyksiin vetoaminen oli näissä olosuhteissa kohtuutonta ja hyvän tavan vastaista.

SME ry oli työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 3 momentissa tarkoitettu valtakunnallinen työntekijöiden yhdistys. Laissa ei ollut asetettu edellytyksiä edunvalvontayhdistyksen perustajille tai hallintoon kuuluville henkilöille, eikä perustajien taustoilla ollut merkitystä yhdistyksen oikeudellista asemaa arvioitaessa. Väitteet SME ry:n hallituksen jäseninä toimineiden henkilöiden motiiveista ja tarkoituksesta olivat perusteettomia. SME ry ja sen puolesta toimineet henkilöt olivat ajaneet aidosti jakajien etua ja yhdistyksen toiminta oli muutoinkin ollut sen sääntöjen mukaista.

Työehtosopimuslain ja työsopimuslain säännökset huomioon ottaen vetoamista erillisjakelu-TES:een ei voitu pitää kunnianvastaisena ja arvottomana, erillisjakelu-TES:n palkkamääräyksiä ei voitu pitää hyvän tavan vastaisina työsopimuksen ehtoina eikä sen mukaista palkkausta muutoinkaan kohtuuttomana. Erillisjakelu-TES:n palkkiot perustuivat alalla vallitsevaan palkkio- ja kustannustasoon ja samaa palkkiotasoa oli pitkään noudattanut myös valtakunnallisen työntekijäjärjestön tekemä yrityskohtainen työehtosopimus Oulun alueella.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Tausta ja kysymyksenasettelu

Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n ja Tieto- ja tekniikka-alojen työnantajaliitto TIKLI ry:n välillä on solmittu viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimus (TIKLI-PAU-TES). Työtuomioistuin on ratkaisussaan TT:2009-62 katsonut, että mainittu työehtosopimus on soveltamisalallaan yleissitova. Työtuomioistuin on ratkaisussaan lausunut muun ohessa, ettei ole mahdollista, että työehtosopimus olisi edustava jonkin sen piiriin kuuluvan toimialan osalta ja että jonkin toisen toimialan osalta se ei olisi edustava. TIKLI-PAU-TES on siten yleissitova myös siltä osin kuin se koskee erillisenä jakeluna suoritettavaa osoitteettomien lähetysten jakelutyötä.

Helsingin käräjäoikeus on 8.10.2009 vireille tulleessa R:n ja yhtiön välisessä R:n työsuhteeseen sovellettavaa työehtosopimusta ja palkkasaatavia koskeneessa riita-asiassa pyytänyt työtuomioistuimelta lausuntoa muun ohella siitä, sovelletaanko yllä mainittua TIKLI-PAU-TES:ta ja sen mukaisia palkkamääräyksiä yhtiön palveluksessa oleviin osoitteettomien kaupunkilehtien ja mainosten jakelijoihin ainakin 21.12.2009 asti. Ratkaisussaan TT:2010-116 työtuomioistuin on katsonut, että mainittua työehtosopimusta ja sen mukaisia palkkamääräyksiä sovelletaan yhtiön palveluksessa oleviin edellä mainittuihin jakelijoihin. Tuomiossaan 17.5.2011 nro 18489 Helsingin käräjäoikeus on R:n vaatimuksesta vahvistanut, että yhtiö on velvollinen noudattamaan R:n työsuhteen vähimmäisehtoina yleissitovaa TIKLI-PAU-TES:ta ainakin 20.12.2009 saakka ja velvoittanut yhtiön suorittamaan R:lle työpalkkasaatavia.

Syksyllä 2009 on perustettu Suomen Mainosjakajien Etujärjestö ry (SME ry) ja Suoramainonnan ja kaupunkilehtien erillisjakelun yhdistys ry (SKE ry). Mainitut yhdistykset ovat solmineet osoitteettomien lähetysten erillisjakelua koskevan työehtosopimuksen (erillisjakelu-TES), joka on tullut voimaan 21.12.2009. Yhtiö on liittynyt SKE ry:n jäseneksi viimeistään 21.12.2009.

Hovioikeudessa on kysymys siitä, onko R:n työsuhteen vähimmäisehtona sovellettava 21.12.2009 jälkeen yleissitovaa TIKLI-PAU-TES:ta vai tuleeko erillisjakelu-TES sovellettavaksi normaalisitovuuden perusteella. Ratkaistavana on kysymys siitä, onko erillisjakelu-TES:n sopijapuolena ollutta SME ry:tä pidettävä työehtosopimuslain 1 §:n 2 momentissa ja työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 3 momentissa tarkoitettuna valtakunnallisena työntekijöiden yhdistyksenä.

Mikäli SME ry:tä on pidettävä edellä tarkoitettuna työntekijöiden yhdistyksenä ja erillisjakelu-TES:ta on tämän johdosta sovellettava R:n työsuhteessa, on vielä arvioitava, tuleeko erillisjakelu-TES:n palkkaehto jättää työsopimuslain 10 luvun 2 §:n nojalla huomiotta. Mikäli puolestaan R:n työsuhteessa sovellettavaksi tulee TIKLI-PAU-TES, on arvioitava, onko mainitun sopimuksen palkkaliite P:n alaliitteessä oleviin palkkiomääräyksiin vetoaminen hyvän tavan vastaista ja kohtuutonta.

Onko SME ry työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 3 momentissa ja työehtosopimuslain 1 §:n 2 momentissa tarkoitettu työntekijäin yhdistys

Oikeudelliset lähtökohdat

Työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan työnantajan on noudatettava vähintään valtakunnallisen, asianomaisella alalla edustavana pidettävän työehtosopimuksen (yleissitova työehtosopimus) määräyksiä niistä työsuhteen ehdoista ja työoloista, jotka koskevat työntekijän tekemää tai siihen lähinnä rinnastettavaa työtä. Mainitun pykälän 3 momentin mukaan kuitenkin työnantaja, joka on työehtosopimuslain nojalla velvollinen noudattamaan työehtosopimusta, jonka toisena sopijapuolena on valtakunnallinen työntekijöiden yhdistys, saa 1 momentissa säädetystä poiketen soveltaa tämän työehtosopimuksen määräyksiä.

Sanotun säännöksen esitöiden mukaan työehtosopimuksen sopijapuolena olevan valtakunnallisen työntekijöiden yhdistyksen on edustettava aidosti työehtosopimuksessa tarkoitettuja töitä tekeviä työntekijöitä (HE 157/2000 vp s. 72, 74).

Työehtosopimuslain 1 §:n 2 momentin mukaan työtekijäin yhdistyksellä tarkoitetaan yhdistystä, jonka varsinaisiin tarkoituksiin kuuluu työntekijäin etujen valvominen työsuhteissa.

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että yhdistyksellä tulee olla edunvalvontatarkoitus, eli ainakin yhden sen tarkoituksista on oltava työmarkkinaedunvalvonta. Työehtosopimuslaissa ei ole asetettu mitään työehtosopimuksen sopijapuolen edustavuuden vaatimusta. Oikeuskäytännössä edustavuuden marginaaliset puutteet eivät ole estäneet työehtosopimuksen soveltamista. Työehtosopimukseen osallisen työntekijäjärjestön edustavuudelle on toisaalta asetettava joitakin vähimmäisvaatimuksia. Järjestön olisi sääntöjensä ja jäsenkuntansa puolesta edustettava jotenkin uskottavalla tavalla työehtosopimuksen piiriin kuuluvaa henkilöstöä (Saloheimo: Työehtosopimusoikeuden perusteet, 2008, s. 39, 43, 44). Työtuomioistuin on ratkaisussaan TT:2009-114 pitänyt edellä esitettyjä kannanottoja huomioon otettavina työehtosopimuslain tulkinnan kannalta. Myös työehtosopimuslaissa lähdetään siitä, että työntekijäjärjestö solmii työehtosopimuksen jäsentensä työehdoista. Nimenomaisten säännösten puuttuessa sopijajärjestön edustavuudelle ei voida työtuomioistuimen käsityksen mukaan asettaa erityisen korkeita vaatimuksia.

SME ry:n perustaminen

SME ry:n ovat perustaneet K, P ja S 28.10.2009 allekirjoitetulla perustamiskirjalla. K, S ja P ovat kertoneet yhdistyksen perustamisesta asian ratkaisuun vaikuttavilta osin olennaisesti samalla tavoin kuin käräjäoikeuden tuomioon on kirjattu. SME ry:n perustamisen aikoihin P oli toiminut J Oy:n jakeluvalvojana, minkä lisäksi hän oli jakanut sivutyönä mainoksia. S on kertonut toimineensa I Oy:ssä tutkimusasiantuntijana, minkä lisäksi hänkin oli satunnaisesti jakanut mainoksia. S toimi edelleen sivutoimisesti jakajana.

Erillisjakelu-TES:n solmiminen

Ensimmäinen SME ry:n ja SKE ry:n solmima työehtosopimus on tullut voimaan 21.12.2009. Neuvotteluissa ovat olleet mukana ainakin F ja B työnantajapuolelta sekä K, P ja S työntekijäpuolelta. Heidän kertomansa mukaan neuvottelut olivat olleet tiukkoja. Sekä työnantaja- että työntekijäpuolen edustajien mukaan TIKLI-PAU-TES:ssa sovittu palkkiotaso oli ollut liian korkea, eivätkä jakeluyritykset olisi voineet toimia sanotussa työehtosopimuksessa määritellyillä palkkioilla, minkä vuoksi uudelle työehtosopimukselle oli ollut tarve. Jakelupalkkioiden määrittelyä varten oli tutkittu alalla Suomessa ja Ruotsissa noudatettuja palkkiokäytäntöjä. Pohjaksi oli otettu alalla noudatettu palkkiotaso ja Oulun alueella voimassa olleessa paikallisessa työehtosopimuksessa sovitut palkkiot. F on kertonut, että yhtiön toiminta loppuisi, jos se maksaisi TIKLI-PAU-TES:n mukaisia palkkioita. Mikään jakeluyhtiö ei noudattanut sanotun sopimuksen palkkaliitettä. P:n ja B:n mukaan jakelupalkkioihin oli ensimmäisestä työehtosopimuksesta lähtien saatu korotuksia. Nyt voimassa oli kolmas tai neljäs työehtosopimus. Myös SME ry:n hallituksen nykyinen puheenjohtaja H on kertonut, ettei kenelläkään olisi varaa mainostaa TIKLI-PAU-TES:ssa määritellyillä jakelupalkkioilla.

SME ry:n toiminta

Kirjallisena todisteena on esitetty SME ry:n mainosjakajille osoitettu 22.12.2009 päivätty ja K:n puheenjohtajana allekirjoittama kirje. Kirjeessä on todettu muun ohessa, että osoitteettoman suoramainonta- ja ilmaisjakelulehtien erillisjakelun toimialalla ei ole ollut valtakunnallista työehtosopimusta eikä jakajilla ole ollut heidän etujaan edustavaa työntekijäliittoa. Hovioikeudessa K ei ole muistanut enää tarkasti, mitä kirjeellä on tarkoitettu, mutta hän on arvellut, että ensimmäisessä kappaleessa on haluttu korostaa, ettei erillisjakelun toimialalla ollut omaa työehtosopimusta. Kirjeessä on selostettu erillisjakelu-TES:n solmimista, palkanmaksuperusteita sekä ohjeistettu jäseneksi liittymistä.

K:n, P:n ja S:n kertomuksista on ilmennyt, että SME ry:n päätavoitteena oli jakajien työsuhteen etujen parantaminen. K:n, P:n, S:n ja H:n sekä myös F:n ja B:n mukaan työehtosopimusneuvotteluissa oli merkittävänä parannuksena saatu aikaan muun ohella piiriluokitus, jonka perusteella jakelutyöstä saatava palkkio muodostui oikeudenmukaisemmin ottaen huomioon piirin laajuus ja vaikeusaste. K:n, P:n, S:n ja H:n mukaan muitakin parannuksia oli saatu neuvoteltua, muun ohella turvaliivit jakajille.

SME ry:n jäsenmaksu oli K:n ja P:n mukaan 8 euroa vuodessa. Työttömyyskassatoiminta ei P:n mukaan ollut tällaisella jäsenmaksulla mahdollista. Yhdistyksen hallituksessa toimivat P ja S ovat kertoneet, että yhdistyksen toimintaa hoidettiin palkkiotta ja lähinnä puheenjohtajan kotoa käsin. Erillisiä toimitiloja SME ry:llä ei ollut. Yhdistyksellä oli kerran viikossa puhelimitse toimiva jäsenpäivystys, minkä lisäksi asioita hoidettiin sähköpostitse ja yhdistyksellä oli internetsivut. Lähinnä palkkausta ja työolosuhteita koskeneita jäsenkyselyjä oli tehty vuosittain. Tavoitteena oli myös apuvälineiden saaminen työntekijöille. Käräjäoikeuskäsittelyn aikaan SME ry:ssä oli P:n ja S:n mukaan ollut 355 jäsentä. H on hovioikeudessa arvellut, että jäseniä voisi tällä hetkellä olla noin pari sataa.

Hovioikeuden johtopäätökset

Asiassa on riidatonta, että SME ry ja SKE ry on perustettu jokseenkin samoihin aikoihin syksyllä 2009. Vajaan kahden kuukauden kuluttua SME ry:n perustamisesta, 21.12.2009, on tullut voimaan ensimmäinen osapuolten neuvottelema työehtosopimus. Vaikka yhdistysten perustamisen samanaikaisuus antaa aiheen epäillä neuvottelujen aitoutta, ei yksistään tämän perusteella voida tehdä päätelmiä SME ry:n tarkoituksesta.

Merkitystä on annettava myös sille, että SME ry:n perustamisen alullepanijana pidettävä K on vielä juuri ennen yhdistyksen perustamista toiminut erään jakeluyrityksen johtotehtävissä. Vaikka K on korostanut yhdistyksen tarkoituksena olleen työpaikkojen säilyttäminen ja jakajien työsuhteiden etujen parantaminen, on hänen ja myös P:n ja S:n kertoman mukaan yhdistystä perustettaessa tavoitteena ollut alalla noudatetun palkkiotason säilyttäminen. Tämä palkkiotaso on työehtosopimuksen molempien osapuolten mukaan ollut lähtökohta myös sopimusneuvotteluille. Vaikkakin pieniä korotuksia palkkioihin on sittemmin saatu ja vaikka palkkiotason säilyttämisessä on viitattu siihen, että korkeammilla palkkioilla jakeluyritysten toiminta lakkaisi ja jakajat jäisivät ilman töitä, ei palkkiotason säilyttämistä ennallaan voida pitää uskottavana ja luonnollisena tavoitteena työntekijöiden yhdistykselle.

Sääntöjensä mukaan SME ry:n tarkoituksena on edistää jäsentensä palkka- ja muita työsuhteeseen liittyviä ehtoja. Edellä todettu työehtosopimusneuvottelujen lähtökohta sopii tähän tavoitteeseen nähden huonosti. Työehtosopimusneuvottelujen ohella huomiota on kiinnitettävä myös SME ry:n jäsenistön edunvalvontatoiminnassa saavuttamiin tavoitteisiin ja muuhun jäsenten etuja palvelevaan toimintaan, joista merkittävimpinä ovat tulleet esille piiriluokituksen aikaansaaminen, turvaliivien saaminen työntekijöille, jäsenpäivystys kerran viikossa ja jäsenkyselyt. Ottaen huomioon, että edunvalvontatoiminnan tulisi olla yhdistyksen toiminnan ydinaluetta, toimintaa voidaan pitää varsin vähäisenä. Yhdistyksellä ei ole selvitetty olleen varsinaista organisaatiota, jäsenrekisteriä eikä luottamusmiehiä. Yhdistyksellä ei siten ole kaikilta osin ollut edunvalvontajärjestölle tyypillistä toimintaa.

SME ry:n jäsenmäärän voidaan aiemmin todetun perusteella katsoa olevan 200 ja 400 jäsenen välillä. F:n käräjäoikeudessa kertoman perusteella yksistään Y:n palveluksessa on vuodessa noin 6.500 jakajaa. Käräjäoikeuden toteamin tavoin järjestäytymisasteen alhaisuuden voidaan työn luonteesta johtuen katsoa olevan ymmärrettävää. On kuitenkin selvää, ettei yhdistystä voida jäsenmääränsä perusteella pitää kovin edustavana. Ottaen huomioon aiemmin selostettu lähtökohta, jonka mukaan yhdistyksen edustavuudelle ei nimenomaisten säännösten puuttuessa voida asettaa kovin korkeita vaatimuksia, hovioikeus katsoo, ettei pelkästään yhdistyksen jäsenmäärästä voida päätellä, onko yhdistystä pidettävä työntekijöitä edustavana.

Myöskään sillä, että yhdistyksellä ei ole erillisiä toimitiloja tai että sen jäsenmaksu on alhainen, ei voida sellaisenaan katsoa olevan ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa yhdistyksen todellista tarkoitusta.

Kaikki edellä mainitut seikat on kuitenkin otettava huomioon arvioitaessa sitä, onko SME ry:tä pidettävä valtakunnallisena työntekijöiden yhdistyksenä. Sääntöjensä mukaan SME ry ajaa työntekijöiden etua ja se on myös saanut neuvoteltua jakajien työsuhteisiin joitakin parannuksia. Yhdistyksen perustamisen johtohahmona on toiminut jakeluyrityksen johtotehtävissä työskennellyt henkilö, yhdistys on perustettu samaan aikaan työnantajayhdistyksen kanssa ja työehtosopimusneuvottelujen lähtökohtana on ollut työntekijäyhdistykselle epäuskottava tavoite säilyttää palkkiot senhetkisellä tasolla ja yhdistyksen edunvalvontatoiminta on muutoinkin ollut varsin vähäistä.

Arvioitaessa edellä kerrottuja seikkoja kokonaisuutena hovioikeus katsoo, ettei SME ry:n voida katsoa edustavan aidosti ja uskottavalla tavalla erillisjakelu-TES:n piiriin kuuluvia erillisjakelualalla toimivia henkilöitä. SME ry:tä ei siten voida pitää työehtosopimuslain 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuna työntekijäin yhdistyksenä eikä työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 3 momentissa tarkoitettuna valtakunnallisena työntekijöiden yhdistyksenä.

Y:llä ei siten ole oikeutta soveltaa R:n työsuhteessa SME ry:n kanssa solmittua erillisjakelu-TES:ta normaalisitovuuden perusteella. Edellä todetusti TIKLI-PAU-TES on vahvistettu yleissitovaksi myös erillisjakelualalla, joten R:n työsuhteessa on sovellettava sanottua yleissitovaa työehtosopimusta.

R:n vaatimat, TIKLI-PAU-TES:n soveltamiseen perustuvat palkkasaatavat ovat määrältään riidattomia. R:lla on siten oikeus vaatimiinsa palkkasaataviin.

Kohtuuttomuus

Asiassa on siten vielä yhtiön väitteestä ratkaistava, onko TIKLI-PAU-TES:n palkkaliite P:n alaliitteen palkkiomääräyksiin vetoamista pidettävä kohtuuttomana ja hyvän tavan vastaisena.

Työsopimuslain 10 luvun 2 §:n mukaan jos työsopimuksen ehdon soveltaminen olisi hyvän tavan vastaista tai muutoin kohtuutonta, ehtoa voidaan sovitella tai se voidaan jättää huomioon ottamatta. Pykälän esitöiden mukaan säännöstä sovelletaan myös palkkaa koskevaan sopimusehtoon. Säännös vastaa yleisiä sopimusoikeudellisia periaatteita. Yleissäännös mahdollisuudesta sovitella kohtuuttomia sopimusehtoja tai jättää ne ottamatta huomioon on oikeustoimilain 36 §:ssä. (HE 157/2000 vp s. 114)

Yhtiön mukaan TIKLI-PAU-TES:n mainitun palkkaliitteen mukaan jakajille maksettavat jakelupalkkiot ovat kaksin- tai kolminkertaiset erillisjakelu-TES:n mukaisiin palkkioihin verrattuna. Palkkiot johtaisivat käytännössä yhtiön ja muiden erillisjakelualalla toimivien yritysten konkurssiin. Hovioikeudessa todistajana kuultu I-konsernin yritysten tilintarkastajana toimiva T on vahvistanut, että jakelupalkkioiden kaksinkertaistaminen johtaisi siihen, että yhtiöiden toiminta muuttuisi tappiolliseksi.

Kun kysymys on työehtosopimuksessa määritellyistä palkkioista, niiden voidaan lähtökohtaisesti katsoa olevan kohtuullisella tasolla. Vaikka yhtiö ei ole kuulunut työnantajayhdistykseen, joka on ollut neuvottelemassa palkkioista, ovat palkkiomääräykset syntyneet työnantaja- ja työntekijäyhdistysten neuvottelujen tuloksena. Niitä ei siten voida pitää hyvän tavan vastaisina. Hovioikeus katsoo, ettei yhtiön väitteille TIKLI-PAU-TES:ssa määriteltyjen palkkiotasojen noudattamisen taloudellisesta mahdottomuudesta voida antaa erityistä merkitystä. Vetoamista TIKLI-PAU-TES:n palkkaliite P:n alaliitteen palkkiomääräysten noudattamiseen R:n työsuhteessa ei voida pitää hyvän tavan vastaisena eikä kohtuuttomana.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin kanne on hylätty ja R on velvoitettu suorittamaan Y:lle oikeudenkäyntikuluja.

Hovioikeus vahvistaa, että Y on velvollinen noudattamaan R:n työsuhteen vähimmäisehtoina viestinvälitys- ja logistiikka-alan yleissitovaa työehtosopimusta myös 21.12.2009 jälkeisenä aikana.

Y velvoitetaan suorittamaan R:lle työpalkkasaatavana yhteensä 2.955,36 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet: hovioikeudenneuvos Jukka Kontio
hovioikeudenneuvos Birgitta Lemström
hovioikeudenneuvos Juha Saarenvirta

Valmistelija:
viskaali Elina Elo

Ratkaisu on yksimielinen.

Ei lainvoimainen (KKO:ssa 11.8.2015)