2.10.2014

VALTONTALAUTAKUNNAN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

VALVONTALAUTAKUNNAN RATKAISU 27.3.2014

Pääpiirteittäin selostus asiasta ja ratkaisun perusteluista

Valvontalautakunta otti täysistunnossaan ratkaistavakseen kantelun, joka koski luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan toimintaa kantelijan avustajana työsuhdesaatavaa ja työpaikkakiusaamista koskevassa asiassa. Toimeksianto päättyi 7.10.2013. Kantelija moitti A:ta siitä, että tämä oli viivytellyt poliisitutkinnan vireille saattamisessa. Kantelija oli antanut A:lle toimeksiannon elokuussa 2012. Toimeksiantoon kuului sekä palkkaukseen liittyvä asia että asian rikosoikeudellinen tutkinta. Kantelija moitti A:ta myös siitä, että tämä oli yllättäen päättänyt toimeksiannon lokakuun 2013 alussa eikä ollut toimittanut asiakirjoja kantelijalle välittömästi ilman eri pyyntöä. A oli pitänyt kantelijan asiakirjoja panttina.

A:n mukaan toimeksianto alkoi syyskuussa 2012. A katsoi, ettei hän ollut missään vaiheessa lupautunut tekemään tutkintapyyntöä poliisille. A oli ilmoittanut kantelijalle toukokuussa 2013, ettei näe asiassa perusteita tutkintapyynnön tekemiseen. Kyseessä oli ollut kantelijan palkkaukseen ym. liittyvästä lähinnä siviili- tai työoikeudellisesta asiasta. Kantelija ei ollut toimittanut pyynnöistä huolimatta A:lle toimeksiannon jatkamiseen tarvittavia asiakirjoja. Kantelija oli edelleen 14.6.2013 pyytänyt A:ta tekemään tutkintapyynnön poliisille, josta A oli kieltäytynyt ja tuonut ilmi halunsa lopettaa toimeksianto. A oli vielä 6.8.2013 kantelijan pyynnöstä toimittanut kantelijan palkkaan ja eläkkeeseen liittyvän selvityspyynnön kantelijan työnantajalle.

A oli lopettanut toimeksiannon 7.10.2013 päivätyllä kirjeellä, kun oli viimeistään käynyt ilmi, ettei kantelija aio toimittaa A:lle pyydettyjä asiakirjoja ja koska kantelija ei ollut sisäistänyt A:n suullisesti antamia ilmoituksia toimeksiannon lopettamisesta. Kyse ei ollut kantelijalle yllättävästä toimeksiannon lopettamisesta, koska kantelijalle oli kerrottu asiasta jo touko-kesäkuussa 2013.

Kantelija oli pyytänyt palauttamaan A:n hallussa olevat asiakirjat viikon kuluttua siitä, kun kirje toimeksiannon päättämisestä oli lähetetty. A oli ilmoittanut kantelijalle ainakin 21.10.2013, että asiakirjat palautetaan kun lasku on maksettu. Laskun eräpäivä oli 22.10.2013. Kantelija oli maksanut laskun vasta huomautuskirjeen lähettämisen jälkeen 31.10.2013 ja A oli palauttanut kantelijan asiakirjat samana päivänä postitse. Kantelija oli tehnyt itse tutkintapyynnön poliisille, joten kantelijalle ei voinut aiheutua mitään haittaa tai vahinkoa asiakirjojen pidättämisestä. Asiakirjat olivat sisällöltään sellaisia, ettei tutkintapyynnön tekeminen voinut olla riippuvainen asiakirjoista. Kantelijalla oli myös mahdollisuus maksaa A:n saatavat jo ennen huomautusta, jolloin kantelijan asiakirjat olisi palautettu aikaisemmin.

Valvontalautakunta totesi ratkaisunsa perusteluissa seuraavaa:

Luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan valvonnan alaisuudesta

Laissa luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista (715/2011) säädetään luvasta oikeudenkäyntiasiamiehenä ja -avustajana toimimiseen sekä luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan velvollisuuksista ja valvonnasta. Oikeudenkäyntiavustajalautakunta ylläpitää oikeudenkäyntiavustajaluetteloa, jonka mukaan A on saanut oikeudenkäyntiavustajalaissa tarkoitetun luvan 24.1.2013.

Oikeudenkäyntiavustajalain 9 §:n mukaan luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja on 8 §:ssä tarkoitetuissa tehtävissään oikeuskanslerin, asianajajista annetun lain 6 a §:n 1 momentissa tarkoitetun valvontalautakunnan ja oikeudenkäyntiavustajalautakunnan valvonnan alainen sen mukaan kuin oikeudenkäyntiavustajalaissa säädetään.

Oikeudenkäyntiavustajalain 8 §:n säännös koskee oikeudenkäyntiasiamiehen- ja avustajan tehtäviä, tuomioistuimen määräyksen perusteella saatuja tehtäviä sekä tehtäviä, johon oikeudenkäyntiavustaja on määrätty oikeusapulaissa (257/2002) tarkoitetuksi avustajaksi riippumatta siitä, onko kyseessä tuomioistuinasia tai ns. ulkoprosessuaalinen asia. Edellä mainituissa tehtävissä oikeudenkäyntiavustajan tulee noudattaa 8 §:ssä tarkemmin säädettyjä velvollisuuksia, jotka ovat oikeudenkäyntiavustajalakia koskevan hallituksen esityksen (HE 318/2010 vp) mukaan asiallisesti saman sisältöisiä ammattieettisiä sääntöjä kuin ne, joita asianajajat ja julkiset oikeudenkäyntiavustajat noudattavat.

Hallituksen esityksen mukaan 8 §:n mukaiset velvollisuudet tulevat voimaan siitä lukien, kun oikeudenkäyntiavustajalle on myönnetty laissa tarkoitettu lupa. Hallituksen esityksestä ilmenee, että luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja olisi velvollinen noudattamaan 8 §:n velvollisuuksia vain oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan tehtävissään. Näin ollen oikeudenkäynteihin liittymättömien oikeudellisten palveluiden tarjoaminen, esimerkiksi asiakirjojen laatiminen ja neuvonanto jäisi velvollisuuden ulkopuolelle pykälän 5 momentissa mainittuja tehtäviä lukuun ottamatta. Tällainen tehtävä on oikeudenkäyntiavustajalain 8 §:n 5 momentin mukaan muu tehtävä, jonka luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja on saanut tuomioistuimen määräyksen perusteella tai johon hänet on määrätty oikeusapulaissa tarkoitetuksi avustajaksi.

Oikeudenkäyntiavustajalaissa ei yksiselitteisesti määritellä, milloin asiamiehen tai avustajan tehtävä alkaa ja päättyy. Hallituksen esityksen mukaan tehtävä tulisi ymmärtää laajasti siten, että tehtävään kuuluvat paitsi varsinainen edustaminen ja esiintyminen tuomioistuimessa myös esimerkiksi oikeudenkäyntiä valmistelevat toimet. Laajaa tulkintaa tukee osaltaan se, että oikeudenkäyntiavustajalain 8 §:n 1 momentin erityisiä velvollisuuksia koskevassa 19-kohtaisessa luettelossa on mainittu velvollisuuksia, jotka koskevat selvästi toimenpiteitä ennen oikeudenkäynnin alkamista. Esimerkiksi luettelon kohdassa 11 on todettu, että oikeudenkäyntiavustajan tulee vastata tehtävää tarjonneelle ilman aiheetonta viivytystä, jos luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja ei ota vastaan hänelle tarjouttua tehtävää. Samoin mm. kohdassa 13 on todettu, että oikeudenkäyntiavustajan tulee ilman erityistä syytä olla ryhtymättä oikeudellisiin toimenpiteisiin ilmoittamatta vastapuolelle asiakkaansa vaatimuksia ja varaamatta vastapuolelle kohtuullista harkinta-aikaa sekä tilaisuutta asian sovinnolliseen selvittämiseen.

Korkein oikeus on ottanut takavarikkoa ja asianajajan salassapitovelvollisuutta koskevassa ennakkopäätöksessään 2003:119 kantaa siihen, mitä lainsäädännössä tarkoitetaan ilmaisuilla asiamies ja oikeudenkäyntiavustaja. Korkein oikeus on todennut, että ilmaisuilla asiamies ja oikeudenkäyntiavustaja viitataan oikeudenkäymiskaaren 15 luvussa tarkoitettuun oikeudenkäyntiasiamieheen tai -avustajaan. Lainkohdassa ei ole erikseen mainittu asianajajaa tai oikeudellista neuvonantajaa yleensä. Korkein oikeus on katsonut, ettei säännöksen tarkoitus huomioon ottaen ole yleensä estettä rinnastaa oikeudenkäyntiin myös päämiehen asian muuta viranomaiskäsittelyä esimerkiksi hallintoviranomaisessa. Toiminta päämiehen yleisenä neuvonantajana näyttäisi sitä vastoin jäävän säännöksen sanamuodon mukaisen soveltamisalan ulkopuolelle. Edelleen korkein oikeus on katsonut päätöksensä perusteluissa ilmaisun "asian ajamista varten uskonut" sanamuodon ja asiayhteyden viittaavan tilanteeseen, jossa päämies on jo antanut käyttämälleen asiamiehelle tehtäväksi ajaa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa vireillä olevaa tai vireille tulevaa asiaa. Korkein oikeus on kuitenkin todennut, että asian ajamisesta voi olla kysymys myös silloin, kun toimeksiannon tarkoituksena on pyrkimys sovinnolliseen ratkaisuun vastapuolen kanssa oikeudenkäynnin välttämiseksi.

Asiassa ovat merkityksellisiä myös korkeimman oikeuden vähemmistöön jääneiden jäsenten perustelut, joiden mukaan oikeudenkäyntiasioissa on pidettävä suotavana, että asiamies tai oikeudenkäyntiavustaja tunnustelee mahdollisuuksia riita-asian sovinnolliseen tai muutoin tuomioistuimenetteiylle vaihtoehtoiseen ratkaisuun. Käytännössä voi olla vaikea erottaa sellaisia toimeksiantoja, joissa ei tavalla tai toisella olisi kysymys päämiehen asian odotettavissa olevasta käsittelystä tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Kysymystä ei siten voida ratkaista pelkästään sanamuototulkinnoilla vaan asiaa on tarkasteltava laajemmin.

Valvonnan kannalta on huomioitava hallituksen esityksen lausuma siitä, että luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan velvollisuuksien noudattaminen ei koske vain niitä tuomioistuinasioista, joissa oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan kelpoisuusvaatimuksena edellytetään laissa tarkoitettua lupaa, vaan noudattaminen koskee esimerkiksi asiamiehenä tai avustajana toimimista muissakin yleisissä hallintotuomioistuimissa käsiteltävissä asioissa kuin lastensuojeluasioissa.

Samoin velvollisuuksien noudattamisen ja valvonnan laajuuden osalta merkittävä on eduskunnan lakivaliokunnan mietintöön (LaVM 40/2010 vp) kirjattu lausuma: "Selvyyden vuoksi valiokunta toteaa, että oikeudenkäyntiasiamiehen velvoite noudattaa mainitussa 8 §:ssä säädettyjä velvollisuuksiaan ei koske vain niitä asioita, joissa häneltä edellytetään tässä tarkoitettua lupaa, vaan hänen tulee noudattaa niitä kaikissa hoitamissaan oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan tehtävissä. Valiokunnan mielestä ei ole ajateltavissa, että esimerkiksi ns. summaarisessa riita-asiassa, jossa oikeudenkäyntiasiamieheltä ei edellytetä tässä tarkoitettua lupaa, velvoite noudattaa mainittuja velvollisuuksia syntyisi vasta, jos hänen hoitamansa asia muuttuu kesken prosessin vastaajan kiistämisen johdosta riitaiseksi."

Hallituksen esityksen perustelut ja eduskunnan lakivaliokunnan mietinnössä esitetty lausuma näyttäisivät siis laajentavan luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan velvollisuutta noudattaa luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetun lain 8 §:ssä säädettyjä velvollisuuksia myös muihin prosessilajeihin kuin niihin, joihin lupa kelpoisuusvaatimuksena on tarpeen.

Em. korkeimman oikeuden ratkaisun perustelut huomioiden voidaan päätyä siihen, että jos oikeudenkäyntiavustajalle uskottu tehtävä koskee asiaa, joka jo on tuomioistuimessa vireillä tai joka voidaan saattaa tuomioistuimessa vireille, luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan on noudatettava laissa säädettyjä velvollisuuksia ja hänen toimintansa on valvonnan alaista.

Kantelussa on kysymys A:n menettelystä hänen toimiessaan kantelijan avustajana työsuhdesaatavaa ja työpaikkakiusaamista koskeneessa asiassa. Ratkaistavana on siten kysymys, onko A:n toimeksiantoa pidettävä oikeudenkäyntiavustajalain 8 §:n 1 momentissa määriteltynä oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan tehtävänä, jonka osalta luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja on valvontalautakunnan valvonnan alainen.

A:n hoitamassa toimeksiannossa on arvioitu perusteita käynnistää rikosoikeudellinen esitutkinta. Lisäksi toimeksiannossa on ollut kyse työsuhdesaatavien selvittämisestä, missä tarkoituksessa A on lähettänyt selvityspyynnön kantelijan työnantajalle. Oikeudenkäyntiavustajalain esitöissä on nimenomaan todettu, että esim. esitutkinnassa avustamista voidaan pitää oikeudenkäyntiasiamiehen tehtävänä. Myös työsuhteeseen perustuvien riitaisten saatavien perintä on viime kädessä saatettava tuomioistuimen ratkaistavaksi, mikäli asiassa ei päästä sovinnolliseen ratkaisuun. Toimeksiannossa on siten ollut kyse sellaisista asioista, jotka voidaan saattaa vireille tuomioistuimeen.

Valvontalautakunta katsoi, että A:n toimeksiantoa voidaan pitää sellaisena oikeudenkäyntiavustajalain 8 §:ssä mainittuna tehtävänä, jota hoitaessaan A on ollut velvollinen noudattamaan oikeudenkäyntiavustajalain 8 §:ssä lueteltuja velvollisuuksia. Näin ollen A on 9 §:n säännöksen perusteella kyseisessä tehtävässään valvontalautakunnan valvonnan alainen siltä osin kuin kantelu koskee toimenpiteitä oikeudenkäyntiavustajaluvan myöntämisen 24.1.2013 jälkeistä aikaa. Kantelussa esitetyt A:ta koskevat moitteet liittyivät ajallisesti 24.1.2013 jälkeisiin tapahtumiin ja toimenpiteisiin.

Luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan 8 §:n mukaisista velvollisuuksista

Luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan tulee rehellisesti ja tunnollisesti täyttää hänelle uskotut oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan tehtävät. Oikeudenkäyntiavustajalain 8 § 1 momentissa on 19-kohtainen luettelo velvollisuuksista, joita luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja on erityisesti velvollinen noudattamaan. Hallituksen esityksen 8 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että lupajärjestelmän piiriin kuuluvat oikeudenkäyntiavustajat olisivat velvollisia noudattamaan asiallisesti saman sisältöisiä ammattieettisiä sääntöjä kuin asianajajat ja julkiset oikeusavustajat ja nämä velvollisuudet tulisivat voimaan siitä lukien, kun luvan saaneelle oikeudenkäyntiavustajalle on myönnetty laissa tarkoitettu lupa.

Luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan toiminnan arviointi

Valvontalautakunta katsoi asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että A oli informoinut kantelijaa siitä, ettei asiassa ollut perusteita käynnistää rikosoikeudellista tutkintaa. Näin ollen A ei viivytellyt esitutkintapyynnön tekemisessä kantelijan esittämällä tavalla eikä ollut siten toiminut luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan velvollisuuksien vastaisesti.

Oikeudenkäyntiavustajalain 8 §:ssä ei ole kirjattu erityisiä velvollisuuksia toimeksiannosta luopumiseen ja asiakirjojen palauttamiseen liittyen. Valvontalautakunnan käsityksen mukaan on perusteltua katsoa, että luvan saaneilla oikeudenkäyntiavustajilla on lähtökohtaisesti vastaavanlainen oikeus luopua toimeksiannon hoitamisesta kuin asianajajilla hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden kohdassa 5.9 mainituissa tilanteissa.

Valvontalautakunta katsoi, että A:lla oli erityinen syy luopua tehtävästä asian hoitamista koskevan erimielisyyden vuoksi ja koska kantelija ei ole toimittanut A:n pyynnöistä huolimatta toimeksiannon jatkamiseen tarvittavia asiakirjoja.

A myönsi pidättäneensä kantelijan asiakirjat siihen asti, kunnes kantelija oli maksanut A:n laskun. Valvontalautakunta katsoi, että hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden kohdan 5.11 mukaan asiakkaalle kuuluvat asiakirjat on palautettava asiakkaalle viivytyksettä, kun tehtävä on hoidettu tai muutoin päättynyt siitä riippumatta, onko asiakas maksanut laskun vai ei. Tätä tulkintaa tukee myös tapaohjeiden 5.10 kohdan 1 momentti, jonka mukaan asianajajan on tehtävästä luopuessaan vältettävä menettelytapaa, joka saattaa vahingoittaa asiakkaan etua. Asiakirjojen pidättäminen saattaa aiheuttaa asiakkaalle vahinkoa. Asiakirjoja ei siten voi pidättää kauppakaaren 12 luvun 12 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla saatavan vakuutena, kunnes saatava on maksettu.

KKO on ratkaisussaan 1978-11-118 katsonut, että tilitoimistolla ei ollut oikeutta pidättää kirjanpidon laatimisesta aiheutuneesta saatavastaan kirjanpitovelvollisen sille sanottua tehtävää varten luovuttamaa kirjanpitoaineistoa eikä sanotun aineiston perusteella laatimiaan kirjanpitokirjoja. Valvontalautakunta katsoi, että edellä selostetun lisäksi myös tämä korkeimman oikeuden ratkaisu tukee tulkintaa, ettei asianajaja tai luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja voi pidättää asiakkaan asiakirjoja saatavansa maksamiseksi.

Korkein oikeus on ratkaisussaan 2009:10 linjannut, että asianajajia sitovat ammattieettiset ohjeet perustuvat keskeisesti ammattikunnan omassa piirissä hyväksyttyihin sääntöihin ja käytäntöihin. Hyvä asianajajatapa asettaa asianajajille pidemmälle meneviä velvollisuuksia kuin asianajotehtävän suorittamista koskevat lain säännökset. Sen sisältö kehittyy ja täsmentyy toimintaympäristössä tapahtuvien muutosten johdosta. Tähän nähden hyvän asianajajatavan valvonta onkin lähtökohtaisesti uskottu asianajajalaitokselle itselleen ja sen yhteydessä toimivalle itsenäiselle ja riippumattomalle valvontalautakunnalle. Siksi tapaohjeiden tulkintaa ja hyvän asianajajatavan sisältöä määrittää myös valvontalautakunnan ratkaisukäytäntö.

Oikeudenkäyntiavustajalain 8 §:n 1 momentin kohdassa 1 todetaan, että oikeudenkäyntiavustajan tulee olla asiakkaalleen lojaali sekä parhaan kykynsä mukaan valvoa asiakkaansa etua ja oikeutta. Edelleen kohdassa 6 todetaan, että oikeudenkäyntiavustajan tulee hoitaa saamansa tehtävät huolellisesti, täsmällisesti, tarpeellisella joutuisuudella sekä tarpeettomia kustannuksia aiheuttamatta. Valvontalautakunta katsoo hallituksen esityksen edellä mainitut perustelut huomioon ottaen, että asiakkaan asiakirjojen palauttaminen viivyttelemättä toimeksiannon päättymisen jälkeen kuuluu laissa määriteltävien luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan velvollisuuksien piiriin.

Valvontalautakunta totesi A:n menetelleen oikeudenkäyntiavustajalain 8 §:n velvollisuuksien vastaisesti jättäessään kantelijan asiakirjat palauttamatta viivytyksettä kantelijalle toimeksiannon päätyttyä 7.10.2013. Valvontalautakunta määräsi A:lle kurinpidollisena seuraamuksena huomautuksen.

Säädökset ja määräykset

Laki luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista 8 § 1 mom 1 lause ja 1 ja 6 kohdat, 9 §,

11§ja 13 §

Hyvää asianajajatapaa koskevat ohjeet kohdat 5.9 ja 5.11

Lopputulos

Huomautus.

Asian ratkaiseet valvontalautakunnan jäsenet:

Matti Kunnas (pj.), Sirpa Niemistö, Ahti Saarenpää, Ilkka Malka, Markus Manninen, Matti Tolvanen, Peter Salovaara, Jarkko Otva, Antti Savela, Markus Luotola, Jussi Tapani ja Hannele Kojo

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN PÄÄTÖS 2.10.2014

Valitus

Valtioneuvoston oikeuskansleri on vaatinut, että valvontalautakunnan ratkaisu kumotaan, kantelun moite 1 jätetään tutkimatta ja varatuomari A:lle määrätty huomautus poistetaan.

Kantelija B oli moittinut A:ta viivyttelystä poliisitutkinnan vireille saattamisesta sekä siitä, että tämä oli yllättäen päättänyt toimeksiannon eikä ollut palauttanut asiakirjoja B:lle. Valvontalautakunta oli ratkaisussaan katsonut, että A:lle annettua toimeksiantoa oli voitu pitää luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetun lain (lupalakimieslaki) mukaisena oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan tehtävänä. Kysymys ei kuitenkaan ollut tällaisesta tehtävästä eikä kantelua olisi tullut tutkia valvontalautakunnassa.

Lupalakimieslain 8 §:n 1 momentin esitöissä oli todettu, että oikeudenkäynteihin liittymättömien oikeudellisten palvelujen tarjoaminen jäi lainkohdassa tarkoitettujen oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan velvollisuuksien ulkopuolelle. A oli ilmoittanut B:lle, ettei asiassa ollut perusteita esitutkintapyynnön tekemiseen, mitä voitiin pitää 8 §:n soveltamisalaan kuulumattomana oikeudellisena neuvonantona. Toimeksiantoa ei voitu tältä osin rinnastaa asianosaisen avustamiseen esitutkinnassa. Toimeksiannossa oli lisäksi ollut kysymys työsuhdesaatavan selvittämisestä, mitä ei tapauksen olosuhteet huomioiden voitu pitää oikeudenkäyntiä valmistelevana toimena vaan yleisenä oikeudellisena neuvonantona.

Tulkinnanvaraiseksi jäävän oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan tehtävien käsitteen lavea tulkinta ei ollut perusteltua etenkään kun valvontamenettelystä saattoi seurata oikeudenkäyntiavustajalle kurinpidollinen seuraamus ja viime kädessä jopa oikeudenkäyntiavustajan luvan menettäminen.

B:n lausuma

B ei ole lausunut asiassa.

Varatuomari A:n lausuma

Varatuomari A on yhtynyt Valtioneuvoston oikeuskanslerin valitukseen.

Kysymys ei ollut ollut konkreettisesta riita-asiasta eikä mitään rikosta B:tä kohtaan ollut A:n vakaan käsityksen mukaan tapahtunut. Asiassa ei ollut ollut perusteita riita- tai rikosasian vireillepanoon. Työsuhdesaatavien selvittämisen osalta A oli lähettänyt B:n työnantajalle selvityspyynnön, mihin saadun vastauksen hän oli toimittanut edelleen B:lle.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Asiassa on kysymys siitä onko varatuomari A kantelun kohteena olevaa toimeksiantoa hoitaessaan toiminut lupalakimieslain 8 §:n 1 momentin mukaisesti oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan tehtävässä.

Säädöstausta

Lupalakimieslain 8 §:n 1 momentin mukaan luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan tulee rehellisesti ja tunnollisesti täyttää hänelle uskotut oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan tehtävät. Näitä tehtäviä on tarkennettu esimerkinomaisesti samassa lainkohdassa 19-kohtaisella luettelolla. Lainkohdan 5 momentin mukaan pykälää sovelletaan myös luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan muuhun tehtävään, jonka hän on saanut tuomioistuimen määräyksen perusteella tai johon hänet on määrätty oikeusapulaissa (257/2002) tarkoitetuksi avustajaksi. Lain 13 §:n 1 momentin mukaan jos luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan todetaan valvonta-asian käsittelyssä ilmitulleiden seikkojen perusteella menetelleen 8 §:n vastaisesti, on hänelle määrättävä kurinpidollinen seuraamus, joita ovat laissa tarkoitetun luvan peruuttaminen, seuraamusmaksun määrääminen, varoitus ja huomautus.

Lain esitöiden (HE 318/2010 vp s. 31-33) mukaan luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja olisi velvollinen noudattamaan 8 §:ssä säädettyjä velvollisuuksia vain oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan tehtävissään. Näin ollen oikeudenkäynteihin liittymättömien oikeudellisten palvelujen tarjoaminen, esimerkiksi asiakirjojen laatiminen ja neuvonanto, jäisi velvollisuuden ulkopuolelle, pykälän 5 momentissa mainittuja tehtäviä lukuun ottamatta. Oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan tehtävät tulisi ymmärtää laajasti. Niihin kuuluisivat paitsi varsinainen edustaminen ja esiintyminen tuomioistuimessa, myös esimerkiksi oikeudenkäyntiä valmistelevat toimet, kuten esimerkiksi asianosaisen avustaminen rikosasian esitutkinnassa. Merkitystä ei olisi sillä, millaisessa tuomioistuimessa tai prosessilajissa asiaa käsitellään. Velvollisuuksien noudattaminen ei siten koskisi vain niitä tuomioistuinasioita, joissa oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan kelpoisuusvaatimuksena edellytetään laissa tarkoitettua lupaa, vaan noudattaminen koskisi esimerkiksi asiamiehenä tai avustajana toimimista muissakin yleisissä hallintotuomioistuimissa käsiteltävissä asioissa kuin lastensuojeluasioissa.

Tapahtumatiedot

Asiassa on ollut kysymys työsuhdesaatavaa ja työpaikkakiusaamista koskevasta toimeksiannosta. B:n kantelu on perustunut siihen, että A oli viivytellyt B:n pyytämän esitutkinnan vireille saattamisessa sekä siihen, että A oli työsuhdesaatavaan liittyvässä asiassa yllättäen päättänyt toimeksiannon lokakuun 2013 alussa eikä ollut toimittanut asiakirjoja B:lle välittömästi ilman eri pyyntöä.

Valvontalautakunta on täysistunnossa antamassaan valituksenalaisessa ratkaisussa päättänyt ottaa kantelun kokonaisuudessaan tutkittavaksi. Ratkaisussaan valvontalautakunta on katsonut, ettei se ollut löytänyt moitittavaa A:n toiminnassa esitutkinnan vireille saattamiseen liittyvässä kysymyksessä. Työsuhdesaataviin liittyvin osin valvontalautakunta on katsonut, että A oli jättäessään kantelijan asiakirjat palauttamatta viivytyksettä toimeksiannon päätyttyä menetellyt lupalakimieslain 8 §:n 1 momentin mukaisten velvollisuuksien vastaiseksi. Valvontalautakunta on määrännyt A:lle seuraamukseksi huomautuksen.

Onko A toiminut oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan tehtävässä

Lupalakimieslain 13 §:n 1 momentin mukaisten kurinpidollisten seuraamusten soveltamisen edellytyksenä on lain 8 §:n vastainen menettely. Kun kurinpidollisena seuraamuksena valvonta-asian kohteena olevalle henkilölle voidaan muun muassa määrätä jopa 15.000 euron seuraamusmaksu tai hänelle myönnetty lupa voidaan peruuttaa, on selvää, että seuraamusten soveltamisalan on oltava luvan saaneiden oikeudenkäyntiasiamiesten ja -avustajien oikeusturvan kannalta mahdollisimman selväpiirteinen ja ennustettava.

Lupalakimieslain esitöissä on edellä kuvatulla tavalla korostettu oikeudenkäyntiasiamiehen- ja avustajan tehtävien laajaa ymmärtämistä niin, että tehtävät kattavat myös oikeudenkäyntiä valmistelevat toimet, kuten asianosaisen avustamisen rikosasian esitutkinnassa. Sen sijaan oikeudenkäynteihin liittymättömien oikeudellisten palvelujen tarjoaminen, esimerkiksi asiakirjojen laatiminen ja neuvonanto, on esitöissä rajattu 8 §:n soveltamisalan ulkopuolelle.

Valvontalautakunta on perustellut kantelun tutkittavaksi ottamista muun muassa sillä perusteella, että toimeksiannossa on arvioitu perusteita käynnistää rikosoikeudellinen esitutkinta, viitaten tältä osin lupalakimieslain esitöiden esitutkinnassa avustamista koskevaan lausumaan. Lisäksi valvontalautakunta on katsonut, että työsuhteeseen perustuvien riitaisten saatavien perintä on viime kädessä saatettava tuomioistuimen ratkaistavaksi mikäli asiassa ei päästä sovintoon. Näin ollen valvontalautakunta on katsonut, että kantelussa on ollut kyse asioista, jotka voidaan saattaa vireille tuomioistuimessa.

Lupalakimieslain esitöistä ilmenee, että 8 §:n soveltamisala on haluttu ulottaa nimenomaan oikeudenkäynteihin ja niitä valmisteleviin toimiin. Toisaalta säännöksen soveltamisalan selkeyttä on korostettu 5 momentissa, jossa on soveltamisalan täydennyksenä nimenomaisesti mainittu tuomioistuimen määräyksen varaiset tehtävät sekä oikeusapulain mukaisena avustajana toimiminen kyseisten velvollisuuksien määrittelyn selkeyden vuoksi.

Hovioikeus toteaa, että 8 §:n soveltamisalan määrittely muodostuu nämä periaatteet huomioiden ongelmalliseksi, jos oikeudenkäyntiä valmistelevien toimien katsotaan valvontalautakunnan kannan mukaisesti kattavan kaikki tilanteet, joissa asia on mahdollista saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi. Tulkinnan ei voida katsoa edistävän lainkohdan soveltamisen ennakoitavuutta. Tulkintakysymyksen tärkeys korostuu käsillä olevassa tapauksessa, jossa A:lle on määrätty kurinpidollinen seuraamus hänen menettelynsä johdosta.

A:n saama toimeksianto on viime kädessä kattanut tuomioistuimessa käsiteltävän rikos- ja riita-asian. Rikosasian osalta kyse on kuitenkin ollut siitä, että B on pyytänyt A:ta tekemään esitutkintapyynnön B:n työnantajan menettelystä, minkä johdosta A on ilmoittanut B:lle, ettei hän katsonut asiassa olevan perusteita esitutkintapyynnön tekemiseen. Riita-asian osalta A on B:n pyynnöstä ja sen jälkeen kun hän oli ensimmäisen kerran ilmaissut halunsa päättää toimeksianto, lähettänyt B:n työnantajalle selvityspyynnön sekä neuvotellut asiasta B:n kanssa. Selvityspyyntö ei ole kuitenkaan johtanut toimenpiteisiin ja A on tämän jälkeen päättänyt toimeksiannon. Asiassa ei ole esitetty tarkempaa selvitystä selvityspyynnön ja siihen A:n mukaan saadun vastauksen sisällöstä. A:n mukaan kyse on ollut palkkasaatavasta, jonka peruste ja suuruus ovat jääneet epäselviksi.

Rikosasian osalta lupalakimieslain esitöissä on nimenomaan todettu, että asianosaisen avustaminen esitutkinnassa kuuluu oikeudenkäyntiä valmistelevien toimenpiteiden ja siten lain 8 §:n 1 momentin soveltamisalan piiriin. Tilanne on kuitenkin erilainen silloin, kun kysymys on vasta esitutkinnan käynnistämisedellytysten arvioinnista. A on ilmoittanut B:lle perusteltuna käsityksenään, ettei asiassa ole ilmennyt aihetta esitutkinnan vireillepanoon eikä rikosasian oikeudenkäyntiä ole siten A:n mukaan ollut edes näköpiirissä. A on kertonut ilmoittaneensa B:lle, että hän voi itsekin saattaa esitutkinnan vireille, minkä B on asiassa esitetyn selvityksen mukaan toimeksiannon päättymisen jälkeen tehnytkin. Lupalakimieslain 8 §:n 1 momenttia ei ole perusteltua tulkita niin, että lain esitöissä mainitun esitutkinnassa avustamisen katsottaisiin kattavan myös tätä edeltävät vaiheet, jos luvan saanut oikeudenkäyntiasiamies tai -avustaja on perustellusti katsonut, ettei aihetta esitutkinnalle ole. Ratkaisevaa merkitystä ei tällöin voida antaa B:n omalle käsitykselle siitä, olisiko esitutkinta tullut saattaa vireille.

Riita-asian osalta on asiassa esitetyn selvityksen perusteella epäselvää, minkälaisen selvityspyynnön A on B:n työnantajalle lähettänyt ja minkälaisen vastauksen hän on selvityspyyntöön saanut. A on kuitenkin jo ennen selvityspyynnön lähettämistä ilmaissut B:lle halustaan päättää toimeksianto. Pelkästään sitä, että työsuhdesaatavaa koskeva asia voidaan lähtökohtaisesti käsitellä tuomioistuimessa ei voida pitää riittävänä lain soveltamisen arviointiperusteena, etenkin jos tapauksen olosuhteita ei oteta huomioon. Asiassa ei ole esitetty mitään selvitystä, että saatavan käsitteleminen tuomioistuimessa olisi ollut missään vaiheessa edes osapuolten harkinnassa. Sanotun johdosta B:n saatavien selvittämisen on katsottava näissä olosuhteissa käsittäneen tavanomaista oikeudellista neuvonantoa.

Näin ollen B:n A:lle antamaa toimeksiantoa on kokonaisuudessaan pidettävä lupalakimieslain 8 §:n 1 momentin soveltamisalan ulkopuolelle jäävänä oikeudellisena neuvonantona.

Johtopäätös

Hovioikeus katsoo, että A ei ole toiminut kantelun kohteena olevassa asiassa lupalakimieslain 8 §:n mukaisena oikeudenkäyntiasiamiehenä tai -avustajana. Näin ollen 8 §:n mukaiset velvollisuudet eivät ole koskeneet A:ta tässä asiassa eikä kantelun tutkimiselle tai kurinpidollisen seuraamuksen määräämiselle ole siten edellytyksiä.

Päätöslauselma

Valvontalautakunnan täysistunnon päätös kumotaan. Kantelu jätetään tutkimatta. A:lle määrätty huomautus poistetaan.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenneuvos Helena Vihriälä
hovioikeudenneuvos Pirjo Aaltonen
määräaikainen hovioikeudenneuvos Ilkka Lahtinen
Esittelijä: viskaali Heikki Kemppinen

Lainvoimainen.