29.8.2012

ULOSOTTOVIRASTON LAUSUMA

ASIAN KÄSITTELY ULOSOTTOVIRASTOSSA

Poromies A:n porokarja oli ulosmitattu ulosottokaaren 4 luvun 23 §:n mukaisena turvaavana ulosmittauksena. Ulosmittaus kohdistui porokarjan teurastussuunnitelman mukaiseen teurastustuloon.

Paliskunnalla oli saamatta A:lta poronhoitolain 12 § 1 ja 3 momentin sekä 24 §:n 4 momentin mukaisia maksuja. Paliskunta vaati, että sillä vahvistetaan olevan poronhoitolain 49 §:n mukaan oikeus saada nämä maksut porokarjan teurastustulosta päältäpäin.

Ulosottovirasto hylkäsi vaatimuksen.

ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Paliskunta valitti ulosottoviraston päätöksestä käräjäoikeuteen ja esitti saman vaatimuksen.

Käräjäoikeus ei muuttanut ulosottoviraston päätöstä.

ASIAN KÄSITTELY HOVIOIKEUDESSA

Valitus

Paliskunta valitti käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen ja vaati, että sillä vahvistetaan olevan oikeus A:n porokarjan turvaavassa ulosmittauksessa saada poronhoitolain 49 §:n mukaan saman lain 12 §:n 1 ja 3 momentin sekä 24 §:n 4 momentin mukaiset maksut porokarjan teurastustulosta päältäpäin.

Paliskunta lausui, että asiassa oli kysymys ulosottovelallisen turvaavasti ulosmitatun porokarjan teurastustuloihin kohdentuneesta ulosmittauksesta ja sen yhteydessä lähtökohtaisesti sivullisen asemassa olleelle paliskunnalle asetetusta velvoitteesta tilittää teurastustulot eli porojen myyntihinnat lyhentämättömänä ulosottomiehelle.

Paliskunnalla on poronhoitolain 7 §:n säännöksen perusteella velvollisuus hoitaa osakkaansa porot. Osakkaalla on poronhoitolain 12 §:n säännöksessä velvoite osallistua toimintaan maksamalla paliskunnalle poronhoitolaissa säädetyt niin sanotut hoitomaksut.

Poronhoitolain 49 §:n säännöksessä on vielä erikseen määrätty, että paliskunta saa poroisännän edustamana viime kädessä myydä osakkaan omistamia poroja ja käyttää myyntihinnan maksamattomien maksujen kattamiseksi.

Kaikki paliskunnan saatavat olivat poronhoitolain 49 §:n tarkoittamia maksuja, jotka tuli kattaa poroista saadulla hinnalla.

Ulosottomiehen olisi tullut ilman nimenomaista vaatimustakin varoja jakaessaan ottaa huomioon paliskunnan legaalinen poronhoitolain 49 §:n säännökseen perustuva panttioikeus. Toisaalta olisi tullut ottaa huomioon elinkeinotulon ulosmittausta koskevat periaatteet eli ulosmittauksen kohdentaminen nettotuloihin varoja tilitettäessä.

Vaikka kyseessä olisi ulosottokaaren 4 luvun 65 §:n tarkoittama muun elinkeinotulon ulosmittaamista koskeva asia, tuli paliskunnan hoitomaksut kattaa tässäkin tilanteessa elinkeinotoiminnan menoina ulosmitattavista bruttotuloista.

Vallitsevassa tilanteessa paliskunta käytännössä rahoitti ulosottovelallisen elinkeinotoimintaa saamatta paliskunnalle kuuluvia hoitomaksuja.

Vastaus

A vaati, että valitus hylätään.

A lausui, että paliskunnan vaatimus oli perusteeton. Paliskunnan saatavalla ei ollut lakiin perustuvaa etuoikeutta ulosmitatun porokarjan myynnistä saatuihin varoihin.

Poronhoitolain mukaisiin paliskunnan kuluihin osakas voi osallistua joko tekemällä paliskunnan vastuulla olevia poronhoitotöitä, esimerkiksi porojen kokoamis- ja teurastustöitä, tai maksamalla paliskunnalle poroista hoitomaksun.

ULOSOTTOVIRASTON LAUSUMA

Ulosottovirasto totesi, että ulosmittauksen oikeusvaikutuksista säädetään ulosottokaaren 4 luvun 37 §:ssä. Ulosmittauksen jälkeen omaisuus on myymis- ja hukkaamiskiellossa. Omaisuutta ei voi luovuttaa eikä pantata ilman ulosottomiehen lupaa. Tässä tapauksessa ulosmittaus tarkoitti sitä, että paliskunta ei voi käyttää poronhoitolain mukaisia oikeuksiaan. Ulosmittauksen jälkeen syntyneet rästit, tietyin edellytyksin, oli mahdollista ottaa huomioon täytäntöönpanokuluina.

HOVIOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Valituksenalainen kysymys

Hovioikeudessa on kysymys siitä, onko paliskunnalla sen vaatima etuoikeus saada saatavansa päältäpäin ennen muita ulosottovelkojia.

Ulosottoviraston päätös ei sisältänyt ratkaisua siitä, oliko porokarjan myyntitulon ulosmittaukseen sovellettava ulosottokaaren 4 luvun 64 §:n vai 65 §:n oikeusohjetta ulosmittaamatta jätettävän määrän osalta.

Etuoikeus

Velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetun lain 3 §:n mukaan sillä, jolla on muu kuin lain 1 §:n 2 momentissa tarkoitettu panttioikeus irtaimeen omaisuuteen taikka pidätysoikeus hallinnassaan olevaan omaisuuteen, on oikeus saada maksu saatavastaan pantti- tai pidätysoikeuden kohteesta ennen muita saatavia.

Mainittua lainkohtaa koskevassa hallituksen esityksessä (HE 181/1992) todetaan, että puheena oleva pykälä koskisi kaikenlaista panttikohteeksi kelpaavaa irtainta omaisuutta, kuten fyysisiä esineitä, saatavia, immateriaalioikeuksia tai yhteisöosuuksiin kohdistuvia panttioikeuksia, edellyttipä panttaus esineen hallinnan luovutusta, panttausilmoitusta tai kirjaamista, kunhan vain panttioikeus oli pätevästi syntynyt. Pykälä koskisi yhtä hyvin sopimukseen kuin suoraan lakiin perustuvia panttioikeuksia. Edelleen hallituksen esityksessä todetaan, että pidätysoikeutta koskevaa yleistä lainsäädäntöä ei ole vaan pidätysoikeus voi syntyä eri lakien perusteella. Keskeisenä voidaan pitää kauppakaaren 12 luvun 12 §:n 1 momenttiin perustuvaa pidätysoikeutta. Lainkohdan mukaan se, joka on tilauksesta valmistanut tai korjannut irtaimen esineen, saa pitää esineen mainitusta työstä johtuvan saatavansa vakuutena huostassaan kunnes saatava on maksettu.

Poronhoitolain 49 §:n mukaan mikäli poronomistaja laiminlyö saman lain 11 §:n 1 momentissa (pääsymaksu), 12 §:n 1 tai 3 momentissa (vuosimaksu, maksu poronhoitotöistä) taikka 24 §:n 4 momentissa (merkitsemismaksu) tarkoitetun maksun suorittamisen määräajassa, poroisännällä on oikeus myydä hänen omistamiaan poroja sen verran, että maksu voidaan kattaa poroista saadulla hinnalla. Maksu saadaan myös, milloin se on erääntynyt, ulosottaa ilman eri päätöstä tai tuomiota.

Poronhoitolakia koskevan hallituksen esityksen (HE 244/1989) mukaan lainkohdassa tarkoitettujen maksujen tehokkaan perimisen järjestämiseksi poroisännälle on ehdotettu annettavaksi valtuus myydä maksuvelvollisen poronomistajan poroja siinä määrin, että poroista saadulla hinnalla voidaan sanottu maksu kattaa.

Hovioikeus toteaa, että poronhoitolain 49 §:ssä on poroisännälle annettu valtuus käyttää poronomistajan poroja paliskunnan tältä olevan saatavan maksamiseksi. Lainkohtaa ei voi kuitenkaan tulkita niin, että paliskunnan saatavalla olisi maksunsaantijärjestyksen 3 §:n tarkoittama pantti- tai pidätysoikeus poroihin tai niiden myyntituloon.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Käräjäoikeuden päätöstä ei muuteta siltä osin kuin etuoikeusvaatimus on hylätty.

Asian ovat ratkaisseet
hovioikeudenneuvos Helinä Haataja
hovioikeudenneuvos Sakari Laukkanen
hovioikeudenneuvos Tapio Kamppinen, joka on myös esitellyt asian

LAINVOIMAISUUSTIEDOT

Lainvoimainen.

Etusivulle

Päivitetty 1.11.2012