7.12.2011

SELOSTUS ASIASTA

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. LAITON UHKAUS
Rikoslaki 25 luku 7 §

15.5.2010 HELSINKI

A on uhannut pääministeri B:tä ja valtiovarainministeri C:tä sekä eduskunnan koko henkilöstöä sellaisissa olosuhteissa, että heillä on ollut perusteltu syy pelätä henkilökohtaisen turvallisuutensa olevan vakavassa vaarassa.

Rikos on tapahtunut seuraavasti:

A on kirjoittanut eli julkaissut internetin uutisryhmässä "x" tekstin, jossa hän on uhannut ampua kiväärillä B:n ja C:n tai uhannut räjäyttää räjähdysaineella koko eduskunnan. A on lisäksi uhannut toimintansa seurauksena "tulevan ruumiita."

A on kirjoituksessaan esittänyt B:n ja C:n sekä eduskunnan henkilöstön henkeen ja terveyteen kohdistuvan uhkauksen.

Katson riidattomaksi, että A on kirjoittanut viestin tekopäivänä klo 12.10 internetin julkiselle keskustelusivustolle.

2. JULKINEN KEHOTTAMINEN RIKOKSEEN
Rikoslaki 17 luku 1 §

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Syyttäjän muut vaatimukset

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Syyttäjän muu lausuma

Rikoslain 25 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan virallinen syyttäjä saa nostaa syytteen laittomasta uhkauksesta ilman asianomistajan esittämää syyttämispyyntöä, mikäli erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamista.

Valtioneuvoston jäseneen ja eduskunnassa työskentelevään henkilöstöön kohdistuva tappouhkaus tai muu uhkaus vakavasta väkivallasta täyttää erittäin tärkeän yleisen edun vaatimuksen.

Asianomistajien vaatimukset

Asianomistajat eivät ole esittäneet asiassa vaatimuksia.

Vastaajan vastaus

Syytekohta 1

A on kiistänyt syytteen. A on olettanut, ettei kirjoitus tule asianomistajien tietoon. Keskustelusivustolla kirjoituksia luki vain pieni ryhmä, joka on tuntenut toisensa vuosikausia. A ei ole lähettänyt kirjoitusta asianomistajille. Sitä ei ole tarkoitettu uhkaukseksi. Se on ollut vain pakinakirjoitus eikä sitä ole tarkoitettu otettavaksi sanatarkasti tai vakavasti. A ei missään tapauksessa ole aikonut toteuttaa kirjoittamaansa eikä se ole ollut mahdollista toteuttaakaan.

Asianomistajat eivät ole kokeneet, että heidän turvallisuutensa olisi ollut vakavassa vaarassa. Asianomistajilla ei ole ollut perusteltua syytä pelätä uhkausten johdosta, koska eivät ole vaatineet rangaistusta.

Syytekohta 2

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Todistelu

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

TUOMION PERUSTELUT

Syyksilukematta jättämisen perustelut

Näyttö

A on kertonut, että sivusto, jolle hän oli kirjoittanut syytteessä mainitun kirjoituksen, oli vain pienen ryhmän käytössä. Sivustolla oli lukijoita pari sataa. A:lla oli tapana lukea sivuston kirjoituksia päivittäin ja kirjoittaa sinne noin joka toinen päivä. Sivustolta sai keskusteluseuraa ja apua monenlaisiin kysymyksiin. A oli kirjoittanut sivustolle noin kymmenen vuoden ajan ja A:n juttuja lukevat tiesivät ja tunnistivat A:n kirjoitustyylin. A kirjoitti pakinatyyliin.

A on edelleen kertonut, että hän oli 15.5.2010 laatimassaan kirjoituksessa vain purkanut omaa turhautumistaan politiikkaan seurattuaan televisiosta eduskunnan kyselytuntia. Kirjoituksessa ei ollut kyse mistään uhkauksesta eikä tarkoituksena ollut uhata. Kirjoitusta ei ollut tarkoitettu eduskunnan tai ministereiden tietoon. A oli yllättynyt siitä, että kirjoitus oli tullut näiden tahojen ja viranomaisten tietoon.

A on kertonut, että kirjoituksessa mainittu "C-nelonen" oli A:n tietämän mukaan elokuvien teossa tehosteena käytetty räjähde. A:lla ei ole ollut hallussaan mitään aseita tai räjähteitä.

Todistaja D on kertonut, että x-sivusto oli tietyn porukan sisäinen palsta. Sivuston lukijoiden määrää oli kartoitettu teknisesti ja tuloksena oli saatu lukijoiden määräksi noin 200. Sivuston aktiivikäyttäjiä oli 10-200. Kyseessä oli uutisryhmä tai kerho. D oli ollut kerhossa noin 10 vuoden ajan. Kerhon sivuston löytämiseksi piti olla tietty tekniikka.

D on kertonut lukevansa edellä mainitulta sivustolta A:n kirjoituksia, joissa usein oli otettu kantaa maailman tapahtumiin pakinatyylillä. A:n kirjoituksia ei otettu kerholaisten parissa tosissaan. A:n kirjoitus ei ole voinut D:n mukaan aiheuttaa rikoksen vaaraa lukijoissa. D ei ollut ymmärtänyt, että A:n 15.5.2010 päivätyssä kirjoituksessa olisi uhattu ketään.

D on vielä kertonut yllättyneensä saatuaan tietää, että edellä mainitulla sivustolla ollut kirjoitus oli tullut ministereiden tietoon. D:n käsityksen mukaan sivuston kirjoituksia ei oltu tarkoitettu kerholaisten ulkopuolelle. Kerholaiset kertoivat kirjoituksissaan toisilleen hyvinkin henkilökohtaisia asioita, joiden ei ole toivottu leviävän muille asioiden yksityisyyden vuoksi.

Kirjalliset todisteet

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Näytön arviointi

D on oikeudessa kertonut havainnoistaan selkeästi ja johdonmukaisesti. Käräjäoikeus pitää D:n kertomusta uskottavana.

Syytekohta 1

Lainkohta

Rikoslain 25 luvun 7 §:ssä on määräys laittomasta uhkauksesta. Sen mukaan "Joka nostaa aseen toista vastaan tai muulla tavoin uhkaa toista rikoksella sellaisissa olosuhteissa, että uhatulla on perusteltu syy omasta tai toisen puolesta pelätä henkilökohtaisen turvallisuuden tai omaisuuden olevan vakavassa vaarassa, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, laittomasta uhkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuoksi." (21.4.1995/578)

Edellä lainatun määräyksen mukaan uhatulla tulee olla perusteltu syy pelätä henkilökohtaisen turvallisuutensa olevan vakavassa vaarassa. Tekoa arvioidaan tältä osin asianomistajan kannalta ja uhkaukselta edellytetään tiettyä konkreettisuutta. Hallituksen esityksen 94/93 mukaan pelkäämisen pitää olla aiheellista sekä vaaran vakavaa eli todennäköistä. Tahallisuuden tulee kattaa koko tunnusmerkistö.

Kirjoituksen sisältö

A on laatimassaan kirjoituksessa käyttänyt muun muassa sanontoja "kun joku menee ja ampuu", "Voisin vaikka ittekin ampua" ja "Tai sit mä vien c-nelosta". Kirjoitus on lähinnä mielipiteenilmaus ja osoittaa turhautumista yleiseen taloudelliseen tilanteeseen ja politiikkaan. A ei ole tarkoittanut kirjoitusta asianomistajien tietoon.

Asiassa ei ole esitetty näyttöä siitä, että asianomistajat olisivat pelänneet henkilökohtaisen turvallisuutensa olevan vakavassa vaarassa.

Johtopäätös

Käräjäoikeus katsoo, että kyse ei ole tahallisesta laittomasta uhkauksesta. Asiassa ei ole näytetty, että A olisi syyllistynyt asiassa laittomaan uhkaukseen.

Syytekohta 2

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Syyksi lukematta jättäminen

Edellä kerrotuin tavoin käräjäoikeus katsoo, että asiassa ei ole näytetty, että A olisi syyllistynyt niihin rikoksiin, joista syyttäjä on vaatinut hänelle rangaistusta. Molemmat syytekohdat hylätään näyttämättöminä.

Määrätyn avustajan palkkio

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

TUOMIOLAUSELMA

HYLÄTYT SYYTTEET

1)Laiton uhkaus 15.5.2010

2)Julkinen kehottaminen rikokseen 15.5.2010

KORVAUSVELVOLLISUUS

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Käräjätuomari Jaana Niemitalo

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 7.12.2011

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Valitus

Syyttäjä on vaatinut, että A tuomitaan käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevän syytteen kohdan 1 mukaisesti rangaistukseen laittomasta uhkauksesta. Syyttäjä on lisäksi vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan valtiolle todistelukustannukset hovioikeudessa.

A oli julkaissut syytteessä mainitun viestin internetissä olevassa uutisryhmässä nimeltä "x". Sivuston aktiivikäyttäjien lukumäärällä ei ollut nyt käsiteltävänä olevassa asiassa merkitystä. Kuka tahansa oli voinut seurata vapaasti sivustolla käytävää keskustelua, joten A:n kirjoitus oli siten ollut yleisön saatavilla.

Internetissä yleisön saatavilla olevalla sivustolla ja myös suljetulla sivustolla esitetty uhkaus voi täyttää laittoman uhkauksen tunnusmerkistön, jos uhkaaja tiesi tai mielsi varsin todennäköiseksi sen, että uhkaus välittyy uhatun tietoon internetin välityksellä tai muulla tavoin. A oli toimittanut kirjoituksia sivustolle viikoittain jo kymmenen vuoden ajan. Hän oli siten tuntenut hyvin sivuston toimintaperiaatteet ja hänen voitiin perustellusti olettaa olleen kokenut internetin käyttäjä. Sivustolle toimitettavia kirjoituksia ei ennakkotarkastettu ylläpitäjän toimesta. A:n sivustolle toimittama kirjoitus oli ollut sisällöltään poikkeuksellinen ja huomiota herättävä. Yleisesti oli lisäksi tiedossa, että valtioneuvoston jäsenille ja eduskunnalle oli olemassa erityiset turvajärjestelyt, joihin kuului muun muassa internetin seuraaminen mahdollisten uhkauksien kartoittamiseksi ja että poliisi oli perustanut niin kutsutun Nettivinkki-toiminnon, johon yleisö voi ilmoittaa internetissä havaitusta epäilyttävästä viestistä. A:n oli siten täytynyt pitää todennäköisenä kirjoituksen välittymistä pian sen julkaisemisen jälkeen tai viimeistään jonkun ajan kuluttua uhkauksen kohteena olevien tai heitä edustavien tahojen ja viranomaisten tietoon.

Laittoman uhkauksen tunnusmerkistö täyttyi lisäksi, jos uhkaaja mielsi varsin todennäköiseksi sen, että uhkaus välittyi eteenpäin sellaiselle taholle, joka oli uhkauksen kohteena olevan henkilön lähiomainen tai joka virkansa tai asemansa perusteella oli nimenomaisesti vastuussa uhkauksen kohteena olevan henkilön turvallisuudesta. Tällainen taho oli esimerkiksi valtioneuvoston turvallisuudesta vastaava viranomainen. Valtioneuvoston jäsenten henkilösuojauksesta vastannut suojelupoliisin turvallisuusyksikkö oli pian 15.5.2010 jälkeen saanut tiedon A:n esittämästä uhkauksesta ja sen luonnetta oli arvioitu ministereiden turvallisuusjärjestelyiden kannalta. Uhkauksesta oli keskusteltu valtioneuvoston turvallisuuspalveluyksikön edustajien kanssa. A:n uhkaus oli siten tälläkin tavoin välittynyt uhatuille laittoman uhkauksen tunnusmerkistön edellyttämällä tavalla ja A:n oli täytynyt ymmärtää, että näin tulee tapahtumaan.

Valtioneuvoston jäsenten ja edustajien turvallisuudesta huolehditaan tarkasti, mistä johtuen he joutuvat vain hyvin poikkeuksellisesti tosiasiallisesti pelkäämään henkilökohtaisen turvallisuutensa olevan vakavassa vaarassa. Laittoman uhkauksen tunnusmerkistönmukaisuutta ei kuitenkaan poista se, että kohdehenkilöillä oli kattavat turvajärjestelyt eikä laittoman uhkauksen tunnusmerkistö edellyttänyt, että uhri tosiasiallisesti pelkäsi. Tunnusmerkistön täyttymiseen riitti, että asianomistajilla ja heidän turvallisuudestaan vastaavilla oli perusteltu syy ottaa uhkaus vakavasti ja uhkauksen tekijän tuli mieltää tämä varsin todennäköiseksi. A oli kohdistanut valtioneuvoston jäseniin internetissä tappouhkauksen ja esittänyt samassa yhteydessä uhkauksen eduskunnan räjäyttämisestä. Asianomistajilla ja heidän turvallisuudestaan vastaavilla tahoilla oli siten ollut perusteltu syy ottaa uhkaus vakavasti ja A:n oli tullut tämä mieltää.

Demokraattisessa yhteiskunnassa oli sinänsä välttämätöntä sallia tietynlainen liioittelu ja provokaatio varsinkin poliittisten päättäjien toiminnan kritisoimisessa. Tappouhkauksen esittäminen nimetyistä henkilöistä oli kuitenkin jyrkässä ristiriidassa ihmisarvon loukkaamattomuuden periaatteen kanssa. Ihmisarvon loukkaamattomuus oli perustuslaissa säädetty periaate eikä liioittelu- ja provosointioikeuden käyttäminen oikeuttanut lausumien kohteena olevien ihmisten ihmisarvon loukkaamista. Tappouhkauksen esittämistä internetissä nimettyä henkilöä kohtaan tai uhkaamista henkirikoksella muutoin ei siten voitu missään oloissa perustella kritiikkioikeudella ja siihen liittyvällä liioittelu- ja provosointioikeudella tai muillakaan sananvapausnäkökohdilla.

Vastaus

A on vaatinut, että valitus hylätään.

Laittoman uhkauksen tunnusmerkistö ei ollut täyttynyt. Uhkausta ei ollut tapahtunut ja teolta oli lisäksi puuttunut tahallisuus. Kirjoitus muuttui uhkaukseksi vasta, kun se tarkoituksellisesti saatettiin kohteen tietoon. A ei ollut lähettänyt kirjoitusta asianomistajille. Hän ei ollut myöskään tarkoittanut kirjoituksen tulevan asianomistajien tietoon, vaan hän oli päinvastoin olettanut, että kirjoitus ei tulisi heidän tietoonsa. A ei siten ollut pitänyt varsin todennäköisenä sitä, että hänen kirjoituksensa päätyisi siinä mainittujen henkilöiden tietoon.

Kirjoitus ei ollut ollut yleisesti kaikkien luettavissa oleva kirjoitus. A:n kirjoituksia oli lukenut ainoastaan pieni noin 200 henkilön ryhmä, jotka olivat vuosikausia tunteneet toisensa. Jokainen keskusteluryhmän jäsen oli tiennyt, että A oli harmiton pakinoitsija, joka ei kirjaimellisesti tarkoittanut kirjoituksissaan ilmaisemaansa. Sivun kirjoituksia ei myöskään ollut tarkoitettu keskusteluryhmän ulkopuolelle. Keskusteluryhmän jäsenet olivat kertoneet kirjoituksissaan toisilleen hyvin henkilökohtaisia asioita, joiden ei ollut toivottu leviävän muille asioiden yksityisyyden vuoksi. Kuka tahansa ei myöskään ollut voinut seurata vapaasti sivustolla käytävää keskustelua, koska sivuston osoite oli harvan tiedossa ja sinne oli teknisesti vaikea päästä. Edellytykset keskusteluryhmään osallistumiselle olivat olleet Outlook Espress-tietokoneohjelma ja taito käyttää sitä, palveluntarjoaja, serverin nimi, käyttäjätunnus ja salasana sekä tieto edellä mainitun nimisestä keskusteluryhmästä. Oli ollut varsin epätodennäköistä, että ulkopuolinen henkilö päätyisi sivustolle ja vielä epätodennäköisempää, että sivustolle vahingossa päätynyt ulkopuolinen henkilö tekisi ilmoituksen viranomaiselle ja kirjoitus ilmoituksen vuoksi saatettaisiin siinä mainittujen henkilöiden tietoon.

Asianomistajat eivät olleet kokeneet kirjoituksen vuoksi olleensa vakavassa vaarassa. Asianomistajilla ei ollut ollut olosuhteiden perusteella perusteltu syy pelätä henkilökohtaisen turvallisuutensa olevan vakavassa vaarassa. Vaaran vakavuus viittasi uhrin käsitykseen rikoksen todennäköisestä toteutumisesta ja asianomistajan suhtautumisella tekoon oli siten merkitystä. Asianomistajilla ei ollut ollut syytä olettaa, että kirjoituksessa mainitut asiat toteutettaisiin. A oli tarkoittanut kirjoituksen pakinakirjoitukseksi ja oli tarkoittanut ja olettanut, ettei kukaan ottaisi kirjoitusta vakavasti ja lukisi sitä kirjaimellisesti. A ei ollut aikonut eikä hän olisi edes pystynyt toteuttamaan kirjoituksessa mainittuja asioita, koska hänellä ei ollut tarvittavia välineitä.

Todistelu

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Näyttö

A ja todistaja D ovat hovioikeudessa olennaisilta asian ratkaisuun vaikuttavilta osin kertoneet kuten heidän kertomakseen on käräjäoikeuden tuomioon kirjattu.

A on lisäksi kertonut, että sivustolla oli esimerkiksi heinäkuussa 2011 ollut 246 nimimerkkiä ja aktiivikäyttäjiä oli ollut noin 30 - 40. Hän ei kuitenkaan osannut sanoa, kuinka moni oli lukenut sivustolla olevia kirjoituksia. A oli löytänyt kirjoitukseen liitetyn kuvan pommista googlen kuvahaulla. Kuva oli ollut jostakin tietokonepelistä eikä kyseessä ollut edes oikea pommi. Ryhmän tapana oli ollut, että kirjoitukseen liitettiin jokin kuva. A ei ollut laittaessaan kirjoituksensa sivustolle tiennyt poliisin nettivinkkitoiminnasta.

Todistaja E on kertonut, että hän työskenteli suojelupoliisin turvallisuusyksikössä pitäen yllä ylemmän valtiojohdon turvallisuustilannekuvaa ja siihen liittyen seurasi valtiojohdon saamia turvallisuusuhkia ja epäasiallisia lähestymisiä. Turvallisuusyksikön tietoon tuli viikoittain kirjoituksia, joihin täytyi puuttua. Kaikki valtiojohdon saamat suorat uhkaukset ja epäasialliset lähestymiset tutkittiin ja otettiin tosissaan niin kauan, kunnes pystyttiin toteamaan, ettei todellista uhkaa valtiovallalle ollut. E:lle oli 17.5.2010 toimitettu tiedoksi keskusrikospoliisin nettivinkkiin tullut vihje A:n kirjoituksesta. Turvallisuusyksikössä oli viestin johdosta ryhdytty välittömästi toimenpiteisiin. Viestin johdosta oli ryhdytty laatimaan uhka-arvio eli pyritty selvittämään, millainen henkilö kirjoituksen laatinut A oli, käyttämällä hyväksi kaikkia poliisin käytössä olleita rekistereitä ja julkisia lähteitä. Tieto uhkauksesta oli jaettu myös henkilösuojausta suorittaneelle ryhmälle sekä valtioneuvostolle. Pelkästään rekisteritietojen perusteella A:ta ei ollut pidetty kovin suurena uhkana. A:n kirjoitus oli otettu henkilösuojaustyössä huomioon, mutta asianomistajien turvallisuustasoa ei ollut kirjoituksen johdosta nostettu. Pääministerin osalta turvallisuustasoa ei ollut tarvinnut nostaa, koska turvallisuustaso oli jo korkea ja valtiovarainministerillä ei tuolloin ollut ollut turvallisuustason nostamista vaatineita yleisötilaisuuksia.

Näytön arviointi ja johtopäätökset

Syytteen mukaan uhkaus oli kohdistettu myös eduskuntaan. Asiassa ei ole kuitenkaan esitetty minkäänlaista näyttöä siitä, että uhkaus olisi tullut eduskunnan henkilöstön tietoon tai että sen johdosta olisi ryhdytty toimenpiteisiin. Hovioikeus katsoo siten, että syyte on tältä osin hylättävä.

Hovioikeus katsoo kuten käräjäoikeus, että A:n kirjoituksessa käyttämät sanonnat voidaan ymmärtää lähinnä mielipiteen ilmaisuksi ja osoitukseksi turhautumisesta poliittiseen päätöksentekoon. Kirjoituksessa kuitenkin puhutaan pääministeri B:n ja valtiovarainministeri C:n ampumisesta ja koko eduskunnan räjäyttämisestä ja siitä, että tulee ruumiita. Kirjoituksella on siten synnytetty mielikuva todellisesta uhasta, jonka A on ollut valmis toteuttamaan. A:n on sen vuoksi täytynyt ymmärtää, että uhatut varsin todennäköisesti pitävät uhkausta todellisena ja vakavasti otettavana.

A on julkaissut kirjoituksensa internetin keskusteluryhmässä. Pienestä aktiivikäyttäjien ryhmästä ja sinällään vaikeahkosta liittymisestä huolimatta sivusto on ollut internetissä vapaasti kaikkien halukkaiden käytettävissä. A:n kirjoitus on siten ollut yleisön saatavilla. Hovioikeus katsoo ottaen vielä huomioon kirjoituksen poikkeuksellisen ja huomiota herättävän sisällön sekä sen, ettei sivuston kirjoituksia tarkastettu ylläpitäjän toimesta, että A:n on täytynyt pitää varsin todennäköisenä, että hänen kirjoituksensa välittyy asianomistajille.

A:n viesti on välitetty keskusrikospoliisin kautta valtioneuvoston henkilösuojauksesta vastaavalle suojelupoliisin turvallisuusyksikölle. Uhkaus on otettu turvallisuusyksikössä vakavasti ja sen johdosta A:sta on välittömästi laadittu uhka-arvio ja välitetty tieto uhkauksesta eteenpäin henkilösuojauksesta vastaavalle ryhmälle. Hovioikeus katsoo, että voimassa olevan lain mukaan laittoman uhkauksen tunnusmerkistön täyttymisen kannalta ei ole riittävää, että uhkaus on välittynyt turvallisuusyksikölle ja uhkaus on siellä otettu vakavasti, vaan olennaista on se, millä tavoin uhattu on suhtautunut uhkaukseen.

Esitutkintapöytäkirjaan sisältyvän tutkintailmoituksen mukaan poliisi on 25.5.2010 sähköpostitse tiedustellut B:n ja C:n rangaistus- ja korvausvaatimuksia asiassa ilman, että kumpikaan olisi vastannut tiedusteluun tai muutoinkaan esittänyt vaatimuksia asiassa. Asiassa ei ole kuultu asianomistajia eikä hovioikeuden tietoon ole muutoinkaan tullut, miten asianomistajat ovat kokeneet uhkauksen. Asiassa on siten jäänyt näyttämättä, että asianomistajat olisivat kokeneet olevansa uhkauksen johdosta vakavassa vaarassa tai pitäneet uhkausta todellisena ja vakavasti otettavana. Sen vuoksi syyte on hylättävä. Aihetta käräjäoikeuden ratkaisun muuttamiseen ei ole.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Hovioikeudenneuvos Risto Jalanko
Hovioikeudenneuvos Harri Katara
Hovioikeudenneuvos Teemu Paasikoski

Valmistelija:

Asessori Anne Norrkniivilä

Lainvoimaisuus:

Lainvoimainen. Korkeimman oikeuden ratkaisu 26.06.2013. Hovioikeuden päätöstä ei muutettu.