6.9.2012

TUUSULAN KÄRÄJÄOIKEUDEN YKSIPUOLINEN TUOMIO JA TUOMIO 3.10.2011

Kantaja

Lindorff Oy

Vastaaja

A

Asia

Velkasuhteeseen perustuva saatava

RATKAISU

Yksipuolinen tuomio

Vastaaja velvoitetaan kantajan vaatimuksen mukaisesti maksamaan
kantajalle:
1) pääomaa 212,10 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 7.8.2011 lukien;
2) korkojäämää 3,69 euroa;
3) perintätoimien suorittamisesta aiheutuneet maksumuistutuskulut yhteensä 5 euroa;
4) perintätoimien suorittamisesta aiheutuneet muut kulut yhteensä 36 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua ratkaisun antamisesta lukien, sekä
5) kantajan oikeudenkäyntikulut yhteensä 194 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua ratkaisun antamisesta lukien.

Vaatimusten perusteet:
Vastaajan ja Kuvaverkko Oy:n väliset sopimukset. Vastaaja on jättänyt suorittamatta em. sopimuksiin perustuvat velvoitteensa ja velkoja on siirtänyt saatavat kantajalle.

Tuomio

Kantajan perintäkuluvaatimus hylätään 41 euroa ylittäviltä osin.

Perustelut

Yksipuolinen tuomio

Vastaaja ei ole vastannut määräajassa.

Tuomio

Saatavien perinnästä annetun lain 2 §:n mukaan perintälain säännöksistä ei saa poiketa velallisen vahingoksi. Vaatimuksen perintälain mukaisuus on tutkittava viran puolesta.

Perintälain 4 §:n mukaan perinnässä ei saa käyttää hyvän perintätavan vastaista tai muutoin velallisen kannalta sopimatonta menettelyä. Perinnässä ei saa aiheuttaa velalliselle kohtuuttomia tai tarpeettomia
kuluja taikka tarpeetonta haittaa. Perintälain 10 §:n mukaan kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon saatavan suuruus, suoritettu työmäärä, perintätehtävän tarkoituksenmukainen suoritustapa
ja muut seikat. Perintälain 10 §:n mukaan velallinen ei ole velvollinen korvaamaan perintäkuluja, jos velkoja tai toimeksisaaja on menetellyt perintälain 4 §:n vastaisesti.

Kantaja on vaatinut vastaajalta kuutta eri saatavaa, joissa kaikissa alkuperäinen velkoja on sama. Kantaja on haastehakemuksessaan todennut, että saatavat ovat tulleet perintään useana erillisenä toimeksiantona, mistä johtuen jokaisen saatavan perimiseksi on jouduttu erikseen tekemään tarvittavat perintätoimenpiteet. Perintätoimenpiteiden erittelystä käy kuitenkin ilmi, että maksuvaatimukset jokaisen kuuden saatavan osalta on tosiasiassa lähetetty vastaajalle samoina päivinä.

Käräjäoikeus viittaa perintälain 4 §:n vaatimukseen, jonka mukaan velalliselle ei saa aiheuttaa tarpeettomia kuluja. Tarpeettomien kulujen välttämiseksi perintätoimet on mahdollisuuksien mukaan saman velallisen ja velkojan välisten saatavien osalta yhdistettävä samoihin perintäkirjeisiin. Käräjäoikeus katsoo, että kantajan vaatimat perintäkulut poikkeavat perintälain säännöksistä vastaajan vahingoksi siltä osin kuin samaan velalliseen kohdistuvia perintätoimia ei ole yhdistetty.

Oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 13 § 2 momentin mukaan kanne hylätään tuomiolla siltä osin kuin se on selvästi perusteeton. Käräjäoikeus katsoo kantajan toimineen perintälain vastaisesti, kun kantaja ei ole yhdistänyt samaan velalliseen kohdistuvia perintätoimia. Perintäkuluja hylätään yhteensä 149 euroa, joista 25 euroa on maksumuistutuskuluja ja 124 euroa muita perintäkuluja.

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Käräjänotaari Laura Ritakari

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 6.9.2012

Asian käsittely hovioikeudessa

Lindorff Oy:lle on myönnetty jatkokäsittelylupa 28.12.2011.

Valitus

Lindorff Oy on vaatinut, että A:n yhtiölle maksettava korvaus perintäkuluista korotetaan kanteen kohtien 2 ja 4 mukaiseksi yhteensä 190 euroksi 160 euron maksuvaatimuskuluille maksettavine korkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden tuomion antamisesta lukien ja A velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 400 eurolla korkoineen.

A oli velvollinen maksamaan yhtiölle aiheutuneet kanteessa vaaditut perintäkulut. A ei ollut hänelle tiedoksiannetusta haasteesta huolimatta vastannut kanteeseen, joten asia olisi tullut ratkaista yksipuolisella tuomiolla vaatimusten mukaisesti. Esitetty perintäkuluvaatimus ei ollut selvästi perusteeton eikä kohtuuton. Yhtiön vaatimat perintäkulut olivat alittaneet saatavien perinnästä annetussa laissa asetetut enimmäismäärät ja maksuvaatimukset oli lähetetty vähintään 14 päivän väliajoin.

Hyvä perintätapa ei edellyttänyt velkojan samaa velallista koskevia velkoja yhdistettäviksi, jos saatavat olivat syntyneet tai erääntyivät eri ajankohtina tai niillä oli eri perusteet. Kuluttajaviraston linjaus 16.12.2007, minkä mukaan useat saman velkojan samaa velallista koskevat, samanaikaisesti perittävät saatavat tuli mahdollisuuksien mukaan kirjeperinnässä yhdistää turhien perintäkulujen välttämiseksi, oli ainoastaan suositus eikä asiasta ollut laissa tarkempia säännöksiä.

Käräjäoikeuden ei ollut tullut viran puolesta arvioida perintäkulujen kohtuullisuutta tai tarkoituksenmukaisuutta tai sitä oliko perintä muutoin suoritettu hyvän perintätavan mukaisesti. Käräjäoikeuden tuomio perustui seikkoihin, joihin asiassa ei ollut vedottu. Yhtiön ei ollut tarvinnut esittää näyttöä siitä, miksi perintä oli toimitettu ilmoitetulla tavalla.

Valitukseen vastaaminen

A ei ole vastannut valitukseen.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Sovellettavat oikeusohjeet ja kanteen hyväksymisen edellytykset

Oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 13 §:n mukaan silloin kun vastaaja, jota on kehotettu vastaamaan kirjallisesti asiassa, jossa sovinto on sallittu, ei ole antanut pyydettyä vastausta määräajassa, kanne hyväksytään yksipuolisella tuomiolla. Siltä osin kuin kantaja on luopunut kanteesta tai se on selvästi perusteeton, kanne hylätään tuomiolla.

Erääntyneiden saatavien perintään sovellettavan saatavien perinnästä annetun lain 4 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan perinnässä ei saa aiheuttaa velalliselle kohtuuttomia tai tarpeettomia kuluja taikka tarpeetonta haittaa. Lain 10 c §:ssä on säädetty yläraja perintätoimenpiteiden kustannuksille kuluttajasaatavissa. Saman kuluttajasaatavan perinnästä velalliselta saa vaatia perintäkuluina yhteensä enintään 190 euroa, jos saatavan pääoma on 250 euroa tai vähemmän.

Sanotun lain 2 §:n mukaan sen säännöksistä ei saa poiketa velallisen vahingoksi. Lain esitöiden (HE 199/1996 vp s. 11) mukaan säännösten pakottavuus merkitsee sitä, ettei niistä voida poiketa velallisen vahingoksi, vaikka velallinen siihen nimenomaisesti suostuisi.

A:lle oli 26.8.2011 annettu haastemiehen toimesta tiedoksi haaste nyt kysymyksessä olevassa asiassa. A ei ollut käräjäoikeuden asettamaan määräpäivään 9.9.2011 mennessä vastannut kanteeseen. Näin ollen edellytykset yksipuolisen tuomion antamiselle ovat olleet olemassa, mikäli kanne myös perintäkulujen osalta on perusteeltaan ja määrältään ollut hyväksyttävissä.

Edellä mainittu lain säännösten pakottavuus huomioon ottaen käräjäoikeuden on tullut kanteen selvää perusteettomuutta harkitessaan viran puolesta muun ohella arvioida, onko kysymyksessä olevien saatavien perinnässä noudatettu lain velallista suojaavia pakottavia säännöksiä.

Perintäkulujen tarpeellisuus ja kohtuullisuus

Yhtiön kä­rä­jäoikeudelle toimittamassa summaarisessa haastehakemuksessa on eritelty ja yksilöity kustannuksiltaan kunkin kuuden velotun saatavan osalta ennen haastehakemuksen laatimista lähetetyt maksuvaatimukset ja muut suoritetut perintätoimet. Velkoja on kaikkien kuuden saatavan osalta ollut sama. Yhtiö on haastehakemuksessaan ilmoittanut velottavien saatavien tulleen sen perittäviksi useina eri toimeksiantoina. Tämän vuoksi jokaisen saatavan osalta oli jouduttu tekemään erillisiä perintätoimia, esimerkiksi lähettämään maksuvaatimuksia, joiden avulla oli pyritty saamaan vapaaehtoinen maksusuoritus.

Haastehakemuksesta ilmenee, että kaikkien kuuden saatavan peruste on ollut koulukuvaus. Erittelyn perusteella saatavat ovat jakautuneet kahteen ryhmään siten, että kolmen saatavan pääoma on ollut 14,90 euroa ja eräpäivä 20.5.2011 ja kolmen saatavan pääoma 55,80 euroa ja eräpäivä 21.5.2011. Tuotenimikkeiden perusteella on pääteltävissä, että kyse on ollut kolmen lapsen koulukuvista ja että kunkin lapsen osalta on velottu sekä 14,90 että 55,80 euron saatavaa. A:lle on näin muodostuneiden kuuden saatavan osalta lähetetty samoina päivinä kuusi erillistä maksuvaatimusta, ensin 4.7.2011 ja sitten 20.7.2011.

Hovioikeus haastehakemuksen erittelyn perusteella toteaa, että perintätoimissa on noudatettu saatavien perinnästä annetun lain 10 b §:n mukaisia aikarajoja ja 10 a §:n mukaisia toimenpidekohtaisia enimmäismääriä. Perintäkulujen kokonaismäärä vastaa lain 10 c §:n mukaista 190 euron enimmäismäärää, kun saatavan pääoma on ollut vähemmän kuin 250 euroa. Perinnän ei toisaalta voida katsoa tapahtuneen laissa edellytetyllä tavalla pelkästään sillä perusteella, että lain 10 a - c §:iä on noudatettu. Asiaa arvioitaessa on otettava huomioon saatavien perinnästä annettu laki kokonaisuudessaan ja tässä tapauksessa erityisesti lain hyvää perintätapaa koskevan 4 §:n säännös.

Sanotun lain esitöiden mukaan (HE 199/1996 vp s. 11) hyvän perintätavan täsmentämisessä voidaan käyttää tulkinta-apuna myös Suomen Perimistoimistojen Liiton, oikeusministeriön ja kuluttaja-asiamiehen yhteistyönä laadittuja hyvää perintätapaa kuluttajaperinnässä koskevia ohjeita. Hovioikeus toteaa, että tulkinta-apuna voidaan käyttää myös kuluttaja-asiamiehen laatimia päivitettyjä hyvää perintätapaa kuluttajaperinnässä koskevia ohjeita sekä kuluttajaviranomaisten linjauksia. Kuluttajaviraston 16.12.2007 päivätyssä, kuluttajaperinnän valvonnassa esiin nousseita asioita koskevassa linjauksessa on katsottu, että perittäessä samanaikaisesti useaa saman velkojan samaa velallista koskevaa velkaa asiat on mahdollisuuksien mukaan kirjeperinnässä yhdistettävä turhien perintäkulujen välttämiseksi. Yhtiön viittaamassa oikeuskirjallisuudessa on toisaalta katsottu, että hyvä perintätapa ei edellytä velkojaa yhdistämään velkoja, jos saatavat ovat syntyneet tai erääntyvät eri ajankohtina taikka perustuvat eri perusteisiin, kuten työhön tai kauppaan (Jyrki Lindström, Luotonvalvonta ja saatavien perintä, 3. uudistettu painos 2011 s. 233).

Hovioikeus toteaa, että perintätoimintaa ammattimaisesti harjoittavalla ei saatavien perinnästä annetun lain nojalla ole ehdotonta velvollisuutta yhdistää usean saatavan samanaikaista perintää, vaikka kyse olisikin saman velkojan samaa velallista koskevista saatavista. Tällaista ei ole edellytetty myöskään Kuluttajaviraston edellä mainitussa suosituksessa, jonka mukaan asiat on mahdollisuuksien mukaan yhdistettävä.

A:lta perityillä kuudella eri saatavalla on edellä lausutusti ollut sama velkoja. Saatavat ovat perustuneet samanlaisiin perusteisiin. Ne ovat erääntyneet kahtena peräkkäisenä päivänä, mistä voidaan päätellä, että ne ovat vastaavasti syntyneet samanaikaisesti tai lähes samanaikaisesti. Ottaen lisäksi huomioon, että maksuvaatimukset on jokaisen kuuden saatavan osalta lähetetty A:lle samoina päivinä, ensin 4.7. ja sen jälkeen 20.7.2011, hovioikeus katsoo, että saatavien yhdistäminen kirjeperinnässä olisi tässä tapauksessa ollut mahdollista helposti toteuttaa. Yhdistämistä olisi myös voitu kohtuudella edellyttää ainakin niiden saatavien osalta, joiden eräpäivä on ollut sama. Yhtiön voidaan siten katsoa aiheuttaneen A:lle saatavien perinnästä annetun lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuja tarpeettomia kuluja siltä osin kuin samana ajankohtana erääntyneiden saatavien perintää ei ole yhdistetty.

Edellä lausutuilla perusteilla hovioikeus pitää yhtiön perintätoimenpiteistä tarpeellisina yhtä maksumuistutusta ja kahta maksuvaatimusta 20.5.2011 erääntyneiden kolmen saatavan osalta ja vastaavia toimenpiteitä 21.5.2011 erääntyneiden kolmen saatavan osalta. Hovioikeudessa vaadituista perintäkuluista hyväksytään siten 10 euron maksumuistutuskulut ja 56 euron maksuvaatimuskulut eli yhteensä 66 euroa, miltä osin käräjäoikeuden tuomiota on muutettava. Muilta osin yhtiön vaatimus sille perintäkuluista suoritettavan korvauksen korottamisesta hylätään.

Oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:stä ilmenevän pääsäännön mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä. Jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat luvun 3 §:n mukaan pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan. Jos alemman tuomioistuimen päätökseen haetaan muutosta, velvollisuus korvata oikeudenkäyntikulut ylemmässä tuomioistuimessa on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n mukaan määrättävä sen mukaisesti, mitä muutoksenhakumenettelyssä on tapahtunut ja onko asianosainen voittanut vai hävinnyt muutoksenhaun.

Yhtiön vaatimus A:n velvoittamisesta korvaamaan sen 190 euron perintäkulut on käräjäoikeudessa hyväksytty 41 euron osalta ja hylätty enemmälti. Hovioikeus on korottanut korvattavien perintäkulujen määrän 66 euroon. Määrällisesti suurin osa yhtiön vaatimuksesta on siten hylätty myös hovioikeudessa. Näin ollen asia on ratkaistu vain osittain yhtiön hyväksi ja sen häviämällä määrällä on ollut asiassa vähäistä suurempi merkitys. Ottaen huomioon, että A ei ole riitauttanut yhtiön perintäkuluja koskenutta vaatimusta miltään osin käräjäoikeudessa eikä vastustanut muutoksenhakua, häntä ei muutenkaan ole syytä velvoittaa korvaamaan yhtiön täällä olleita kuluja edes osaksi. Näistä syistä hovioikeus katsoo, että yhtiö saa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n nojalla pitää oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Muutos käräjäoikeuden tuomioon:

A velvoitetaan korvaamaan Lindorff Oy:lle perintäkuluina maksumuistutuskuluja käräjäoikeuden tuomitseman 5 euron asemasta 10 euroa ja maksuvaatimuskuluja käräjäoikeuden tuomitseman 36 euron asemasta 56 euroa, joista viimeksi mainitulle korvaukselle on maksettava vaadittua viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan 3.11.2011 lukien.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

Yhtiön oikeudenkäyntikuluvaatimus hovioikeudessa hylätään.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Hovioikeudenneuvos Lauri Nouro
Hovioikeudenneuvos Paula Salonen
Hovioikeudenneuvos Riitta Virolainen

Esittelijä:

Viskaali Sampo Brander

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen