7.6.2012

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 6.9.2011

Syyttäjä

Vastaaja
A

Asianomistaja
B

SELOSTUS ASIASTA

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. Liikenneturvallisuuden vaarantaminen
Rikoslaki 23 luku 1 §
Tieliikennelaki 3 § ja 14 §

16.7.2010 Helsinki

A on kuljettaessaan omistamaansa kuorma-autoa tahallaan tai huolimattomuudesta rikkonut tieliikennelakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä tavalla, joka on ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle.

A on lähtiessään liikkeelle kivilastissa olleella kuorma-autolla stop-merkin takaa Purjeentekijänkujalla sijaitsevalta rakennustyömaalta laiminlyönyt noudattaa olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi sekä laiminlyönyt väistää samaan aikaan oikealta Veneentekijänkujalta lähestyvää B:n kuljettamaa polkupyörää seurauksella, että polkupyörää kuljettanut B ja A:n kuljettama kuorma-auto ovat törmänneet. B on törmäyksen johdosta kaatunut ja ainakin kuorma-auton takarenkaat ovat ajaneet B:n alaraajojen ja polkupyörän ylitse. B:lle on aiheutunut syytekohdassa 2 kuvatut vammat. B:n polkupyörä on vaurioitunut käyttökelvottomaksi.

2. Vammantuottamus
Rikoslaki 21 luku 10 §

16.7.2010 Helsinki

A on syytekohdassa 1 kerrotulla tavalla toimiessaan huolimattomuudellaan aiheuttanut B:lle ruumiinvamman, joka ei ole vähäinen. B:n vasempaan alaraajaan on tullut vaikea luiden ja pehmytkudosten ruhjoutumisvamma, minkä seurauksena alaraajaan on tehty vasemman yläreiden kohdalta lonkan ja polven väliltä amputaatio. Lisäksi B:n oikeassa alaraajassa on todettu koko säären kattava ihopehmytkudosalueen ruhjoutuminen. Verenvuotosokin ja vaikeiden lihasvammojen johdosta B:lle on kehittynyt munuaisten vajaatoiminta.

Asianomistajien vaatimukset

Asianomistaja on yhtynyt syytekohtien 1 ja 2 teonkuvauksiin lisäten syytekohdan 2 teonkuvaukseen sen, että "tapahtuman seurauksena asianomistajalle on tullut aivovaurio".

Asianomistaja on vaatinut, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan asianomistajalle oikeudenkäyntikulut 1.968 euroa laillisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Asianomistaja on kiistänyt vastaajan oikeudenkäyntikuluvaatimuksen perusteen. Mikäli syyte vastaajaa kohtaan hylätään, on ainoastaan valtio velvollinen korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut. Asianomistaja ei ole kiistänyt vastaajan oikeudenkäyntikuluvaatimuksen määrää.

Vastaajan vastaus

Vastaaja on kiistänyt syytekohdat 1 ja 2.

Vastaaja on kiistänyt menetelleensä syytteessä kuvatulla tavalla. Vastaaja on noudattanut pysähtymisvelvollisuutta ja ajanut kuorma-auton kokonaan ulos stop-merkin takaa eikä hän ole nähnyt asianomistajaa. Asianomistaja on ajanut polkupyörällä sivusta vastaajan kuorma-autoa päin eikä tämä ole ollut ennalta-arvattavissa. Asianomistaja on itse törmännyt vastaajan kuorma-auton takarenkaaseen, joka on kulkenut hänen jalkojensa yli. Asianomistaja ei ajanut polkupyörällä liikennesääntöjen mukaisesti.

Vastaaja on vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut 2.263,20 eurolla laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien. Toissijaisesti vastaaja on vaatinut, että asianomistaja velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut edellä mainittuine korkoineen. Perusteena on ollut se, että asianomistaja on aiheuttanut oikeudenkäyntikuluja vastaajalle.

Vastaaja ei ole kiistänyt asianomistajan oikeudenkäyntikuluvaatimuksen määrää.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

TUOMIOLAUSELMA

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

1) Liikenneturvallisuuden vaarantaminen 16.7.2010
2) Vammantuottamus 16.7.2010

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

YHTEINEN SAKKORANGAISTUS
Syyksi luetut rikokset 1-2
60 päiväsakkoa a 6 euroa = 360 euroa

LAINKOHDAT
1) Rikoslaki 23 luku 1 §
Tieliikennelaki 3 §
Tieliikennelaki 14 §
Tieliikennelaki 15 §
Tieliikenneasetus 14 §
2) Rikoslaki 21 luku 10 §

KORVAUSVELVOLLISUUS
Vastaaja velvoitetaan suorittamaan asianomistaja B:lle korvauksena oikeudenkäyntikuluista 1.968 euroa laillisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet:
Notaari Sami Aterma
Lautamiehet

HELSINGIN HOVIOIKEUS TUOMIO 7.6.2012

Asian käsittely hovioikeudessa

Hovioikeus on 22.11.2011 myöntänyt A:lle jatkokäsittelyluvan.

Hovioikeuden presidentti on hovioikeuslain 8 §:n 2 momentin ja hovioikeusasetuksen 13 §:n nojalla siirtänyt vahvennetun istunnon käsiteltäväksi kysymyksen siitä, onko käräjäoikeuden kokoonpano ollut laillinen, kun puheenjohtajana on toiminut notaari.

Valitus

A on vaatinut, että syytteet hylätään tai että rangaistusta ainakin alennetaan ja hänet vapautetaan korvaamasta B:n oikeudenkäyntikuluja käräjäoikeudessa. Lisäksi A on vaatinut, että valtio tai toissijaisesti B velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa korkoineen.

A on valituksessaan katsonut, että asian laadun ja laajuuden vuoksi notaaria ei olisi saanut määrätä käsittelemään asiaa käräjäoikeuden puheenjohtajana.

Vastaukset

Syyttäjä ja B ovat vaatineet valituksen hylkäämistä. B on vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa korkoineen.

Syyttäjä on katsonut, että käräjäoikeus oli ollut asiassa päätösvaltainen.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

1. Hovioikeus on ottanut ensin tutkittavakseen, onko käräjäoikeus ollut asiassa päätösvaltainen, kun se on ratkaissut asian kokoonpanossa, jossa käräjäoikeuden puheenjohtajana on toiminut notaari.

2. Käräjäoikeuden ratkaisua 6.9.2011 annettaessa voimassa olleen käräjäoikeuslain 17 §:n 2 momentin 4 kohdan (813/2008) mukaan käräjäoikeuden laamanni voi määrätä virassa neljä kuukautta olleen notaarin toimimaan yksittäisessä asiassa käräjäoikeuden puheenjohtajana oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetussa kokoonpanossa rikosasiassa, jossa mistään syytteessä tarkoitetusta yksittäisestä rikoksesta ei syytteessä mainittujen seikkojen vallitessa tehtynä ole säädetty muuta tai ankarampaa rangaistusta kuin sakko tai vankeutta enintään kaksi vuotta eikä vastaaja ole syytteessä tarkoitetun rikoksen johdosta vangittuna tai matkustuskiellossa.

3. A:lle on vaadittu rangaistusta liikenneturvallisuuden vaarantamisesta (rikoslain 23 luvun 1 §) ja vammantuottamuksesta (rikoslain 21 luku 10 §). Liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja vammantuottamuksesta on kummastakin säädetty rangaistukseksi sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta. Näin ollen rikosten rangaistusasteikkoon perustuvaa estettä määrätä notaari käsittelemään asia ei ole ollut.

4. Käräjäoikeuslain 17 §:n 3 momentin (813/2008) mukaan notaaria ei kuitenkaan saa määrätä käsittelemään yksin tai käräjäoikeuden puheenjohtajana asiaa, jota laatunsa tai laajuutensa vuoksi on pidettävä vaikeana ratkaista. Hovioikeuden arvioitavana nyt on, onko kysymyksessä ollut laatunsa tai laajuutensa vuoksi vaikeasti ratkaistavana pidettävä asia.

5. Syyttäjän haastehakemuksen mukaan A on kuljettaessaan omistamaansa kuorma-autoa tahallaan tai huolimattomuudesta rikkonut tieliikennelakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä tavalla, joka on ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle. A oli, lähtiessään liikkeelle kuorma-autolla stop -merkin takaa, laiminlyönyt noudattaa olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi sekä laiminlyönyt väistää samaan aikaan oikealta lähestyvää B:n kuljettamaa polkupyörää seurauksella, että B ja A:n kuljettama kuorma-auto olivat törmänneet. B oli törmäyksen johdosta kaatunut ja ainakin kuorma-auton takarenkaat olivat ajaneet hänen alaraajojensa ja polkupyörän ylitse. A oli näin huolimattomuudellaan aiheuttanut B:lle ruumiinvamman, joka ei ollut vähäinen.

6. Haastehakemuksen mukaan B:n vasempaan alaraajaan oli tullut vaikea luiden ja pehmytkudosten ruhjoutumisvamma, minkä seurauksena alaraaja oli jouduttu amputoimaan yläreiden kohdalta lonkan ja polven väliltä. B:n oikeassa alaraajassa oli todettu koko säären kattava ihopehmytkudosalueen ruhjoutuminen. Lisäksi B:lle oli kehittynyt munuaisten vajaatoiminta verenvuotosokin ja vaikeiden lihasvammojen johdosta.

7. B on käräjäoikeudelle 11.8.2011 toimittamassaan kirjelmässä viitaten neurologin laatimaan sairauskertomukseen täsmentänyt haastehakemusta siten, että tapahtuman seurauksena B:lle oli lisäksi tullut aivovaurio. B on samalla riitauttanut A:n esitutkinnassa antaman kertomuksen sekä esitutkinta-aineistossa esitettyyn vedoten perustellut käsitystään A:n syyllisyydestä. B on myös arvostellut poliisin suorittamaa esitutkintaa puutteelliseksi muun muassa onnettomuuspaikan työmaan turvallisuuden osalta. B on lisäksi kuvannut hänelle vammoista aiheutunutta kärsimystä. B on lääkärintodistukseen viitaten pitänyt mahdollisena, että myös kuorma-auton etupyörät ovat ajaneet hänen ylitseen.

8. A on jo esitutkinnassa kiistänyt menetelleensä varomattomasti. Nimetessään käräjäoikeudelle todistelun hän on samalla ilmoittanut kiistävänsä syytteet. Hänen mukaansa asianomistaja oli ajanut polkupyörällä sivusta hänen kuljettamaansa kuorma-autoa päin eikä tämä ollut ennalta arvattavissa. A:n ilmoittamasta todistusteemasta oli myös pääteltävissä, että hän kiisti tapaturman ja aivovaurion välisen syy-yhteyden.

9. Asiassa oli nimetty henkilötodistelua sekä kirjallisina todisteina esitutkintapöytäkirjan valokuvaliite ja tapahtumapiirros sekä lääkärinlausuntoja ja neurologin sairauskertomus. Todisteaineistoa ei voida pitää laajana.

10. Laista, sen esitöistä tai myöskään oikeuskäytännöstä ei voida yksiselitteisesti päätellä, milloin asiaa on pidettävä laatunsa tai laajuutensa vuoksi vaikeana ratkaista. Tämä jääkin käytännössä yksittäistapauksellisen harkinnan varaan. Tässä yhteydessä on erityisesti korostettu käräjäoikeuden laamannin vastuuta valvoa sitä, ettei notaarin ratkaistavaksi saateta liian vaikeita asioita (HE 252/1994 vp ja 278/2010 vp).

11. Kun kysymys on nimenomaan notaarin päätösvallasta, asian vaikeutta on hovioikeuden käsityksen mukaan arvioitava nimenomaan notaaria eikä ammattituomaria silmällä pitäen.

12. Arvioitaessa notaarin toimivallan laajuutta huomiota on kiinnitettävä myös siihen, että perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan "jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivästystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi." Asianmukaisen käsittelyn vaatimus voi jo asian erityisen merkityksen vuoksi edellyttää ammattituomarin toimimista oikeuden puheenjohtajana. Tällöin tuomioistuinharjoitteluun olennaisesti liittyvien koulutuksellisten tarpeiden on jäätävä taka-alalle.

13. Liikennerikoksia koskevat asiat sinänsä sopivat yleensä hyvin notaarin käsiteltäviksi. Toisaalta näihinkin asioihin voi liittyä vaikeasti ratkaistavia näyttö- tai oikeuskysymyksiä.

14. Asiassa on kysymys siitä, onko vastaajan katsottava syyllistyneen varomattomuuteen liikenteessä ja olevan rikosoikeudellisesti vastuussa asianomistajan saamista, syytteessä tarkoitetuista vakavista ja ilmeisen pysyvistä vammoista. On selvää, että tämä rikosoikeudellinen vastuukysymys on molemmille asianosaisille jo sellaisenaan hyvin merkityksellinen.

15. Tapaus koskee raskaan liikenteen ajoneuvon ja polkupyörän yhteen törmäämistä. Syyllisyyskysymys on ollut alusta alkaen riitainen. Jo valmistelun perusteella on ollut nähtävissä, että näytön arviointi on asiassa monesta syystä tavanomaista liikennerikosasiaa vaativampaa ja muun muassa siksi, että rakennustyömaan vuoksi tapahtumapaikalla on ollut poikkeuksellisia liikennejärjestelyjä, ulkopuolisia silminnäkijöitä ei ole ollut eikä asianomistaja ole kyennyt kertomaan tapahtumista mitään. Näytön arviointi on koskenut myös aivovaurion ja liikenneonnettomuuden mahdollista syy-yhteyttä, millä seikalla on saattanut olla merkitystä liikennevakuutuksesta suoritettavien korvausten kannalta. Hovioikeus toteaa, että B:n kirjelmän 11.8.2011 mukaan hänen tiedossaan ei ollut vakuutusyhtiön lopullisia korvauspäätöksiä tai kieltäytymistodistusta. Asian vaativuutta on osaltaan lisännyt myös se, että asianomistaja on jo ennen istuntokäsittelyä arvostellut asiassa suoritettua esitutkintaa.

16. Hovioikeus katsoo, että kyseisen asian näytön ja tapauksen oikeudelliseen arvioon on liittynyt monia sellaisia seikkoja, joiden vuoksi kyseistä asiaa on ollut käräjäoikeuslain 17 §:n 3 momentin mukaan pidettävä notaarille laatunsa vuoksi vaikeana ratkaista. Syytteiden asianmukainen käsittely käräjäoikeudessa olisi tässä tapauksessa edellyttänyt, että oikeuden puheenjohtajana olisi toiminut ammattituomari. Käräjäoikeus ei näin ollen ole ollut asiaa käsitellessään ja ratkaistessaan päätösvaltainen notaarin puheenjohdolla. Koska asiaa ei ole käsitelty käräjäoikeudessa laillisessa kokoonpanossa, käräjäoikeuden ratkaisu on poistettava ja asian käsittelyä jatkettava käräjäoikeudessa valmisteluvaiheesta.

Hovioikeuden ratkaisu ilmenee tuomiolauselmasta.

TUOMIOLAUSELMA

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan. Asia palautetaan käräjäoikeuteen, jonka tulee palautuspäätöksen saatua lainvoiman huomioon ottaen palauttamisen syy omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen. Käräjäoikeuden on asiaa ratkaistessaan lausuttava myös kaikista oikeudenkäyntikuluvaatimuksista.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeuden presidentti Mikko Könkkölä
hovioikeudenlaamanni Monika Kuhlefelt
hovioikeudenneuvos Pertti Lattunen
hovioikeudenneuvos Paula Salonen
hovioikeudenneuvos Erkki Koivula
hovioikeudenneuvos Eero Arvo
hovioikeudenneuvos Pirjo Aaltonen

Esittelijä:

viskaali Ville Aaltonen

Äänestys.

Erimieltä olevan jäsenen lausunto
Hovioikeudenneuvos Pertti Lattunen:

Arvioitavana on kysymys siitä, onko käräjäoikeus ollut päätösvaltainen, kun se on käsitellyt ja ratkaissut asian kokoonpanossa, jossa käräjäoikeuden puheenjohtajana on toiminut notaari.

Käräjäoikeuden ratkaisun antamisen ajankohtana voimassa olleen käräjäoikeuslain 17 §:n 3 momentin (813/2008) mukaan notaaria ei saa määrätä käsittelemään yksin tai käräjäoikeuden puheenjohtajana asiaa, jota laatunsa tai laajuutensa vuoksi on pidettävä vaikeana ratkaista. Käräjäoikeuden laamannille on uskottu harkintavalta sen suhteen, että tuomioistuintehtäviin perehdytettävän notaarin käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi ei anneta liian laajoja ja vaikeita asioita.

Käräjäoikeuslaista tai sen esitöistä ei tarkemmin ilmene, minkä tyyppisiä asioita on yleensä pidettävä laatunsa tai laajuutensa vuoksi vaikeina ratkaista. Toisin kuin on asianlaita käräjäoikeuslain 17 §:n 1 ja 2 momentissa säädettyjen toimivaltaperusteiden kohdalla, pykälän edellä selostettu 3 momentti tarjoaa harkintavaltaa ja samalla joustavuutta juuri sen arvioinnissa, onko kulloinkin kysymyksessä olevaa asiaa pidettävä notaarin saaman koulutuksen ja kokemuksen perusteella vaikeana ratkaista. Tämä arviointi on tehtävä asian käsittelyn alkaessa eli rikosasiassa haastehakemuksen käräjäoikeuteen saapumisen ja mahdollisesti asianomistajan sen johdosta antaman kirjallisen lausuman jälkeen. Myös asianosaisilla on mahdollisuus ennen istuntokäsittelyä tarvittaessa lausua käsityksensä käräjäoikeuden päätösvaltaisesta kokoonpanosta. Selvää on, että harkittaessa asian uskomista notaarin käsiteltäväksi erityinen huomio on kiinnitettävä asianosaisten oikeusturvan ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteiden toteutumiseen.

Virallinen syyttäjä on käsiteltävänä olevassa asiassa vaatinut A:n tuomitsemista sakkorangaistukseen liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja vammantuottamuksesta. Liikenneturvallisuuden vaarantamista koskeva rangaistusvaatimus perustuu siihen, että A oli lähtiessään kuorma-autolla liikkeelle stop-merkin takaa rakennustyömaalta laiminlyönyt noudattaa olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi sekä jättänyt noudattamatta väistämisvelvollisuutensa sillä seurauksella, että kuorma-auto ja B:n kuljettama polkupyörä olivat törmänneet toisiinsa B:n alaraajojen jäädessä kuorma-auton takarenkaiden alle syytteen 2 kohdassa selostetuin vammaseurauksin. Kun kysymys on stop-merkin mukaisen, erityisen varovaisuusvelvollisuuden asettavan väistämisvelvollisuuden rikkomisesta ja perusmuotoisesta vammantuottamuksesta, katson, että tällainen asia, toisin kuin esimerkiksi työturvallisuusrikoksen kohdalla on oikeuskäytännössä (KKO 2002:12) katsottu, laadultaan lähtökohtaisesti soveltuu myös notaarin käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi. Käsiteltävänä olevassa asiassa en ole havainnut olevan sellaisia näytöllisiä tai varsinkaan oikeudellisia kysymyksiä, jotka puoltaisivat johtopäätöstä, että asiaa olisi pidettävä laadultaan vaikeana ratkaista. Pelkästään se seikka, että B:n saamat vammat ovat vakavia, ei mielestäni osoita, että asiaa ei olisi tullut määrätä notaarin käsiteltäväksi.

Vaikka kysymys tuomioistuimen päätösvaltaisuudesta koskee oikeudenkäynnin ehdottomia edellytyksiä, totean edellä selostetuin tavoin harkinnanvaraista käräjäoikeuslain 17 §:n 3 momenttia arvioidessani, että A ei ole asian käräjäoikeuskäsittelyn aikana asettanut käräjäoikeuden päätösvaltaa kyseenalaiseksi. Valituksessa hovioikeudelle ei ole vaadittu asian palauttamista käräjäoikeuteen, ja notaarin toimivaltaan kohdistuva arvostelu valituskirjelmässä on esitetty vain jatkokäsittelyluvan myöntämisen perusteena.

Edellä lausumillani perusteilla päädyn hovioikeuden enemmistön kannasta poiketen siihen, että käsiteltävänä olevaa asiaa ei voida pitää käräjäoikeuslain 17 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla vaikeana ratkaista ja että käräjäoikeus on käsitellessään ja ratkaistessaan asian notaarin toimiessa sen puheenjohtajana ollut päätösvaltainen.

Lainvoimaisuus

Lainvoimainen