30.11.2011

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Kysymys yhteisen rangaistuksen mittaamista koskevan rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin soveltamisesta tilanteissa, joissa syytetty on samalla teolla syyllistynyt sekä törkeään rattijuopumukseen että törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, sekä mainittujen rikosten keskinäisen yhteyden ja vaarallisuuden vaikutuksesta yhteisen vankeusrangaistuksen mittaamiseen. Hovioikeus katsoi, että yhteistä rangaistusta mitattaessa kohdissa 1-3 ja kohdissa 7-9 syyksi luettuja rikoksia on rikosten keskinäisestä yhteydestä johtuvan erityisen vaarallisuuden vuoksi perusteltua arvioida muista syyksi luetuista rikoksista erillisinä tekokokonaisuuksina.

ETELÄ-KARJALAN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 7.9.2011

Käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi seuraavat rikokset:

1. A on 6.5.2010 Rautjärvellä, Imatralla ja Lappeenrannassa kuljettanut pakettiautoa yleisillä teillä nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus on ajon jälkeen ollut 1,77 promillea. A on lähtenyt ajoon Rautjärven Simpeleeltä. Ajo on päättynyt poliisin kiinniottoon Lappeenrannassa. Ajoneuvon kyydissä on ollut kaksi matkustajaa. Olosuhteet ovat olleet sellaiset, että rikos on ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle.

2. A on edellä mainitussa tilaisuudessa kuljettanut pakettiautoa yleisiä teitä Rautjärveltä Lappeenrantaan ajo-oikeudetta.

3. A on edellä mainitussa tilaisuudessa Imatralla ja Lappeenrannassa kuljettaessaan pakettiautoa yleisillä teillä tahallaan rikkonut tieliikennelakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä. Hän on tuolloin Imatran kohdalla moottoritien alkupäässä laiminlyönyt poliisin antamasta merkistä pysäyttää kuljettamansa ajoneuvon ja tämän jälkeen ajanut poliisia karkuun käyttäen ajonopeutta, joka on ajoittain huomattavasti ylittänyt teillä liikennemerkein osoitetut sallitut enimmäisnopeudet. A on ensin Imatran kohdalla olevalla moottoritiellä kuljettanut pakettiautoa Lappeenrannan suuntaan noin 160-170 kilometrin tuntinopeudella alueella, jossa on ollut nopeusrajoitus 100 km/h. Saavuttuaan valtatiellä 6 Lappeenrannan puolella olleelle tietyömaa-alueelle hän on ohittanut useita ajoneuvoja näkyvyyden ollessa turvalliseen ohitukseen riittämätön ja varmistamatta, että ajokaista on riittävän pitkälti vapaa ja esteetön turvalliseen ohitukseen. Samaan aikaan ohitustilanteessa A:ta vastaan on tullut muuta ajoneuvoliikennettä, joka on joutunut väistämään A:n kuljettamaa ajoneuvoa välttääkseen yhteentörmäyksen. Ennen Rauhan liittymää A:n ajonopeus on ollut noin 90-100 km/h alueella, jossa on ollut nopeusrajoitus 50 km/h. A:n käännyttyä valtatieltä oikealle hänen ajonopeutensa on ollut eri teillä noin 100 - 105 km/h taajama-alueella, jossa nopeusrajoitus on ollut 40 km/h. Sen jälkeen A:n ajonopeus on ollut noin 100 km/h alueella, jossa on ollut nopeusrajoitus 60 km/h, ja noin 90-100 km/h tietyömaa-alueella, jossa on ollut nopeusrajoitus 50 km/h sekä yli 100 km/h alueella, jossa nopeusrajoitus on ollut 40-60 km/h. Poliisiauto on yrittänyt ohittaa A:n kuljettamaa autoa, jolloin A on kiilannut poliisiauton eteen estäen näin ohitusyritykset. A on jatkanut pakoa ylinopeutta ajaen omakotitaloalueelle, jossa on ollut tapahtuma-aikaan runsaasti muita tiellä liikkujia ja nopeusrajoitus 40 km/h. Lopulta poliisi on saanut pysäytettyä A:n ajon erään talon pihaan. Ajo on tapahtunut vilkkaan liikenteen aikaan noin klo 9.27 - 10.30. Ajomatka on ollut useita kymmeniä kilometrejä. Ajon aikana A on käyttänyt koko ajan huomattavaa nopeutta aiheuttaen lukuisia vaaratilanteita. Auton kyydissä on ollut kaksi matkustajaa. A:n menettely on ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle.

4. A on 4.8.2010 Lappeenrannassa karannut Konnunsuon vankilasta ollessaan siellä vankina suorittamassa vankeusrangaistusta.

5. A on 4.-5.8.2010 Rautjärvellä tehnyt ruumiillista väkivaltaa vaimolleen B:lle lyömällä häntä kädellä päähän ja potkaisemalla häntä muutaman kerran keskivartaloon lonkkien seutuun. A on siten aiheuttanut B:lle mustelman vasempaan poskeen, hivenen turvotusta alaleukaan sekä kaksi pahkuraa vasemmalle päähän.

6. A on 6.-10.8.2010 Rautjärvellä oikeudettomasti vahingoittanut Oy H:n omistamaa ja C:n hallitsemaa mopoa. A on repinyt mopon istuimen irti, hakannut sorkkaraudalla ja vasaralla mopoa, puhkonut puukolla mopon renkaat ja kaatanut sokeria mopon tankkiin. Menettelyn seurauksena mopo on vaurioitunut kauttaaltaan. A on siten aiheuttanut mopon osamaksulla ostaneelle C:lle 1.500 euron taloudellisen vahingon.

7. A on 12.1.2011 Lappeenrannassa ja Imatralla kuljettanut henkilöautoa yleisillä teillä nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus on ajon jälkeen ollut 2,46 promillea. A on lähtenyt ajoon Lappeenrannan Joutsenosta ja ajo on päättynyt poliisin pysäytykseen valtatiellä 6 Imatralla noin klo 22.25. Ajoneuvon kyydissä on ollut kolme matkustajaa. Olosuhteet ovat olleet sellaiset, että rikos on ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle.

8. A on kohdassa 7 mainitussa tilaisuudessa kuljettanut henkilöautoa yleisiä teitä Lappeenrannasta Imatralle ajo-oikeudetta.

9. A on kohdassa 7 mainitussa tilaisuudessa Imatralla kuljettaessaan henkilöautoa yleisillä teillä tahallaan rikkonut tieliikennelakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä. Hän on ensin kuljettanut autoa Imatran kohdalla olevalla moottoritiellä pohjoisen suuntaan. Auto on ajautunut välillä oikealta ajokaistalta vasemmalle kaistalle, jolloin poliisi on näyttänyt A:lle pysähtymismerkkiä. A on laiminlyönyt noudattaa pysähtymismerkkiä ja kääntynyt oikealle liittymään sekä edelleen vasemmalle sekä oikealle moottoritieltä tulevaan liittymään eli liikennemerkein osoitettuun kiellettyyn ajosuuntaan, joka on tarkoitettu moottoritietä pohjoisesta tulevalle ajoneuvoliikenteelle. Tämän jälkeen A on jatkanut ajoa moottoritietä pohjoisen suuntaan käyttäen noin 5 kilometrin matkan vastaan tulevalle liikenteelle tarkoitettuja kahta ajokaistaa. Samaan aikaan vastaan on tullut useita ajoneuvoja, jotka ovat joutuneet väistämään A:n kuljettamaa autoa pientareen suuntaan välttääkseen yhteentörmäyksen. Lopulta poliisi on saanut pysäytettyä A:n kuljettaman auton valtatiellä 6. Ajo on tapahtunut pimeän aikaan illalla määräaikaiskatsastamattomalla ajoneuvolla, jonka vasen etuvalo on ollut rikki. Tien pinta on ollut tapahtuma-aikaan luminen ja jäinen. A:n kuljettaman auton kyydissä on ollut kolme matkustajaa. A:n menettely on ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle.

10. A on 13.1.2011 Lappeenrannassa tehnyt ruumiillista väkivaltaa vaimolleen B:lle lyömällä häntä nyrkillä ja avokämmenellä useita kertoja kasvoihin. A on siten aiheuttanut B:lle mustelmaa oikean silmän ympärille, turvotusta nenään ja entuudestaan huulessa olleen haavan aukeamisen.

Rangaistuslajin valinta

Yhteistä vankeusrangaistusta on pidettävä oikeuskäytännön mukaisena oikeudenmukaisena rangaistuksena vastaajan syyksi luetuista rikoksista niiden vahingollisuuteen ja tekojen vaikuttumiin sekä rikoksista ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen nähden.

Rangaistuksen lieventämisperusteen soveltaminen

A on kertonut, että hän oli halunnut tulla B:n, joka oli käyttänyt lääkkeitä ja alkoholia, luokse tämän itsetuhoisten ajatusten johdosta, mikä oli siis ollut syynä vankilasta karkaamiseen. B on ilmoittanut, että A:n kertoma pitää paikkansa. Käräjäoikeus on pitänyt rangaistuksen lieventämisperusteena syytteen 5 kohdan osalta edellä mainittua rikokseen johtanutta A:n kertomaa seikkaa, koska se on ollut omiaan rikoslain 6 luvun 6 §:n 2-kohdassa tarkoitetulla tavalla heikentämään hänen kykyään noudattaa lakia.

Rangaistuksen koventamisperusteen soveltaminen

A:n rikosrekisteristä havaittavan aikaisemman rikollisuuden ja nyt käsiteltävänä olevien syytteen 1-3 ja 5-10 kohtien osalta syyksi luettujen rikosten suhde osoittaa hänessä ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä, mikä on otettu huomioon rangaistusta mitattaessa koventamisperusteena.

Rangaistuksen mittaaminen

Syyttäjä on esittänyt, että A tuomitaan vähintään yhden vuoden yhdeksän kuukauden vankeusrangaistukseen.

Tapauksessa, jossa törkeään rattijuopumukseen (tekijän veren alkoholipitoisuus on ajon jälkeen ollut vähintään 1,4 promillea) syyllistynyt on samalla teolla syyllistynyt myös törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, alioikeuden tuomitsemaa kuuden kuukauden vankeusrangaistusta ei ole pidetty liian ankarana seuraamuksena (KouHO 2010:3).

Tapauksissa, joissa on ollut kysymys samalla kertaa tehdyistä törkeästä rattijuopumuksesta (veren alkoholipitoisuus ajon jälkeen 2,01 promillea) ja suurimman sallitun enimmäisnopeuden huomattavasti ylittämällä tehdystä törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja näiden lisäksi muutamasta muusta tavanomaisesta rikoksesta, rikoksen uusija on saatettu tuomita lähes vuoden vankeusrangaistukseen (esim. KouHO tuomio nro 477/2011).

Käräjäoikeus toteaa, että kun kuljettajan veren alkoholipitoisuus on korkeahko, hänen havaintokykynsä on alentunut ja reaktioaikansa on pidentynyt sekä hänen kykynsä virheettömään toimintaan voidaan olettaa heikentyneen tuntuvasti niin, että onnettomuusriski liikenteessä on moninkertainen verrattuna kuljettajaan, joka ei ole päihteiden vaikutuksen alainen. Suuri ylinopeus lyhentää aikaa, jonka kuluessa kuljettajan on vaihtelevissa liikennetilanteissa tehtävä tarpeelliset toimenpiteet vaaran ja vahingon välttämiseksi. Nopeuden kaksinkertaistuessa jarrutusmatka tunnetusti nelinkertaistuu ja ajovirheistä aihetuvat vahingot saattavat moninkertaistua. Jos kuljettaja on humalassa ja samalla ajaa huomattavaa ylinopeutta, kaikki edellä mainitut onnettomuusriskiä lisäävät tekijät vaikuttavat samanaikaisesti.

Todistaja vanhempi konstaapeli TK on syytteen 3 kohdan osalta muun muassa kertonut, että A oli lähtenyt kello 9.27 autolla poliisia karkuun ja ajanut ylinopeutta 34 kilometrin matkan verran. Vastaaja oli paennut pikkuteillä, omakotitaloalueella poliisiautoa toistakymmentä minuuttia ristiin rastiin. Todistajan arvion mukaan A:n menettely oli ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle ja terveydelle. A:n ajonopeus oli ollut asutulla alueella paikoin yli kaksinkertainen verrattuna sallittuun enimmäisnopeuteen ja tapahtuma-aikaan oli ollut runsaasti muuta liikennettä.

Todistaja ylikonstaapeli PK on syytteen 9 kohdan osalta muun muassa kertonut, että A oli kuljettanut autoa noin viisi kilometriä väärään ajosuuntaan ja osa vastaantulijoista oli joutunut väistelemään A:n autoa pientareelle. Tuolloin oli ollut pimeää ja tie oli ollut luminen ja jäinen. Eräällä harjanteella oli tullut vastaan auto 100 kilometrin nopeudella tunnissa.

Ajokortittoman A:n veren alkoholipitoisuus on ollut syytteen 3 kohdassa vähintään 1,77 promillella ja 9 kohdassa 2,46 promillea hänen ajaessaan poliisia karkuun. Hän on syytteen 3 kohdassa käyttänyt eräässä vaiheessa yli kaksinkertaista ajonopeutta sallittuun enimmäisnopeuteen verrattuna taajama-alueella, jossa on ollut asutusta. Hän on tahallaan huomattavasti ylittänyt sallitun enimmäisnopeuden kymmeniä kilometrejä ja tapahtuma-aikaan on ollut jossakin kohdissa runsaasti muita tiellä liikkujia. A on syytteen 9 kohdassa muun muassa ajanut kiellettyyn ajosuuntaan ja vastaan tulleet ajoneuvot ovat joutuneet yhteentörmäyksen välttämiseksi väistämään A:n kuljettamaa autoa. Tien pinta on ollut luminen ja jäinen. Kohdissa 3 ja 9 selostettujen ajojen aikana autossa on ollut matkustajia. On ollut sattumasta kiinni, että vakavilta liikenneonnettomuuksilta on vältytty.

Edellä todetut seikat puoltavat vastaajan, jonka menettely osoittaa tavanomaista suurempaa piittaamattomuutta toisten henkilöiden turvallisuutta kohtaan, tuomitsemista liikennejuopumusrikoksista ja törkeistä liikenneturvallisuuden vaarantamisista tuntuviin vankeusrangaistuksiin.

Käräjäoikeus katsoo, että tuomiolauselmasta ilmenevän pituista yhteistä vankeusrangaistusta on, kun otetaan huomioon myös edellä mainitut rangaistuksen lieventämis- ja koventamisperusteiden soveltaminen ja rangaistuskäytännön yhtenäisyys, pidettävä oikeudenmukaisessa suhteessa rikosten vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, tekojen vaikuttimiin sekä rikoksista ilmenevään muuhun vastaajan syyllisyyteen ja lisäksi rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen.

Valinta ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välillä

Rikoksien vakavuus, rikoksista ilmenevä tekijän syyllisyys ja tekijän aikaisempi rikosrekisteristä havaittava rikollisuus edellyttävät A:n tuomitsemista ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Tuomiolauselma

Syyksi luetut rikokset

1) Törkeä rattijuopumus 6.5.2010
2) Kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta 6.5.2010
3) Törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen 6.5.2010
4) Vangin karkaaminen 4.8.2010
5) Pahoinpitely 4.-5.8.2010
6) Vahingonteko 6.-10.8.2010
7) Törkeä rattijuopumus 12.1.2011
8) Kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta 12.1.2011
9) Törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen 12.1.2011
10) Pahoinpitely 13.1.2011

Yhteinen vankeusrangaistus

1 vuosi 4 kuukautta vankeutta
Rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla tehtävä vähennys 2 päivää
Vapaudenmenetysaika 6.-7.5.2010

Muut rikosoikeudelliset seuraamukset

Ajokielto, jonka viimeinen voimassaolopäivä on 31.12.2013

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen: Käräjätuomari Ilpo Vainikainen

KOUVOLAN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 30.11.2011

Valitus

A on vaatinut, että hänelle tuomittu yhteinen vankeusrangaistus alennetaan 10 kuukaudeksi vankeutta. Vaatimustaan A on perustellut seuraavasti. Hovioikeuspiirin rangaistuskäytännöstä tehdyn selvityksen mukaan hänen syykseen luetuista kahdesta törkeästä rattijuopumuksesta olisi veren alkoholipitoisuus huomioon ottaen kummastakin erikseen tuomittava 45 - 80 päivän vankeusrangaistukset ja törkeistä liikenneturvallisuuden vaarantamisista kummastakin erikseen 50 päivän - 6 kuukauden vankeusrangaistukset. Mainitut vakavimmat rikokset ovat tapahtuneet vain kahdessa eri tilanteessa. Koska muista hänen syykseen luetuista rikoksista ei seuraisi kovinkaan ankaria rangaistuksia, käräjäoikeuden tuomio on koventamisperusteen soveltamisesta huolimatta yleiseen tuomitsemiskäytäntöön nähden kohtuuttoman ankara.

Vastavalitus

Syyttäjä on vaatinut, että A:lle tuomittu rangaistus korotetaan vähintään 1 vuodeksi 8 kuukaudeksi vankeutta. Syyttäjä on perustellut vaatimustaan seuraavasti. A:n syyksi luetuista rikoksista ankarimmin rangaistavia ovat kohdissa 3 ja 9 mainitut kaksi törkeää liikenteen vaarantamista. A:n menettely osoittaa tavanomaista suurempaa piittaamattomuutta toisten turvallisuudesta. Teoilla on aiheutettu konkreettista ja vakavaa vaaraa. Koventamisperusteelle on annettava olennainen rangaistusta korottava merkitys. Rangaistuksen tulee olla syytekohtien 3 ja 9 rikoksista erikseen kummastakin vähintään yksi vuosi vankeutta. Lisäksi tekoihin ovat liittyneet syytekohtien 1 ja 7 törkeät rattijuopumukset, joista erityisesti jälkimmäisessä tapauksessa A:n veren alkoholipitoisuus on ollut huomattavan korkea. Kohtien 5 ja 10 osalta on rangaistusta ankaroittavana seikkana otettava huomioon, että kysymys on ollut parisuhdeväkivallasta.

Hovioikeuden ratkaisu

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys erityisesti yhteisen rangaistuksen mittaamista koskevan rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin soveltamisesta tilanteissa, joissa syytetty on samalla teolla syyllistynyt sekä törkeään rattijuopumukseen että törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, ja mainittujen rikosten keskinäisen yhteyden ja vaarallisuuden vaikutuksesta yhteisen vankeusrangaistuksen mittaamiseen.

Sovellettavat säännökset ja niiden tulkintaa

Rikoslain 6 luvun 3 §:n mukaan rangaistusta määrättäessä on lähtökohtana otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Saman luvun 4 §:n yleisperiaatteen mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

Yhteisen rangaistuksen mittaamista koskevan rikoslain 7 luvun 5 §:n mukaan yhteisen vankeusrangaistuksen mittaamisessa noudatetaan soveltuvin osin 6 luvun säännöksiä. Lähtökohdaksi on otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus, sekä mitattava rikoksista yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen.

Viimeksi mainitun säännöksen esitöiden mukaan rikosten keskinäisellä yhteydellä tarkoitetaan muun muassa tilannetta, jossa yksi rikollinen teko täyttää useamman rikoksen tunnusmerkistön. Tämä on yleensä tekijän kokonaissyyllisyyttä vähentävä seikka, mutta se voi olla myös yhteisen rangaistuksen koventamisperuste. Määrättäessä rangaistusta yhdellä teolla tehdyistä rikoksista lähtökohdaksi otetaan ankarimmin rangaistava rikos ja muut rikokset otetaan huomioon rangaistusta korottavana tekijänä. On kuitenkin tapauksia, joihin mainitunlainen mittaamistapa ei sellaisenaan sovellu. Yhteistä rangaistusta mitattaessa on pyrittävä kokonaisrangaistukseen, joka olisi oikeudenmukaisessa ja kohtuullisessa suhteessa tuomittavana olevien rikosten kokonaisuuteen. (HE 40/1990 vp s. 31-32)

Laissa ei ole säädetty, että tuomioistuimen pitäisi mainita, mistä rikoksesta tuomittava rangaistus on yhteistä rangaistusta määrättäessä otettu lähtökohdaksi ja minkä suuruinen rangaistus siitä olisi tuomioistuimen harkinnan mukaan tuleva. Säännös ankarimmin rangaistavan rikoksen ottamisesta lähtökohdaksi on tarkoitettu vain ohjaamaan ja yhdenmukaistamaan rangaistuksen mittaamistoimintaa usean rikoksen tapauksissa (em. HE s. 32).

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että yhteisen rangaistuksen mittaamisharkinnan pohjalla tulee olla eritelty arvio rikosten törkeydestä ja niiden keskinäisestä suhteesta. On myös tilanteita, joihin erillisarvostelu soveltuu huonosti. Erillisarvostelu on tavallaan mahdoton, kun rikokset muodostavat uuden yhdistelmän, jonka rangaistusarvon vahvistamisessa on otettava huomioon jotakin, jota ei normaalisti edellytetä yksittäistekoja arvioitaessa. Kokonaisarvostelua tarvitaan tilanteissa, joissa kokonaisuus on jotain muuta kuin osiensa summa. (Lappi-Seppälä LM 1992 s. 664-666)

Säännösten soveltaminen esillä olevaan tapaukseen

A on kohdissa 3 ja 9 syyllistynyt törkeisiin liikenneturvallisuuden vaarantamisiin kummassakin tapauksessa samalla teolla kuin hän on kuljettanut autoa nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus on ollut ensimmäisessä tilanteessa 1,77 promillea ja jälkimmäisessä tilanteessa 2,46 promillea. Käräjäoikeuden rangaistuksen mittaamisperusteissa toteamat useat onnettomuuden vaaraa lisäävät tekijät ovat tuolloin vaikuttaneet samanaikaisesti. Tästä syystä A:n menettely kummassakin tekotilanteessa on ollut moninkertaisesti vaarallisempi kuin jos törkeät rattijuopumukset ja törkeät liikenneturvallisuuden vaarantamiset olisi tehty eri tilanteissa.

Hovioikeus toteaa, että käräjäoikeuden tuomion kohdissa 3 ja 9 selostettujen ajojen vaarallisuutta ei voida asianmukaisesti arvioida ottamatta huomioon, että kuljettaja oli ollut kohdista 1 ja 7 ilmenevin tavoin humalassa. Vastaavasti kohdissa 1 ja 7 syyksi luettujen liikennejuopumuksien rangaistusarvoa ei voida asianmukaisesti arvioida ottamatta huomioon kohdista 3 ja 9 ilmenevää vaarallista ajotapaa.

Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, että yhteistä rangaistusta mitattaessa kohdissa 1-3 ja kohdissa 7-9 syyksi luettuja rikoksia on rikosten keskinäisestä yhteydestä johtuvan erityisen vaarallisuuden vuoksi perusteltua arvioida muista syyksi luetuista rikoksista erillisinä tekokokonaisuuksina. A:n syyllisyyttä jossakin määrin lieventävänä voidaan pitää sitä, että hän on ilmeisesti vasta kummankin ajomatkan aikana päättänyt ajaa huomattavaa ylinopeutta välttyäkseen joutumasta poliisin kiinniottamaksi törkeistä rattijuopumuksista, joista olisi hänelle seurannut ehdoton vankeusrangaistus ja pitkä ajokielto.

Hovioikeus pitää kohdissa 1-3 ja kohdissa 7-9 mainittuja tekokokonaisuuksia rangaistusarvoltaan lähes samanveroisina. Ensin mainitussa tilanteessa ajo on tapahtunut kesäolosuhteissa päivällä vilkkaan liikenteen aikaan suurelta osalta taajama-alueella ja ajomatka on ollut pitkä. Jälkimmäisessä tilanteessa ajo on tapahtunut talvella pimeään aikaan tien ollessa luminen ja jäinen. A on tuolloin kuljettanut autoa useita kilometrejä moottoritien vastaantulevalle liikenteelle tarkoitettuja ajokaistoja pitkin ja hänen verensä alkoholipitoisuus on ollut selvästi korkeampi kuin kohdissa 1-3. Molemmissa tapauksissa A:n kyydissä on ollut matkustajia ja ajosta on aiheutunut konkreettisia vaaratilanteita.

A on aikaisemmin tuomittu vankeusrangaistuksiin kuusi kertaa vastaavista tekokokonaisuuksista, joissa hänen syykseen on luettu samalla kertaa tehdyt törkeä rattijuopumus ja törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen. Lisäksi A on tuomittu useista yksittäisistä liikennejuopumuksista ja muista rikoksista. Näillä perusteilla A:n aikaisempaa rikollisuutta on pidettävä tuntuvana rangaistuksen koventamisperusteena.

Hovioikeuden arvion mukaan kohdissa 1-3 ja 7-9 mainituista tekokokonaisuuksista kummastakin erikseen olisi tuomittava lähes vuoden pituiset vankeusrangaistukset.

Edellä ja muutoin käräjäoikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, että käräjäoikeuden tuomitsema, sinänsä ankara yhteinen vankeusrangaistus on yhteisen rangaistuksen mittaamista koskevien säännösten mukainen ja oikeudenmukainen seuraamus A:n syyksi luetuista rikoksista.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet: Jukka Ketola, Helena Hennen, Lolita Tuomainen

Viittaus:KouHO:2010:3

Lainvoimaisuustiedot: Lainvoimainen