18.3.2010

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO

Kantaja
A

Vastaaja
Yhtiö

Kuultavat
Työttömyysvakuutusrahasto
Journalistien ja esittävien taiteilijoiden työttömyyskassa

Asia
Työsuhteen irtisanominen/purkaminen

SELOSTUS ASIASTA

A ja yhtiö ovat 1.9.2008 allekirjoittaneet johtajasopimukseksi otsikoidun asiakirjan, jonka mukaan A aloittaa yhtiön kustantaman sanomalehden päätoimittajana 15.12.2008.

Yhtiö on 1.10.2008 päivätyssä ilmoituksessa johtajasopimuksen purkamisesta ilmoittanut purkavansa johtajasopimuksen päättyväksi sanotusta päivästä lukien.

Yhtiö on yhtiö M:n konserniyhtiö. Yhtiö M on 1.10.2008 antanut pörssitiedotteen, jonka mukaan syntynyt luottamuspula estää A:n toimimisen päätoimittajana. Samana päivänä annetun lehdistötiedotteen mukaan luottamuspulan taustalla on A:n valheellinen esiintyminen työhaastattelussa.

A on ollut työttömänä ja saanut soviteltua päivärahaa.

Journalistien ja esittävien taiteilijoiden työttömyyskassa ja työttömyysvakuutusrahasto ovat antaneet asiassa lausuntonsa.

KANNE

Vaatimukset

A on vaatinut, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle

1. työsopimuslain 12 luvun mukaisena korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 15 kuukauden palkkaa vastaava korvaus (15 x 7.600) 114 000 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 19.11.2008 lukien,

2. laiminlyötynä erokorvauksena 6 kuukauden palkkaa vastaava määrä (6 x 7.600) 45 600 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen työsopimuksen purkupäivästä 1.10.2008 lukien,

3. laiminlyötynä irtisanomisajan täytenä palkkana 53 200 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen työsopimuksen purkupäivästä 1.10.2008 lukien,

4. yhdenvertaisuuslain mukaista hyvitystä 15 560 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 19.11.2008 lukien sekä

korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa 23 783,88 eurolla korkoineen.

Kanteen perusteet

Tapahtumainkulku

Perjantaina 26.9.2008 A oli saanut nimettömän prepaid-liittymästä lähetetyn tekstiviestin. Viesti oli lähetetty myös yhtiö M:n viestintäjohtaja B:lle. Tekstiviestissä oli ihmetelty, miksi henkilöstölehden mukaan A "miehineen" ja lapsineen muuttaa Rovaniemelle, vaikka viestin lähettäjä oli tiennyt A:n puolison olevan nainen. Lisäksi viestissä oli tuotu esiin A:n puolison olevan kunnallisvaaliehdokkaana Vantaalla ja epäilty siksi, ettei A:n perhe muuttaisikaan Rovaniemelle.

B ja A olivat keskenään puhelimitse sopineet, että muuttoaietta koskeva epävarmuus on syytä poistaa heti ja samalla on luontevaa oikaista väärinkäsitys A:n perheestä. Siksi A oli lähettänyt yhtiön toimitusjohtaja C:lle sähköpostikirjeen edelleen lehti A:n toimitukselle välitettäväksi.

Maanantaiaamuna 29.9.2008 oli yhtiö M:n henkilöstöjohtaja D soittanut ja pyytänyt A:ta kiireesti palaveriin, jonka aiheena oli "tekstiviestijupakka" ja siitä tiedottaminen. Kello 13.00 alkaneessa palaverissa olivat olleet paikalla A:n lisäksi yhtiön hallituksen puheenjohtaja E, lakiasiainjohtaja F ja D. Palaverissa yhtiön edustajat olivat tuoneet esiin A:n menettäneen luottamuksen, koska oli käynyt ilmi, että "ei olekaan miestä, on nainen". Työnantajan mukaan A oli ollut vilpillinen, kun ei ollut itse erikseen kertonut, että puhuessaan puolisosta tarkoittaakin miehen sijaan naista. A:n oli kerrottu olleen vilpillinen myös siinä, ettei ollut oma-aloitteisesti oikaissut työnantajan perusolettamaa, että puoliso on mies. Kiistettyään syytökset A oli tuonut esiin luulleensa palaveripyynnön koskevan muuttoaikeita. Tämän jälkeen syytökset A:n vilpillisyydestä olivat kääntyneet toviksi puolison kunnallisvaaliehdokkuuteen. A ei ole valehdellut. Hän ei ollut katsonut olleen aihetta korjata työnantajan käsitystä puolisonsa sukupuolesta. Palaverissa ei puhuttu kunnallisvaaliehdokkuudesta, vaan perheen muutosta ja sen vaikutuksesta.

Keskustelu oli ollut vastaajan taholta hyvin hyökkäävä ja loukkaavasävyinen. Työsuhde oli purettu, kun E oli ilmoittanut, että 1.9.2008 tehty sopimus on vilpillisyyden vuoksi mitätön, eikä A tule koskaan aloittamaan lehti A:n päätoimittajana. A oli kiistänyt kaikki syytökset.

A oli ilmoittanut vastaajalle keskiviikkoaamuna 1.10.2008 pitävänsä tehtyä työsopimusta sitovana.

Pian tämän jälkeen F oli ilmoittanut, ettei sopimussuhdetta A:n kanssa voida missään oloissa jatkaa ja että yhtiö ilmoittaa pörssitiedotteella työsuhteen puretuksi, ellei A suostu sopimaan työsuhteensa päättämistavasta. Sovintoa ei ollut syntynyt. Välittömästi tämän jälkeen yhtiö M oli antanut asiasta edellä sanotun pörssitiedotteen.

Lisäksi yhtiö oli 1.10.2008 toimittanut kirjallisen ilmoituksen työsopimuksen päättämissyistä.

Työsopimuksen perusteeton purkaminen

A:n työsuhde on päätetty vedoten epärehellisyyteen ja luottamuksen menettämiseen. A:lle on kerrottu 29.9.2008 epäluottamuksen syntyneen siitä syystä, ettei A ollut oma-aloitteisesti oikaissut työnantajan käsitystä puolison sukupuolesta, ja tuotu esiin, ettei valinta olisi kohdistunut A:han, mikäli puolison sukupuoli olisi ollut tiedossa. 29.9.2008 pidetyn tilaisuuden jälkeen vastaaja on julkisuudessa kiistänyt, että sopimuksen purku liittyisi perhetaustaan, ja tuonut esiin muita selityksiä luottamuspulan syyksi.

Kirjallisessa ilmoituksessa päättämissyistä on tuotu esiin päätoimittajuudesta tiedottaminen ja valehtelu siinä, onko A perheineen valmis muuttamaan Rovaniemelle ja että A olisi vakuuttanut, ettei hän tai hänen läheisensä olisi mukana politiikassa. Tämän vuoksi vastaaja on katsonut A:n valehdelleen tietoisesti useamman kerran yhtiölle.

A on kiistänyt, että hän olisi valehdellut taikka ollut epäluotettava missään asiassa.

Työsopimuksen allekirjoitustilaisuudessa 1.9.2008 A ja E olivat sopineet, että A irtisanoutuu Journalisti-lehden päätoimittajan työstä 8.9.2008 ja että nimitys A:n valinnasta julkaistaan 9.9.2008 pörssitiedotteella, jolloin A on myös läsnä Rovaniemellä yhtiön toimituksessa.

Irtisanoutumisen jälkeen A:n silloinen työnantaja Journalistiliitto oli julkistanut asian työpaikalla. Kun tieto A:n irtisanoutumisesta oli levinnyt Journalistiliiton ulkopuolelle ja kun samanaikaisesti yhtiöstä oli ilmoitettu julkisuuteen seuraavana aamuna 9.9.2008 olevasta päätoimittajainfosta, olivat toimittajat osannet päätellä lehti A:n seuraavan päätoimittajan henkilöllisyyden. Maanantai-iltana A oli myöntänyt Kalevan toimittajalle sen, mikä jo oli toimittajapiireissä tiedossa. Välittömästi sen jälkeen A oli soittanut C:lle ja selostanut tilanteen. Seuraavana päivänä A oli keskustellut asiasta myös E:n kanssa, joka keskustelun päätteeksi oli todennut, että asiasta pitää ottaa opiksi. Vielä illalla D oli ilmaissut kannustuksensa A:lle.

Tiedotusprosessin suunnittelussa on ollut mukana emoyhtiön yhtiö M:n, maan suurimpiin kuuluvan mediatalon, viestintäosasto. Tiedon ennenaikaisesta julkitulosta ei ollut kuitenkaan aiheutunut olennaista haittaa eikä tapahtumainkulku osoita A:n toiminnassa mitään sellaista, joka ylittäisi työsopimuksen purkukynnyksen. Päätoimittajan valinnalla tytäryhtiöön ei ole olennaista vaikutusta pörssiyhtiön osakkeen arvoon.

Kirjallisessa purkamisilmoituksessa vastaaja on väittänyt, että A:ta olisi päätoimittajan tehtävän vastaanottoon eli nimityksen julkituloon liittyvässä asiassa puhuteltu ja sen jälkeen varoitettu. A on kiistänyt, että häntä olisi varoitettu taikka edes huomautettu, mitä puoltaa D:n viestikin. Siinäkin tapauksessa, että varoitus olisi todella annettu, se olisi ollut aiheeton ja kaikissa tapauksissa A:n olisi tullut ymmärtää saaneensa varoitus.

Toisaalta, koska A:ta väitetään varoitetun, ei työnantaja olisi saanut päättää työsopimusta samalla perusteella. Joka tapauksessa purkuperuste on rauennut.

Lisäksi vastaaja on tuonut purkuilmoituksessa esiin, että A:n perheen olisi tullut muuttaa Rovaniemelle ja että vastaajalle olisi ollut tärkeää tietää, onko A taikka hänen "läheisensä" mukana poliittisessa toiminnassa.

A on kiistänyt, että hän olisi valehdellut taikka johtanut työnantajaa harhaan missään asiassa. Perhe oli koko ajan ollut muuttamassa Rovaniemelle, eikä Vantaan kunnallispolitiikasta ollut tarvetta keskustella, koska keskustelu työnantajan kanssa oli koskenut päätoimittajan ja tämän läheisten poliittista toimintaa työskentelypaikkakunnalla eli Rovaniemen/Lapin paikallista politiikkaa.

Työnantajalla ei ole absoluuttista oikeutta kysyä työnhakijalta mitä tahansa kysymyksiä. Sallitut kysymykset voivat liittyä vain sellaisiin aiheisiin, jotka ovat olennaisia ja tarpeellisia tehtävän hoidon kannalta. Siten vastaajalla ei ole ollut mitään oikeutta tiedustella eikä käsitellä arkaluonteisia henkilötietoja. Henkilötietolain 3 § 1 mom. 2 kohdan mukaan henkilötietojen käsittelyllä tarkoitetaan muun muassa henkilötietojen keräämistä ja 11 §:n mukaan arkaluonteisten henkilötietojen käsittely on kiellettyä. Arkaluonteisena henkilötietona pidetään muun ohella henkilön seksuaalista suuntautumista tai käyttäytymistä sekä henkilön (puolison) yhteiskunnallista ja poliittista vakaumusta.

Kun vastaajalta on puuttunut oikeuttamisperuste menettelylleen, ei A ole siinäkään tapauksessa, että vastaaja olisi kokenut tulleensa harhaan johdetuksi, rikkonut työsuhteeseen liittyviä velvoitteitaan laissa säädetyllä tavalla.

Vastaajalta ei ylipäänsä ole ollut oikeutta perusoikeuksia loukkaamatta, A:ta päätoimittajan tehtävään valitessaan, tiedustella hänen parisuhteensa luonnetta taikka edes velvoittaa hänen perhettään muuttaman Rovaniemelle. Edelleen työnantajalla ei sitoutumattomassa lehdessä olisi oikeutta rajoittaa edes A:n puhumattakaan työsopimussuhteen ulkopuolisen "läheisen" yhdistymis-, vaali- ja osallistumisoikeuksia tai muita poliittisia oikeuksia.

Vastaajalta on puuttunut peruste vaatia selvitystä perheen muuttoaikeista taikka läheisten poliittisesta aktiivisuudesta. Kun tästä huolimatta perhe on sitoutunut muuttamaan ja kun puoliso on omasta aloitteestaan ollut valmis olemaan passiiviehdokas kunnallisvaaleissa ja kun A:lla ei ole ollut velvollisuutta myöskään oikaista vastaajan käsitystä puolison sukupuolesta, ei A ole johtanut vastaajaa harhaan eikä rikkonut asiassa mitään työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavaa velvoitetta. Tiedot sukupuolisesta suuntautumisesta taikka puolison poliittisesta vakaumuksesta eivät ole tarpeellisia eivätkä liity päätoimittajan tehtävän hoitamiseen sitoutumattomassa lehdessä. Kaikkia työnantajan esittämiä syytöksiä on pidettävä perusteettomina, eikä oikeutta työsopimuksen purkamiseen ole ollut. A ei ole sopinut työsopimuksen päättämisestä tiedottamisesta käytyjä neuvotteluja luottamuksellisiksi. Kielletyn syrjinnän kohteeksi joutumisesta vaikeneminen ei kuulu työntekijän lojaliteettivelvoitteisiin. Yhtiö oli ilmoittanut, että asianosaisten välinen sopimus on mitätön ja ilmoittanut julkistavansa päättämissyyn tiedotteella. A on julkistanut purkamista koskevan asian vasta työsuhteen purkamisen tiedotustapaa koskevien neuvottelujen päätyttyä tuloksettomina.

A:n puolison sukupuolella taikka puolison poliittisella aktiivisuudella ei ole merkitystä päätoimittajan asemaan eikä tehtävän hoitamiseen.

Merkille pantavaa on työnantajan muiden työntekijöiden osalta noudattama käytäntö. Yhtiö M:n omistaman Pohjolan Sanomien päätoimittajan puoliso on toiminut 2000-2004 Kemin kunnanvaltuustossa ja on yhä edelleen erään puolueen edustajana kunnan teknisessä lautakunnassa ja kuuluu puolueen Kemin kunnallisjärjestön johtokuntaan. A:n seuraajaksi valittu päätoimittaja ei muuta Rovaniemelle.

Työnantaja ei siten ollut kohdellut A:ta tasapuolisesti. Työnantajan menettely osoittaa, että työsuhteen todellinen päättämissyy on ollut syrjivä.

Lisäksi A:n työsopimuksen purku on ollut täysin kohtuuton toimenpide. Työsopimukseen ei ollut sovittu koeaikaehtoa. A ei ollut edes saanut aloittaa tehtävässään. Hänet on leimattu valehtelijaksi julkisuuteen annetuissa tiedotteissa. Työnantajan menettelyn vuoksi A on ollut pakotettu tuomaan esiin yksityiselämään liittyvät arkaluonteiset ja henkilökohtaiset asiat. Lisäksi A oli irtisanoutunut sopimuksen mukaisesti edellisestä työstään.

Vastaajalla ei olisi ollut edes oikeutta irtisanoa A:n työsuhdetta.

Uudelleensijoittamisvelvoitteen laiminlyönti

Vaikka vastaajan menettelyä on pidettävä täysin lainvastaisena, olisi sen silti ennen työsuhteen päättämistä tullut selvittää, olisiko päättäminen ollut vältettävissä sijoittamalla A muuhun työhön. Vastaajalla olisi ollut muuta työtä tarjolla. Se on yksi maan suurimmista työnantajista. A:lla on erittäin monipuolinen osaaminen ja ammattitaito. Vaikka A olisi 29.9.2008 pidetyn "painostuspalaverin" jälkeen ollut valmis jatkamaan työsuhdettaan 1.10.2008, ei vastaaja ollut edes harkinnut tätä, puhumattakaan uudelleensijoittamista muuhun työhön.

Todellinen syy työsopimuksen purkamiseen

29.9.2008 pidetyssä palaverissa on tehty selväksi, että A:n puolison sukupuolen paljastuminen työnantajalle oli työsopimuksen mitätöimisen syy, kuten se olisi ollut myös työsuhteen solmimisen este. Työnantajan mukaan A:n olisi tullut aktiivisesti korjata työnantajalla ollut väärinkäsitys, että naisen puoliso on itsestään selvästi "mies". A ei ollut aktiivisesti korjannut työnantajan mahdollista väärinkäsitystä puolison sukupuolesta, koska ei ollut pitänyt asiaa työsuhteeseen mitenkään vaikuttavana asiana. Kuten edellä on kerrottu, työnantajalla ei ole edes oikeutta tällaisten työsuhteen kuulumattomien tietojen keräämiseen ja käyttämiseen.

Työsopimuslain 2 luvun 2 § sisältää syrjintäkiellon, jonka mukaan työnantaja ei saa asettaa työntekijöitä eri asemaan esimerkiksi sukupuolisen suuntautumisen, poliittisen toiminnan tai muun näihin verrattavan syyn vuoksi. Todistustaakasta syrjintäasiaa käsiteltäessä ja mitä syrjinnän käsitteellä tarkoitetaan, säädetään yhdenvertaisuuslaissa. Vastaaja on syrjinyt A:ta laissa tarkoitetulla tavalla.

Siten A:n työsopimuksen purkamiseen ei ole ollut perustetta, eikä työnantaja olisi saanut edes irtisanoa työsuhdetta päättymään. Työsuhteen päättäminen syrjivällä syyllä ei ole ollut asiallista eikä painavaa eikä purkamiseen ole ollut erittäin painavaa syytä.

Korvauksen määrä

A on pitänyt 15 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta oikeana. Määrän harkinnassa on huomioitava muun muassa taloudellinen vahinko, työnantajan moitittava menettely ja muut seikat (kuten uudelleensijoittamis-, kuulemis- ja tasapuolista kohtelua koskevien velvoitteiden laiminlyönnit sekä uhkaus tiedottamisesta). A on pyytänyt, että valtaosa korvauksesta määrätään aineettomaksi vahingoksi. A on kokenut työsuhteen päättämisen erittäin loukkaavana ja vastaajan menettely ilmentää piittaamatonta suhtautumista pakottavan lain noudattamiseen.

Erokorvaus

A:n työnantajan kanssa tekemässä sopimuksessa on sovittu, että mikäli työsuhteen päättäminen tapahtuu ilman päätoimittajan syytä, on hänellä lisäksi oikeus kuuden kuukauden kokonaispalkkaa vastaavaan erokorvaukseen. Vastaajan vaatimus erokorvauksen saamisen edellytyksestä on kohtuuton sopimusehto, koska A on joutunut kielletyn syrjinnän kohteeksi ja se on (TSL 10:2) jätettävä huomioon ottamatta tai joka tapauksessa sitä on soviteltava. Sopimus on ollut työnantajan yksipuolisesti laatima ja kantajalle kohtuuton.

Irtisanomisajan palkka

Työnantajalla ei ole ollut työsuhteen purkuoikeutta. Työsuhde on päätetty irtisanomisaikaa noudattamatta. Siten A:lla on oikeus irtisanomisajan täyteen palkkaan vuosilomakorvauksineen. Asiassa on sovittu noudatettavan kuuden kuukauden irtisanomisaikaa. A:n lomaoikeudeksi oli sovittu 7 viikkoa vuodessa, joten hänen vuosilomakertymä yhdeltä lomanmääräytymiskuukaudelta on ollut 3,5 päivää. Irtisanomisajan paikassa on kyse sopimussakosta, se on määrältään etukäteen vahvistettu hyvitys irtisanomisajan noudattamatta jättämisestä.

Yhdenvertaisuuslaki ja hyvitys

Koska A:n työsuhde on päättynyt syrjivästä syystä, on häntä kohdeltu yhdenvertaisuuslain vastaisesti ja hänelle on syntynyt oikeus lain 9 §:n mukaiseen hyvitykseen. Hyvityksen suuruudessa on otettava huomioon syrjinnän laajuus, laatu ja sen kesto, työnantajan suhtautuminen tekoonsa sekä tekijän taloudellinen asema.

Yhdenvertaisuuslain 9 § 3 momentti ei estä vaatimasta korvausta työsopimuslain mukaan. Yhdenvertaisuuslain hyvityksellä ja työsopimuksen perusteetonta päättämistä koskevalla korvauksella on eri tarkoitukset ja tavoitteet.

A:n työsopimuksen purkaminen hänen sukupuolisen suuntautumisensa vuoksi ilmentää vastaajan piittaamatonta suhtautumista pakottavan lain säännökseen ja syrjinnän laatua. Uhkaamalla asian julkistamisella iso media-alan jätti on pakottanut A:n itse paljastamaan oman yksityiselämänsä asiat. A:n kannalta vastaajan menettely on johtanut kohtuuttomuuteen.

Viivästyskorko

Viivästyskorko on tuomittava vaaditulla tavalla korkolain ja vakiintuneen oikeuskäytännön nojalla.

VASTAUS

Vaatimukset

Yhtiö on kiistänyt kanteen perusteeltaan ja määrältään sekä vaatinut kanteen hylkäämistä ja A:n velvoittamista korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 63 615 eurolla korkoineen.

Vastauksen perusteet

Purkamisperuste

Asiassa on kyse johtajasopimuksen lakkauttamisesta johtajaa kohtaan tunnettavan luottamuksen menettämisen takia. Luottamuksen menettäminen on tehnyt palvelusuhteen jatkamisen mahdottomaksi.

Johtajasopimuksen lakkauttamisperusteissa korostuu johtajaa kohtaan tunnettavan luottamuksen merkitys. Mitä suurempaa ja vapaampaa harkintavaltaa henkilö käyttää yhtiössä, sitä keskeisempää on häntä kohtaan tunnettava luottamus. Jos johtaja toimii tavalla, jonka seurauksena hän menettää tämän luottamuksen, palvelusuhteen jatkamiselle ei ole edellytyksiä.

Lehden päätoimittaja käyttää erityisen suurta ja vapaata harkintavaltaa. Tämä perustuu sekä tapaan organisoida lehtitalon toiminta että sananvapauslakiin, jonka mukaan päätoimittaja päättää yksin lehden linjasta ja sisällöstä. Hänen työnantajansa ei voi antaa hänelle tässä asiassa häntä sitovia ohjeita ja määräyksiä. Päätoimittaja onkin harkintavaltansa perusteella arvioituna vapaammassa asemassa kuin yhtiön muut johtajat, toimitusjohtaja mukaan luettuna. Aseman vapaus korostaa siihen liittyvää vastuuta.

A on toiminut päätoimittajan asemassa tavalla, jonka takia hänen työnantajansa on perustellusti menettänyt häntä kohtaan tuntemansa luottamuksen. A ei ole myöskään millään tavalla katunut toimintaansa. Siksi hän ei ole voinut jatkaa yhtiön palveluksessa. Asiasta on neuvoteltu A:n kanssa, mutta neuvottelut ovat päättyneet siihen, että hän on julkistanut luottamukselliset sovintoneuvottelut lehdistötiedotteella. Tämä on tehnyt mahdottomaksi jatkaa hänen palvelusuhdettaan, ja hänen johtajasopimuksensa on jouduttu lakkauttamaan.

Mikään työnantajan toimista ei ole liittynyt kantajan sukupuoliseen suuntautumiseen.

Tapahtumainkulku

Päätoimittajan nimittäminen on yhtiö M:ssä suuri asia. Tämän takia A:n kanssa oli sovittu, että sopimus julkistetaan yhtiö M:n pörssitiedotteella.

A oli kuitenkin julkistanut asian itse antamalla sitä koskevan haastattelun kilpailevaan sanomalehteen 8.9.2008, ennen pörssitiedotteen antamista. A on siten rikkonut hänen kanssaan tehtyä sopimusta tietoisesti ja tarkoituksella.

Merkittävien tietojen sopimuksenvastainen julkistaminen on julkisesti noteeratussa yhtiössä vakava asia. Lisäksi A:n menettelyn johdosta hänen tulevat alaisensa ovat saaneet tiedon uudesta esimiehestään kilpailevasta lehdestä.

A:ta on moitittu tapahtuneen johdosta ja hänelle on tehty selväksi, että häneltä edellytetään parempaa harkintakykyä jatkossa. Hänelle on korostettu päätoimittajan aseman asettamia vaatimuksia ja vastuullisuutta. A on tämän jälkeen tiennyt, että hänen toimiaan tarkastellaan tarkemmin. Puhuttelu on vastannut varoitusta.

Lisäksi A on valehdellut tarkoituksella yhtiö M:n edustajille. A:ta haastatelleet työnantajan edustajat olivat tiedustelleet A:lta työhönottohaastattelussa hänen ja hänen puolisonsa poliittista aktiivisuutta. A oli vastannut, että kumpikaan heistä ei ole poliittisesti aktiivinen. Tämän jälkeen on käynyt ilmi, että A:n puoliso oli samaan aikaan erään puolueen kunnallisvaaliehdokkaana. Hänen puolisonsa on muutenkin osallistunut aktiivisesti kyseisen poliittisen puolueen toimintaan muun muassa kirjoittamalla puolueen naisjärjestön julkaisuun ja toimimalla tämän puoluepoliittisen järjestön kansainvälisistä suhteista vastaavassa työryhmässä. Sillä, mikä puolue on kyseessä, ei ole merkitystä.

Lisäksi A oli huomannut, että häntä haastatelleilla yhtiön edustajilla oli väärä käsitys hänen perheestään eli hänen puolisonsa sukupuolesta. A oli ylläpitänyt tätä väärää käsitystä keskusteluissa.

Koko työsopimuksen lakkauttamisasiassa on kaikkein keskeisintä, että A:n menettely on ollut vilpillistä. Jutussa on myös tärkeää ymmärtää, että asia ja sitä koskeva vilpillisyys ovat kaksi eri asiaa. Vaikka itse asia ei itsessään olisi lainkaan kielteinen, sitä koskeva johtajan epärehellisyys voi olla hyvin vakava seikka. Samoin on nähtävä ero siinä, ryhtyykö työnantaja toimiin kyseisen asian vai johtajan sitä koskevan vilpillisyyden takia.

Myöskään A:n puolison poliittinen aktiivisuus ei ollut A:lle myönteinen seikka, mutta asian painoarvo on vähäinen.

A:n vilpillinen menettely on otettu hänen kanssaan esille tapaamisessa 29.9.2008. Tällöin A on myöntänyt antaneensa työnantajalle väärää tietoa. A ei ollut pitänyt menettelyään vakavana eikä hän millään tavalla osoittanut katuvansa sitä.

Päätoimittajan vilpillisyyden merkitys korostuu hänen asemansa takia. Julkaisun päätoimittajan lain mukaisiin velvollisuuksiin kuuluu johtaa kyseistä lehteä yksin. Hän päättää yksin siitä, mitä lehdessä kirjoitetaan ja mikä on lehden linja. Hän samoin käyttää yksin työnantajalle kuuluvaa johto- ja valvontavaltaa suhteessa lehden toimitukseen. Kaikki tämä seuraa sananvapauslaista. Kukaan - mukaan lukien lehtiyhtiön toimitusjohtaja tai yhtiön - hallitus ei voi antaa lehden päätoimittajalle ohjeita tai määräyksiä yllä kuvatuista asioista, jotka kuuluvat päätoimittajan päätettäviksi.

Lehtitalossa on tärkeämpää voida luottaa päätoimittajaan kuin toimitusjohtajaan. Yhtiön hallitus voi aina ohjata ja johtaa toimitusjohtajaa. Kuitenkaan sen enempää hallitus kuin toimitusjohtajakaan eivät voi johtaa tai ohjata päätoimittajaa hänen työssään.

Tämän takia lehden julkaisijan on mahdotonta pitää palveluksessaan päätoimittajaa, johon ja jonka harkintakykyyn julkaisija ei voi luottaa täydellisesti. Kun oli käynyt ilmi, että A oli valehdellut työhönottohaastattelussa eikä hän pitänyt tätä erityisen pahana asiana, häneen ei voitu enää luottaa. Ja luottamus on päätoimittajan asemassa keskeisen tärkeä kysymys.

Tämä luottamuskysymys on tehty A:lle hyvin selväksi tapaamisessa 29.9.2008. Hänelle on todettu keskustelun lopputuloksena, ettei hänestä voi tulla lehti A:n päätoimittajaa. A on kysynyt saman keskustelun aikana, johtuiko tämä siitä, että hän asuu naisen kanssa. Hänelle on vastattu, että hänen puolisonsa sukupuolella ei ole mitään tekemistä asian kanssa.

A:n johtajasopimusta ei ollut lakkautettu tapaamisessa 29.9.2008. Tapaamisen loppupuolella hänelle on kerrottu, että yhtiö haluaa neuvotella asiasta ja hänelle tehtiin sitä koskeva ehdotus.

Kun tapaaminen 29.9.2008 oli päättynyt, A:n kanssa oli sovittu, että hän palaa asiaan seuraavana päivänä. A on ilmoittanut 30.9.2008, että hänen asianajajansa palaa asiaan. Asianajaja on toimittanut vastaajayhtiölle kirjeen seuraavana päivänä 1.10.2008. Siinä hän muun muassa on pyytänyt vastaajayhtiön ehdotusta tilanteen ratkaisemiseen. Osapuolet ovat käyneet tämän jälkeen luottamuksellisia sovintoneuvotteluita A:n palvelusuhteen lakkaamisesta. A:n johtajasopimusta ei ollut tällöin lakkautettu vaan se jatkui yhä.

A on kuitenkin julkistanut työnantajan tekemän luottamuksellisen sovintotarjouksen 1.10.2008 erillisenä lehdistötiedotteellaan ja samana päivänä eri tiedotusvälineille antamillaan haastatteluilla. Niissä hän on kuvannut työnantajan johtajasopimuksen ehtoihin perustuvaa sovintotarjousta yritykseksi ostaa hänet hiljaiseksi. Väite on siinäkin mielessä absurdi, että yhtiö M olisi joka tapauksessa ollut pakotettu julkistamaan pörssitiedotteella tiedon päätoimittajan työsuhteen päättämisestä.

Luottamuksellisten sovintoneuvotteluiden ja niissä tehdyn sovintotarjouksen julkistaminen on luonnollisesti katkaissut neuvottelut. Yhtiön ei ollut mahdollista ajatella, että A:n johtajasopimusta olisi näissä olosuhteissa jatkettu. Sopimuksessa sovitun kuuden kuukauden irtisanomisajan noudattaminen olisi tarkoittanut, että A olisi aloittanut lehti A:n päätoimittajana irtisanomisajan kuluessa 15.12.2008. Siksi yhtiöllä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin purkaa sopimus 1.10.2008 iltapäivällä.

Konsernille on tärkeää, että maakuntalehdet ovat poliittisesti sitoutumattomia ja että lukijat mieltävät ne sellaisiksi.

Maakunta- tai paikallislehtien päätoimittajat ovat lehtien ilmestymispaikkakunnilla usein hyvin näkyviä henkilöitä. He toimivat myös paikallisina mielipidevaikuttajina muun ohella johtamansa lehden kirjoitusten kautta.

Päätoimittajan sekä hänen puolisonsa poliittinen aktiivisuus ovat tämän vuoksi poliittisesti sitoutumattoman lehden julkaisijalle tärkeä tieto. Siksi asiaa on voitu tiedustella työhönoton yhteydessä.

Konsernissa on pidetty tärkeänä myös, että maakuntalehden päätoimittaja asuu ja elää siellä, missä lukijat elävät. Tämä on tärkeää maakuntalehden päätoimittajan tehtävän hoitamisessa. Siksi asiaa on voitu tiedustella työnhakijoilta. Koska perheenjäsenten elämäntilanteet vaikuttavat työnhakijan muuttohalukkuuteen, ovat myös päätoimittajakandidaattien perhesuhteet tulleet esille työhönottohaastatteluissa.

Päätökseen lakkauttaa A:n johtajasopimus ei ollut vaikuttanut tieto A:n sukupuolisesta suuntautumisesta, vaan hänen yllä kuvatut omat toimensa.

Vastaajayhtiöllä on ollut työsopimuslain 8 luvun 1 §:ssä tarkoitettu syy lakkauttaa kantajan johtajasopimus hänen toimintansa johdosta. Yhtiön ei ole voitu kyseisissä olosuhteissa edellyttää jatkavan kantajan johtajasopimusta irtisanomisajan pituista aikaa.

Nyt kyseessä olevan jutun tapahtumissa on olennaista, että kantajan johtajasopimusta ei ole lakkautettu 29.9.2008 neuvottelun yhteydessä. Tällöin työnantaja ilmoitti olevansa valmis neuvottelemaan asiasta. Luottamukselliset sovintoneuvottelut alkoivat 1.10.2008 aamulla. Kuitenkin kantaja julkisti tiedon neuvotteluista sekä työnantajan tekemästä sovintotarjouksesta myöhemmin samana päivänä, kesken sovintoneuvottelujen. Tämä luottamuksellisten tietojen julkistaminen oli teko, joka sai yhtiön tekemään päätöksen sopimussuhteen välittömästä lakkauttamisesta.

Kantajan menettelyn johdosta oli viimeistään selvää, että yhtiö ei voinut luottaa kantajaan lainkaan eikä missään asiassa. Johtajasopimuksen jatkaminen sovitun kuuden kuukauden irtisanomisajan pituisen ajan ei ollut vaihtoehto, jota yhtiö olisi voinut edes harkita.

Lisäksi jos kantajan johtajasopimus olisi ainoastaan irtisanottu, hän olisi lähtökohtaisesti aloittanut lehti A:n päätoimittajana irtisanomisaikanaan 15.12.2008. On selvää, että kantajaa ei kyseissä olosuhteissa ole voinut päästää suurta luottamusta ja harkintakykyä edellyttävään tehtävään edes pariksi kuukaudeksi.

Purkamismenettely

A:ta oli aiemmin puhuteltu hänen rikottuaan päätoimittajanimityksen julkistamisesta häneen kanssaan sovittua. Tässä yhteydessä hänelle oli korostettu päätoimittajan aseman vastuullisuutta ja häneltä edellytettävää hyvää harkintakykyä. Tämän perusteella A on tiennyt jo kerran syyllistyneensä laiminlyöntiin. Hänen olisi pitänyt osata olla varovainen.

Siten uusien työnantajan harhaan johtamisten tultua ilmi muu varoitus ei ole ollut enää tarpeellinen.

Lisäksi kun kyse niin selvästä asiasta kuin valehtelusta, johtajalle ei tarvitse erikseen kertoa, että se on kiellettyä. Ja kun kyse on sananvapauslain tarkoittamasta päätoimittajasta, osapuolille on selvää, että hänen täytyy nauttia julkaisijan täyttä luottamusta. Tällöin varoitusta ei tarvita kertomaan, että valehtelu johtaa luottamuksen menetykseen.

A:n laiminlyöntien ja vilpillisyyden merkitys on korostunut, koska kaikki on tullut työnantajalle ilmi yhden kuukauden aikana eli hyvin lyhyellä aikavälillä.

Vastaajayhtiöllä ei ole ollut uudelleensijoittamisvelvoitetta, koska työsopimuksen lakkauttamisen perusteena on ollut luottamuksen menetys.

Purkuperuste ei ollut rauennut.

Korvauksen määrä

Vastaajayhtiöllä on ollut riittävä peruste lakkauttaa A:n johtajasopimus. Tällöin perusteettomasta lakkauttamisesta määrättävän summan suuruus ei tule harkittavaksi.

Työsopimuksen perusteettomasta lakkauttamisesta tuomittavan korvauksen määrään vaikuttaa keskeisesti työsuhteen kesto. Tässä tapauksessa se on yksi kuukausi. Se on voimakkaasti korvauksen tasoa alentava tekijä. Tilanne rinnastuukin tältä osin lähinnä koeaikapurkuun, jossa korvaukselle ei ole säädetty alarajaa.

Samoin A:n johtajasopimuksen lakkauttamiselle joka tapauksessa antama aihe on otettava huomioon samoin korvaustasoa alentavana seikkana.

Lisäksi työnantajan menettely johtajasopimusta lakkautettaessa tulee joka tapauksessa ottaa huomioon ainakin korvausta pienentävänä tekijänä.

Mahdollisen korvauksen suuruuden tuleekin olla erityisesti työsuhteen lyhyyden ja A:n itsensä antaman aiheen takia hyvin lähellä kolmen kuukauden palkkaa.

Erokorvaus

Vaatimus erokorvauksesta on perusteeton, koska A ei ole täyttänyt johtajasopimuksessa sovittuja erokorvauksen maksamisen edellytyksiä. Työsopimus lakkautettiin johtajasta johtuvasta syystä, häntä ei irtisanottu sopimuksen edellyttämällä tavalla eikä hän ole allekirjoittanut erokorvauksen saamisen edellytyksenä olevaa sitoumusta. Erokorvauksen saaminen edellyttää näiden kaikkien edellytysten täyttymistä. Tässä jutussa niistä ei täyty mikään.

A:n johtajasopimuksessa sovittu erokorvaus on vaihtoehto sille, että johtaja lähtee oikeuden kautta hakemaan korvauksia.

Erokorvausta koskevan vaatimuksen määrä on laskettu oikein.

Vaatimus irtisanomisajan palkasta

Vastaajayhtiön ei ole voitu kohtuudella edellyttää jatkavan kantajan palvelusuhdetta kuuden kuukauden irtisanomisajan pituista aikaa. Siksi kantajalla ei ole oikeutta irtisanomisajan palkkaan.

Jos irtisanomisajan palkka määrätään maksettavaksi, sen määrä vastaa palkkaa, jonka kantaja olisi saanut jos hänen työsopimuksensa olisi 1.10.2008 purkamisen sijaan irtisanottu. Koska hänen työskentelynsä ja palkanmaksunsa oli tarkoitus alkaa vasta joulukuussa 2008, kyseinen summa vastaa neljän kuukauden palkkaa eli 34.656 euroa.

Vaatimus yhdenvertaisuuslain mukaisesta hyvityksestä

Yhtiö on kiistänyt vaatimuksen perusteeltaan. Vaatimuksen määrä on myös ylimitoitettu ja päällekkäinen työsopimuslain perusteella vaaditun korvauksen kanssa. Yhdenvertaisuuslain mukainen hyvitys on ensisijainen korvaus syrjinnästä. Siitä ei voi tuomita lisäksi työsopimuslain mukaista korvausta edes osana TSL 12:2 §:n mukaista korvausta. Yhdenvertaisuuslaissa on myös säädetty enimmäismäärästä, mitä henkilölle voidaan tuomita syrjinnän perusteella.

Viivästyskorosta

Perusteettomasta irtisanomisesta ja yhdenvertaisuuslain rikkomisesta tuomittavaa viivästyskorkoa voidaan tuomita maksettavaksi vasta tuomion antopäivästä lukien. Kyse on saatavasta, joka syntyy vasta mahdollisella tuomiolla.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Sopimus
2. Tekstiviesti 26.9.2008
3. Viesti ja kirje lehti A:n toimitukselle (osittain salainen)
4. Sähköpostiviesti sekä sen liitteenä ollut kirje työnantajalle
5. Pörssi- ja lehdistötiedotteet 1.10.2008
6. Ilmoitus johtajasopimuksen purkamisesta
7. D:n viesti
8. CV
9. Uudenmaan Työsuojelupiirin tarkastuskertomus 16.1.2009
10. Yhtiön pörssikurssit 8.9.2008 ja 9.9.2008
11. Helsingin Sanomien artikkeli 1.10.2008, liite 11 ja Teknisen lautakunnan kokoonpano
12. Lehti A:n artikkeli 29.10.2008
13. G:n sähköpostiviesti 30.9.2008

Kantajan henkilötodistelu

1. A
2. H
3. I

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Kantajan johtajasopimus
2. Yhtiö M:n pörssitiedotteet sekä ilmoitus johtajasopimuksen purkamisesta
3. Asianajaja J:n kirje työnantajalle

Vastaajan henkilötodistelu

1. E, yhtiön toimitusjohtaja
2. D, konsernin henkilöstöjohtaja
3. F, konsernin lakiasiainjohtaja

TUOMION PERUSTELUT

Oikeudellisen arvioinnin lähtökohdat

Työsopimuslain 7 luvun 1 §:n mukaan työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevantyösopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä.

Sanotun lain 8 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työnantaja saa purkaa työsopimuksen noudatettavasta irtisanomisajasta tai työsopimuksen kestosta riippumatta päättyväksi heti vain erittäin painavasta syystä. Tällaisena syynä voidaan pitää työntekijän työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden niin vakavaa rikkomista, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa.

Yhtiö on kertonut purkaneensa A:n johtajasopimuksen yhtiön A:ta kohtaan tunteman luottamuspulan vuoksi, minkä vuoksi palvelusuhteen jatkaminen oli käynyt mahdottomaksi.

A puolestaan on kertonut työsuhteen purkamisen johtuneen hänen perhetaustastaan ja hänen puolisonsa poliittisesta aktivisuudesta, jotka molemmat seikat koskevat sellaisia arkaluonteisia henkilötietoja, joita yhtiö ei ollut voinut perusoikeuksia loukkaamatta tiedustella A:lta.

Työnantajalla on näyttötaakka purkamisperusteen olemassaolosta. Asiassa on siten kysymys siitä onko yhtiö näyttänyt, että sillä on ollut asiallinen ja erittäin painava syy purkaa A:n työsopimus.

Työsopimuksen purkamiseen johtaneet tapahtumat

Johtajasopimuksen julkistaminen

Yhtiö ja A ovat 1.9.2008 allekirjoittaneet johtajasopimuksen. Osapuolet ovat sopineet, että sopimus julkistetaan 9.9.2008 Rovaniemellä pidettävässä julkistamistilaisuudessa ja yhtiön emoyhtiön yhtiö M:n sanottuna päivänä antamalla pörssitiedotteella.

Yhtiö M:n toimitusjohtaja E ja konsernin lakiasiainjohtaja F ovat oikeudessa kertoneet, että maakuntalehtien päätoimittajat toisin kuin niiden toimitusjohtajat nimittää emoyhtiön hallitus. Tästä johtuen yhtiö M on velvollinen tiedottamaan päätoimittajan nimityksistä pörssitiedotteella.

Asiassa on riidatonta, että A on sopimuksen julkistamista edeltävänä iltana kertonut kilpailevan maakuntalehden Kalevan toimittajalle nimityksestään lehti A:n päätoimittajaksi.

E ja konsernin henkilöstöjohtaja D ovat kertoneet lukeneensa A:n nimityksestä lehti A:n päätoimittajaksi Helsingin Sanomista julkistamispäivän aamuna. A:n nimitys on siten tullut julkiseksi ennen osapuolten sopimaa Rovaniemellä pidettävää julkistamistilaisuutta ja pörssitiedotteen antamista.

E on puhutellut A:ta tapahtuneen julkistamista koskevan sopimuksen rikkomisesta ja korostanut, että julkistamissopimuksen rikkominen on vakava virhe julkisesti noteeratussa yhtiössä.

Käräjäoikeus ei pidä uskottavana A:n väitettä siitä, että hän olisi kokemattomuuttaan vahvistanut Kalevan toimittajalle jo olemassa olevan tiedon päätoimittajuudesta. A:n on kokeneena journalistina pitänyt varautua siihen, että päätoimittajanimitys herättää kiinnostusta ja osata olla antamatta haastatteluja.

26.9.2008 lähetetty tekstiviesti

Perjantaina 26.9.2008 nimettömästä prepaid-liittymästä on lähetetty tekstiviesti E:lle, D:lle ja yhtiö M:n viestintäjohtaja B:lle sekä A:lle. Tekstiviestissä on ihmetelty sitä minkä vuoksi konsernin Almanakka-lehdessä oli kerrottu, että A:n mies ja kaksi lasta muuttaa Rovaniemelle, vaikka A asuu "perheliitossa" naisen kanssa, joka on kunnallisvaaliehdokkaana Vantaan valtuustoon.

A on kertonut, että viestin vastaanottamisen jälkeen B yhtiö M:stä oli soittanut hänelle ja B:n kanssa oli keskusteltu siitä miten tekstiviestissä olevat virheelliset käsitykset oikaistaan. A oli lähettänyt yhtiön toimitusjohtajalle C:lle sähköpostikirjeen edelleen lehti A:n toimitukselle välitettäväksi. A:n sähköpostikirjettä ei ollut välitetty eteenpäin.

E on kertonut yrittäneensä tavoittaa A:ta 26.9. seuranneen viikonlopun aikana selvittääkseen tekstiviestin sisältöä.

D on kertonut saaneensa E:ltä tehtävän järjestää tapaaminen A:n kanssa, koska oli ilmennyt, että "A on valehdellut meille". Tapaaminen oli järjestetty maanantaille 29.9. kello 13.

Tapaaminen 29.9.2008

Yhtiö M:n tiloissa pidetyssä tilaisuudessa ovat olleet läsnä A, E, F ja D. Kaikkien läsnä olleiden mukaan ilmapiiri tilaisuudessa oli ollut kireä ja jännittynyt ja E oli ollut ärtynyt.

E oli kysynyt A:lta pitävätkö prepaid-liittymästä lähetetyssä tekstiviestissä mainitut seikat paikkansa. A oli myöntänyt, ettei ollut oikaissut yhtiön käsitystä puolisonsa sukupuolesta. F:n mukaan A ei ollut muistanut oliko häneltä haastattelutilaisuudessa kysytty puolison poliittisesta kannasta. A:n mielestä sillä ei muutoinkaan ollut asiassa merkitystä.

A on kertonut E:n ilmoittaneen A:lle, ettei A:han voida luottaa, koska A ei ollut oikaissut E:n käsitystä A:n puolison sukupuolesta. E oli sanonut "Ei olekaan miestä. On nainen": E oli selkeästi tuonut ilmi, ettei A:ta olisi rekrytoitu yhtiöön mikäli olisi ollut tiedossa, että A:n puoliso on nainen. E oli todennut moneen kertaan, että A oli ollut vilpillinen. A on kertonut, että puhe puolison poliittisesta aktiivisuudesta oli tullut hänen aloitteestaan. Siitä oli käyty keskustelua vain muutama repliikki.

E, F ja D ovat yhtäpitävästi kertoneet, että tilaisuudessa E oli useaan kertaan todennut A:n johtaneen häntä rekrytointiprosessin aikana harhaan puolison sukupuolen ja poliittisen aktiivisuuden osalta minkä vuoksi oli syntynyt vakava luottamuspula. E oli ilmoittanut olevansa hyvin pettynyt. A:lta oli useampaan kertaan kysynyt, johtuiko tämä siitä, että hänen puolisonsa on nainen. E oli vastannut joka kerta, että puolison sukupuoli ei ole ongelma vaan se, että A oli rekrytointiprosessin aikana toiminut vilpillisesti ja harhaanjohtavasti. E:n mukaan A oli menettelyllään saanut aikaan epäilyksen, ettei häneen voida luottaa muissakaan asioissa ja, että A itse valitsee ne asiat joissa puhuu totta.

Osapuolet ovat yhtäpitävästi kertoneet, että tilaisuudessa oli tullut selväksi, ettei A voisi aloittaa lehti A:n päätoimittajana. A ei ollut valmis tuossa tilaisuudessa keskustelemaan ja kommentoimaan miten asiassa edettäisiin ja hän oli luvannut palata asiaan.

Osapuolten väliset neuvottelut

F on kertonut A:n lähettäneen hänelle seuraavana päivänä tekstiviestin, jossa A oli ilmoittanut asianajajansa ottavan yhteyttä F:ään.

F oli 1.10. vastaanottanut kirjeen A:n asianajajalta. Kirjeessä oli ilmoitettu, ettei A suostu irtisanoutumaan. Tämän jälkeen F oli puhelimitse ottanut yhteyttä A:n asianajajaan, jonka kanssa F oli käynyt neuvotteluja A:n sopimuksen päättämisestä.

A:n asianajaja oli kieltäytynyt yhtiön tekemistä tarjouksista. F:n ja asianajajan toista sopimustarjousta koskevan puhelinkeskustelun aikana F oli todennut "jonkun vuotavan" koska media oli niin kiinnostunut A:n tapauksesta.

F:n mukaan samaan aikaan, kun A:n asianajaja oli kieltäytynyt yhtiön tekemästä tarjouksesta uutinen A:n työsuhteen päättymisestä oli jo ulkomaailman tiedossa.

A on julkistanut STT:n kautta oman tiedotteensa, joka on ollut luettavissa verkossa kello 13.20.

Yhtiö M on kello 13.50 antamallaan pörssitiedotteella ilmoittanut sen hallituksen päättäneen purkaa A:n johtajasopimuksen.

Työsopimuksen purkaminen

Osapuolet ovat olleet eri mieltä siitä onko A:n työsopimus purettu 29.9. pidetyssä tilaisuudessa vai vasta 1.10. osapuolten välisten neuvottelujen kariuduttua.

Asiassa on riidatonta, että 29.9. pidetyssä tilaisuudessa A:lle on ilmoitettu, ettei A:lla ole edellytyksiä jatkaa lehti A:n päätoimittajana ja, että keskustelut johtajasopimuksen päättämisestä ovat jääneet kesken.

Yhtiö on oikeudenkäynnissä vedonnut siihen, että A on muun muassa lehtihaastatteluissa ilmoittanut työsopimuksen tulleen puretuksi 1.10.2008. Lisäksi A:n asianajajan 1.10. päivätty kirje yhtiölle, jossa A on pyytänyt perusteltua ratkaisua syntyneen ongelman ratkaisemiseksi osoittaa, ettei A itsekään ollut vielä tuolloin mieltänyt sopimusta puretuksi.

Käräjäoikeus katsoo jääneen näyttämättä, että A:n työsopimus olisi irtisanottu tai purettu 29.9. pidetyssä tilaisuudessa. Yhtiö on näyttänyt purkaneensa A:n sopimuksen 1.10. osapuolten välisten neuvottelujen kariuduttua.

Henkilökohtaisten tietojen antaminen työnhakumenettelyssä

Jokaisen oikeus yksityiselämään on turvattu perustuslain 10 §:n 1 momentissa.

Henkilötietolakia sovelletaan sekä henkilötietojen automaattiseen käsittelyyn että muuhun henkilötietojen käsittelyyn, jos henkilötiedot muodostavat tai niiden on tarkoitus muodostaa henkilörekisteri tai sen osa. Yksinomaan suullinen tieto ei ole lain tarkoittama henkilötieto, jollei se perustu rekisteriin talletettuun tietoon.

Henkilötiedot voidaan henkilötietolain perusteella jakaa arkaluonteisiin ja muihin kuin arkaluonteisiin tietoihin. Henkilötietolain 11 §:n mukaan arkaluonteisina tietoina pidetään henkilötietoja, jotka kuvaavat tai on tarkoitettu kuvaamaan rotua tai etnistä alkuperää, henkilön yhteiskunnallista, poliittista tai uskonnollista vakaumusta tai ammattiliittoon kuulumista, rikollista tekoa, rangaistusta tai muuta rikoksen seuraamusta, henkilön terveydentilaa, sairautta tai vammaisuutta taikka häneen kohdistettuja hoitotoimenpiteitä tai niihin verrattavia toimia, henkilön seksuaalista suuntautumista tai käyttäytymistä taikka henkilön sosiaalihuollon tarvetta tai hänen saamiaan sosiaalihuollon palveluja, tukitoimia ja muita sosiaalihuollon etuuksia.

Arkaluonteisten henkilötietojen käsittely on pääsääntöisesti kielletty. Arkaluonteistenkin tietojen käsittely on poikkeuksellisesti sallittua.

Yksityisyyden suojasta työelämässä annettu laki (työelämän tietosuojalaki) syrjäyttää erityislakina henkilötietolain säännökset. Työelämän tietosuojalain 3 §:n mukaan työnantaja saa käsitellä vain välittömästi työntekijän työsuhteen kannalta tarpeellisia henkilötietoja, jotka liittyvät osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien hoitamiseen tai työnantajan työntekijälle tarjoamiin etuuksiin taikka johtuvat työtehtävien erityisluonteesta.

Euroopan neuvoston suosituksessa työsuhteeseen liittyvien henkilötietojen suojaamisesta NRO R (89) on katsottu, että työhönoton yhteydessä kerättävien tietojen tulee rajoittua työnhakijoiden sopivuuden ja heidän urakehitysmandollisuuksiensa arvioinnin kannalta välttämättömiin. Henkilötiedot tulisi periaatteessa kerätä henkilöltä itseltään.

Lehti A:n päätoimittajaa on haettu niin sanotulla suorahaulla. Yhtiö on haastatellut A:n lisäksi kolme muuta hakijaa. 21.5. pidetyssä haastattelutilaisuudessa ovat olleet läsnä yhtiön puolesta suorahakuyrityksen konsultti, E ja D.

Kaikille haastateltaville oli kerrottu, että yhtiö M:ssä pidetään tärkeänä, että maakuntalehden päätoimittaja asuu ja elää kyseisellä alueella ja "hengittää samaa ilmaa" lukijoidensa kanssa. Tämän vuoksi haastateltavilta oli tiedusteltu heidän perhesuhteistaan ja perheen suhtautumisesta muuttoon.

E on kertonut, että konsultin tekemään yhteenvetoon oli kirjoitettu, että A on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta. Tämän vuoksi E oli olettanut A:n puolison olevan mies. E oli kysyessään A:n perheen suhtautumisesta muuttoon käyttänyt A:n puolisosta ilmaisua mies.

A ei ollut katsonut tarpeelliseksi oikaista E:n käsitystä puolison sukupuolesta. A on omassa CV:ssään kertonut, että hänen perheeseensä kuuluvat puoliso ja kaksi lasta.

Asianosaiset ovat kumpikin kertoneet, että maakuntalehden päätoimittajan pitää olla sisällä alueen kulttuurissa, asua alueella ja sitoutua alueen ihmisiin. Tätä taustaa vasten perhesuhteista kysyminen on ollut välittömästi työsuhteen kannalta tarpeellista ja liittynyt työntekijän velvollisuuksien hoitamiseen ja sopivuuteen. Osapuolet ovat yksimielisiä siitä, että puolison sukupuolella ei ole päätoimittajan tehtävien hoitamisen kannalta merkitystä.

Haastattelutilanteen tarkoituksena on ollut hankkia hakijasta oikeat, asianmukaiset ja riittävät tiedot. Kysymys henkilön seksuaalisesta suuntautumisesta kuuluu yksityiselämän suojan ydinalueeseen, jolla ei ole merkitystä arvioitaessa henkilön pätevyyttä ja sopivuutta työtehtävään. Kun puolison sukupuolella ei ole myöskään merkitystä perheen mahdollisten muuttoaikeiden tai perheen muuttoon suhtautumisen kannalta ei A:n ole katsottava toimineen vilpillisesti jättäessään oikaisematta E:n virheellistä käsitystä puolison sukupuolesta.

Lehti A on poliittisesti sitoutumaton maakuntalehti. Yhtiö M:lle on ollut tärkeää, että lukijat myös mieltävät lehden sitoutumattomaksi. Tämän vuoksi haastateltavilta oli tiedusteltu hakijoiden ja heidän lähipiirinsä mahdollista poliittista aktiivisuutta.

A on kertonut, että maakuntalehden päätoimittajan rooli on näkyvä ja päätoimittaja käyttää yhteiskunnallista valtaa alueella. Sen vuoksi A oli ymmärtänyt, että päätoimittajan yhteiskunnallisella aktiivisuudella on asiassa merkitystä. A:n mukaan osapuolet olivat keskustelleet siitä, että tilanne olisi hankala mikäli päätoimittajan puoliso käyttäisi poliittista valtaa alueella ja olisi esimerkiksi kunnanvaltuuston puheenjohtaja.

E ja D ovat kertoneet, että A:lta oli kysytty onko A tai hänen lähipiirinsä aktiivisesti politiikassa mukana. A oli vastannut, ettei hän tai hänen puolisonsa ole poliittisesti aktiivisia. D on kertonut, että kysymys poliittisesta aktiivisuudesta oli sikäli merkittävä, että A:lla oli ammattijärjestötausta. Puolison poliittisella aktiivisuudella oli asiassa vain vähäinen merkitys. Keskustelu ei ollut rajoittunut koskemaan ainoastaan poliittista toimintaa Rovaniemen alueella, vaan kyse oli ollut poliittisesta toiminnasta ylipäätään.

Todistajana kuultu H on kertonut, että A:n puoliso oli ilmoittautunut vuoden 2007 lopulla ehdokkaaksi syksyn 2008 kunnallisvaaleihin. A:n puoliso oli syksyllä 2007 tullut mukaan myös puolueen naisjärjestön hallitukseen sekä naisten kansainvälisen työryhmän jäseneksi.

A on korostanut, että hänen puolisonsa on ollut ainoastaan passiiviehdokkaana kunnallisvaaleissa.

A:n puoliso oli 29.8.2008 tavannut H:n ja ilmoittanut muuttavansa paikkakunnalta ja haluavansa luopua ehdokkuudesta. H oli kuitenkin saanut A:n puolison pysymään kunnallisvaaliehdokkaana, mutta oli sovittu ettei A:n puoliso tee vaalityötä.

A on kertonut olleensa soveltuvuustesteissä 1.7.2008 ja tavanneensa testien jälkeen 29.7. D:n. Tuolloin oli ollut selvä, että A:sta tulee lehti A:n päätoimittaja. Lisäksi A oli 5.8. pidetyssä tapaamisessa keskustellut E:n kanssa sopimuksen yksityiskohdista. A:n puolison ryhtyminen niin sanotuksi passiiviehdokkaaksi kunnallisvaaleissa on siten tapahtunut vasta sen jälkeen kun A on tiennyt tulevansa nimitetyksi lehti A:n päätoimittajaksi.

Työnantajan ja työnhakijan yhteinen intressi on, että hakijasta kerättävät tiedot ovat asianmukaisia ja tarpeellisia. Tärkeää on, että annetut tiedot ovat myös oikeita. Kun tiedot lähtökohtaisesti hankitaan työnhakijalta itseltään, on työntekijä pitkälti vastuussa tietojen oikeellisuudesta. Työnhakutilanteessa annettuihin virheellisiin tietoihin on suhtauduttava ankarasti.

A:n on täytynyt ymmärtää, että kysymyksellä hänen tai hänen puolisonsa poliittisesta aktiivisuudesta ei ole tarkoitettu pelkästään Rovaniemen aluepolitiikkaa, vaan ylipäätään poliittista toimintaa jonka lukijat saattaisivat kytkeä lehden imagoon.

A on työhaastattelussa vastoin totuutta kertonut, että hänen puolisonsa ei ole aktiivisesti mukana politiikassa. A on siten ennen työsopimuksen syntymistä antanut työnantajalle virheellisiä ja harhaanjohtavia tietoja.

Päätoimittajan asema

Lehti A on organisoitu siten, että lehdessä on kolme yksikköä; toimitus, josta vastaa yksin päätoimittaja, toisena myynti ja levikki ja kolmantena paino, joista vastaa toimitusjohtaja.

Päätoimittajan asema on erittäin itsenäinen. Sananvapauslain mukaan päätoimittaja päättää yksin lehden linjasta ja sisällöstä. Yhtiö M:ssä päätoimittajan toisin kuin toimitusjohtajan nimittää ja erottaa emoyhtiön hallitus.

Tutkijatohtori K on lausunnossaan sananvapauslain mukaisen vastaavan toimittajan (päätoimittajan) asemasta katsonut, että "Päätoimittaja on julkaisijan kannalta keskeinen ja useimmiten keskeisin lehden menestykseen vaikuttava henkilö". K on myös todennut päätoimittajan esiintyvän ulospäin julkaisun eräänlaisena keulakuvana.

Mitä korkeammassa ja vastuullisemmassa asemassa henkilö työskentelee sitä tärkeämpää on, että hän nauttii työnantajan luottamusta. Päätoimittajan poikkeuksellisen vastuullisessa ja itsenäisessä asemassa luottamuksen merkitys on erityisen korostunut ja on ehdottoman tärkeää, että julkaisija voi luottaa päätoimittajaan.

Yhteenveto ja johtopäätökset

Päätoimittajan tehtävässä luottamuksella on keskeinen merkitys. Päätoimittajalta voidaan perustellusti edellyttää rehellisyyttä ja hyvää harkintakykyä sekä korostunutta huolellisuus- ja vilpittömyysvelvollisuutta.

Arvioitaessa sitä, onko yhtiön A:ta kohtaan tuntema luottamuspula ollut erittäin painava syy purkaa A:n työsopimus päättymään heti ilman irtisanomisaikaa, on A:n menettelyä arvioitava kokonaisuudessaan.

A:n on kokeneena media-alan ammattilaisena täytynyt olla tietoinen päätoimittajalta vaadittavista edellytyksistä ja luottamuksen merkityksestä.

Käräjäoikeus katsoo, että A:n menettely hänen antaessaan vastoin osapuolten välistä sopimusta haastattelun kilpailevan lehden toimittajalle ennen nimityksen julkistamista ja pörssitiedotteen antamista on osoittanut sen asteista harkintakyvyn puutetta, että yhtiön luottamus A:han on perustellusti horjunut.

Kun sittemmin on ilmennyt, että A oli ennen työsopimuksen syntymistä antanut virheellisiä ja harhaanjohtavia tietoja puolisonsa poliittisesta aktiivisuudesta, on tällainen sinänsä merkitykseltään vähäinen tieto lisännyt yhtiön tuntemaa epäluottamusta A:ta kohtaan.

A ei ollut myöskään 29.9. pidetyssä tilaisuudessa millään tavoin osoittanut ymmärtäneensä, että hän oli toiminut vastoin työnantajan edellyttämää lojaliteettivelvollisuutta.

Ketään ei voi käskeä tai velvoittaa luottamaan toiseen osapuoleen. Korkeassa asemassa työskentelevillä luottamuksen merkitys korostuu ja pienikin virhe voi aiheuttaa luottamuksen menetyksen. Päätoimittajan ollessa kyseessä julkaisijan on ehdottomasti voitava luottaa päätoimittajan harkintakykyyn sekä rehellisyyteen ja lojaalisuuteen julkaisijaa kohtaan.

A on antaessaan virheellisiä tietoja työnhakutilanteessa toiminut vastoin päätoimittajalta vaadittavaa rehellisyyttä ja vilpittömyysvelvollisuutta. Lisäksi A on osoittanut huonoa harkintakykyä paljastaessaan päätoimittajanimityksen ennen sen julkistamista kilpailevan lehden toimittajalle. Käräjäoikeus katsoo, että yhtiöllä on ollut asiallinen ja painava syy luottamuspulaan vedoten päättää A:n työsopimus.

Osapuolten välisten neuvottelujen kariuduttua A on päätoimittajana antanut julkisuuteen tiedotteen, jossa A on kertonut hänen työsuhteensa tulleen puretuksi sen vuoksi, että hän elää rekisteröidyssä parisuhteessa naisen kanssa. A:n tiedotteen mukaan hän on kokenut uhkailuna E:n ehdotuksen pitää työsuhteen päättämistä koskevat neuvottelut ja niiden lopputulos salassa.

Vasta A:n tiedotteen julkaisemisen jälkeen yhtiö on purkanut A:n työsopimuksen päättymään välittömästi ilman irtisanomista.

Sopimusneuvottelujen kariuduttua osapuolilla on ollut niin syvä luottamuspula toisiaan kohtaan, että yhtiöltä ei ole voitu kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa. Yhtiöllä on siten ollut erittäin painava syy purkaa A:n työsopimus.

Johtajasopimus

Osapuolet ovat 1.9.2008 allekirjoittaneet johtajasopimuksen, jonka mukaan päätoimittaja on työsopimuksen irtisanomistilanteissa, joissa irtisanominen tapahtuu yrityksen toimesta ilman, että irtisanominen johtuisi päätoimittajan syystä tai hänen viakseen luettavasta laiminlyönnistä oikeutettu erokorvaukseen. Erokorvauksen saamisen edellytys on, että päätoimittaja allekirjoittaa yhtiön laatiman vahvistuksen, jonka mukaan hänellä ei ole palvelussuhteeseensa, asemiinsa yhtiössä, niitä koskeviin sopimuksiin tai niiden lakkaamisiin liittyviä vaatimuksia.

Yhtiöllä on ollut edellä kerrotuin tavoin ollut erittäin painava syy purkaa A:n työsopimus. A ja yhtiön väliset sovintoneuvottelut ovat kariutuneet, eikä A ole allekirjoittanut erorahan saamisen edellytyksenä ollutta vahvistusta. A ei siten ole oikeutettu saamaan johtajasopimuksen mukaista erorahaa.

Yhdenvertaisuuslain rikkominen

A on katsonut, että hänen työsuhteensa on päättynyt syrjivästä syystä, minkä vuoksi hänelle on syntynyt oikeus yhdenvertaisuuslain mukaiseen hyvitykseen.

Yhtiö on edellä kerrotuin tavoin näyttänyt, että A:n työsuhteen päättäminen on johtunut yhtiön tuntemasta epäluottamuksesta A:ta kohtaan. A ei siten ole esittänyt selvitystä, jonka perusteella voidaan olettaa, että yhdenvertaisuuslain 6 §:ssä säädettyä kieltoa olisi rikottu.

Oikeudenkäyntikulut

A on hävinnyt asian. Oikeudenkäyntiin johtaneet seikat, asianosaisten asema ja asian merkitys huomioon ottaen A:n velvoittaminen korvaamaan vaaditut oikeudenkäyntikulut kokonaan olisi ilmeisen kohtuutonta. Sen vuoksi A:n maksettavaksi tuomittuja korvauksia on alennettu.

TUOMIOLAUSELMA

Kanne hylätään.

A velvoitetaan suorittamaan yhtiölle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 8 000 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet:
puheenjohtaja, käräjätuomari Tarja Honkanen
käräjätuomari Björn Hellman
käräjätuomari Riitta Kiiski

HELSINGIN HOVIOIKEUS TUOMIO 18.3.2010

Valittajat
A
Yhtiö

Vastapuolet
Yhtiö
A

Kuultavat
Työttömyysvakuutusrahasto
Journalistien ja esittävien taiteilijoiden työttömyyskassa

Asia
Työsuhteen purkaminen

VALITUS

A on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja kanne hyväksytään eli yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle a) korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 15 kuukauden palkkaa vastaavat 114.000 euroa korkoineen 19.11.2008 lukien, b) laiminlyötynä erokorvauksena kuuden kuukauden palkkaa vastaavat 45.600 euroa korkoineen 1.10.2008 lukien, c) laiminlyötynä irtisanomisajan täytenä palkkana 53.200 euroa korkoineen 1.10.2008 lukien, d) yhdenvertaisuuslain mukaisena hyvityksenä 15.560 euroa korkoineen 19.11.2008 lukien sekä korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut korkoineen käräjäoikeudessa 23.783,88 eurolla ja hovioikeudessa 18.605,84 eurolla. Lisäksi A on vaatinut, että hänet joka tapauksessa vapautetaan korvaamasta yhtiön oikeudenkäyntikuluja käräjäoikeudessa.

Käräjäoikeuden tuomiosta

Käräjäoikeus oli arvioinut virheellisesti näytön ja näyttötaakan. Työnantajan olisi tullut näyttää, ettei syrjinnän kieltoa ollut rikottu. Tuomiossa ei ollut otettu kantaa A:n esittämiin väitteisiin. Käräjäoikeus oli katsonut purkuperusteen syntyneen nimitysvuodon ja A:n puolisonsa poliittisesta aktiivisuudesta antamien virheellisten tietojen vuoksi sivuuttaen sen, että A:ta oli nimitysvuodon jälkeen jo varoitettu eikä samasta syystä voitu purkaa työsopimusta. Käräjäoikeus ei ollut ottanut kantaa siihen, että purkuoikeus oli nimitysvuodon osalta rauennut. Huomiota ei ollut kiinnitetty siihen, että yhtiö oli itse katsonut A:n puolison poliittisella aktiivisuudella olleen vain vähäinen painoarvo työsuhteen päättämisessä. Käräjäoikeus oli lisäksi sivuuttanut täysin A:n vaatimuksen tasapuolisesta kohtelusta ja uudelleensijoittamisvelvoitteesta. Tuomiossa oli virheellisesti katsottu, että työnantajalla olisi ollut oikeus kysyä perhesuhteista, koska se olisi liittynyt työntekijän velvollisuuksien hoitamiseen ja sopivuuteen. Käräjäoikeus oli lisäksi virheellisesti katsonut riidattomaksi sen, että neuvottelut johtajasopimuksen päättämisestä olivat jääneet kesken.

Johdanto asiaan

Yhtiöllä ei ollut ollut laillista perustetta purkaa A:n työsopimusta eikä sillä olisi ollut perustetta edes työsuhteen irtisanomiseen. A:n nimityksen ennenaikaiseen julkituloon liittyvä peruste oli rauennut ja A oli jo saanut tästä varoituksen. A:n puolison poliittisella aktiivisuudella oli yhtiönkin mielestä ollut vähäinen painoarvo. Työsuhteen päättämiseen liittyvää tiedottamista koskevat neuvottelut eivät olleet olleet luottamukselliset ja A oli tiedottanut asiasta vasta neuvottelujen päätyttyä tilanteessa, jossa yhtiö oli ilmoittanut lähettävänsä oman tiedotteen. Todellinen syy työsuhteen purkamiselle oli ollut syrjintä sukupuolisen suuntautuneisuuden vuoksi.

Syrjintä

A oli näyttänyt, että häntä oli yhdenvertaisuuslaissa tarkoitetuin tavoin syrjitty, vaikka näyttötaakka olisi lain 17 §:n nojalla ollut työnantajalla. Vastaajan näyttötaakka syrjintätilanteissa ilmeni myös Neuvoston direktiivistä 2000/78/EY sekä ratkaisuista C-13/94 ja C-303/06.

Yhtiöllä ei ollut ollut asiallista ja painavaa syytä kysyä tietoja, jotka eivät olleet olleet tarpeellisia. Luottamuspula ei voinut perustua tietoihin, joista ei saanut kysyä ja jotka eivät olleet tarpeen tehtävän hoidon kannalta.

Yhdenvertaisuuslaissa tarkoitettu syrjintäolettama oli syntynyt jo sillä perusteella, että yhtiö itse oli vastineessaan käräjäoikeudelle katsonut luottamuspulan syntyneen, kun A oli johtanut yhtiötä harhaan puolisonsa sukupuolen osalta ja valehdellut puolison puoluepoliittista aktiivisuutta koskevassa asiassa. Tapahtumien kulku osoitti muutenkin syrjintäolettaman syntyneen. Tapahtumat liikkeelle saaneessa nimettömässä tekstiviestissä oli tuotu esiin A:n sukupuolinen suuntautuneisuus ja hänen puolisonsa politiikkaan osallistuminen. Pikaisesti koolle kutsutussa kokouksessa 29.9.2008 käsitellyistä asioista ainoastaan A:n sukupuolinen suuntautuminen oli aiheuttanut sen, että hän ei ollut voinut aloittaa päätoimittajana.

Syrjintäolettamaa tuki se, että työsuojelupiiri oli viranomaisena työsuojelun valvontalain 50 §:n nojalla katsonut olevan todennäköisiä perusteita epäillä työsyrjintää.

Yhtiö ei ollut näyttänyt, ettei syrjinnän kieltoa ollut rikottu.

Purkuperusteista yleensä

Yhtiöllä ei ollut ollut työsopimuslain 7 luvun 1 §:n mukaista asiallista ja painavaa syytä työsopimuksen irtisanomiseen eikä työsopimuslain 8 luvun 1 §:n mukaista erittäin painavaa syytä purkaa työsopimus. Päätoimittajana A oli ollut yhtiöön työsopimussuhteessa eikä hänen asemaansa voitu rinnastaa toimitusjohtajaan. Päätoimittaja oli työntekijä ja toimitusjohtaja osakeyhtiön orgaani. Päätoimittajan vaihtaminen oli mahdollista, jos työnantaja oli tyytymätön päätoimittajan työhön. A:n ei ollut väitetty tehneen mitään virhettä työssään. Yksityisyyden piiriin kuuluvat asiat eivät kuuluneet työsuhteeseen päätoimittajankaan kohdalla eikä työsuhdetta saanut päättää varmuuden vuoksi. Työsuhteen päättäminen ei saanut perustua pelkkiin epäilyihin, vaan työnantajan tuli näyttää työntekijän toiminnan tahallisuus ja vaikutus työsuhteeseen. Luottamuspulalle tuli osoittaa objektiiviset perusteet. Subjektiiviset tunnetilat eivät olleet riittäviä syitä. Työsuhteen purkamiseen oikeuttava luottamuspula saattoi syntyä vain asiallisesta ja painavasta syystä.

Nimitysvuoto

Purkuperusteeksi ei riittänyt se, että A oli 8.9.2008 illalla myöntänyt Kaleva-lehdelle nimityksensä. Yhtiö oli keksinyt tämän purkuperusteen vasta ilmoittaessaan A:lle kirjallisesti työsuhteen päättämisperusteet 1.10.2008 A:n pyynnöstä. Työnantaja oli luopunut vetoamasta perusteeseen antamalla A:lle varoituksen. Yhtiö oli itsekin pitänyt tapahtumaa vain varoitukseen oikeuttavana rikkeenä. Yhtiön viestintäosasto oli suunnitellut miten ja milloin A:n irtisanoutuminen ja nimitys tiedotetaan. Tiedotusvälineiden kiinnostus asiaa kohtaan olisi tullut ymmärtää. Toimittajat olivat osanneet päätellä nimityksen eikä A ollut voinut kieltää jo oikeaksi tiedettyä asiaa. A oli välittömästi ilmoittanut asiasta yhtiön toimitusjohtajalle, jonka mukaan asiassa edettiin alkuperäisen suunnitelman mukaan. Työnantajan olisi tullut ottaa vastuu tilanteesta. Yhtiön kanta, jonka mukaan nimittämisen julkaisulla oli merkitystä konserni- ja pörssisäännösten pohjalta, osoitti, että vastuu A:n ohjeistuksesta oli työnantajalla. Koska kysymys oli pörssiyhtiön tytäryhtiön päätoimittajavalinnasta, tiedottamisvelvollisuus ei ollut sama kuin pörssiyhtiöllä. Tiedottamista ei olisi tarvinnut tehdä pörssitiedotteella, mutta nimitykselle haluttiin näin arvostusta ja juhlavuutta. Toisaalta pörssi oli ollut kiinni jo kello 21 illalla ja nimityksen julkistaminen oli sovittu heti aamuun. Nimityksen ennenaikaisella julkitulolla ei ollut ollut vaikutusta osakkeen arvoon eikä siitä ollut aiheutunut vahinkoa. Yhtiön mukaan aiheesta pidetty puhuttelu oli vastannut varoitusta. A:n ei ole väitettykään toistaneen samaa moitittavaa menettelyä. Tämä purkuperuste oli joka tapauksessa rauennut työsopimuslain 8 luvun 2 §:n nojalla, koska työnantaja ei ollut purkanut työsopimusta 14 päivän kuluessa perusteen täyttymisestä.

Työhönottohaastattelu

A ei ollut menetellyt vilpillisesti työhönottohaastattelussa. Hän ei ollut missään vaiheessa väittänyt, että hänen puolisonsa olisi mies. Tämä käsitys oli syntynyt konsultin tekemästä yhteenvedosta. Kysymys oli tiedosta, jota ei saanut kerätä eikä käsitellä.

A oli ymmärtänyt, että 21.5.2008 käyty keskustelu puolison poliittisesta toiminnasta oli liittynyt työskentelypaikkakuntaan ja päätoimittajan asemaan Rovaniemellä. Hän ei ollut ajatellut, että puolison kunnallisvaaliehdokkuus Vantaalla olisi merkityksellinen seikka. Ehdokkuus olisi jäänyt toteutumatta, jos perhe olisi muuttanut Rovaniemelle. Puolison ehdokkaaksi asettautuminen oli tapahtunut jo lokakuussa 2007 eikä hän ollut sen jälkeen edes osallistunut puoluejärjestön kokouksiin. Puolison poliittista toimintaa ei voitu pitää aktiivisena. Lisäksi oli otettava huomioon, ettei A tai yhtiö voinut puuttua puolison perustuslailliseen osallistumisvapauteen.

Kansainvälisen työntekijöiden henkilötietojen suojaamista koskevan ohjeiston mukaan työnantajalla tulee olla peruste työntekijöitä koskevien tietojen keräämiselle ja tietojen tulee olla merkityksellisiä työsuhteen kannalta. Työntekijät eivät saa luopua oikeudestaan yksityisyyteen ja ohjeiston soveltamisessa tuli ottaa huomioon työntekijöiden riippuvuus työsuhteestaan. Arkaluonteisten tietojen käsittelykielto liittyi perustuslain 6 §:ssä säädettyyn yhdenvertaiseen kohteluun ja syrjintäsuojaan. Työnantajalla ei ollut oikeutta kysyä työnhakijalta mitä tahansa. Yksityisyydensuojasta työelämässä annetun lain 3 §:n mukaan tiedot saavat liittyä aiheisiin, jotka ovat olennaisia ja tarpeellisia tehtävän hoidon kannalta. Kerättävien tietojen on liityttävä osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien hoitamiseen. Tulkinta oli tiukempi kuin yleisen henkilötietolain tulkinta. Tarpeellisina on pidetty vain lähinnä tietoja, jotka osoittavat hakijan pätevyyttä ja sopivuutta tehtävään. Työsuhteen kannalta tarpeettomien tietojen kerääminen voi johtaa syrjintään.

A ei ollut antanut työnantajalle vääriä eikä edes epätäydellisiä vastauksia. Hän oli jättänyt oikaisematta käsityksen "miehestä" kuviteltuaan, että työnantaja halusi keskustella vain työhön liittyvistä asioista. Työnantajalla ei ollut ollut oikeutta tiedustella eikä käsitellä arkaluonteisia henkilötietoja. Näin kuitenkin yhtiön toimitusjohtaja oli tehnyt määrätessään henkilöstöpäällikön selvittämään "totuuden".

Henkilötietojen keräämistä koskevia säännöksiä oli tulkittava tiukasti. Lisäksi tietosuojavaltuutettu oli katsonut, että työnhakijasta voitiin kerätä henkilötietoja, jotka ovat tarpeellisia valinnan kannalta eli kyseeseen tulevat lähinnä ammatillista osaamista ja soveltuvuutta koskevat henkilötiedot.

Yhtiöllä ei ollut ollut oikeutta tietojen saamiseen A:lta. Vaikka A:n katsottaisiin kertoneen virheellisesti puolisonsa poliittisesta aktiivisuudesta, ei tämä ollut ollut tahallista eikä hän ollut siten rikkonut työsuhteeseen liittyviä velvoitteitaan.

Ey-tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan työntekijällä ei ollut kysyttäessä velvollisuutta ilmoittaa olevansa raskaana, koska raskautta ei voitu ottaa huomioon sovittaessa työsuhteen ehtoja. Sama koski kaikkia arkaluonteisia tietoja. Yhtiöllä ei ollut ollut oikeutta kysyä A:n perhesuhteen luonnetta eikä tehdä oletuksia, joita odotti korjattavan.

Yhtiöllä ei ollut oikeutta rajoittaa puolison poliittisia ja muita perustuslaillisia oikeuksia. Vaikka työnantajan arvoihin kuuluisi sitoutumattomuus, se ei vaikuttanut edes työntekijän itsensä oikeuteen osallistua poliittiseen toimintaan (KKO 1977 II 112). Työsopimussuhteen ulkopuolisen tahon eli puolison mahdollinen poliittinen toiminta ei voinut olla työsuhteen päättämisen syy.

Sovintoneuvottelut

A:n työsuhde oli päättynyt 29.9.2008, jolloin hänelle oli ilmoitettu, että työsopimus oli mitätön. A:lle oli ilmoitettu, että hän ei aloita päätoimittajana lehti A:ssa. Tämä toimenkuva olisi ollut hänen työsuhteensa olennaisin ehto. Kysymys oli työsopimuksen purkamisesta. Palaveria 29.9.2008 ei ollut toteutettu työsopimuslain 9 luvun 2 §:n mukaisesti, joten A ei ollut osannut varautua siihen, että työsuhde päätetään eikä hän ollut kyennyt tuolloin sopimaan julkistamistavasta. Tämän jälkeen oli keskusteltu vain työsuhteen päättymiseen liittyvästä tiedottamisesta. Keskusteluja ei ollut sovittu luottamuksellisiksi. Väitteellä luottamuksellisten sovintoneuvottelujen julkistamisesta ei ollut merkitystä, koska työsuhde oli päättynyt jo 29.9.2008. A oli julkistanut asian vasta, kun neuvottelut olivat päättyneet tuloksettomina. Julkistaminen ei voinut olla jo puretun työsuhteen päättämisperuste. Jos yhtiö antoi asiasta lehdistötiedotteen, oli myös A:lla tähän oikeus. Syrjinnässä oikeuttamisperusteen tuli olla sellainen, että se todellisuudessa vaikutti tehtyyn ratkaisuun. Jälkeenpäin esitettyjä ja ilmenneitä uusia tapahtumia ei syrjintätapauksissa voitu ottaa huomioon.

Esitetty näyttö tuki sitä, että työsuhde oli päätetty 29.9.2008 eikä 1.10.2008, kuten käräjäoikeus oli katsonut.

Työsuhteen purkuperusteiden arvioinnissa merkitystä ei voinut olla sillä, että A ei keskustelussa 29.9.2008 ollut osoittanut katumusta menettelyynsä liittyen.

Tasapuolinen kohtelu

Käräjäoikeus ei ollut ottanut kantaa siihen, että yhtiö oli rikkonut työsopimuslain 2 luvun 2 §:ssä säädettyä tasapuolisen kohtelun velvoitetta. Yhtiö oli pitänyt tärkeänä tietoa A:n perhesuhteista ja perheen muuttamisesta. Tieto ei voinut olla olennainen, koska A:n seuraajaksi valittu päätoimittaja ei ollut muuttanut perheineen Rovaniemelle. Lisäksi saman konsernin toisen lehden päätoimittajan puoliso oli toiminut politiikassa. Mikäli poliittisen toiminnan sopimattomuus riippui puolueesta, oli kysymys kielletystä syrjinnästä.

Uudelleensijoitus

Käräjäoikeus ei ollut ottanut kantaa siihen, että A olisi tullut sijoittaa uudelleen työsuhteen jatkamisen turvaamiseksi. Työnantajakonsernissa oli yli 3.000 työntekijää. A:lla oli laaja työkokemus ja osaaminen muustakin kuin journalistisesta työstä. Hän olisi ollut valmis jatkamaan työsuhdettaan.

Korvauksen määrä

Työsopimuslain 12 luvun mukainen korvaus työsuhteen laittomasta päättämisestä tuli määrätä ottaen huomioon, että A oli irtisanoutunut aikaisemmasta toistaiseksi voimassa olleesta työsuhteesta ja että hän oli työsuhteen purkamisen jälkeen työllistynyt vain lyhyisiin määräaikaisiin tehtäviin. Lisäksi hän sai työttömyyspäivärahaa. Tilanne oli ennallaan.

Korvauksen määrässä tuli ottaa huomioon jo aiheutunut ja myös tuleva taloudellinen vahinko sekä aineeton vahinko. Yhtiön menettely oli otettava huomioon korvausta korottavana tekijänä. Yhtiö oli purkutilanteessa uhkaillut A:ta julkisuuteen annettavalla tiedotteella hänen vilpillisyydestään. Lehdistötiedotteessa hänen oli väitetty syyllistyneen valehteluun. Lisäksi yhtiö oli laiminlyönyt kuulemisvelvoitteen. A:lle oli ilmoitettu palaverin 29.9.2008 syyksi tekstiviestistä tiedottaminen eikä A ollut voinut valmistautua työsuhteen purkuun. Yhtiö oli laiminlyönyt uudelleensijoittamisvelvoitteen. Ottaen vielä huomioon asianosaisten taloudellisen tilanteen oikea korvaus oli 15 kuukauden palkkaa vastaava määrä, josta valtaosa oli katsottava aineettomaksi vahingoksi.

Erokorvaus

A:lla oli oikeus työsopimuksessa sovittuun kuuden kuukauden kokonaispalkkaa vastaavaan erokorvaukseen. Yhtiön viittaama erokorvauksen saamisen edellytyksiin liittyvä sopimusehto oli katsottava työsopimuslain 10 luvun 2 §:ssä tarkoitetuin tavoin kohtuuttomaksi sopimusehdoksi ja jätettävä huomiotta tai joka tapauksessa ehtoa oli soviteltava.

Irtisanomisajan palkka

A:lla oli oikeus irtisanomisajan palkkaan. Täysi irtisanomisajan palkka oli irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta sopimussakko, joka oli määrältään etukäteen vahvistettu hyvitys irtisanomisajan noudattamatta jättämisestä. Jos purku katsottiin perusteettomaksi, erääntyi irtisanomisajan palkka maksettavaksi heti työsuhteen päätyttyä riippumatta siitä, minkälaiseksi työntekijän taloudellinen asema kehittyi irtisanomisaikaa vastaavana ajanjaksona tai mikä se olisi ollut sopimuksen jatkuessa (TT 2002-77, TT 2006-21, TT 2007-43).

Hyvitys

A:n työsuhde oli päätetty hänen sukupuolisen suuntautumisensa takia eli syrjivästä syystä. Koska häntä oli kohdeltu yhdenvertaisuuslain vastaisesti, hänellä oli oikeus laissa tarkoitettuun hyvitykseen. Hyvityksen määrässä oli otettava huomioon syrjinnän laajuus, laatu ja kesto sekä työnantajan suhtautuminen tekoonsa ja yhtiön taloudellinen asema. Lisäksi määrään vaikuttivat Ey-tuomioistuimen tapauksesta C-180/95 Nils Draehmpael ilmenevät periaatteet. Yhdenvertaisuuslain 9 §:n 3 momentin mukaan hyvityksen suorittaminen ei estänyt loukattua vaatimasta korvausta taloudellisesta vahingosta muun lain mukaan.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäyntikulut tuli joka tapauksessa jättää oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a ja 8 b §:n nojalla asianosaisten itse vastattavaksi. Asia oli oikeudellisesti epäselvä eikä vastaavaa ollut aikaisemmin ollut tuomioistuimen ratkaistavana. A oli elatusvelvollinen yksityishenkilö, jolla oli huomattava asuntovelka. Hän oli työpaikan menetettyään ollut työttömänä. Vastapuolena oli yritys, jonka puolesta oli toiminut konsernin johto. Tarkoitus oli tasoittaa asianosaisten erilaisia edellytyksiä käydä oikeutta ja vastata oikeudenkäyntikuluista. Oli kohtuutonta velvoittaa A:ta osaksikaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikuluja. Myös oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b §:ää sovellettaessa oli kiinnitettävä huomiota asian laatuun eli siihen, mistä syystä oikeudenkäyntiin on jouduttu ja mikä asian merkitys on asianosaisille. Lisäksi oli otettava huomioon se, että työnantajalla oli näyttötaakka työsuhteen purun lainmukaisuudesta ja siitä, että työntekijää ei ole syrjitty.

VASTAVALITUS

Yhtiö on vastavalituksessaan vaatinut, että A:n yhtiölle suoritettava oikeudenkäyntikulujen korvaus korotetaan 63.615 euroksi korkoineen ja että A velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 29.230 eurolla korkoineen.

Kaikki A:n vaatimukset oli hylätty perusteettomina. Hänet tuli velvoittaa suorittamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan. Asia ei ollut oikeudellisesti epäselvä. Lopputulos oli ratkennut näytön perusteella. A oli irtisanottu valehtelemisen takia eikä sen asian takia, mistä hän oli valehdellut. Keskeistä oli se, että A oli valehdellut puolisonsa poliittisesta aktiivisuudesta. Epäluottamus oli johtunut valehtelemisesta eikä puolison poliittisesta aktiivisuudesta.

Yhtiön oikeudenkäyntikulut olivat jonkin verran normaalia suuremmat. Tämä johtui siitä, että asialla oli yhtiölle ja konsernille tavallista suurempi merkitys ja sen eteen oli tehty tavallista enemmän työtä. Merkitys perustui ensisijassa laajaan julkisuuteen, joka oli johtunut A:n jatkuvasta esiintymisestä tiedotusvälineissä. Toiseksi asian merkitystä korosti se, että A oli väittänyt konsernin toimitusjohtajan toimineen syrjivästi. Pörssiyhtiön toimitusjohtajaan kohdistuneet väitteet syrjinnästä olivat vakavia ja niiden selvittämiseksi ja torjumiseksi oli tehtävä tavanomaista enemmän työtä.

Osapuolten taloudelliset asemat eivät poikenneet siitä, mikä oli tavallista työsopimuksen irtisanomisasioissa ja muissa yrityksen ja yksityishenkilön välisissä asioissa.

VASTAUKSET

Yhtiö on vaatinut, että A:n valitus hylätään.

Käräjäoikeuden tuomio oli oikea. Käräjäoikeus oli arvioinut näytön oikein. A:n työsuhde oli purettu, koska hän oli muiden laiminlyöntiensä ohella valehdellut työnantajalle eikä ollut katsonut toimineensa mitenkään väärin. Asiassa oli kysymys johtajasopimuksen lakkauttamisesta johtajaa kohtaan tunnettavan luottamuksen menettämisen takia. Oikeudellisesti johtajasopimuksen lakkauttamisperusteissa korostui johtajaa kohtaan tunnettavan luottamuksen merkitys. Asiassa korostui myös lehden päätoimittajan lakiin perustuva poikkeuksellinen asema. Päätoimittaja käytti erityisen suurta ja vapaata harkintavaltaa. Aseman vapaus korosti siihen liittyvää vastuuta. A oli toiminut päätoimittajan asemassa tavalla, jonka takia työnantaja oli perustellusti menettänyt häntä kohtaan tuntemansa luottamuksen. A ei ollut katunut toimintaansa ja oli julkistanut luottamukselliset sovintoneuvottelut. A:n palvelusuhdetta ei ollut voitu jatkaa ja hänen johtajasopimuksensa oli jouduttu lakkauttamaan.

Mikään yhtiön toimista ei ollut liittynyt A:n sukupuoliseen suuntautumiseen.

Johtajasopimuksen tekeminen ja julkistaminen

Osapuolet olivat tehneet johtajasopimuksen 1.9.2008. Päätoimittajan nimittäminen oli haluttu julkistaa yhtiö M:n pörssitiedotteella, koska päätoimittajan nimittäminen oli iso asia. A oli rikkonut tehtyä sopimusta julkistamalla asian itse ennen pörssitiedotteen antamista. A olisi voinut kieltäytyä haastattelusta. Pörssinoteeratun konsernin johtajana A oli rikkonut samalla pörssin tiedottamissääntöjä ja johtajasopimuksen mukaista salassapitovelvollisuutta. A:n menettelyn johdosta hänen tulevat alaisensa olivat saaneet tiedon uudesta esimiehestään kilpailevasta lehdestä. Yhtiö oli tämän johdosta pitänyt A:lle puhuttelun, joka oli vastannut varoitusta. A oli tiennyt, että hänen toimiaan tarkasteltiin tämän jälkeen tarkemmin.

Työhönottohaastattelu

A oli tarkoituksella valehdellut yhtiön edustajille työhönottohaastattelussa. A oli ilmoittanut, ettei hän eikä hänen puolisonsa ollut poliittisesti aktiivinen, vaikka samaan aikaan A:n puoliso oli ollut erään puolueen kunnallisvaaliehdokkaana ja muutoinkin osallistunut puolueen poliittiseen toimintaan. Lisäksi A oli ylläpitänyt haastattelussa väärää käsitystä puolisonsa sukupuolesta.

A:n vilpillinen menettely oli otettu esiin tapaamisessa 29.9.2008, jolloin A oli myöntänyt antaneensa väärää tietoa. Hän ei ollut pitänyt menettelyään vakavana eikä ollut sitä katunut.

Päätoimittajan aseman takia vilpillisyyden merkitys korostui. Päätoimittajan lain mukaisiin velvollisuuksiin kuului johtaa lehteä yksin. Lehtitalossa tärkeämpää oli luottamus päätoimittajaan kuin toimitusjohtajaan. Yhtiön hallitus voi ohjata ja johtaa toimitusjohtajaa, mutta ei päätoimittajaa. Koska A oli valehdellut työhönottohaastattelussa eikä ollut pitänyt tätä erityisen pahana asiana, häneen ei voitu enää luottaa.

Tapaamisessa 29.9.2008 oli A:lle tehty selväksi, että luottamuspulan takia hänestä ei voinut tulla lehti A:n päätoimittaja. A:n kysymyksen johdosta hänelle oli kerrottu, että puolison sukupuolella ei ollut mitään tekemistä asian kanssa. A:lle ei ollut sanottu, että työsopimus olisi mitätön. Johtajasopimusta ei ollut muutoinkaan lakkautettu. Yhtiö oli ilmoittanut haluavansa neuvotella asiasta.

Sovintoneuvottelut

Osapuolet olivat 1.10.2008 käyneet asiamiesten välityksin luottamuksellisia neuvotteluja A:n palvelusuhteen lakkaamisesta. Neuvottelujen aikana A:n johtajasopimusta ei ollut lakkautettu, vaan se oli yhä jatkunut. A oli samana päivänä julkistanut lehdistötiedotteella ja haastatteluilla yhtiön tekemän luottamuksellisen sovintotarjouksen. Tiedote oli sisältänyt yhtiötä panettelevia ja valheellisia tietoja johtajasopimuksen lakkauttamisesta. Julkistaminen oli katkaissut neuvottelut. Yhtiöllä ei ollut ollut muuta mahdollisuutta kuin purkaa A:n johtajasopimus 1.10.2008 iltapäivällä. Yhtiön päätökseen ei ollut vaikuttanut tieto A:n sukupuolisesta suuntautumisesta, vaan hänen edellä kerrotut toimensa.

Purkuperusteet

Keskeistä asiassa oli A:n asema johtajana. Työsuhteessa olevan henkilön asema yhtiössä vaikutti olennaisesti työsopimuksen lakkautusperusteiden arviointiin. Lehden päätoimittaja oli työorganisaatiossa erittäin korkeassa asemassa ja hänellä oli erittäin suuri vapaus työn suoritustavan suhteen. Oikeuskäytännössä ratkaisuissa KKO 1989:96 ja KKO 1993:59 oli korostettu johtajan asemaa sekä ratkaisuissa TT 1999-58 ja TT 2009-7 muutoin luotettavuutta edellyttävää asemaa. Kun työnantaja menetti johtajaa kohtaan tuntemansa luottamuksen tämän toimien takia, johtajasopimus voitiin lakkauttaa. Työhönottohaastattelussa valehtelemista oli arvioitava erityisen ankarasti, koska työnantaja oli riippuvainen työntekijän antamista tiedoista.

Keskeistä oli myös A:n asema päätoimittajana. Lehtitalon organisaatio poikkesi tavallisesta osakeyhtiöstä, koska päätoimittajan asemasta ja velvollisuuksista säädettiin sananvapauslaissa. Osakeyhtiön hallitus saattoi valvoa ja määrätä toimitusjohtajaa, mutta ei päätoimittajaa. Korostunutta valtaa seurasi korostunut vastuu.

Suhtautuminen laiminlyönteihin

Työntekijän työsopimuksen lakkauttamisperusteen arviointiin vaikutti myös hänen suhtautumisensa laiminlyönteihinsä. A oli suhtautunut välinpitämättömästi jäätyään kiinni valehtelusta. Tämä suhtautuminen oli tukenut sitä, että johtajasopimusta ei ollut voitu jatkaa. Päätoimittaja ei voinut valita asioita, joista voi valehdella työnantajalleen.

Johtajasopimuksen purkukynnys

Asiassa oli kysymys työsopimuslain 8 luvun 1 §:n mukaisen purkukynnyksen täyttymisestä johtajan kohdalla. Olennaista oli se, että A:n johtajasopimusta ei ollut lakkautettu 29.9.2008 neuvottelun yhteydessä. Luottamukselliset sovintoneuvottelut olivat alkaneet 1.10.2008 aamulla. A oli myöhemmin samana päivänä julkistanut tiedon neuvotteluista ja yhtiön tekemästä sovintotarjouksesta. Tämä julkistaminen oli saanut yhtiön tekemään päätöksen sopimussuhteen välittömästä lakkauttamisesta. Sopimuksen jatkaminen kuuden kuukauden irtisanomisajan pituisen ajan ei ollut tullut kysymykseen. Vaikka A ei ollut ehtinyt edes aloittaa työssään, hän oli jo ehtinyt lyhyessä ajassa laiminlyödä työsuhteestaan johtuvia velvoitteita useaan kertaan.

Purkamisen ajankohta

Oikeudenkäynnin alkaessa osapuolet olivat olleet samaa mieltä siitä, että A:n työsopimus oli purettu 1.10.2008, jolloin purkuilmoitus oli hänelle annettu. A oli vasta myöhemmin muuttanut kantaansa ja katsonut, että purkaminen oli tapahtunut jo 29.9.2008. Tosiasiaa koskeva jälkikäteinen mielenmuutos ei ollut uskottava. A:lle oli ilmoitettu 29.9.2008, että hän ei voinut aloittaa lehti A:n päätoimittajana ja hänelle oli ehdotettu, että hän itse irtisanoisi työsopimuksensa. Työsopimusta ei ollut tuolloin purettu. Purkaminen oli tapahtunut vasta 1.10.2008 samana päivänä tapahtuneiden A:n toimien johdosta.

Varoitus

A:ta oli 9.9.2008 puhuteltu hänen julkistettuaan nimityksensä vastoin sovittua. Hänelle oli korostettu päätoimittajan aseman vastuullisuutta ja edellytettävää harkintakykyä. Uusien työnantajan harhaanjohtamisten tultua ilmi varoitus ei enää ollut ollut tarpeellinen. A oli 1.10.2008 syyllistynyt samanlaiseen rikkeeseen kuin mistä häntä oli varoitettu 9.9.2008 eli alle kuukausi aikaisemmin. A:n 8.9.2008 tekemä rike ei ollut purkuperusteena vanhentunut.

Puolison sukupuolta ja poliittista aktiivisuutta koskevat tiedot

Johtajasopimuksen lakkauttamisessa oli keskeistä se, että yhtiö oli menettänyt luottamuksensa A:han tämän valehdeltua puolisonsa poliittisesta aktiivisuudesta ja johdettua yhtiötä harhaan puolisonsa sukupuolen suhteen. Sopimusta ei ollut lakkautettu kyseisten tietojen takia vaan valehtelun takia. Syillä, joiden vuoksi luottamus oli menetetty, ei ollut merkitystä. Olennaista oli luottamuksen menettäminen.

Konsernissa pidettiin tärkeänä, että maakuntalehden päätoimittaja asui ja eli alueella. Perhesuhteet olivat tulleet työhaastattelussa esiin, koska rekrytoinnissa käytetty konsultti oli tiedustellut hakijoiden valmiutta muuttaa Rovaniemelle. A ei ollut kertonut, että yhtiön edustajille oli syntynyt väärä käsitys hänen puolisonsa sukupuolesta. Sukupuolta ei ollut kysytty eikä se ollut ollut yhtiön edustajille mielenkiintoinen seikka. Perhesuhteet eivät olleet tulleet esiin haastattelussa mitenkään sopimattomalla tavalla.

A:ta ei ole kohdeltu tässä asiassa epätasa-arvoisesti. Myös hänen seuraajansa on muuttanut asumaan Rovaniemelle.

Konsernille oli tärkeää, että maakuntalehdet olivat poliittisesti sitoutumattomia ja että ne miellettiin sellaisiksi. Näkyvän päätoimittajan persoona sekä hänen ja hänen läheisensä toiminta kytkettiin lehden imagoon. Päätoimittajan ja hänen puolisonsa poliittinen aktiivisuus oli tästä syystä poliittisesti sitoutumattoman lehden julkaisijalle tärkeä tieto. Asian sai ottaa esiin työhönottohaastattelussa. Kysymys oli tiedosta, joka oli ollut työnantajalle tarpeen johtuen yksityisyyden suojasta annetun lain 3 §:n tarkoittamasta työtehtävien erityisluonteesta. A on itsekin ollut tätä mieltä ennen oikeudenkäyntiä.

A:lle oli tullut selväksi rekrytoinnin aikana, että kysymys ei ollut pelkästään poliittisesta aktiivisuudesta Rovaniemellä, vaan poliittisesta aktiivisuudesta yleensä. A:n puoliso oli ollut aktiivisesti mukana poliittisen puolueen muussakin kuin paikallisessa toiminnassa. A oli tahallaan valehdellut yhtiölle.

A:ta ei ollut kohdeltu epätasa-arvoisesti tässäkään asiassa. Pohjolan Sanomien päätoimittaja ei ollut koskaan valehdellut yhtiölle puolisonsa poliittisesta aktiivisuudesta, joten häntä kohtaan luottamusta ei ollut menetetty. Lisäksi Pohjolan Sanomat oli ollut poliittisesti sitoutunut ennen kuin yhtiö oli ostanut sen.

Korvauksen suuruus

Mahdollisen korvauksen määrää harkittaessa oli korvausta alentavina seikkoina otettava huomioon työsuhteen lyhyt kesto eli yksi kuukausi, A:n itse antama aihe johtajasopimuksen lakkauttamiselle sekä yhtiön menettely sopimusta lakkautettaessa. Tilanne rinnastui koeaikana tapahtuneeseen purkuun, jolloin korvaukselle ei ollut säädetty alarajaa. Yhtiö ei ollut laiminlyönyt A:n kuulemista. Tilaisuus 29.9.2008 oli järjestetty A:n kuulemiseksi. Tämän jälkeen neuvottelut olivat jatkuneet asianajajan välityksin. Korvauksen tuli jäädä hyvin lähelle kolmen kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta.

Erokorvaus

A:lla ei ollut oikeutta erokorvaukseen, koska johtajasopimuksessa sovitut edellytykset eivät täyttyneet. Palvelusuhteen päättäminen oli johtunut A:n viaksi luettavasta laiminlyönnistä eikä A ollut allekirjoittanut sopimuksessa tarkoitettua vahvistusta. Ehdon tarkoituksena oli se, ettei päätoimittaja voinut samaan aikaan vaatia sekä johtajasopimuksessa sovittua erokorvausta että oikeudessa muuta korvausta. Lisäksi A:n työsopimusta ei ollut irtisanottu sopimusehdon tarkoittamalla tavalla, vaan se oli purettu. Vaadittu määrä oli sinänsä oikein laskettu.

Irtisanomisajan palkka

A:lla ei ollut oikeutta irtisanomisajan palkkaan, koska yhtiöllä oli ollut peruste purkaa A:n työsopimus.

Vaatimus oli joka tapauksessa määrältään virheellinen. Johtajasopimus oli lakkautettu 1.10.2008. Oikea määrä olisi se, mitä A olisi ansainnut ollessaan työssä kuuden kuukauden irtisanomisajan pituisen jakson eli 31.3.2009 saakka. A olisi aloittanut työnteon ja hänelle olisi alettu maksaa palkkaa vasta 15.12.2008. Tätä ennen hänellä olisi ollut kymmenen päivän palkallinen harjoittelujakso. Vaatimuksen oikea määrä olisi neljän kuukauden palkkaa vastaavat 34.656 euroa.

Hyvitys

A:lla ei ollut oikeutta yhdenvertaisuuslain mukaiseen hyvitykseen, koska johtajasopimusta ei ollut lakkautettu hänen sukupuolisen suuntautumisensa takia.

Jotta kysymys olisi syrjinnästä, syrjivän syyn olisi pitänyt olla määräävässä asemassa syrjiväksi katsotussa toimessa. Sillä, että A oli johtanut yhtiötä harhaan puolisonsa sukupuolen suhteen, oli ollut vain vähän painoarvoa purkamispäätöksen tekemisessä. A:n muilla toimilla, kuten suoranaisella valehtelulla puolison poliittiseen aktiivisuuteen liittyen ja menettelyllä 1.10.2008 oli ollut selvästi suurempi merkitys harkinnassa.

Lisäksi syrjintäväitettä arvioitaessa oli otettava huomioon, että vaikka yhtiön esittämät perusteet eivät riittäisi laillisiksi purkuperusteiksi, ne olivat kuitenkin todellisuudessa ne perusteet, joilla työsopimus oli purettu.

Mikäli A:lle määrättiin työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaista korvausta ja lisäksi hyvitystä, oli korvaus mitoitettava siten, ettei siihen sisältynyt korvausta aineettomasta vahingosta.

Todistustaakka syrjinnästä oli A:lla. Syrjintäolettaman syntyminen ja todistustaakan kääntyminen olisi edellyttänyt, että A olisi esittänyt väitteensä tueksi useita tosiasioita.

A on vaatinut, että yhtiön vastavalitus hylätään.

Oikeudenkäyntikulujen osalta asia tuli ratkaista A:n valituksessa esitetyin tavoin. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:ssä tarkoitettu epäselvyys saattoi liittyä yhtä hyvin oikeudellisen kysymyksen kuin näyttökysymyksenkin arviointiin. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b §:ssä viitattiin asianosaisiin ja heidän varallisuusoloihinsa liittyviin kohtuullistamisperusteisiin. Lainkohta oli tarkoitettu tasaamaan asianosaisten erilaisia edellytyksiä käydä oikeutta ja vastata oikeudenkäyntikuluista. Harkinnassa olennaista oli kokonaisarviointi. Lain esitöissä oli nimenomaan todettu, että juuri irtisanomisriidoissa työnantajalla oli usein sekä taloudellisesti että tosiasiallisesti paremmat edellytykset oikeudenkäyntiin kuin työntekijällä, jonka työsuhde on juuri päätetty. Näyttömahdollisuuksiin vaikutti ratkaisevasti se, oliko työnantaja noudattanut työsuhdetta päättäessään työsopimuslain 9 luvun 2 §:n pakottavia velvoitteita. Yhtiö ei ollut näitä velvoitteita noudattanut.

Yhtiön esittämä oikeudenkäyntikuluvaatimus oli kohtuuton ja sisälsi tarpeettomia toimenpiteitä. Asiakirja-aineisto, kannevaatimusten lukumäärä tai istuntopäivien määrä ei poikennut vastaavanlaatuisista muista työoikeudellisista riidoista. Asiantuntijalausunnon pyytäminen oli ollut tarpeetonta ja kaikki siihen liittyvät toimenpiteet olivat tarpeettomia. Myös lehtijuttujen lajittelu oli tarpeeton toimenpide. Yhtiön asiamies oli työoikeuteen hyvin perehtynyt, joten jutun hoitaminen ei ollut voinut vaatia 206,5 työtuntia. Lasku oli lisäksi yksilöimätön useamman lakimiehen käytön osalta. Koska kuluvaatimuksesta ei ilmennyt kuhunkin toimenpiteeseen käytettyä aikaa eikä edes toimenpidekohtaisesti yksilöityä hintaa, ei kuluvaatimuksen kohtuullisuuteen ja oikeellisuuteen voinut ottaa kantaa. Yhtiön oikeudenkäyntikulujen määrä ei voinut olla 3,3 kertaa suurempi kuin A:n. Vaikka työnantajalla oli näyttötaakka, oli sen kulujen oltava pienemmät kuin työntekijän, koska työsuhteen päättämisissä työnantajan tuli jo irtisanomisratkaisua tehdessään varautua osoittamaan työsuhteen päättämisen oikeellisuus. A:lla oli ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin. Hänellä oli ollut tiedossaan työsuojeluviranomaisen tekemä syrjintää koskeva tutkintapyyntö. Asian saamasta julkisuudesta aiheutunut lisätyö ei ollut johtunut A:sta eikä sen perusteella voitu oikeudenkäyntikuluja lisätä.

TODISTELU

Pääkäsittelyssä on vedottu käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviin kirjallisiin todisteisiin. Yhtiö on lisäksi vedonnut uusina kirjallisina todisteina seuraaviin asiakirjoihin: Kalevassa julkaistu A:n haastattelu 8.9.2008, OMX Nordic exchange Helsingin yhtenäiset tiedottamissäännöt 1.7.2008, A:n lehdistötiedote 1.10.2008, A:n kirjoitus työsuojelupiirille 31.12.2008, Hufvudstadsbladetin haastattelu 7.10.2008, Iltalehden haastattelu 2.10.2008, Etelä-Suomen Sanomien haastattelu 2.10.2008. A on vedonnut uutena kirjallisena todisteena E:n lausumaan Uudenmaan työsuojelupiirille 20.11.2008. Pääkäsittelyssä on kuultu todistelutarkoituksessa A:ta ja E:tä sekä todistajina D:tä, F:ää, H:ta ja I:tä.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Työsopimuksen päättymispäivä

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, minä päivänä yhtiö on purkanut A:n työsopimuksen. A on katsonut, että työsopimus on päätetty jo maanantaina 29.9.2008. Yhtiö puolestaan on katsonut sopimuksen puretuksi keskiviikkona 1.10.2008.

A:n asiamies on 1.10.2008 toimittanut kirjeen yhtiölle pyytäen perusteltua ehdotusta syntyneen ongelman ratkaisemiseksi välittömästi.

Yhtiö on iltapäivällä 1.10.2008 toimittanut A:lle "Ilmoitus johtajasopimuksen purkamisesta"- otsikoidun asiakirjan, jonka mukaan yhtiö purkaa johtajasopimuksen päättyväksi 1.10.2008.

A on kertonut, että palaverissa 29.9.2008 E oli ilmoittanut, että johtajasopimus oli mitätön ilmaisten samalla eleillään sopimuksen repimistä. A:lle oli tehty selväksi, ettei työsuhde jatku.

E on kertonut, että A:lle oli ilmoitettu, että edellytykset sopimuksen repimiselle olisivat olleet olemassa. Yhtiö oli kuitenkin halunnut löytää A:n ja hänen perheensä kannalta mahdollisimman vähän haitallisen tavan päättää sopimus. E oli ehdottanut, että A voi valita haluaako itse vetäytyä sopimuksesta vai purkaako yhtiö sopimuksen.

F ja D ovat kertoneet, että E oli tuonut esiin mahdollisuuden repiä sopimuksen, mutta työsuhdetta ei ollut päätetty tuossa yhteydessä. Selväksi oli kuitenkin tullut, että edellytyksiä työsuhteen jatkamiselle ei ollut.

Hovioikeus toteaa, että työsopimuksen purkaminen on yksipuolinen vastaanotonvarainen tahdonilmaisu, jolla työsopimuksen päättävä osapuoli ilmaisee vastapuolelle tarkoituksensa saattaa sopimussuhde lakkaamaan. Työsopimuslain 9 luvun 4 §:n säännös huomioon ottaen työsopimuksen purkaminen voidaan toimittaa vapaamuotoisesti. Näyttövelvollisuus työsopimuksen purkamistarkoituksesta on sillä osapuolella, joka vetoaa työsopimuksen purkamiseen.

Hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin jääneen näyttämättä, että A:n työsopimus olisi päätetty jo 29.9.2008. E:n menettelyä ei voida pitää työsopimuksen päättämistä tarkoittavana tahdonilmaisuna, vaan osoituksena siitä, että työsopimus tullaan myöhemmin lakkauttamaan. Konsultti G:n 30.9.2008 A:lle lähettämä sähköpostiviesti uuden haun aloittamisesta osoittaa enemmänkin G:n omaa kuin yhtiön käsitystä A:n työsopimuksen päättymisestä. A:n oma ja hänen asiamiehensä toiminta puolestaan osoittavat, ettei A itsekään ole vielä 29.9.2008 mieltänyt työsuhteensa tulleen päätetyksi. A:n kanteessa on alunperin kohdassa 2 mainittu työsuhteen päättymispäiväksi 1.10.2008. Kanteen kohdissa 2 ja 3 esitetyille korvausvaatimuksille on vaadittu viivästyskorkoa vasta 1.10.2008 lukien. Hovioikeus katsoo A:n työsopimuksen päättyneen iltapäivällä 1.10.2008, kun työnantaja on toimittanut hänelle kirjallisen työsopimuksen purkamisilmoituksen.

Työsopimuksen päättämisperusteet

Lainsäädäntö

Työsopimuslain 8 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työnantaja saa purkaa työsopimuksen vain erittäin painavasta syystä. Tällaisena syynä voidaan pitää työntekijän työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden niin vakavaa rikkomista ja laiminlyöntiä, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa.

Työsopimuslain 8 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan purkamisoikeus raukeaa, jos työsopimusta ei ole purettu 14 päivän kuluessa siitä, kun sopijapuoli sai tiedon 1 §:ssä tarkoitetun purkamisperusteen täyttymisestä.

Työsopimuslain 7 luvun 1 §:n mukaan työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä. Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan työntekijää, joka on laiminlyönyt työsuhteesta johtuvien velvollisuuksiensa täyttämisen tai rikkonut niitä, ei kuitenkaan saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä. Saman pykälän 4 momentin mukaan jos irtisanomisen perusteena on niin vakava työsuhteeseen liittyvä rikkomus, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista, ei 3 momentissa säädettyä tarvitse noudattaa.

Työsopimuksen purkavalla tai irtisanovalla työnantajalla on näyttövelvollisuus purkamis- tai irtisanomisperusteen olemassaolosta.

Yhtiö on ilmoittanut työsuhteen purkamisen perusteeksi luottamuspulan, joka on syntynyt jäljempänä käsiteltävän A:n menettelyn johdosta.

Johtajasopimuksen julkistaminen 8.9.2008

E, F ja D ovat kertoneet asiasta pääosin samoin kuin heidän kertomakseen on merkitty käräjäoikeuden tuomioon.

A on kertonut, että hän oli aamulla 8.9.2008 ilmoittanut silloiselle työnantajalleen irtisanoutumisestaan. Kyseisen päivän kuluessa hän oli todennut, että uudesta tehtävästä tiedottaminen olisi pitänyt suunnitella tapahtuvaksi aikaisemmin. Onnitteluviestejä oli tullut runsaasti. Kaleva-lehden toimittajan soittaessa illalla A oli myöntänyt asian. A oli välittömästi soittanut toimitusjohtaja C:lle, joka oli kehottanut olemaan surematta asiaa. Seuraavana aamuna A oli aikaisemmin sovitun mukaisesti matkustanut Rovaniemelle lehden toimitukseen, jossa tunnelma oli ollut hyvä. E oli soittanut ja sanonut, että tapahtumasta piti ottaa opiksi, mutta että se ei ollut katastrofi. E oli käyttäytynyt normaalisti. C ja D olivat suhtautuneet asiaan ymmärtäväisesti.

Hovioikeus toteaa käräjäoikeuden tavoin, että johtajasopimuksen julkistamiseen liittyvät tapahtumat ovat riidattomia. Hovioikeus arvioi A:n menettelyä siten, että A:n kanssa tehdyllä sopimuksella uuden päätoimittajan valinnan julkistamisesta pörssitiedotteella 9.9.2008 on ollut yhtiö M:lle erityistä merkitystä. Tapahtumalle on tietoisesti haluttu antaa juhlavuutta ja näkyvyyttä. Asiaan ei olennaisesti vaikuta se, onko emoyhtiö säännösten mukaan ollut velvollinen julkistamaan päätoimittajan valinnan pörssitiedotteella eikä se, onko päätoimittajavalinnan ennenaikaisella julkistamisella ollut vaikutusta yhtiön osakkeen arvoon. A on tietoisesti rikkonut työnantajan kanssa tekemäänsä sopimusta kertomalla etukäteen nimityksestään Kaleva-lehden toimittajalle. A:n ei olisi tarvinnut valehdella toimittajalle, vaan hän olisi voinut yksinkertaisesti kieltäytyä antamasta haastattelua. Asiaan ei olennaisesti vaikuta sekään, että A:n nimitys lehti A:n päätoimittajaksi on 8.9.2008 jo osattu päätellä ainakin toimittajapiireissä.

Toisaalta hovioikeus katsoo, että A:n menettelyssä on ollut kysymys enemmänkin harkitsemattomuudesta ja liiallisesta innokkuudesta kuin vakavasta velvollisuuksien vastaisesta teosta. Myös yhtiön edustajien suhtautuminen tapahtuneeseen heti sen jälkeen osoittaa, että A:n ei ole katsottu menetelleen erityisen moitittavasti. E on korostanut, että tapahtumasta tuli ottaa opiksi. Yhtiön voidaan katsoa antaneen A:lle eräänlaisen varoituksen jatkon kannalta.

Yhtiö ei joka tapauksessa ole yksin tämän tapahtuman johdosta purkanut A:n työsopimusta. Purkamisoikeus on rauennut 14 päivän kuluttua tapahtuneesta.

Oikeuskirjallisuudessa ja - käytännössä on todettu, että jos työntekijä ei ole varoituksen jälkeen syyllistynyt vastaavaan menettelyyn, varoitukseen ei voida vedota muun kaltaista sopimuksenvastaista menettelyä arvioitaessa. Toisaalta silloin, kun varoitusten perusteena olevat sopimusrikkomukset erilaisista ilmenemismuodoistaan huolimatta ovat osoituksena työntekijän samantyyppisestä välinpitämättömyydestä työtehtävien suorittamiseen, varoituksella on merkitystä irtisanomisperusteen riittävyyttä arvioitaessa (Tiitinen-Kröger: Työsopimusoikeus, 2008, s. 442 sekä TT 1982-104 ja TT 2000-45).

Kokonaisarvioinnissa A:lle annetulle varoitukselle on siten mahdollista antaa merkitystä purkamis- tai irtisanomisperusteen täyttymistä harkittaessa, mikäli hänen katsottaisiin syyllistyneen vastaavaan menettelyyn.

Puolison poliittinen aktiivisuus

A, E, D ja H ovat kertoneet asiasta kuten käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee.

A on lisäksi kertonut, että haastattelussa 21.5.2008 hän oli ilmaissut asian siten, ettei puolison poliittinen toiminta tulisi olemaan ongelma.

E on lisäksi kertonut, että A:n puolison harjoittama poliittinen toiminta oli sen tasoista, ettei se olisi vaikuttanut rekrytointiin, mikäli se olisi tullut esiin haastattelussa 21.5.2008.

Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että työntekijän epäasianmukainen toiminta sopimusneuvotteluissa voi muodostaa perusteen purkaa työsopimus. Jos työntekijä sopimusneuvotteluissa tietoisesti johtaa harhaan työnantajaa antamalla tälle virheellisen kuvan työntekoedellytyksistään, kuten koulutuksestaan, työkokemuksestaan tai työkyvystään, työsopimus voi syntyä siinä määrin väärien edellytysten vallassa, että toiselta sopijapuolelta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista. Jos kysymys on ennen työnteon alkamista paljastuvasta hyvin olennaisesta "vilpistä", työnantajalla voi olla peruste purkaa sopimus välittömästi, ennen työnteon alkamista. Työntekijän menettelyn moitittavuutta arvioitaessa on otettava huomioon muun muassa se, minkälaisista asioista työntekijä on antanut harhaanjohtavaa tai virheellistä tietoa ja missä määrin ja kuinka olennaisten työntekoedellytysten osalta työnantaja on tullut harhaanjohdetuksi. Työsopimuksen purkaminen työsopimuksen tekoon kohdistuvan vilpillisen menettelyn vuoksi edellyttää lisäksi sitä, että työntekijällä ei ole edellytyksiä selviytyä työstä työn asettamien vaatimusten puuttumisen vuoksi (Tiitinen-Kröger emt. s. 535).

Hovioikeus arvioi A:n menettelyä puolison poliittisen toiminnan kertomatta jättämisen osalta sikäli samoin kuin käräjäoikeus, että A on antanut asiassa työnantajalle vääriä ja harhaanjohtavia tietoja. A:lla ei ole ollut perusteltua syytä olettaa, että puolison poliittisessa aktiivisuudessa olisi ollut kysymys kunnallisvaaliehdokkuudesta ainoastaan ja nimenomaan Rovaniemellä. Vastaavasti puolison asema pelkkänä passiivisena ehdokkaana ei myöskään ole ollut peruste jättää kertomatta asiasta. A:n puoliso on lisäksi osallistunut kysymyksessä olevan puolueen toimintaan muutoinkin kuin asettumalla kunnallisvaaliehdokkaaksi.

Toisaalta hovioikeus katsoo, että väärien ja harhaanjohtavien tietojen antamisen merkityksen kannalta on olennaista, että kysymys ei ole ollut A:n omasta, vaan hänen puolisonsa poliittisesta aktiivisuudesta. Sitoutumattoman lehden imagon kannalta olisi ollut aivan eri asia, jos A itse olisi ollut jonkun puolueen asettamana ehdokkaana vaaleissa. A:n puoliso olisi muuttanut hänen kanssaan Rovaniemelle, mikäli A:n päätoimittajuus olisi toteutunut. Konsernin toisenkin sitoutumattoman lehden päätoimittajan puoliso on toiminut aktiivisesti kunnallispolitiikassa.

Edelleen hovioikeus toteaa, että myös työnantaja on pitänyt A:n puolison poliittista aktiivisuutta merkitykseltään vähäisenä. Tieto puolison poliittisesta toiminnasta ei olisi vaikuttanut työsopimuksen tekemiseen eikä sillä voida katsoa olleen merkitystä A:n työntekoedellytysten kannalta.

Puolison sukupuolta koskevan käsityksen korjaamatta jättäminen

Hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin, että A:n sukupuolinen suuntautuminen on kuulunut hänen yksityiselämänsä suojan ydinalueeseen, jolla ei ole ollut merkitystä arvioitaessa hänen pätevyyttään ja sopivuuttaan työtehtävään. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätöksen siitä, että A:n ei ole katsottavaa menetelleen vilpillisesti jättäessään oikaisematta E:n virheellisen käsityksen A:n puolison sukupuolesta.

Lehdistötiedotteen antaminen 1.10.2008

A on 1.10.2008 klo 13.20 antanut lehdistötiedotteen, jossa hän on kertonut työsuhteensa tulleen puretuksi sen vuoksi, että hän elää rekisteröidyssä parisuhteessa naisen kanssa. Yhtiö on vasta tämän jälkeen samana iltapäivänä antanut kirjallisen ilmoituksen työsopimuksen päättämisestä. Jo edellä todetuin tavoin A:n työsuhde on siis ollut vielä voimassa hänen antaessaan lehdistötiedotteensa. A:n asiamiehen ja yhtiön käymien neuvottelujen kaltaisiin neuvotteluihin liittyy aina tietty luottamuksellisuuden elementti, vaikka mistään työsopimuslain 3 luvun 4 §:ssä tarkoitetusta liike- tai ammattisalaisuuden suojaamisesta ei olekaan ollut kysymys. Tältä pohjalta ajatellen A:n voidaan katsoa lehdistötiedotteen antamisella menetelleen moitittavasti.

Toisaalta tilanne on työsuhteen jatkumisesta huolimatta ollut 1.10.2008 ennen lehdistötiedotetta jo sikäli loppuun käsitelty, että yhtiö oli aikaisemmin eli 29.9.2008 tehnyt A:lle täysin selväksi, että työsuhde tulee päättymään. A:n kannalta ajatellen "peli oli jo pelattu". Tämä huomioon ottaen itsensä loukatuksi ja väärin kohdelluksi tunteneen A:n menettelyä lehdistötiedotteen antamisessa ei ole syytä pitää erityisen moitittavana.

Kokonaisarviointi, luottamuksen rikkoutuminen

Työntekijän rikkeiden merkitystä työsopimuksen päättämisperusteen täyttymisen kannalta on yleensä arvioitava kokonaistilanne huomioon ottaen. Yksittäinen rike ei ehkä muodosta päättämisperustetta, mutta rikkeet kokonaisuudessaan saattavat muodostaa riittävän perusteen. Edelleen arvioinnin kannalta on merkittävää, että työsuhde on luottamussuhde. Jos osapuolen luottamus vastapuoleen horjuu vakavalla tavalla, edellytyksiä työsuhteen jatkamiselle ei enää ole (oikeuskäytännöstä esim. KKO 1989:96, KKO 1989:147, KKO 1993:59, KKO 1995:80 ja KKO 1999:83 sekä TT 2009-7).

Luottamuksen rikkoutumisella on sitä suurempi merkitys, mitä korkeammassa asemassa olevasta työntekijästä on kysymys. Korkeassa asemassa olevalla työntekijällä on laaja uskollisuus- ja lojaliteettivelvollisuus työnantajaansa kohtaan. Mitä vastuullisemmassa asemassa työntekijä on, sitä pienempi rikkomus voi johtaa työsopimuksen päättämiseen (oikeuskirjallisuudesta esim. Kairinen ym: Työoikeus, 2006, s. 784 ja 796).

Luottamuksen rikkoutumisen merkityksen arvioinnissa on vielä otettava huomioon, että käräjäoikeuden mainitsemin tavoin lehden päätoimittajan asema on poikkeuksellisen vastuullinen ja itsenäinen. Toisaalta tämä asema liittyy enemmänkin päätoimittajan journalistiseen työhön. Työsuhteen päättämiseen oikeuttava perusteltu luottamuspula ei voi syntyä työsuhteessa olevan päätoimittajankaan kohdalla ilman työsopimuslain mukaisia perusteita. Työsopimussuhteessa työnantajaansa oleva päätoimittaja ei ole rinnastettavissa esimerkiksi osakeyhtiön toimitusjohtajaan, joka yhtiön orgaanina ei edes ole työsopimussuhteessa yhtiöön. Lehti A:n päätoimittaja ei ole kuulunut yhtiö M:n johtoryhmään.

Hovioikeus on edellä katsonut A:n menetelleen moitittavasti erityisesti jättäessään kertomatta työnantajalleen puolisonsa poliittisesta aktiivisuudesta ja osittain myös antaessaan lehdistötiedotteen juuri ennen työsuhteensa purkamista. Hovioikeus ei kuitenkaan pidä näitä A:n yksittäisiä rikkeitä niin vakavina, että yhtiöltä ei niiden johdosta kohtuudella olisi voitu edellyttää työsuhteen jatkamista.

Kokonaisarvioinnin kannalta on selvää, että yhtiön luottamus A:han on rikkoutunut. Luottamuksen rikkoutumiseen on ollut osin A:sta johtuneita, edellä käsiteltyjä syitä.

Toisaalta A:n rikkeet ovat olleet pienehköjä. Niistä ei ole aiheutunut yhtiölle vahinkoa. Yhtiön käsityksestä poiketen hovioikeus korostaa, että luottamuksen rikkoutuminen ei vielä sinänsä riitä, vaan työsopimuksen päättämisperusteen kannalta olennaista merkitystä on myös sillä, mistä ja kuinka painavasta syystä luottamus on rikkoutunut. A on jättänyt kertomatta eli valehdellut työnantajalleen puolisonsa poliittisesta aktiivisuudesta sekä antanut lehdistötiedotteen työsuhteensa vielä jatkuessa. Nämä A:n rikkeet eivät hovioikeuden käsityksen mukaan kuitenkaan vielä riitä siihen, että yhtiöllä voitaisiin katsoa olleen työsopimuksen päättämiseen oikeuttava riittävä ja perusteltu syy katsoa työsuhteen edellyttämän luottamuksen vakavasti rikkoutuneen A:sta johtuvista syistä.

Hovioikeuden käsityksen mukaan tilanne ei ole rinnastettavissa koeaikana tapahtuneeseen työsopimuksen purkamiseen. A:n rikkeet ja osapuolten välillä tapahtunut luottamuksen menetys eivät vielä sellaisenaan osoita, että A ei olisi ollut sopiva siihen tehtävään, mihin hänet oli valittu.

Oikeuskirjallisuuden mukaan työntekijän jälkikäteisellä suhtautumisella tekemäänsä rikkeeseen saattaa olla merkitystä työsopimuksen päättämisperusteen arvioinnissa (Kairinen ym. emt. s. 714). A ei ole katunut menettelyään. Hän on suhtautunut ainakin jossain määrin välinpitämättömästi siihen, että oli jäänyt kiinni puolisonsa poliittisesta aktiivisuudesta kertomatta jäämisestä.

Toisaalta A:lla ei näissä olosuhteissa voida katsoa olleen erityistä velvollisuutta katumiseen, ei ainakaan yhtiön 29.9.2008 ilmoitettua työsopimuksen tulevasta lakkaamisesta. A ei ole toistanut rikettään.

Edellä olevan perusteella hovioikeus päätyy käräjäoikeuden tuomiosta poiketen siihen, että yhtiöllä ei ole ollut erittäin painavaa syytä A:n työsopimuksen purkamiseen.

Työsopimuksen irtisanominen ei edellytä yhtä painavaa perustetta kuin työsopimuksen purkaminen. Hovioikeus kuitenkin edelleen katsoo, että yhtiöllä ei myöskään olisi ollut asiallista ja painavaa syytä A:n työsopimuksen irtisanomiseen.

Yhtiö on velvollinen suorittamaan A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä.

Syrjintä

Työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan työnantaja ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa työntekijöitä eri asemaan iän, terveydentilan, vammaisuuden, kansallisen tai etnisen alkuperän, kansalaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen, kielen, uskonnon, mielipiteen, vakaumuksen, perhesuhteiden, ammattiyhdistystoiminnan, poliittisen toiminnan tai muun näihin verrattavan seikan vuoksi. Siitä, mitä syrjinnän käsitteellä tarkoitetaan, vastatoimien kiellosta ja todistustaakasta syrjintäasiaa käsiteltäessä säädetään yhdenvertaisuuslaissa.

Yhdenvertaisuuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ketään ei saa syrjiä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Saman lain 17 §:n mukaan jos joku, joka katsoo joutuneensa 6 §:n vastaisen menettelyn kohteeksi, esittää tässä laissa tarkoitettua asiaa tuomioistuimessa tai toimivaltaisessa viranomaisessa käsiteltäessä selvitystä, jonka perusteella voidaan olettaa, että mainitussa pykälässä säädettyä kieltoa on rikottu, vastaajan on osoitettava, että kieltoa ei ole rikottu.

Hovioikeus on edellä katsonut, että yhtiö ei ole esittänyt työsopimuslain 8 luvun 1 §:ssä tarkoitettua erittäin painavaa syytä purkaa A:n työsopimus. Työsopimuksen päättäminen on tapahtunut olosuhteissa, joissa työnantaja on vain vähän aikaisemmin yllättäen saanut tiedon A:n sukupuolisesta suuntautumisesta. Tämä muodostaa asiassa syrjintäolettaman.

A on kertonut, että 29.9.2008 vajaan tunnin kestäneessä tilaisuudessa oli pääosin käsitelty sitä, että hän ei ollut kertonut puolisonsa sukupuolta ja vain vähäisessä määrin kysymystä puolison poliittisesta aktiivisuudesta. E, F ja D ovat katsoneet, että tämä oli johtunut siitä, että A oli itse useaan kertaan kysynyt, johtuiko tilanne puolison sukupuolesta.

E on kertonut, että hän oli 29.9.2008 ilmoittanut A:lle, että jos A oli valehdellut puolisonsa sukupuolesta ja poliittisesta toiminnasta, oli syntynyt luottamuspula. E:n mukaan A:n olisi tullut oikaista virheellinen käsitys puolison sukupuolesta, koska työnantajalle oli syntynyt väärä käsitys keskeisestä asiasta.

F on kertonut, että E oli sanonut 29.9.2008 A:lle, että yhtiö oli avarakatseinen eikä työntekijöiden parisuhteen muoto kuulu työnantajalle.

D on kertonut, että 26.9.2008 saapuneen tekstiviestin jälkeen E oli pyytänyt D:tä "selvittämään totuuden".

Hovioikeus toteaa, että tilaisuudesta 29.9.2008 esitetty näyttö on ristiriitaista. Näytöstä on kuitenkin pääteltävissä, että tilaisuudessa on ollut kiihtynyt tunnelma ja keskustelu on koskenut pääosin sitä, miksi A oli jättänyt kertomatta puolisonsa sukupuolen. Hovioikeus ei pidä uskottavana, että mikäli kysymyksessä olisi ollut ainoastaan A:n puolison vähäiseen poliittiseen aktiivisuuteen liittyvän asian selvittäminen, työnantajan reagointi olisi ollut yhtä voimakasta. Näin ollen A:n puolison sukupuolen selviäminen on yhtiön päinvastaisista väitteistä huolimatta ollut merkityksellinen seikka työnantajalle ja sillä on ollut olennainen osuus siihen, että työnantaja on ensin päättänyt, että työsuhde tullaan päättämään, ja sittemmin myös purkanut työsuhteen.

Edellä kerrottu viittaa vahvasti siihen, että yhtiö on purkanut työsopimuksen A:n sukupuolisen suuntautumisen johdosta eli syrjivällä perusteella.

Yhtiö on katsonut, että vaikka työsuhteen purkaminen katsottaisiin perusteettomaksi, työsuhteen purkaminen ei kuitenkaan ole siinäkään tapauksessa tapahtunut syrjivällä perusteella.

Kun hovioikeus on edellä kerrotuin tavoin päätynyt siihen, että yhtiön esittämät purkuperusteet eivät ole riittäviä työsuhteen purkamiselle, eikä yhtiö ole muullakaan tavoin osoittanut, että sen menettely olisi ollut perusteltua laissa tarkoitetusta asiallisesta syystä, on työsuhteen purkamisen syyksi katsottava A:n sukupuolinen suuntautuminen.

Yhtiö on velvollinen suorittamaan A:lle hyvitystä syrjinnän johdosta.

Korvaus työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä

Työsopimuslain 12 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan työnantajan on suoritettava korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka. Saman pykälän 2 momentin mukaan korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan työsopimuksen päättämisen syystä riippuen huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, määräaikaisen työsopimuksen jäljellä ollut kestoaika, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat.

Korvauksen määrää alentavina tekijöinä hovioikeus pitää sitä, että A:n työsuhde on ollut lyhyt eikä työn tekeminen ollut vielä edes alkanut. A:lla on mahdollisuus saada koulutustaan vastaavaa työtä. Lisäksi A on johtajasopimuksen julkistamisen yhteydessä ja jättämällä kertomatta puolisonsa poliittisesta aktiivisuudesta toiminut jossain määrin velvoitteidensa vastaisesti.

Toisaalta korvauksen määrää korottaa se, että A ei ole työsuhteen purkamisen jälkeen työllistynyt tulotasoltaan vastaavaan tehtävään. Yhtiön ei myöskään voida katsoa täyttäneen työsopimuslain 9 luvun 2 §:n mukaista kuulemisvelvoitettaan lain tarkoittamalla tavalla. A:lle ei ole etukäteen kerrottu todellista syytä palaveriin 29.9.2008 eikä A näin ollen ole voinut valmistautua siihen asianmukaisella tavalla.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen kohtuullisena korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä on pidettävä kuuden kuukauden palkkaa vastaavaa määrää 45.600 euroa.

Yhtiön A:lle suoritettava kuuden kuukauden palkkaa vastaava korvaus on kokonaisuudessaan korvausta menetetyistä palkka-ansioista. Osaakaan siitä ei ole katsottava korvaukseksi aineettomasta vahingosta.

Työttömyyskassan lausuman mukaan työttömyysetuuden maksatus A:lle on alkanut 19.11.2008. Työsuhteen päättymisen jälkeiseltä kuuden kuukauden ajanjaksolta eli 1.10.2008 - 1.4.2009 A:lle on maksettu ansiosidonnaista päivärahaa 3.386,07 euroa. Tältä ajanjaksolta A:lle määrätään maksettavaksi jäljempänä todetuin tavoin irtisanomisajan palkkaa. Seuraavalta kuuden kuukauden tarkasteluajanjaksolta 1.4. - 1.10.2009 A:lle on maksettu päivärahaa yhteensä 6.394,95 euroa.

Hovioikeus toteaa, että työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin mukainen työttömyyspäivärahan johdosta tehtävä vähennys ansionmenetyksestä suoritettavasta korvauksesta kohdistuu edellä mainittuun aikaan 1.4. - 1.10.2009. Maksetusta päivärahasta 75 prosenttia on 4.796,21 euroa, minkä määrän yhtiö on näin ollen velvollinen suorittamaan työttömyysvakuutusrahastolle.

Erokorvaus

A:n johtajasopimuksen mukaan jos irtisanominen tapahtuu yrityksen toimesta ilman, että irtisanominen johtuisi päätoimittajan syystä tai hänen viakseen luettavasta laiminlyönnistä, maksetaan irtisanomisajan palkan lisäksi kuuden kuukauden palkkaa vastaava erokorvaus. Erokorvauksen saamisen edellytys on, että päätoimittaja allekirjoittaa yrityksen laatiman vahvistuksen, jonka mukaan hänellä ei ole palvelussuhteeseensa, asemiinsa yhtiössä, niitä koskeviin sopimuksiin tai niiden lakkaamiseen liittyviä muita vaatimuksia.

Työsopimuslain 10 luvun 2 §:n mukaan jos työsopimuksen ehdon soveltaminen olisi hyvän tavan vastaista tai muutoin kohtuutonta, ehtoa voidaan sovitella tai se voidaan jättää huomioon ottamatta.

Säännös vastaa yleisiä sopimusoikeudellisia periaatteita ja sitä on hovioikeuden käsityksen mukaan sovellettava vain poikkeuksellisesti. Kysymyksessä olevan kaltainen sopimus lienee varsin tavanomainen. Ehdon sovittelemiseen tai huomiotta jättämiseen ei ole aihetta (vrt. KKO 1995:86). Sopimusehdon soveltaminen ei A:n kannalta johda kohtuuttomuuteen. A ei ole ollut valmis tyytymään johtajasopimuksen mukaiseen erokorvaukseen, vaan on kanteellaan vaatinut huomattavasti suurempaa korvausta työsopimuksen perusteettoman päättämisen nojalla. A ei myöskään ole ollut valmis hyväksymään yhtiön hänelle tekemiä sovintotarjouksia. Johtajasopimuksen sopimusehdon sanamuotokin on täysin yksiselitteinen.

Näillä perusteilla A:lla ei ole oikeutta vaatimaansa erokorvaukseen.

Irtisanomisajan palkka

A on vaatinut laiminlyötynä irtisanomisajan palkkana vuosilomakorvauksineen 53.200 euroa. Vaatimus on perustunut johtajasopimukseen, jonka mukaan irtisanomisaika on kuusi kuukautta.

Työsopimuslain 6 luvun 4 §:n mukaan työnantajan, joka on irtisanonut työsopimuksen noudattamatta irtisanomisaikaa, on maksettava työntekijälle korvauksena täysi palkka irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta.

A:n mukaan täysi irtisanomisajan palkka on irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta maksettava sopimussakko, joka on määrältään etukäteen vahvistettu hyvitys irtisanomisajan noudattamatta jättämisestä. Yhtiön mukaan määrällisesti oikea summa on se määrä, jonka A olisi palkkana ansainnut kuuden kuukauden ajanjaksolta 1.10.2008 lukien. A olisi aloittanut työt vasta 15.12.2008, mitä ennen hänellä olisi ollut kymmenen päivän palkallinen harjoittelujakso. Oikea summa olisi siten 34.656 euroa.

Oikeuskirjallisuudessa on yhtiön käsitystä tukien esitetty, että työntekijällä ei ole oikeutta irtisanomisajan palkkaan, jos irtisanomisaika kohdistuu aikaan, jolloin työnantajalla ei muutoin ole palkanmaksuvelvollisuutta (Tiitinen-Kröger emt. s. 391 ja 585). Vastaavasti lainvalmistelutöissä on todettu, että työntekijälle on korvattava se ansionmenetys, joka hänelle on aiheutunut, kun hän ei ole saanut tehdä työtä irtisanomisaikana (HE nro 157/2000 vp s. 92).

Toisaalta työtuomioistuimen käytännössä on A:n käsitystä tukien äänestysratkaisuin todettu, että irtisanomisaikaa vastaava korvaus on ymmärrettävä sopimussakon luonteiseksi, määrältään etukäteen vahvistetuksi hyvitykseksi irtisanomisajan noudattamatta jättämisestä. Jos sopimus on purettu perusteettomasti, korvaus erääntyy maksettavaksi heti työsuhteen päätyttyä ja riippumatta siitä, minkälaiseksi työntekijän taloudellinen asema kehittyy irtisanomisaikaa vastaavana ajanjaksona tai mikä se olisi ollut sopimuksen jatkuessa (TT 2006-21, ks. myös TT 2002-77 ja TT 2007-43). Ratkaisuun liittyneessä eriävässä mielipiteessä on puolestaan katsottu työsopimuslain 6 luvun 4 §:n säännöksen turvaavan sen, että työsuhteen päättyessä lain vastaisesti ilman irtisanomisaikaa työntekijä pääsee vastaavaan asemaan, kuin jos työsopimuslain mukaista irtisanomisaikaa olisi noudatettu. Jos työntekijälle ei ole irtisanomisajan noudattamatta jättämisestä syntynyt ansionmenetystä sen vuoksi, että työnantajalla ei ole irtisanomisaikaan kohdistuvaa palkanmaksuvelvollisuutta, työntekijälle ei työsopimuslain 6 luvun 4 §:n mukaan synny oikeutta irtisanomisajan palkkaan perusteettoman työsopimuksen purkamisen jälkeen. Työsopimuksen perusteettomasta purkamisesta aiheutuva vahinko ei myöskään kuulu työsopimuslain 6 luvun 4 §:n piiriin, vaan se voi tulla korvattavaksi työsopimuslain 12 luvun 2 §:n perusteella.

Hovioikeus toteaa, että kysymys irtisanomisajan palkan oikeasta määrästä on edellä sanotun johdosta tulkinnanvarainen. Hovioikeus kuitenkin päätyy siihen, että kun A olisi kymmenen päivän palkallisen harjoittelujakson jälkeen aloittanutkin työnteon vasta 15.12.2008, niin oikeampaa on laskea irtisanomisajan palkka siltä ajalta, jolta yhtiöllä olisi ollut palkanmaksuvelvollisuus häneen nähden. Sen vuoksi A:lla on oikeus saada irtisanomisajan palkkana vaatimansa 53.200 euron sijasta yhtiön määrältään myöntämä 34.656 euroa.

Yhdenvertaisuuslain mukainen hyvitys

Yhdenvertaisuuslain 9 §:n 1 momentin mukaan syrjinnän tai vastatoimien kohteeksi joutuneelle on suoritettava hyvitystä loukkauksen laadun mukaan enintään 15.000 euroa. Saman pykälän 2 momentin mukaan hyvityksen suuruutta määrättäessä otetaan huomioon syrjinnän laatu ja laajuus sekä sen kesto, 6 tai 8 §:n säännöksiä rikkoneen suhtautuminen tekoonsa, asianosaisten välillä saavutettu sovinto, yhdenvertaisen oikeustilan palauttaminen, tekijän taloudellinen asema ja muut olosuhteet sekä samasta teosta muun lain nojalla henkilöön kohdistuvasta loukkauksesta tuomittu tai maksettavaksi määrätty taloudellinen seuraamus. Saman pykälän 3 momentin mukaan hyvityksen suorittaminen ei estä loukattua vaatimasta korvausta taloudellisesta vahingosta vahingonkorvauslain tai muun lain mukaan.

Koska hovioikeus on katsonut A:n tulleen syrjityksi, on hän oikeutettu saamaan edellä mainitun työsuhteen perusteettomasta päättämisestä tuomittavan korvauksen lisäksi yhdenvertaisuuslain mukaista hyvitystä.

Hyvityksen määrää korottavana seikkana voidaan pitää syrjinnän vakavuutta. Toisaalta A saa saman teon johdosta myös työsopimuslain mukaista korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä sekä irtisanomisajan palkkaa. Yhdenvertaisuuslain 9 §:n mukainen 15.000 euroa on enimmäiskorvaus. Näillä perusteilla hovioikeus pitää kohtuullisena hyvityksen määränä 5.000 euroa.

Oikeudenkäyntikulut

Yhtiö häviää asian lähes kaikkien vaatimusten osalta, vaikka tuomittavat korvaukset eivät kaikilta osin olekaan kanteessa vaaditun suuruisia. Yhtiö on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 ja 16 §:n nojalla velvollinen korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut niin käräjäoikeudessa kuin hovioikeudessakin. A on vaatinut korvaukseksi kuluistaan käräjäoikeudessa 23.783,88 euroa ja hovioikeudessa 18.605,84 euroa. Vaatimukset ovat määrältään huomattavia, mutta kuitenkin selvästi alhaisempia kuin yhtiön oikeudenkäyntikuluvaatimukset. Huomioon on silti otettava yhtiön A:lle tekemä sovintotarjous (KKO 2008:52). Hovioikeus katsoo, että yhtiön A:lle asiassa suoritettavien oikeudenkäyntikulujen kohtuullinen määrä on 30.000 euroa.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja A vapautetaan velvollisuudesta korvata yhtiön oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa.

Yhtiö velvoitetaan suorittamaan A:lle

1. korvaukseksi työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 40.803,79 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 19.11.2008 lukien,

2. irtisanomisajan palkkana 34.656 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 1.10.2008 lukien ja

3. yhdenvertaisuuslain mukaisena hyvityksenä 5.000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 19.11.2008 lukien.

Muilta osin A:n vaatimukset hylätään.

Yhtiö velvoitetaan suorittamaan työttömyysvakuutusrahastolle korvaukseksi sen A:lle maksamista päivärahoista 4.796,21 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antopäivästä.

Yhtiö velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut asiassa 30.000 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet: hovioikeudenlaamanni Monika Kuhlefelt
hovioikeudenneuvos Risto Jalanko
määräaikainen hovioikeudenneuvos Jarmo Kilpelä
valmistelija asessori Johanna Jylhä

Lainvoimaisuustiedot: Lainvoimainen. Korkeimman oikeuden ratkaisu 01.02.2011 : Ei valituslupaa.