21.10.2009

HÄMEENLINNAN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 11.7.2008

Syyttäjä

Kihlakunnansyyttäjä, apulaispäällikkö Matti Torkkel

Vastaaja(t)

A
B

Asianomistaja(t)

C, huoltajanaan D
E, huoltajanaan F
G, huoltajanaan H
I, huoltajanaan J
K, huoltajanaan L
M, huoltajanaan N

Kuultava(t)

N
D
H
F
J
L

Asia

PAHOINPITELY

Vireille

20.5.2008

VAATIMUKSET JA PERUSTEET

Syyte

1. LIEVÄ PAHOINPITELY
(6090/R/0001199/08)
Rikoslaki 21 luku 7 §

6.8.2007 - 20.1.2008 HATTULA

A ja B ovat Hattulan kunnan omistamassa Päiväkoti O:ssa työskennellessään pakottaneet tuolloin 2-vuotiaan E:n syömään ruokansa pitämällä häntä kiinni niskasta tai pitämällä hänen molempia käsiään omissa käsissään siten, ettei E ole voinut estellä syöttämistä ja sitten lusikoineet hänen suuhunsa ruokaa, vaikka lapsi on ollut oksentamaisillaan.

B on lisäksi syöttänyt E:lle uudelleen hänen jo kertaalleen oksentamansa murot ja kädestä kiinni tarttumalla vienyt vauhdilla itkevän E:n toiseen huoneeseen itkemään.

Menettelystä on E:lle aiheutunut ainakin pelkoja ja itkuisuutta.

Tekoa on ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksen vähäisyys ja muut menettelyyn liittyvät seikat kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä.

2. LIEVÄ PAHOINPITELY
(6090/R/0001199/08)
Rikoslaki 21 luku 7 §

1.4.2007 - 20.1.2008 HATTULA

A ja B ovat keväällä 2007 Hattulan kunnan omistamassa päiväkoti P:ssä työskennellessään pakottaneet tuolloin 2-vuotiaan C:n syömään ruokansa pitämällä häntä kiinni niskasta tai pitämällä hänen molempia käsiään omissa käsissään siten, ettei C ole voinut estellä syöttämistä ja sitten lusikoineet hänen suuhunsa ruokaa vaikka lapsi ei ole tätä halunnut.

Tekoa on ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksen vähäisyys ja muut menettelyyn liittyvät seikat kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä.

3. LIEVÄ PAHOINPITELY
(6090/R/0001199/08)
Rikoslaki 21 luku 7 §

1.4.2007 - 20.1.2008 HATTULA

A ja B ovat Hattulan kunnan omistamassa Päiväkoti P:ssä työskennellessään pakottaneet tuolloin 4-vuotiaan K:n syömään ruokansa pitämällä häntä kiinni niskasta tai käsistä siten, ettei lapsi ole voinut estellä syöttämistä ja sitten lusikoineet hänen suuhunsa ruokaa vaikka lapsi ei ole tätä halunnut.

Menettelystä on K:lle aiheutunut ainakin itkuisuutta ja painajaisia.

Menettelyä on ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksen vähäisyys ja muut menettelyyn liittyvät seikat kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä.

4. LIEVÄ PAHOINPITELY
(6090/R/0001199/08)
Rikoslaki 21 luku 7 §

6.8.2007 - 20.1.2008 HATTULA

A ja B ovat Hattulan kunnan omistamassa Päiväkoti O:ssa työskennellessään pakottaneet tuolloin 2-vuotiaan G:n syömään ruokaansa pitämällä häntä kiinni niskasta tai painamalla häntä omaa rintaansa vasten ja estämällä hänen liikkumisensa siten, ettei hän ole voinut estellä syöttämistä ja sitten lusikoineet hänen suuhunsa ruokaa, vaikka lapsi ei olisi tätä halunnut.

Menettelystä on G:lle aiheutunut ruokahaluttomuutta, vatsakipuja ja haluttomuutta mennä hoitoon.

Tekoa on ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksen vähäisyys ja muut menettelyyn liittyvät seikat kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä.

5. LIEVÄ PAHOINPITELY
(6090/R/0001199/08)
Rikoslaki 21 luku 7 §

6.8.2007 - 20.1.2008 HATTULA

A on Hattulan kunnan omistamassa Päiväkoti O:ssa työskennellessään tarttunut voimakkaasti 2-vuotiasta I:tä kiinni käsivarresta ja palauttanut hänet paikalleen I:n oltua "väärässä paikassa".

Teosta on aiheutunut I:lle mustelmaa ja turvattomuuden tunnetta.

Menettelyä on ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksen vähäisyys ja muut menettelyyn liittyvät seikat kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä.

6. LIEVÄ PAHOINPITELY
(6090/R/0001199/08)
Rikoslaki 21 luku 7 §

6.8.2007 - 20.1.2008 HATTULA

B on Hattulan kunnan omistamassa Päiväkoti O:ssa työskennellessään tarttunut kovakouraisesti kiinni 1-vuotiasta M:ää tämän itkeskellessä ja vienyt hänet pimeään huoneeseen yksin itkemään.

Menettelystä on M:lle aiheutunut ainakin pelkoa.

Tekoa on ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksen vähäisyys ja muut menettelyyn liittyvät seikat kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä.

Syyttäjän muut vaatimukset

Todistelukustannusten korvaaminen

Vastaajat on yhteisvastuullisesti velvoitettava korvaamaan valtiolle todistelukustannukset.

Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 9 luku 1 §

Asianomistajan vaatimukset

Asianomistajien vaatimukset syytekohdissa 1 ja 3 - 6

I on kohdaltaan yhtynyt syyttäjän esittämään rangaistusvaatimukseen.

E, K, G ja M ovat kohdaltaan vaatineet A:lle ja B:lle rangaistusta syytteessä mainituilla teonkuvauksilla rikoslain 21 luvun 5 §:n nojalla pahoinpitelyistä.

A ja B ovat olleet teot tehdessään Hattulan kunnan palveluksessa. Teot he ovat tehneet työaikana työtehtävissä Hattulan kunnan omistamassa päiväkoti O:ssa.

A ja B ovat tehneet teot päiväkodissa, jota pieni lapsi on oikeutettu pitämään turvallisena paikkana. Vaikka käytetty väkivalta ei ole aiheuttanut mustelmia lukuunottamatta jälkiä, teoissa on havaittavissa piirteitä, jotka ovat luonteeltaan pakottamista.

Lapsella on oikeus turvalliseen arkeen. Päivähoidossa työskentelevien työntekijöiden on koulutuksensa, kokemuksensa ja työtehtävänsä takia erityisesti ymmärrettävä lapsen turvallisen arjen merkitys, kun vanhemmat ovat antaneet lapsen heidän hoitoonsa.

Kokonaisuutena tarkastellen teot ovat olleet lapsen kehitystä ja turvallisuutta vaarantavia. Kun teon kohteena ovat olleet muutaman vuoden ikäiset lapset, on ilmeistä, että teon aiheuttama henkinen kärsimys on tosiasiallisesti ollut oleellista suurempi kuin vähäisten fyysisten vammojen aiheuttama kipu ja särky. Tätä osoittaa myös lasten henkinen oireilu.

Nämä seikat huomioon ottaen henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkausta on tässä tapauksessa pidettävä laissa tarkoitetuin tavoin vakavana syytekohtien 1, 3, 4 ja 6 osalta.

Vahingonkorvaukset

Asianomistajat ovat varanneet tilaisuuden jatkossa esittää vahingonkorvausvaatimuksia vastaajia kohtaan, jos tekojen seuraukset antavat siihen aihetta.

Asianomistajan vaatimukset syytekohdassa 2

C on yhtynyt syyttäjän esittämään rangaistusvaatimukseen.

VASTAUKSET JA PERUSTEET

A:lla ja B:llä ei ole ollut lausuttavaa siltä osin kuin syyttäjä on luopunut syytteestä 7.

A ja B ovat vastustaneet syytteitä 1 - 6 sekä asianomistajien rangaistusvaatimuksia syytekohdissa 1, 3 - 4 ja 6 perusteettomina ja pyytäneet niiden hylkäämistä ja valtion velvoittamista korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa laillisine korkoineen.

A:lla ja B:llä ei ole ollut huomauttamista E:n, K:n, G:n, I:n ja M:n oikeudenkäyntikulujen määrän suhteen.

A ja B ovat pyytäneet, että asianomistajien oikeudenkäyntikulut jätettäisiin joka tapauksessa valtion vahingoksi, koska asianomistajilla on ollut vain rangaistusvaatimus, jota on vaatinut myöskin syyttäjä eikä heillä näin ollen ole ollut intressiä käyttää omaa avustajaa, ei edes välillisesti, kuten liikennerikoksissa.

A ja B ovat vastustaneet syytteiden 1 - 4 teonkuvauksia. He eivät ole käyttäneet ruumiillista väkivaltaa ja siten aiheuttaneet lapsille vammoja, kipua tai mustelmia tai ole vahingoittaneet lasten terveyttä.

A ja B ovat myöntäneet osin pitäneensä lapsista kiinni syöttötilanteessa ja käyttäneensä "puolipakkoa", jotta lapset tulisivat syöneeksi tai edes maistaneeksi ruokaansa. Lusikkaa ei ole kuitenkaan missään tilanteessa työnnetty lasten suuhun väkivalloin, vaan lapset ovat itse avanneet suunsa ja suostuneet maistamaan ruokaa. Oksennettua ruokaa ei E:n suuhun ole lusikoitu.

A on syytteen 5 osalta myöntänyt, että hän on joutunut käsivarresta taluttamaan I:n ns. oikeaan paikkaan, mutta hän ei ole aiheuttanut kipua, vammaa tai mustelmaa I:lle.

B on vastustanut syytteen 6 teonkuvausta.

Asian kokonaisarvostelussa tulee ottaa huomioon, että lasten tulee syödä ja myös oppia syömään erilaisia ruokaa huolimatta siitä, että tarjolla ei ole aina lasten lempiruokaa. Vastaajat ovat vastuussa siitä, että lapset saavat energiaa ja jaksavat touhuta päivän ajan. Jos ravinnonsaannista ei olisi huolehdittu, se saattaisi olla suurempi laiminlyönti. Syöttämisen nimissä jonkinlainen "puolipakko" on hyväksyttävää.

Muut lausumat

Syyttäjällä ei ole ollut huomauttamista asianomistajien E, K, G, I ja M oikeudenkäyntikululaskujen osalta.

Syyttäjä on paljoksunut A:n ja B:n oikeudenkäyntikululaskua sen tuntimäärän osalta.

TODISTELU

Henkilötodistelu

Syyttäjä

1) A, todistelutarkoituksessa, syytteet 1 - 6

2) B, todistelutarkoituksessa, syytteet 1 - 6

3) F, todistelutarkoituksessa, syyte 1

4) D, todistelutarkoituksessa, syyte 2

5) L, todistelutarkoituksessa, syyte 3

6) H, todistelutarkoituksessa, syyte 4

7) J, todistelutarkoituksessa, syyte 5

8) N, todistelutarkoituksessa, syyte 6

9) Q, syytteet 1 - 6

10) R, syytteet 1 - 6

11) S, syytteet 1 - 6

12) T, syytteet 1 - 6

E, G, I, K ja M

3 - 12) kuten syyttäjä

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Taustaa

Päiväkoti O on aloittanut toimintansa elokuussa 2007. Siihen on siirretty vuorohoitotoiminta ryhmäperhepäiväkoti P:stä. O:ssa on neljä ryhmää: vuorohoito, alle 3-vuotiaat, 3 - 5 -vuotiaat ja esikouluikäiset. Hoidossa on yhteensä yli 80 lasta. P:ssä oli vain suppeahko vuorohoitoryhmä.

A ja B ovat työskennelleet P:ssä, A vuodesta 2000 ja B vuodesta 1989. He siirtyivät O:hon sen aloittaessa toimintansa, A yöhoitajaksi ja B päivähoitajaksi.

Näyttö

F on kertonut, että E, joka puolitoistavuotiaana meni vuorohoitoon P:hen elokuussa 2006 ja siirtyi O:hon elokuussa 2007, oli syksyllä 2007 alkanut öitä itkemään ja huutamaan. E oli myös haluton menemään hoitoon, kun B oli työssä kertoen, että "täti kiusaa". Myöhemmin samana päivänä E oli kysyttäessä sanonut, että häntä kiusataan siten, että kun hän jää itkemään, "B panee hänet yksin viereiseen huoneeseen itkemään". F on myös kertonut kuulleensa tammikuussa 2008 sen jälkeen, kun F oli ollut keskusteluissa päiväkodissa, kun E oli 11- ja 12-vuotiaille veljilleen kertonut, että niskasta kiinni pitäen häntä pakkosyötetään. E:n oireet olivat vähentyneet keväällä 2008, mutta ne olivat jälleen viime päivinä palanneet.

D on kertonut, että hän oli saanut tammikuussa 2008 päiväkodista tietoonsa, että C:tä oli pakkosyötetty päiväkodissa. D:n kysyessä myöhemmin C:ltä syöttämisestä päiväkodissa, C oli kertonut vain, että B oli kaatanut hänen päälleen lasagnea. C ei ollut sanonut, että häntä olisi pakolla syötetty. Mitään oireita C:ssä ei ollut ilmennyt.

L on kertonut, että loppuvuoden 2007 K oli ollut itkuinen ja yöllä näki painajaisia. K oli myös joulukuussa 2007 hysteerisesti itkien sanonut, että hän ei voi syödä jauhelihaa. K oli maaliskuussa 2008 sanonut ystävälleen, että päiväkodissa on ilkeä hoitaja ja tarkoitti B:tä. Aivan viime päivinä ennen pääkäsittelyä K oli L:lle sanonut, että B ja A pakkosyöttävät häntä.

H on kertonut, että G:llä oli aloitettuaan päiväkodissa syksyllä 2007 esiintynyt ruokahaluttomuutta, itkuisuutta ja haluttomuutta mennä tarhaan. Tammikuun 2008 jälkeen oli esiintynyt myös painajaisia ja yökastelua, jota oli jatkunut maaliskuuhun. G oli myös sanonut yökastelun yhteydessä, että "tädit suuttuu". Esikouluryhmässä ollut G:n sisko oli kertonut tammikuun 2008 jälkeen, että G:tä oli ruokapöydässä kuristettu ja G itki ja että B satutti G:tä.

J on kertonut, että I oli marras - joulukuusta 2007 alkaen kevääseen asti tuntenut turvattomuutta. Päiväkodista haettaessa I on joskus ollut rauhaton, joskus apaattinen. Tämän vuoden alussa hän oli havainnut kolme sormenpään kokoista mustelmaa I:n käsivarressa. I ei ole kertonut mitään kohtelustaan päiväkodissa. J oli ajatellut, että mustelmat olivat syntyneet lasten leikeissä eikä ollut kysellyt niistä tai niiden synnystä päiväkodista tai I:ltä.

N on kertonut, että hän oli marraskuussa 2007 havainnut M:ssä, joka oli aloittanut tarhan 3.9.2007, mustelmia, joiden N oli olettanut johtuneen lasten leikeistä. M oli myös kokenut turvattomuutta, mikä ilmeni yöitkemisenä ja kyvyttömyytenä nukkua yksin.

A on kertonut, että hän edellytti, että ainakin osa ruuasta piti syödä tai ainakin maistaa. Lasta saatetaan joutua pitämään ainakin käsistä kiinni syöttämisen mahdollistamiseksi. Pöydässä piti olla, kunnes kaikki olivat syöneet. Pieniä lapsia, joita ryhmässä oli useita, piti syöttää. Lusikkaa ei viety väkisin suuhun. A on myös kertonut, että jos lapsi menee pois osastoltaan, hänet haetaan takaisin osastolle. Päiväkoti on iso ja siellä on paljon käytäviä.

A on kertonut, että hän oli saanut tietoonsa ongelmista noin 20 minuutin keskustelussa T:ltä, joka oli kertonut kolmen henkilökuntaan kuuluvan kertoneen A:n lapsiin kohdistuvasta kovakouraisesta ja pahantuulisesta käyttäytymisestä sekä lasten pakkosyöttämisestä.

A ei ole tunnistanut sellaisia tilanteita, joita syytteessä hänen väitetään tehneen. A on myös kertonut, että hänen ja Q:n välillä on jännitteitä, jotka johtuvat erilaisesta tavasta tehdä töitä. Q on myös pahoittanut mielensä A:n huomautettua tekemättömästä työstä. A on myös kokenut, että T, joka on hänen esimiehensä, ei arvosta häntä työntekijänä.

B on kertonut, että jo P:n aikana, jossa oli työssä T, A, Q ja hän, oli palaverissa sovittu, että lapsen pitää ainakin maistaa tarjolla olevaa ruokaa, vaikka hän kieltäytyisi syömästä. Itsesyövien lasten kanssa oli sovittu se määrä lautaselle laitetusta annoksesta, jonka lapsi syö. Syötettävien pienten lasten osalta ruoka oli syötettävä joskus siten, että pään kääntyessä lusikkaan päin ruoka pantiin suuhun. Joskus piti pitää kiinni lautasesta, ettei tämä huitaissut lautasta, kuten C:n osalta (kohta 2).

Syytekohtien osalta edellä todetun lisäksi B on kertonut, että hän ei ole syöttänyt oksennettua ruokaa ja että hän ei tiedä, miksi E (kohta 1) ei halua hoitoon. Hän oli todennut F:lle, että jotain varmaan on tapahtunut tietämättä syytä ja että hän ei jatkossa hakeudu E:n lähelle, ellei tämä itse halua. B ei käsitä, mistä K:n (kohta 3) haluttomuus jauhelihaan johtuu. G:n kanssa (kohta 4) on sovittu syötävä määrä. Hän ei voi käsittää, mistä käsitys kuristamisesta on syntynyt. G:n sisko, joka oli esikouluryhmässä, on tullut vuorohoitoon iltapäivällä ja syönyt iltaruuan vuororyhmässä.

B on kertonut, että M (kohta 6), jonka omahoitaja hän on, on tullut iltavuoroon eri aikaan kuin muut lapset. M on pantu nukkumaan päiväunille, jota M on itkien vastustanut, mutta häntä ei ole jätetty yksin nukkumishuoneeseen, jossa on pimennysverhot.

B on edelleen kertonut, että hän on kokenut T:n, joka on hänen esimiehensä, syrjäyttävän häntä muun muassa sanomalla, että koulutus ynnä muu sellainen ei koske häntä, koska hän on niin vähän paikalla. B on pääluottamustehtävän vuoksi vapautettu viikossa yhdestä työpäivästä päivähoitajana. B on kokenut, että T ei hyväksy O:hon muualta siirrettyjä työntekijöitä, joita T ei ollut itse valinnut.

Muiden vuorohoitoryhmään kuuluvien kanssa B on kokenut menneen hyvin, vaikka ikäeroista johtuva kokemustausta on erilainen ja sen kautta myös käsitykset joistakin asioista saattavat poiketa toisistaan.

Q , joka on valmistunut lähihoitajaksi vuonna 2005 ja aloittanut hoitajana P:ssä samana vuonna siirtyen O:hon elokuussa 2007, on kertonut, että hän oli nähnyt A:n ja B:n pakkosyöttävän lapsia niskasta, päästä ja käsistä kiinnipitäen ja lusikoimalla lautaselle pantua ruokaa suuhun, kun suu vähän aukesi.

Q on myös kertonut, että hän oli syksyllä 2007 eräänä aamuna havainnut, kun B:n syöttäessä E:tä (kohta 1) tämän suusta oli oksennusrefleksillä tullut lautaselle muroja ja maitoa, jonka B oli uudestaan syöttänyt E:lle. Q oli myös P:n aikana havainnut, kun A ja B olivat pakkosyöttäneet C:tä (kohta 2) pitäen kiinni käsistä tai päästä. Myös K:ta (kohta 3) oli pakkosyötetty jonkun verran, ei kuitenkaan rajusti. Q oli kokenut, että K pelkäsi syöttötilanteessa.

Q on myös kertonut, että A ja B olivat syksyllä 2007 pakkosyöttäneet G:tä (kohta 4), vaikka tämä oli ollut oksentamisen partaalla. Q oli kahdesti havainnut, että B oli pannut hätääntyneenä itkeneen M:n (kohta 6) nukkumahuoneeseen, jonne M oli jäänyt yksin itkemään noin tunnin ajaksi. Q oli kokenut, että M oli itkenyt äitinsä perään eikä väsymystä, koska äiti oli sanonut M:n jo nukkuneen. Q oli kokenut hankalaksi puuttua tilanteeseen.

Q on T:ltä saanut ohjeeksi, että jos lapsi ei syö, tätä ei syötetä, vaan annetaan syötävää, kun lapsi kokee itsensä nälkäiseksi. Vuorohoitoryhmässä oli 28 lasta ja O:ssa Q:n arvion mukaan yhteensä vajaa 100 lasta.

Q on vielä kertonut, että ilmapiiri O:ssa oli aika kireä. Suuri ryhmäkoko rasitti henkilökuntaa. Hän oli myös kokenut, että A:n ja B:n menettelytavat ahdistivat muuta henkilökuntaa. Hänen sekä A:n ja B:n välillä oli aika paljon kitkaa. Q oli kokenut näiden kohdistavan häneen halveksuntaa. Hän aisti, ettei esimerkiksi S halunnut olla näiden kanssa samassa työvuorossa.

Q oli loppuvuonna 2007 kehityskeskustelussa T:n kanssa tuonut esille A:n ja B:n menettelytavat ja vaatinut niihin puuttumista. Hän ei ollut ennen tätä keskustellut asiasta muiden työntekijöiden kanssa.

R on kertonut, että hän on valmistunut lähihoitajaksi vuonna 2007 ja aloittanut työn ensimmäisessä työpaikassa O:ssa saman vuoden elokuussa.

R on kertonut, että hän oli havainnut syksyllä 2007, että B oli pitänyt itkevää E:tä (kohta 1) takaraivolta kiinni ja pannut täyden lusikallisen tämän suuhun, vaikka E ei R:n käsityksen mukaan olisi enää jaksanut syödä. E on "yökännyt" ruuan, mihin syöttäminen oli päättynyt. R oli myös kuullut B:n sanoneen itkevälle G:lle (kohta 4), että "sähän syöt" B:n antaessa tälle välipalaa.

R on kertonut keskustelleensa asiasta myös havaintoja tehneiden Q:n ja S:n sekä myös muiden työntekijäiden kanssa, joilla ei kuitenkaan ollut havaintoja A:n tai B:n epäasiallisesta menettelystä. Myöhemmin hän oli keskustellut myös T:n kanssa tämän otettua asian esille.

R on kysyttäessä syöttämisen ohjeista sanonut, että "jo maalaisjärkikin sanoo", ettei lasta pidä syöttää, jos hän ei halua syödä. Lapsi saa ruokaa silloin, kun hänen on nälkä.

S on kertonut, että hän on toiminyt perhepäivähoitajana vuodesta 1990 ja työskennellyt P:ssä 2006 alkaen, josta siirtynyt O:hon elokuussa 2007. Hän oli kokenut, että A:n ja B:n suhtautuminen lapsiin oli jyrkkää ja siitä puuttui lempeys. B:n "suostuttelu" ruokailuun oli S:n mukaan uhkailevaa ja hänen käsityksensä mukaan pelotti lapsia. Hän oli O:ssa harvoin B:n kanssa samassa työvuorossa, mutta yöhoitajana oli useimmin työvuorossa A:n kanssa.

S on kertonut, että E (kohta 1) on herkkä, itkevä lapsi ja että A ja B olivat usein P:n aikana laittaneet E:n itkemään yksin nukkumahuoneeseen. Ruokailussa A ja B olivat auttamalla "reippaasti" pitäen hartioista kiinni pakonomaisesti panneet lusikalla ruokaa E:n suuhun, kun suostuttelu ja kovaääninen määrääminen ei ollut auttanut. E:n oli syötävä lautanen tyhjäksi.

S oli havainnut P:n aikana, että A ja B olivat syöttäneet C:tä (kohta 2) pitäen tätä tiukasti sylissä. C oli itkenyt jo ruokailun alkaessa. K (kohta 3) oli myös itkenyt jo ruokailuun tullessaan, ja A ja B olivat syöttäneet häntä hartioista kiinnipitäen. S oli myös nähnyt tilanteen, jossa A oli G:n (kohta 4) selän takana ollen pitänyt tätä kädellään otsasta ja hartiasta kiinni ja syöttänyt tälle yhden lusikallisen ruokaa. S on nähnyt, kun A on hakenut "kovakouraisesti" I:n (kohta 5) eteiskäytävältä takaisin osastolle.

S on kertonut, että hänen käsityksensä on, että jos lapsi ei syö suostutteluinkaan, ruokailu jää väliin ja lapsi saa ruokaa seuraavalla ruokailulla. S ei kuitenkaan tiedä virallista ohjeistusta.

S on keskustellut syksyn 2007 aikana A:n ja B:n menettelystä lapsia kohtaan Q:n ja R:n kanssa, jotka olivat tehneet havaintoja A:n ja B:n epäasianmukaisesta menettelystä, sekä U:n kanssa, jolla ei ollut näitä havaintoja. Ilmapiiri työpaikalla O:ssa oli ollut negatiivinen S:n käsityksen mukaan sen vuoksi, että vuorohoitoryhmä oli siirtynyt pienestä isoon yksikköön, että työpaikalla oli uusia toimintatapoja ja uusia työtovereita. A ja B olivat suhtautuneet vähättelevästi nuoriin työntekijöihin Q:hun ja R:ään.

Ruokailun menettelytavat olivat keväällä 2008 muuttuneet siten, että lapset saivat itse valita ja ottaa haluamansa määrän haluamaansa ruokaa. Ruokailut olivat huhtikuusta alkaen muuttuneet iloisiksi.

T on kertonut olleensa A:n ja B:n esimies vuodesta 2004 alkaen. Hän oli jo P:n aikana kehityskeskustelussa puuttunut heidän kovaäänisyyteensä ja kovakouraisuuteensa lapsia kohtaan, mitä hän oli myös itse havainnut. O:ssa ohjeet lasten kohteluun muodostuvat hoitajan peruskoulutuksesta, kehityskeskusteluista työntekijän kanssa, keskusteluista lasten vanhempien kanssa, joissa keskusteluissa sovitaan lasten hoidosta ja siinä saadut tiedot jaetaan kaikille hoitajille, sekä ammattikirjallisuudesta. Kehityskeskustelun tärkeä osa on päiväkodin perustehtävä: lapsen hoito ja kasvatus.

T on kertonut, että Q oli kehityskeskustelussa 3.12.2007 tuonut esille havaintonsa A:n ja B:n lapsiin kohdistamasta epäasiallisesta käyttäytymisestä ja pakkosyöttämisestä. Tämän perusteella T oli haastatellut vuorohoito- ja pienten lasten ryhmän 15 työntekijää, joista kolmella oli havaintoja A:n ja B:n harjoittamasta pakkosyöttämisestä ja joillakin muillakin A:n ja B:n epäasiallisesta kohtelusta lapsia kohtaan. Tämän perusteella T oli tammikuun alussa 2008 keskustellut erikseen A:n ja B:n kanssa.

Näytön arviointia

F:n, L:n, H:n, J:n ja N:n kertomukset lasten käyttäytymisestä ovat uskottavia. Eräiden lasten oireisiin ja lausumiin on saattanut vaikuttaa se, että epäilyjä on ryhdytty selvittämään ja niistä keskustelemaan myös lasten kuullen vuodenvaihteen 2007 - 2008 jälkeen, mikä vähentää muun ohella niiden arvoa todisteena.

A:n ja B:n kertomukset ovat myös uskottavia.

Q:n, R:n ja S:n muistikuviin ja käsityksiin on saattanut vaikuttaa heidän keskinäiset keskustelunsa syksyllä 2007 A:n ja B:n menettelystä. Työpaikan henkilösuhteissa olleet jännitteet ovat myös saattaneet kärjistää kertomuksia, mihin viittaa myös se, ettei väitettyjä tekoja ole tuotu esiin ennen kuin Q:n ja T:n välisissä kehityskeskusteluissa ja että viidestätoista hoitajasta vain Q, R ja S ovat kertoneet T:lle väitetystä A:n ja B:n lapsiin kohdistamasta pakkosyöttämisestä.

T:n kertomus on sinänsä uskottava.

Johtopäätökset näytöstä

Käräjäoikeus toteaa, että päiväkoti O on aloittanut toimintansa elokuussa 2007, jolloin nyt kysymyksessä oleva vuorohoitoryhmä on siirtynyt omasta päiväkodista suuren, lähes sadan lapsen päiväkodin osastoksi. Todistelusta voidaan päätellä, että muutokset olivat vaikuttaneet työilmapiiriin kielteisesti. On hyvin mahdollista, että lasten rauhattomuus ja muut oireet ovat ainakin osaksi johtuneet päiväkodin yleisestä ilmapiiristä. Lasten oireiden muutokseen keväällä 2008 on saattanut vaikuttaa myös muutokset päiväkodin toiminnassa, kuten ruokailutavan muutos, jossa lapset itse ottavat haluamansa määrän haluamaansa ruokaa.

Todistelusta voidaan myös päätellä, että A ja B olivat ankaria ja tiukkoja lapsia kohtaan siten, että he vaativat lapsia syömään tai ainakin maistamaan tarjolla ollutta ruokaa. Myös E:n kielteinen suhtautuminen B:hen hoitajana tukee käsitystä B:n ankaruudesta. Osaksi A:n ja B:n omilla kertomuksilla sekä Q:n, R:n ja S:n kertomuksilla on näytetty toteen, että A ja B ovat syöttäessään syytteessä tarkoitettuja lapsia vieneet lusikan lapsen suuhun, vaikka tämä oli jopa itkien vastustanut syömistä. Tuolloin he ovat myös pitäneet lapsia kiinni käsistä, päästä, niskasta tai hartioista.

Sen sijaan käräjäoikeus katsoo jääneen näyttämättä, että B olisi syöttänyt E:lle tämän oksentamaa ruokaa. Tavatonta ei ole, että lapsi pulauttaa ruokaa suustaan. Yksinomaan Q:n käsitys siitä, että lautaselle suusta tullet murot ja maito olisivat oksennettua ruokaa, ei ole riittävä näyttö väitetystä oksennuksen syöttämisestä.

A:n oman ja erityisesti S:n kertomuksen perusteella on näytetty toteen, että A on käsivarresta kiinni ottaen hakenut I:n eteiskäytävältä omalle osastolle. Sen sijaan käräjäoikeus katsoo jääneen näyttämättä toteen, että A:n menettelystä olisi aiheutunut I:lle mustelmia. J:n kertomus tammikuussa 2008 I:n käsivarressa havaitsemistaan mustelmista ei ole riittävä näyttö siitä, että A olisi aiheuttanut nuo mustelmat.

B:n, Q:n ja S:n kertomuksilla on näytetty toteen, kahden ensin mainitun kertomuksella, että B oli laittanut itkevän M:n nukkumishuoneeseen, sekä S:n kertomuksella, että A ja B olivat laittaneet itkevän E:n nukkumishuoneeseen. Itkevät lapset olivat jääneet huoneeseen.

Rikosoikeudellinen arviointi

Pahoinpitelyrikoksen tunnusmerkistö edellyttää, että joku tekee toiselle väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä tai aiheuttaa toiselle kipua. Rikos edellyttää tahallisuutta.

Käräjäoikeus toteaa, että A ja B ovat päiväkoti O:n arvojen vastaisesti kohdelleet lapsia ankarasti ja tiukasti. Tämä ei sellaisenaan toteuta pahoinpitelyrikoksen tunnusmerkistöä.

Kun kysymyksessä on ollut runsaan kahdenkymmenen lapsen vuorohoitoryhmä ja siinä on ollut kerrallaan kaksi tai kolme hoitajaa, jo ryhmän lasten turvallisuuteen tähtäävä valvonta lienee edellyttänyt jonkinlaista tiukkuutta. Valvonta myös edellyttää, että lapset ovat heille varatulla osastolla, johon heidät on tarvittaessa lapsesta kiinni ottaen haettava takaisin. Hoitotyö myös edellyttää, että lapsi saa tarvitsemansa ravinnon hoidon aikana. Hoitajan kokemustaustan erilaisuus saattaa vaikuttaa siihen, milloin syöttäminen on lopetettava, jos lapsi ei halua syödä ruokaansa. Ainakaan kysymyksessä olevan suuruisessa ryhmässä ei liene mahdollista, että Q:n ja R:n toteamin tavoin lapset syövät haluamanaan aikana heille mieluista ruokaa. Myös syötettävän lapsen ja muidenkin lasten turvallisuuden takaamiseksi on mahdollista, että lasta on pidettävä sopivin tavoin kiinni syötettäessä eikä tämä siten toteuta pahoinpitelyrikoksen tunnusmerkistöä.

Mitä tulee E:n ja M:n laittamiseen nukkumishuoneeseen, käräjäoikeus toteaa, että hoitajan tehtävänä on arvioida lapsen itkemisen syy. Jää mahdolliseksi, että lapset ovat B:n toteamin tavoin itkeneet väsymystään. Sillä, onko lapsen luo jäänyt hoitaja, ei ole merkitystä syytteessä väitettyjä rikoksia arvioitaessa.

Käräjäoikeus katsoo, ettei mikään viittaa siihen, että A tai B olisivat menettelyllään tarkoittaneet aiheuttaa kipua lapsille tahi kuritustarkoituksin tai muutoin käyttää lapsia kohtaan väkivaltaa pahoinpitelyrikoksen edellyttämin tavoin. Käräjäoikeus katsoo myös, ettei heidän menetellessään edellä todetuin tavoin ole pitänytkään käsittää, että he syyllistyvät pahoinpitelyrikokseen.

Tämän vuoksi käräjäoikeus katsoo, että syytteet ovat jääneet näyttämättä toteen.

Oikeudenkäyntikulut

Koska syytteet on hylätty, valtion on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1a §:n nojalla korvattava A:n ja B:n oikeudenkäyntikulut. Asian laatu ja päämiesten lukumäärä huomioon ottaen asianajosta aiheutuneet 6.002,40 euron kustannukset ovat kohtuulliset.

VASTAAJA

A

TUOMIOLAUSELMA

HYLÄTYT SYYTTEET

1) Pahoinpitely 6.8.2007 - 20.1.2008, Hattula
2) Lievä pahoinpitely 1.4.2007 - 20.1.2008, Hattula
3) Pahoinpitely 1.4.2007 - 20.1.2008, Hattula
4) Pahoinpitely 1.4.2007 - 20.1.2008, Hattula
5) Lievä pahoinpitely 6.8.2007 - 20.1.2008, Hattula

KORVAUSVELVOLLISUUS

Syyttäjän todistelukustannuksia koskeva korvausvaatimus hylätään.

Yhteinen korvausvelvollisuus yhteisellä tuomiolauselmalla.

VASTAAJA

B

TUOMIOLAUSELMA

HYLÄTYT SYYTTEET

1) Pahoinpitely 6.8.2007 - 20.1.2008, Hattula
2) Lievä pahoinpitely 1.4.2007 - 20.1.2008, Hattula
3) Pahoinpitely 1.4.2007 - 20.1.2008, Hattula
4) Pahoinpitely 6.8.2007 - 20.1.2008, Hattula
6) Pahoinpitely 6.8.2007 - 20.1.2008, Hattula

KORVAUSVELVOLLISUUS

Syyttäjän todistelukustannuksia koskeva korvausvaatimus hylätään.

Yhteinen korvausvelvollisuus yhteisellä tuomiolauselmalla.

TUOMIOLAUSELMA

YHTEISET LAUSUNNOT

A
B

Valtion varoista maksetaan asianajaja Kaija Kessille

• asianomistaja E:n avustamisesta palkkiona 270 euroa ja arvonlisäverona 59,40 euroa eli yhteensä 329,40 euroa,

• asianomistaja K:n avustamisestä palkkiona 270 euroa ja arvonlisäverona 59,40 euroa eli yhteensä 329,40 euroa,

• asianomistaja G:n avustamisesta palkkiona 270 euroa ja arvonlisäverona 59,40 euroa eli yhteensä 329,40 euroa,

• asianomistaja I:n avustamisesta palkkiona 270 euroa ja arvonlisäverona 59,40 euroa eli yhteensä 329,40 euroa ja

• asianomistaja M:n avustamisesta palkkiona 270 euroa ja arvonlisäverona 59,40 euroa eli yhteensä 329,40 euroa,

jotka jäävät valtion vahingoksi.

Valtio velvoitetaan suorittamaan A:lle ja B:lle yhteisesti korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 6.002,40 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 11.8.2008 lukien.

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet

Laamanni Risto Setälä
Lautamiehet

TURUN HOVIOIKEUS TUOMIO 21.10.2009

RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

Hämeenlinnan käräjäoikeus 7. os. 11.7.2008 nro 570
(liitteenä)

ASIA

Pahoinpitely ym.

VALITTAJAT

Kihlakunnansyyttäjä Matti Torkkel
E, edustajanaan huoltajansa F
G, edustajanaan huoltajansa H
I, edustajanaan huoltajansa J
K, edustajanaan huoltajansa L
M, edustajanaan huoltajansa N

VASTAPUOLET

A
Syyttäjän, E:n, K:n, G:n ja I:n vastapuolena

B
Syyttäjän, E:n, K:n, G:n ja M:n vastapuolena

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Valitukset

Syyttäjä on vaatinut, että A tuomitaan kohdissa 1-5 syytteen mukaisesti lievistä pahoinpitelyistä. Lisäksi syyttäjä on vaatinut, että B tuomitaan kohdissa 1-4 ja 6 syytteen mukaisesti lievistä pahoinpitelyistä. Vielä syyttäjä on vaatinut, että valtio vapautetaan velvollisuudesta korvata A:n ja B:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeuden osalta ja että A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle sen varoista hovioikeuden pääkäsittelyssä maksetut todistelukustannukset.

Vaatimustensa perusteiksi syyttäjä on lausunut, että A ja B ovat menetelleet syytteessä kuvatulla tavalla. Pahoinpitelyrikoksen tunnusmerkistön täyttyminen ei edellytä ruumiillisen väkivallan käyttöä. A ja B ovat työhönsä koulutettuja, heillä on pitkä työkokemus lastenhoitoalalta ja lisäksi heitä oli jo aikaisemmin huomautettu menettelystään. Heidän oli siten tullut käsittää, että heidän menettelynsä loukkaa sen kohteina olleiden lasten henkilökohtaista koskemattomuutta ja on lapsia loukkaavaa ja alistavaa. Teot olivat kohdistuneet lapsiin, jotka olivat olleet iältään vuodesta neljään vuoteen, ja näille oli aiheutunut teoista haitallisia seurauksia.

E on vaatinut, että A ja B tuomitaan kohdassa 1 rangaistukseen ensisijaisesti pahoinpitelystä ja toissijaisesti lievästä pahoinpitelystä. K on vaatinut, että A ja B tuomitaan kohdassa 3 rangaistukseen ensisijaisesti pahoinpitelystä ja toissijaisesti lievästä pahoinpitelystä. G on vaatinut, että A ja B tuomitaan kohdassa 4 rangaistukseen ensisijaisesti pahoinpitelystä ja toissijaisesti lievästä pahoinpitelystä. I on vaatinut, että A tuomitaan kohdassa 5 syyttäjän syytteen mukaisesti lievästä pahoinpitelystä. M on vaatinut, että B tuomitaan kohdassa 6 rangaistukseen ensisijaisesti pahoinpitelystä ja toissijaisesti lievästä pahoinpitelystä.

E, K, G, I ja M ovat lausuneet vaatimustensa yhteisinä perusteina, että rikoksilla on loukattu heidän ruumiillista koskemattomuuttaan ja niillä on aiheutettu psyykkistä pahoinvointia. Käräjäoikeus on arvioinut näyttöä virheellisesti.

Vastaus

A ja B ovat yhteisessä vastauksessaan vaatineet, että valitukset hylätään ja että valtio velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa korkoineen. Vastauksensa perusteina he ovat lausuneet, että he eivät olleet aiheuttaneet asianomistajille kipua, vahingoittaneet heidän terveyttään tai aiheuttaneet heille mielenterveyden häiriöitä. Lasten oireilu ei ollut aiheutunut A:n ja B:n menettelystä. Lapsia syötettäessä heille ei ollut aiheutettu kipua eikä lapsille ollut syötetty oksennusta.

TODISTELU HOVIOIKEUDESSA

Hovioikeus on ottanut vastaan saman näytön kuin käräjäoikeus.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Hovioikeudessa esitetty näyttö

Todistelutarkoituksessa ja todistajina kuullut henkilöt ovat kertoneet hovioikeudessa oleellisin osin samoin, kuin heidän kertomakseen on käräjäoikeuden tuomioon kirjattu. S ja Q ovat lisäksi täsmentäneet käräjäoikeudessa antamiaan kertomuksia jäljempänä selostetuin tavoin.

Syyksilukeminen

Kohdat 1-4, syömään pakottaminen

Rikoslain 21 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan, on tuomittava pahoinpitelystä. Saman luvun 7 §:n mukaan jos pahoinpitely, huomioon ottaen väkivallan, ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksen tai terveyden vahingoittamisen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä pahoinpitelystä.

Lainkohtien säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen mukaan ruumiillisen väkivallan tekemisessä toiselle on kysymys pahoinpitelystä toimintona, jolla loukataan toisen ruumiillista koskemattomuutta. Tämä tunnusmerkistön osa koskee siten pahoinpitelyä ulkoisena toimintona, josta voi aiheutua toiselle vamma tai muu terveyden vahingoittuminen, mutta on myös mahdollista, että siitä ei aiheudu mitään näkyvää seurausta (HE 94/1993 vp, s. 95). Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että rikoksen voi toteuttaa esimerkiksi hiusten leikkaaminen vastoin uhrin suostumusta. Tällöin kysymys on toiminnosta, jolla loukataan toisen ruumiillista koskemattomuutta (Ari-Matti Nuutila kirjassa Rikosoikeus, 2009, s. 505).

Q:lla, R:llä ja S:llä on ollut päiväkodissa tilaisuus tehdä välittömiä havaintoja A:n ja B:n menettelystä. Hovioikeus ei pidä uskottavana, että työpaikan ilmapiirillä tai henkilösuhteilla olisi kärjistävää vaikutusta heidän kertomuksiinsa. Koska asiassa ei ole tuotu esiin muitakaan heidän uskottavuuttaan horjuttavia tekijöitä, hovioikeus katsoo heidän kertomuksillaan näytetyksi, että A ja B ovat pakottaneet syytekohdissa 1-4 mainittuja lapsia syömään ruokaa pitämällä lapsia kiinni käsistä, päästä, niskasta tai hartioista taikka painamalla lapsia itseään vasten. Kohdan 1 osalta hovioikeus katsoo kuitenkin jääneen näyttämättä, että E:n suustaan niin sanotusti pullauttama ruoka olisi ollut oksennusta ja että B olisi syöttänyt E:lle tämän oksentamaa ruokaa.

Kohtien 1-4 oikeudellisen arvioinnin osalta hovioikeus toteaa, että lasta voi olla tarve pitää sopivin tavoin kiinni esimerkiksi kädestä hänen syödessään. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa ei ole kuitenkaan ollut kysymys tällaisesta menettelystä. Q:n, R:n ja S:n kertomuksilla on tullut näytetyksi, että A ja B ovat pitäneet lapsia kiinni ja pakottaneet näitä syömään, vaikka on ollut selvästi havaittavissa, että lapset ovat olleet peloissaan ja haluttomia syömään. S:n kertomuksella on lisäksi näytetty, että mikäli lapsi ei ollut suostunut syömään, A ja B olivat vieneet lusikan väkisin tämän suuhun hampaiden välistä. Hovioikeus katsoo, että A:n ja B:n menettely on pahoinpitelyn tunnusmerkistössä tarkoitettua ruumiillista väkivaltaa. Pahoinpitelyt, huomioon ottaen väkivallan ja ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksen vähäisyys, ovat kuitenkin kokonaisuutena arvostellen vähäisiä. Näillä perusteilla A ja B ovat syyllistyneet kohdissa 1-4 lieviin pahoinpitelyihin.

Teoilla aiheutettujen seurausten osalta hovioikeus katsoo, että syy-yhteys lasten oireilun sekä A:n ja B:n menettelyn välillä on jäänyt osin epäselväksi. On jäänyt näyttämättä, että K:n painajaiset sekä G:n ruokahaluttomuus ja vatsakivut olisivat seurausta A:n ja B:n menettelystä. Hovioikeus katsoo näytetyksi, että A:n ja B:n menettelystä on aiheutunut E:lle pelkoja ja itkuisuutta, K:lle itkuisuutta sekä G:lle haluttomuutta mennä hoitoon.

Kohta 5

Hovioikeuden vastaanottama näyttö ei anna aihetta arvioida asiaa tältä osin toisin kuin käräjäoikeus on arvioinut.

Itkevän lapsen jättäminen yksin erilliseen huoneeseen kohdissa 1 ja 6

Q on tarkentanut käräjäoikeudessa antamaansa kertomustaan siten, että päiväkodin nukkumahuone on ikkunallinen ja hämärä, mutta ei pimeä. S:n kertomuksella on tullut näytetyksi, että B on vienyt kohdassa 1 kerrotulla tavalla E:n ja kohdassa 6 kerrotulla tavalla M:n erilleen muista itkemään nukkumishuoneeseen.

Lasten päivähoidosta annetun lain 1 luvun 2 a §:n 2 ja 3 momenttien mukaan päivähoidon tulee muun ohessa tarjota lapselle jatkuvat, turvalliset ja lämpimät ihmissuhteet ja edistää lapsen sosiaalista ja tunne-elämän kehitystä. Hovioikeus toteaa, että B:n menettely ei vastaa lain päivähoidolle asettamia edellytyksiä. Kyseistä menettelyä ei voida kuitenkaan katsoa pahoinpitelyn tunnusmerkistössä tarkoitetuksi väkivallaksi eikä ole näytetty, että sillä olisi vahingoitettu toisen terveyttä.

Rangaistukset

A ja B tuomitaan rikoslain 21 luvun 7 §:n mukaisesti sakkorangaistukseen.

Oikeudenkäyntikulut ja todistelukustannukset

A ja B tuomitaan kumpikin neljästä lievästä pahoinpitelystä ja molempien osalta hylätään yksi syytekohta. Hovioikeus katsoo, ettei asiassa ole oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:n 2 momentissa tarkoitettua erityistä syytä velvoittaa valtiota korvaamaan A:n ja B:n oikeudenkäyntikuluja osaksikaan.

A ja B ovat hävinneet asian E:tä, K:ta ja G:tä koskevien syytekohtien osalta. He ovat siten oikeusapulain 22 §:n 1 momentin nojalla yhteisvastuullisesti velvollisia korvaamaan valtiolle sen varoista mainittujen asianosaisten avustamisesta asianajaja Kessille käräjäoikeuden ja hovioikeuden osalta maksetut määrät korkoineen. A ja B ovat lisäksi oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla velvolliset korvaamaan valtiolle sen varoista hovioikeuden pääkäsittelyssä maksettaviksi määrätyt todistelukustannukset syytekohtiin 1-4 liittyviltä osin.

Hovioikeuden ratkaisun lopputulos ilmenee tuomiolauselmista.

TUOMIOLAUSELMA

VASTAAJA

A

TUOMIOLAUSELMA

Muutokset käräjäoikeuden tuomiolauselmaan

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

1) Lievä pahoinpitely 6.8.2007 - 20.1.2008
2) Lievä pahoinpitely 1.4.2007-20.1.2008
3) Lievä pahoinpitely 1.4.2007-20.1.2008
4) Lievä pahoinpitely 6.8.2007-20.1.2008

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

YHTEINEN SAKKORANGAISTUS
Syyksi luetut rikokset 1-4
30 päiväsakkoa a 15 euroa = 450 euroa

LAINKOHDAT

Kaikkiin rikoksiin sovelletut lainkohdat:
Rikoslaki 21 luku 7 §

HYLÄTYT SYYTTEET

5) Lievä pahoinpitely 6.8.2007 - 20.1.2008

KORVAUSVELVOLLISUUS

Yhteinen korvausvelvollisuus yhteisellä tuomiolauselmalla.
Muilta osin käräjäoikeuden tuomiolauselma jää voimaan.

VASTAAJA

B

TUOMIOLAUSELMA

Muutokset käräjäoikeuden tuomiolauselmaan

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

1) Lievä pahoinpitely 6.8.2007-20.1.2008
2) Lievä pahoinpitely 1.4.2007-20.1.2008
3) Lievä pahoinpitely 1.4.2007-20.1.2008
4) Lievä pahoinpitely 6.8.2007-20.1.2008

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

YHTEINEN SAKKORANGAISTUS
Syyksi luetut rikokset 1-4
30 päiväsakkoa a 22 euroa = 660 euroa

LAINKOHDAT

Kaikkiin rikoksiin sovelletut lainkohdat:
Rikoslaki 21 luku 7 §

HYLÄTYT SYYTTEET

6) Pahoinpitely 3.9.2007 - 20.1.2008

KORVAUSVELVOLLISUUS

Yhteinen korvausvelvollisuus yhteisellä tuomiolauselmalla.
Muilta osin käräjäoikeuden tuomiolauselma jää voimaan.

TUOMIOLAUSELMA

YHTEISET LAUSUNNOT

Muutokset käräjäoikeuden tuomiolauselmaan

A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle E:n, K:n ja G:n avustamisesta Kessille käräjäoikeudessa maksetut 988,20 euroa. Siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tämän korvauksen tuomitsemispäivästä, sille on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa mainitun korkokannan mukaan.

I:n ja M:n avustamisesta käräjäoikeudessa Kessille maksetut määrät jäävät valtion vahingoksi.

Valtio vapautetaan velvollisuudesta suorittaa A:lle ja B:lle korvausta oikeudenkäyntikuluista.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiolauselma jää voimaan.

Valtion varoista maksetaan asianajaja Kaija Kessille

• asianomistaja E:n avustamisesta hovioikeudessa palkkiona 600 euroa ja arvonlisäveron osuutena 132 euroa eli yhteensä 732 euroa,

• asianomistaja K:n avustamisesta hovioikeudessa palkkiona 550 euroa ja arvonlisäveron osuutena 121 euroa eli yhteensä 671 euroa,

• asianomistaja G:n avustamisesta hovioikeudessa palkkiona 550 euroa ja arvonlisäveron osuutena 121 euroa eli yhteensä 671 euroa,

• asianomistaja I:n avustamisesta hovioikeudessa palkkiona 550 euroa ja arvonlisäveron osuutena 121 euroa eli yhteensä 671 euroa ja

• asianomistaja M:n avustamisesta hovioikeudessa palkkiona 550 euroa ja arvonlisäveron osuutena 121 euroa eli yhteensä 671 euroa.

A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle E:n, K:n ja G:n avustamisesta Kessille hovioikeudessa maksetut 2.074 euroa. Siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tämän korvauksen tuomitsemispäivästä, sille on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan.

I:n ja M:n avustamisesta hovioikeudessa Kessille maksetut määrät jäävät valtion vahingoksi.

A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle sen varoista F:n, D:n, L:n, H:n, Q:n, R:n, S:n ja T:n kuulemisesta hovioikeudessa aiheutuneet todistelukustannukset 1.411,37 euroa.

J:n ja N:n kuulemisesta hovioikeudessa syntyneet todistelukustannukset jäävät valtion vahingoksi.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenneuvos Pirkko Mikkola
hovioikeudenneuvos Kaarlo Mikkola
hovioikeudenneuvos Kaarina Syysvirta

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Korkeimman oikeuden ratkaisu 22.4.2010 : Ei valituslupaa