5.1.2009

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 13.3.2008

Kantaja A C:n kuolinpesän osakkaana
Kantaja B C:n kuolinpesän osakkaana

Vastaaja Suomen valtio, edustajanaan Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskus

SELOSTUS ASIASTA

C on työskennellyt sähköasentajana D Oy:n palveluksessa 17.12.1973 alkaen 15.2.2007 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka. Yhtiö on lomauttanut hänet 19.7.2004 alkaen. Hän oli lomautettuna kuollessaan. Lomautus tuli kestäneeksi yhdenjaksoisesti työsopimuslain 5 luvun 7 §:n mukaiset vähintään 200 päivää helmikuun alussa 2005.

Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskus on hylännyt päätöksellään 22.8.2007 nro 912/2007 C:n kuolinpesän palkkaturvahakemuksen: oikeutta haettuihin saataviin ei ollut syntynyt, koska työsopimus ei ollut päättynyt työntekijän irtisanomisen johdosta vaan työsopimuksen raukeamiseen työntekijän kuollessa.

C tai työnantaja ei irtisanonut työsopimusta.

Asiassa on kysymys siitä, onko yhdenjaksoisesti vähintään 200 päivää lomautettuna olleen työntekijän kuolinpesällä oikeus saada korvauksena irtisanomisajan palkka, kun työsopimus päättyy työntekijän kuolemaan työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentissa nimenomaisesti mainitun irtisanomisen asemesta.

Kanteessa vaaditun määrän osalta asia on riidaton.

Työnantajayhtiö on ollut toiminnassa koko C:n lomautuksen ajan. Työsopimuslain 5 luvun 7 §:n mukaan:

• 1 mom: Työntekijä saa lomautuksen aikana irtisanoa työsopimuksensa sen kestosta riippumatta ilman irtisanomisaikaa. Jos lomautuksen päättymisaika on työntekijän tiedossa, tätä oikeutta ei ole lomautuksen päättymistä edeltävän seitsemän päivän aikana.

• 2 mom: Jos työnantaja irtisanoo lomautetun työntekijän työsopimuksen päättymään lomautuksen aikana, työntekijällä on oikeus saada irtisanomisajan palkkansa. Työnantaja saa vähentää irtisanomisajan palkasta 14 päivän palkan, jos työntekijä on lomautettu lain tai sopimuksen mukaista yli 14 päivän lomautusilmoitusaikaa käyttäen.

• 3 mom: Jos työntekijä irtisanoo työsopimuksensa lomautuksen kestettyä yhdenjaksoisesti vähintään 200 päivää, hänellä on oikeus saada korvauksena irtisanomisajan palkkansa, kuten 2 momentissa säädetään.

Kanne

A ja B ovat vaatineet C:n oikeudenomistajina, että käräjäoikeus vahvistaa Suomen valtiota vastaan, että heillä on D Oy:ltä C:n työnantajana työsuhteeseen perustuva saatava, jonka pääoma on 11.373,71 euroa ja jolle on kertynyt korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa 15.2.2007 lukien.

Lisäksi Suomen valtio tulee velvoittaa korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut 1.092 eurolla laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Kantajilla on saatava D Oy:ltä, sekä yhtiön maksukyvyttömyyden vuoksi heillä on edelleen saatava Suomen valtiolta. Kantajilla on asialegitimaatio. Lain tulkinnasta riippuu, onko heidän kanteensa hylättävä vai hyväksyttävä, mutta tutkimatta sitä ei voi jättää.

Kanne perustuu sekä siihen, että 200 päivää lomautettuna ollut C olisi ollut eläessään oikeutettu saamaan irtisanoessaan työsuhteen irtisanomisajan palkan, että siihen, että D Oy:n on lomautuksen jatkuttua 200 päivää katsottava suhtautuneen työsuhteeseen päättyneenä.

C:n lomautus kesti yli 2,5 vuotta, joten ei ole epäselvää, etteikö lomautuksen kesto ollut riittävä osoittaakseen, että työnantaja oli tosiasiallisesti tarkoittanut päättää C:n työsuhteen.

Työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momenttia ei voida tulkita suppeasti siten, että sen sanamuoto ei voisi koskea myös tilanteita, joissa työsopimus on päättynyt työntekijän kuolemaan.

Aikaisemmin voimassa olleen työsopimuslain (320/1970) 42 §:n 3 momentin (106/1996) mukainen vähintään 200 päiväksi lomautetun työntekijän oikeus irtisanomisajan palkkaan rajoittui irtisanomistilanteisiin. Työnantajalla oli oikeus edellyttää lomautuksen aikana irtisanoutuneen työntekijän tekevän irtisanomisaikana työtä vastineeksi irtisanomisajan palkasta.

Tätä oikeutta työnantajalla ei kuitenkaan ole nykyisen työsopimuslain mukaan. Lainmuutoksen voidaan katsoa korostavan sitä, että irtisanomisajan palkan maksuvelvollisuus perustuu siihen, että lomautettuaan työntekijän vähintään 200 päiväksi työnantajan on katsottava tosiasiassa irtisanoneen työsopimuksen - maksamatta irtisanomisajan palkkaa.

Prejudikaateilla KKO:1994:24, 1995:91 ja 1995:92 työnantaja on velvoitettu maksamaan lomautuksen aikana työsopimuksensa irtisanoneille työntekijöille irtisanomisajan palkan. Pitkään kestänyt lomautus osoitti työnantajan tosiasiallisesti tarkoittaneen, että työntekijöiden työsuhde oli päättynyt.

Työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentin tulkinnassa on otettava huomioon, että koko työsopimuslaissa ei ole työntekijän kuolemaa koskevia säännöksiä lukuunottamatta 13 luvun 5 §:n 1 momentin säännöstä työntekijän perheenjäsenten oikeudesta käyttää työsuhdeasuntoa työsuhteen päättyessä työntekijän kuoleman johdosta.

Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskus on hylännyt palkkaturvahakemuksen sillä perusteella, että saatavien perustetta ei ollut selvitetty, mutta ei sillä perusteella, että saatavien määrä olisi ollut riitainen.

Saatavat muodostuvat 4 kuukauden irtisanomisajan palkasta (8 933,72 euroa), 4 kuukauden vuosilomakorvauksesta (929,52 euroa), Talotekniikka-alan sähköasennustoimialan työehtosopimukseen (s. 104) perustuvasta vuosilomakorvauksen 50 %:n korotusosasta (464,76 euroa) ja odotusajan palkasta (619,68 euroa).

Vastaus

Suomen valtio edustajanaan Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskus on vaatinut, että kanne hylätään perusteeltaan ja että kantajat velvoitetaan suorittamaan vastaajalle oikeudenkäyntikulut 900 euroa laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien. Määrän osalta vastaajalla ei ole huomauttamista.

Perusteet

C:n työsuhde päättyi 15.2.2007 poikkeuksellisesti työsopimuksen rauettua C:n kuoleman vuoksi.

Työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentin mukainen oikeus on nimenomaan työntekijän oikeus. Hän voi harkita parhaaksi katsomallaan tavalla, irtisanooko hän työsopimuksensa vai pitääkö hän työsuhteensa voimassa. C ei ollut halunnut päättää työsuhdettaan pitkästä lomautuksen kestosta huolimatta. Vastaava säännös oli myös aiemmin voimassa olleen työsopimuslain 42 §:n 3 momentissa, joka lisättiin työsopimuslakiin vuonna 1996.

Kantajien viittaamat korkeimman oikeuden ratkaisut ovat menettäneet nyt käsiteltävänä olevan asian kannalta merkityksensä. Tuohon aikaan työsopimuslaissa ei ollut säännöstä työntekijän oikeudesta irtisanomisajan palkkaan hänen irtisanoutuessaan pitkään kestäneen lomautuksen aikana.

Kun työsuhde päättyy työntekijän kuoleman vuoksi, työsopimus raukeaa, eikä oikeutta irtisanomisajan palkkaan voi syntyä sen jälkeen kuolinpesän osakkaille. Koska työsopimusta ei ole enää olemassa, kuolinpesän osakkaille ei voi syntyä oikeutta saada C:n entiseltä työnantajalta korvauksena irtisanomisajan palkkaa työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentin perusteella. Kuolinpesä tai sen osakkaat eivät tule työntekijän kuoleman vuoksi työsuhteeseen osapuoleksi, vaan työsopimus ja työsuhde päättyvät työntekijän kuollessa raukeamalla.

Koska vainajalla ei ollut kuollessaan saatavaa työnantajaltaan, ei hänen kuolinpesänsä osakkaille voi myöskään automaattisesti syntyä oikeutta irtisanomisajan palkkaa vastaavaan korvaukseen. Kantajilta puuttuu asiassa asialegitimaatio.

Jos vastoin vastaajan käsitystä katsottaisiin, että C:n työnantajan tarkoituksena on ollut päättää työsuhde, työsuhteen on siinä tapauksessa katsottava päättyneen ja palkkaturvana haettujen saatavien erääntyneen lomautuksen kestettyä 200 päivää. Tällöin C:lle olisi syntynyt oikeus irtisanomisajan palkkaan ja se olisi myös erääntynyt maksettavaksi. Tällöin kantajilla olisi asialegitimaatio. Oikeus irtisanomisajan palkkaan olisi syntynyt ennen C:n kuolemaa.

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Asiassa ei ole henkilötodistelua, eikä asian laatu muutoinkaan ole edellyttänyt suullista käsittelyä. Asianosaiset ovat suostuneet asian ratkaisemiseen käräjäoikeuden kansliassa kirjallisessa menettelyssä. Heille on toimitettu asiaa koskeva käräjäoikeuden laatima yhteenveto. Käräjäoikeus on ratkaissut asian kirjallisessa menettelyssä oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 24 §:n ja 27a §:n nojalla.

TUOMION PERUSTELUT

Käräjäoikeus käsittelee kysymyksen oikeasta kantajasta asiaväitteenä. (Teokset Juha Lappalainen, Siviiliprosessioikeus I, 1995, ss. 282 ja Lappalainen, Frände, Koulu jne. Prosessioikeus 2003, ss. 287).

Asiassa on riidatonta, ettei työntekijä C tai työnantaja D Oy ollut irtisanonut työsopimusta lomautuksen aikana, ja C:lle olisi näin ollen eläessään syntynyt oikeus irtisanomisajan palkkaan. Mitään selvitystä ei ole esitetty siitä, että olisi joku peruste, minkä vuoksi yli 200 päivää kestänyt lomautus olisi katsottava perusteeksi sille, että työsuhde olisi päättynyt. Asiassa ei ole esitetty mitään selvitystä siitä, mikä käsitys työsuhteen osapuolilla on ollut työsuhteen jatkumisesta. Näin ollen käräjäoikeus katsoo muun selvityksen puuttuessa, että C on halunnut työsuhteen jatkuvan hyvin pitkästä lomautuksesta huolimatta ja työnantaja on ollut samaa mieltä. Työsuhde ja työsuhteeseen perustuvat oikeudet kuten oikeus irtisanomiseen ja irtisanomisajan palkkaan ovat henkilöön kohdistuvia, eivätkä voi siirtyä kuolinpesän osakkaille. Työsopimus on rauennut C:n kuolemaan. Mikään nyt kyseessä oleva vaatimukseen perustuva työntekijän saatava ei ollut erääntynyt ennen C:n kuolemaa. Käräjäoikeus katsoo, ettei kuolinpesän osakkailla ole kanneoikeutta tässä asiassa. Työsopimuslain 5 luvun 7 §:n sisältö on yksiselitteinen eikä voi muodostaa kantajille kanneoikeutta asiassa. Kanne on hylättävä.

Koska kantajat häviävät asian, heidän on korvattava vastaajan oikeudenkäyntikulut oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n nojalla.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

A ja B C:n kuolinpesän osakkaina velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen valtiolle edustajanaan Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskus oikeudenkäyntikulut 900 euroa laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen: käräjätuomari Tuula Myllykangas

HELSINGIN HOVIOIKEUS TUOMIO 5.1.2009

Asia

Työsuhteeseen perustuva saatava

Valittajina A ja B C:n kuolinpesän osakkaina

Vastapuolena Suomen valtio, edustajanaan Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskus

Valitus

A ja B ovat toistaneet käräjäoikeuden tuomiossa selostetun kanteensa ja vaatineet, että valtio velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeuden osalta 1.092 eurolla ja hovioikeuden osalta 674 eurolla, molemmat määrät korkoineen.

D Oy oli lomauttanut C:n 19.7.2004 alkaen. Lomautus oli kestänyt yhdenjaksoisesti 200 päivää helmikuun alussa 2005. Lomautus ja työsopimus olivat päättyneet C:n kuolemaan 15.2.2007. Työnantajan irtisanoessa lomautettuna olleen työntekijän työsopimuksen on työnantaja velvollinen maksamaan työntekijälle irtisanomisajan palkan. Jos vähintään 200 päivää lomautettuna ollut työntekijä irtisanoo työsopimuksensa, hänellä on oikeus saada irtisanomisajan palkka. Työnantaja on velvollinen maksamaan pitkään lomautettuna olleelle työntekijälle irtisanomisajan palkan saamatta vastineeksi työntekijän työsuoritusta riippumatta siitä, päättyykö työsuhde työnantajan vai työntekijän suorittamana irtisanomiseen. Työnantaja välttyy tältä maksuvelvollisuudelta ainoastaan kutsumalla lomautettuna olevan työntekijän työhön. Työnantaja ei ollut kutsunut C:tä työhön. Koska C oli ollut lomautettuna vähintään 200 päivää, työnantajan oli katsottava tosiasiassa irtisanoneen työsopimuksen maksamatta irtisanomisajan palkkaa.

C:n työsopimus oli päättynyt hänen kuolemaansa, mutta hänelle oli eläessään syntynyt ehdollinen oikeus saada irtisanomisajan palkka. Työnantajan ei tullut saada perusteetonta hyötyä sen vuoksi, että C oli kuollut lomautusaikana.

Vastaus

Valtio on vaatinut, että valitus hylätään ja A ja B velvoitetaan korvaamaan Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskuksen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 400 eurolla korkoineen.

C:n työsopimus oli rauennut 15.2.2007 hänen kuolemansa vuoksi. Työntekijällä on oikeus irtisanoa työsopimuksensa lomautuksen kestettyä yhdenjaksoisesti vähintään 200 päivää menettämättä oikeuttaan irtisanomisajan palkkaan. Kysymys oli nimenomaisesti työntekijän oikeudesta ja työntekijä voi harkita parhaaksi katsomallaan tavalla, irtisanoiko hän työsopimuksensa vai pitikö hän työsuhteensa voimassa. Oikeus irtisanomisajan palkkaan ei syntynyt automaattisesti lomautuksen kestettyä 200 päivää. C:llä oli ollut oikeus valita halusiko hän päättää työsuhteensa vai pitää sen edelleen voimassa. C ei ollut halunnut päättää työsuhdettaan, vaikka lomautus oli kestänyt hänen kuollessaan ja työsopimuksen rauetessa noin kaksi ja puoli vuotta. Kun hänen työsopimuksensa oli rauennut, kuolinpesän osakkaille ei tämän jälkeen voinut syntyä oikeutta irtisanomisajan palkkaan. C ei ollut käyttänyt oikeuttaan irtisanoa työsopimus yli 200 päivää kestäneen lomautuksen aikana, vaan C:n työsuhde oli päättynyt työsopimuksen rauettua hänen kuolemaansa. Koska työsopimusta ei ollut enää olemassa, kuolinpesän osakkaille ei voinut syntyä oikeutta saada työnantajalta korvauksena irtisanomisajan palkkaa eivätkä he voineet tulla työsopimuksen osapuoliksi.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Asiassa on kysymys niin sanotusta roikkuvasta lomautuksesta ja työsopimuksen raukeamisesta.

Työsopimuksen irtisanominen merkitsee työnantajan ja työntekijän välisen työsopimussuhteen sekä työntekijän työvelvoitteen päättymistä irtisanomisajan kuluttua. Lomautus puolestaan merkitsee työsuhteen jatkumista työntekijän työvelvoitteen jäädessä lepäämään. Työnantajan irtisanoessa työntekijän työsopimuksen työntekijä saa hyväkseen irtisanomisajan pituisen palkallisen ilmoitusajan. Työnantajan lomauttaessa työntekijän tämä saa hyväkseen lomautusilmoitusajan pituisen palkallisen ilmoitusajan. Irtisanomisaika on yleensä pitempi kuin lomautusilmoitusaika.

Työnantaja voi lomauttaa työntekijän toistaiseksi. Lomautus saattaa jatkua ilman, että kumpikaan työsuhteen osapuoli, työnantaja tai työntekijä ryhtyy toimenpiteisiin työsuhteen päättämiseksi. Jos työntekijä pitkään jatkuneessa lomautuksessa itse irtisanoo työsopimuksensa, häneltä jää saamatta irtisanomisajan pituinen palkallinen ilmoitusaika. Hän jää siten tässä suhteessa huonompaan asemaan, kuin jos työnantaja olisi alunperin lomauttamisen sijasta irtisanonut hänet.

Tämän asiantilan korjaamiseksi korkein oikeus on 1990-luvulla antanut useita ennakkopäätöksiä (KKO 1994:24, 1995:90, 1995:91 ja 1995:92). Korkein oikeus on katsonut työnantajan toistaiseksi lomauttamalla työntekijällä olleen oikeus saamatta jääneeseen irtisanomisajan palkkaan, mikäli lomautuksen pituudesta voitiin päätellä työnantajan tosiasiallisesti tarkoittaneen päättää työntekijän työsuhde.

Vuoden 1970 työsopimuslakiin on vuonna 1996 lisätty korkeimman oikeuden oikeuskäytäntöä vastannut säännös, työsopimuslain 42 §:n 3 momentti (106/1996). Kysymyksessä olevilta osin vastaava säännös on otettu myös voimassa olevan työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momenttiin, jonka mukaan jos työntekijä irtisanoo työsopimuksensa lomautuksen kestettyä yhdenjaksoisesti vähintään 200 päivää, hänellä on oikeus saada korvauksena irtisanomisajan palkkansa.

Työsopimuslaissa ei ole säännöstä työsopimuksen raukeamisesta. Työntekijän kuollessa työsopimus kuitenkin raukeaa ilman eri toimenpiteitä.

Tässä tapauksessa D Oy on 19.7.2004 lomauttanut C:n toistaiseksi. Lomautuksen kestäessä C on 15.2.2007 kuollut. Työsuhde on päättynyt C:n kuolemaan.

Lomautus on helmikuussa 2005 tullut kestämään jo yli 200 päivää. C olisi siten tuolloin voinut itse irtisanoa työsopimuksensa ja saada työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentin mukaisesti irtisanomisajan palkan. C ei kuitenkaan ole ryhtynyt toimenpiteisiin työsopimuksensa päättämiseksi, vaan on antanut työsuhteensa jatkua. C ei ole halunnut päättää työsuhdettaan.

C:n oikeus irtisanomisajan palkkaan ei ole syntynyt automaattisesti lomautuksen kestettyä vähintään 200 päivää. Työnantaja ei ole kutsunut C:tä takaisin työhön, mutta tämäkään ei sinänsä ole synnyttänyt C:lle oikeutta irtisanomisajan palkkaan.

Kanteessa vaadittu saatava ei edellä olevan perusteella ole syntynyt ja erääntynyt ennen kuin C on kuollut. C:n kuollessa hänen kuolinpesänsä osakkaat eivät ole tulleet työsopimuksen osapuoliksi.

Näillä ja lisäksi käräjäoikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, ettei ole aihetta muuttaa käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

A ja B velvoitetaan C:n kuolinpesän osakkaina yhteisvastuullisesti suorittamaan valtiolle edustajanaan Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskus korvaukseksi vastauskuluista 400 euroa. Korvaukselle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan kuukauden kuluttua hovioikeuden tuomion antamispäivästä.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet: hovioikeudenneuvos Seppo Puhakka
hovioikeudenneuvos Risto Jalanko
määräaikainen hovioikeudenneuvos Åsa Nordlund

Esittelijä: viskaali Hanna Kurtto

Lainvoimaisuustiedot: Korkeimman oikeuden ratkaisu 15.10.2009 : Ei valituslupaa