1.7.2005

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

TURUN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 25.11.2004

Kantaja

T Oy:n konkurssipesä

Vastaaja

Suomen valtio/Lounais-Suomen verovirasto

Asia

Riita-asia

Vireille

11.11.2003

TUOMIOLAUSELMA

Kantajan T Oy:n konkurssipesän kanne hylätään perusteettomana.

Jutun näin päättyessä velvoitetaan T Oy:n konkurssipesä suorittamaan Suomen valtiolle/Lounais-Suomen verovirastolle oikeudenkäyntikulujen korvauksena 1.000 euroa laillisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tästä päivästä.

Laillinen korko on korkolain 4 §:n 1 momentin mukainen korko.

Merkitään, että korvauksen verovirasto on oikeutettu itse perimään.

KANNE

Vaatimukset

Kantaja T Oy:n konkurssipesä on vaatinut sen vahvistamista, että Turun kaupungin ennakkoperintälain nojalla pidättämät 7.924,30 euroa kuuluvat konkurssipesän omaisuuteen, ja että Suomen valtio velvoitetaan suorittamaan kantajalle

1. ennakonpidätysten tilityksiä 7.924,30 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien,
2. oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut korvauksen tuomitsemisesta.

Perustelut

Tapahtumien kulku

T Oy on asetettu konkurssiin 26.5.2003 kello 9.00. Yhtiön ennakkoperintärekisteröinti on veroviraston päätöksellä päättynyt 28.2.2003. Konkurssiinasettamishetkellä yhtiöllä oli myyntisaamisia mm. Turun kaupungilta. Saatavat on yksilöity 3.7.2003 oikeaksi vannotussa pesäluettelossa. Kaupunki on konkurssin alkamisen jälkeen tehnyt saatavista viisi maksatuspäätöstä. Päätökset on tehty 30.5.2003-15.7.2003 välisenä aikana. Kaupunki on ennakkoperintälain nojalla, vedoten puuttuvaan ennakkoperintärekisterimerkintään, pidättänyt oheisista laskelmista ilmenevät ennakonpidätykset, yhteensä 7.924,30 euroa. Mainitut pidätykset on tilitetty verovirastolle.

Oikeudellinen arviointi

1. Konkurssipesään kuuluva omaisuus

Konkurssisäännön 45 §.n 1 momentin mukaan konkurssipesään luetaan kaikki se ulosmittauskelpoinen omaisuus, joka velallisella konkurssin alkaessa oli. Konkurssivelallisen myyntisaatavat kuuluvat konkurssipesään.

Turun kaupungille lähetetyt laskut liittyvät yhtiön ennen konkurssia ajoittuvaan liiketoimintaan, josta verotetaan normaalisti yhtiötä. Konkurssisäännön 25 §.n mukaan konkurssissa on valvottava saatava, jota koskeva velallisen sitoumus tai muu oikeusperuste on syntynyt ennen konkurssia. Tässä tapauksessa verovelan oikeusperuste on syntynyt velallisen harjoittamasta liiketoiminnasta. Kaupungin menettely on johtanut siihen, että verovirasto on saanut konkurssipesään kuuluvasta omaisuudesta valvottavaan velkaan kohdistuvan suorituksen.

Verovirasto on viitannut asiassa konkurssisäännön 45 §:n 2 momenttiin. Kyse on säännöksestä, jonka mukaan luonnollisen henkilön tulot konkurssimenettelyn ajalta jaetaan konkurssipesän ja luonnollisen henkilön välillä eli käytännössä lainkohdassa on säädetty luonnollisen henkilön suojaosuudesta vastaavin tavoin kuin ulosottomenettelyssä. Kun kyseessä on yhteisön liiketoimintaan perustuva myyntisaatava, ulosmittaus tapahtuu saatavan ulosmittauksena, ei palkan ulosmittauksena. Myyntisaatava on konkurssisäännön 45 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin kokonaisuudessaan ulosmittauskelpoinen. Lainkohdan 2 momentti ei kantajan käsityksen mukaan sovellu tähän tapaukseen.

Verovirasto on myös esittänyt, että se ei voi valvoa ennakonpidätystä konkurssissa. Yhteisövelallistapauksessa on kysymys normaalista yhtiön liiketoimintaan liittyvästä myyntilaskutuksesta, joka kirjanpitolain suoriteperusteen mukaisesti kerryttää yhtiön tulosta laskutushetkellä ja joutuu konkurssitilanteessa poikkeuksetta yhtiön säännönmukaisesti toimitettavan tuloverotuksen kohteeksi. Näin ollen verovirasto valvoo ko. verosaatavan yhteisövelallisen konkurssissa normaalisti, koska saatava on syntynyt ennen konkurssia. Valvontaoikeus perustuu konkurssisääntöön, ei ennakkoperintälakiin. Ennakkoperintälain soveltaminen johtaa selvään ristiriitaan konkurssisäännön ja velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetun lain kanssa.

Kaupunki on tehnyt maksatuspäätökset konkurssin alkamisen jälkeen. Verovirastolle on syntynyt saatava Turun kaupungilta päätösten tekemishetkellä. Tästäkin näkökulmasta tarkasteltuna varat ovat kuuluneet kokonaisuudessaan konkurssipesään konkurssin alkamishetkellä.

Tässä tapauksessa varat eivät ole voineet tulla veroviraston määräämisvaltaan ennen konkurssia. Verovirasto on saanut suoritukset konkurssin alkamisen jälkeen.

2. Etuoikeusnäkökulma

Kysymystä voidaan arvioida myös etuoikeutena maksunsaantiin konkurssipesän varoista ennen muita velkojia. Ennakonpidätysten etuoikeutta ei ole mainittu velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetussa laissa. Tällaista etuoikeutta ei ole myöskään voitu tarkoittaa säädettäväksi ennakkoperintälaissa, joka sisältää menettelysäännöksiä tuloverotuksen toteuttamiseksi.

Verohallitus on lausunnossaan todennut, että ennakonperintärekisteristä poistamismahdollisuus on säädetty turvaamaan verosaatavan kertyminen sellaiselta verovelvolliselta, joilta sen kertyminen ennakonkannon kautta on epävarmaa. Konkurssin alettua tällä tavoitteella ei voi olla merkitystä, koska konkurssilainsäädännön nimenomaisena tarkoituksena on jakaa velkojille jako-osuudet velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetun lain eikä ennakkoperintälain mukaan.

Tältä kannalta arvioiden on myös huomioitava, että konkurssisäännön 96 §:n mukaan velkojan saatavasta ja siten myös etuoikeudesta konkurssissa annettu ratkaisu (konkurssituomio) määrää sen, mikä oikeus velkojalla on saada maksu saatavalleen konkurssipesään kuuluvasta omaisuudesta. Ennakkoperintälain soveltaminen johtaa näin ollen käytännössä ristiriitaan myös konkurssituomion kanssa, koska konkurssituomiossa ennakkoperintälain mukaista oikeutta maksun saantiin ei ole vahvistettu eikä voidakaan vahvistaa.

3. Massavelkanäkökulma

Konkurssisäännön 74 §:n mukaan massavelat maksetaan ennen konkurssisaamisia. Massavelasta on kysymys silloin, kun oikeustoimien tavoitteena on pesän selvittäminen ja velat ovat syntyneet pesän hallinnon toimesta. Massavelan oikeusperusteen tulee olla syntynyt konkurssin alkamishetken jälkeen ja velan tulee kohdistua konkurssipesään. Ennakonpidätyksissä ei ole kysymys pesän velasta vaan yhtiön, joten ennakonpidätykset eivät ole massavelkaa. Näin ollen konkurssipesä ei saa niitä myöskään konkurssipesään kuuluvilla varoilla suorittaa, kuten tässä tapauksessa on käytännössä tapahtunut.

4. Kuittaus

Viimekädessä veroviraston menettelyssä on kyse kuittauksesta konkurssissa. Verovirastolla on yhtiön liiketoiminnan johdosta syntynyt verosaatavaa yhtiöltä. Ennakonpidätysten osalta pidätetyt ja verovirastolle tilitetyt ennakonpidätykset muodostavat puolestaan yhtiön saatavan verovirastolta.

Konkurssisäännön 33 §:n mukaan kuittauskelpoisuuden edellytys on saamisen syntyminen ennen konkurssia. Konkurssitilanteessa kuitattavien saamisoikeuksien on oltava vastakkain konkurssin alkamishetkellä. Konkurssin alkamisen jälkeen syntyneet saatavat eivät oikeuta kuittaukseen.

Yhtiön saaminen verovirastolta on voinut syntyä aikaisintaan kaupungin tehtyä maksusuorituksen yhtiölle ja pidätettyään ennakonpidätyksen, joten kuittausoikeuden edellytykset eivät täyty.

Veroviraston kanta

Lounais-Suomen verovirasto on pesän vaatimuksen johdosta toimittanut konkurssipesälle kantanaan verohallituksen lausunnon, joka liittyy vastaavaan tilanteeseen ja johon edellä on viitattu. Lausuntoon viitaten verovirasto on kiistänyt konkurssipesän vaatimuksen.

Yhteenveto

Kyseessä on konkurssipesään kuuluvista varoista tehty suoritus valvottavaan velkaan, joka ei perustu konkurssituomioon, konkurssisääntöön eikä velkojien maksunsaantijärjestyksestä annettuun lakiin. Kyseessä ei ole massavelka eikä verovirastolla ole oikeutta kuittaukseen. Suoritus on ristiriidassa konkurssisäännön ja velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetun lain kanssa. Verovirastolla ei ole ennakonperintälain ulkopuolista oikeudellista perustetta suorituksiin.

Ennakkoperintälaissa säädellään ainoastaan menettelytavoista tuloverotuksen toteuttamiseksi. Varsinaiset aineelliset säädökset ovat muualla.

Erityislainsäädäntönä ensisijaisesti sovellettavan konkurssisäännön mukaan veroviraston saamat suoritukset kuuluvat konkurssipesään.

VASTINE

Lounais-Suomen verovirasto on vaatinut, että käräjäoikeus hylkää konkurssipesän kanteen ja sen velvoittamista suorittamaan veroviraston oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta.

Perustelut

Ennakkoperintälain 25 §.n mukaan suorituksen maksajan on toimitettava ennakonpidätys työkorvauksesta, jos saajaa ei ole merkitty ennakkoperintärekisteriin.

T Oy on poistettu ennakkoperintärekisteristä 1.3.2003 lukien. Turun kaupunki on maksanut yhtiölle tämän ajankohdan jälkeen työkorvauksia, joista se on toimittanut ennakonpidätyksen. Menettely on lain mukainen eikä kaupunki olisi voinut laillisesti muulla tavoin menetelläkään.

Koska T Oy:llä ei ole ollut voimassa olevaa ennakkoperintärekisteriotetta konkurssiin asetettaessa 26.5.2003, on yhtiön konkurssipesälle maksettavista suorituksista ollut toimitettava ennakonpidätys, koska ennakonpidätysvelvollisuus syntyy konkurssivelallisen rekisteröintiaseman perusteella; konkurssi ei tuloverolain 19 §:n mukaan muuta verovelvollisen verotuksellista asemaa.

Konkurssipesällä on kuitenkin mahdollisuus liiketoiminnan harjoittamista varten ja myös saatavien perimiseksi hakeutua ennakkoperintärekisteriin.

T Oy:n konkurssipesä on harjoittanut liiketoimintaa irtisanomisajan eli kaksi viikkoa.

Pesä olisi voinut hakeutua ennakkoperintärekisteriin, jolloin työkorvaukset olisi voitu maksaa pesälle ennakonpidätystä toimittamatta. T Oy:n konkurssipesä on hakeutunutkin ennakkoperintärekisteriin, kuitenkin vasta 13.8.2003 pidetyn velkojainkokouksen jälkeen ja merkitty rekisteriin 14.8.2003 alkaen, josta ajankohdasta lukien ennakonpidätyksiä ei ole enää toimitettu pesälle maksetuista suorituksista.

Ennakkoperintälaki koskee mm. palkasta ja palkkioista toimitettavia pidätyksiä samoin kuin työkorvauksista toimitettavia pidätyksiä. Menettely on kummankin osalta samanlainen: ennakonpidätys palkasta, palkkiosta ja työkorvauksesta on aina toimitettava ja tilitettävä verovirastolle, ellei jokin erityinen verolainsäädännön määräys toisin määrää.

Kun työntekijä, ts. yksityishenkilö, asetetaan konkurssiin, toimittaa hänen työnantajansa edelleenkin palkasta ennakonpidätyksen ja tilittää sen edelleen valtiolle konkurssista huolimatta. Työntekijän palkkaa ei makseta konkurssitapauksessa bruttomääräisenä eikä verovirastoa velvoiteta valvomaan siitä aiheutuvaa saatavaansa. Toimitettu ennakonpidätys luetaan myös suorituksensaajan hyväksi lopullisessa verotuksessa.

Mikäli luonnollisen henkilön (palkansaajan) konkurssissa meneteltäisiin toisin kun työkorvauksen saajan konkurssissa, jossa myös on kysymys ennakkoperintälain mukaisesta menettelystä, olisi lain tulkinnassa selvä ristiriita.

Konkurssisääntö ei ole miltään osin asettanut palkansaajaa ja siihen rinnastettavaa työkorvauksen saajaa eriarvoiseen asemaan mitä tulee konkurssipesään kuuluvaan omaisuuteen.

Kun kysymys on saman lain soveltamisesta tulee lain tulkinnankin olla samanlainen, kuten käytäntö tähän asti on ollutkin.

Konkurssisäännön 45 §:n määrittelee sen, mitä konkurssipesän varallisuuteen kuuluu. Sen 2. momentissa on kysymys mm. velalliselle maksettavasta palkasta ja elinkeinotulosta. Näistä konkurssipesälle tulee niin suuri osa kuin niistä ennakonpidätyksen jälkeen voitaisiin ulosmitata lapselle maksettavan elatusavun jälkeen. Pesälle ei siten tule koko palkkaa tai elinkeinotuloa bruttomääräisenä, vaan nettona sen jälkeen, kun ennakonpidätys on toimitettu ja tilitetty valtiolle.

Tämän säännöksen on ex analogia tulkittu koskevan tähän asti myös yhtiöiden elinkeinotuloa, mikäli ennakkoperintärekisterimerkintä on puuttunut, ja se lienee konkurssissa tasavertaisen kohtelun takaavana oikea tulkinta.

Ennakkoperintälain soveltaminen ei ole ristiriidassa konkurssituomion kanssa, niin kuin konkurssipesä väittää, koska konkurssituomio koskee vain valvottuja saatavia. Työkorvauksista toimitettuja ennakonpidätyksiä ei luonnollisestikaan valvota konkurssissa.

Yhteenveto

Ennakonpidätys on lain mukaan toimitettava työkorvauksesta, mikäli suorituksensaajaa ei ole merkitty ennakkoperintärekisteriin. T Oy ei ollut rekisterissä eikä konkurssipesäkään aluksi tuloverolain 19 §:n mukaisesti.

Konkurssipesä on hakeutunut rekisteriin myöhemmin ja saanut rekisteröinnistä lähtien suoritetut työkorvaukset ennakonpidätystä toimittamatta bruttona.

Verovirasto katsoo, ettei konkurssipesällä tässä asiassa ole enää oikeussuojan tarvetta. Pesähän olisi voinut rekisteröityä jo aikaisemmin.

Konkurssisäännön 45 §:n tulkinnan on kohdistuttava samanlaisena kaikkiin konkurssivelallisiin, olivatpa nämä yhtiöitä tai yksityishenkilöitä.

Verovirasto vaatii vielä, että T Oy:n konkurssipesä velvoitetaan korvaamaan veroviraston oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen alkaen siitä, kun kuukausi on kulunut tuomiosta.

Korvaukset verovirasto tulee perimään itse.

TOSIASIAT

Riidattomat

T Oy on asetettu konkurssiin 26.5.2003 klo 9.00.

Yhtiön ennakkoperintärekisteröinti on veroviraston päätöksellä päättynyt 28.2.2003.

Konkurssiinasettamishetkellä yhtiöllä on ollut myyntisaamisia, jotka on yksilöity 3.7.2003 oikeaksi vannotussa pesäluettelossa, johon sisältyy kanteessa mainittu määrä.

Turun kaupunki on konkurssin alkamisen jälkeen tehnyt siltä olevista saatavista viisi maksatuspäätöstä 30.5. - 15.7. 2003 välisenä aikana.

Turun kaupunki on ennakkoperintälain nojalla, vedoten puuttuvaan ennakkoperintärekisterimerkintään, pidättänyt ennakonpidätyksiä yhteensä 7.924,30 euroa, jotka on tilitetty verovirastolle.

TODISTELU

Asiakirjatodistelu

Kantajat:
1. Viisi Turun kaupungin maksatuspäätöstä
2. Veroviraston telefax 6.6.2003

Vastaaja:
Ei asiakirjatodistelua.

Henkilötodistelu

Ei henkilötodistelua.

FAKTOJEN JA TODISTELUN ARVIOINTIA

T Oy on asetettu konkurssiin 26.5.2003 ja yhtiön ennakkoperintärekisteröinti on veroviraston päätöksellä päättynyt 28.2.2003. Ennakkoperintälain mukaan on suorituksen maksajan toimitettava ennakonpidätys mikäli saaja ei ole merkitty ennakkoperintärekisteriin.

Konkurssiinasettamishetkellä 26.5.2003 T Oy:llä on ollut myyntisaamisia, jotka on yksilöity 3.7.2003 oikeaksi vannotussa pesäluettelossa. Turun kaupunki on konkurssin alkamisen jälkeen tehnyt siltä olevista saatavista viisi maksatuspäätöstä 30.5.-15.7.2003 välisenä aikana ja tällöin ennakkoperintälain nojalla vedoten puuttuvaan ennakkoperintärekisterimerkintään pidättänyt ennakonpidätyksiä yhteensä 7.924,30 euroa, jotka kaupunki on tilittänyt verovirastolle.

Konkurssisääntö on lähtökohtaisesti katsottava konkurssia koskevaksi materiaaliseksi lainsäädännöksi, kun taas ennakkoperintälaki säätelee menettelytavoista tuloverotuksen toteuttamiseksi, johon varsinaisia aineellisia säädöksiä ei ole sisällytetty.

Ennakkoperintärekisteriin merkitseminen

Ennakkoperintälain 25 §:n mukaan suorituksen maksajan on toimitettava ennakonpidätys työkorvauksesta, jos saajaa ei ole merkitty ennakkoperintärekisteriin.

T Oy on poistettu ennakkoperintärekisteristä 1.3.2003 lukien. Turun kaupunki on maksanut yhtiölle tämän ajankohdan jälkeen työkorvauksia, joista se on toimittanut ennakonpidätyksen. Menettely on oikeuden käsityksen mukaan ollut lainmukainen eikä kaupunki olisi voinut laillisesti muulla tavoin menetelläkään.

Konkurssi ei tuloverolain 19 §:n mukaan muuta verovelvollisen verotuksellista asemaa.

Konkurssivelallisen rekisteröintiasema on ollut sellainen, ettei T Oy:llä ole ollut voimassa olevaa ennakkoperintärekisteriotetta konkurssiin asettaessa 26.5.2003. Tällöin on maksun suorittajan eli tässä tapauksessa Turun kaupungin ollut toimitettava suorituksista ennakonpidätys, koska ennakonpidätysvelvollisuus syntyy konkurssivelallisen rekisteröintiaseman perusteella. Konkurssipesällä on mahdollisuus liiketoiminnan harjoittamista varten ja myös saatavien perimiseksi hakeutua ennakkoperintärekisteriin.

Konkurssipesä olisi voinut hakeutua ennakkoperintärekisteriin jolloin maksetut työkorvaukset olisi voitu maksaa pesälle ennakonpidätystä toimittamatta. Sittemmin T Oy:n konkurssipesä on hakeutunutkin ennakkoperintärekisteriin 13.8.2003 pidetyn velkojienkokouksen jälkeen ja merkitty rekisteriin 14.8.2003 alkaen, josta ajankohdasta lukien ennakonpidätyksiä ei ole enää toimitettu pesälle maksetuista suorituksista.

Siihen nähden, että tuloverolain 19 §:n säännös toteaa, ettei konkurssi muuta verovelvollisen verotuksellista asemaa, ja kun konkurssipesällä on ollut mahdollisuus hakeutua ennakkoperintärekisteriin ja näin välttää ennakonpidätys, on katsottava, että kyseisen maksun suorittajan velvollisuutena esillä ollessa tapauksessa on ollut toimia ennakkoperintälain säännösten mukaisesti konkurssista huolimatta ja näin maksun suorittaja on menetellyt oikein asiassa.

Konkurssisäännön 45 §

Kyseinen lainkohta määrittelee sen mitä konkurssipesän varallisuuteen kuuluu ja määrittelee myös velalliselle maksettavasta palkasta ja elinkeinotulosta. Konkurssipesälle tulee näistä niin suuri osa kuin ennakonpidätyksen jälkeen voidaan ulosmitata lapselle maksettavan elatusavun jälkeen. Konkurssipesälle ei siten tule koko palkkaa tai elinkeinotuloa bruttomääräisenä, vaan nettomääräisenä sen jälkeen kun ennakonpidätys on toimitettu ja tilitetty valtiolle. Tämän säännöksen on katsottava koskevan myös yhtiöiden elinkeinotuloa siinä tapauksessa, että ennakoperintärekisterimerkintä puuttuu, kun huomioidaan tuloverolain yllämainittu säännös.

Kuten todettua, on konkurssipesälläkin mahdollisuus hakeutua ennakkoperintärekisteriin, jolla menettelyllä se halutessaan voi välttyä ennakkoperinnästä. Tämäkin näkökohta huomioiden ei konkurssipesälle ennakkoperintälain soveltamisesta voida katsoa aiheutuvan oikeudenmenetystä mikä osaltaan osoittaa ennakkoperintälain säännösten noudattamisen oikeaksi menettelytavaksi tässä asiassa. Lisäksi tulkinnallisena tukena tälle näkökannalle on konkurssilain 3 luvun 4 §:n 3 momentista ilmenevä sääntely, että vero ja julkinen maksu sekä muu niihin rinnastettava saatava määrätään konkurssin alkamisesta huolimatta niin kuin siitä erikseen säädetään.

Käräjäoikeus on ratkaissut jutun tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet:

Käräjätuomari Folke Nyström

TURUN HOVIOIKEUS TUOMIO 1.7.2005

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Valitus

T Oy:n konkurssipesä (konkurssipesä) on vaatinut vahvistettavaksi, että Turun kaupungin ennakkoperintälain nojalla pidättämät ja verovirastolle tilittämät 7.924,30 euroa kuuluvat konkurssipesän omaisuuteen ja että Suomen valtio velvoitetaan suorittamaan konkurssipesälle sanotut 7.924,30 euroa korkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien. Lisäksi konkurssipesä on vaatinut, että Suomen valtio velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut asiassa korkoineen.

Kysymyksessä on konkurssipesään kuuluvista varoista valvottavaan velkaan tehty suoritus, joka ei perustu konkurssituomioon, konkurssisääntöön eikä velkojen maksunsaantijärjestyksestä annettuun lakiin. Kysymyksessä ei ole massavelka. Verovirastolla ei ole oikeutta kuittaukseen. Suoritus on ristiriidassa velkojen maksujärjestyksestä annetun lain kanssa. Verovirastolla ei ole ennakkoperintälain ulkopuolista oikeudellista perustetta saamiinsa suorituksiin.

Vastaus

Valtio/Lounais-Suomen verovirasto (verovirasto) on vaatinut, että valitus hylätään perusteettomana ja konkurssipesä velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa korkoineen.

Konkurssipesälle kuuluu vain se osa elinkeinotulosta, joka jää jäljelle ennakonpidätyksen jälkeen. Konkurssisäännön 45 §:n 2 momenttia sovelletaan kaikkiin konkurssivelallisiin, ei vain yksityishenkilöihin. Liikaa maksettua ennakkoveroa ei palauteta konkurssipesään. Konkurssipesälle ei verolakien nojalla voida maksaa veronpalautusta. Mikäli veronpalautusta syntyisi, sillä voidaan aina kuitata muita veroja. Konkurssisäännön määräykset ovat toissijaisia ennakkoperintälakiin nähden.

VÄLITOIMET

Konkurssipesä on 27.5.2005 toimittanut hovioikeuteen siltä pyydetyn kirjallisen lausuman.

Verovirasto on 15.6.2005 toimittanut hovioikeuteen siltä pyydetyn kirjallisen lausuman.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Konkurssilain (120/2004) 24 luvun 1 §:n mukaan tämä laki tulee voimaan 1.9.2004. Lain 2 §:n mukaan, jollei 1-13 momentissa toisin säädetä, tätä lakia sovelletaan konkurssiin, joka on alkanut lain tultua voimaan. T Oy on asetettu konkurssiin 26.5.2003. Näin ollen nyt kysymyksessä olevaan asiaan sovelletaan tuolloin voimassa olleita konkurssisäännön 9.11.1868 säännöksiä.

Konkurssisäännön 45 §:n 1 momentin (110/1995) mukaan konkurssipesään luetaan kaikki se ulosmittauskelpoinen omaisuus, joka velallisella konkurssin alkaessa oli tai joka ennen konkurssin päättymistä velalliselle tulee, sekä kaikki mitä takaisinsaannista konkurssipesään annettujen säännösten mukaisesti voidaan saada pesään takaisin. Asiassa on riidatonta, että T Oy:llä on konkurssiinasettamishetkellä ollut Turun kaupungilta ne myyntisaamiset, joista tehdyistä ennakonpidätyksistä tässä asiassa on kysymys. Sanotut myyntisaamiset ovat kaikilta osiltaan ulosmittauskelpoisia. Ne kuuluvat edellä mainitun lainkohdan perusteella kokonaisuudessaan konkurssipesän omaisuuteen.

Konkurssisäännön 45 §:n 2 momentin (1595/1992) mukaan velalliselle maksettavasta palkasta, eläkkeestä ja elinkeinotulosta tulee konkurssipesälle niin suuri osa kuin siitä voidaan ulosmitata sen jälkeen kun tästä määrästä on erotettu lapselle ulosmitattu elatusapu. Lakia 1595/1992 koskevan hallituksen esityksen 181/1992 yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että konkurssisäännön 45 §:n tuolloin voimassa olleen 2 momentin mukaan konkurssipesälle tulee niin suuri osa velallisen palkasta tai eläkkeestä kuin siitä jokaisena konkurssin kestäessä sattuvana maksuaikana lain mukaan saadaan ulosmitata. Sanotussa hallituksen esityksessä tähän lainkohtaan ehdotetaan 10 §:n uudesta 4 momentista johtuvaa tarkistusta, jonka mukaan milloin velallisen palkasta, eläkkeestä tai elinkeinotulosta on konkurssin aikana ulosmitattu lapselle tulevaa elatusapusaatavaa, vähennettäisiin tämä määrä konkurssipesälle tulevasta osuudesta. Konkurssipesälle kuuluu konkurssisäännön 45 §:n 2 momentin mukaan näin ollen vain se osa palkasta, eläkkeestä ja elinkeinotulosta, joka jää jäljelle ennakonpidätyksen, ulosoton suojaosuuden ja lapselle ulosmitatun elatusavun vähentämisen jälkeen. Sanotulla lainkohdalla on tarkoitettu säätää siitä, että palkka, eläke ja elinkeinotulo kuuluvat säännöksessä mainitulta osalta konkurssipesään myös konkurssiin asettamisen jälkeiseltä ajalta ja että muilta osilta ne ovat velallisen määräysvallassa ja käytettävissä konkurssista huolimatta.

Nyt kysymyksessä olevat laskusaatavat ovat edellä todetuin tavoin kokonaisuudessaan ulosmittauskelpoisia ja konkurssipesän omaisuutta. Konkurssisäännön 45 §:n 2 momentista ilmenevän oikeusohjeen perusteella ei voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että ennakkoperintälain 25 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan toimitettavan ennakonpidätyksen osuus laskusaatavista ei kuuluisikaan konkurssipesän varallisuuteen.

Ennakkoperintälain 25 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan suorituksen maksajan on toimitettava ennakonpidätys työstä, tehtävästä tai palveluksesta muuna kuin palkkana maksettavasta korvauksesta (työkorvaus), jos saajaa ei ole merkitty ennakkoperintärekisteriin. Kuten käräjäoikeuden tuomiossa (s. 8) todetaan, Turun kaupunki on menetellyt oikein toimittaessaan ennakonpidätyksen nyt kysymyksessä olevista laskusaatavista. Vaikka ennakonpidätykset on sinänsä toimitettu asianmukaisesti, on kuitenkin erikseen arvioitava, onko verovirastolla oikeus pitää sille tilitetyt ennakonpidätykset, vai tuleeko ne palauttaa konkurssipesälle konkurssipesän varoihin kuuluvana eränä. Siitä huolimatta, että konkurssipesä olisi voinut välttyä ennakonpidätykseltä hakeutumalla ennakkoperintärekisteriin ennen maksujen tapahtumista, yksinomaan verotusmenettelyä koskeva ennakkoperintälain säännös ei voi perustaa verovirastolle oikeutta saada saatavalleen suoritus konkurssimenettelyssä.

Veronkantolain (611/1978) 5 §:n mukaan veronpalautus on kuitattava verojäämän suoritukseksi, jos tässä luvussa säädetyt kuittauksen edellytykset ovat olemassa. Lain 6 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan verolla tarkoitetaan 1 §:n mukaisia veroja, maksuja tai muita suorituksia, maksuunpantua lähdeveroa sekä sellaista ulkomaan veroa, joka vieraan valtion kanssa virka-avusta veroasioissa tehdyn sopimuksen (virka-apusopimus) nojalla voidaan periä Suomessa. Lain 1 §:ssä (874/1996) mainitaan muun muassa ennakonpidätyksen kanto. Lain 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan veronkuittauksessa veronpalautuksella tarkoitetaan takaisin maksettavaa edellä tarkoitettua veroa sille suoritettavine korkoineen sekä vieraasta valtiosta Suomeen siirrettyä veroa tai veron ennakkoa, jota ei ole käytetty verovelvollisen verojen lyhennykseksi. Edelleen lain 11 §:n (1543/1995) mukaan veronpalautuksen saajan konkurssi tai veronpalautuksen ulosmittaus eivät estä veronkuittauksen toimittamista. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun 26.4.2002 taltio 997 mukaan arvonlisäveron palautuksilla voitiin kuitata verojäämiä siitä riippumatta, oliko oikeus palautuksen saamiseen syntynyt ennen yhtiön konkurssin alkamista vai sen jälkeen. Ratkaisussa todetaan, että veronkantolain 11 § on veronkantolakia koskevan hallituksen esityksen (HE 81/1978) mukaan siirretty sellaisenaan aikaisemmin voimassa olleesta veronkuittauslaista. Säännös on ollut veronkuittauslain 8 §:ssä. Veronkuittauslakia koskevan hallituksen esityksen mukaan (HE 121/1965) kuittaus voitaisiin toimittaa, vaikka oikeus palautuksen saamiseen olisi syntynyt vasta konkurssin alkamisen jälkeen. Korkein hallinto-oikeus päätyy näillä perusteilla toteamaan, että veronkantolaki on näin ollen tältä osin erityislaki, jota sovelletaan konkurssisäännön estämättä.

Hovioikeus katsoo, että veronkuittausta koskevat säännökset eivät sovellu nyt kysymyksessä olevaan asiaan, koska asiassa ei ole kysymys veronkantolain 6 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta veronpalautuksesta.

Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, että Turun kaupungin ennakkoperintälain nojalla nyt kysymyksessä olevista laskusaatavista pidättämät ja verovirastolle tilittämät 7.924,30 euroa kuuluvat konkurssipesän omaisuuteen. Veroviraston on näin ollen palautettava sanottuja ennakonpidätyksiä vastaava määrä konkurssipesälle.

Hovioikeuden ratkaisun lopputulos ilmenee tuomiolauselmasta.

Tuomiolauselma

Muutokset käräjäoikeuden tuomiolauselmaan.

Turun kaupungin ennakkoperintälain nojalla pidättämät ja Lounais-Suomen verovirastolle tilittämät 7.924,30 euroa kuuluvat T Oy:n konkurssipesän omaisuuteen. Valtio/Lounais-Suomen verovirasto velvoitetaan suorittamaan T Oy:n konkurssipesälle 7.924,30 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 8.12.2003 lukien.

Valtio/Lounais-Suomen verovirasto velvoitetaan suorittamaan T Oy:n konkurssipesälle oikeudenkäyntikulujen korvauksena käräjäoikeudessa 4.009,60 euroa ja hovioikeudessa 1.752,10 euroa eli yhteensä 5.761,70 euroa. Siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tämän korvauksen tuomitsemispäivästä, sille on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan.

T Oy:n konkurssipesä vapautetaan velvollisuudesta suorittaa Suomen valtiolle/Lounais-Suomen verovirastolle oikeudenkäyntikulujen korvauksena 1.000 euroa korkoineen.

Valtion/Lounais-Suomen veroviraston oikeudenkäyntikuluja hovioikeudessa koskeva vaatimus hylätään.

Asian ratkaiseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenneuvos Juhani Leinonen
hovioikeudenneuvos Mariitta Lehmus
hovioikeudenneuvos Arto Suomi

Esittelijä:
viskaali Kirsti Avola

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Korkeimman oikeuden ratkaisu 13.2.2006 : Ei valituslupaa