20.6.2005

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

TAMPEREEN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 19.5.2004

Kantaja

A

Vastaaja

B

Asia

Velkomus ym.

Vireille

17.12.2003

TAUSTATIEDOT

Kantaja ja vastaaja ovat asuneet avoliitossa. He ovat 1.10.2002 ostaneet omakotikiinteistön. Kiinteistön kauppahinta on ollut 260.691 euroa. Kauppahinnasta kantaja on 7.8.2002 maksanut käsirahana 42.050 euroa ja loppukauppahinta on maksettu yhteisiin nimiin otetulla luotolla 1.10.2002.

Kiinteistö on merkitty lainhuutorekisteriin puoliksi kummankin asianosaisen nimiin.

Asianosaiset ovat muuttaneet kiinteistölle ja kihlautuneet tammikuussa 2003. Vastaaja on muuttanut pois kiinteistöltä kesäkuussa 2003.

KANNE

Vaatimukset

1. Omakotikiinteistön osalta on vahvistettava kantajalla olevan saatavaa vastaajalta 21.025 euroa ja

2. vastaaja on velvoitettava maksamaan kantajalle mainittu saatava 21.025 euroa viivästyskorkoineen 7.8.2002 lukien.

Toissijaisesti on vahvistettava, että kiinteistön omistusoikeus jakautuu siten, että kantaja omistaa kiinteistöstä 58 % ja vastaaja omistaa kiinteistöstä 42 %.

3. Vastaaja on velvoitettava maksamaan kantajalle edellä mainitun omakotirakennuksen korjaus- ja ylläpitokustannusten perusteella 7.424,14 euroa viivästyskorkoineen 7.5.2003 lukien.

4. Kantajalla on vahvistettava olevan autokauppaan perustuvaa saatavaa vastaajalta 11.700 euroa ja

5. vastaaja on velvoitettava korvaamaan kantajalle mainitut 11.700 euroa viivästyskorkoineen 31.5.2002 lukien.

Toissijaisesti on vahvistettava, että henkilöauton omistusoikeus jakautuu siten, että kantaja omistaa autosta 52 % ja vastaaja omistaa autosta 48%.

6. Vastaaja on velvoitettava maksamaan kantajalle yhteisen pankkitilin käytön perusteella 5.519 euroa viivästyskorkoineen 7.5.2003 lukien.

7. Vastaaja on velvoitettava maksamaan kantajalle aso-maksuun perustuvan velan loppuosan 4.215,26 euroa viivästyskorkoineen 27.6.2003 lukien.

8. Vastaaja on velvoitettava maksamaan kantajalle autokauppaan perustuvan velan 1.850,07 euroa viivästyskorkoineen 13.8.2003 lukien.

9. Vastaaja on velvoitettava maksamaan kantajalle vastaajan omistaman omakotikiinteistön puolikkaan osalta hoito- ja kunnossapitokorvausta 300 euroa viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 7.1.2004 lukien.

Edellä mainituista saatavista on vähennettävä kantajan vastaajalta saama 7.000 euron suoritus.

10. Vastaaja on velvoitettava maksamaan kantajan oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Perusteet

1.-2. Omakotikiinteistö on hankittu käytettäväksi asianosaisten yhteisenä kotina. Kantaja on maksanut kauppahinnasta 151.370,50 euroa eli 58 % ja vastaaja on maksanut kauppahinnasta 109.320,50 euroa eli 42 %. Koska kantaja on maksanut kiinteistöstä 42.050 euroa enemmän kuin vastaaja, on kantajalla vastaajalta 21.025 euron määräinen saatava.

Kantaja ei ole tarkoittanut lahjoittaa varojaan vastaajalle.

3. Kantaja on maksanut omakotirakennuksen korjaus- , ylläpito- ym. kustannuksia 15.355,44 euroa ja vastaaja on maksanut korjauskustannuksia 507,16 euroa. Asianosaisten tarkoituksena on ollut maksaa edellä mainitut kustannukset puoliksi. Näin ollen kantajalla on vastaajalta 7.424,14 euron saatava. Vaatimuksen kantaja on esittänyt vastaajalle ensimmäisen kerran 7.5.2003. Kantaja ei ole tarkoittanut lahjoittaa varojaan vastaajalle.

4.-5. Asianosaiset ovat 27.5.2002 ostaneet henkilöauton (Zafira), joka on rekisteröity vastaajan nimiin. Kantaja on maksanut 31.5.2002 autoliikkeelle autosta 11.700 euroa eli 52 % ja vastaaja on maksanut autosta 10.842 euroa eli 48 %. Kantajalla on näin ollen katsottava olevan 11.700 euron määräinen saatava vastaajalta. Kantaja ei ole tarkoittanut lahjoittaa varojaan vastaajalle.

6. Asianosaiset ovat 20.9.2002 avanneet Nordea Pankkiin yhteisen pankkitilin ja tilille on 1.10.2002 nostettu 260.500 euron määräinen luotto Nordea Pankista. Luotto on nostettu kummankin asianosaisen nimissä. Tili on avattu kiinteistöstä johtuvien kulujen hoitamista varten ja asianosaiset ovat sopineet, että kiinteistöstä aiheutuvat kulut mukaan luettuna lämmitys ja sähkö maksetaan puoliksi. Sopimuksen mukaan tililtä olisi saanut maksaa vain yhteisiä, yhteisesti sovittuja kuluja. Vastaaja on käyttänyt tiliä siten, että vastaajan yksityinen käyttö on 11.038 euroa miinuksella. Kantajalla on siten 5.519 euron määräinen saatava vastaajalta. Vaatimuksen kantaja on esittänyt vastaajalle ensimmäisen kerran 7.5.2003.

7. Kantaja on keväällä vuonna 2001 maksanut vastaajan puolesta 79.440 markkaa eli 13.360,85 euroa aso-maksua Pirkanmaan YH-Rakennuttajaosuuskunnalle. Kysymyksessä on ollut vastaajan nimiin tulleen aso-asunnon maksu. Kysymyksessä on ollut kantajan laina vastaajalle. Mainitusta velasta on maksamatta vielä 4.635,73 euroa. Kun kantaja on myynyt asianosaisten yhteisesti omistaman vanhan keittiökaluston 840,94 eurolla, kuuluu tästä summasta puolet vastaajalle. Jäljellä olevan velan määrä on siten 4.215,26 euroa. Vaatimuksen kantaja on esittänyt vastaajalle ensimmäisen kerran 27.6.2003.

8. Kantaja on kesällä 2001 maksanut vastaajan puolesta vastaajan velan, joka oli otettu vastaajan isältä C:ltä. Mainittu velka oli henkilöauton ostamista varten. Kantajan maksama summa on ollut 1.850,07 euroa (11.000 markkaa). Vaatimuksen kantaja on esittänyt vastaajalle ensimmäisen kerran 13.8.2003.

9. Vastaaja on kesäkuussa 2003 muuttanut pois asianosaisten yhteiseltä omakotikiinteistöltä. Kantaja on huolehtinut kiinteistöstä, sen kunnosta, piha-alueen siisteydestä ja sen vartioinnista vastaajan muutosta lukien. Vastaaja on velvollinen korvaamaan kantajalle 50 euroa kuukaudessa siitä, että kantaja on huolehtinut osittain vastaajan omistamasta omaisuudesta heinä- joulukuussa 2003 eli yhteensä 300 euroa.

Kantaja ei ole antanut mitään edellä mainittuja varoja lahjaksi, vaan ne ovat vastaajan velkaa kantajalle. Kantaja ei ole missään vaiheessa antanut vastaajan velkoja anteeksi. Joka tapauksessa kantaja on saanut perusteetonta etua mainittujen varojen osalta kantajan kustannuksella.

VASTAUS

Vaatimus

Kanne on hylättävä muutoin kokonaisuudessaan, paitsi 3) kohdan osalta myönnetään öljylaskujen osalta vaatimus 559,50 euron määrältä. Kantaja on velvoitettava korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut.

Joka tapauksessa kantajan vaatimuksia on kohtuullistettava.

Perusteet

1.-2. Kantaja on yksin maksanut kiinteistön käsirahan 42.050 euroa. Puolet käsirahasta eli kantajan vaatima 21.025 euroa on katsottava lahjaksi. Kantaja on tehnyt suorituksen haluamaansa asumistasoon päästäkseen tietoisena siitä, että vastaaja ei halua tai kykene tulotasonsa takia osallistumaan käsirahan maksuun. Kiinteistö on hankittu puoliosuuksin ja nimiperiaate puhuu lahjoitustahdon puolesta. Asianosaiset eivät ole sopineet summan takaisinmaksusta. Kantaja on vaatinut summan maksamista vasta avoliiton kariutumisen jälkeen.

Mikäli puolta A:n maksamasta käsirahasta ei katsota lahjaksi, on sitä pidettävä rahavelkana.

3. Kantajan asunnon korjauskuluihin käyttämä summa on katsottava lahjaksi. Kantaja on ollut tietoinen, että vastaaja ei kykene tulotasonsa vuoksi osallistumaan korjauskuluihin eikä vastaaja ole edes halunnut tai nähnyt tarpeelliseksi tehdä näin laajamittaista remonttia. Mikäli remonttikulut olisi tarkoitettu yhteisiksi kuluiksi, olisi ne maksettu kantajan ja vastaajan yhteiseltä lainanhoitotililtä.

Kohdan 3) vaatimuksesta vastaaja myöntää määrällisesti 5.078,72 euroa. Vastaaja kiistää H Oy:n laskun 10.240 euroa 5.042 euroa ylittävältä osin. Keittiökalusteista on maksettu käteisellä 1.850 euroa ja loput on maksettu N Oy:n työsuorituksella, eikä lasku siten ole oikea. Tältä osin vastaaja myöntää vaatimuksesta 2.521 euroa. Muutoin vaatimukset tältä osin myönnetään määrällisesti oikeiksi.

4.-5. Kantaja on maksanut henkilöautosta (Zafira) 11.700 euroa. Mainittu suoritus on katsottava lahjaksi. Kantaja on halunnut vastaajalle suuremman auton, jotta vastaaja voisi kuljettaa siinä myös kantajan lapsia. Auto on kirjattu vastaajan nimiin ja nimiperiaate puhuu lahjoitustahdon puolesta. Kantaja ja vastaaja eivät ole sopineet summan takaisinmaksusta. Kantaja on vaatinut summan maksamista vasta avoliiton kariutumisen jälkeen.

Mikäli A:n maksamaa osuutta ei katsota lahjaksi, on auton omistusosuudeksi vahvistettava rakisterimerkinnästä poikkeavasti A 52 % ja B 48 %.

6.-7. Vastaaja on käyttänyt asianosaisten yhteistä lainanhoitotiliä kantajan ja vastaajan välisen sopimuksen mukaisesti. Ennen tätä vastaaja oli ottanut 4.7.2002 Osuuspankista 20.000 euron pankkilainan tarkoituksena irrottautua kaikista taloudellisista suhteista kantajaan. Vastaajan oli tarkoitus maksaa pois Zafiran rahoitussopimus rahoitusyhtiölle ja aso-lainan jäännös kantajalle sekä maksaa kantajalle 11.700 euroa vapautuakseen kiitollisuudenvelasta kantajalle. Heinäkuussa 2002 asianosaiset ovat kuitenkin sopineet velkansa. Vastaaja on kantajan ja vastaajan välisen sopimuksen mukaisesti maksanut vastaajan OP-lainan 20.000 euroa yhteiseltä asuntolainatililtä. Puolet maksetusta lainasummasta on katsottava kantajan lahjaksi vastaajalle. OP-lainan tultua maksetuksi on lokakuussa 2002 ja asunnon tultua luovutetuksi tammikuussa 2003 on lainan vakuutena ollut aso-maksu 13.500 euroa palautettu vastaajalle. Tämän vastaaja on asianosaisten sopimuksen mukaisesti siirtänyt yhteiselle lainanhoitotilille. 19.8.2002 vastaaja oli maksanut vastaajan tilillä olevan, OP-lainasta jäljellä olevan osuuden 5.840 euroa kantajalle. Kantajalla olisi ollut useita kuukausia aikaa huomauttaa vastaajaa 20.000 euron nostosta. Kantajan hyväksyvä käyttäytyminen osoittaa, että vastaajan nosto on ollut sopimuksenmukainen. Lastenhoitomaksut kohdistuvat myös kantajan lapseen.

Kesällä 2001 asianosaiset olivat tehneet velkakirjan kantajan vastaajan puolesta maksamasta aso-maksusta ja sopineet, että vastaaja lyhentää velkaa kantajalle 1.500 markkaa kuukaudessa ja sillä, mitä hän saa omistamansa puutarhamökin myyntihinnasta. Vastaaja on maksanut 24.6.2002 puutarhamökin myynnistä saamansa 7.000 euroa kantajalle.

Kantaja on antanut heinäkuussa 2002 vastaajan edellämainittua aso-velkaa koskevan velan anteeksi ja samalla on revitty asianosaisten välinen velkakirja. Asianosaisten sopimuksen mukaisesti velan jäännös on katsottava lahjaksi.

Määrällisesti 6. ja 7. kohdan vaatimukset myönnetään oikeiksi.

8. Kantaja on maksanut vastaajalle/C:lle 11.000 markkaa. Kantajan suoritus on katsottava lahjaksi. Vastaajan ja C:n välillä ei ole ollut velkasuhdetta. Kyseinen henkilöauto on ollut vastaajan isän lahja vastaajalle. Kantaja on tiennyt tämän. Kantaja on omaehtoisesti halunnut maksaa lahja-auton vastaajan isälle ja kantajan käytös osoittaa selkeästi lahjoitustahdon.

9. Kantaja ei ole huolehtinut kiinteistön kunnosta, piha-alueen siisteydestä tai sen vartioinnista vastaajaa enemmän. Mikäli kantaja olisi hoitanut kiinteistöä kanteessa mainitulla tavalla, vaatimus myönnetään määrällisesti.

Korkovaatimus kiinteistönkauppasaatavalle myönnetään haasteen tiedoksiantopäivästä 7.1.2004 lukien, samoin korkovaatimus 3. kohdan korjaus- ja ylläpitokustannuksille. Korkovaatimukset 4.-5. kohdissa mainitun henkilöauton korvausvaatimukselle, 6. kohdan korkovaatimus yhteisen tilin osalta ja 8. kohdan korkovaatimus vastaajan isälle maksetulle korvaukselle myönnetään aikaisintaan 26.11.2003 lukien.

Vastaajan mukaan 1.-3. kohdan osalta vaatimus on esitetty vastaajalle kyllä 7.5.2003, mutta vaatimukset ovat olleet epämääräisiä ja siten, että ne tuli vähentää kiinteistöstä saatavasta määrästä, joten eräpäivää ei ole ollut tiedossa vaatimuksille. Samoin 6. kohdan osalta on vaadittu selvitystä tileistä 7.5.2003, mutta vasta kirjeessä 27.10.2003 vaatimus on selvästi esitetty. 7. kohdan vaatimus on esitetty 27.6.2003. Vaatimus 8. kohdan osalta on 13.8.2003 esitetty telekopiossa siten, että 11.000 markan osuus tuli huomioida laskelmissa ja vasta kirjeessä 27.10.2003 vaatimus on esitetty selvästi.

Vastaaja ei ole saanut missään tapauksessa perusteetonta etua kantajan kustannuksella, koska kantaja on edellä mainitut varat antanut vastaajalle lahjaksi asianosaisten sopimuksen mukaisesti.

Joka tapauksessa kantajan vaatimuksia on kohtuullistettava, ottaen huomioon asianosaisten olosuhteet ja asianosaisten erilainen varallisuusasema. Kantaja on määrätietoisesti halunnut hankkia edellä mainitun kiinteistön ja tehdä siihen suuren remontin sekä hankkia isomman auton omien motiiviensa takia ja ajanut vastaajan tähän tilanteeseen.

Kantajan lausuma vastaajan vastauksen johdosta

Kysymyksessä on ollut lyhyt, noin 4 kuukautta kestänyt avosuhde.

Vastaaja on vapaaehtoisesti allekirjoittanut kiinteistön kauppakirjan ja saanut päättää, minkälainen keittiöremontti tehdään. Käteiskuitti keittiöremontista vastaa todellisuutta.

Koska vastaajan vanha Opel on ollut huonokuntoinen, auto on vastaajan toivomuksesta vaihdettu.

Kantajan lapset (2) ovat asuneet oman äitinsä luona. Kantajan nuorempi, vuonna 1991 syntynyt lapsi ei tarvitse enää päivähoitajaa eikä päivähoitajan palkka ole voinut johtua mainitusta lapsesta tämän vieraillessa isänsä luona.

Vastaajan yhteisen tilin käyttö on ollut sopimuksenvastaista.

Vastaaja on käyttänyt OP-luottonsa omiin tarkoituksiinsa, ainoastaan 5.840 euroa on siitä maksettu kantajalle. Kantaja ei ole antanut lainoja anteeksi. Vastaaja on myöntänyt, että hänen tarkoituksenaan on ollut mainitulla 20.000 euron luotolla maksaa myös Zafirasta johtunut kantajan saatava. Asianosaisten välillä ei ole allekirjoitettua velkakirjaa, eikä sitä ole revitty. Velkasuhde on ollut ja on edelleen olemassa.

Ei ole uskottavaa, että C on ottanut rahan vastaan, ellei velkaa ole ollut.

Kantaja on kohtuullisessa ajassa vaatinut edellä mainittuja saatavia. Velkojen osalta korkovaatimus syntyy, kun velka on syntynyt ja muutoin vaatimuspäivästä.

Mitään perusteita ei ole kantajan vaatimusten kohtuullistamiselle.

Vastaajan lausuma edellä mainitun johdosta

Asianosaiset ovat sopineet, että kantajan varallisuusasema huomioon ottaen kantaja maksaa enemmän kuin vastaaja.

Kantajan lapset ovat pääosin asuneet kantajan ja vastaajan luona.

TODISTELU

Kirjalliset todisteet

Kantaja

1. H Oy:n lasku (liite 1.11)

Henkilötodistelu

Kantaja

1. A todistelutarkoituksessa

Vastaaja

1. B todistelutarkoituksessa

Todistajat

2. C, vastaajan isä

3. D, vastaajan äiti

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Näyttö

Asiassa on selvitetty, että asianosaiset ovat alkaneet seurustella toukokuussa 2001 ja vuoden 2002 juhannuksen aikoihin asianosaisille on tullut välirikko. Myöhemmin kesällä 2002 he ovat jatkaneet seurustelua. Asianosaiset ovat yksimielisesti kertoneet, että heidän tarkoituksenaan oli perustaa perhe ja elää perheenä yhdessä, minkä vuoksi kanteessa kerrottuja hankintoja oli tehty.

Kantaja on todistelutarkoituksessa kertonut, että hän oli maksanut omakotitalosta enemmän ja tämä oli tarkoitus jakaa yhteisymmärryksessä. Tarkoituksena oli elää perheenä, eikä vastaaja ollut vastustanut millään muodoin talon ostamista. Remontti taloon oli tehty yhteisymmärryksessä ja vastaaja oli suunnitellut remontin. H Oy oli toteuttanut remontin ja kantaja oli maksanut laskun. Vastaaja ei ollut vastustanut keittiöremonttia. Asuntokaupan käsirahan takaisinmaksusta eikä myöskään keittiöremontin takaisinmaksusta ollut sovittu mitään. Lahjaksi hän ei ollut niitä missään nimessä tarkoittanut. Myöskään vastaajan velkaa hänelle kantaja ei ollut antanut anteeksi.

Kantajan mukaan vastaajalla ollut Opel -henkilöauto oli ollut huonossa kunnossa, se oli kaivettu hangesta ja siitä olisi pitänyt korjata kaikki, mm. kytkinvaijeri ja jarruvaijeri. Kantaja oli maksanut vastaajan isälle Opel -autosta 11.000 markkaa, mutta se ei ollut tarkoitettu lahjaksi isälle tai vastaajalle. Sen vuoksi vastaajalle oli hankittu parempi auto, eikä kantajan tarvinnut olla huoltamassa ja noutamassa sitä aina. Autoa ei oltu hankittu kantajan lapsien vuoksi, sillä kantajan Mercedes Benz -merkkiseen autoon olisi mahtunut asianosaiset ja asianosaisten lapset. Kantaja oli maksanut 11.700 euroa Zafira -autosta ja antanut tämän lainaksi vastaajalle, jotta vastaaja pääsi töihin eikä kantajan tarvinnut olla aina huoltamassa. Kantaja oli olettanut auton tulevan perheen käyttöön.

Kantaja on kertonut lainanneensa vastaajalle rahaa aso-lainanmaksua varten ja vastaajan piti maksaa 1.500 markkaa kuukaudessa hänen tililleen ja vastaaja oli lyhentänytkin velkaa näin, mutta 2.7.2002 lyhennykset olivat loppuneet. Kantajan mukaan asianosaisten heinäkuussa 2002 Itä-Suomen matkalla ei ollut merkitystä lyhennysten loppumiseen. Kantaja ei ollut antanut vastaajalle mainittua velkaa anteeksi.

Kantajan mukaan vastaajalla ei ollut lupaa nostaa heidän yhteistä kiinteistöä varten ottamaltaan tililtä 20.000 euroa, vaan vastaaja oli näin omin päin tehnyt.

Kantaja on kertonut, että hänellä oli edellisestä avioliitosta kaksi lasta, avoliiton aikaan 12 ja 14 -vuotiaat, jotka olivat kahden viikon ajan asuneet asianosaisten yhteisessä kodissa.

Kantaja on kertonut, että vastaaja on kesällä 2003 muuttanut pois ja kantaja on sen jälkeen huolehtinut talosta ja pitänyt paikoista huolta, eikä vastaajaa ollut näkynyt kiinteistöllä.

Vastaaja on todistelutarkoituksessa kertonut, että hän oli päässyt muuttamaan aso-asuntoonsa 21.6.2001 ja kantaja oli ehdottanut, että asianosaiset tekevät 110.000 markan velkakirjan kantajan vastaajan puolesta maksamasta aso-maksusta ja kalusteista. Velkakirjassa oli sovittu, että vastaaja lyhentää velkaa 1.500 markkaa kuukaudessa ja sillä summalla, minkä vastaaja saa myytyään puutarhamökkinsä. Vastaajan mukaan hänen isänsä ja isän nykyinen vaimo olivat todistajina velkakirjassa. Vastaaja on kertonut, että talvella 2002 he olivat katselleet jo yhteistä asuntoa ja keväällä kantaja oli pitänyt julkisen puheen ja esittänyt kosinnankin. Toukokuussa 2002 kantaja oli pyytänyt vastaajan autokauppaan, jossa paperit oli jo tehty valmiiksi ja tuolloin ostettu Zafira -henkilöauto oli niinkuin kihlasormus, se oli 7 hengen auto yhteistä tulevaisuutta varten.

Vastaaja oli ennen juhannusta 2002 saanut siirtolapuutarhamökin myydyksi ja siitä oli jäänyt hänelle 7.000 euroa. Juhannuksen jälkeen kantaja oli kadonnut kahdeksi viikoksi ja vastaaja oli ajatellut, että hän vaihtaa Zafiran pienempään autoon ja oli ottanut Osuuspankista 20.000 euron lainan tarkoituksena maksaa kantajalle aso-velan loppu ja rahoitusyhtiölle rahoitusosuus sekä maksaa kantajalle kihlasormukseksi liian kalliin lahjan 11.700 euroa reilusta kuukaudesta.

Vastaajan mukaan kantaja oli ottanut sitten vastaajaan yhteyttä ja vastaaja oli halunnut antaa asianosaisille uuden mahdollisuuden ja he olivat keskustelleet yhteisestä tulevaisuudesta ja lähteneet kaksin Itä-Suomen matkalle tarkoituksena selvittää asianosaisten tulevaisuus. Vastaaja on kertonut, että hän oli kertonut kantajalle ottaneensa 20.000 euron lainan ja oli sovittu, että asianosaisten yhteisellä uudella asuntolainalla maksetaan vastaajan aso-laina pois. Vastaajan mukaan asianosaisten välinen aso-velkaa koskeva velkakirja oli revitty kantajan asunnossa loppukesästä 2002 Itä-Suomen matkan jälkeen, koska kantaja oli antanut tuon velan vastaajalle anteeksi.

Vastaajan mukaan hänen isänsä oli antanut Opel -auton hänelle lahjaksi, eikä mitään velkasuhdetta ollut ollut ja mainittu auto oli toimiva. Kerran kytkinvaijeri oli katkennut, mutta jarruissa ei ollut mitään vikaa eikä Zafiran hankintaan ollut ollut tarvetta.

Vastaaja on kertonut, että asianosaiset ovat tehneet kiinteistönkaupan vuoden 2002 puolella ja kantaja oli halunnut tehdä asuntoon remontin, vaikka keittiö oli vain 10 vuotta vanha. Asianosaiset muuttivat asuntoon 11.1.2003. Kantajan tytöt muuttivat asianosaisten luokse 12.1.2003 ja asianosaiset asuivat kaikki asunnossa kevään. Käsirahan osalta ei ollut puhuttu mitään velasta eikä takaisinmaksusta. Kesällä 2002 oli sovittu, että kaikki mihin vastaaja ei pysty, kantaja lahjoittaa. Keittiöremontin toteuttaja oli ollut kantajan jääkiekkokaveri ja kantaja oli sanonut maksaneensa käteisellä tälle 1.850 euroa ja kantajan yhtiö N Oy oli maksanut 1.850 euroa ja loppuosa oli sovittu työnvaihtona.

Lastenhoidon osalta oli sovittu, että lastenhoito maksetaan yhteiseltä tililtä ja kantaja oli itse valinnut hoitajankin.

Kun vastaaja oli muuttanut pois asianosaisten kiinteistöltä, oli kantaja jäänyt sinne asumaan, mutta vastaaja oli käynyt pitkin kesää ja syksyä kiinteistöllä mittareita lukemassa ja tarkkailemassa pihan siisteyttä. Vastaaja on käynyt lumitöissä ja siivonnut ja huolehtinut, että kaikki on kunnossa.

Vastaajan mukaan kaikki summat ovat kantajan lahjoja vastaajalle ja oli sovittu, että jos kantaja haluaa tietynlaisen tason perheelle, hän panostaa ylimääräistä, mihin vastaaja ei pystynyt. Sanaa lahja ei ollut käytetty. Vastaaja ei ole saanut minkäänlaista etua.

Todistajana kuultu vastaajan isä C on kertonut, että hän oli ostanut vastaajalle Opelin vuosimallia 1990 ja se oli siisti, näppärä auto ja se oli lahja vastaajalle. Vastaaja oli sitten soittanut todistajalle ja kertonut, että auto oli vaihdettu ja samalla oli tuotu julki asianosaisten suurperhe, kantajan tytöt ja vastaajan pojat, ja tähän oli tarvittu isompi auto. Kantaja oli halunnut maksaa todistajalle vanhasta Opelista, koska asianosaiset muuttivat yhteen. Kantaja ei halunnut olla velassa todistajalle.

Vastaaja oli pyytänyt todistamaan velkakirjan, jonka vastaaja oli lähettänyt postitse yhtenä kappaleena. Velkakirjan mukaan vastaaja oli velkaa kantajalle 110.000 markkaa ja tarkoituksena oli suorittaa 1.500 markkaa kuukaudessa lyhennyksenä. Todistaja oli nykyisen vaimonsa kanssa todistanut velkakirjan ja siinä oli ollut vastaajan nimi ja todistaja oli uskonut, että kantajakin oli itse allekirjoittanut velkakirjan. Todistaja ei ollut keskustellut kantajan kanssa velkakirjasta missään vaiheessa.

Todistaja C on edelleen kertonut, että hän ei tiennyt asianosaisten keskinäisestä rahankäytöstä eikä pitänyt uskottavana, että kantaja olisi halunnut lahjoittaa kaikki kanteessa mainitut saatavat. Asianosaiset olivat tehneet velkakirjankin saatavista ja vastaaja oli maksanut siirtolapuutarhamökistä saamansa rahat kantajalle.

Todistajana kuultu vastaajan äiti D on kertonut, että hän tutustui kantajaan keväällä 2001 ja kun asianosaisille oli tullut välirikko juhannuksen aikoihin 2002, oli tuntunut pahalta. Vastaaja oli sitten soittanut todistajalle ja kertonut, että asiat oli sovittu ja asioista oli puhuttu paljon. Vastaaja oli kertonut, että Itä-Suomen matkalla he olivat sopineet raha-asioista siten, että jos kantaja haluaa ostaa jotain, kantaja maksaa ja vastaaja maksaa, mitä voi. Todistaja D ei ymmärtänyt, miksi kantaja laskutti vastaajaa nyt, kun kantaja oli elänyt niinkuin oli halunnutkin elää ja hänen mukaansa kantajalla oli halu lahjoittaa, koska oli tehnyt asiat sillä tavalla.

Sovelletut oikeusohjeet

Omaisuusriitoja ratkaistaessa lähtökohtana on se, että omaisuus kuuluu sille, jonka nimiin se on hankittu. Edelleen pääsääntönä on se, että jos toinen avopuoliso väittää saaneensa lahjoituksen, on hänellä todistustaakka.

Johtopäätökset ja lopputulos

Asianosaiset omistavat kiinteistön puoliksi ja vastaaja on rekisteröity Zafira -henkilöauton omistajaksi.

Omakotitalokiinteistö on hankittu asianosaisten kertomuksen mukaan asianosaisten yhteistä tulevaisuutta varten, samoin Zafira -henkilöauto oli tarkoitettu perheen yhteiseen käyttöön. Keittiöremontti on tullut myös vastaajan puoliksi omistaman omakotikiinteistön hyväksi. Kantajan ei ole näytetty missään vaiheessa ilmoittaneen, että hänen maksamansa kanteessa vaaditut osuudet olisivat lahjoitus vastaajalle. Vastaajankaan mukaan lahja-sanaa ei ollut missään vaiheessa käytetty. Vaikka takaisinmaksusta ei ole näiden saatavien osalta ollut puhetta, ei mistään ole pääteltävissä, että kantaja olisi tarkoittanut kartuttaa vastaajan omaisuutta siinä tapauksessa, että avoliitto päättyisi välirikkoon. Kun otetaan huomioon, että avoliitto on kestänyt vajaan puoli vuotta, vastaaja saisi perusteetonta etua kantajan kustannuksella, mikäli vastaaja ei joutuisi maksamaan osuuttaan kerrotuista omaisuuksista kantajalle. Sen vuoksi vastaajan on maksettava kantajalle osuutensa edellä mainitusta omaisuudesta.

Vastaaja on myöntänyt keittiöremontista määrällisesti 5.078,72 euroa. Kantaja on esittänyt todisteeksi vastaajan kiistämän H Oy:n laskun 10.240 euroa, jonka H Oy on kuitannut saaneensa. Kantaja on kertonut maksaneensa keittiöremonttilaskun lausumatta määrästä mitään. Vastaaja on kiistänyt kantajan maksaneen mainittua laskua H Oy:lle. Vastaaja on kertonut, että kantaja oli maksanut itse käteisellä 1.850 euroa, N Oy 1.850 euroa ja loppuosa oli sovittu työnvaihtona. Kantaja olisi voinut tämän kiistämisen johdosta näyttää henkilötodistelulla laskun määrän maksetuksi, kun vastaaja on alusta alkaen em. väitteensä tehnyt. Sen vuoksi vaatimuksen 3. osalta on jäänyt näyttämättä kantajan vaatimus 5.078,72 euroa ylittävältä osalta.

Asianosaiset ovat yksimielisiä siitä, että heidän välillään on ollut velkasuhde 110.000 markan edestä ja että tästä oli sovittu vastaajan maksettavaksi 1.500 markkaa kuukaudessa. Vastaaja on lyhentänyt velkaa säännöllisesti, mutta on lopettanut velan lyhentämisen 2.7.2002. Velkakirjan tekemisestä asianosaiset ovat erimieliset. C:n kertomuksella yksin ei ole näytetty, että asianosaiset olisivat allekirjoittaneet velkakirjan kyseisestä velkasuhteesta. Vastaajan kertomusta siitä, että kesällä 2002 asianosaiset olisivat Itä-Suomeen tapahtuneen matkansa aikana keskustelleet taloudellisista oloistaan ja perheen perustamisesta ja että tämän matkan jälkeen kantaja olisi antanut vastaajalle anteeksi loppuosan mainitusta 110.000 markan velasta, voidaan pitää uskottavana. Tätä tukee se, että vastaaja ei ole tämän jälkeen lyhentänyt lainaansa kantajalle, eikä kantaja ole vaatinut lyhennyksiä ennen kuin avosuhteen päättymisen jälkeen yli kuukauden päästä. Edellä olevan perusteella on näytetty, että kantaja on antanut vastaajalle kesällä 2002 anteeksi edellä mainitun velan loppuosan. Kantajalla ei ole siten tämän velan perusteella saatavaa vastaajalta.

Kun asianosaisten tarkoituksena on ollut perustaa perhe ja he ovat ostaneet yhteisen omakotitalokiinteistön ja avanneet yhteisen pankkitilin, ei voida päätellä, että kantajan tarkoituksena olisi tuolloin ollut kartuttaa vastaajan omaisuutta vastaajan ylimääräisillä otoilla, mikäli yhteinen perheenä eläminen ei kestäisi kuin vajaat puoli vuotta. Yhteisen pankkitilin käyttämisestä yli oman osuutensa vastaaja on saanut hyötyä kantajan kustannuksella kanteessa mainituilla määrillä muutoin, paitsi lastenhoitokustannusten osalta. Lastenhoitokustannukset ovat kohdistuneet myös kantajan lapsiin, jotka vastaajan ja tämän äidin kertomuksen mukaisesti ovat asuneet asianosaisten yhteisessä kodissa keväällä 2003. Yhteisen pankkitilin osalta vastaaja on saanut siten kantajan kustannuksella perusteetonta etua 5.314 euron arvosta.

Vastaajan ja vastaajan isän kertomuksella on näytetty, että vastaajan isä on ostanut vastaajalle lahjaksi Opel -henkilöauton. Kun kantaja on maksanut vastaajan isälle autosta 11.000 markkaa, ei siitä aiheudu velka- tai korvausperustetta kantajan ja vastaajan välille.

Kantaja ei ole näyttänyt, että hän olisi vastaajaa enemmän huolehtinut asianosaisten kiinteistöstä asianosaisten avosuhteen päätyttyä.

Kantaja ei ole esittänyt selvitystä yksilöidyistä vaatimuksistaan vastaajalle vaatimuspäivistä lukien. Korkovaatimukset on siten määrättävä vastaajan myöntämistä päivämääristä.

Asiassa ei ole perusteita kantajalle tuomittavien saatavien kohtuullistamiselle.

Oikeudenkäyntikulut

Vastaaja hävitessään pääasiallisesti asian, on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun mukaisesti velvollinen korvaamaan kantajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti. Vastaaja on 4.2.2004 asti pääasiallisesti kiistänyt kantajan vaatimukset määrällisesti. Suurin osa kantajan toimenpiteistä on tapahtunut ennen tätä. Vastaaja ei ole muutoin kiistänyt kantajan avustajan toimenpiteitä tarpeettomiksi. Sen vuoksi vastaaja velvoitetaan korvaamaan kantajan vaatimat oikeudenkäyntikulut korkoineen.

TUOMIOLAUSELMA

1. Omakotikiinteistön osalta kantajalla on saatava vastaajalta 21.025 euroa ja

2. vastaaja velvoitetaan maksamaan kantajalle mainittu 21.025 euroa viivästyskorkoineen 7.1.2004 lukien.

3. Vastaaja velvoitetaan maksamaan kantajalle omakotirakennuksen korjaus- ja ylläpitokustannusten perusteella 5.078,72 euroa 7.1.2004 lukien.

4. Kantajalla on henkilöauton autokauppaan perustuva saatava vastaajalta 11.700 euroa, josta on vähennettävä kantajan vastaajalta saama 7.000 euron suoritus, eli tältä kantajalla on saatavaa vielä 4.700 euroa.

5. Vastaaja on velvoitettava korvaamaan kantajalle edellä 4. kohdassa mainittu saatava 4.700 euroa viivästyskorkoineen 26.11.2003 lukien.

6. Vastaaja velvoitetaan maksamaan kantajalle perusteettomasta edusta yhteisen pankkitilin käytön perusteella 5.314 euroa viivästyskorkoineen 27.10.2003 lukien.

10. Vastaaja velvoitetaan suorittamaan kantajalle oikeudenkäyntikulujen korvauksena 7.420 euroa viivästyskorkoineen 19.6.2004 lukien.

Viivästyneelle määrälle on maksettava vuotuista viivästyskorkoa, jonka määrä on kulloinkin voimassa oleva korkolain mukainen viitekorko lisättynä 7 prosenttiyksiköllä.

Kantajan vaatimukset 7., 8. ja 9. kohdan osalta hylätään.

Vastaajan kohtuullistamisvaatimus hylätään.

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet:

käräjätuomari Riitta Puhakka

TURUN HOVIOIKEUS TUOMIO 20.6.2005

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

B:n valitus

B on ensisijaisesti vaatinut, että kanne hylätään ja että A velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa korkoineen. B on joka tapauksessa vapautettava korvaamasta A:n oikeudenkäyntikuluja. Toissijaisesti B on vaatinut, että hänen korvausvelvollisuudekseen kohtien 2 ja 3 osalta vahvistetaan 11.628,24 euroa. Lisäksi B on vaatinut, että A velvoitetaan palauttamaan hänelle hänen A:lle 24.6.2002 puutarhamökin myynnistä saamillaan varoilla maksamansa 7.000 euron suoritus, jonka käräjäoikeus on vähentänyt tuomiolauselman kohdissa 4 ja 5 B:n A:lle maksettavaksi tuomitusta autokauppaan perustuvasta saatavasta, tai että tuo 7.000 euron suoritus ainakin vähennetään B:n A:lle maksettavaksi mahdollisesti jäävistä suorituksista.

A ja B sopivat loppukesästä 2002, että A parempien taloudellisten mahdollisuuksiensa perusteella sijoittaa enemmän varoja yhteiseen elämiseen ja olemiseen. Tämän sopimuksen mukaisesti osapuolet toimivat ilman suoritustensa palautusvelvoitetta. A ei ollut eron jälkeen suostunut myymään omakotitaloa, koska hänen tarkoituksenaan oli ollut saada asia käräjäoikeudessa loppuun käsitellyksi ennen talon myyntiä. Talo myytiin lopulta käräjäoikeuden määräämän uskotun miehen toimesta 280.000 eurolla 21.4.2004. Kaupan loppukauppahinta maksettiin 4.5.2004. Kauppahinnasta uskottu mies tilitti 24.5.2004 tehdyn laskelman mukaisesti A:lle ja B:lle kummallekin 11.628,24 euroa eli yhteensä 23.256,48 euroa. Kohdissa 1 - 3 A:n velkomus perustuu kiinteistöstä maksettuun käsirahaan ja siihen kohdistuneeseen keittiöremonttiin, joista saatiin tai olisi pitänyt saada vastasuoritus kiinteistöä myytäessä. B maksoi 16.6.2004 A:lle edellä mainitut 11.628,24 euroa, joten ainakaan tämän jälkeen ei voida sanoa, että hän olisi kiinteistön osalta hyötynyt mitään A:n kustannuksella. Kohtien 4 ja 5 osalta asia on niin, että A on itsenäisesti B:n tietämättä sopinut autokaupan ehdot ja valinnut auton sekä määrännyt merkitsemään B:n auton omistajaksi ja näin menetellessään nimenomaisesti osoittanut halunsa lahjoittaa autoon sijoittamansa varat B:lle. Kohdan 6 osalta taas olosuhteet ovat olleet sellaiset, että B ja A ovat eläneet yhteistaloudessa ja käyttäneet yhteistä pankkitiliä. A ei ole näyttänyt, että B olisi käyttänyt tiliä toisin kuin oli yhteisesti sovittu. Oikeudenkäyntikulujen osalta B on lausunut, että A on voittanut asian käräjäoikeudessa ainakin omakotikiinteistöön liittyvien kohtien 1 - 3 osalta epäasiallisin keinoin pitkittämällä kiinteistön kauppaa. Näin menetellen A on päässyt oikeudenkäynnissä tosiasioita edullisempaan lopputulokseen, koska uskotun miehen lopputilitys ei ole ollut käräjäoikeuden tiedossa. Asia on joka tapauksessa ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että oikeudenkäyntikulut olisi tullut kuitata.

A:n vastavalitus

A on toistaen käräjäoikeudessa esittämänsä kanteen vaatinut, että B velvoitetaan suorittamaan hänelle kanteen kohdan 3 osalta omakotirakennuksen korjaus- ja ylläpitokustannusten perusteella 7.424,14 euroa korkoineen 7.5.2003 lukien, kanteen kohdan 7 osalta asumisoikeusasuntomaksuun perustuvan velan loppuosan 4.215,26 euroa korkoineen 27.6.2003 lukien ja kanteen kohdan 8 osalta autokauppaan perustuvan velan 1.850,07 euroa korkoineen 13.8.2003 lukien. Lisäksi A on vaatinut B:ltä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa korkoineen.

Kohdassa 3 A on esittänyt H Oy:n maksetuksi kuittaaman laskun 10.240 euroa eikä B ole esittänyt kiistämisensä tueksi mitään näyttöä. A ei ole antanut B:lle anteeksi kohdan 7 asumisoikeusasuntovelkaa. Kohdassa 8 vaadittu perustuu siihen, että A on kesällä 2001 maksanut B:n puolesta B:n isältään C:ltä ottaman velan. C ei olisi ottanut suoritusta vastaan, ellei kyseessä olisi ollut velka.

A:n vastaus

A on vaatinut B:n valituksen hylkäämistä. Kohdissa 1 - 3 B ei ole näyttänyt A:lla olleen lahjoitustahtoa. Vaikka A olisikin suostunut maksamaan perheen juoksevia menoja enemmän, ei hän ole lahjoittanut omaisuuttaan yhteiseksi hankitun asunnon käsirahaan ja kunnostuskuluihin. A ei ole pitkittänyt kiinteistön myyntiä ja oli B:nkin edun mukaista, että kiinteistöstä saatiin mahdollisimman hyvä kauppahinta. Kauppahinta olisi jäänyt alhaisemmaksi, jos kiinteistö olisi myyty nopeammin. A:n maksamaa käsirahaa ja kunnostuskuluja ei ole otettu uskotun miehen tilityksessä huomioon. Ylipäätään sillä seikalla, onko kiinteistö myyty vai ei, ei ole mitään vaikutusta B:n kanteessa tarkoitettuun maksuvelvollisuuteen. B:n maksettavaksi tuomitusta määrästä voidaan kuitenkin vähentää hänen käräjäoikeuden tuomion jälkeen maksamat 11.628,24 euroa. Kohdissa 4 ja 5 B ei ole näyttänyt, että A olisi halunnut lahjoittaa B:lle auton hankkimiseen käyttämänsä varat. Auton jäädessä B:lle hänellä on velvollisuus maksaa A:n maksama osuus takaisin. Kohdassa 6 B ei ole esittänyt selvitystä, joka osoittaisi, että B:n nostamat varat ainakaan takaisin maksettavaksi tuomitun määrän osalta olisi käytetty yhteisesti sovittuihin tarkoituksiin. Käräjäoikeuden oikeudenkäyntikuluratkaisu on oikea. Vain muutamia kuukausia kestänyt avoliitto ei voi antaa B:lle perusteltua syytä olettaa olevansa oikeutettu kymmenien tuhansien eurojen arvoiseen lahjaan. A on kohtien 2 ja 5 osalta siltä varalta, että hänen ensisijainen vaatimuksensa B:n velvoittamisesta suorituksiin hylättäisiin, toistanut toissijaiset vaatimuksensa siitä, että kohdassa 2 A:n vahvistetaan omistaneen kiinteistöstä 58 prosenttia ja B:n 42 prosenttia, ja siitä, että kohdassa 5 A:n vahvistetaan omistavan henkilöautosta 52 prosenttia ja B:n 48 prosenttia.

B:n vastaus

B on vaatinut A:n vastavalituksen hylkäämistä. Hän ei ollut saanut mitään todellista hyötyä hänen oloihinsa nähden aivan liian kalliin kiinteistön hankinnasta eikä kiinteistöön yksin A:n tahdosta asennetuista keittiökalusteista. Tilitys 24.5.2004 ja maksusuoritus 16.6.2004 osoittivat tämän. Kohdan 7 asumisoikeusasuntovelka on velan loppuosan osalta anteeksiannettu. Kohdassa 8 on kysymys siitä, että B:n isä on lahjoittanut tyttärelleen auton ja A on omasta aloitteestaan maksanut autosta B:n isälle. B ei ole tällaisesta suorituksesta vastuussa.

HOVIOIKEUDESSA ESITETYT TODISTEET

Hovioikeudessa on esitetty sama todistelu kuin käräjäoikeudessa ja lisäksi kirjallisina todisteina kauppakirja 21.4.2004, uskotun miehen tilitys 24.5.2004 ja maksutosite 16.6.2004.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa ja 2 momentissa on riita-asioiden osalta ilmaistu oikeusastejärjestykseen liittyvä kanteen muuttamisen kieltoa koskeva periaate, jonka mukaan muutoksenhakutuomioistuimessa ei voida tutkia sellaisia vaatimuksia, joita ei ole esitetty jo alioikeudessa. Sen vuoksi B:n vasta hovioikeudessa esittämä vaatimus A:n velvoittamisesta palauttamaan hänelle hänen A:lle 24.6.2002 maksamansa 7.000 euron suoritus jätetään tutkimatta.

Pääasiaratkaisun perustelut

Varallisuustoimet, joiden perusteella A kanteellaan vaatii B:ltä suorituksia, on tehty asianosaisten asuessa avoliitossa eikä avoliiton aikana ole A:nkaan ilmoittaman mukaan ollut kohdan 7 velkaa lukuunottamatta mitään puhetta tai sopimusta siitä, että B olisi velvollinen varallisuustoimien johdosta jotain suorittamaan A:lle. Vasta asianosaisten avoliiton purkauduttua kesällä 2003 A on ryhtynyt vaatimaan B:ltä suorituksia kanteessa mainittujen varallisuustoimien johdosta. A on vaatinut B:ltä suorituksia toisaalta sillä perusteella, että varallisuustoimet olisivat perustaneet velkasuhteen A:n ja B:n välille B:n ollessa varallisuustoimien johdosta velkaa A:lle A:n velkomat määrät, ja toisaalta sillä perusteella, että B olisi varallisuustoimien johdosta saanut A:n kustannuksella perusteetonta taloudellista etua. Kohdan 7 osalta on riidatonta, että kysymyksessä on ollut nimenomaan velkasuhde. Esitetyn selvityksen perusteella asianosaiset olivat tehneet velkakirjankin A:n B:n puolesta maksamasta asumisoikeusmaksusta. Muiden kohtien osalta ei edellä mainituin tavoin ole varallisuustoimia tehtäessä sovittu mitään takaisinmaksusta eikä siitä ole avoliiton aikana ollut mitään puhettakaan. A on hovioikeuden pääkäsittelyssä lausunut tarkoittaen kohtia 1 - 3, että tarkoitus olisi ollut ottaa huomioon hänen B:tä suurempi osallistumisensa kustannuksiin siinä vaiheessa kun omaisuus realisoidaan. Lähtökohtana on tuolloin ollut, että avoliitto tulee kestämään. Esitetyn selvityksen perusteella jo kesällä 2002 on ollut ongelmia heidän parisuhteessaan. Tämä tekee uskottavaksi sen, että taloudelliset asiat tuolloin suullisesti sovittiin, kuten B on väittänyt. Kanne on siten muilta kuin 7 kohdan osalta hylättävä velkasuhteen perusteella ajettuna. Näiltä osin ratkaistavaksi jää, onko B:n näytetty saaneen A:n kustannuksella perusteetonta taloudellista etua eli hyötyä.

Kohdat 1 - 3

Asiassa on kanteen mukaisesti selvitetty, että A on sijoittanut kiinteistön hankintaan 42.050 euroa enemmän rahaa kuin B ja että asianosaiset ovat rekisteritietojen mukaan omistaneet kiinteistön puoliksi. Lisäksi A on rahoittanut kiinteistön korjausta enemmän kuin B, muun muassa keittiökalusteiden uusimisen. Asianosaiset ovat myyneet kiinteistön keittiökalusteineen 21.4.2004 ja uskotun miehen 24.5.2004 päivätyn kirjallisen tilityksen mukaan kauppahinnasta on kulujen jälkeen jäänyt asianosaisten kesken jaettavaksi 23.256,48 euroa. B on 16.6.2004 maksanut A:lle oman osuutensa jäännöksestä 11.628,24 euroa. Riidatonta on, ettei muun muassa A:n yksin maksamaa käsirahaa eikä keittiökalusteiden uusimisesta aiheutunutta kustannusta ole laskelmassa huomioitu. Hovioikeuden pääkäsittelyssä on ilmennyt, että kiinteistöstä saatiin sen myyntiä pitkittämällä selvästi parempi hinta kuin mitä siitä olisi nopeammalla myynnillä saatu. Asianosaiset olivat myös yhtä mieltä siitä, ettei kiinteistön kauppahinta riittänyt kuitenkaan kattamaan kaikkia kiinteistöön pantuja kustannuksia lisättynä myynnistä aiheutuneilla kustannuksilla. Tästä on vedettävissä se johtopäätös, kun asiaa arvioidaan A:n ja B:n yhteisestä näkökulmasta, että kiinteistön hankkiminen ja keittiökalusteiden uusiminen osoittautui taloudellisesti kannattamattomaksi toimeksi sen jälkeen kun kiinteistö jouduttiin myymään varsin lyhytaikaiseksi jääneen avoliiton purkautumisen seurauksena. Tässä arviossa ei ole otettu huomioon asianosaisten ja heidän perheenjäsentensä asumisesta saamaa käyttöhyötyä, koska sellaiseen ei ole tässä asiassa vedottu.

Edunpalautuksen yleisiä periaatteita ei ole säännelty laissa. Oikeudenmukaisuuden ja kohtuuden vaatimukset edellyttävät, että tietynkaltaiset tahattomat varallisuudensiirtymät voidaan oikaista. Tällainen edunpalautusopin nimellä tunnettu järjestelmä on muotoutunut myös Suomen oikeudessa yleisten oikeusperiaatteiden, oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden kautta.

Edunpalautusjärjestelmällä pyritään estämään oikeudettomat varallisuudensiirrot. Pyrkimyksenä on, ettei kukaan pääsisi perusteettomasti hyötymään toisen kustannuksella. Edunpalautuksen perusedellytykset ovat: 1) etu eli hyöty, 2) edun perusteettomuus ja 3) hyötyminen toisen kustannuksella (syy-yhteys). Oikeuskirjallisuuden mukaan näittenkään edellytysten täyttyminen ei aina vielä riitä.

Edunpalautuskanne on tässä tapauksessa luonteeltaan velvoiteoikeudellinen velkomuskanne. Kanteen menestyminen edellyttää ensisijaisesti sitä, että kantaja näyttää vastaajan saaneen hyötyä ja että hyötyminen on tapahtunut kantajan kustannuksella eli kantajan tappioksi. Vielä edellytetään ainakin sitä, että hyötyminen on ollut perusteetonta.

Kirjallisuudessa on lausuttu, että "ei yleensä voida sallia, että joku tietoisena sopimuksen puuttumisesta tai jättämällä varmistamatta sopimuksen olemassaolon tekisi toisen hyväksi suorituksia ja perisi sen jälkeen töistänsä hinnan edunpalautuskanteella." Kukaan ei voi tieten tahtoen pakottaa toista henkilöä sopimusta vastaavaan sidonnaisuuteen. (Aurejärvi-Hemmo, Velvoiteoikeuden oppikirja, 2. painos 1998, s. 265 s.)

Asiassa on näytetty, että kysymyksessä olevan kaltaisen kalliin asunnon hankinta heti avoliiton alkuvaiheessa oli johtunut ensisijaisesti A:sta. Sama koskee keittiökalusteiden uusimista. Keittiökalusteiden uusimiseen ei ole ollut aikaisempien kalusteiden puutteellisesta kunnosta johtuvaa tarvetta. Asianosaisten taloudellisesta asemasta ei ole esitetty varsinaista selvitystä. Asiassa ilmenneistä seikoista ja kun A ei ole perustellusti kiistänyt B:n tältä osin esittämiä väitteitä, on pääteltävissä, että A:n taloudellinen asema on ollut huomattavasti parempi kuin B:n. Tähän nähden B:n kertomus niin sanotusta kolmijalkasopimuksesta on uskottava.

Näyttövelvollisuuden osalta hovioikeus toteaa ensiksikin, että A:n on näytettävä kanteensa toteen eli näytettävä tässä tapauksessa, että edunpalautuksen edellytykset täyttyvät. Jo olosuhteista ja asianosaisten kertomuksista on pääteltävissä, ettei kiinteistön hankintaan liittyneiden kustannusten osalta ole ollut kysymys lahjoituksesta. A:n on myös näytettävä edunpalautuksen määrä.

Hovioikeus katsoo, ettei edunpalautus tällaisessa avoliiton purkautumistilanteessa voi käsitteellisesti tarkoittaa jonkin avoliiton aikaisen rahasuorituksen "palauttamista", vaan kysymys on laajemmasta kokonaisuudesta ja edunpalautusmäärä joudutaan viime kädessä arvioimaan. Ratkaisevaa on suorituksen arvo sinä hetkenä, jona palautusvastuu syntyi (em. teos s. 271). Tässä tapauksessa tämä ajankohta on avoliiton purkautumisajankohta. Nyt kysymyksessä olevilla suorituksilla on alun perin ollut pätevä peruste, mikä on sitten rauennut kun avoliitto on purkautunut.

Hovioikeus lähtee siitä, että kun arvioidaan ensimmäisen edunpalautuksen edellytyksen eli hyötymisen täyttymistä, tiedolla kiinteistön myynnistä ja saadusta kauppahinnasta on merkitystä, koska kauppahinta voi osoittaa "voiton" ja sitä kautta hyödyn. Toisaalta teoreettiselta kannalta katsoen sillä ei ole merkitystä, onko kiinteistö myyty vai ei. Olennaista on kuitenkin, että kantajan on joka tapauksessa näytettävä, että vastaaja on hyötynyt.

Hovioikeus ymmärtää B:n halunneen maksaa A:lle hänelle tilitetyn osuuden kauppahinnasta eli 11.628,24 euroa, koska sen vastaanottaminen saatettaisiin tulkita edunpalautusopin tarkoittamaksi hyödyksi. Hovioikeus katsoo kuitenkin, huomioon ottaen sen, millä perusteilla kannetta on ajettu, ettei tällä yksittäisellä suorituksella ole asiassa merkitystä. Hovioikeus ei tässä yhteydessä ota muutoin kantaa suoritukseen.

A ei ole näyttänyt, että B olisi kanteessa väitetyillä perusteilla perusteettomasti hyötynyt A:n kustannuksella niin, että B olisi velvollinen rahasuoritukseen A:lle.

Koska asianosaisten yhdessä omistama kiinteistö on käräjäoikeuden määräämän uskotun miehen toimesta myyty, hovioikeudella ei ole tarvetta lausua A:n esittämän toissijaisen vaatimuksen johdosta.

Kanne on kohtien 1 - 3 osalta hylättävä.

Kohdat 4 ja 5:

A on hankkinut tässä kohdassa tarkoitetun Zafira-henkilöauton täysin itsenäisesti ilman B:n myötävaikutusta kertomansa mukaan B:n omaan käyttöön ja rekisteröinyt sen B:n nimiin. A on sijoittanut auton hankintaan 11.700 euroa eikä niiden takaisinmaksusta ole ollut mitään puhetta ennen avoliiton purkautumista. A on hankkinut auton toukokuussa 2002 sen jälkeen, kun hän oli huhtikuussa 2002 juhlapuheessa puhunut asianosaisten yhteisestä elämästä. B on pitänyt A:n autoon sijoittamia varoja lahjana. Tätä tukee asiassa esitetty todistelu. Edellä selostetun perusteella hovioikeus katsoo selvitetyksi, että A on antanut autoon sijoittamansa varat B:lle lahjaksi. B ei siten ole velvollinen palauttamaan varoja A:lle. Myös A:n toissijainen vaatimus on samasta syystä perusteeton. Kanne on hylättävä kohtien 4 ja 5 osalta.

Kohta 6:

Asiassa on jäänyt riidanalaiseksi, mitä asianosaiset ovat sopineet yhteisen pankkitilin käyttämisestä. B on kertonut, että hän oli nostanut tililtä rahoja ja käyttänyt tiliä sen mukaisesti, mitä asianosaiset olivat tilin käyttämisestä sopineet. Asiassa on jäänyt näyttämättä, että B olisi käyttänyt tiliä vastoin sitä, mitä asianosaiset ovat tilin käyttämisestä sopineet, ja että hän olisi saanut tilin käyttämisestä edellä selostettujen oikeusperiaatteiden tarkoittamaa ja niiden mukaisesti palautettavaa perusteetonta etua tai hyötyä A:n kustannuksella. Kanne on siten hylättävä kohdan 6 osalta.

Kohdat 7 ja 8:

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut.

Edellä olevan perusteella A:n kanne on kokonaan hylättävä. Näin ollen A häviää asian ja hän on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n perusteella velvollinen korvaamaan B:n tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. A on myöntänyt määrältään B:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen käräjäoikeudessa. Hovioikeuden osalta B on vaatinut oikeudenkäyntikuluja 6.109 euroa, josta A on myöntänyt määrältään 5.000 euroa. Hovioikeus katsoo B:n tarpeellisiksi ja kohtuullisiksi hovioikeuskuluiksi A:n määrältään myöntämät 5.000 euroa.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan. A:n kanne hylätään ja B vapautetaan velvollisuudesta suorittaa A:lle käräjäoikeuden tuomitsemia suorituksia. A velvoitetaan suorittamaan B:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa 2.748,84 euroa ja korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 5.000 euroa, molemmat määrät korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tämän tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaiseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenneuvos Jouko Nikula
hovioikeudenneuvos Hannu Rimmanen
hovioikeudenneuvos Sirpa Saarnilehto

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Korkeimman oikeuden ratkaisu 2.2.2006 : Ei valituslupaa