9.6.2005

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

LAHDEN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 6.4.2004

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

KANNE
Vaatimukset

Kantaja X Oyj (yhtiö) on vaatinut, että Y velvoitetaan suorittamaan sille:
1) yhtiön ja Y:n välisen yhteistyösopimuksen mukainen sopimussakko 42.046,98 euroa
2) korvauksena Y:n sopimusrikkomuksesta yhtiölle aiheutuneesta vahingosta saamatta jääneinä järjestelmämaksuina ja markkinointimaksuina yhteensä 119.267,59 euroa

3) maksamattomia, erääntyneitä järjestelmämaksuja 1.667,78 euroa ja maksamattomia,

erääntyneitä markkinointimaksuja 1.561,58 euroa

4) maksamattomia, erääntyneitä vuokria 4.447,23 euroa
5) maksamattomia, erääntyneitä muita saatavia 2.862,92 euroa
kaikki edellä mainitut määrät laillisine korkoineen haasteen tiedoksiannosta 10.6.2002 lukien
6) Kantaja X:n oikeudenkäyntikulut 26.022,74 euroa laillisine korkoineen

Perustelut

Y on harjoittanut liiketoimintaa yhtiön hallitsemalla liikepaikalla yhtiön omistamaa liiketoimintakonseptia käyttäen vuodesta 1999 alkaen yhteensä 14 kuukautta. Asianosaisten yhteistyö on perustunut yhteistyösopimukseen, joka on luonteeltaan franchise-sopimus. Nyt kysymyksessä olevan, 2.7.2000 allekirjoitetun sopimuksen perusteella Y on hoitanut yrittäjänä omaan lukuunsa L:n kaupungissa yhtiön toimipistettä. Sopimuksessa Y on sitoutunut harjoittamaan sopimuksessa määriteltyä liiketoimintaa 31.8.2009 saakka eli 10 vuotta asianosaisten ensimmäisen sopimuksen tekemisestä alkaen. Y on lopettanut yhteistoiminnan sopimuksen vastaisesti 29.1.2001. Yhtiö on purkanut sopimuksen sopimusrikkomuksen perusteella 19.2.2001. Toiminimi Y:n myynti on ollut 115.012,12 euroa vuonna 2000.

1) Y on ilmoittanut irtisanovansa sopimuksen, koska ei ollut päässyt X:n kanssa sopimukseen kiinteiden kulujen pienentämisestä eikä katsonut olevan mahdollista jatkaa entisillä ehdoilla kannattavaa liiketoimintaa. Syy ei ole sopimuksen päättämisen suhteen relevantti. Sopimus ei ole irtisanottavissa. X ei ole tietoinen kiinteiden kulujen alentamista koskevista neuvotteluista. Kiinteiden kulujen osuus toiminnassa on selkeä: henkilökunnan palkat (yksi työntekijä), vuokra, leasingmaksut, kalusto, sähkö ja vakuutukset.

2) X:lle on aiheutunut taloudellista vahinkoa saamatta jäävänä taloudellisena hyötynä siltä ajalta, jonka sopimus olisi ollut voimassa ilman Y:n sopimusrikkomusta.

Oikeudellinen arvio
Sopimus on määräaikainen eikä sitä voida Y:n toimesta irtisanoa. Lopettamalla toiminnan sopimusvelvoitteiden vastaisesti Y on syyllistynyt sopimusrikkomukseen ja on velvollinen suorittamaan yhteistyösääntöjen kohdan 7.2 perusteella sopimussakon. Lisäksi sopimuksessa on todettu X:llä olevan oikeus saada täysi korvaus mahdollisesti aiheutuvista vahingoista. X on menettänyt positiivisen sopimusedun Y:n sopimusrikkomuksen ja siitä seuranneen sopimuksen purkamisen johdosta.
Y:n on saatettava X samaan taloudelliseen asemaan kuin jossa se olisi, jos sopimusta olisi noudatettu.

3) Yhteistyösopimuksen kohdan 6 mukaan: "Korvauksena järjestelmän kehittämisestä ja ylläpitämisestä, Yrityksen tähän sopimukseen perustuvasta oikeudesta hyödyntää yhtiön liikeideaa, toimintamallia, tuotteita, reseptejä, menetelmiä, nimeä ja tunnuselementtejä sekä järjestelmän jäsenyyden tuottamista osto- ja muista eduista ja oikeuksista Yritys suorittaa yhtiölle järjestelmämaksuna liitteen 3 kohdan 4.2 mukaisesti kuusi (6) prosenttia, lisättynä arvonlisävero, Yrityksen arvonlisäverollisesta bruttomyynnistä. Lisäksi Yritys suorittaa markkinointimaksuna liitteen 3 kohdan 4.2 mukaisesti neljä (4) prosenttia lisättynä arvonlisävero, Yrityksen arvonlisäverollisesta bruttomyynnistä. Arvonlisävero on tällä hetkellä 22 %."

Y on jättänyt suorittamatta erääntyneitä järjestelmämaksuja 1.667,78 euroa ja erääntyneitä markkinointimaksuja 1.561,58 euroa.

4) Yhteistyösopimuksen osana on maa-alueen vuokrasopimus, jossa vuokran määrä on
386,83 euroa + alv. kuukaudessa. Y on jättänyt vuokraa maksamatta yhteensä 4.447,23 euroa.

5) Muut saatavat koostuvat leasing-maksusta määrältään 2.760,73 euroa, käyttöjärjestelmämaksusta 100,54 euroa ja korkolaskusta 1,65 euroa.

VASTAUS

Vaatimukset

1) Y on kiistänyt sopimussakkovaatimuksen perusteeltaan kokonaan. Toissijaisesti Y on kiistänyt korvausvaatimuksen määrältään ensisijaisesti kokonaan. Mikäli katsotaan X:n olevan oikeutettu sopimussakkoon, sopimussakkoa tulee X:n oman tuottamuksen perusteella sovitella siten, että se on määrältään enintään 4.000 euroa.

2) Y on kiistänyt vaatimuksen kokonaan sekä perusteeltaan että määrältään.
3 - 5) Y on kiistänyt vaatimukset määriltään siltä osin kuin ne kohdistuvat 31.1.2001 jälkeiseen aikaan.

6) Y on kiistänyt oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen perusteeltaan.

Lisäksi Y on vaatinut, että X velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulujensa omavastuuosuus laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Perustelut

Y on kiistänyt lopettaneensa toiminnan vastoin sopimusta. Y:n toimintaan kohdistui välitön konkurssin uhka. Sopimuksessa ei vastoin hyvää franchising-tapaa koskevia sääntöjä, joita X on Suomen Franchising-yhdistys ry:n jäsenenä sitoutunut noudattamaan, ollut sopimuksen irtisanomista koskevaa kohtaa. Tältä osin sopimus on kohtuuton ja irtisanomisehdon puuttumista on tulkittava vahvemman osapuolen ja sopimuksen laatineen yhtiön vahingoksi. X on valtakunnallinen yritys ja Y yksityishenkilö. X on käyttänyt vakioehtoja ja Y:llä on ollut mahdollisuus joko hyväksyä tai hylätä sopimus.

1) Sopimus sinänsä on tullut voimaan. Epäselvyyssäännön perusteella on epäselvää sopimuskohtaa tulkittava sopimuksen laatijan eli X:n vahingoksi. Y:n on pitänyt voida luottaa sopimusasiakirjatekstiin. Itse sopimuksessa ei lausuta sopimussakosta mitään. Yhteistyösääntöjen kohdassa 7.2 puhutaan salassapidon ja kilpailukiellon ja niihin liittyvinä muiden velvoitteiden rikkomisesta. Kohtaa ei voida tulkita Y:n vahingoksi niin, että se koskisi mitä tahansa rikkomusta. Sopimussakkovaatimus on perusteeton.

2) Samat periaatteet koskevat kohdassa 2 esitettyjä korvausvaatimuksia. Y on maksanut maksuja saadakseen vastiketta. Toiminnan loputtua hän ei saa vastiketta eikä hänellä sen vuoksi ole maksuvelvollisuutta. Järjestelmämaksua maksetaan järjestelmään kuulumisesta. Kun ei kuulu järjestelmään, ei ole maksuvelvollisuutta. Kysymys on liiketoiminnan maksuista. Korvaukset määräytyvät arvonlisäverovelvollisesta bruttomyynnistä. Kun myyntiä ei ole, ei ole maksuvelvollisuuttakaan.

Y olisi halunnut jatkaa liiketoimintaa ja kävi neuvotteluja yhtiön kanssa kulujen laskemiseksi, mutta tämä ei johtanut tulokseen.

Yhteistyösopimuksesta puuttuvat kokonaan perusteet sopimuksen irtisanomiselle. Sopimuksen voimassaoloaika on poikkeuksellisen pitkä. Sopimus antaa oikeuksia ainoastaan toiselle sopimusosapuolelle. Tämänkin vuoksi sopimus on kokonaan kohtuuton.

Y:n liiketoiminta

Y:n taloudellinen tilanne oli sellainen, että hänellä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin lopettaa liiketoiminta. Jatkamisen edellytyksiä ei ollut. Edessä oli joko konkurssi tai toiminnan lopettaminen. Yhtiöllä, jolla on ollut mahdollisuus seurata franchising- ottajiensa raportointia ja tuloskehitystä, on varmasti ollut tiedossa Y:n taloudelliset vaikeudet ja toiminnan tuottamattomuus ja velkaantuminen. Toisaalta yhtiöllä on ollut tiedossa myös ainakin L:n kaupungin alueella yleiset yhtiön yrittäjien taloudelliset ongelmat ja erityisen voimakas kilpailutilanne.

Suomen Franchising yhdistys ry:n Eettisten sääntöjen kohdassa 3 todetaan, että "Jäsenen tulee ohjata Franchise-toimintansa kehitystä siten, että franchising-ottajien yrityksille luodaan kohtuulliset toiminta- ja kannattavuusehdellytykset. Hallitsematon kasvu ei ole sopusoinnussa näiden sääntöjen mukaisen franchisingin kanssa. L:n kaupunkiin on markkinat huomioon ottaen avattu liian nopeasti liian useita myymälöitä.

Tmi Y:n toiminnan tappio on 1.10.1999 - 30.9.2000 tilikaudella ollut 19.124 markkaa ja edelleen 1.10.2000 - 29.1.2001 tappio on ollut 119.492,18 markkaa. Palkkoja tai palkkioita on 1.10.2000 jälkeen ollut mahdollisuus nostaa 904,57 markkaa. Uusia yrittäjiä rekrytoidessaan yhtiö ilmoittaa arvioidun toimipisteen liikevaihdon. Franchising Suomessa 2001 ilmoituksen mukaan arvioitu toimipisteen liikevaihto on ensimmäisenä vuonna 1.5 Mmk, toisena vuonna 1.8 Mmk ja kolmantena 2.0 Mmk. Vain harvat yrittäjät pääsevät tämän tasoiseen liikevaihtoon etenkään kolmantena vuotena. Ilmoittelu on harhaanjohtavaa.

Epäonnistunut Z-kampanja vei aiempaan markkinointisuunnitelmaan varatut rahat ja vääristi yhtiön tuotekuvan siten, että se vaikutti huomattavasti kilpailijoitaan kalliimmalta, mikä vähensi myyntiä.

Sopimuksen irtisanomishetkellä Y:llä on ollut huomattava määrä maksukehotuksia muiltakin velkojilta. On erittäin outoa, että sopimukseen vedoten edellytetään yrittäjän harjoittavan toimintaa tilanteessa, jossa se on taloudellisesti mahdotonta ja kannattamatonta ja aiheuttaa lisävelkaantumista. Rikoslain 39 luvussa on säädetty rikokseksi mm. velvoitteiden perusteeton lisääminen ja maksukyvyn oleellinen huonontaminen.

Markkinointimaksujen osalta yhtiö ei ole oikea kantaja. Markkinointiosuuskunta on yrittäjien itsenäinen järjestö, jolle markkinointimaksut menevät markkinoinnista aiheutuvien kulujen kattamiseen.

Vaatimuskohdat 3 ja 4
Y on irtisanonut sopimuksen ja lopettanut toiminnan siten, että se on päättynyt 28.1.2001. Maksut määräytyvät kuukausittain, joten maksut 1.2.2001 alkaen ovat perusteettomia.

Vaatimuskohta 5
Vaatimukset kiistetään siltä osin, kuin ne kohdistuvat 29.1.2001 jälkeiseen aikaan (vertaa vaatimukset alussa).

Kantajan lausuma vastauksen johdosta

Y on tehnyt sopimuksen vapaaehtoisesti ja ottanut yrittäjänriskin.

Mikään sopimusehto ei ole epäselvä. Yhteistyösääntöjen sopimussakkoehto koskee myös muita kuin salassapito- tai kilpailukieltovelvoitteita. Sopimuksen voimassaoloa koskeva ehto on olennainen ehto.

Markkinointi- yms. maksujen osalta X on olettanut sopimuksen olevan voimassa 10 vuotta. Liikepaikalla ei toimi ketään muutakaan yrittäjää tällä hetkellä ja kaikki maksut jäävät X:ltä saamatta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Asiassa on kysymys ensiksi siitä, onko Y syyllistynyt sopimusrikkomukseen irtautuessaan määräaikaisesta yhteistyösopimuksesta ennenaikaisesti. Jos tässä on kysymys sopimusrikkomuksesta, on sen jälkeen kysymys rikkomuksen seurauksista eli sopimussakosta ja vahingonkorvausvelvollisuudesta.

Riidatonta on, että sopimus on tehty 10 vuoden määräajaksi ja ettei sopimuksessa ole irtisanomisehtoa. X on lähtenyt siitä, että sopimus ei ole irtisanottavissa millään perusteella ja ettei irtisanomisen syyllä siten ole merkitystä. Y on vedonnut sopimuksen tarkoitukseen hyödyttää molempia osapuolia ja katsonut, ettei yhteistoiminnan lopettaminen sen käytyä taloudellisesti mahdottomaksi ole sopimuksen vastaista.

Sopimuksen tausta

Y on ryhtynyt X- yrittäjäksi ilman aikaisempaa yrittäjäkokemusta tai -koulutusta. Sopimuksentekovaiheessa Y on kertomansa mukaan kiinnittänyt huomiota siihen, ettei valmiiksi kirjoitetussa sopimuksessa ollut irtisanomisehtoa. Tämä samoin kuin se, että sopimuksen määräaika oli 10 vuotta, oli todettu sopimusta yhtiön edustajan kanssa läpi käytäessä asiasta enemmän keskustelematta. Y oli asennoitunut sopimuksen 10 vuoden kestoon siten, että se oli hänelle iän puolesta sopivan pituinen aika toimia yrittäjänä. Y oli lähtenyt siitä, että yhtiö toimi sopimuksesta ilmenevin ehdoin. Kysymys oli hänelle uudesta alasta ja uudentyyppisestä sopimuksesta. Y:llä ei mielestään ollut ollut mahdollisuuksia puuttua sopimuksen sisältöön. Hänen vaihtoehtoinaan oli joko hyväksyä esitetty sopimus tai olla tekemättä sopimusta.

Yhtiö ei ole oikeudenkäynnissä esittänyt, että yksilöllinen sopiminen olisi ollut mahdollista. Yhtiö on lähtenyt siitä, että sopimus sitoo Y:tä sellaisena kuin se on tehty ja että Y olisi voinut jättää sopimuksen tekemättä, jos ei olisi sopimusta hyväksynyt.

Sopimuksesta ja sopimuksentekotilanteesta

Asiakirjatodistelun sekä todistelutarkoituksessa kuullun Y:n ja todistajina kuultujen entisten X-yrittäjien A:n ja U:n kertomusten perusteella voidaan pitää selvitettynä, että yhtiön ja Y:n välinen sopimus on niin sanottu vakiosopimus ja että sen on laatinut yhtiö yksin. Kysymys on elinkeinonharjoittajien välisestä sopimuksesta, mutta osapuolet eivät ole olleet tasavertaisia sopimusosapuolia. Yhtiö on valtakunnallinen yritys, jonka ketjuun kuuluu noin 200 yrittäjää, ja Y yksityishenkilö, aloittava yrittäjä. Osapuolten asiantuntemus ja sopimuksentekoasemat ovat olleet hyvin erilaiset. Yhtiö on ollut monin verroin vahvemmassa asemassa. Yhteistyösopimuksen mukaiseen toimintaan sisältyvät riskit yrittäjälle ovat olleet paremmin yhtiön kuin Y:n tiedossa, mutta niistä yhtiö ei ole sopimusneuvotteluissa antanut Y:lle tietoa. Yhtiö on yrittäjiä rekrytoidessaan antanut sellaisia tietoja aloittavien yrittäjien keskimääräisestä liikevaihdosta, jotka ovat olleet omiaan synnyttämään myönteisiä odotuksia toiminnan tuloksellisuudesta. On ilmeistä, että franchising-yrittäjäksi ryhtymisen tarkoituksena on hankkia toimeentulo ja että tässä tarkoituksessa voidaan sitoutua pitkäksikin ajaksi. Samalla tavoin ilmeisenä voidaan pitää, ettei yrittäjän tarkoituksena ole sitoutua jatkamaan yritystoimintaa kaikissa olosuhteissa ja liiketoiminnan jatkamisen taloudellisista edellytyksistä riippumatta. Tällaista kaikista edellytyksistä riippumatonta sitoutumista ei yhtiökään voi yrittäjältä edellyttää. Kannattamattoman liiketoiminnan jatkaminen ja siinä lisävelkaantuminen on eräin edellytyksin velallisen rikoksena rangaistava teko. Rangaistavaan menettelyyn ei voida edellyttää sopimusosapuolen sitoutuvan. Jos sopimuksen jatkamiseen ei ole edellytyksiä, sopimuksesta on voitava irtautua.

Y:n liiketoiminta

Y on pitänyt X-yritystä ensin noin puoli vuotta V-kadun varrella olevassa toimipisteessä ja sen jälkeen noin 8 kuukautta H-liikekeskuksessa. V-kadun liikepaikka sijaitsi uudessa talossa vilkasliikenteisen kadun varressa, keskustan tuntumassa. Y valitsi tämän paikan yhtiön tarjoamista vaihtoehdoista. Muut tarjotut vaihtoehdot sijaitsivat muilla paikkakunnilla. Kuukausimyynti kyseisessä liikepaikassa jäi kuitenkin huomattavan vähäiseksi, noin 40.000 markkaan, kun sen olisi pitänyt kannattavaa ollakseen olla noin 100.000 mk/kk. Todistajien A:n ja U:n mukaan liikepaikka oli epäonnistunut, tavallaan keskellä kaupunkia, mutta kuitenkin syrjässä, paikassa, jonka ohitse ihmiset ajavat autolla ja jonka lähellä ei ollut pysäköintipaikkoja. Lähin toinen X-myymälä oli vain noin kilometrin päässä. H-liikekeskus oli pieni, eikä Y:n myymälä saanut sielläkään riittävästi asiakkaita. Myynti ei missään vaiheessa noussut suunnitellulle tasolle. Ensimmäinen kuukausi oli ollut vilkas, mutta sen jälkeen myynti oli vain laskenut. Lisäksi kirjanpidon mukainen myyntikate on ollut 40 prosentin luokkaa, kun tavoite on ollut 63 prosenttia.

Yhtiö on käräjäoikeudessa katsonut, että Y:n yritystoiminta on ollut ponnetonta. Y on kertonut etsineensä vastausta heikkoon myyntiin yhdessä yhtiön alueneuvojan kanssa, mutta vastausta ei ollut löytynyt. Toiminnan konseptinmukaisuus oli tarkistettu eikä siinä ollut vikaa. L:n kaupungin X-yrittäjät olivat tehneet yhteistyötä markkinoinnissa ja saaneet markkinointiin tukea yhtiöltä, mutta mainonta ei ollut lisännyt Y:n toimipaikan myyntiä.

Asiassa esitetty selvitys ei toisaalta osoita, että Y:n liikevaihdon pienuus olisi johtunut siitä, että yhtiö olisi perustanut liikaa toimipaikkoja L:n kaupunkiin tai että Y:n yritystoiminta olisi kaatunut yhtiön Z-kampanjaan. Todistaja E:n mukaan L:n kaupungin alueen myynnin taso oli myyntipotentiaaliin, lähinnä asukaslukuun, nähden hyvin huono. Käräjäoikeudessa kuullut entiset X-yrittäjät ovat nähneet kilpailun kovana muihin alan yrittäjiin nähden ja katsoneet, että lisäksi X-yrittäjätkin joutuivat kilpailemaan keskenään osaksi samoista asiakkaista. Y:n yritystoiminnan epäonnistuminen on kaiketi johtunut monista eri syistä, joita ei tässä voida tarkemmin eritellä. Asiassa ei kuitenkaan ole ilmennyt, että Y olisi yrittäjänä menetellyt moitittavasti. Hänen yrityksensä taloudellinen tilanne on muodostunut niin vaikeaksi, että toiminnan jatkaminen ei ole ollut mielekästä. Useita vuosia X-yrityksessä toimineen todistaja U:n arvion mukaan Y:n kuukausiliikevaihdon olisi pitänyt olla useita kymmeniä tuhansia markkoja suurempi, jotta Y olisi päässyt edes nollatulokseen.

Yhtiön tietoisuus Y:n tilanteesta

Henkilötodistelussa kuultujen kertomusten perusteella on selvitetty, että yhtiö on ollut selvillä Y:n liikevaihdon määrästä. Yhtiöllä on ollut tieto X-yrityksen kustannusrakenteesta. Konseptiin on kuulunut, että yhtiö neuvottelee yrittäjälle rahoituksen. Näin ollen yhtiö on ollut ainakin näiltä osin selvillä myös Y:n velkatilanteesta. Yhtiö on siten ollut riittävällä tarkkuudella selvillä Y:n taloudellisesta tilanteesta pystyäkseen arvioimaan hänen mahdollisuuksiaan jatkaa X-yrittäjänä sopimuksessa tarkoitetun määräajan. Yhtiön on täytynyt tietää, ettei jatkamiseen ole ollut mahdollisuuksia.

Yhtiö on Franchising-yhdistyksen jäsen ja yhdistyksen jäsenten noudatettavien eettisten sääntöjenkin mukaan franchising-sopimuksen vähimmäisehtoihin kuuluvat myös sopimuksen irtisanomista koskevat määräykset.

Johtopäätös

Käräjäoikeus on päätynyt siihen, että yhteistyösopimuksen tarkoitukseen ja luonteeseen nähden Y:llä on toiminnan jatkamisen käytyä taloudellisesti mahdottomaksi ollut oikeus irtisanoa sopimus päättymään siitä huolimatta, ettei sopimuksessa ole tällaiseen tilanteeseen varauduttu. Käräjäoikeus katsoo, ettei X ole näyttänyt Y:n syyllistyneen sopimusrikkomukseen. Y ei sen vuoksi ole velvollinen maksamaan sopimussakkoa eikä vahingonkorvausta X:lle.

Kanteen kohdissa 2 - 5 vaaditut suoritukset

Y on sitounut suorittamaan markkinointimaksut yhtiölle ja on niitä sille suorittanutkin. Yhtiö on sen vuoksi oikea kantaja markkinointimaksujen osalta.

Y on velvollinen maksamaan erääntyneet järjestelmä- ja markkinointimaksut, erääntyneet vuokrat sekä muut erääntyneet maksut.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Oikeudenkäyntikulut

Y on paljoksunut yhtiön oikeudenkäyntikuluvaatimuksen määrää hyväksyen olkeudenkäyntikulujen kohtuulliseksi määräksi 10.000 euroa.

Yhtiö ei huomauttanut Y:n oikeudenkäyntikululaskusta.
Yhtiö on pääosin hävinnyt kanteensa ja on velvollinen korvaamaan Y:n oikeudenkäyntikulut, Y:n omavastuuosuuden hänelle itselleen ja valtion varoista avustajalle maksettavan osuuden valtiolle.

Tuomiolauselma

Y velvoitetaan maksamaan yhtiölle

• erääntyneitä järjestelmämaksuja 1.667,78 euroa
• erääntyneitä markkinointimaksuja 1.561,58 euroa
• erääntyneitä vuokria 4.447,23 euroa ja

erääntyneitä muita saatavia 2.862 euroa eli yhteensä 10.539,51 euroa korkolain 4 §.n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 10.6.2002 lukien.

Muilta osin kanne hylätään.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Käräjätuomari Seija Pälsi

KOUVOLAN HOVIOIKEUS TUOMIO 9.6.2005

VALITUS

Yhtiö on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan siltä osin, kun sen korvausvaatimuksia ei ole hyväksytty ja että sen käräjäoikeudessa esittämä kanne hyväksytään kokonaisuudessaan. Lisäksi yhtiö on vaatinut, että Y velvoitetaan korvaamaan sille käräjäoikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut 26.022,74 euroa ja hovioikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut 2.197,48 euroa, molemmat määrät viivästyskorkoineen. Vaatimuksensa perusteina yhtiö on esittänyt, että Y on rikkonut hänen ja yhtiön välillä 2.7.2000 solmittua yhteistyösopimusta, minkä mukaan Y:n olisi tullut toimia franchising-yrittäjänä yhtiön liiketoimintakonseptia käyttäen Y:lle osoitetussa toimipaikassa L:n kaupungissa 31.8.2009 saakka. Y on kuitenkin 23.1.2001 irtisanonut sopimuksen päättymään 29.1.2001. Yhtiö on joutunut purkamaan yhteistyösopimuksen edellä mainitun sopimusrikkomuksen vuoksi 19.2.2001. Y on tämän vuoksi velvollinen korvaamaan yhtiölle yhteistyösopimuksesta ilmenevän sopimussakon sekä kanteessa tarkoitetun vahingonkorvauksen saamatta jääneistä järjestelmä- ja markkinointimaksuista. Lisäksi yhtiö on vaatinut, että hovioikeudessa toimitetaan pääkäsittely.

VASTAUS

Y on käräjäoikeuden tuomioon kirjattuun vastaukseensa viitaten vastustanut muutosvaatimuksia ja vaatinut valituksen hylkäämistä. Lisäksi Y on vaatinut, että yhtiö velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa oikeusavun omavastuuosuutta vastaavalla määrällä viivästyskorkoineen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Yhtiö ei pyytäessään pääkäsittelyn toimittamista ole esittänyt yksilöityä syytä siihen eikä riitauttanut käräjäoikeuden tuomioon merkittyjä henkilötodistelukertomuksia. Kun otetaan huomioon käräjäoikeuden tuomion perusteluihin kirjatut kertomukset ja muu asiassa esitetty selvitys, ei pääkäsittelyn toimittaminen ja henkilötodistelun uudelleen vastaanottaminen hovioikeudessa ole asian ratkaisemisen kannalta tarpeen.

Edellä olevalla perusteella hovioikeus hylkää oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 2 momentin 6 kohdan nojalla pääkäsittelyn toimittamista koskevan pyynnön selvästi tarpeettomana.

Pääasiaratkaisun perustelut
Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut siltä osin, mitä tuomioon on kirjattu sopimuksen taustasta, sopimuksesta ja sopimuksentekotilanteesta, Y:n liiketoiminnasta ja yhtiön tietoisuudesta Y:n tilanteesta.

Y on vedonnut myös siihen, että sopimus on ollut poikkeuksellisen pitkäkestoinen eikä se ole sisältänyt irtisanomislauseketta eli perusteita siitä, miten sopimus voidaan irtisanoa. Hovioikeus katsoo, että sopimus on ollut kohtuuton.

Oikeustoimilain 36 §:n mukaan, jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat. Pykälän 2 momentin mukaan, jos 1 momentissa tarkoitettu ehto on sellainen, että sopimuksen jääminen voimaan muilta osin muuttumattomana ei ole ehdon sovittelun vuoksi kohtuullista, sopimusta voidaan sovitella muiltakin osin tai se voidaan määrätä raukeamaan.

Asiakirjoihin liitetyissä Suomen Franchising-yhdistyksen eettisissä säännöissä on lueteltu ne ehdot, jotka franchising-sopimuksen tulee vähintään sisältää. Näitä ovat muun ohella sopimuksen irtisanomista koskevat määräykset. Mainittujen sääntöjen mukaan eettiset säännöt eivät tule ilman nimenomaista määräystä yksittäisen franchising-sopimuksen osaksi. Ne eivät myöskään oikeuta muita kuin yhdistystä esittämään vaatimuksia franchising-antajina toimivia yhdistyksen jäseniä kohtaan. Riidatonta asiassa on, että yhtiö kuuluu kyseiseen yhdistykseen.

Koska Y:n toiminnan jatkaminen on käräjäoikeuden toteamin tavoin käynyt taloudellisesti mahdottomaksi, sopimuksen soveltaminen 10 vuotta voimassa olevana ilman irtisanomismahdollisuutta johtaa kohtuuttomuuteen. Näin ollen hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätöksen, että Y:llä on ollut oikeus irtautua sopimuksesta. Yhtiö ei ole näyttänyt, että Y:n menettely olisi ollut syy yrityksen kannattamattomuudelle.
Näillä perusteilla hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun ja sen perustelut siitä, ettei Y ole velvollinen maksamaan sopimussakkoa tai vahingonkorvauksia saamatta jääneistä järjestelmä- ja markkinointimaksuista.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Juha-Matti Murto, Jukka Ketola ja Lolita Tuomainen
Esittelijä: Ritva Hiltunen

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen