6.11.2002

ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Kanne

A oli vaatinut, että B Oy velvoitetaan maksamaan hänelle korvaukseksi henkisestä kärsimyksestä 200 000 markkaa.

A oli lausunut, että sanomalehti C:n artikkeli oli ollut A:ta syvästi loukkaava siltä osin kuin artikkelissa oli viitattu A:ta koskeviin rikosoikeudenkäynteihin, joilla ei ollut mitään asiallista tai ajallista yhteyttä artikkelissa käsiteltyyn asiaan. Kyseinen artikkeli oli sisältänyt rikoslain 27 luvun 3a §:n (908/1974) mukaan rangaistavan, A:n kunniaan ja yksityiselämään kohdistuneen loukkauksen, josta oli aiheutunut A:lle kärsimystä. B Oy oli vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin sekä 5 luvun 1 ja 6 §:n nojalla velvollinen korvaamaan A:lle aiheutuneen henkilövahingon.

Vastaus

B Oy oli vaatinut, että kanne hylätään.

B Oy oli lausunut, että sanomalehti C:n artikkeli ei ollut loukannut A:n kunniaa eikä yksityiselämän suojaa. A oli ollut poliittisen toimintansa ja muun julkisen toimintansa vuoksi julkisuuden henkilö eikä hänen yksityisyytensä suoja ollut yhtä vahva kuin niin sanotun tavallisen kansalaisen. A:n menneisyyteen kuuluneen rikoksen esiintuominen oli ollut perusteltua asian taustoittamiseksi. Artikkelin sisältö ei ollut voinut aiheuttaa A:lle kärsimystä ja korvattavaa vahinkoa. A:n vaatima korvaus oli määrältään kohtuuton. Korvauksen korkein mahdollinen määrä oli 1 000 markkaa.

Käräjäoikeuden tuomio

Käräjäoikeus oli katsonut, että sanomalehti C:n artikkelissa julkaistu tieto A:n menneisyyteen kuuluneesta rikoksesta oli kuulunut A:n yksityiselämän piiriin eikä kyseinen tieto ollut ollut yhteiskunnallisesti merkittävä. A ei ollut julkisuuden henkilö eikä hän ollut pyrkinyt julkisuuteen siten, että hänen yksityisyyden suojansa olisi katsottava vähentyneen kyseisenkaltaisen tiedon osalta. Tiedon julkaisemiselle sanomalehti C:n artikkelissa ei ollut ollut mitään perustetta, minkä vuoksi menettelyllä oli loukattu myös hyvää journalistista tapaa. B Oy oli siten rikoslain 27 luvun 3a §:n (908/1974) tunnusmerkistön täyttävällä tavalla joukkotiedotusvälinettä käyttäen ilman laillista oikeutta levittänyt A:n yksityiselämästä tiedon, joka oli ollut omiaan aiheuttamaan hänelle kärsimystä.

Käräjäoikeus oli lausunut vahingonkorvauksen määrän osalta, että artikkelissa julkaistun tiedon levittämisen tosiasialliset vaikutukset A:n elämänpiirissä eivät olleet olleet kovin huomattavia.

Käräjäoikeus oli velvoittanut B Oy:n maksamaan A:lle korvaukseksi henkisestä kärsimyksestä 5 000 markkaa korkoineen.

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

A:n valitus

A on vaatinut, että B Oy:n hänelle henkisestä kärsimyksestä maksettavaksi tuomittu korvaus korotetaan 33 637,59 euroksi (200 000 markaksi) ja että hovioikeus toimittaa asiassa pääkäsittelyn.

A on lausunut, että häneen oli kohdistettu halveksuntaa ja syrjintää harrastustoiminnassa kodin ulkopuolella ja järjestötoiminnassa. Ei ollut näytetty, että kodin ulkopuolella olevan työn puuttuminen olisi vähentänyt A:n kokemaa kärsimystä. Lehtikirjoituksen aiheuttama julkisuus oli estänyt A:ta saamasta työtä kodin ulkopuolelta.

B Oy:n valitus

B Oy on vaatinut, että kanne hylätään ja että hovioikeus toimittaa asiassa pääkäsittelyn.

B Oy on lausunut, että käräjäoikeuden tuomio oli lakiin perustumaton. Yhtiön tai sen puolesta toimineiden henkilöiden ei ollut voitu todeta rikkoneen tiedotusvälineiden eettisiä ohjeita tai mitään voimassaolevaa rangaistussäännöstä. Käräjäoikeus ei ollut ottanut kantaa tahallisuutta edellyttävän rikoksen yhteydessä tekijän mahdolliseen tietoisuuteen tai tarkoitukseen. A:n menneisyyteen kuuluneen lainvoimaisen rikostuomion mainitseminen ei ollut rikkonut hyvää journalistista tapaa eikä se ollut miltään osin kuulunut A:n yksityiselämän tai intimiteettisuojan piiriin. Rikostuomion mainitseminen oli ollut perusteltua taustoituksen, lehtijutun aiheen, journalistisen kokonaisuuden ja asiayhteyden vuoksi. Rikostuomion mainitseminen oli ollut tarpeen artikkelin aiheena olleen A:n poliittisen ja muun julkisen toiminnan ja yhteiskunnallisen roolin arvioimiseksi kokonaisuudessaan. A oli itse aktiivisesti pyrkinyt saamaan julkisuutta omalle ja johtamansa yhdistyksen toiminnalle. A:n yksityisyyden suoja ei ollut laajuudeltaan lähelläkään niin sanotun tavallisen ihmisen yksityisyyden suojaa. Koska A oli menettänyt tavallisen ihmisen yksityisyyden suojan, hänet voitiin katsoa julkista tehtävää ja poliittista toimintaa sekä niihin rinnastettavaa toimintaa harjoittavaksi henkilöksi.

A:n vastaus

A on vaatinut, että B Oy:n valitus hylätään.

A on lausunut, että sanomalehti C:n artikkelin oli näytetty aiheuttaneen hänelle vahinkoa. A:n yksityisyyden suojaa ei voinut verrata parlamentaarikkojen ja poliittisten puolueiden johtajien yksityisyyden suojaan. Julkisen sanan neuvoston ratkaisulla ei ollut mitään merkitystä asian ratkaisemisen kannalta eikä myöskään syyttäjän kannanotto ollut ollut oikea. Sanomalehti C:n artikkelista ei ilmennyt, millä tavalla A:n vanhentuneiden rikosrekisteritietojen esittäminen oli liittynyt käsiteltävänä olevaan asiaan. A:n vanhentuneet rikosrekisteritiedot eivät kuuluneet sananvapauden piiriin.

B Oy:n vastaus

B Oy on vaatinut, että A:n valitus hylätään.

B Oy on lausunut, että vaikka kanteessa tarkoitettu artikkeli oli saattanut aiheuttaa A:lle kärsimystä, kysymyksessä ei ollut rikollisella teolla tai muutoin oikeudenvastaisesti aiheutettu ja sellaisena korvattava kärsimys. Siinäkin tapauksessa, että B Oy:n menettelyn katsottaisiin aiheuttaneen A:lle korvattavaa henkistä kärsimystä, A:n valituksen perusteet olivat kestämättömät. A:lla ei ollut ollut ammatti- tai elinkeinotoimintaa. Hänen harrastus- ja järjestötoimintansa oli ollut sen laatuista, ettei sanomalehti C:n artikkeli ollut voinut aiheuttaa siinä muutosta, joka tulisi arvioida rikosperusteisesti korvattavaksi henkiseksi kärsimykseksi. Se, että A:ta ei ollut mahdollisesti hyväksytty eduskuntavaaliehdokkaaksi rikosrekisterin vuoksi, ei kuulunut B Oy:n vastuualueeseen.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Yksityiselämän loukkaaminen

Harkittaessa sitä, onko A:n yksityiselämän suojaa loukattu rikoslain 27 luvun 3a §:ssä (908/1974) tarkoitetulla tavalla, on kiinnitettävä huomiota siihen, mikä on A:n suhde julkisuuteen ja yhteiskunnalliseen toimintaan. Lisäksi arvioinnissa on otettava huomioon julkaistun tiedon laatu ja asiayhteys, jossa tieto on esitetty, eli on selvitettävä, onko tiedon esittäminen ollut tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi.

A on kertonut, että hänellä on historian ja yhteiskuntaopin opettajan koulutus. Hän oli ollut perustamassa yhdistysrekisteriin merkittyä H ry. -nimistä yhdistystä, ja hän oli toiminut yhdistyksen puheenjohtajana ja toiminnanjohtajana. Yhdistys oli perustettu keskustelun herättämiseksi Tarton rauhansopimuksen voimaansaattamisesta. Yhdistys oli julkaissut vuosien aikana satunnaisia lehtikirjoituksia. Viime vuosien aikana A:sta ja hänen ajamastaan aatteesta oli haluttu vaieta julkisuudessa. A oli muun muassa vaatinut venäläisten partisaanien luovuttamista Suomeen rikoksista epäiltyinä. A oli asettunut kunnallisvaaleissa ehdokkaaksi saamatta kuitenkaan riittävää äänimäärää tullakseen valituksi. A:ta oli myös pyydetty vuonna 1996 eduskuntavaaliehdokkaaksi.

Todistaja D on kertonut, että A:n pääharrastuksena oli ollut Karjala-asia, johon A oli paneutunut perusteellisesti ja jota asiaa A oli ajanut aktiivisesti. A oli saanut vuoden 1992 kunnallisvaaleissa 103 ääntä tulematta kuitenkaan valituksi. A ei ollut D:n mukaan saavuttanut toiminnallaan yhteiskunnallista asemaa.

Todistaja E on kertonut, että A ja hänen toimintansa venäläisiä partisaaneja koskevassa asiassa oli tullut voimakkaasti esille E:n Venäjällä asuvien partisaaniveteraanien kanssa käymissä keskusteluissa, joihin E:n laatima sanomalehti C:n artikkeli oli perustunut. Tämän vuoksi A:n toiminnasta kertominen asian taustoittamiseksi oli ollut kyseisessä artikkelissa välttämätöntä. E oli tarkistanut tiedot A:n menneisyyteen kuuluneesta rikollisuudesta Suomen viranomaislähteistä.

Todistaja F on kertonut, että hän oli ollut työssä Ilta-Sanomien verkkoliitteessä, jonka sähköpostiin oli tullut runsaasti sähköpostiviestejä, jotka olivat koskeneet muun muassa Venäjää ja Suomen toisessa maailmansodassa menettämiä alueita. Lähettäjäksi sähköpostiviesteihin oli merkitty A. Tehtyjen selvitysten perusteella A oli todennäköisesti ollut kyseisten viestien lähettäjänä. A ei ollut selvitysten yhteydessä kiistänyt lähettäneensä kyseisiä sähköpostiviestejä.

Todistaja G on kertonut, että hän oli ollut sanomalehti C:n artikkelin julkaisemisen aikaan päätoimittajan varamies. Nykyisin hän on yhtiön toimituspäällikkö. A:n nimi oli ollut hänelle tuttu ennen kyseisen artikkelin julkaisemista. A oli G:n mukaan värikkäästi julkisuuteen pyrkivä henkilö. A oli esiintynyt tiedotusvälineissä muun muassa H ry:n ajamassa asiassa ja pakolaisasioissa.

Turun hovioikeuden tuomiosta 19.9.1997 (Tampereen käräjäoikeus 15.1.1997) ja Helsingin hovioikeuden tuomiosta 20.6.2000 (Helsingin käräjäoikeus 3.4.1998) ilmenee, että A oli lähettänyt muun muassa tiedotusvälineille tiettyjä kansanryhmiä koskevia kirjoituksia.

Helsingin hovioikeuden tuomiosta 20.6.2000 (Helsingin käräjäoikeus 3.4.1998) ilmenee myös, että A oli kyseisen asian käsittelyn yhteydessä katsonut toimivansa aktiivisesti politiikassa.

A:n omasta kertomuksesta ja edellä mainituista todistajien D:n, E:n, F:n ja G:n kertomuksista sekä kirjallisista todisteista ilmenee, että A on osallistunut aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun ja pyrkinyt saamaan julkisuutta mielipiteilleen muun muassa venäläisiä partisaaneja koskevassa asiassa. Näihin seikkoihin nähden hovioikeus katsoo, että A:lla ei ole oman yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen pyrkivän toimintansa vuoksi ollut niin laajaa yksityiselämän suojaa esimerkiksi omaan menneisyyteensä liittyvien seikkojen osalta kuin henkilöllä, joka ei osallistu yhteiskunnalliseen keskusteluun eikä pyri julkisuuteen.

Sanomalehti C:n artikkeli on koskenut venäläisten partisaanien asemasta käytävää keskustelua. Artikkeli ei ole koskenut A:n henkilökohtaisia asioita, vaan artikkelissa on selostettu lyhyesti A:n yhteiskunnallista toimintaa, missä yhteydessä on mainittu totuudenmukainen tieto hänen tekemästään rikoksesta. Huomioon ottaen venäläisiä partisaaneja koskevan asian yhteiskunnallisen merkityksen ja edellä kerrotun A:n julkisen toiminnan muun muassa partisaaneja koskevassa asiassa A:n menneisyyteen kuuluneen rikoksen mainitseminen artikkelissa A:n yhteiskunnallisen toiminnan kuvauksen yhteydessä on ollut perusteltua asian taustoittamiseksi. Tämän vuoksi A:n rikostuomion mainitsemisen edellä mainitussa sanomalehti C:n artikkelissa ei voida katsoa loukanneen A:n yksityiselämän suojaa.

Ratkaisu

Hovioikeus hylkäsi A:n kanteen kokonaisuudessaan.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen