Vaasan HO 05.11.1999 1246
- Keywords
- Oikeudenkäyntikulut, Valtion korvausvelvollisuus, Syyttömästi syytetty, Syyttömyysolettama
- Court of Appeal
- Vaasan hovioikeus
- Year of case
- 1999
- Date of Issue
- Register number
- R 99/171
- Case number
- VaaHO:1999:7
- Ruling number
- 1246
Kysymys 1.1.1999 voimaan tulleen oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (jäljempänä ROL) 9 luvun 1a §:n 2 momentin soveltamisesta asiassa, jossa A:ta oli syytetty törkeästä rattijuopumuksesta ja liikenteen vaarantamisesta. Käräjäoikeudessa syyte törkeästä rattijuopumuksesta oli näyttämättä jääneenä hylätty ja A oli hänen myöntämisensa perusteella tuomittu rangaistukseen liikenteen vaarantamisesta.
Virallinen syyttäjä oli katsonut, ettei valtion varoista maksettavalle korvaukselle ole perusteita, koska syyteharkinta oli hylätynkin syytteen osalta suoritettu huolellisesti ja koska hylkääminen oli johtunut todisteluun liittyvistä syistä.
Lakivaliokunnan mietinnöstä (LaVM 17/1997 vp s. 8) kuitenkin ilmeni, että virallisen syyttäjän mainitsemat ja myös hallituksen esityksestä ilmenevät (HE 132/1997 vp s. 56) seikat eivät ole hyväksyttäviä. Ensinnäkin ne johtavat ROL 9 luvun 1a §:n 1 momentin soveltamisen yhteydessä ristiriitaan sen yleisen periaatteen kanssa, että jutun voittaneella asianosaisella on oikeus saada oikeudenkäyntikulujensa korvaus vastapuolelta.
Toiseksi ne myös loukkaavat niin sanottua syyttömyysolettama -periaatetta.
Hovioikeus katsoi syyttömyysolettaman edellyttävän, että myös siltä osin kuin kysymys oli ROL 9 luvun 1a §:n 2 momentin edellyttämästä osakorvauksen tuomitsemisen edellytyksiä koskevasta harkinnasta, ratkaisua ei saanut hylätyn syytteen osalta perustaa seikkoihin, jotka perustuivat viime kädessä A:n syyllisyyttä koskeviin epäilyihin. Tämän olettaman merkitystä korosti entisestään se, että syyte törkeästä rattijuopumuksesta oli hylätty näyttämättömänä eikä jonkin prosessuaalisen syyn perusteella.
Lain esitöiden mukaan ROL 9 luvun 1a §:n 2 momentissa tarkoitettu osakorvaustilanne on tyypillisesti käsillä esimerkiksi, kun pääsyyte hylätään, mutta vastaaja tuomitaan rangaistukseen toisesta rikoksesta, joka on vähäisempi ja lievemmin paheksuttava (HE 132/1997 vp s. 56). Huomioon ottaen, että käsillä oleva tilanne oli juuri tällainen ja että oikeudenkäyntiavustajan käyttäminen oli ollut A:n väittämällä tavalla tarpeen vain pääsyytteen vuoksi, Suomen valtio velvoitettiin osaksi korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta. Hovioikeus piti oikeana osakorvauksena kahta kolmasosaa (2/3) A:n oikeudenkäyntikulujen määrästä.
Oikeusnormit: ROL 9 luku 1a § 2 mom.
Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kohta
Lainvalmisteluasiakirjat: HE 132/1997 vp ja LaVM 17/1997 vp
Oikeuskirjallisuutta: Jokela: Uudistuva rikosprosessi, 1998, s. 343 ss.
Pellonpää: Euroopan ihmisoikeussopimus, 1996, s. 354 ss.
Oikeuskäytäntöä: Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tapaukset Leutscher 26.3.1996 R:1996:427 ja Sekanina 25.8.1993 A 266-A
VaaHO:1997:9
Jäsenet: Markku Oksala, Martti Mansner, joka vastasi asian valmistelusta ja Maija Hakkarainen-Ylänkö
Esittelijä: Kari Turtiainen
A pyysi valituslupaa KKO:lta.
KKO:n ratkaisu 22.5.2000 T:953: Ei valituslupaa (LVT:3)