7.11.1997

Henkilöä A oli kuultu käräjäoikeudessa todistajana 19.2.1997 käsiteltävänä olleessa pahoinpitelyä koskevassa rikosasiassa.
A:n kuulemisen jälkeen virallinen syyttäjä oli ilmoittanut, ettei hän enää siinä oikeudenkäynnissä vaatinut syytettyinä olleille henkilöille rangaistusta, vaan että asia tulee tarvittaessa esille eri oikeudenkäynnissä. Näin ollen lausunnon antaminen asiasta oli tuolloin 19.2.1997 rauennut.

Samaa pahoinpitelyä koskeva rikosasia oli käräjäoikeudessa ollut uudelleen esillä 25.6.1997. Henkilöä A oli tuolloin jälleen kuultu asian johdosta todistajana. Pahoinpitelyä koskevan asian käsittelyn ja ratkaisemisen jälkeen käräjäoikeudessa oli seuraavana asiana käsitelty rikosasia A:ta vastaan 19.2.1997 tapahtuneesta valalla vahvistetun perättömän lausuman antamisesta todistajana oikeudessa.

Sama käräjätuomari oli ollut oikeuden puheenjohtajana kaikissa edellä mainituissa istunnoissa. Lisäksi samat lautamiehet olivat olleet käräjäoikeuden kokoonpanossa molempia edellä mainittuja rikosasioita 25.6.1997 käsiteltäessä ja ratkaistaessa.

Hovioikeus katsoi, ettei käräjätuomarille vielä 19.2.1997 tapahtuneen A:n todistajana kuulustelun johdosta ollut objektiivisesti arvioidenkaan tullut ennakkokäsitystä A:n kertomuksen uskottavuudesta tai A:n menettelystä, koska lausunnon antaminen siitä asiasta, josta A:ta oli kuultu, oli tuolloin rauennut.

Sen sijaan hovioikeus katsoi, että käsiteltäessä ja ratkaistaessa 25.6.1997 A:ta vastaan ajettua rikosasiaa, valalla vahvistettua perättömän lausuman antamista oikeudessa todistajana, sekä käräjätuomarin että lautamiesten puolueettomuuden voitiin katsoa objektiivisesti arvioiden vaarantuneen, koska juuri ennen A:ta vastaan ajetun rikosasian käsittelemistä ja ratkaisemista sama kokoonpano oli edellisenä asiana käsitellyt ja ratkaissut pahoinpitelyä koskevan rikosasian, jossa A:ta oli kuultu todistajana siitä samasta tapahtumasta, josta häntä oli todistajana kuultu myös 19.2.1997. Hovioikeus katsoi, että käräjätuomarilla ja lautamiehillä on saattanut olla ennakkokäsitys asiasta. Merkitystä ei ollut sillä, ettei asiassa ollut ilmennyt epäilystä, ettei käräjätuomarilla ja lautamiehillä olisi ollut subjektiiviselta kannalta puolueetonta suhtautumista käsiteltävänä olevaan asiaan. Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus katsoi, että käräjätuomari ja lautamiehet olivat olleet esteellisiä käsittelemään A:ta vastaan ajettua rikosasiaa. Sen vuoksi asia palautettiin käräjäoikeuteen esteettömässä ja laillisessa kokoonpanossa käsiteltäväksi.

OK 13 luku 1 § ART:6:1 (EIS 6 artiklan 1 kohta)

Jäsenet: Raija Liljenfeldt, Johan Eklund, Osmo Hänninen

Esittelijä: Keijo Putkonen

Virallinen syyttäjä on pyytänyt valituslupaa KKO:lta (LVT:2)

Korkein oikeus myönsi valitusluvan 29.4.1998, VL:98-070 D:R-98/38