19.12.1994

Virallisen syyttäjän käräjäoikeudessa esittämän syytteen mukaan syytetyt A ja B olivat kantaneet polkupyörätelineen ajoradalle.
Asianomistaja C oli kuljettaessaan omistamaansa henkilöautoa törmännyt tuohon pyörätelineeseen, jolloin pyöräteline ja auto olivat vaurioituneet. Sen vuoksi virallinen syyttäjä vaati A:n ja B:n tuomitsemista tieliikennelain 62 §:n 1 momentin ja 98 §:n nojalla rangaistukseen liikenteen vaarantamisesta.
Asianomistaja C yhtyi virallisen syytteen rangaistusvaatimukseen ja vaati lisäksi, että A ja B velvoitetaan suorittamaan hänelle vahingonkorvausta auton vaurioista.

Käräjäoikeuden hylättyä syytteen näyttämättömänä C haki muutosta vaatien ensisijaisesti A:n ja B:n tuomitsemista rangaistukseen ja suorittamaan korvausta käräjäoikeudessa vaaditun mukaisesti. Vaihtoehtoisesti C vaati, että A ja B tuomitaan rangaistukseen ja suorittamaan korvausta tieliikennelain 62 §:n 3 momentin ja 98 §:n nojalla, koska A ja B olivat huomanneet pyörätelineen ajoradalla, mutta eivät olleet poistaneet tuota estettä tieltä.

Hovioikeus katsoi, ettei vaihtoehtoisen syytteen teonkuvaus mennyt alkuperäisen syytteen teonkuvausta ulommaksi, vaan merkitsi vain ensisijaiseen vaatimukseen nähden lievempää vaihtoehtoa.
Sen vuoksi tällaisen vaihtoehtoisen vaatimuksen esittäminen hovioikeudessa ei ollut syytteen vireilletuloa koskevien säännösten eikä oikeusastejärjestyksen periaatteen vastaista.

Tieliikennelain 62 §:n 1 momentin mukaan tielle ei saa panna eikä jättää mitään, mikä voi vaarantaa tai haitata liikennettä.
Saman pykälän 2 momentin mukaan, milloin jonkun syystä tielle on joutunut 1 momentissa tarkoitettu este, jota ei voida heti poistaa, hänen on merkitsemällä tai muulla tavoin kiinnitettävä muiden tienkäyttäjien huomiota esteeseen, kunnes hän on saanut sen poistetuksi. Edelleen saman pykälän 3 momentin mukaan, milloin tiellä on este, josta saattaa aiheutua vakavaa vaaraa liikenteelle, jokaisen esteen havainneen tienkäyttäjän on mahdollisuuksiensa mukaan viipymättä ryhdyttävä 2 momentissa tarkoitettuihin toimenpiteisiin taikka, jollei se ilman kohtuutonta hankaluutta ole mahdollista, ilmoitettava asiasta poliisille.

Hovioikeus katsoi, että vain kyseisen pykälän 1 ja 2 momentin vastainen menettely voi merkitä sellaista tieliikennelain 98 §:ssä tarkoitettua tahallista, huolimatonta tai varomatonta menettelyä, joka voi tulla tekijän syyksi luettavaksi liikenteen vaarantamisena. Sen sijaan hovioikeus katsoi, että sanotun säännöksen 3 momentissa asetetun velvollisuuden laiminlyöminen ei voi aiheuttaa vastuuta laiminlyönnin seurauksista ja on siten rangaistava vain tieliikennelain 103 §:n mukaisena liikennerikkomuksena. Syytteen liikennerikkomuksesta voi esittää vain virallinen syyttäjä. Sen vuoksi hovioikeus ei voinut tutkia asianomistajan esittämää vaihtoehtoista rangaistusvaatimusta.

III-osasto

Jäsenet: Eero Kivimäki, Leena Korkalainen, Johan Eklund

Esittelijä: Kari Kangas

Lainvoimainen (LVT:1)