5.9.1994

Luotossa päävelallisena olevan A:n velkajärjestely oli alkanut 26.5.1993. Pankki oli luotossa olevan irtisanomisehdon mukaisesti irtisanonut luoton A:n osalta 27.5.1993 ja luotossa omavelkaisina takaajina olevien B:n ja C:n osalta 10.6.1993 ja 2.8.1993 eli A:n velkajärjestelyn alkamisen jälkeen.

Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 13 §:n 1 momentin mukaan velkajärjestelyn alettua velalliseen ei saa kohdistaa toimenpiteitä maksukiellon piiriin kuuluvan velan perimiseksi tai sen suorittamisen turvaamiseksi, eikä myöskään maksuviivästyksen seuraamuksia. Saman lain 13 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan edellä mainitun kiellon piiriin kuuluvat muun muassa velan irtisanominen ja velan perustana olevan sopimuksen irtisanominen tai purkaminen maksuviivästyksen vuoksi. Saman lain 13 §:n 2 momentin mukaan kiellon vastainen toimi on tehoton.

Hovioikeus katsoi, että pankki ei ollut oikeutettu irtisanomaan jäljellä olevaa luottoa A:n velkajärjestelyn alkamisen jälkeen. Hovioikeus hylkäsi kanteen A:n osalta ennenaikaisena.

Kun luoton jäljellä oleva osa ei ollut erääntynyt päävelallisen A:n osalta, myöskään takaajina olevien B:n ja C:n maksuvelvollisuus ei takausmiehen edesvastausvelvollisuuden tarkemmasta määräämisestä annetun asetuksen 6 §:n säännös huomioon ottaen ollut vielä alkanut. Hovioikeus hylkäsi kanteen myös B:n ja C:n osalta ennenaikaisena.

II-osasto

Jäsenet: Lauri Halmelinna, Raija Kuusimäki, Robert Liljenfeldt

Esittelijä: Liisa Männikkö

Ks. KKO:1976-II-11

Aurejärvi: Luotto- ja maksuvälineet 1986, s. 245-246 Ylöstalo: Takauksesta 1969, s. 116-118, 144 Annola-Huhtamäki-Saarnilehto-Ämmälä: Omavelkaisesta takauksesta 1993, s. 152-154, 173 Koskelo-Lehtimäki: Yksityishenkilön velkajärjestely 1993, s. 99-100, 105-110, 237-239, 242-244

Lainvoimainen (LVT:1)