5.2.1987

Yhtiöllä oli jälkipanttaussitoumuksen mukaan toissijainen, ylihypoteekkiin rajoittuva panttioikeus erääseen tilaan. Velkakirja oli ollut ensisijaisen pantinhaltijan, pankin, hallussa tämän saatavan vakuutena. Jälkipanttaussitoumuksessa pankki oli omaa ensisijaista panttioikeuttaan loukkaamatta sitoutunut säilyttämään pantin toissijaisen pantinhaltijan lukuun ja luovuttamaan pantin tai siitä rahaksi muutettaessa kertyvät varat jälkipantin saajalle sen jälkeen kun pankin oma saatava korkoineen ja kuluineen oli suoritettu. Tila oli pankin hakemuksesta myyty kiinteistön pakkohuutokaupassa, jolloin pankki oli ilmoittanut vain oman ensisijaisen saatavansa korkoineen ja kuluineen pakkohuutokaupan toimittajalle ja jättänyt jäkipantin haltijan saatavan ilmoittamatta, vaikka tämä oli ollut pankin tiedossa. Pankki ei ollut myöskään tiedottanut pakkohuutokaupasta yhtiölle. Pakkohuutokaupassa saatu kauppahinta olisi riittänyt myös yhtiön saatavan suorittamiseen ainakin niin suurelta osalta kuin yhtiöllä oli panttioikeus velkakirjaan.
Kun pankki ei ollut ilmoittanut yhtiön saatavaa pakkohuutokaupassa eikä ilmoittanut pakkohuutokaupasta yhtiölle, yhtiö oli menettänyt mahdollisuutensa käyttää jälkipanttaukseen perustuvia oikeuksiaan. Pankin oli menettelyllään katsottava laiminlyöneen sille ensisijaisena pantinhaltijana asetetun kohtuullisen huolenpitovelvollisuuden, minkä vuoksi pankki oli velvollinen suorittamaan yhtiölle vahingonkorvausta.

Ks. KKO:1962-II-39, KKO:1975-II-59, KKO:1976-II-36

Taxell, Lars Erik: Panträtt i skuldebrev, Åbo 1949, s. 269

Havansi, Erkki: Esinevakuusoikeudet, Hki 1984, s. 230, s. 306 ss, s. 346 ss, s. 352 ss, s. 359, s. 368, s. 384 ja s. 407 ss.

I-jaosto

KKO:n päätös A:15.2.1988, KKO:1988:13

KKO:n tuomiolauselma: Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.