29.12.1983

A oli asianajotoimintaa harjoittaessaan B:n toimeksiannosta laatinut B:lle ja tämän aviopuolisolle avioehtosopimuksen, jonka mukaan puolisoilla ei ollut avio-oikeutta kummankaan puolison tuolloin omistamaan tai myöhemmin saamaan omaisuuteen. A oli asiakirjaa B:lle luovuttaessaan antanut hänelle neuvon, jonka mukaan B:n setä tai äiti voisi olla avioehtosopimuksen toisena todistajana. B:n puolison allekirjoitettua myöhemmin avioehtosopimuksen B:n äiti oli allekirjoittanut sen toisena todistajana. Sitten B oli toimittanut avioehtosopimuksen A:lle, joka oli B:n asiamiehenä jättänyt sen oikeudelle.
Tämän jälkeen puolisot oli tuomittu avioeroon ja avioehtosopimus oli B:n puolison kanteesta julistettu pätemättömäksi sen johdosta, ettei se ollut ollut kahden esteettömän henkilön todistama.
B oli joutunut puolisoiden välisessä osituksessa suorittamaan puolisolleen tasinkona 300.000 markkaa. Lisäksi B:lle oli aiheutunut avioehtosopimuksen pätemättömäksi julistamista koskevassa oikeudenkäynnissä 2.637,50 markan oikeudenkäyntikulut.
A velvoitettiin suorittamaan B:lle korvaukseksi virheellisesti antamastaan neuvosta aiheutuneesta vahingosta mainitut 300.000 ja 2.637,50 markkaa.

KKO:1945-II-206, KKO:1962-II-77

Kivimäki: Asianajajan siviilioikeudellinen vastuu, 1924, s. 73-94, 170-182, 227-246

Routamo - Hoppu: Suomen vahingonkorvausoikeus, 1977, s. 117-118

Saxén: Skadestånsrätt, 1975, s. 269-270

Taxell: Avtal och rättsskydd, 1972, s. 93

Lainvoimainen