13.3.1980

A:n, joka hetkellisestä huomaamattomuudesta olihenkilövuokra-autolla ajanut rautatien tasoristeykseen, vaikka sen varoituslaite oli risteystä lähestyneen veturin vuoksi näyttänyt punaista vilkkuvaa valoa ja antanut äänimerkkiä, ei katsottu aiheuttaneen auton ja veturin yhteentörmäystä törkeällä huolimattomuudellaan.
Autolle vaunuvahinkovakuutuksen myöntäneellä vakuutusyhtiöllä, joka oli auton vaurioitumisesta hyväksymästään vahingon määrästä korvannut auton omistajalle B:lle puolet, ei siten yleisten autovakuutusehtojen 15.31 kohdan nojalla ollut oikeutta alentaa vakuutuksesta suoritettavaa korvausta.

KKO:1963-II-46, KKO:1963-II-82

Ignatius: Vakuutussopimuslaki, 1933, s. 55-59 ja Vakuutussopimuslaki, 1967, s. 47-51

Routamo - Hoppu: Suomen vahingonkorvausoikeus, 1977, s. 43-44, 288-296

Arti: Vahingonkorvauslaki, 1975, s. 210-217

Lehtola: Liikennevahinkolautakunta nykyisen korvauskäytännön ohjaajana. Tieliikenteen syyllisyys- ja korvauskysymyksiä.
Lakimiesliiton koulutuskeskuksen julkaisusarja n:o 21, 1977, s. 117 ja 118

KKO:n ratkaisu:

Päätös n:o 3848, A:23.3.1981: Myönnettyään valitusluvan KKO katsoi, että A oli aiheuttanut liikennevahingon vakuutussopimuksessa tarkoitetulla törkeällä huolimattomuudella. A:n myötävaikutusta kysymyksessä olevaan liikenneonnettomuuteen oli pidettävä vähäistä suurempana ja oli vakuutusyhtiön vastuu vahingoista suurempi kuin B:n. KKO katsoi, että vakuutusyhtiöllä oli oikeus vähentää B:lle suoritettavasta vakuutuskorvauksesta yksi kolmasosa.