11.6.2025

‍Asiassa oli hallinto-oikeuden ratkaistavana kysymys siitä, oliko kaupunki voinut jättää myöntämättä vuoroasumisen vuoksi eri osoitteissa asuvalle oppilaalle maksuttoman koulukuljetuksen siitä kotiosoitteesta, jota ei ollut merkitty hänen viralliseksi osoitteekseen väestörekisteriin.

Hallinto-oikeus katsoi, ettei kaupungilla ollut perusopetuslain 32 §:n nojalla velvollisuutta järjestää oppilaalle maksutonta koulukuljetusta muun kuin väestörekisteriin merkityn kotiosoitteen ja koulun välisille matkoille perusopetuslain ja lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain säännökset sekä vakiintunut oikeuskäytäntö huomioon ottaen.

Hallinto-oikeus arvioi maksuttoman koulukuljetuksen järjestämisen edellytykset vielä yhdenvertaisuuslain 15 §:n mukaisena kohtuullisena mukautuksena oppilaan terveydentila huomioon ottaen. Tätä varten hallinto-oikeus varasi yhdenvertaisuusvaltuutetulle tilaisuuden lausua asiassa.

Hallinto-oikeus totesi, että oppilaan vanhemmat asuivat eri oppilaaksiottoalueilla ja oppilaan koulumatka oli huomattavan erilainen riippuen siitä, kummasta kotiosoitteesta se tehtiin. Nämä seikat eivät kuitenkaan sellaisenaan tarkoittaneet, että yhdenvertaisuuslain kohtuullista mukautusta koskevat säännökset eivät olisi tulleet sovellettaviksi. Kohtuullisten mukautusten edellytysten olemassaolon arvioinnissa ei ollut tässä tapauksessa kysymys sellaisenaan sen punninnasta, täyttyivätkö perusopetuslain matkan kestoon, pituuteen, vaikeuteen, rasittavuuteen tai vaarallisuuteen liittyvät edellytykset, vaan oliko vammattomalla oppilaalla edellytykset kulkea kysymyksessä oleva matka itsenäisesti. Tässä arvioinnissa voitiin ottaa suuntaa antavana huomioon muun ohella perusopetuslain säännökset.

Hallinto-oikeus katsoi, ettei kaupunki ollut osoittanut, että kuljettava matka muusta kuin väestörekisteriin merkitystä osoitteesta olisi muodostunut oppilaan ikäiselle lapselle siinä määrin vaikeaksi, rasittavaksi tai vaaralliseksi, ettei itsenäinen kulkeminen olisi ollut mahdollista. Tältä osin hallinto-oikeuden arvioitavana oli erityisesti linja-auton vaihto-olosuhteiden haastavuus, kun kaupunki oli katsonut niiden olevan liian haastavia oppilaan ikäisille lapsille. Hallinto-oikeus arvioi, että linja-autoyhteyksien vaihto-olosuhteet voivat poiketa toisistaan eikä linja-auton vaihtoa voida sellaisenaan kategorisesti katsoa liian vaikeaksi 3. luokkalaiselle oppilaalle. Mainitun ikäisen oppilaan voidaan lähtökohtaisesti arvioida selviytyvän esimerkiksi sellaisesta linja-auton vaihdosta, joka ei edellytä siirtymiä pysäkkien välillä vaan on tehtävissä samalta pysäkiltä. Kaupunki ei ollut toimittanut selvitystä siitä, että linja-auton vaihto-olosuhteet olivat nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa liian vaativia kaikille 3. luokkalaisille oppilaille.

Hallinto-oikeus katsoi, että oppilas oli terveydentilastaan esitetyn selvityksen perusteella tosiasiallisesti epäedullisemmassa asemassa kuin ne vuoroasumisen vuoksi eri paikoissa asuvat oppilaat, jotka olisivat pystyneet kulkemaan saman matkan itsenäisesti. Asiassa oli jäänyt osoittamatta, että mukautuksista syntyviä kustannuksia olisi tullut pitää kaupungin kannalta kohtuuttomina. Hallinto-oikeus piti tältä osin todennäköisenä, että mukautusten kustannukset olivat matkan pituus huomioon ottaen merkittävästi suuremmat kuin väestörekisteriin merkitystä osoitteesta. Arvioinnissa otettiin toisaalta huomioon myös muun muassa se, että tarve koulukuljetukselle muusta kuin väestörekisteriin merkitystä osoitteesta oli vain muutamana päivänä kuukaudessa.

Hallinto-oikeus katsoi, että oppilaalle olisi tullut myöntää maksuton koulukuljetus terveydentilan vuoksi yhdenvertaisuuslain 15 §:ssä tarkoitettuna kohtuullisena mukautuksena.

Suomen perustuslaki 16 § 1 mom

Perusopetuslaki 6 § 2 mom ja 32 § 1 mom

Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 7 § 1 mom 4 k ja 7 b § 2 mom

Yhdenvertaisuuslaki 8 § 1 ja 2 mom, 15 § 1 ja 2 mom sekä 28 §

Yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista 24 artikla

KHO 2006:10 ja KHO 2023:38

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden ylituomari Juhana Niemi sekä hallinto-oikeustuomarit Renne Pulkkinen, Markus Haho ja Hilppa Tuomola. Asian esittelijä Enni Brunni.