20.1.2025

Asiassa oli hallinto-oikeuden ratkaistavana, oliko Espoon ympäristö- ja rakennuslautakunta voinut hylätä teleyrityksen olemassa olevan matkaviestinverkon radiomaston sähköisen viestinnän palveluista annetussa laissa tarkoitettua sijoittamisoikeutta koskevan hakemuksen sillä perusteella, että maanvuokrasopimus oli jäänyt syntymättä vuokran määrää koskevan erimielisyyden vuoksi.

Hallinto-oikeus kumosi ympäristö- ja rakennuslautakunnan päätöksen ja palautti asian sille uudelleen käsiteltäväksi.

Päätöksensä perusteluina hallinto-oikeus totesi, että sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 229 §:n 4 momentin perusteella teleyrityksen on lähtökohtaisesti sovittava maston sijoittamisesta maanomistajan kanssa. Kuten 4 momentin toisesta virkkeestä ilmenee, mainitun lain 233 §:n mukainen sijoittamisoikeuden hakemista koskeva menettely on kuitenkin tarkoitettu nimenomaan sellaiseen tilanteeseen, jossa teleyritys ja maanomistaja eivät pääse sopimukseen. Koska sopimusneuvotteluja oli käyty, eivätkä teleyritys ja Espoon kaupunki maanomistajana olleet päässeet sopimukseen sijoittamisesta, teleyritys oli voinut hakea sijoittamisoikeutta.

Sijoittamisen edellytykset on määritelty sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 234 §:n 1 ja 2 momentissa. Ympäristö- ja rakennuslautakunta oli hylännyt hakemuksen yksinomaan sillä perusteella, että sijoittaminen olisi voitu järjestää 2 momentissa tarkoitetusti tyydyttävästi ja kohtuullisin kustannuksin siten, että teleyritys olisi suostunut kaupungin tarjoamaan maanvuokrasopimukseen. Hallinto-oikeus totesi, että mainitussa perusteessa ei ollut kysymys 2 momentissa tarkoitetusta sijoittamisoikeuden myöntämisedellytyksestä eikä hakemusta sijoittamisoikeudesta siten ollut voitu hylätä sillä perusteella, että maanvuokrasopimus oli jäänyt syntymättä vuokran määrää koskevan erimielisyyden vuoksi. Sijoittamisen muutoin järjestämisellä tarkoitetaan 2 momentissa lähtökohtaisesti vertailua mahdollisiin muihin sijoitusvaihtoehtoihin, eikä aiempia sopimusneuvotteluja koskevilla seikoilla ole enää sijoittamisoikeuden edellytysten täyttymistä koskevassa arvioinnissa merkitystä. Jos maston sijoittamisesta maksettavista korvauksista ei sovita, ne ratkaistaan kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain mukaisessa järjestyksessä, ja korvauksen perusteisiin ja määräämiseen sovelletaan lunastuskorvauksesta annettuja säännöksiä.

Koska ympäristö- ja rakennuslautakunta ei ollut voinut hylätä hakemusta valituksenalaisessa päätöksessä mainitulla perusteella eikä hallinto-oikeus voinut arvioida sijoittamisoikeuden myöntämisedellytysten täyttymistä ensiasteena, valituksenalainen päätös oli kumottava ja asia palautettava lautakunnalle sen arvioimiseksi, täyttyivätkö sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 234 §:n 1 ja 2 momentin edellytykset haetun sijoittamisoikeuden myöntämiselle.

Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 229 §:n 1 momentin 2 kohta ja 4 momentti, 230 §:n 1 momentti, 233 §:n 1 ja 2 momentti, 234 §:n 1 ja 2 momentti ja 237 §:n 2 ja 3 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Jukka Reinikainen, Joonas Ahtonen (t) ja Paula Kovari.

Asian on esitellyt Paula Kovari.