3.12.2015

Valittaja oli hakenut kaupungilta asuntojen korjaus-, energia- ja terveyshaitta-avustuksista annetussa laissa (1184/2005, jäljempänä korjausavustuslaki) tarkoitettua avustusta. Viranhaltija oli hylännyt hakemuksen, koska asuntojen korjaus-, energia- ja terveyshaitta-avustuksista annetun valtioneuvoston asetuksen (jäljempänä korjausavustusasetus) 3 §:ssä (1255/2010) ja 23 b §:ssä (11/2009) säädetyt ruokakunnan pienituloisuuden edellytykset eivät olleet täyttyneet. Kaupunginhallitus oli hylännyt valittajan viranhaltijan päätöksestä tekemän oikaisuvaatimuksen.

Asiassa oli valituksen johdosta arvioitava, kuuluiko huostaanotettu ja valittajan perheeseen sijaishuoltoon sijoitettu lapsi korvausavustuslaissa ja -asetuksessa tarkoitetulla tavalla valittajan ruokakuntaan.

Hallinto-oikeus totesi päätöksensä perusteluissa, että korvausavustuslaissa tai -asetuksessa ei oltu määritelty ruokakuntaan kuuluvia henkilöitä. Asiaa ei oltu avattu myöskään lain säätämiseen johtaneissa esitöissä. Korvausavustusasetuksen säännös oli siis jäänyt näiltä osin varsin tulkinnanvaraiseksi. Hallinto-oikeuden arvion mukaan tämän tyyppiset tilanteet oli oikeuden yleiset opit huomioiden ratkaistava lain tulkinnalla. Lain tulkinnassa oli huomioitava muun muassa lain säätämisen tarkoitus. Tämän johdosta jossain toisessa laissa käytetty ruokakuntaan kuuluvien henkilöiden määritelmä ei ollut suoraan omaksuttavissa arvioitavana olevaan tapaukseen.

Korvausavustuslain esitöiden perusteella avustuksen myöntämisen tarkoituksenmukaisuutta harkittaessa tuli ottaa huomioon asuntopoliittinen tarkoituksenmukaisuus eli kohteen asuinkäyttötarve ja asuinkäyttöaika. Hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan mainittua asuntopoliittista tarkoituksenmukaisuutta oli arvioitava siten, että kohteen asuinkäyttötarpeen laajuus ja asuinkäyttöajan odotettu pituus vaikuttivat myönteisesti avustuksen myöntämisen tarveharkintaan. Energia-avustuksen tarkoituksenmukaisuusharkintaan nähden ruokakunnan henkilölukua arvioitaessa merkitystä oli annettava sen jäsenten ruokakuntaan kuulumisen pysyvyydelle. Sopimukseen tai muuhun lähtökohtaisesti tilapäiseen järjestelyyn perustuva asuminen kohteessa, johon energia-avustusta on haettu, ei hallinto-oikeuden tulkinnan mukaan osoittanut laissa tarkoitettua kuulumista ruokakuntaan. Sen sijaan toistaiseksi jatkuva tai muutoin lähtökohtaisesti pitkään jatkuva asuminen kohteessa osoitti kuulumista ruokakuntaan edellyttäen, että asuminen oli kokoaikaista.

Asiassa saadun selvityksen perusteella lapsen sijoitus oli pitkäaikainen. Hallinto-oikeus arvioi johtopäätöksenään, että korjausavustuslain ja -asetuksen säännöksiä tulkittaessa tässä tapauksessa sijaishuoltoon sijoitettu lapsi tuli huomioida ruokakuntaan kuuluvana henkilönä. Koska viranhaltija ja kaupunginhallitus olivat päätöksissään arvioineet asiaa toisin, hallinto-oikeus kumosi valituksenalaiset päätökset ja palautti hakemuksen kaupungin toimivaltaiselle viranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi. Ään. 2-1.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Mirjami Paso, Jukka Korolainen ja Anu Koivuluoma. Asian esittelijä Anu Koivuluoma.

Lainvoimainen