28.10.2015

Seurakunta oli irtisanonut valittajan talouspäällikön virasta vedoten siihen, ettei valittaja ollut selviytynyt työtehtävistään riittävällä tavalla. Hallinto-oikeus arvioi irtisanomisen perusteeksi ilmoitettujen palkanmaksun ja taloushallinnon ongelmien johtuneen ainakin osittain valittajan oma-aloitteisuuden puutteesta ja hänen puutteellisesta osaamisestaan. Hallinto-oikeus päätteli palkanmaksun ja taloushallinnon ongelmien liittyvän ajallisesti seurakunnan liittymiseen Kirkon palvelukeskukseen. Hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan työnantajalla ja työyhteisön esimiehellä on muutostilanteessa korostunut velvollisuus arvioida vastuunjakoa ja työn tekemisen edellytyksiä sekä tarkkailla prosesseja ja tehdä näihin konkreettisia muutoksia. Vaikka valittajan työtavoissa ja osaamisessa oli arvioitava olleen selviä puutteita, ei valittajan ollut mainituissa olosuhteissa katsottava laiminlyöneen virkatehtäviään siten, että työnantajalla olisi ollut asiallinen ja painava syy irtisanoa hänet. Hallinto-oikeus arvioi, että irtisanominen ei ollut oikeassa suhteessa palkanmaksussa ja taloushallinnossa olleisiin ongelmiin nähden ottaen erityisesti huomioon, ettei valittajan ollut arvioitava tarkoituksellisesti laiminlyöneen tehtäviään. Hallinto-oikeus kumosi irtisanomista koskevat päätökset kirkkolain ja hallinnon suhteellisuusperiaatteen vastaisina.

Päätös, johon on haettu muutosta

X:n seurakunnan kirkkoneuvosto 24.11.2014 § 169

Oikeudenkäynnin kohde

Valittaja on ollut seurakunnan talouspäällikön virassa 1.1.2011 alkaen. Seurakunnan mukaan on osoittautunut, että valittaja ei selviydy työtehtävistään riittävällä tavalla. Valittajalle on annettu kirjallinen varoitus heinäkuussa 2014. Seurakunnan mukaan palkkaepäselvyydet ovat jatkuneet varoituksen antamisen jälkeenkin. Kirkkoneuvosto on irtisanonut valittajan talouspäällikön virasta ja myöhemmin hylännyt valittajan irtisanomispäätöksestä tekemän oikaisuvaatimuksen.

Asiassa on kysymys kirkkoneuvoston päätösten laillisuudesta. Asiassa on valituksen johdosta arvioitava, onko seurakunta voinut irtisanoa valittajan irtisanomispäätöksessä esittämillään perusteilla.

Irtisanomispäätöksen mukaan valittaja ei ole selviytynyt työtehtävistään riittävällä tavalla. Ongelmia on ollut taloushallinnon kirjanpidossa ja palkanlaskennassa, minkä johdosta luottamushenkilöt eivät ole saaneet täsmällistä tietoa seurakunnan taloudellisesta tilanteesta eivätkä työntekijät palkkojaan oikein ja ajallaan. Valittajan mukaan irtisanomisen perusteeksi esitetyt laiminlyönnit eivät ole olleet hänen toiminnastaan johtuvia. Valittajan mukaan palkanmaksussa tapahtuneet virheet ovat johtuneet Kirkon palvelukeskuksen toiminnasta sekä ohjelmisto-ongelmista, minkä lisäksi hänellä on seurakunnan ainoana taloushallinnon työntekijänä ollut liikaa töitä.

Asiassa on riidatonta, että palkanmaksussa on ollut ongelmia ja että seurakunnan tilikautta 2013 koskevassa tilintarkastuspöytäkirjassa on esitetty huomioita taloushallinnon kirjanpidon puutteista. Riidatonta on myös se, että seurakunta on liittynyt Kirkon palvelukeskukseen (jäljempänä Kipa) 1.9.2012. Kipa tuottaa valtakunnallisesti kirjanpidon ja palkanlaskennan palveluja muun muassa seurakunnille. Edelleen riidatonta on se, että valittaja on ollut seurakunnan ainoa taloushallinnon työntekijä 1.6.2013 lähtien. Palkanlaskentaan ja taloushallintoon liittyvät tehtävät ovat kuuluneet valittajan hoitaman talouspäällikön viran tehtäviin.

Hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan asiassa on arvioiva, mistä taloushallinnon kirjanpidon ja palkanlaskennan ongelmat ovat johtuneet ja ovatko ongelmat johtuneet valittajasta johtuvasta syystä. Tämän jälkeen on arvioitava, onko seurakunnalla ollut asiallinen ja painava syy irtisanoa valittaja. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja viranhaltijan olosuhteet kokonaisuudessaan.

Seurakunta on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa perustellut irtisanomista myös sillä, että valittaja oli poistunut kirkkoneuvoston oikaisuvaatimusta käsitelleestä kokouksesta vieden mukanaan seurakunnan tietokoneen ja muistitikun ja muun kokousaineiston, minkä seurauksena kokous oli jouduttu keskeyttämään. Hallinto-oikeus toteaa, että viranomainen ei voi enää oikeudenkäynnin aikana vedota uusiin irtisanomisperusteisiin päätöksensä tueksi. Näin ollen mainitulla irtisanomisen perusteeksi esitetyllä seikalla ei ole oikeudellista merkitystä arvioitaessa valittajan irtisanomisen laillisuutta.

Seurakunnan hallinto-oikeudelle ennen suullista käsittelyä toimittaman lisäselvityksen mukaan valittaja on vastoin kirkkoneuvoston päätöstä tallettanut Kipan palkkaohjelmaan taannehtivasti itselleen 1.8.2014 alkaen 15 prosenttiyksikön suuruisen vuosisidonnaisen palkanosan, minkä johdosta hänelle on maksettu perusteettomasti liikaa palkkaa. Seurakunnan mukaan menettelyä voidaan arvioida jopa työnantajaan kohdistuneena rikoksena. Taloushallinnon johtavan viranhaltijan teko merkitsee seurakunnan mukaan niin vakavaa luotettavuuden menettämistä, että valittajan virkasuhde olisi voitu purkaa. Hallinto-oikeus toteaa, että asiassa ei tule arvioitavaksi virkasuhteen purkamisen edellytysten täyttyminen ja että hallinto-oikeuden toimivaltaan ei kuulu rikosasioiden käsitteleminen. Hallinto-oikeus arvioi valittajan väitettyä virheellistä menettelyä osana irtisanomisperusteeksi ilmoitettuja palkanlaskennan ongelmia.

Sovellettavat säännökset

Kirkkolain 6 luvun 50 §:n 1 momentin mukaan työnantaja ei saa irtisanoa virkasuhdetta viranhaltijasta johtuvasta syystä ilman asiallista ja painavaa syytä. Tällaisena syynä irtisanomiselle voidaan pitää virkasuhteeseen liittyvien velvoitteiden vakavaa rikkomista sekä sellaisten viranhaltijan henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi viranhaltija ei enää kykene selviytymään tehtävistään. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja viranhaltijan olosuhteet kokonaisuudessaan.

Saman pykälän 3 momentin mukaan viranhaltijaa, joka on laiminlyönyt virkasuhteesta johtuvien velvollisuuksiensa täyttämisen tai rikkonut niitä, ei kuitenkaan saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä.

Osapuolten näkemykset

Valittajan mukaan hänelle ei olisi voinut antaa varoitusta laiminlyönneistä, jotka eivät ole aiheutuneet hänen toiminnastaan. Varoituksen täytyy perustua asiaan, joka johtuu viranhaltijan toiminnasta tai laiminlyönnistä ja johon viranhaltija on voinut omalla toiminnallaan vaikuttaa. Myöskään irtisanomisen perusteeksi esitetyt laiminlyönnit eivät ole olleet valittajan toiminnasta johtuvia. Valittajan työmäärä seurakunnan ainoana taloushallinnon työntekijänä on ollut liian suuri, minkä vuoksi hän on joutunut tekemään ylitöitä. Valittajan mukaan palkanmaksussa tapahtuneet virheet ovat johtuneet Kipan toiminnasta sekä ohjelmisto-ongelmista. Valittajan mukaan on selvää, että uuden järjestelmän pilotointi- ja kehittämisvaiheessa tulee vastaan ongelmatilanteita. Valittaja on siis irtisanottu uuden järjestelmän käynnistymisvaiheessa sellaisten virheiden ja laiminlyöntien vuoksi, jotka eivät ole johtuneet hänen toiminnastaan. Irtisanominen on tämän vuoksi kohtuuton. Lisäksi on epäilyttävää, että valittaja on saanut kirjallisen varoituksen ja hänet on irtisanottu yli kolmen vuoden moitteettoman viran hoitamisen jälkeen vetoamalla siihen, että valittaja ei ole alusta alkaenkaan selviytynyt tehtävistään. Valittaja ei ole suullisessa käsittelyssä osannut selvittää, mistä johtuen hänen palkanmaksunsa on ollut virheellinen 1.8.2014 alkaen. Valittajan mukaan sen on täytynyt johtua inhimillisestä virheestä. Valittaja on suullisen käsittelyn jälkeen toimittamassaan lisäselvityksessä korostanut, että kirkkoherra on hyväksynyt palkkatietolomakkeen mukaisen virheellisen palkan ennen lomakkeen toimittamista Kipaan palkanmaksua varten.

Seurakunnan mukaan valittaja on ollut seurakunnan johtava, esimiesasemassa oleva viranhaltija, jolta on edellytetty itsenäistä työskentelyä ja tilinpäätöstaitoa. Seurakunnan kirjanpito ja tilinpäätökset ovat valittajan virkakautena jääneet kuitenkin hyvin vakavasti puutteellisiksi, eivätkä ne ole antaneet oikeaa kuvaa seurakunnan taloudellisesta tilanteesta, sen kehittymisestä eikä työalojen kustannusten jakautumisesta. Myös seurakunnan tilikautta 2013 koskeva tilintarkastuspöytäkirja osoittaa irtisanomisen aiheellisuuden. Tilintarkastuspöytäkirjassa on esitetty huomioita muun muassa vapaaehtoisesti kerättyjen varojen lahjoitus- ja testamenttivarojen kirjanpidosta, toimeksiantojen varoista ja pääomista, myyntisaatavista ja muista tase-eristä ja palkkakirjanpidosta. Valittajalle on annettu kirjallinen varoitus heinäkuussa 2014. Varoituksen mukaan se on annettu kirkkoneuvoston kesäkuussa pitämän kokouksen puutteelliseen valmistelun ja seurakunnan erään viranhaltijan virheellisen palkanmaksun johdosta. Seurakunnan lausunnon mukaan palkkaepäselvyydet ovat jatkuneet varoituksen antamisen jälkeenkin. Kirkkoneuvosto on valittajaa kuultuaan irtisanonut tämän talouspäällikön virasta, koska hän ei ole selviytynyt työtehtävistään riittävällä tavalla. Seurakunnan lausunnon mukaan irtisanomisen perusteena ovat valittajan virkasuhteeseen liittyvien keskeisten velvoitteiden vakava rikkominen sekä valittajan keskeiseen ammattitaitoon ja osaamiseen liittyvät perusteet jo kolmannen alkaneen vuoden ajalta. Seurakunta on valittajan suullisen käsittelyn jälkeen toimittaman selvityksen johdosta antamassaan lausumassa kiistänyt kirkkoherran vastuun virheellisesti maksetun palkan hyväksymisessä. Seurakunnan mukaan valittajan menettely omaa palkkaansa koskevassa asiassa on ollut tahallista.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Taloushallinnon kirjanpidossa ja palkanlaskennassa ilmenneiden ongelmien syyt

Suullisessa käsittelyssä on käyty yksityiskohtaisesti läpi palkanmaksussa ja taloushallinnossa esiintyneitä ongelmia, jotka seurakunnan mukaan ovat johtuneet valittajan puutteellisesta osaamisesta. Seurakunnan mukaan valittaja ei ole tehnyt vuokrien indeksitarkistuksia vuosittain vuoden 2011 jälkeen, minkä johdosta seurakunnalle on aiheutunut vuokratappiota. Seurakunnalle on aiheutunut tappiota myös virheellisesti veloitetusta haudankaivuusta sekä siitä, että valittaja ei ole toimittanut tilitoimistolle ajoissa Aino ja Olga Kämäräisen säätiön kirjanpidossa tarvittavia tositteita. Lisäksi seurakunnan määräaikaisten työntekijöiden palkanmaksussa on ollut toistuvasti ongelmia, ja valittaja on maksanut itselleen virheellisesti liian suurta palkkaa, joka on sittemmin peritty takaisin.

Valittaja on suullisessa käsittelyssä kertonut palkanmaksun tehtävien kuuluneen aikaisemmin taloustoimiston toimistonhoitajalle, jonka palvelussuhde on päätetty toukokuun lopussa 2013. Seurakunnan liityttyä Kipaan palkanmaksun tehtävät ovat kuuluneet Kipalle. Valittajan mukaan työnantaja ei ollut huomauttanut ongelmista hänen työskentelyssään ennen seurakunnan liittymistä Kipaan. Asiasta ei oltu käyty mitään keskusteluja ennen kuin kirkkoneuvosto käsitteli asiaa ensimmäisen kerran vuoden 2012 lopussa. Ongelmat palkanmaksussa ovat Kipaan liittymisen jälkeen johtuneet ohjelmisto-ongelmista ja muun muassa siitä, että Kipa on toimittanut palkka-aineistot seurakuntaan liian myöhään, jotta ne olisi ehditty hyväksyä ajoissa ennen palkanmaksua. Valittajan mukaan seurakunnassa tehdyt kirjaukset ja lomakkeet on tehty oikein ja toimitettu Kipaan ajoissa. Aina lomakkeita ei jostain syystä ole saatu toimitettua onnistuneesti. Seurakunta kuului Kipan palkanlaskennan pilottikokeiluun vuoden 2013 lopussa, jona aikana Kipa huolehti palkanmaksun lisäksi myös palkanlaskennasta. Valittajan mukaan tuona aikana on esiintynyt ongelmia, joita on myöhemmin jouduttu korjailemaan. Kipan ohjelmisto-ongelmat ovat vaikuttaneet myös tilinpäätösten valmisteluun, koska kaikilta osin ei ole ollut selvää, kuuluuko kirjausten tekeminen Kipalle vai seurakunnalle. Kaikkia kirjauksia ei ole voitu tehdä seurakunnassa, koska esimerkiksi tilinpäätösten numeerisista tiedoista on vastannut Kipa.

Suullisessa käsittelyssä on kuultu todistajina U:n seurakunnan talouspäällikkö K:ta ja R:n seurakunnan hallintojohtaja J:tä. Hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan todistaja K:n ja todistaja J:n kertomukset tukevat valittajan kertomusta siitä, että seurakunnan ongelmat palkanmaksussa ja taloushallinnon kirjanpidossa ovat ainakin osin voineet johtua Kipan ohjelmistoista ja siirtymäkauteen liittyvistä muista ongelmista. Todistajien mukaan palkanmaksussa käytettävä ohjelmisto on niin suuri ja monitahoinen, että sen käyttämiseen opetteleminen on ottanut oman aikansa ja että varsinkin alkuvaiheessa sitä käytettäessä on tullut virheitä käyttäjän tarkkuudesta ja huolellisuudesta huolimatta. Todistajien mukaan ohjelmisto oli käyttöön otettaessa ollut vielä keskeneräinen. Todistaja K:n mukaan U:n seurakunnan tilinpäätöstiedoissa on ollut virheitä Kipaan liittymisen jälkeen ja siirtymävaiheen ongelmia korjataan siellä edelleen. Todistaja J:n mukaan R:n seurakunnan tilinpäätösten valmistelussa on siirtymävaiheessa ollut Kipasta johtuvia ongelmia.

Suullisessa käsittelyssä on kuultu todistajina Kipan palvelupäällikkö H:ta ja palvelupäällikkö N:ää. Todistajien mukaan Kipan käyttöönottoon on liittynyt haasteita. Järjestelmä on kuitenkin toiminut. Todistaja H:n mukaan yli puolet taloushallintoon liittyvistä tehtävistä kuuluu Kipaan liittymisestä huolimatta seurakunnalle. X:n seurakunnan eli käytännössä valittajan Kipalle toimittamissa aineistoissa oli todistajan mukaan havaittu puutteita ja järjestelmän käytössä muitakin ongelmia. Palkanmaksun ongelmien sekä työnjakoon ja prosessiin liittyvien ongelmien selvittämiseksi X:n kunnassa oli järjestetty tapaaminen, jossa olivat olleet paikalla valittaja sekä seurakunnan ja Kipan edustus. Todistaja N:n mukaan valittajalla on ollut ongelmia järjestelmän käyttämisessä ja myös taloushallinnon perusosaamisessa kuten tilikartan hahmottamisessa. Todistajien mukaan Kipan käyttöönottoon liittyvistä haasteista on selvitty pääosin Kipan ja seurakuntien välisen yhteydenpidon avulla, ja nykyisin myös X:n seurakunnan taloushallinto on Kipan näkökulmasta sujuvaa.

Valittajan kertoman mukaan väitettyihin puutteisiin hänen osaamisessaan on vedottu ensimmäisen kerran kirkkoneuvoston käsitellessä asiaa loppuvuodesta 2012. Seurakunta oli tuolloin jo liittynyt Kipaan. Valittajalle on annettu kirjallinen varoitus heinäkuussa 2014. Hallinto-oikeus päättelee palkanmaksun ja taloushallinnon ongelmien liittyvän ajallisesti seurakunnan Kipaan liittymiseen.

Hallinto-oikeus toteaa, että suullisessa käsittelyssä kuullut todistajat ovat taloushallinnon ammattilaisia eikä hallinto-oikeudella ole syytä epäillä heidän kertomustensa luotettavuutta. Valittajan ja erityisesti todistaja K:n ja todistaja J:n kertomusten perusteella hallinto-oikeus pitää selvitettynä, että Kipaan siirryttäessä on esiintynyt erityisesti järjestelmän aikaisempaa vaikeammasta hallittavuudesta johtuvia ongelmia, joita ei ole perehdytyksestä huolimatta luettava yksin käyttäjästä eli tässä tapauksessa valittajasta johtuviksi. Todistaja K on kertonut muun muassa, että myös heidän seurakuntansa tilinpäätöstietoja on Kipaan siirtymisen vaiheessa jouduttu korjailemaan useaan kertaan. Toisaalta erityisesti todistaja H:n ja todistaja N:n kertomusten perusteella X:n seurakunnalla eli tässä tapauksessa valittajalla on ollut järjestelmän käyttöönotossa keskimääräistä enemmän ongelmia, joita on pyritty selvittämään muun muassa X:n kunnassa järjestetyssä tilaisuudessa. Ongelmia palkanmaksussa ja talousarvion valmistelussa on esiintynyt mainitun tilaisuuden jälkeenkin. Todistaja K:n mukaan U:n seurakunnan ongelmat ovat selvinneet aktiivisen ja omatoimisen yhteydenpidon kautta Kipaan. Myös todistajien H:n ja N:n kertomusten perusteella syntyneet ongelmat on muiden seurakuntien kanssa saatu hoidettua käyttäjien oltua yhteydessä Kipaan. Hallinto-oikeudelle jäi valittajan suullisessa käsittelyssä antaman kertomuksen perusteella se kuva, että hän ei ole pyrkinyt oma-aloitteisesti ja aktiivisesti selvittämään järjestelmän käyttöön liittyneiden ongelmien syitä tai olemaan riittävän aktiivisesti yhteydessä Kipaan ongelmien ilmettyä. Valittaja ei ole myöskään oma-aloitteisesti hankkinut lisää perehdytystä uuden järjestelmän käyttöön tai muutakaan perehdytystä tai koulutusta, vaikka niitä olisi ollut tarjolla. Puutteellisen oma-aloitteisuuden lisäksi todistaja N:n kertomuksen mukaan valittajalla on ollut vaikeuksia taloushallinnon perusasioissa kuten tilikartan hahmottamisessa.

Asiakirjaselvityksen ja suullisessa käsittelyssä saadun selvityksen perusteella hallinto-oikeus arvioi seurakunnan taloushallinnon ja palkanmaksun ongelmien johtuneen osin siitä, että Kipan järjestelmän ja erityisesti uuden sähköisen ohjelman käyttäminen on ollut aikaisempaan järjestelmään verrattuna vaikeampaa ja monitahoisempaa. Kuitenkin erityisesti todistaja H:n ja N:n kertomusten perusteella hallinto-oikeus arvioi, että myös valittajan osaamisessa ja työtavoissa on ollut selviä puutteita, jotka ovat osaltaan johtaneet palkanmaksussa ja talousarvion valmistelussa ilmenneisiin virheisiin. Muiden taloushallinnon ongelmien kuten indeksikorotusten tekemisen, haudankaivuun oikeansuuruisen maksatuksen ja säätiön varojen hallinnoinnin virheiden osalta hallinto-oikeus arvioi, etteivät mainitut virheet selity seurakunnan liittymisellä Kipaan. Myöskään valittajan oman palkanmaksun virheellisyys ei selity Kipaan liittymisellä, koska palkanlaskenta on kuulunut liittymisestä huolimatta seurakunnalle lyhyeksi jäänyttä pilottikokeilua lukuun ottamatta. Näin ollen myös oman palkan virheellisen laskemisen sekä edellä mainittujen muiden taloushallinnon ongelmien on pääteltävä johtuneen ainakin osin valittajasta johtuvasta syystä, koska mainitut tehtävät ovat kuuluneet yksin hänen tehtäviinsä taloushallinnon ainoana työntekijänä ja talouspäällikkönä.

Hallinto-oikeus pitää edellä selostettuja palkanmaksussa ja taloushallinnossa ilmenneitä ongelmia kokonaisuutena merkittävinä seurakunnan toiminnan ja hallinnon asianmukaisen järjestämisen kannalta. Taloushallinto on merkittävä osa seurakunnan toimintaa, ja sen sujuminen on edellytys toiminnan asianmukaiselle järjestämiselle ja seurakunnan tehtävän toteuttamiselle. Valittajan omaa palkkausta koskevaa virhettä hallinto-oikeus ei pidä irtisanomisen edellytyksiä arvioitaessa ratkaisevana ottaen huomioon, että palkanlaskentaa koskevan esityksen hyväksynyt kirkkoherrakaan ei ollut virhettä huomannut. Asiakirjoista ja suullisessa käsittelyssä valittajasta syntyneen vaikutelman perusteella hallinto-oikeus arvioi valittajan työskentelyssä ilmenneiden ongelmien johtuneen tahallisuuden sijaan oma-aloitteisuuden puutteesta ja puutteellisesta osaamisesta.

Irtisanomisperusteen asiallisuus ja painavuus

Työnantaja ei saa irtisanoa virkasuhdetta viranhaltijasta johtuvasta syystä ilman asiallista ja painavaa syytä. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja viranhaltijan olosuhteet kokonaisuudessaan. Valittajan irtisanomista on perusteltu sillä, ettei hän ole riittävällä tavalla selviytynyt työtehtävistään puutteellisen osaamisen johdosta. Hallinto-oikeus on edellä tässä päätöksessä arvioinut palkanmaksun ja taloushallinnon ongelmien johtuneen ainakin osittain valittajan puutteellisesta osaamisesta. Hallinto-oikeus toteaa, että puutteellinen osaaminen voi sinänsä olla kirkkolain 6 luvun 50 §:n 1 momentissa tarkoitettu peruste irtisanomiselle. Viranhaltijan työntekoedellytyksiin liittyvän syyn asiallisuutta ja painavuutta kokonaisuutena arvioitaessa merkitystä on annettava myös muun muassa viranhaltijan ja työnantajan asemalle sekä työn teettämiseen liittyviin erityispiirteisiin.

Seurakunnan liittyessä Kipaan seurakunnan taloushallinnossa työskenteli taloustoimiston toimistosihteeri ja valittaja talouspäällikkönä. Taloustoimiston toimistosihteerin virkasuhde on päättynyt 31.5.2013. Valittajan kertomuksen mukaan toimistosihteeri ei ollut hoitanut virkatehtäviään enää helmikuun 2013 jälkeen. Valittaja on talouspäällikkönä vastannut seurakunnan taloushallinnosta seurakunnan liittyessä Kipaan ja ollut pian liittymisen jälkeen taloushallinnon ainoa työntekijä. Todistajana kuultujen K:n, J:n, H:n ja N:n kertomusten perusteella seurakunnan taloushallinnon tehtävät ja työmenetelmät ovat muuttuneet oleellisesti seurakunnan liityttyä Kipaan. Suurin muutos on tapahtunut tehtävien jaossa Kipan ja seurakunnan kesken sekä uuden sähköisen ohjelman käyttöönotossa. Valittajan tehtävät talouspäällikkönä ja taloushallinnon ainoana työntekijänä ovat siten muuttuneet merkittävästi seurakunnan liityttyä Kipaan.

Asiassa on arvioitava, onko valittaja voitu irtisanoa puutteellisen osaamisen takia tilanteessa, jossa hänen työtehtävänsä ovat muuttuneet merkittävästi työnantajan uudelleenorganisoitumisesta johtuvasta syytä, ja onko irtisanominen ollut mainituissa olosuhteissa oikeasuhtainen toimenpide suhteessa palkanmaksussa ja taloushallinnossa olleisiin ongelmiin nähden.

Todistaja P on X:n seurakunnan kirkkoneuvoston jäsen. P on suullisessa käsittelyssä kertonut kysyneensä valittajalta, pystyykö tämä selviytymään muuttuneista työtehtävistään. Samaa asiaa valittajalta oli tiedusteltu myös kirkkoneuvoston käsitellessä talouspäällikön tehtävien listaamista ja virkatehtävien ohjesäännön muutamista. Todistajan mukaan valittaja oli vastannut selviytyvänsä. Todistajan mukaan kirkkoneuvosto oli varannut määrärahaa taloushallinnon tehtävien ruuhkahuippujen selvittämiseen ja koulutukseen. Kirkkoneuvoston tuki valittajalle ei ollut kuitenkaan riittänyt, vaan valittajan vastuulla olevissa palkanmaksussa ja taloushallinnossa oli todistaja P:n mukaan ollut jatkuvasti ongelmia.

Edellä selostetun selvityksen perusteella hallinto-oikeus toteaa valittajan vastanneen käytännössä yksin seurakunnan taloushallinnosta siirtymävaiheessa Kipaan. Siirtymävaiheeseen on liittynyt merkittävä muutos taloushallinnon tehtävissä sekä uusien toimintatapojen ja sähköisten ohjelmien omaksuminen. Hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan tilanteessa, jossa viranhaltijan tehtävät työnantajan uudelleen organisoitumisen tai muun työn järjestämiseen liittyvän syyn vuoksi muuttuvat oleellisesti, työnantajalla on korostunut velvollisuus huolehtia viranhaltijan työn tekemisen edellytyksistä ja tukea viranhaltijaa muutoksessa. Hallinto-oikeus toteaa, että seurakunnan hallinnosta vastaavat kirkkoneuvosto ja kirkkoherra. Todistaja P:n kertomuksen perusteella valittajan työtehtäviä ja niistä selviytymistä on käsitelty kirkkoneuvostossa. Valittaja on ollut kuultavana asiaa käsitelleissä kirkkoneuvoston kokouksissa. Todistaja P:n ja H:n mukaan valittajalla olisi ollut mahdollisuus saada lisäkoulutusta ja perehdytystä Kipaan liittyen. Asiassa ei ole kuitenkaan ilmennyt, että kirkkoneuvosto tai kirkkoherra olisivat ryhtyneet konkreettisiin toimiin huolehtiakseen valittajan työn tekemisen edellytyksistä seurakunnan liittyessä Kipaan tai tukeakseen valittajaa muutoksessa. Todistaja H:n kertomuksen ja H:n seurakuntaan lähettämän sähköpostiviestin (23.10.2013) perusteella Kipa on X:n kunnassa järjestetyn tilaisuuden jälkeen tehnyt seurakunnalle konkreettisia ja selviä esityksiä vastuunjaon selkeyttämiseksi, varahenkilöiden ja sijaisten nimeämiseksi, ylityötuntien ja lisien laskemista koskevan pilotoinnin järjestämiseksi ja palkanmaksun ongelmien korjaamiseksi. Seurakunta ei ole osoittanut, että kirkkoneuvosto tai kirkkoherra olisi ryhtynyt mihinkään toimiin tehtyjen esitysten johdosta. Myös todistaja H on todennut, että mitään muutosta ei tapahtunut. Työnantaja on siten jättänyt hallinto-oikeuden arvion mukaan taloushallinnosta vastaamisen ja siirtymävaiheen muutosten hallinnan yksin valittajan tehtäväksi. Työnantajan velvollisuutta huolehtia viranhaltijan työn tekemisen edellytyksistä ja tukea viranhaltijaa muutoksessa ei poista se, että viranhaltija on johtavassa asemassa ja että taloushallinnon tehtävät ovat kuuluneet yksin hänelle. Myöskään annettu varoitus ei poista työnantajan mainittua velvollisuutta. Muutostilanteessa työnantajalla ja työyhteisön esimiehellä on korostunut velvollisuus arvioida vastuunjakoa ja työn tekemisen edellytyksiä sekä tarkkailla prosesseja ja tehdä näihin konkreettisia muutoksia. Edelleen hallinto-oikeus toteaa, että seurakunta ei ole osoittanut puuttuneensa mainittuihin seikkoihin siinäkään vaiheessa, kun ongelmia on alkanut ilmenemään. Vaikka valittajan työtavoissa ja osaamisessa on edellä tässä päätöksessä kerrotuin perustein arvioitava olleen selviä puutteita, ei valittajan ole mainituissa olosuhteissa katsottava laiminlyöneen virkatehtäviään siten, että työnantajalla olisi ollut asiallinen ja painava syy irtisanoa hänet. Irtisanomisen ei ole arvioitava olevan oikeassa suhteessa palkanmaksussa ja taloushallinnossa olleisiin ongelmiin nähden ottaen erityisesti huomioon, ettei valittajan ole arvioitava tarkoituksellisesti laiminlyöneen tehtäviään. Seurakunnan on siten arvioitava irtisanoneen valittajan ennen kuin se oli riittävästi selvittänyt, olisiko valittaja pystynyt selviytymään Kipaan liittymisestä johtuvista muuttuneista työtehtävistään vahvemman perehdytyksen, vastuunjaon selkiyttämisen ja muiden konkreettisten työnjohdollisten korjausliikkeiden avulla. Kirkkoneuvoston päätökset on hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan kirkkolain ja hallinnon suhteellisuusperiaatteen vastaisina kumottava.

Oikeudenkäyntikulut

Hallinto-oikeus on edellä kerrotuin perustein arvioinut irtisanomisen olevan lainvastainen. Valittajalla on siten ollut perusteltu syy saattaa asian laillisuus hallinto-oikeuden arvioitavaksi. Koska oikeudenkäynnin on arvioitava johtuneen viranomaisen virheestä ja päätökset valituksen johdosta kumotaan, olisi kohtuutonta, jos valittaja joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Tämän vuoksi X:n seurakunta on velvoitettava korvaamaan valittajan kohtuullisena pidettävät oikeudenkäyntikulut 6 055,82 euroa laillisine korkoineen vaatimuksen mukaisesti.

Hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos huomioiden valittajaa ei ole velvoitettava korvaamaan seurakunnan oikeudenkäyntikuluja.

Todistajan palkkion vahvistaminen

Seurakunta on nimennyt suulliseen käsittelyyn todistajaksi KHT, JHTT T:n. T on seurakunnan tilintarkastajana toimivan yhtiön B Oy:n tilintarkastaja. T on nimetty todistamaan teemasta "[t]ilintarkastajan havainnot X:n seurakunnan tilinpidon ja tilinpäätösten ongelmista. Millaista osaamista talouspäälliköltä voidaan edellyttää. Valittajan osoittama kirjanpidon ammattitaito ja osaaminen." T on vaatinut korvauksena todistamisesta 500 euroa. T:n mukaan hänelle on yrittäjänä syntynyt ansionmenetystä. Seurakunta on paljoksunut palkkiovaatimusta vedoten todistajan kertomuksen sisältöön. Seurakunnan mukaan todistaja ei ollut riittävästi valmistautunut todistamiseen, minkä vuoksi hänen kertomuksensa oli merkityksetön asian selvittämiseksi.

Hallintolainkäyttölain 49 §:ssä säädetään todistajalle maksettavista korvauksista. Todistajalla on oikeus saada kohtuullinen korvaus tarpeellisista matka- ja toimeentulokustannuksista sekä taloudellisesta menetyksestä. Asianosaisen on suoritettava korvaus nimeämälleen todistajalle.

Hallinto-oikeus toteaa, että T on saapunut suulliseen käsittelyyn eikä hän ole kieltäytynyt todistamasta. Hallinto-oikeus on velvoittanut T:n saapumaan oikeuteen suullisen käsittelyn päivänä kello 13.30. Suullisesta käsittelystä laaditun pöytäkirjan mukaan T:n kuuleminen on päättynyt kello 15.35. T on siten ollut käytettävänä todistajaksi yli kaksi tuntia. Hallinto-oikeus pitää T:n vaatimusta kohtuullisena korvauksena hänelle yrittäjänä syntyneestä ansionmenetyksestä. T:n todistajana antaman kertomuksen sisällöllä ei ole merkitystä harkittaessa hänen oikeuttaan korvaukseen. Koska seurakunta on T:n nimenneenä osapuolena velvollinen vastaamaan korvauksesta, seurakunta on velvoitettava maksamaan T:lle korvauksena todistamisesta kohtuullisena pidettävät 500 euroa.

Sovellettavat säännökset:

Kirkkolaki 6 luku 50 § 1 ja 3 mom., 7 luku 2 § 1 mom., 10 luku 1 § 1 mom. 2 kohta 2 § 1 mom. ja 24 luku 4 §
Hallintolaki 6 §

Hallintolainkäyttölaki 49 § ja 74 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Timo Tervonen, Mirjami Paso ja Anu Koivuluoma. Asian esittelijä Anu Koivuluoma.

KHO:n päätös 21.12.2017 taltionumero 6699: Päätöstä muutetaan