2.12.2015

Asiassa oli kysymys siitä, oliko rakennusliikkeen palveluksessa niin sanotulla erityisalalla työskentelevällä rakennusmestari A:lla oikeus vähentää tulonhankkimiskuluina verovapaan ateriakorvauksen suuruinen vähennys.

A oli aloittanut työskentelyn 5.10.2012 rakennusmestarina rakennusliikkeen palveluksessa. Hän oli työskennellyt verovuonna samalla rakennustyömaalla 55 päivänä. Työ kyseisellä rakennustyömaalla oli päättynyt heinäkuussa 2014, jolloin A oli siirtynyt työskentelemään toiselle rakennustyömaalle. A oli kulkenut työmaalle suoraan kotoaan sekä säilyttänyt työvaatteitaan ja työvälineitään työmaalla sijainneessa toimistohuoneessa. A:n työnantajalla ei ollut rakennustyömaalla pysyvää toimipistettä. Työkohteeseen rakennetut työpisteet olivat olleet väliaikaisia, ja ne oli perustettu ainoastaan rakennustyön keston ajaksi. A:n työskentely rakennustyömaalla oli kestänyt alle kahden vuoden ajan.

Hallinto-oikeus katsoi, toisin kuin verotuksen oikaisulautakunta, ettei rakennustyömaalla sijainneesta tilapäisestä toimistohuoneesta ollut muodostunut A:n varsinaista työpaikkaa. Kyse oli siten tuloverolain 72 a §:ssä tarkoitetusta tilapäisestä työskentelystä erityisellä työntekemispaikalla. Työnantaja ei ollut järjestänyt ruokailua työntekemispaikoilla tai niiden välittömässä läheisyydessä eikä maksanut ateriakorvausta tai korvannut muutoin ruokailusta aiheutuneita menoja. Mainituissa olosuhteissa A:lla oli oikeus vähentää ateriakorvausta vastaava määrä omassa verotuksessaan.

Tuloverolaki 29 § 1 mom., 71 § 2 mom.,72 a § 1 mom. ja 72 b § 1 ja 2 mom.

Verohallinnon päätös verovapaista matkakustannusten korvauksista vuonna 2012 (816/32/2011)

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Toni Sarivirta, Pekka Hallikainen ja Mari Jääskeläinen. Asian esittelijä Maria Rautsi.

Lainvoimainen