16.12.2015

Yhdistys oli järjestänyt noin viikon kestävän nykyteatterifestivaalin. Poliisilaitos oli kieltänyt sunnuntaina ohikulkijoille suunnatun ulkotilassa järjestetyn tilainstallaatioesityksen, jossa nainen olisi esiintynyt lasikopissa alastomana, koska toiminta olisi täyttänyt rikoslain 17 luvun 21 §:n sukupuolisiveellisyyden julkista loukkaamista koskevan rikoksen tunnusmerkistön. Poliisin ehdotuksesta ja yhdistyksen ja taiteilijan suostumuksella esitys esitettiin siten, että nainen oli esityksessä alusasu päällä.

Hallinto-oikeus katsoi, että esityksen kieltäminen alkuperäisessä muodossa merkitsi puuttumista yhdistyksen perustuslain 12 §:n 1 momentissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 1 kappaleessa suojattuun sanavapauteen sekä perustuslain 16 §:n 3 momentissa suojattuun taiteen vapauteen. Kokoontumislain 15 § ja rikoslain 17 luvun 21 § muodostivat laissa säädetyn perusteen puuttua yhdistyksen sananvapauteen ja taiteen vapauteen. Rikoslain 17 luvun 21 §:ssä säädetyssä sukupuolisiveellisyyden julkisessa loukkaamisessa on kyse yleiseen järjestykseen kohdistuvasta rikoksesta. Yhdistyksen sananvapauteen puuttumisella oli pyritty Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetulla tavalla hyväksyttävään tavoitteeseen eli yleisen järjestyksen turvaamiseen.

Asiassa oli arvioitava, oliko poliisilaitos voinut päätöksen tekohetkellä pitää todennäköisenä sitä, että edellä mainitun rikoksen tunnusmerkistö olisi täyttynyt, jos nainen olisi esiintynyt alastomana. Rikoslain 17 luvun 21 §:ää voidaan soveltaa sukupuolisiveellisyyttä loukkaaviin julkisiin esityksiin. Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan teon rangaistavuus edellyttää, että teko aiheuttaa pahennusta. Tältä osin oli ratkaisevaa merkitystä annettava sille, oliko olosuhteisiin nähden riittävän selkeästi etukäteen ilmoitettu ohjelman luonteesta yleisölle. Ottaen huomioon, että kyseessä oli ollut maksuton katuaukiolla järjestetty esitys ja yleisönä olivat olleet satunnaiset ohikulkijat, joista kaikkien tarkoituksena ei ollut olla osallisena esityksessä, oli selvää, ettei ohjelman luonteesta ollut riittävän selkeästi etukäteen ilmoitettu esityksen yleisölle. Lisäksi esityspaikka ei ollut sellainen, jossa jatkuvasti esitetään taiteellisia esityksiä. Näin ollen hallinto-oikeus katsoi ratkaisussaan, että poliisilaitoksella oli ollut perusteltua aihetta epäillä, että naisen alastomana olo esityksessä olisi aiheuttanut pahennusta yleisönä olevien ohikulkijoiden keskuudessa. Poliisilaitos oli siten esityksen taiteellisesta luonteesta huolimatta ja vaikka esityksellä ei ollut sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaa tarkoitusta, voinut katsoa olevan ilmeistä, että naisen alastomana olo esityksessä olisi täyttänyt sukupuolisiveellisyyden julkista loukkaamista koskevan rikoksen tunnusmerkistön. Kun lisäksi otettiin huomioon se, että tilataideteos oli joka tapauksessa saatu esittää, vaikkakin muunneltuna sekä se, että yhdistys on keskusteltuaan taiteilijan kanssa suostunut esittämään teoksen muunneltuna, poliisilaitoksen päätöksellä ei ollut rajoitettu taiteellista ilmaisuvapautta enempää kuin oli ollut välttämätöntä yleisen järjestyksen ja muiden henkilöiden oikeuksien turvaamiseksi.

Kun asiassa oli ollut ilmeistä, että esityksen esittäminen alkuperäisessä muodossa eli siten, että nainen on esityksessä alastomana, olisi ollut lainvastaista sen johdosta että kyse olisi ollut rangaistavan teon tekemisestä, poliisilaitos oli voinut kokoontumislain 15 §:n 1 kohdan nojalla kieltää esityksen esittämisen alkuperäisessä muodossa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössään sananvapauden rajoituksista asettamat kriteerit huomioon ottaenkin hallinto-oikeus katsoi, ettei asiassa ollut rajoitettu taiteellista ilmaisuvapautta enempää kuin oli ollut välttämätöntä suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsevan moraalin, muiden henkilöiden oikeuksien ja yleisen järjestyksen turvaamiseksi. Yhdistyksen valitus hylättiin.

Suomen perustuslaki 12 § 1 mom, 13 § 1 mom ja 16 § 3 mom

Euroopan ihmisoikeussopimus 10 artikla

Kokoontumislaki 1 § ja 15 § 1 mom 1 kohta

Rikoslaki 17 luku 21 §

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin 16.2.2010 Rahmi Akdas v. Turkki, 25.1.2007 Vereinigung Bildender Künstler v. Itävalta ja 25.11.1996 Nigel Wingrove v. Yhdistyneet Kuningaskunnat

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Matti Tamminen, Merja Tarvainen (t) ja Anni Tuomaala.

Asian esittelijäjäsen Anni Tuomaala.

KHO 4863/17 3.10.2017. Päätöstä muutetaan.