29.10.2013

Ratkaistavana oli kysymys siitä, onko työkomennus katkennut viikonlopuksi, jolloin yhtiö saa maksaa työntekijöille viikonlopun kotimatkalta kilometrikorvauksia ennakonpidätystä toimittamatta ja työnantajan sosiaaliturvamaksua maksamatta.

Yhtiön työntekijät työskentelevät yhtiön louhoksilla ympäri Suomea. Työntekijät, jotka on lähetetty työkomennukselle pitkän matkan päähän kotoaan, on majoitettu louhoksen lähettyville joko yhtiön omistamiin majoitustiloihin tai ulkopuolisiin majoitusliikkeisiin. Työntekijöille on maksettu työpäiviltä päivärahaa ja viikonlopun kotimatkoista kilometrikorvauksia ennakonpidätystä toimittamatta. Ulkopuolisilta majoitusliikkeiltä majoitus on ostettu vain työpäiville.

Yhtiössä toimitetun verotarkastuksen perusteella yhtiölle on maksuunpantu toimittamattomat ennakonpidätykset ja maksamattomat työnantajan sosiaaliturvamaksut siltä osin kuin työkomennuksen on katsottu jatkuneen viikonlopun yli, koska työntekijöillä on ollut työnantajan järjestämä majoitus käytettävissään myös viikonloppuna.

Hallinto-oikeus kumosi maksuunpanon seuraavin perusteluin:

Veronalaista tuloa ei ole työnantajalta työmatkasta saatu matkustamiskustannusten korvaus. Työkomennuksen kestäessä tehtyä viikonloppu- tai muuta vastaavaa matkaa ei pidetä työmatkana.

Yhtiö louhii koriste- ja rakennuskiveä usealla eri louhoksella ympäri Suomea. Työkomennuksille lähetetyt työntekijät on majoitettu louhoksen lähettyville sattumanvaraisesti joko yhtiön omistamiin tiloihin tai ulkopuolisiin majoitusliikkeisiin. Työntekijöille on maksettu viikonlopun kotimatkoista kilometrikorvauksia majoitusmuodosta riippumatta. Työntekijöiden kanssa tehtyjen työsopimusten mukaan työnantaja korvaa yhden edestakaisen matkan viikossa. Päivärahoja on sovittu maksettavaksi vain työpäiviltä. Työviikko on kestänyt maanantaista joko torstaihin tai perjantaihin. Yhtiö on valituksessaan ilmoittanut, että komennussopimuksesta ilmenevän lisäksi työnantajan edustaja on suullisesti kieltänyt työnantajan omistamien majoitustilojen käytön muina kuin työpäivinä. Lisäksi yhtiö on todennut, että kyse on yhteismajoituksesta ja että pyykinpesumahdollisuutta ei ole.

Maksuunpanoa toimitettaessa komennuksen on katsottu katkenneen vain niiden työntekijöiden osalta, joille yhtiö on ostanut ulkopuolisilta majoitusliikkeiltä majoituspalveluita vain työskentelypäiville. Muiden työntekijöiden osalta työkomennuksen on katsottu jatkuneen viikonlopun yli, koska majoitustilat ovat olleet heidän käytettävissään myös viikonloppuisin.

Työnantajalla ja työntekijällä on oikeus sopia työsuhteen ehdoista kuten siitä, jatkuuko työkomennus viikonlopun yli vai ei. Yhtiö on ilmoittanut sopineensa työntekijöidensä kanssa, että työkomennus ei jatku viikonlopun yli. Yhtiö on kustannusten korvauksia maksaessaan noudattanut tätä sopimusta eli maksanut työpäiviltä päivärahan ja viikonlopuilta kilometrikorvauksen asunnon ja erityisen työntekemispaikan väliseltä matkalta, eikä työntekijöiden ole edes väitetty jääneen viikonlopuiksi työntekemispaikkakunnalle. Näissä oloissa maksuunpanoa ei voida perustaa yksinomaan siihen, onko työnantaja ryhtynyt toimenpiteisiin kieltääkseen tai estääkseen majoitustilojen käytön viikonloppuisin. Maksuunpanolle ei siten ole esitetty hyväksyttävää perustetta.

Tuloverolaki 71 §

Tuloverolaki 72 §

Ennakkoperintälaki 38 §

Eri mieltä ollut esittelijä esitti valituksen hylkäämistä seuraavin perusteluin:

Tuloverolain 71 §:n mukaan veronalaista tuloa ei ole työnantajalta työmatkasta saatu matkustamiskustannusten korvaus. Tuloverolain 72 §:n 4 momentin mukaan työmatkana ei pidetä työkomennuksen kestäessä tehtyä viikonloppu- ja muuta vastaavaa matkaa asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä. Verotus- ja oikeuskäytännössä työkomennuksen on katsottu katkenneen viikonlopun vapaapäiviksi silloin, kun työnantaja ei ole järjestänyt majoitusta viikonlopuksi tai kyse on yleisistä juhlapyhistä.

Työntekijät, jotka on lähetetty työkomennukselle pitkän matkan päähän kotoaan, on majoitettu louhoksen lähettyville joko yhtiön omistamiin majoitustiloihin tai ulkopuolisiin majoitusliikkeisiin. Yhtiön esittämissä komennustyösopimuksissa komennuksen kestoksi on merkitty useita kuukausia, mutta kilometrikorvaukset on sovittu maksettavaksi yhdeltä edestakaiselta kotimatkalta viikossa. Osassa työsopimuksista on maininta, että työnantaja järjestää majoituksen komennuspaikkakunnalla työpäiviksi ja osassa ei mainita majoituksesta mitään, vaikka se on kuitenkin järjestetty työnantajan omistamassa majoitustilassa. Työntekijöille on maksettu viikonlopun kotimatkoista kilometrikorvauksia ennakonpidätystä toimittamatta.

Yhtiö on ostanut ulkopuolisilta majoitusliikkeiltä majoituspalveluita vain työskentelypäiville, mikä osoittaa komennuksen tällöin katkenneen viikonlopun vapaapäiviksi. Työntekijöiden on silloin ollut pakko lähteä muualle viikonlopuksi.

Sen sijaan yhtiön itse omistamien majoitustilojen osalta ei ole esitetty luotettavaa selvitystä siitä, etteivät majoitustilat ole olleet työntekijöiden käytettävissä myös viikonloppuisin. Yhtiö on verotarkastuskertomukseen antamassaan vastineessa lausunut, ettei se ole edes yrittänyt estää työntekijöitä jäämästä viikonlopuksi majoitustiloihin. Yhtiön aiemmassa verotarkastuksessa on myös huomautettu samasta asiasta, eikä yhtiö ole silti selventänyt majoitussääntöjään eikä komennustyösopimuksien mainintoja majoituksesta. Verotus- ja oikeuskäytännön mukaan työkomennuksen jatkumista arvioitaessa ratkaisevaa verotuksessa on majoitustilojen käyttömahdollisuus viikonloppuisin eikä työskentelyn katkeaminen viikonlopuksi tai työnantajan ja työntekijän välinen sopimus korvausten maksamisesta (KHO 1987 B 611 ja KHO 1998:58). Maksuunpanon muuttamiselle ei ole perusteita, koska yhtiön omistamat majoitustilat ovat olleet työntekijöiden käytettävissä myös viikonloppuisin ja kyse on silloin tuloverolain 72 §:n 4 momentissa tarkoitetuista työkomennuksen kestäessä tehdyistä matkoista.

KHO:n päätös 24.8.2015 taltionumero 2231. KHO ei muuta hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta. Vuosikirja KHO:2015:122.