23.8.2013

A oli hakenut X:n kaupungilta perhehoidon palkkiota ja kulukorvausta alaikäisen lapsenlapsensa C:n hoidosta. Kunnan viranhaltija ja peruspalvelulautakunta olivat hylänneet hakemuksen, koska kyseessä ei ollut perhehoitajalaissa tarkoitettu toimeksiantosopimus, joka tehdään kunnan ja perhehoitajan välillä. C:n äiti ja isoäiti olivat keskenään sopineet lapsen asumiseen liittyvistä järjestelyistä, eikä sosiaalitoimi ollut toiminut aktiivisesti lapsen hoidon ja asuinpaikan suhteen.

Lastensuojelulain 32 §:n 1 momentin mukaan ennen lapsen sijoittamista kodin ulkopuolelle on selvitettävä lapsen vanhemman, jonka luona lapsi ei pääasiallisesti asu, sukulaisten tai muiden lapselle läheisten henkilöiden mahdollisuudet ottaa lapsi luokseen asumaan tai muutoin osallistua lapsen tukemiseen. Saman pykälän 2 momentin mukaan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen tulee ryhtyä toimenpiteisiin lapsen huollon järjestämiseksi vanhempien välisellä sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä, jos tätä on lapsen edun kannalta pidettävä aiheellisena. Edelleen 32 §:n 3 momentin mukaan henkilölle, jolle on uskottu lapsen huolto lapsen vanhempien ohella tai sijasta ja jonka luona lapsi asuu, tulee tarvittaessa turvata perhehoitajalain 4 §:n 1 ja 2 momentissa mainitut edellytykset lapsen hoitamiseksi ja kasvattamiseksi.

Lastensuojelulakia koskevan hallituksen esityksen (HE 252/2006 vp) mukaan lastensuojelulain 32 §:ää sovelletaan tilanteessa, jossa harkitaan lapsen sijoittamista kodin ulkopuolelle. Pykälän 3 momentti on tarkoitettu sovellettavaksi tilanteissa, joissa lapsen huostaanotto voidaan välttää siirtämällä lapsen huolto muulle henkilölle kuin lapsen vanhemmalle.

Hallinto-oikeus käsitteli asian perhehoitajan palkkiota ja kulukorvausta koskevana hallintoriitana ja velvoitti X:n kaupungin maksamaan A:lle 1.4.2012 alkaen perhehoitajan palkkion ja kulukorvauksen luonteista tukea perhehoitajalain sisältämien periaatteiden mukaisesti vähennettynä sellaisten C:lle jo maksettujen etuuksien määrällä, joita ei makseta perhehoitajalle.

Hallinto-oikeus jätti vaatimuksen tutkimatta siltä osin kuin siinä vaadittiin X:n kaupungin velvoittamista perhehoitajalaissa tarkoitetun toimeksiantosopimuksen tekemiseen A:n kanssa. Kunta voi harkintavaltansa nojalla päättää, kenen kanssa toimeksiantosopimus tehdään. Hallinto-oikeuden toimivaltaan ei kuulu velvoittaa kuntaa tekemään perhehoitoa koskevaa toimeksiantosopimusta.

Vuonna 2004 syntynyt C oli ollut lastensuojelun avohuollon asiakas syntymästään saakka äitinsä huumausaineriippuvuuden takia. C:n äidin huumausaineiden käyttö oli pahentunut keväällä 2006, ja C:n isoäiti A oli kesällä 2006 hakenut C:n luokseen kuultuaan C:n äidin olleen viemässä C:tä vastaanottokotiin. C oli asunut A:n luona yhtäjaksoisesti lokakuusta 2006 alkaen. Lastensuojelun kirjausten mukaan C:n tilanne pyrittiin vakiinnuttamaan, ja huostaanottoa pidettiin yhtenä vaihtoehtona. C:tä ei voitu kotiuttaa äitinsä luokse tämän huumeiden käytön ja kodin olosuhteiden vuoksi, joten C jatkoi asumistaan A:n luona. Sosiaalityöntekijä teki kesäkuussa 2007 C:tä koskevan sijoituspyynnön, jonka tarkoituksena oli sijoittaa C pitkäaikaisesti yksityisellä sijoituksella A:n perheeseen. C:n äiti ei ollut kyennyt lopettamaan huumausaineiden käyttöä eikä pystynyt huolehtimaan C:stä myöskään vammautuneen lonkkansa takia. C:n isä ei ollut missään yhteydessä C:hen, ja hänellä oli C:n äidin mukaan myös ollut huumausaineiden käyttöä. A:n koti hyväksyttiin syyskuussa 2007 yksityiseksi sijoituskodiksi, ja C merkittiin yksityisesti sijoitetuista lapsista pidettävään luetteloon. Sosiaalityöntekijä oli myös neuvonut A:ta hakemaan C:n oheishuoltajuutta. A määrättiin C:n oheishuoltajaksi elokuussa 2007.

Hallinto-oikeus katsoi, että sosiaalitoimi oli myötävaikuttanut C:n sijoitukseen A:n luo, joten kysymyksessä ei ollut yksityinen sijoitus. Sosiaalitoimen taholta oli ryhdytty toimenpiteisiin C:n huollon järjestämiseksi huoltajuusjärjestelyllä, koska A:ta oli neuvottu hakemaan oheishuoltajuutta. C:n sijoittamista kodin ulkopuolelle olisi jouduttu harkitsemaan, mikäli C ei olisi asunut A:n luona. Vaikka C:n kohdalla ei ollutkaan tehty lastensuojelulain 32 §:ssä tarkoitettua läheisverkoston kartoitusta, sosiaalitoimi oli pitänyt A:n kotia sopivana sijoituspaikkana C:lle ja hyväksynyt yksityisen sijoituksen. A:n perhehoitajaan verrattavissa oleva asema ja C:n hoidosta aiheutuvat kustannukset kokonaisuudessaan huomioon ottaen X:n kaupungilla oli lastensuojelulain 32 §:n 3 momentin mukaisesti velvollisuus turvata A:lle perhehoitajalain 4 §:n 1 ja 2 momentissa mainitut edellytykset lapsen hoitamiseksi ja kasvattamiseksi maksamalla tälle perhehoitajan palkkion ja kulukorvauksen luonteista taloudellista tukea perhehoitajalain sisältämien periaatteiden mukaisesti.

Hallinto-oikeuslaki 3 §
Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 mom
Lastensuojelulaki 32 §
Lastensuojelulaki 81 §