27.9.2013

Konsernirakenne, jossa yhtiö myi neuvontapalveluita yhteisön ulkopuolelle sijoittuneille tytäryhtiöilleen katsottiin sopimusjärjestelyin luoduksi keinotekoiseksi järjestelyksi, jonka pääasiallisena tarkoituksena oli verotuksellisen edun saaminen ja neuvontapalveluiden katsottiin olevan osa konsernin eri yhtiöiden nimissä yhteisön alueella harjoittamaa rahoituspalvelun myyntiä.

Konserniyhtiöiden välisten sopimusten perusteella Yhtiön sataprosenttisesti omistamat Guernseyn saarelle sijoitetut tytäryhtiöt (Vastuuyhtiöt) hallinnoivat Englannissa sijaitsevia sijoitusrahastoja (Rahastot) ja toimivat Rahastojen vastuunalaisina yhtiömiehinä. Vastuuyhtiöt olivat delegoineet sopimuksilla sijoitustoimintaan liittyvät käytännön tehtävät ja päätöksenteon Englannissa sijaitsevalle Yhtiön sataprosenttisesti omistamalle tytäryhtiölle (Varainhoitaja), joka oli toiminut Rahastojen vastuunalaisena yhtiömiehenä ennen Vastuuyhtiöiden perustamista. Konserniyhtiöistä ainoastaan Vastuuyhtiöt oli sijoitettu Guernseylle. Rahastot ja Varainhoitaja sijaitsivat Englannissa ja Yhtiöllä oli kotipaikka Helsingissä ja toimipaikat Helsingissä ja Lontoossa. Vastuuyhtiöiden hallinnoimat Rahastojen pankkitilit olivat Englannissa ja Suomessa. Myös Vastuuyhtiöiden pääpankkitilit sijaitsivat Suomessa.

Yhtiön koko liikevaihto muodostui sopimuksissa määriteltyjen neuvontapalveluiden myynnistä Vastuuyhtiöille ja neuvontapalvelut laskutettiin kokonaisuudessaan Vastuuyhtiöiltä eli myös siltä osin kuin ne hyödyttivät Varainhoitajaa sille delegoitujen tehtävien hoitamisessa. Yhtiö oli Suomen pääomasijoitusyhdistys ry:n varsinainen jäsen.

A, B ja C omistivat konsernin kaikki yhtiöt suoraan tai välillisesti itse tai perheenjäsentensä kautta. A, B ja C muodostivat keskenään sekä Yhtiön että Varainhoitajan hallitukset. Vastuuyhtiöiden hallituksissa oli B:n lisäksi kolme guernseylaista henkilöä. Vastuuyhtiöillä ei osoitettu olleen toimitiloja tai työntekijöitä.

Hallinto-oikeus katsoi, että A, B ja C olivat omistuksen perusteella määräävässä asemassa kaikissa konsernin yhtiöissä ja että he vastasivat tosiasiassa koko konsernin toiminnasta. Sillä seikalla, että Vastuuyhtiöiden hallituksessa oli B:n lisäksi kolme ulkopuolista henkilöä ei ollut merkitystä asiaa kokonaisuutena arvioiden. Asiassa ei ollut osoitettu, että Guernseylla sijaitsevilla Vastuuyhtiöillä olisi todellista toimintaa ja että Yhtiön myymät palvelut olisi tosiasiassa luovutettu yhteisön ulkopuolella. Kun otettiin huomioon, että Varainhoitaja oli toiminut Rahastojen vastuunalaisena yhtiömiehenä ennen Vastuuyhtiöiden perustamista hallinto-oikeus katsoi, että konsernirakennetta ei voitu pitää todellisuutta vastaavana eikä yhteisön ulkopuolelle perustettuja Vastuuyhtiöitä itsenäisinä yhtiöinä vaan toimijoiden taloudelliset ja henkilölliset siteet huomioon ottaen kyse oli keinotekoisin sopimusjärjestelyin luodusta konsernirakenteesta. Kun konsernin muut yhtiöt olivat sijoittuneet yhteisön alueelle, missä myös Vastuuyhtiöiden hallinnoimat Rahastot sijaitsivat, Yhtiön myymien neuvontapalveluiden laskutuksen ohjaamista yksinomaan yhteisön ulkopuolelle sijaitseville Vastuuyhtiöille pidettiin keinotekoisena järjestelynä, jonka pääasiallisena tarkoituksena katsottiin olevan verotuksellisen edun saaminen. Kun järjestelylle oli annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastannut asian varsinaista luonnetta ja tarkoitusta sopimuksiin perustuvan oikeudellisen muodon sivuuttaminen oli verotuksessa mahdollista. Neuvontapalveluiden myynnin katsottiin tapahtuvan yhteisön alueella.

Kun A, B ja C muodostivat sekä Yhtiön että Varainhoitajan hallituksen ja he myös omistivat suoraan tai välillisesti itse tai perheenjäsentensä kautta molemmat yhtiöt hallinto-oikeus katsoi, ettei voitu tehdä eroa sen suhteen kumman yhtiön nimissä A, B ja C tekivät Rahastoja koskevat päätökset eikä Yhtiön myymiä neuvontapalveluja voitu näissä olosuhteissa pitää itsenäisenä erillisenä suorituksena vaan neuvontapalveluiden katsottiin olevan osa konsernin eri yhtiöiden nimissä tuottamaa Rahastojen hallintaan liittyvää palvelukokonaisuutta, joka on erityinen ja olennainen Rahastojen hallinnalle. Kun lisäksi otettiin huomioon, että Yhtiö oli Suomen pääomasijoitusyhdistys ry:n varsinainen jäsen vaikka sen koko liikevaihto oli muodostunut neuvontapalveluiden myynnistä Vastuuyhtiöille, hallinto-oikeus katsoi, että Yhtiön toiminnassa oli tosiasiassa ollut kyse arvonlisäverolain 41 §:n ja 42 §:n perusteella arvonlisäverosta vapautetusta rahoituspalvelun myynnistä eikä Yhtiöllä siten ollut oikeutta vähentää ostamiensa tavaroiden ja palveluiden sisältämiä arvonlisäveroja.

Tilikaudet 15.1.-31.12.2008 ja 1.1.-31.12.2009

Arvonlisäverolaki 41 §, 42 § ja 181 §
Neuvoston direktiivi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä (2006/112/EY) 135 artiklan 1 kohdan g alakohta
Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiot C-255/02 (Halifax plc. ym.), C-425/06 (Part Service Srl) ja C-653/11 (Paul Newey)

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Olli Kurkela, Aulikki Pitkänen (t) ja Taina Hakkarainen.
Asian esittelijä Taina Hakkarainen.