17.12.2012

Alueellinen ympäristökeskus oli vuonna 2005 tekemällään päätöksellä perustanut luonnonsuojelualueen luonnonsuojelulain 10 §:n, 24 §:n 3 momentin ja 77 §:n perusteella. Päätös oli annettu yleistiedoksiantona ja lisäksi päätös oli siihen merkityn luettelon mukaan lähetetty tiedoksi muun ohella eräälle ympäristönsuojeluyhdistykselle. Ympäristökeskuksen päätöksestä hallinto-oikeuteen vuonna 2011 valittanut luonnonsuojelua edistävä yhdistys ei ollut tässä lähetysluettelossa. Valittajayhdistys esitti hallinto-oikeudessa, että ympäristökeskuksen päätös olisi tullut antaa sille tiedoksi tavallisella tai todisteellisella tiedoksiannolla, toisin sanoen niin kutsutulla erityistiedoksiannolla.

Hallinto-oikeus totesi, että yhdistyksen valitusoikeus asiassa perustui luonnonsuojelulain 61 §:n 3 momenttiin. Valittajayhdistys ei ollut luonnonsuojelualueen perustamista koskevassa asiassa hallintolainkäyttölain 6 §:ssä tarkoitetussa asianosaisasemassa, minkä vuoksi sillä ei ollut myöskään asianosaisen valitusoikeutta asiassa. Suomen perustuslain 20 §:n yleistä säännöstä siitä, että vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille ja että julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon, ei myöskään voitu tulkita siten, että sillä olisi tarkoitettu välittömästi laajentaa erityissääntelyyn perustuvaa valitusoikeutta siten, että yhdistystä olisi pidettävä asianosaisen asemassa.

ELY-keskus oli lausunnossaan hallinto-oikeudelle esittänyt perusteiksi yleistiedoksiannon valinnalle muun muassa suojelualueen laajuuden ja asianosaisten suuren määrän sekä sen, että valittajan kaltaisten yhdistysten ja yhteisöjen katsottiin saavan tiedon päätöksestä yleistiedoksiannolla. Kun otettiin huomioon, että varsinkin alueellisella tasolla luonnonsuojelulain 61 §:n 3 momentissa tarkoitettuja yhdistyksiä saattaa olla olemassa huomattava määrä, hallinto-oikeus katsoi, että Uudenmaan ympäristökeskus oli voinut edellä mainituin perustein antaa valituksenalaisen päätöksen tiedoksi yleistiedoksiannolla. Yleistiedoksiannon käyttäminen ei ollut estänyt ympäristökeskusta antamasta päätöstä tiedoksi jollekin ympäristöyhdistykselle myös erityistiedoksiantona. Tämä ei kuitenkaan perustanut ympäristökeskukselle velvollisuutta antaa erityistiedoksiantoa kaikille luonnonsuojelulain 61 §:n 3 momentissa tarkoitetuille yhdistyksille. Myöskään se seikka, että valittajayhdistyksen olemassaolo oli mahdollisesti ollut ympäristökeskuksen tiedossa, ei ollut velvoittanut ympäristökeskusta antamaan päätöstä tiedoksi yhdistykselle erityistiedoksiannolla.

Yhdistyksen valitusoikeus perustui erityissääntelyyn ja sille oli annettu mahdollisuus riittävän tehokkaiden oikeussuojakeinojen käyttämiseen. Århusin yleissopimus ja erityisesti sopimuksen 9 artiklan 3 ja 4 kappale eivät asiassa edellä kerrotut perustelut huomioon ottaen antaneet aihetta arvioida asiaa toisin.

Hallinto-oikeus jätti yhdistyksen valituksen myöhään tehtynä tutkimatta.

Luonnonsuojelulaki 24 § 1 mom ja 3 mom
Luonnonsuojelulaki 61 § 3 mom
Hallintolaki 54 § 1 mom
Hallintolaki 55 §
Hallintolaki 62 §
Yleissopimus tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa (SopS 122/2004, Århusin yleissopimus) 9 artiklan 3 ja 4 kappale