3.12.2010

Kaivostoimintaa harjoittava yhtiö oli hakenut olemassa olevan avolouhoksen laajentamiseksi poikkeuslupaa kultamalmiesiintymän alueella sijaitsevan liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan heikentämiseksi. Malmia oli tarkoitus louhia ensin avolouhoksena ja sen jälkeen maanalaisena kaivoksena. Liito-oravan pesäpuu rajoittaa malmin louhintaa, mikä hakemuksen mukaan vaikuttaa merkittävästi koko hankkeen kannattavuuteen avolouhoksen jäädessä kolmanneksen pienemmäksi.

Ympäristökeskus oli hylännyt yhtiön hakemuksen sillä perusteella, että hakija ei ollut osoittanut vaihtoehtoisten ratkaisujen puutetta, koska louhinta voitaneen toteuttaa kyseessä olevalta osin maan alta.

Hallinto-oikeudessa yhtiö oli esittänyt mainitun vaihtoehdon olevan teknisesti mahdollinen toteuttaa mutta louhimatta jäävän malmin ja maanalaisen louhinnan aiheuttamat lisäkustannukset huomioon ottaen taloudellisesti kestämätön sekä pesäpuun vedensaannin kannalta riskialtis. Ympäristökeskuksen tilalle tullut ELY-keskus oli puolestaan lausunnossaan katsonut, ettei yhtiö ollut esittänyt laskelmaa, jonka perusteella voisi verrata keskenään poikkeusta edellyttävää sekä kokonaan maanalaista vaihtoehtoa, ja että pesäpuun vedensaanti ei välttämättä vaarannu ja pesäpuun kuivumista on mahdollista ehkäistä tiivistämällä louhinnasta syntyviä rakoja.

Hallinto-oikeus totesi, että luontodirektiivi edellyttää poikkeuksen myöntämiseksi, ettei tyydyttävää tulosta ole mahdollista saavuttaa lisääntymis- ja levähdyspaikkaa heikentämättä. Ollakseen tyydyttävä, harkitun vaihtoehdon on oltava käytännössä toteuttamiskelpoinen. Ottaen huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö (esim. lintudirektiivin 79/409/EYT vastaavaa poikkeamisedellytystä koskeva tapaus C-10/96), vaihtoehtoista ratkaisua ei voida pitää epätyydyttävänä pelkästään siitä syystä, että se on hakijan kannalta epäkäytännöllisempi kuin suojelusta poikkeaminen tai pakottaa hakijan muuttamaan toimintaansa. Kun nyt kyseessä olevassa tapauksessa otettiin kuitenkin huomioon erityisesti epävarmuus liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan säilymisestä heikentymättömänä siinäkin tapauksessa, että louhinta toteutettaisiin avolouhoksen sijaan kokonaan maanalaisena, hallinto-oikeus ei pitänyt perusteltuna edellyttää yhtiöltä jälkimmäisen vaihtoehdon toteuttamista poikkeamiseen nähden merkittävästi suuremmin taloudellisin kustannuksin. Näin ollen yhtiön oli katsottava osoittaneen, ettei kyseinen vaihtoehto ollut tyydyttävä, siitä huolimatta, ettei vaihtoehtojen välisestä erosta kaivoshankkeen tuloksellisuuden kannalta ollut esitetty täsmällisiä laskelmia.

Ympäristökeskus ei siten ollut voinut päätöksessä mainitsemallaan perusteella hylätä yhtiön hakemusta.

Asiassa oli kyse myös poikkeusluvan myöntämiseksi edellytetyn erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavan syyn olemassaolosta. Tältä osin hallinto-oikeus totesi, että luontodirektiivissä tai luonnonsuojelulaissa, jolla direktiivin säännökset on tältä osin saatettu Suomessa voimaan, ei ole määritelty, mitä erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavalla syyllä tarkoitetaan. Direktiivin kieliversioiden välisestä vertailusta ilmenee, että kyseiseen poikkeamisperusteeseen sisältyy poikkeamistarpeen punnintaa suhteessa suojeluintressiin, mitä korostetaan myös Euroopan komission julkaisemassa tulkintaohjeessa. Yhtiön hakemuksen johdosta tuli siten ratkaistavaksi, onko kyseessä olevan malmiesiintymän hyödyntämiseen sinänsä ja siihen liittyvän kaivostoiminnan työllisyys- ja muihin paikallis- ja aluetaloudellisiin vaikutuksiin kohdistuva yleinen etu katsottava riittävän suureksi oikeuttaakseen laajennushankkeen edellyttämän heikennyksen liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikalle.

Koska ympäristökeskus ei kuitenkaan päätöksessään ollut ottanut lopullisesti kantaa yleiseen etuun liittyvän poikkeamisperusteen täyttymiseen eikä myöskään asiakirjoihin sisältynyt sellaista selvitystä, jonka pohjalta hallinto-oikeus olisi katsonut voivansa kyseisen poikkeamisperusteen edellyttämän intressivertailun pohjalta ratkaista asian tältä osin ensi asteena, ympäristökeskuksen päätös kumottiin ja asia palautettiin käsiteltäväksi uudelleen.

Luonnonsuojelulaki 49 § 1
Luonnonsuojelulaki 49 § 3 mom
Luonnonsuojeluasetus 23 §
Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 16 artikla 1 kohta