4.5.2006

A:n kuoltua ilman rintaperillisiä ja jättämättä testamenttia, suoritettiin perintökaaren 3 luvun 5a §:n mukainen pesänjako A:n toissijaisten perillisten ja hänen eloonjääneen aviopuolisonsa B:n välillä. Jakokirja oli nimetty sopimukseksi osituksesta ja perinnönjaosta A:n jälkeen. Puolisoista B oli vähävaraisempi. Avio-oikeuden ulkopuolisesta omaisuutta ei ollut. B oli pesänjaon yhteydessä suoritetussa osituksessa saanut tasinkona muun ohella kiinteistöjen määräosia. Oikeuskysymyksenä oli, voitiinko tuloverolain 46 §:n 2 momentin säännöstä omistusajan laskemisesta soveltaa B:n luovutusvoittoverotuksessa hänen myytyään tasinkona saamiensa kiinteistöjen määräosat.

Korkein oikeus oli antamassaan ennakkopäätöksessä KKO:1999:104 katsonut, että eloonjääneen puolison ja toissijaisten perillisten välinen ositus oli vailla oikeudellista merkitystä. Ratkaisussa lausuttiin kuitenkin myös, että omaisuus oli jaettava tasan eloonjääneen puolison ja toissijaisten perillisten välillä, koska puolisoilla ei ole ollut sellaista omaisuutta, johon toisella ei ole avio-oikeutta. Korkeimman oikeuden kanta ei siten muodostanut estettä sille, että B:lle suoritettiin tasinkoa pesänjaon yhteydessä.

Tuloverolain 46 §:n 2 momentin sananmuotoa muutettiin lailla 30.12.1993/1502 siten, että se tuli koskemaan ositussaantoja tasinkosaantojen sijasta. Hallituksen esityksestä HE 195/1993 ilmenee, että muutoksella oli ainoastaan tarkoitettu selkeyttää sitä, että lainkohtaa oli sovellettava kaikkiin ositussaantoihin. Muutoksella ei oltu tarkoitettu sulkea joitakin tasinkosaantoja lainkohdan soveltamisalan ulkopuolelle. Tämän mukaisesti tuloverolain 46 §:n 2 momentti tuli sovellettavaksi B:n luovutusvoittoverotuksessa ja hänen omistusaikansa oli siksi laskettava siitä, kun A oli saanut kiinteistöt omistukseensa.

Verovuosi 2002.

Tuloverolaki 46 § 2 momentti

Lainvoimainen