Go to front page
Administrative courts

30.5.2002

Administrative courts

Rulings of administrative courts and previous provincial administrative courts since 1981

Helsingin HAO 30.5.2002 02/0330/2

Keywords
Asiakirjajulkisuus, Asianosaisuus, Tutkimuksen perusaineisto, Asukashaastattelujen muistiot, 1.01.02.07.02, 1.01.02.07.02.01.02
Administrative Court
Helsingin hallinto-oikeus
Year of case
2002
Date of Issue
Register number
05273/01/5300
Archival record
02/0330/2

Oikeuskysymyksinä asiassa oli, ovatko moottoritien tiesuunnitelman valmisteluun liittyvät asukashaastattelujen muistiot salassa pidettäviä asiakirjoja, onko haastatteluun osallistunut ja alueella maataloutta harjoittava valittaja asianosainen ja onko hänellä oikeus saada tieto myös muiden haastattelumuistioista.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen ja lausui perusteluissaan seuraavaa:

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) 24 §:n 1momentin 16kohdan mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä, tutkimuksen tai tilaston perusaineistot, jotka on vapaaehtoisesti annettu viranomaiselle tutkimusta tai tilastointia varten. Haastattelumuistiot katsottiin salassa pidettäviksi mainitun säännöksen nojalla. Säännöksen soveltamista ei estänyt se seikka, että haastattelut liittyivät tausta-aineistona konkreettiseen moottoritiehankkeeseen.

Hallinto-oikeus katsoi, että vaaditut asukashaastattelumuistiot, jotka liittyivät tiehankkeen eteläisen ja pohjoisen linjausvaihtoehdon vaikutusten selvittämiseen ja vaihtoehtojen vertailuun, olivat julkisuuslain 11 §:n 1 momentissa tarkoitettuja asiakirjoja, jotka voivat vaikuttaa tiehankkeen käsittelyyn. Eteläisen linjausvaihtoehdon kohdalla tilallaan maataloutta harjoittava valittaja oli tiehankkeessa asianosainen. Hänen oikeutensa saada tieto mainituista asiakirjoista riippui siitä, oliko pyydetyn tiedon antamiseen julkisuuslain 11 §:ssä säädettyä estettä, jollaisena asiassa saattoi tulla kysymykseen ainoastaan erittäin tärkeä yleinen tai yksityinen etu.

Hallinto-oikeus katsoi, ettei asiassa ollut tullut ilmi sellaisia erittäin tärkeitä yksityisiä etuja, joiden vastaisena pyydettyjen tietojen antamista voitaisiin pitää. Yleinen etu asiassa liittyi kysymyksessä olevan kaltaisten kysely- ja haastattelututkimusten käyttöön erilaisissa kiistanalaisissa ja voimakkaita vastakohta-asetelmia synnyttävissä hankkeissa. Päätöksenteon tiedollisten perusteiden varmistaminen puolsi voimakkaasti tällaisten tutkimusten suorittamista. Oli yleisesti tunnettua, että haastattelututkimusten luotettavuus edellytti yksittäisten tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden mielipiteiden käsittelemistä luottamuksellisina niin, ettei yksittäisiä haastattelulausuntoja ilmaistu muille samassa hankkeessa etuaan valvoville tai ulkopuolisille. Tiepiirin päätöksen mukaan tässäkin asiassa oli sovittu haastateltavien kanssa haastattelumuistioiden luottamuksellisuudesta. Valittajan kannalta kysymys oli menettelyn tasapuolisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Hänellä tulisi olla samat mahdollisuudet tutustua selvityksiin ja kerättyihin tietoihin kuin asian ratkaisevalla viranomaisellakin. Hallinto-oikeus katsoi, ettei tätä nk. neutraliteettiperiaatteen mukaista tilannetta voitu täysin saavuttaa, mikäli asianosaiselta evättiin mahdollisuus tutustua kaikkiin asiassa käytettäviin selvityksiin ja niiden perusaineistoihin. Laintulkinnassa oli punnittava näitä vastakkaisia intressejä.

Hallinto-oikeus katsoi, että haastattelu- ja kyselytutkimusten luotettavuuteen liittyi huomattava yleinen intressi, koska ne olivat oikein tehtyinä käyttökelpoisia kiistanalaisten hankkeiden eräiden tärkeiden vaikutusten selvittämisessä. Sen vuoksi oli vältettävä tämän tiedonhankintatavan käyttökelpoisuutta heikentävää tulkintaa. Hallinto-oikeus piti tutkimussalaisuuden murtamisesta yleiselle edulle aiheutuvaa haittaa suurempana kuin sitä haittaa, joka valittajalle aiheutui siitä, ettei hänellä ollut mahdollisuutta kontrolloida haastatteluista laaditun yhteenvedon oikeellisuutta. Asiassa oli otettava huomioon, että kaikki tiehankkeen yksityiset asianosaiset olivat tiedon saannin osalta samassa asemassa ja että juuri yhteenvedosta asianosaisilla oli mahdollisuus saada tietoa asiassa esitetyistä kannanotoista ilman, että tutkimuksen luottamuksellisuus kärsi. Viime kädessä merkitystä oli silläkin, että yleinen etu oli asetettava yksityisen edelle; asia ei kuitenkaan ollut tämän perusteen osalta täysin yksiselitteinen, sillä myös hallintomenettelyn valvottavuuteen liittyi suuri julkinen intressi.

Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 11 § 1 mom
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 11 § 2 mom
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 24 § 1 mom 16 kohta

KHO:n päätös 30.8.2004 taltionumero 2079. Ei muutosta.

Top of page