17.4.1996

Oikeuskysymyksenä asiassa oli sen ratkaiseminen, oliko
virkatehtävien hoitoon käytetyn kotipuhelimen kulujen
korvaamista koskevasta päätöksestä tehdyn valituksen käsittely
julkisoikeudellista palvelussuhdetta koskeva maksuton
asia.
R:n kunnanhallitus oli 4.5.1994 päättänyt korvata K:n vaatimien
1 085 markan asemesta arvioon perustuen K:n puhelinkuluja
yhteensä 200 markkaa. K valitti päätöksestä Oulun
lääninoikeuteen, joka 7.2.1995 hylkäsi valituksen. Korkein
hallinto-oikeus päätti 24.8.1995, ettei Oulun lääninoikeuden
päätöstä ollut syytä muuttaa, ja asian esittelijä
määräsi K:n suoritettavaksi oikeudenkäyntimaksuna asiassa
1 000 markkaa.
Lääninoikeus poisti K:lle määrätyn oikeudenkäyntimaksun todeten
perusteluina, että tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten
suoritteista perittävistä maksuista
annetun lain 6 §:n 1 momentin 4 kohdan säännöksen ei ole
katsottava olevan sisällöltään suppeampi kuin aikaisemmin
voimassaollut vastaava leimaverolain 12 §:n 1 momentin 16
kohdan säännös, jonka mukaan toimituskirja oli leimaverosta
vapaa asioissa, jotka koskivat valtion, kunnan tai kirkollisessa
palveluksessa olevan tai olleen henkilön virkasuhteesta
johtuvia palkka-, eläke-, armovuosi- tai muita etuja.
R:n kunnanhallitus oli 18.1.1993 päättänyt, että mikäli
todistettavasti voitiin osoittaa, että kotipuhelinta
oli käytetty virkatehtävien hoitoon, kunta maksaa tällaiset
puhelinkulut perusmaksua lukuunottamatta. Korkeimmassa
hallinto-oikeudessa ratkaistussa asiassa oli ollut kysymys
sanotunlaisten puhelinkulujen korvaamista koskevasta
K:n vaatimuksesta. K:n vaatimusta ei ole katsottu yksityisoikeudelliseksi
vaatimukseksi vaan hänen virkasuhteeseensa
liittyneeksi korvausvaatimukseksi. Näin ollen asiassa oli
ollut välittömästi kysymys julkisoikeudelliseen palvelussuhteeseen
liittyvää etua koskevasta asiasta eikä valituksen
käsittelystä ollut tullut periä oikeudenkäyntimaksua.
L tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista 6 § 1 mom 4 kohta