28.9.1987

Oikeuskysymyksenä asiassa oli, olivatko mm. lainan leimavero
ja luottovarausprovisio kuolinpesän harjoittaman maatalouden
tulosta vähennyskelpoisia tulon hankkimisesta ja
säilyttämisestä aiheutuneita menoja.
Kuolinpesä on harjoittanut maatilataloutta. Kolme pesän
osakasta oli verovuonna laaditulla kauppakirjalla myynyt
kahdelle saman pesän osakkaalle myyjien omistamat osuudet
jakamattomasta kuolinpesästä kaikkine etuineen ja oikeuksineen.
Pesäomaisuuteen kuului mm. tila, jolla maatilataloutta
harjoitettiin edelleen kuolinpesän nimissä. Po.
osuuksien ostamista varten oli verovuonna myönnetty pankista
laina, josta aiheutui mainitut kulut.
Verolautakunta ei hyväksynyt po. kuluja kuolinpesän harjoittaman
maatalouden vähennyskelpoisiksi menoiksi.
Lääninoikeus katsoi mainituissa oloissa ja ottaen huomioon,
että kaupankohde eli pesäosuus oli irtainta omaisuutta,
ettei näitä maksuja ollut pidettävä kuolinpesän maataloustulon
hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneina menoina.
Verovuosi 1985
MaatVL 4 §
KHO:n päätös T:2053, A:18.5.1988
Koska sanotulla kauppakirjalla oli ostettu maatalouden harjoittamiseen
käytettävää omaisuutta, pankkilainaan liittyvät
pankin perimät kustannukset olivat tämän omaisuuden
ostoon käytetyltä osalta MVL 4 §:ssä tarkoitettuja tulon
hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneita vähennyskelpoisia
menoja. KHO ottamatta välittömästi ratkaistavakseen
mainitulla perusteella vähennyskelpoisen menon määrää
kumosi lääninoikeuden päätöksen ja kuolinpesän verotuksen
valituksenalaiselta osalta sekä palautti asian
verolautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.
Asiassa on äänestetty. Yksi jäsen ja asian esittelijä
jättivät lausunnossaan ja esityksessään lääninoikeuden
päätöksen lopputulokseltaan pysyväksi.