Lainvoimaisiin tuomioihin perustuvien maksuhäiriötietojen merkitseminen luottotietorekisteriin
- Keywords
- Luottotiedot, Maksuhäiriömerkintä
- Year of case
- 2021
- Date of Issue
- Register number
- 834/532/18
- Legal basis
- EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen mukainen päätös
Asia
Virheen oikaisu luottotietorekisteriin ja lainvoimaisiin tuomioihin perustuvien maksuhäiriötietojen merkitseminen maksuhäiriömerkinnäksi luottotietorekisteriin
Rekisterinpitäjä
Suomen Asiakastieto Oy
Hakijan vaatimukset
Hakija on pyytänyt tietosuojavaltuutettua antamaan rekisterinpitäjälle määräyksen poistaa hakijaa koskevat tiedot sen luottotietorekisteristä. Hakijan vaatimus kohdistuu seuraaviin tuomioihin perustuviin maksuhäiriömerkintöihin:
Päivämäärä Selite Velkoja
XXXX Tuomio Velkoja 1
XXXX Tuomio Velkoja 2
XXXX Tuomio Velkoja 3
XXXX Tuomio Velkoja 4
Asiassa saatu selvitys
Hakijalta saatu selvitys
Hakijan toimittaman selvityksen perusteella kyseessä olevien maksuhäiriömerkintöjen peruste on luottotietolain (527/2007) 13 § 1 momentin 3 kohdan mukainen viranomaisen toteama maksuhäiriötieto maksun laiminlyönnistä, joka on todettu tuomioistuimen lainvoimaisella tuomiolla. Rekisterinpitäjä on toimitetun selvityksen perusteella kieltäytynyt poistamasta kyseessä olevia tietoja.
Hakija perustelee vaatimustaan Oikeusrekisterikeskuksen järjestelmävirheellä, jonka seurauksena on aiheutunut virheellisiä maksuhäiriömerkintöjä sekä viittaa perusteluissaan eduskunnan oikeusasiamiehen asiassa antamaan ratkaisuun EOAK/945/2016. Hakijan mukaan järjestelmävirhe on aiheuttanut tilanteen, jossa vuosien 2011–2017 välillä suppeana eli summaarisena haastehakemuksena oikeuteen viedyt velkomuskanteet ovat johtaneet lähes aina SVK-maksuhäiriömerkintään jutun hävinneelle velalliselle. Hakijan mukaan maksuhäiriömerkinnän aiheutuminen ei saa riippua siitä, onko velkoja tehnyt velkomushaasteen laajana vai suppeana, koska riitautetuissa asioissa molemmat käsitellään samalla tavalla.
Hakija mukaan velallisella tulisi olla oikeus saada tuomioistuimen arvio maksuvelvollisuudesta ilman riskiä maksuhäiriömerkinnästä, sillä maksuhäiriömerkinnän pelko vähentää vastaajan mahdollisuuksia ja halua puolustaa asiaansa oikeudessa.
Hakijan mukaan luottotietolaki määrittää maksuhäiriömerkinnän peruskriteeriksi sen, että merkinnän on kuvattava velallisen maksukykyä tai maksuhalukkuutta. Hakijan viittaa eduskunnan oikeusasiamieheen, joka on todennut, että riitaisissa tapaukissa nämä kriteerit eivät täyty, koska niissä velallinen on automaattisesti ja pakostikin asian riitaisuudesta johtuen maksuhaluton. Hakijan mielestä on selvää, että maksuhaluttomuuskriteeriä voidaan käyttää ainoastaan riidattomissa tapauksissa.
Hakijan mukaan luottotietoyhtiöt ovat perustelleet asian niin, että maksuhäiriömerkintä voidaan määrätä, koska väitetyllä riitaisuudella ei ole ollut merkitystä asian ratkaisun kannalta. Hakijan mukaan luottotietoyhtiöt ovat väärässä, sillä jos velallinen riitauttaa kanteen sen vaatimuksiin liittyvällä asiallisella argumentilla, ottaa käräjäoikeus asian normaaliin riitaoikeudenkäyntikäsittelyyn ja asia täytyy silloin katsoa riitaisaksi. Hakijan näkemyksen mukaan tilanne, jossa luottotietoyhtiö jälkikäteisesti toteaisi tuomioistuinta suuremmalla auktoriteetilla asian olevan riidaton, on kestämätön.
Hakijan mukaan luottotietoyhtiöt ovat tuomioistuinten laajojen riitakäsittelyiden kohdalla käyneet manuaalisesti läpi tuomiolauselman, ja sen pohjalta tehneet arvion velallisen maksukyvyttömyydestä tai -haluttomuudesta. Hakijan mukaan tämä on luottotietoyhtiöiltä virheellistä ja harhaanjohtavaa toimintaa, sillä on mahdotonta, että tuomiolauselmasta saisi rivien välistä tulkitsemalla virheettömän kuvan velallisen maksukyvyttömyydestä tai -haluttomuudesta. Hakijan mukaan tuomiossa ei oteta kantaa vastaajan maksukyvykkyyteen tai -halukkuuteen vaan ainoastaan maksuvelvollisuuteen.
Rekisterinpitäjältä saatu selvitys
Rekisterinpitäjältä pyydettiin selvitystä hakijan maksuhäiriömerkinnöistä sekä yleisesti rekisterinpitäjän käsittelemistä tuomioistuimen lainvoimaiseen tuomioon perustuvista maksuhäiriötiedoista (luottotietolain 13 § 1 momentin 3 kohta). Rekisterinpitäjältä pyydettiin tietoja lainvoimaisiin tuomioihin perustuvien maksuhäiriötietojen tietolähteestä ja luovutusperusteesta.
Rekisterinpitäjältä tiedusteltiin lisäksi, mikä taho määrittelee sen, kuvaako lainvoimainen tuomio hakijan maksukykyä tai maksuhalukkuutta sekä tiedot kriteereistä, joiden perusteella se mahdollisesti arvioi näitä tekijöitä. Lisäksi rekisterinpitäjältä pyydettiin selvitystä toimenpiteistä, joiden avulla se varmistaa, että sen toiminta lainvoimaisiin tuomioihin perustuvien maksuhäiriötietojen käsittelyssä täyttää luottotietolain 11 §:n mukaisen edellytyksen rekisteröityjen yhdenvertaisesta kohtelusta.
Hakijan osalta pyydettiin perusteltua selvitystä siitä, kuvaavatko maksuhäiriömerkintöjen perusteena olevat lainvoimaiset tuomiot rekisterinpitäjän kannan mukaan hakijan maksukykyä ja maksuhalukkuutta.
Rekisterinpitäjän toimittaman selvityksen mukaan niin hakijan kohdalla kuin yleisimminkin lainvoimaisiin tuomioihin perustuvat maksuhäiriötiedot sille on luovuttanut Oikeusrekisterikeskus ja tietojen luovutusperuste on laki oikeushallinnon valtakunnallisesta tietojärjestelmästä (372/2010), erityisesti sen 15 §.
Rekisterinpitäjän antaman selvityksen mukaan Oikeusrekisterikeskuksen luovuttaman tuomion tuomiolauselman lukee rekisterinpitoyksikkö, joka tekee päätöksen rekisteröinnistä. Tarvittaessa asiasta keskustellaan esimiehen tai yhtiön lakiasioista vastaavan kanssa. Rekisterinpitäjän mukaan tietoa rekisteröitäessä arvioidaan velkasuhteen luonne eli sitä onko kyse yleensä asiasta, johon liittyy yleensä selkeä palveluntarjoajan suoritus (esim. velaksianto) ja sille vastasuoritus (maksu), joihin ei yleensä voi liittyä riitaisuutta. Rekisterinpitäjän mukaan Oikeusrekisterikeskus on omalta osalta suorittanut myös tätä arviointia ja toimittaa tiedot vain päätöksistä, joiden arvioidaan olevan luonteeltaan velkomuksia.
Rekisterinpitäjä toteaa edelleen, että se pitää mahdottomana laatia ”kriteereitä”, joita sellaisenaan voisi aina noudattaa. Rekisterinpitäjän mukaan kysymys on jossain määrin ihmisen suorittamasta päättelystä ja harkinnasta. Rekisterinpitäjä katsoo menettelyn lainmukaiseksi, sillä luottotietolain sanamuodon huomioiden lainsäätäjä on selvästi tarkoittanut, että myös muita kuin yksipuolisia tuomioita koskevia tuomioistuimen päätöksiä voidaan rekisteröidä maksuhäiriömerkinnäksi.
Rekisterinpitäjän mukaan yhtenä selvänä kriteerinä on se, että perheiden tai sukujen jäsenten välisiin asioihin liittyviä päätöksiä ei lähtökohtaisesti rekisteröidä. Jos tuomio koskee pelkästään kuluja ja korkoja, ei näistä ole viety merkintää rekisteriin. Kriteerinä on, että tulee olla pääomaa maksamatta ja tuomio keskittyy ko. pääoman takaisinmaksuun. Rekisterinpitäjän mukaan velkojan ollessa luonnollinen henkilö (ilman lakimiesavustajaa) asia tutkitaan erityisen tarkoin, sillä luonnollisten henkilöiden välillä voi olla suurempi riski siitä, että osapuolten oikeudet ja velvollisuudet eivät ole täysin selvillä.
Rekisterinpitäjä pitää mahdottomana, että käytetyistä kriteereitä pystyttäisiin kirjoittamaan täysin aukottomat ja yksiselitteiset säännöt. Rekisterinpitäjän mukaan tietojen käsittelyyn osallistuva henkilökunta on kokenutta. Heitä opastetaan ja neuvotaan työssä ja heillä on mahdollisuus siirtää päätöksentekoa organisaatiossa ylöspäin. Rekisterinpitäjän mukaan kaikki vähänkin epäselvät tapaukset käydään yhdessä lävitse ja jos tuomiota käsitelleet henkilöt eivät ole osanneet tehdä päätöstä merkinnän rekisteriin viemisestä, päätetään kyseisten erityistapausten käsittelypalaverissa, viedäänkö merkintä rekisteriin vai ei.
Hakijan maksuhäiriömerkintöjen osalta rekisterinpitäjä toteaa, että maksuhäiriömerkintöjen perusteena olevat päätöksen koskevat rahaluottoja, jotka hakija on jättänyt maksamatta. Rekisterinpitäjän mukaan velkomuskanteita ei ole käsitelty summaarisena riita-asiana ja asiasta on annettu tuomio, joka on tullut lainvoimaiseksi.
Päätöksen tuomiolauselman sisällön perusteella rekisterinpitäjä pitää osoitettuna, että maksuhäiriömerkinnät kuvaavat hakijan maksukykyä tai maksuhalukkuutta luottotietolaissa tarkoitetulla tavalla. Rekisterinpitäjän mukaan hakijan esittämillä seikoilla ei ole asioiden käsittelyssä annettu sellaista painoa, että asioita tulisi pitää riitaisena niin, että maksuhäiriötietoja ei olisi voinut rekisteröidä tai ne tulisi poistaa. Selvityksessä rekisterinpitäjä myös toteaa, että sille ei ole toimitettu tietoa siitä, että saatavat olisi maksettu.
Rekisterinpitäjältä, Bisnode Finland Oy:ltä ja Oikeusrekisterikeskukselta saatu selvitys
Tietosuojavaltuutettu selvitti kyseessä olevan asian kanssa samanaikaisesti Bisnode Finland Oy:n (Bisnode) sekä Oikeusrekisterikeskuksen menettelytapoja lainvoimaisiin tuomioihin perustuvien maksuhäiriötietojen käsittelyssä. Osana asioiden selvittämistä tietosuojavaltuutettu pyysi jokaista kolmea tahoa toimittamaan tietosuojavaltuutetun toimistoon tietoja, joita Oikeusrekisterikeskus on luovuttanut luottotietoyhtiöille tiettynä ajankohtana.
Oikeusrekisterikeskusta pyydettiin toimittamaan tietosuojavaltuutetun toimistoon 20 ensimmäistä tuomioistuinratkaisua, jotka se luovutti luottotietoyhtiöille 5.11.2019 lähtien lainvoimaisiin tuomioihin perustuvina maksuhäiriötietoina. Binsnodea ja rekisterinpitäjää pyydettiin toimittamaan 20 ensimmäistä tuomioistuinratkaisua, jotka Oikeusrekisterikeskus luovutti niille 5.11.2019 lähtien lainvoimaisiin tuomioihin perustuvina maksuhäiriötietoina. Lisäksi pyydettiin toimittamaan 5 ensimmäistä tuomioistuinratkaisua, jotka Bisnode ja rekisterinpitäjä ovat 5.11.2019 lähtien seuloneet pois henkiluottotietorekisteriin maksuhäiriömerkinnän aiheuttavien maksuhäiriötietojen joukosta.
Rekisterinpitäjä toimitti pyydetyt tuomioistuinratkaisut, jotka Oikeusrekisterikeskus on annetun selvityksen mukaan luovuttanut sille 6.11.2019. Kaikissa ratkaisuissa vastaaja on myöntänyt kanteen oikeaksi. Pois seulottujen tuomioistuinratkaisujen osalta rekisterinpitäjä totesi, että ratkaisut toimitetaan tietosuojavaltuutetun toimistoon heti kun tällaisia tapauksia ilmenee, sillä niitä ilmenee harvoin. Selvityksen mukaan arviolta 10 tuomiota Oikeusrekisterikeskuksen luovuttamista maksuhäiriötiedoista jätetään vuosittain rekisteröimättä.
Rekisterinpitäjältä pyydettiin vielä tarkennusta sen antamaan selvitykseen. Rekisterinpitäjältä tiedusteltiin, onko se seulonut mitään tietoja pois Oikeusrekisterikeskuksen 5.11.2019 luovuttamista tiedoista tai sen jälkeen. Lisäksi pyydettiin toimittamaan mahdollisesti pois seulotut tiedot tietosuojavaltuutetun toimistoon. Vastauksena pyyntöön rekisterinpitäjä vahvisti että 5.11.2019 jälkeen pois seulottuja päätöksiä ei ole ilmennyt Oikeusrekisterikeskuksen ollessa omassa seulonnassaan niin tarkka, että tällaisia tuomioita ei juurikaan luovuteta rekisterinpitäjälle.
Rekisterinpitäjän vastine
Tietosuojavaltuutettu pyysi rekisterinpitäjää lausumaan kuudesta ratkaisusta, jotka Oikeusrekisterikeskusta, Bisnodea sekä rekisterinpitäjää koskevissa asioissa saadun selvityksen perusteella Oikeusrekisterikeskus on luovuttanut luottotietoyhtiöille luottotietorekisteriin merkittäväksi. Rekisterinpitäjän mukaan kolmen vastinepyynnössä eritellyn ratkaisun perusteella luottotietorekisteriin on tuomiolauselman mukaisesti rekisteröity maksuhäiriömerkintä. Kolmen vastinepyynnössä eritellyn ratkaisun osalta rekisterinpitäjä toteaa, että niistä ei ole merkitty maksuhäiriömerkintää luottotietorekisteriin.
Hakijan vastine rekisterinpitäjän antamaan selvitykseen
Antamassaan vastineessa hakija kiinnittää huomiota siihen, että rekisterinpitäjä ei sanallakaan puutu eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisuun EOAK/945/2016 sekä siihen, että selvityksessä esitetyt perustelut ovat ristiriidassa oikeusasiamiehen ratkaisun kanssa. Hakija oudoksuu rekisterinpitäjän väitettä siitä, että kyseessä olevia asioita ei tulisi pitää riidattomia, sillä kyseisen arvion tekee tuomioistuin määrittäessään sen, tuleeko asia käsitellä laajana riita-asiana.
Hakijan mukaan rekisterinpitäjän antaa selvityksessään sellaisen kuvan, että velkomusoikeudenkäynnit olisivat yksinkertaisia ja selkeitä, mutta maksuhäiriömerkinnän määräämiseen tuomion perusteella ei voitaisi luoda yksiselitteisiä sääntöjä. Hakijaa katsoo puolestaan, että oikeudenkäynnit voivat olla hyvinkin monimutkaisia, mutta riitautetun kanteen ei tulisi koskaan johtaa maksuhäiriömerkintään.
Hakijan mukaan on mielenkiintoista, että toisin kuin rekisterinpitäjä, Bisnode ei ole harkintansa jälkeen merkinnyt maksuhäiriömerkintää yhden hakijan velkomustuomion kohdalla. Tältä osin hakija kiinnittää huomiota siihen, että kaikissa kummankin luottotietoyhtiön kohdalla oikaisuvaatimuksen kohteena olevissa tapauksissa riita on aina koskenut velkapääomaa eikä kyse ole siis ollut pelkästään sen johdannaisista, kuten perintäkuluista tai koroista.
Hakijan mukaan rekisterinpitäjä merkitsee lainvoimaisiin tuomioihin perustuvia maksuhäiriömerkintöjä esoteerisilla kriteereillä, joista velallisille ei ole paljastettu mitään tietoa. Hakijan mukaan maksuhäiriömerkinnän tulisi kertoa velallisen – ei luottotietoyhtiön – käyttäytymisestä. Hakijan mukaan ainoa yksilön suojan kannalta johdonmukainen menettely olisi, että riitaisessa asiassa annetusta tuomiosta ei voi seurata maksuhäiriömerkintää, vaan merkintä voisi aiheutua vasta, jos lainvoimaisen maksuun velvoittavan tuomion ulosotto epäonnistuu.
Hakijan mukaan tälläkin hetkellä Tuomas-järjestelmässä järjestelmävirheen korjaamiseksi käyttöön otetusta ratkaisukoodista huolimatta luottotietorekisterissä täytyy olla vähintäänkin satoja, ellei tuhansia virheellisiä merkintöjä. Hakijan mukaan virheellisiä merkintöjä poistuu rekisteristä päivittäin, mistä johtuen asian viipyminen on edullista luottotietoyhtiöille, sillä virheellisistä merkinnöistä kärsineet eivät voi hakea oikeutta todisteiden kadottua.
Sovellettavasta lainsäädännöstä
Euroopan parlamentin ja neuvoston yleistä tietosuoja-asetusta (EU) 2016/679 (tietosuoja-asetus) on sovellettu 25.5.2018 alkaen. Säädös on asetuksena jäsenvaltioissa välittömästi sovellettavaa oikeutta. Tietosuoja-asetus sisältää kansallista liikkumavaraa, minkä perusteella kansallisella lainsäädännöllä voidaan täydentää ja täsmentää asetuksessa nimenomaan määriteltyjä seikkoja. Yleistä tietosuoja-asetusta täsmentää kansallinen tietosuojalaki (1050/2018), jota on sovellettu 1.1.2019 alkaen, sekä nyt käsillä tapauksessa keskeinen luottotietolaki.
Todettakoon, että oikeusvarmuuden periaate on EU-oikeudessa keskeisessä asemassa. Tästä periaatteesta on useissa EU-tuomioistuimen ratkaisuissa johdettu taannehtivan lainsäädännön soveltamisen kielto. Tämän kiellon mukaan unionioikeudellisilla säädöksillä ei pääsääntöisesti ole taannehtivaa vaikutusta.
Oikeuskäytännössä on tältä osin tunnistettu taannehtivuuden kaksi tyyppiä: tosiasiallinen taannehtivuus sekä materiaalinen taannehtivuus. Tosiasiallisella taannehtivuudella tarkoitetaan uuden lainsäädännön soveltamista sellaiseen tosiseikastoon, joka on täysin toteutunut vanhan lainsäädännön aikana. EU-tuomioistuimen oikeuskäytännössä tällainen tosiasiallinen taannehtivuus on lähtökohtaisesti kielletty.
Materiaalisella taannehtivuudella tarkoitetaan uuden lainsäädännön soveltamista tulevaisuuteen suuntautuvin vaikutuksin sellaisessa tilanteessa, joka on syntynyt aikaisemman lainsäädännön ollessa voimassa, ja oikeudellisesti relevantti toiminta jatkuu edelleen uuden lainsäädännön aikana. EU-tuomioistuin on hyväksynyt tällaisen materiaalisen taannehtivuuden. Tuomioistuin on todennut, että EU-oikeudellisen lainsäädännön täytyy katsoa saavuttavan oikeusvaikutuksia voimaan tullessaan myös silloin, kun uusi lainsäädäntö määrittelee vanhan lainsäädännön aikana alkaneiden asiantilojen seurauksia. Niin ikään tuomioistuin on kiinnittänyt taannehtivan lainsäädännön sallittavuutta arvioidessaan huomiota yksityisten oikeussubjektien oikeussuojan tarpeeseen.
Käsillä olevassa tapauksessa valituksenalainen oikeudellisesti merkityksellinen toiminta on jatkunut yleisen tietosuoja-asetuksen voimaantulon ja soveltamisen aloittamisen jälkeen, mistä johtuen asiaan luottotietolain ohella sovellettava yleistä tietosuoja-asetusta.
Oikeudellinen kysymys
Asiassa on ratkaistavana luottotietorekisteriin talletettujen tietojen korjaamista koskeva asia, jonka yhteydessä on arvioitu myös rekisterinpitäjän yleistä toimintatapaa lainvoimaisiin tuomioihin perustuvien maksuhäiriömerkintöjen rekisteröimisen osalta.
Asiassa on ratkaistava:
1. ovatko luottotietorekisteriin talletetut hakijaa koskevat maksuhäiriömerkinnät luottotietolain (527/2007) 13 §:n 1 momentin 3 kohdan ja 6 §:n 1 momentin 3 kohdan tulkinnan kannalta lain 31 §:ssä tarkoitetulla tavalla virheellisiä;
2. onko rekisterinpitäjä tuomioistuimen lainvoimaisiin tuomioihin perustuvien maksuhäiriötietojen käsittelyn yhteydessä noudattanut yleisen tietosuoja-asetuksen 25 artiklan 1 kohdassa säädettyä sekä luottotietolain 5 §:n 1 momentin 3 alakohtaa ja
3. onko rekisterinpitäjälle annettava yleisen tietosuoja-asetuksen 58 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukainen määräys saattaa käsittelytoimensa yleisen tietosuoja-asetuksen säännösten mukaisiksi. Tietosuojavaltuutetun on niin ikään arvioitava, tuleeko asiassa käyttää muita yleisen tietosuoja-asetuksen 58 artiklan kohdan mukaisia korjaavia toimivaltuuksia.
Tietosuojavaltuutetun päätös ja perustelut
1. Maksuhäiriömerkinnön edellytysten täyttyminen hakijan maksuhäiriömerkintöjen kohdalla
Rekisterinpitäjä määrätään luottotietolain 35 §:n mukaisesti oikaisemaan luottotietorekisterissä oleva tieto kaikkien hakijan oikaisupyynnön kohteena olevien maksuhäiriömerkintöjen kohdalla.
Perustelut
Riita-asiassa annetun lainvoimaisen tuomion merkitseminen maksuhäiriömerkinnäksi
Luottotietolain 13 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädetään henkilöluottotiedoista, jotka viranomaisen toteamina maksuhäiriötietoina saa tallettaa luottotietorekisteriin. Näihin lainkohdassa tarkoitettuihin tietoihin lukeutuvat muun muassa tiedot maksun laiminlyönnistä, joka on todettu tuomioistuimen lainvoimaisella tuomiolla tai yksipuolisella tuomiolla.
Jotta lainvoimainen tuomio voidaan merkitä maksuhäiriömerkinnäksi luottotietorekisteriin, on sen täytettävä myös luottotietolain 6 §:n 1 momentissa luottotietojen laadulle säädetyt edellytykset, joiden mukaan luottotietoina saa käyttää ja muutoin käsitellä vain sellaisia tietoja, jotka ovat asianmukaisia kuvaamaan rekisteröidyn maksukykyä tai maksuhalukkuutta taikka kykyä vastata sitoumuksistaan.
Ratkaisussa EOAK/945/2016 eduskunnan oikeusasiamies on ottanut kantaa lainvoimaisten tuomioiden aiheuttamiin maksuhäiriömerkintöihin. Eduskunnan oikeusasiamiehen mukaan tapauksissa, joissa maksuvelvollisuus on perustellusti riitautettu siten, että sillä voi olla vaikutusta asiaan, merkintä ei oikeusasiamiehen käsityksen mukaan täytä maksuhäiriömerkinnän tekemisen perusteena olevaa edellytystä siitä, että merkinnän on osoitettava rekisteröidyn maksukyvyttömyyttä tai maksuhaluttomuutta.
Edellä mainitussa ratkaisussa on selostettu Oikeusministeriön asiassa antamaa lausuntoa, joka koskee muun muassa summaaristen asioiden käsittelyä tuomioistuimissa. Ratkaisussa selostetun mukaan, jos vastaaja vetoaa takaisinsaantihakemuksessa vain sellaiseen perusteeseen, jolla ei selvästi ole vaikutusta asian ratkaisemiseen, takaisinsaantihakemus hylätään. Tällöin asiassa annetaan uusi yksipuolinen tuomio. Jos vastaaja puolestaan vastaa haastehakemukseen ja kiistää riidattomana vireille tulleen kanteen sellaisella perusteella, jolla mahdollisesti voi olla vaikutusta asian ratkaisemiseen, asia siirtyy heti käsiteltäväksi tavanomaisessa riita-asiain menettelyssä.
Tietosuojavaltuutettu yhtyy eduskunnan oikeusasiamiehen näkemykseen koskien tapauksia, joissa maksuvelvollisuus on perustellusti riitautettu ja katsoo, että tällaisissa tapauksissa maksuhäiriömerkinnän rekisteröimiselle ei ole lainmukaista perustetta. Tietosuojavaltuutettu katsoo, että rekisteröidyllä tulee olla mahdollisuus suorittaa velka ilman maksuhäiriömerkinnän uhkaa saatuaan tuomion riitaisessa asiassa.
Hakijan maksuhäiriömerkintöjen lainmukaisuuden arviointi
Luottotietolain 31 §:ssä säädetään rekisteröidyn oikeudesta virheen oikaisuun. Asiassa saadun selvityksen perusteella hakija on esittänyt rekisterinpitäjälle pyynnön poistaa neljä häntä koskevaa maksuhäiriömerkintää luottotietorekisteristä.
Saadun selvityksen perusteella rekisterinpitäjä on kieltäytynyt poistamasta kyseessä olevia tietoja, koska tuomioiden tuomiolauselmien sisällön perusteella rekisterinpitäjä pitää osoitettuna, että maksuhäiriömerkinnät kuvaavat hakijan maksukykyä tai maksuhalukkuutta luottotietolaissa tarkoitetulla tavalla. Rekisterinpitäjän mukaan hakijan esittämillä seikoilla ei ole asioiden käsittelyssä annettu seilaista painoa, että asioita tulisi pitää riitaisena niin, että maksuhäiriötietoja ei olisi voinut rekisteröidä tai ne tulisi poistaa.
Jäljempänä tietosuojavaltuutettu arvioi kunkin hakijan maksuhäiriömerkinnän kohdalla, täyttyvätkö maksuhäiriömerkinnälle luottotietolaissa asetetut edellytykset.
Pvm. Selite Velkoja
XXXX Tuomio Velkoja 1
Asiassa on kyse velkasuhteeseen perustuvasta saatavasta. Asiassa hakija on vastustanut kannetta vetoamalla muun muassa velan vanhentumiseen sekä siihen, että kantajalla ei ole saantioikeutta.
Pvm. Selite Velkoja
XXXX Tuomio Velkoja 2
Asiassa on kyse velkasuhteeseen perustuvasta saatavasta. Asiassa hakija on vastustanut kannetta vetoamalla siihen, että hän on maksanut velkapääoman sekä aiheelliset perintäkulut kokonaisuudessaan ennen kuin asia on siirtynyt tuomioistuimen käsiteltäväksi.
Pvm. Selite Velkoja
XXXX Tuomio Velkoja 3
Asiassa on kyse velkasuhteeseen perustuvasta saatavasta. Asiassa hakija on vastustanut kannetta vetoamalla muun muassa velan vanhentumiseen, lainvastaisiin perintäkuluihin sekä kiistämällä velan pääoman suuruuden.
Pvm. Selite Velkoja
XXXX Tuomio Velkoja 4
Asiassa on kyse velkasuhteeseen perustuvasta saatavasta. Asiassa hakija on vastustanut kannetta vetoamalla muun muassa velan vanhentumiseen.
Kaikissa hakijan maksuhäiriömerkintöjen perusteena olevissa asioissa hakija on vastannut kanteeseen kiistämällä maksuvelvollisuutensa edellä esitetyillä perusteilla ja asiat on käsitelty tuomioistuimessa tavanomaisessa riita-asiain menettelyssä. Koska asian siirtyminen tavanomaiseen riita-asiain menettelyyn edellyttää, että kanne on riitautettu sellaisella perustella, jolla käräjäoikeus katsoo mahdollisesti olevan vaikutusta asian ratkaisemiseen, ei asiassa annettu tuomio täytä maksuhäiriömerkinnän tekemisen perusteena olevaa edellytystä siitä, että merkinnän on osoitettava rekisteröidyn maksukyvyttömyyttä tai maksuhaluttomuutta (luottotietolain 6 §:n 1 momentti).
Koska luottotietolain mukaiset maksuhäiriömerkinnän edellytykset eivät ole täyttyneet kyseisen tuomioiden kohdalla, ei tuomioita olisi tullut merkitä maksuhäiriömerkinnäksi luottotietorekisteriin ja merkinnät olisi tullut poistaa hakijan esittämän korjauspyynnön seurauksena.
2. Sisäänrakennetun tietosuojan ja hyvän luottotietotavan toteutuminen rekisterinpitäjän toiminnassa
Tietosuojavaltuutettu katsoo, että rekisterinpitäjän toimintatapa lainvoimaisiin tuomioihin perustuvien maksuhäiriötietojen käsittelyn osalta ei täytä yleisen tietosuoja-asetuksen 25 artiklan 1 kohdassa säädettyä eikä luottotietolain 5 §:n 1 momentin 3 alakohtaa.
Perustelut
Sovellettava lainsäädäntö
Yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan henkilötietoja on käsiteltävä lainmukaisesti, asianmukaisesti ja rekisteröidyn kannalta läpinäkyvästi (”lainmukaisuus, kohtuullisuus ja läpinäkyvyys”).
Yleisen tietosuoja-asetuksen 25 artiklan 1 kohdan mukaan ottaen huomioon uusimman tekniikan ja toteuttamiskustannukset sekä käsittelyn luonteen, laajuuden, asiayhteyden ja tarkoitukset sekä käsittelyn aiheuttamat todennäköisyydeltään ja vakavuudeltaan vaihtelevat riskit luonnollisten henkilöiden oikeuksille ja vapauksille rekisterinpitäjän on käsittelytapojen määrittämisen ja itse käsittelyn yhteydessä toteutettava tehokkaasti tietosuojaperiaatteiden täytäntöönpanoa varten asianmukaiset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet, jotta ne saataisiin sisällytettyä käsittelyn osaksi ja jotta käsittely vastaisi tämän asetuksen vaatimuksia ja rekisteröityjen oikeuksia suojattaisiin.
Luottotietolain 5 §:n 1 momentin 3 alakohdan mukaan luottotietotoiminnan harjoittajan, luottotiedon käyttäjän ja luottotietoja muutoin käsittelevän on noudatettava toiminnassaan huolellisuutta sekä pidettävä huolta siitä, että rekisteröityjen oikeutta tulla arvioiduiksi oikeiden ja asiamukaisten tietojen perusteella ei vaaranneta.
Luottotietolain 11 §:n mukaan luottotietotoiminnan harjoittajan on pidettävä huolta siitä, että luottotietorekisteriin merkittävien ja siihen merkittyjen luottotietojen käsittelyssä ja muutoin luottotietotoimintaa harjoitettaessa rekisteröityjä kohdellaan yhdenvertaisesti.
Lainvoimaiseen tuomioon perustuvan maksuhäiriötiedon käsittelyn rekisteröidylle aiheuttamasta riskistä
Tietosuojavaltuutettu katsoo, että oikeushallinnon valtakunnallisesta tietojärjestelmästä luovutettavien maksuhäiriötietojen merkitsemissä maksuhäiriömerkinnöiksi luottotietorekisteriin on kyse laajamittaisesta henkilötietojen käsittelystä, jolla on merkittäviä vaikutuksia rekisteröidyn oikeuksille ja vapauksille. Tiedot luovutetaan valtakunnallisesta tietojärjestelmästä teknisen rajapinnan kautta päivittäin kyseessä olevalle valtakunnallisesti luottotietotoimintaa harjoittavalle rekisterinpitäjälle luottotietorekisteriin merkittäväksi.
Luovutuksen seurauksena aiheutuvalla maksuhäiriömerkinnällä on tyypillisesti merkittäviä ja laaja-alaisia vaikutuksia rekisteröidyn oikeuksille ja vapauksille. Maksuhäiriömerkinnän johdosta esimerkiksi rekisteröidyn luottokorttia voidaan vaatia palautettavaksi sekä uuden luoton, vuokra-asunnon ja kotivakuutuksen saanti todennäköisesti vaikeutuu. Myös työpaikan saanti voi vaikeutua, mikäli työtehtävään liittyy taloudellista vastuuta.
Maksuhäiriömerkinnästä rekisteröidylle aiheutuvat vaikutukset ovat niin laajoja, että lainvoimaisesta tuomiosta asian vastaajalle mahdollisesti aiheutuva maksuhäiriömerkintä voi vähentää vastaajan mahdollisuuksia ja halua puolustaa asiaansa oikeudessa. Mahdollisuus saada riita-asiassa tuomioistuimen arvio maksuvelvollisuudesta voi vaarantua, mikäli mahdollinen langettava tuomio voi johtaa maksuhäiriömerkintään.
Rekisterinpitäjän toimintatavan lainmukaisuuden arviointi
Rekisterinpitäjän antaman selvityksen perusteella lainvoimaiseen tuomioon perustuvan maksuhäiriötiedon Oikeusrekisterikeskukselta saatuaan se tekee päätöksen siitä, merkitäänkö tieto maksuhäiriömerkinnäksi luottotietorekisteriin. Päätös perustuu rekisterinpitäjän henkilökunnan tekemään arvioon siitä, kuvaako tuomion tuomiolauselma henkilön maksukykyä tai maksuhaluttomuutta. Rekisterinpitäjällä on käytössä joitain arviossa huomioitavia kriteereitä. Tietoa rekisteröitäessä arvioidaan muun muassa velkasuhteen luonnetta sekä sitä, voidaanko asiaa tuomiolauselman perusteella pitää riitaisena niin, että maksuhäiriömerkintää ei voitaisi rekisteröidä. Rekisterinpitäjä pitää arviossa sovellettavien täysin aukottomien ja yksiselitteisten sääntöjen käyttämistä mahdottomana, minkä takia arviointi on aina jossain määrin inhimillistä tapauskohtaista harkintaa.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 25 artiklan 1 kohdan mukainen velvollisuus sisäänrakennetun tietosuojan toteuttamisesta edellyttää, että kyseisen lainkohdan mukaisia asianmukaisia teknisiä ja organisatorisia toimenpiteitä toteutettaessa kunkin yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan mukaisen periaatteen tehokas noudattaminen ja siitä johtuva oikeuksien ja vapauksien suojaaminen on sisällytettävä rekisterinpitäjän valitsemiin toimenpiteisiin ja suojatoimiin. Velvollisuus ei edellytä minkään tiettyjen toimenpiteiden toteuttamista vaan sitä, että valittujen toimenpiteiden ja suojatoimien on sovelluttava tietosuojaperiaatteiden täytäntöönpanoon juuri kyseessä olevassa käsittelyssä. Se, ovatko toimenpiteet tehokkaita, määräytyy aina kulloisenkin käsittely-yhteyden mukaan.
Tietosuojavaltuutettu katsoo, että kyseessä olevan menettelytavan osalta rekisterinpitäjä ei ole onnistunut panemaan täytäntöön yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisia lainmukaisuuden periaatetta sisäänrakennettua tietosuojaa koskevan velvoitteen edellyttämällä tavalla. Lainmukaisuuden periaatteen nojalla rekisterinpitäjän on määritettävä pätevä laillinen peruste henkilötietojen käsittelylle sekä varmistettava että sen käsittelemille henkilötiedoille on löydettävissä soveltuva yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan mukainen käsittelyn oikeusperuste kaikissa henkilötietojen käsittelyn eri vaiheissa.
Rekisterinpitäjän valitsema toimintatapa arvioida maksuhäiriömerkinnän edellytysten täyttymistä tapauskohtaisesti tuomioiden tuomiolauselmien perusteella on johtanut siihen, että se on merkinnyt luottotietorekisteriin maksuhäiriömerkintöjä, joiden perusteena oleva lainvoimaisen tuomion ei voida katsoa kuvaavan rekisteröidyn maksukyvyttömyyttä tai maksuhaluttomuutta luottotietolain 6 §:n 1 kohdan edellyttämällä tavalla. Tällaisten maksuhäiriömerkintöjen kohdalla rekisterinpitäjä on käsitellyt henkilötietoja ilman yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan mukaista käsittelyn oikeusperustetta, koska luottotietolaissa säädetyt edellytykset maksuhäiriömerkinnälle eivät ole täyttyneet. Koska asiassa saadun selvityksen perusteella virheellisten maksuhäiriömerkintöjen aiheutuminen on ollut seurausta rekisterinpitäjän systemaattisesta toimintatavasta, asiassa ei voida katsoa olevan kyse vain yksittäistä rekisteröityä koskevista virheistä.
Kun maksuhäiriömerkinnän merkitsemiselle laissa säädetyt edellytykset jättävät liikkumavaraa rekisterinpitäjälle, tulee rekisterinpitäjän huomioida tulkinnassa luottotietolain 5 §:n mukainen velvoite hyvästä luottotietotavasta. Hyvä luottotietotapa edellyttää muun muassa, että luottotietotoiminnan harjoittajan on pidettävä huolta siitä, että rekisteröityjen oikeutta tulla arvioiduiksi oikeiden ja asiamukaisten tietojen perusteella ei vaaranneta. (lain 5 §:n 1 momentin 3 alakohta).
Luottotietolain esitöiden mukaan hyvään luottotietotapaan kuuluisi muun muassa huolenpito luottotiedon kohteen oikeusturvan kannalta keskeisistä tekijöistä. Lisäksi sen tarkoitus on ohjata luottotietotoiminnan harjoittajia ja muutoin luottotietoja käsitteleviä kehittämään toimintojaan ja valitsemaan erilaisista vaihtoehdoista sen, joka parhaiten edistää lain tarkoitusta. Lisäksi säännöksen on tarkoitus vaikuttaa myös yleisohjeena lain soveltamiseen esimerkiksi ratkaistaessa virheen oikaisua koskeva vaatimus. Luottotietolain esitöiden mukaan luottotietotoiminnan harjoittajiin ja liiketoimintana luotonantoa harjoittaviin yrityksiin nähden heikommassa asemassa olevien rekisteröityjen suojaaminen on katsottu olevan yksi lain tavoitteista.
Tietosuojavaltuutettu katsoo, että rekisterinpitäjän toimintatapa ei ole ollut hyvän luottotietotavan mukainen. Mikäli lainvoimaiseen tuomioon perustuva maksuhäiriömerkintä perustuu tapauskohtaiseen harkintaan, eivät merkinnän perusteet ole siinä määrin ennakoitavissa olevia ja täsmällisiä, mitä luottotietorekisteriin merkittävän maksuhäiriömerkinnän rekisteröidylle aiheuttamat vaikutukset huomioiden voidaan edellyttää. Kuten edellä on todettu, mahdollisuus saada riita-asiassa tuomioistuimen arvio maksuvelvollisuudesta voi vaarantua, mikäli tähän liittyy riski maksuhäiriömerkinnästä. Maksuhäiriömerkinnän rekisteröiminen tapauskohtaisen harkinnan perusteella on myös omiaan vaarantamaan luottotietolain 11 §:n mukaisen rekisteröityjen yhdenvertaista kohtelua koskevan edellytyksen toteutumisen.
Tietosuojavaltuutettu toteaa, että tuomioistuin arvioi edellä esitetyn mukaisesti vastaajan esittämiä perusteita tämän haettua asiassa takaisinsaantia tai kiistettyä riidattomana vireille tulleen kanteen (ks. myös EOAK/945/2016). Näin ollen rekisterinpitäjän ei tule enää erikseen ryhtyä arvioimaan asian riitaisuutta asiassa annetun tuomion tuomiolauselman perusteella. Mikäli vastaaja on riitauttanut maksuvelvollisuutensa ja tuomioistuin on katsonut aiheelliseksi siirtää asian tavanomaiseen riita-asian menettelyyn, tulisi vastaajalla olla mahdollisuus saada asiansa käsitellyksi ilman maksuhäiriömerkinnän uhkaa. Tietosuojavaltuutettu katsoo, että tällaisessa asiassa annettu tuomio ei täytä maksuhäiriömerkinnän tekemisen perusteena olevaa edellytystä siitä, että merkinnän on osoitettava rekisteröidyn maksukyvyttömyyttä tai maksuhaluttomuutta eikä sitä tule merkitä maksuhäiriömerkinnäksi luottotietorekisteriin.
Tietosuojavaltuutettu katsoo, että rekisterinpitäjän olisi tullut kiinnittää tarkemmin huomiota hyvän luottotietotavan sekä sisäänrakennetun tietosuojan toteutumiseen määrittäessään menettelytapoja, joiden mukaisesti lainvoimaiseen tuomioon perustuva maksuhäiriötieto merkitään maksuhäiriömerkinnäksi luottotietorekisteriin.
3. Seuraamusharkinnasta
Tietosuojavaltuutettu antaa rekisterinpitäjälle yleisen tietosuoja-asetuksen 58 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisen huomautuksen sekä yleisen tietosuoja-asetuksen 58 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisen määräyksen saattaa käsittelytoimet yleisen tietosuoja-asetuksen säännösten mukaisiksi.
Tietosuojavaltuutettu määrää rekisterinpitäjän poistamaan luottotietorekisteristä sen menettelytavan seurauksena aiheutuneet virheelliset maksuhäiriömerkinnät sekä muuttamaan menettelytapaa lainvoimaisiin tuomioihin perustuvien maksuhäiriömerkintöjen rekisteröimisessä. Tietosuojavaltuutettu jättää rekisterinpitäjän harkintaa tarkemman asianmukaisten toimenpiteiden määrittämisen, mutta määrää toimittamaan selvityksen tehdyistä toimenpiteistä, mukaan lukien luottotietorekisteristä poistettujen maksuhäiriömerkintöjen lukumäärästä, tietosuojavaltuutetun toimistolle 31.1.2022 mennessä, ellei se hae muutosta tähän päätökseen.
Perustelut
Asiassa tietosuojavaltuutettu on katsonut, että hakijan oikaisupyynnön kohteena olleet virheelliset maksuhäiriömerkinnät ovat olleet seurausta rekisterinpitäjän menettelytavasta, joka ei täytä tietosuojasääntelyn asettamia edellytyksiä. Tietosuojavaltuutettu on katsonut aiheelliseksi antaa rekisterinpitäjälle yleisen tietosuoja-asetuksen 58 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisen määräyksen saattaa käsittelytoimet yleisen tietosuoja-asetuksen säännösten mukaisiksi.
Seuraamusharkintaa tehdessään tietosuojavaltuutettu on harkinnut asian viemistä käsiteltäväksi tietosuojalain 24 §:ssä tarkoitettuun tietosuojavaltuutetun toimiston seuraamuskollegioon, joka tekee päätöksen yleisen tietosuoja-asetuksen 83 artiklan mukaisen hallinnollisen seuraamusmaksun määräämisestä. Tässä harkinnassa tietosuojavaltuutettu on ottanut huomioon kyseessä olevan henkilötietojen käsittelyn laajamittaisuuden sekä siitä rekisteröidyn oikeuksille ja vapauksille aiheutuvat vaikutukset. Tietosuojavaltuutettu on katsonut, että rekisterinpitäjän olisi tullut valita pienemmän riskin rekisteröidyn oikeuksille ja vapauksille aiheuttava menettelytapa, mistä johtuen asian vieminen seuraamuskollegion käsiteltäväksi olisi perusteltua.
Tietosuojavaltuutettu kuitenkin katsoo, ettei hallinnollisen seuraamusmaksun määrääminen olisi asiassa yleisen tietosuoja-asetuksen 83 artiklan 1 kohdan edellyttämällä tavalla oikeasuhtaista, sillä maksuhäiriömerkinnän edellytysten täyttyminen lainvoimaisen tuomion kohdalla on jokseenkin vaikeasti tulkittavissa luottotietolain säännösten perusteella. Lisäksi tietosuojavaltuutettu on harkinnassaan huomioinut asiassa 8211/161/19 (liitteenä) puutteellisiksi arvioitujen Oikeusrekisterikeskuksen menettelytapojen vaikutuksen rekisterinpitäjän toimintaan. Tietosuojavaltuutettu katsoo, että Oikeusrekisterikeskuksen puutteellisilla tietojen luovutuksiin liittyvillä käytännöillä on ollut asiakokonaisuudessa merkittävä vaikutus, mistä johtuen hallinnollisen seuraamusmaksun määräämisen harkitseminen ei olisi asiassa oikeasuhtaista. Edellä esitetyt seikat huomioiden tietosuojavaltuutettu katsoo, että yleisen tietosuoja-asetuksen 58 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukainen huomautus on asiassa riittävä seuraamus.
Lopuksi tietosuojavaltuutettu toteaa, että rekisterinpitäjän asiassa antamassa selvityksessä on ristiriitaisuutta. Antamassaan selvityksessä rekisterinpitäjä kertoi, että Oikeusrekisterikeskuksen sille luovuttamat tiedot sisältävät pois seulottavia tietoja vain harvoin eikä tallaisia tietoja sisältynyt aikavälille, jonka osalta tietoja pyydettiin toimittamaan tietosuojavaltuutetun toimistoon. Oikeusrekisterikeskusta ja Bisnodea koskevissa asioissa saatuun selvitykseen antamassaan vastineessa rekisterinpitäjä kuitenkin ilmoitti, että se ei ollut merkinnyt maksuhäiriömerkintää luottotietorekisteriin kolmen vastinepyynnössä eritellyn ratkaisun kohdalla.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 31 artiklan mukaan rekisterinpitäjän on pyynnöstä tehtävä yhteistyötä valvontaviranomaisen kanssa sen tehtävien suorittamiseksi. Yhteistyön aste valvontaviranomaisen kanssa on myös yksi hallinnollisen seuraamusmaksun määräämiseen ja määrään vaikuttavista tekijöistä (yleisen tietosuoja-asetuksen 83 artiklan 2 kohdan f alakohta). Tietosuojavaltuutettu katsoo, että asiassa saadussa selvityksessä ilmenneet ristiriitaisuudet voisivat olla rekisterinpitäjälle määrättävän seuraamusmaksun määrässä huomioitava tekijä. Tässä asiassa kyseinen seikka ei vielä sellaisenaan kuitenkaan muodosta perustetta 31 artiklaa koskevaksi rikkomukseksi, jonka perusteella asian voisi saattaa tietosuojavaltuutetun seuraamuskollegion käsiteltäväksi. Tietosuojavaltuutettu tulee jatkossa kiinnittämään asiaan erityistä huomiota.
Sovelletut lainkohdat
Perusteluissa mainitut.
Muutoksenhaku
Tietosuojalain (1050/2018) 25 §:n mukaan tähän päätökseen voi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen noudattaen mitä laissa oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (808/2019) säädetään. Valitus tehdään hallinto-oikeuteen.
Päätös on lainvoimainen.