22.12.2016

Kantelussa oli kysymys muun ohella siitä, onko vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) mukainen kunnalle säädetty ohjaus- ja auttamistehtävä julkinen hallintotehtävä ja voidaanko tehtävä antaa yksityisen tahon hoidettavaksi.

Kunnalla on vammaispalvelulain mukaan velvollisuus ohjata ja auttaa vaikeavammaista henkilöä henkilökohtaisen avustajan palkkaukseen liittyvissä asioissa silloin, kun henkilökohtainen apu järjestetään siten, että vaikeavammainen henkilö toimii avustajansa työnantajana. Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, että ohjaus- ja auttamistehtävän sisällöstä näyttää olevan hyvin erilaisia näkemyksiä ja lainkohtaa on sen soveltamiskäytännössä tulkittu laajasti. Tilanne on omiaan aiheuttamaan erilaisia tulkintoja ohjaus- ja auttamistehtävän sisällöstä. Apulaisoikeuskanslerin sijainen katsoi, että velvoitteella on olemassa yleisempää neuvontaa käsittävä ydin, minkä lisäksi tehtävä laajenee ja/tai syvenee sen mukaan, minkälaista ohjausta ja apua vaikeavammaisen henkilön arvioidaan tarvitsevan. Apulaisoikeuskanslerin sijaisen näkemyksen mukaan ohjaus- ja auttamistehtävä sisältää sekä julkisia hallintotehtäviä että muunlaisia tehtäviä. Hän totesi, että meneillään olevassa vammaislainsäädännön uudistamisen valmistelussa on syytä kiinnittää huomiota ohjaus- ja auttamistehtävää koskevien säännösten selkeyteen, tehtävän sisältöön ja sen oikeudelliseen luonteeseen ja kyseisten seikkojen lainsäädännölle asettamiin vaatimuksiin. Apulaisoikeuskanslerin sijainen katsoi, että tehtävän selkeämpi määrittely ehkäisisi erilaisia tulkintoja, mikä parantaisi työnantajana toimivien vaikeavammaisten yhdenvertaisuutta toisiinsa nähden.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, että ennen perustuslain voimaantuloa annetut säännökset antoivat kunnalle yleisluonteisen ja väljän valtuutuksen päättää sen järjestämisvastuulle kuuluvien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen hankkimisesta esimerkiksi yksityisiltä toimijoilta. Edellä mainittuun ohjaukseen ja auttamiseen liittyvien palvelujen tuottamistehtävien antamisen muulle kuin viranomaiselle ei apulaisoikeuskanslerin sijaisen mukaan voitu katsoa olleen kyseisenä ajankohtana sovelletun sääntelyn vastaista. Apulaisoikeuskanslerin sijainen kuitenkin katsoi, että kyseinen sääntely ei täytä täsmällisyydeltään ja tarkkarajaisuudeltaan voimassa olevan perustuslain kuten ei myöskään nykyisen kuntalain sellaiselle sääntelylle asettamia vaatimuksia, jolla julkinen hallintotehtävä annetaan muulle kuin viranomaiselle.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen saattoi edellä mainitut kannanottonsa sosiaali- ja terveysministeriön tietoon.