11.12.2014

Kaupungin johtavan rakennustarkastajan rakennustyön vastaavalle työnjohtajalle antamassa kirjalliseksi varoitukseksi (skriftlig varning) -otsikoidussa asiakirjassa 14.9.2012 oli esitetty rajoituksia vastaavalle työnjohtajalle sekä arvioitu hänen kelpoisuuttaan jatkossa toimia tietynlaisten rakennustöiden vastaavana työnjohtajana asianomaisessa kaupungissa. Apulaisoikeuskanslerin mukaan tilanteessa, jossa vastaavan työnjohtajan oli katsottu toimineen vastoin tehtäväänsä ja velvollisuuttaan, olisi lainmukaisena menettelytapana ollut vastaavana työnjohtajana toimineen hyväksynnän peruuttaminen. Tarkoituksena varoituksen antamisessa oli johtavan rakennustarkastajan antaman selvityksen mukaan ollut lievemmän vaihtoehdon käyttäminen tilanteessa, jossa rakennuskohde oli ollut jo varsin pitkälle valmiiksi rakennettu. Apulaisoikeuskanslerin päätöksessä katsottiin, että johtavan rakennustarkastajan toimenpiteen tarkoitus oli ollut suhteellisuusperiaatteen hengen mukainen. Päätöksessä todettiin, että yleisesti kuitenkin viranomaisen toimien, joiden seurauksena henkilöiden oikeuksia rajoitetaan, tulee perustua lain nimenomaiseen säännökseen, ja rajoitusta koskevaan päätöksentekoon lisäksi liittyy muutoksenhakuoikeus. Rakennustyön vastaavalle työnjohtajalle annettu varoitus oli miellettävä lähinnä muistutukseksi rakennuslainsäädännön noudattamisesta. Apulaisoikeuskansleri totesi, että kirjallisen varoituksen antamisen oikeudellinen merkitys oli täsmentymätön ja sille ei ollut esitetty säädösperustaa. Apulaisoikeuskansleri kiinnitti johtavan rakennustarkastajan huomiota lakisidonnaisuuden periaatteen noudattamiseen jatkossa.

PL 2 § 3 mom.
MRL 122 §