19.11.2010

Apulaisoikeuskansleri oli tarkastusmatkansa yhteydessä havainnut, ettei syyttämättäjättämispäätöksen ohjeissa asianosaisille ollut niissä aikaisemmin ollutta mainintaa siitä, että ylemmällä syyttäjällä oli oikeus ottaa asia uudelleen ratkaistavaksi.

Mainitun ohjeen tarpeellisuudesta apulaisoikeuskansleri totesi seuraavan.

Yleisistä syyttäjistä annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan syyttäjän tehtävänä on huolehtia rikosvastuun toteuttamisesta rikosasian käsittelyssä. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (ROL) 1 luvun 6 §:n mukaan virallisen syyttäjän on nostettava syyte, kun on olemassa todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi. Jos syyttäjä katsoo, ettei rikoksesta ole näyttöä, ettei rikoksen tunnusmerkistö täyttynyt tai että syyteoikeus on vanhentunut, hän voi jättää syytteen nostamatta (prosessuaalinen syyttämättäjättämispäätös). Vaikka syyttäjällä sinänsä olisikin velvollisuus ROL 1 luvun 6 §:n nojalla nostaa syyte, hän voi muun muassa ROL:n 1 luvun 7 ja 8 §:ssä mainituilla perusteilla jättää syytteen nostamatta (seuraamusluontoinen syyttämättäjättämispäätös).

Mikäli syyttäjä jättää syytteen nostamatta, voi asianomistaja itse nostaa syytteen (ROL 1:14 § 1). Lisäksi seuraamusluontoisten syyttämättäjättämispäätösten osalta syyttämättä jätetyllä on oikeus saada syyllisyyskysymys tuomioistuimen käsiteltäväksi (ROL 1:10 § 1).

Prosessuaalinen syyttämättäjättämispäätös lopettaa rikosasian käsittelyn syyttäjän osalta. Näin käy myös seuraamusluontoisen syyttämättäjättämispäätöksen kohdalla lukuun ottamatta syyllisyyskysymystä. Sen käsittelyn jatkuminen riippuu syyttämättä jätetyn tahdosta. Vaikka asianomistajalla onkin syyttämättäjättämispäätöksen jälkeen oikeus itse nostaa syyte, hänelle tällöin yksin jäävästä rikosasian ajamisvastuusta ja oikeudenkäyntikuluriskistä voi muodostua tosiasiallinen este tämän oikeuden käyttämiselle. Käytännössä rikosasian käsittely usein päättyykin sen jälkeen, kun syyttäjä on tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen.

Syyttämättäjättämispäätös on rikosvastuun toteutumista silmällä pitäen merkittävä ja kuten sanottu usein lopullinen päätös. Sen vuoksi erityisesti asianomistajan on tärkeää saada tietää siitä, miten hänen syyttämättäjättämispäätöksen tiedoksisaatuaan tulee menetellä oikeuksiensa valvomiseksi; mitä vaihtoehtoja hänellä on oman syyteoikeutensa lisäksi käytettävissään. Tietoisuus muutoksenhakukeinoista ja -menettelystä on myös edellytyksenä perustuslain 21 §:n 1 momentissa turvatun muutoksenhakuoikeuden käyttämiselle. Syyttämättäjättämispäätös on varsinaisen muutoksenhakutien puuttuessa mahdollista saattaa kanteluteitse ylimmän syyttäjän tutkittavaksi. Kantelu on siten ainoa muutoksenhakukeino syyttämättäjättämispäätökseen. Näin ollen hyvään syyttäjätapaan voitiin katsoa kuuluvan, että syyttämättäjättämispäätöksen yhteydessä asianosaisille annetaan kirjallinen ohjeistus siitä, että syyttämättäjättämispäätöksestä on mahdollista kannella valtakunnansyyttäjälle, jolla on oikeus ottaa asia uuteen syyteharkintaan.

Apulaisoikeuskansleri katsoi riittäväksi saattaa näkemyksensä syyttämättäjättämispäätöksen ohjeistuksesta asianosaisille valtakunnansyyttäjän tietoon. Asia ei antanut aihetta muihin toimenpiteisiin.