14.4.2004

Poliisi oli tehnyt kantelijalle turvallisuustarkastuksen huumausaineiden löytämiseksi kun hän oli menossa Kaapelitehtaalla järjestetyille Koneisto-festivaaleille.

Helsingin poliisilaitoksen antaman selvityksen mukaan turvallisuustarkastus oli tehty niille henkilöille, jotka paikalla olleet huumekoirat olivat "merkanneet".

Huumekoiran käyttäminen tarkastusten tekemiseen yleisellä paikalla

Saadun selvityksen perusteella poliisi oli antanut huumekoiran tarkastaa kaikki Ruoholahden metroasemalla tuolloin liikkuneet henkilöt riippumatta siitä, olivatko he olleet menossa Koneisto-festivaaleille. Tältä osin herää kysymys siitä, mihin säännöksiin tällainen kaikkien yleisellä paikalla liikkuvien henkilöiden "tarkastaminen"koiran avulla perustuu. Jos asiasta ei ole olemassa säännöksiä, tulee arvioitavaksi se, voidaanko tällaista tarkastamista pitää asianmukaisena.

Tätä seikkaa arvioitaessa nousee ratkaisevaksi se kysymys, voidaanko tällä tarkastusmenettelyllä mahdollisesti katsoa puututtavan perusoikeutena suojattuun oikeushyvään, ennen muuta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, vaikka siinä ei ainakaan välttämättä puututa fyysisesti tarkastettavaan henkilöön. Kysymys on siitä, miten on koiran avulla tapahtuvaa tarkastusta oikeudellisesti arvioitava. Ainakin eräissä tilanteissa se on rinnastettu henkilökohtaiseen koskemattomuuteen tai yksityisyyteen puuttuvaan pakkokeinoon.

Oikeus koirien avulla tehtävien tarkastusten tekemiseen on ollut esillä rangaistuslaitoksissa suoritettavista turvatarkastuksista säädettäessä. Voimassa olevan rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain 2 luvun 9 e §:n mukaan "rangaistuslaitoksessa tai sen alueella voidaan räjähdysaineiden ja päihdyttävien aineiden löytämiseksi tarkastaa siellä olevia henkilöitä käyttäen tähän tarkoitukseen soveltuvia apuvälineitä tai koulutettua koiraa". Perustuslakivaliokunta totesi ottaessaan kantaa lain säätämisjärjestykseen, että kyseinen säännös koskee kaikkia laitoksen alueella olevia henkilöitä eikä sen soveltamisen edellytyksenä ole esimerkiksi konkreettista epäilyä kyseisten aineiden olemassaolosta. Perustuslakivaliokunta piti sinänsä tällaisen tarkastamisen mahdollistamista melko lievänä puuttumisena laitokseen saapuvien perusoikeuksiin. Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan, että tämän seikan lisäksi "merkittävää on, että lain säätäminen tekee ennalta selväksi tällaisen tarkastusmahdollisuuden käytettävyyden". Näin ollen lakiehdotus voitiin perustuslakivaliokunnan mielestä käsitellä tavallisessa lainsäädäntöjärjestyksessä. (PeVL 12/1998) Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on 18.12.2003 asiassa 1634/4/01 antamassaan ratkaisussa katsonut, että koiran avulla tehtävällä tarkastuksella puututaan henkilön yksityisyyteen.

Myös sisäasiainministeriön poliisiosasto on lausunnossaan sinänsä myöntänyt yksityisyyden piirin kapenevan tällaisia tarkastuksia toimittamalla. Sisäasiainministeriön poliisiosasto on lausunnossaan myös tuonut esiin mahdollisuuden tarvittaessa säätää koirien avulla tapahtuvasta tarkastustoiminnasta laissa. Sisäasiainministeriön näkemyksen mukaan kysymys on kuitenkin niin pienestä loukkauksesta ("ei riko perustuslailla suojattua piiriä merkittävällä tavalla"), että poliisilain 1 §:n ja toisaalta tavanomaisen oikeuden voidaan katsoa antavan mahdollisuuden tällaiseen "ratsiatyyppiseen"toimintaan.

Apulaisoikeuskansleri totesi kannanottonaan mm. seuraavan.

On epäjohdonmukaista, jos katsotaan rangaistuslaitoksen alueella liikkuvien henkilöiden tarkastamisen koiran avulla edellyttävän yksityisyyden loukkauksen vuoksi tähän oikeuttavaa nimenomaista lainsäännöstä, mutta yleisellä paikalla suoritettavien vastaavien kehen tahansa kohdistuvien tarkastusten katsottaisiin olevan mahdollisia ilman nimenomaista laintasoista toimivaltasäännöstä. Tällaisen näkemyksen tueksi olisi vaikea löytää oikeudellisesti kestävää perustaa. Se seikka, että kysymys on kaikkiin tasapuolisesti kohdistuvasta "ratsiatyyppisestä"valvonnasta, ei sellaisenaan oikeuta loukkaamaan yksityisyyttä ilman tähän oikeuttavaa normia.

Jos katsotaan koiran avulla tapahtuvan tarkastamisen kohdistuvan perusoikeutena suojattuun oikeushyvään, on tällaisen keinon oikeuttaminen poliisilain 1 §:n säännöksellä ja tavanomaisella oikeudella ongelmallista perustuslain 2 §:n 3 momentissa säädetyn oikeusvaltioperiaatteen kannalta. Poliisilain 1 §:ssä määritellään ainoastaan se tehtäväpiiri, jonka puitteissa poliisi voi käyttää sille poliisilaissa annettuja valtuuksia. Se, että joku asia on annettu poliisin tehtäväksi ei vielä luo poliisille toimivaltaa tehtävän suorittamiseen. Sinänsä hyväksyttävä tavoitekaan, kuten huumerikollisuuden torjuminen, ei oikeuta poikkeamaan keskeisistä oikeusvaltioperiaatteista.

Yleisötilaisuuteen saapuvien tarkastaminen huumausaineiden löytämiseksi

Kantelija oli riidattomasti ollut matkalla poliisilain 22 §:n 3 momentissa tarkoitettuun yleisötilaisuuteen poliisin tehdessä hänelle kyseisen säännöksen perusteella turvallisuustarkastuksen. Asiassa on siten otettava kantaa myös siihen, mahdollistaako kyseinen säännös yleisötilaisuuteen saapuvien tarkastamisen huumausaineiden löytämiseksi niin kuin poliisi on toimenpidettä perustellut.

Poliisilain 22 §:n 3 momentin mukaisen turvallisuustarkastuksen tekemisellä yleisötilaisuuteen tai muuhun vastaavaan tilaisuuteen saapuvalle ei ole säädetty mitään erityistä epäilykynnystä. Turvallisuustarkastuksen tekeminen on mahdollista tällaiseen tilaisuuteen osallistuvien "turvallisuuden varmistamiseksi". Poliisi on tulkinnut kyseistä säännöstä niin, että huumausaineet ovat säännöksessä tarkoitettuja aineita, "joilla voidaan aiheuttaa vaaraa tilaisuuteen osallistuvien turvallisuudelle" ja että turvallisuustarkastuksen tekeminen kyseisten aineiden löytämiseksi on siten ollut mahdollista.

Apulaisoikeuskanslerin mielestä Helsingin poliisilaitoksen omaksuma tulkinta poliisilain 22 §:n 3 momentista on ongelmallinen. Säännöksen esitöiden perusteella aineilla, joilla voidaan aiheuttaa vaarantaa tilaisuuteen osallistuvien turvallisuudelle tarkoitetaan tässä yhteydessä "räjähteitä" ja muita niitä käytettäessä välittömästi vaarallisia aineita. (HE 34/1999 vp) Sisäasiainministeriön poliisiosastokin on lausunnossaan myöntänyt, ettei säännöksen tarkoitus ole selvä. Lausunnon mukaan "poliisilain esityöt antavat hieman tulkinnanvaraisen kuvan huumausaineiden luettavuudesta kuulumaan välittömästi turvallisuutta vaarantaviksi aineiksi".

Apulaisoikeuskansleri lausui, että kun kysymys on perusoikeuksia rajoittavasta säännöksestä, ei sen käyttöalaa tulisi tulkinnalla laajentaa. Näin ollen on kyseenalaista, voidaanko säännöstä hyväksyttävästi tulkita niin, että huumausaineiden katsotaan kuuluvan säännöksessä tarkoitettuihin vaarallisiin aineisiin ja että niiden etsimiseksi voitaisiin ryhtyä lainkohdassa säädettyyn turvallisuustarkastukseen.

Koska säännöstä kuitenkin on sen sanamuodon perusteella mahdollista tulkita niinkin, että myös huumausaineet ovat siinä tarkoitettuja aineita, Helsingin poliisilaitoksen ei apulaisoikeuskanslerin mielestä voida katsoa menetelleen suoranaisesti lain sanamuodon vastaisesti tai ylittäneen harkintavaltansa tulkitessaan poliisilain 22 §:n 3 momenttia tällä tavalla. Lainkohdan esitöiden valossa tällainen tulkinta ei kuitenkaan vastaa lain tarkoitusta.

Apulaisoikeuskanslerin toimenpiteet

Apulaisoikeuskansleri saattoi sisäasiainministeriön poliisiosastolle tiedoksi käsityksensä siitä, että yleisellä paikalla huumekoirien avulla tehtävät kehen tahansa kohdistuvat tarkastukset ovat voimassaolevien säännösten perusteella perusoikeusnäkökulmasta arveluttavia. Lisäksi hän saattoi Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksen tietoon käsityksensä poliisilain 22 §:n 3 momentin tulkinnasta.