18.12.1997

Ympäristöministeriö oli lausuntopyynnössään tiedustellut, tuliko kaivostoiminnassa syntyvät maa- ja kiviainesjätteet ja rikastushiekkajätteet sisällyttää jätelain (1072/1993) 40 §:ssä tarkoitettuun valtakunnalliseen jätesuunnitelmaan. Oikeuskansleri on päätöksessään todennut muun muassa, että jätelain ja jätedirektiivin sekä kaivoslain välistä suhdetta jätteen käsitteen määrittelyssä on pidettävä ainakin jossakin määrin tulkinnanvaraisena. Jätedirektiivin ja jätelain säännösten soveltaminen kaivostoiminnan jäännös- ja sivutuotteisiin näytti riippuvan siitä, voidaanko jäännös- ja sivutuotteet sellaisenaan välittömästi käyttää uudelleen tai kuluttaa. Mikäli jäännös- ja sivutuotteet eivät ole ominaisuuksiltaan tällaisia vaan niiden uudelleen käyttö edellyttää niihin kohdistuvia hyödyntämistoimia tai jos jäännös- ja sivutuotteet lopullisesti poistetaan kaikesta tulevasta käytöstä, niiden lienee katsottava olevan jätedirektiivissä tarkoitettuja jätteitä. Millainen merkityssisältö kaivostoiminnan erilaisille jäännös- ja sivutuotteille käsitteellisesti oli annettava suhteessa direktiivin jäte-käsitteeseen, edellytti eri tapausten tarkempaa analysointia. Tämä tapahtui parhaiten asianomaisten viranomaisten välisenä yhteistoimintana.

Kansallisella lainsäädännöllä ei kuitenkaan voitu rajoittaa jätedirektiivin soveltamisalaa. Jätteiksi katsottaviin kaivostoiminnan jäännös- ja sivutuotteisiin tuli siis soveltaa jätedirektiivissä asetettuja velvoitteita. Tämä ei kuitenkaan välttämättä merkinnyt sitä, että näistä jätteistä tulisi kansallisesti säätää jätelaissa.

Oikeuskansleri totesi lisäksi, että jätedirektiivin kansallinen toteuttaminen saattoi tapahtua direktiivin sisältämän harkinnanvaran rajoissa. Euroopan yhteisöjen komissio valvoo perustamissopimusten ja muiden yhteisön säädöksien noudattamista jäsenvaltiossa. Jätedirektiivin 7 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltion oli paitsi ilmoitettava jätehuoltosuunnitelmistaan komissiolle, myös oltava tarvittaessa yhteistyössä komission kanssa näiden suunnitelmien laatimiseksi.

Sovittamattomassa ristiriitatilanteessa Euroopan yhteisön perustamissopimusten ja niiden nojalla annettujen säädösten lopullisesta tulkinnasta huolehtii Euroopan yhteisöjen tuomioistuin. Näin ollen tuomioistuin viime kädessä ratkaisi myös jätedirektiivin jätteen käsitettä ja jätedirektiivin soveltamisalaa koskevan kysymyksen ja sen, oliko jätedirektiivin kansallinen toteutus sopusoinnussa yhteisön lainsäädännön kanssa.