1137/1996

Työ- ja elinkeinoministeriöllä on oikeus määräämillään ehdoilla antaa julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasausyhtiölle, jäljempänä korontasausyhtiö , sitoumuksia siitä, että korontasausyhtiö voi tehdä luotto- ja rahoituslaitosten kanssa julkisesti tuettuja vienti- ja alusluottoja koskevia korontasaussopimuksia vuosina 1997―2015 enintään 5 000 miljoonan euron pääoma-arvosta. (3.12.2010/1040)

Korontasaustoiminnassa otetaan huomioon julkisesti tuettuja vienti- ja alusluottoja koskevat Suomea sitovat kansainväliset säännökset ja määräykset sekä kansainväliset kilpailutekijät sekä hankkeen ympäristövaikutukset. (11.12.2002/1073)

Tämän lain nojalla myönnettyjen korontasaussopimusten enimmäispääoma-arvoa laskettaessa otetaan huomioon voimaan tulleiden korontasaussopimusten erääntymätön pääoma kokonaan ja sitovien korontasaustarjousten pääomasta 30 prosenttia. (16.6.2000/549)

Laskettaessa 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen korontasaussopimusten pääoma-arvoa kunkin ulkomaan rahan määräisen korontasaussopimuksen ja korontasaustarjouksen vasta-arvo euroissa lasketaan korontasaustarjouksen antopäivänä voimassa olleen Euroopan Keskuspankin ilmoittaman asianomaisen valuutan keskikurssin mukaan. (26.11.1999/1099)

Suomen Vientiluotto Oy:n toimiessa luotto- ja rahoituslaitoksen järjestämän korontasausluoton jälleenrahoittajana voidaan tässä laissa tarkoitetut korontasaussopimukset tehdä Suomen Vientiluotto Oy:n päätöksinä. Suomen Vientiluotto Oy:n kanssa yhteistyösopimuksen tehnyt luotto- ja rahoituslaitos toimii tällöin vienti- ja alusluoton järjestäjänä ja luoton hallinnoijana.

Tässä laissa tarkoitetaan:

Korontasaussopimukseen perustuvan korkotuen maksaa luotto- ja rahoituslaitokselle ja korontasaussopimukseen perustuvan korkohyvityksen vastaanottaa luotto- ja rahoituslaitokselta valtiokonttori korontasausyhtiön laskelman perusteella.

Korkotuki maksetaan ja korkohyvitys tilitetään korontasaussopimuskohtaisesti koron erääntymispäivänä asianomaisen korontasaussopimuksen valuutassa.

Työ- ja elinkeinoministeriö voi määräämillään ehdoilla antaa Valtiokonttorin tehtäväksi tehdä ja hallinnoida korontasaustarjouksista ja korontasaussopimuksista johtuvat korko- ja valuuttariskien suojaamiseen tarvittavat toimenpiteet. (18.4.2008/263)

Valtio maksaa korontasausyhtiölle hallinnointipalkkiota, joka määräytyy korontasaustoiminnan hallinnosta aiheutuneiden kulujen ja saatujen tulojen erotuksena. Hallinnointipalkkiota maksetaan, kun yhtiön vuositilinpäätökseen perustuva korontasaustoiminnan hallinnollinen tulos on alijäämäinen.

Työ- ja elinkeinoministeriön ja korontasausyhtiön on valvottava korontasausluottojen käyttöä, kustannuksia ja vaikuttavuutta sekä korontasausluottopäätösten muiden ehtojen täyttymistä.

Työ- ja elinkeinoministeriöllä tai sen edustajalla on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada luotto- ja rahoituslaitokselta ja korontasausluoton saajalta tarkastettavakseen kaikki valvonnan kannalta tarpeelliseksi katsomansa asiakirjat ja muut tallenteet sekä oikeus päästä tarkastusta varten luotto- ja rahoituslaitoksen ja korontasausluoton saajan toimitiloihin. Valvottavan on lisäksi ilman aiheetonta viivytystä toimitettava työ- ja elinkeinoministeriölle tai sen määräämälle tarkastajalle ministeriön tai tarkastajan pyytämät valvonnan kannalta tarpeelliset tiedot ja selvitykset.

Joka korontasauksen valvontaan liittyvää tarkastus- tai muuta tehtävää suorittaessaan on saanut tietoja yrityksen taloudellisesta asemasta tai liike- tai ammattisalaisuudesta, ei saa ilman asianomaisen suostumusta ilmaista sivulliselle tai käyttää yksityisesti hyödykseen näin saamiaan tietoja.

Valtio vastaa korontasausyhtiön luotto- ja rahoituslaitosten kanssa tekemien korontasaussopimusten nojalla luotto- ja rahoituslaitoksille maksettavasta korkotuesta.

Korontasaussopimukseen perustuvan korkotuen maksaminen päättyy, jos:

Korontasausluoton saajan on 1 momentin 1 ja 2 kohdassa mainituissa tapauksissa ja korontasaussopimuksen osapuolen on 1 momentin 3 kohdassa mainitussa tapauksessa suoritettava takaisin valtion korontasaussopimuksen nojalla maksama korkotuki siltä osin kuin se ylittää valtiolle maksetun korkohyvityksen määrän sekä lisäksi maksettava valtion korontasaussopimuksen nojalla maksaman korkotuen määrälle sen maksamispäivästä lukien vuotuista korkoa korkolain (633/1982) 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan.

Korontasausyhtiön on otettava korontasausta koskeviin asiakirjoihin maininta 1 momentin 1–4 kohdassa olevista korkotuen maksamisen päättymisen perusteista sekä maininta korontasausluoton saajan ja korontasaussopimuksen osapuolen velvollisuudesta maksaa 2 momentissa tarkoitettu korkotuki ja korko. Korontasaussopimuksen osapuolena olevan luotto- tai rahoituslaitoksen on niin ikään otettava korontasausluottoa koskeviin luottoasiakirjoihin 1 momentin 1, 2 ja 4 kohdassa olevat korkotuen maksamisen lakkaamista koskevat maininnat sekä maininta korontasausluoton saajan velvollisuudesta maksaa 2 momentissa tarkoitettu korkotuki ja korko.

Milloin korkotuen maksaminen on 1 momentissa mainituista syistä lakkautettu, on korontasausyhtiöllä oikeus purkaa korontasaussopimus päättymään välittömästi.

Korontasaussopimuksen ennenaikaiseen purkamiseen 4 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa sovelletaan, mitä siitä 7 §:n mukaisesti erikseen säädetään, kuitenkin siten, että valtio ei ole tällöin velvollinen maksamaan korontasaussopimuksen purkautumisen johdosta korkotukea.

Työ- ja elinkeinoministeriön on 6 b §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa päätöksellään todettava, mistä ajankohdasta lukien korkotuen maksaminen lakkaa, ja määrättävä korkotuen takaisin maksamisesta ja perimisestä sekä koron maksamisesta. (3.12.2010/1040)

Korontasaussopimuksen osapuolena olevan luotto- ja rahoituslaitoksen tehtävänä on periä 6 b §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa mainituissa tapauksissa 6 b §:n 2 momentin mukainen korkotuki ja korko korontasausluoton saajalta ja tilittää ne viipymättä valtiokonttorille.

Työ- ja elinkeinoministeriön asetuksella annetaan tarkemmat säännökset korontasaustoiminnassa noudatettavista periaatteista, jotka koskevat:

(3.12.2010/1040)

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa valtioneuvoston asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.