HE 165/1996

2.1.Tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi

Suomen liityttyä Euroopan Unionin (EU) jäseneksi vuoden 1995 alusta Suomi on mukauttanut kansallista lainsäädäntöään ja toimintaansa Euroopan yhteisön (EY) hyväksymien säännösten mukaiseksi.

Vientiluoton luovuttua sille liittymisneuvotteluissa myönnetystä poikkeusasemasta (Permanent Exclusion) luottolaitosten liiketoiminnan aloittamiseen ja harjoittamiseen liittyvien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin (77/780/ETY) suhteen, toimii Vientiluotto samojen luottolaitoksia koskevien säännösten mukaisesti kuin muutkin luottolaitokset, eikä sillä ole lainsäädäntöön perustuvaa erityisasemaa.

Kilpailunäkökohdat huomioonottaen OECD-ehtoisten vientiluottojen myöntäminen samoin korkotuki- ja korkohyvitysehdoin on tarpeen avata siksi Vientiluoton ohella myös muille järjestelmään hyväksyttäville luottolaitoksille. Suomen Vientiluotto Oy:n korkotuesta, valuuttakurssitappioiden korvaamisesta ja antolainauksen valtiontakauksista annetun lain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 160/95) todetaan myös, että hallituksen tarkoituksena on esittää lakia muutettavaksi vuoden 1996 aikana siten, että Vientiluoton rinnalla myös EU-alueen hyväksytyt liikepankit voivat viimeistään vuoden 1997 alusta myöntää OECD-ehtoisia vientiluottoja samoin perustein kuin Vientiluotto.

Esitetyllä lailla ehdotetaan korkotuen maksamisjärjestelmää muutettavaksi siten, että julkisesti tuetun viennin luotonannosta aiheutuva korkoriski siirretään valtiolle erillisellä lailla perustettavan uuden valtionyhtiön luottolaitosten kanssa tekemien korontasaussopimusten kautta. Järjestelmän mukaan julkisesti tuettuja vientiluottoja voisivat myöntää Suomen Vientiluotto Oy:n ohella kaikki järjestelmään osallistuvat kotimaiset ja ulkomaiset luottoriskiltään hyväksyttävät luottolaitokset. Laki kattaisi luottolaitosten Suomesta tapahtuvan pääomatavaroiden ja niihin liittyvien palveluiden sekä projektiviennin rahoittamiseksi OECD-ehdoilla myöntämät vientiluotot.

Korontasaussopimukset toimisivat siten, että luottolaitos maksaisi korontasausyhtiölle OECD-ehtoisen luoton kiinteätä viitekorkoa (CIRR) ja yhtiö maksaisi luottolaitokselle yleisesti käytettävää OECD-ehtoisen luoton korkojaksoa vastaavaa, yleensä kuuden kuukauden viitekorkoa (LIBOR, HELIBOR tai muu vastaava) lisättynä enintään 0,25 prosenttiyksiköllä. Viitekorkojen erotuksen perusteella valtio joko maksaisi yhtiön välityksellä luottolaitokselle korkotukea tai luottolaitos maksaisi valtiolle korkohyvitystä. Valtio maksaisi lisäksi korontasausjärjestelmää hallinnoivalle yhtiölle hallinnointipalkkiona 0,10 prosentin vuotuista korkoa kunkin korontasaussopimuksen nimellisarvosta.

Uuden korontasausjärjestelmän lähtökohtana on pidetty sitä, etteivät viejien, eivätkä valtion kustannukset saisi kasvaa nykytilanteeseen verrattuna.

OECD-ehtoisten vientiluottojen saatavuudella tulee turvata edelleenkin suomalaisen teollisuuden kansainvälistä kilpailukykyä. OECD-sopimuksen mukaiset pitkät luottoajat ja kiinteä korko ovat erityisesti kehitysmaihin ja vähemmän teollistuneisiin maihin suuntautuvaan vientiin liittyvässä luotonannossa olennainen tekijä. Vientiteollisuuden tarjoustoiminta kohdistuu yhä lisääntyvässä määrin juuri näihin maihin.

2.2.Lakiehdotus

1 §. Lain 1§:n mukaan kauppa- ja teollisuusministeriöllä olisi oikeus antaa julkisesti tuettujen vientiluottojen korontasausjärjestelmän hallinnointia varten perustetulle valtionyhtiölle (korontasausyhtiö) sitoumuksia siitä, että korontasausyhtiö voi tehdä luottolaitosten kanssa julkisesti tuettuja vientiluottoja koskevia korontasaussopimuksia.

Suomalaisen viennin kansainvälisen kilpailukyvyn turvaamiseksi kauppa- ja teollisuusministeriön tulisi voida myöntää vuosina 1997―1999 korontasaussitoumuksia nimellisarvoltaan 6 000 miljoonan markan määräisille korontasaussopimuksille. Sitoumusvaltuutta voitaisiin käyttää Suomesta tapahtuvan kehitysmaaviennin rahoittamisen lisäksi viennin rahoitukseen myös muihin maihin, joihin OECD-sopimuksen ja EY:n määräysten mukaisesti tuettua viennin rahoitusta voidaan myöntää.

Hillitäkseen rahoitusehdoilla käytävää kilpailua OECD-maat ovat sopineet julkisin varoin tuettujen vähintään kahden vuoden pituisten luottojen luottoehdoista. Tässä niin sanotussa vientiluottokonsensuksessa määritellään luottojen vähimmäiskorot, enimmäisluotto-osuudet ja ajat sekä kuoletusten ajankohta. Viimeisimmän OECD-vientiluottokonsensukseen vuonna 1995 tehdyn muutoksen mukaan viennin kohdemaat jaetaan aikaisemman kolmen maaryhmän sijasta kahteen ryhmään niiden bruttokansantuotetason perusteella. Luottoehdot määräytyvät maaryhmittäin siten, että II maaryhmässä (köyhät kehitysmaat ja vähemmin teollistuneet maat) luottoajat ovat pidemmät kuin I ryhmän maihin (rikkaat teollisuusmaat) suuntautuvassa viennin rahoituksessa. Korkotaso molemmissa maaryhmissä perustuu OECD:n kuukausittain vahvistamiin CIRR-korkoihin. OECD-vientiluottokonsensus on saatettu voimaan EY:ssä neuvoston päätöksellä, joten se on voimassa olevaa EY:n lainsäädäntöä.

Edellytyksenä korontasaussitoumuksen hyväksymiselle on, että luottolaitos on myöntänyt asiakkaalleen OECD-ehtoisen vientiluoton Suomesta tapahtuvan pääomatavaroiden ja niihin liittyvien palveluiden viennin tai projektiviennin rahoittamiseksi. Tarkoituksena olisi myös, että lähinnä erityisen suuret yksittäiset hankkeet (esimerkiksi luoton määrän ollessa yli 500 miljoonaa markkaa), erittäin pitkää luottoaikaa edellyttävät luotot (esimerkiksi kokonaisluottoajan ollessa yli 14 vuotta) ja muut erityiskohteet hyväksytettäisiin erikseen kauppa- ja teollisuusministeriössä korontasausjärjestelmän piiriin otettaviksi.

Mahdollinen korkotuki välittyy suomalaisen teollisuuden ulkomaisten asiakkaiden hyväksi markkinakorkoa edullisemman luottokoron muodossa ja tarjoaa tätä kautta suomalaiselle teollisuudelle ulkomaisten kilpailijoiden kanssa tasaveroiset rahoitusmahdollisuudet.

Myöntämisvaltuuden käytön laskemisen yhteydessä ulkomaan rahan määräisen luoton määrä lasketaan luoton myöntämispäivänä voimassa olleen Suomen Pankin ilmoittaman asianomaisen valuutan keskikurssin mukaan.

2 §. Pykälässä määritellään laissa esiintyviä käsitteitä. Pykälän 1 kohdan mukaan julkisesti tuetulla vientiluotolla tarkoitetaan Suomesta tapahtuvan viennin rahoittamiseksi Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) suosittelemin vientiluottokonsensusehdoin myönnettyjä vientiluottoja. Ensi vaiheessa esitys on tarkoitettu kattamaan julkisesti tuettu pääomatavaroiden ja niihin liittyvien palveluiden vienti sekä projektivienti.

Kohdan 2 mukaan luottolaitoksella tarkoitetaan luottolaitostoiminnasta annetussa laissa (1607/93) tarkoitettua suomalaista tai Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa toimiluvan saanutta, korontasausyhtiön luottoriskiltään hyväksymää luottolaitosta tai muuta luottoriskiltään näihin rinnastettavaa ulkomaista luottolaitosta, jolla on yhtiön mielestä edellytykset hoitaa tuettua luotonantoa yhteistyösopimuksessa määritellyin ehdoin, ja jonka kanssa yhtiö on tehnyt yhteistyösopimuksen korontasausjärjestelmään liittymisestä. Yhteistyösopimus sisältäisi pääperiaatteet muun muassa korontasauksen hakemisesta, luottolaitosten ilmoitusvelvollisuudesta, maksuliikenteestä ja yhteistyön voimassaolosta.

Hyväksyttäviä luottolaitoksia olisivat luottolaitostoiminnasta annetun lain mukaisesti suomalaiset luottolaitokset sekä niihin rinnastettavat ulkomaiset julkisen valvonnan alaiset luottolaitokset, joiden pääkonttori sijaitsee valtiossa, joka on luottoriskiltään rinnastettavissa Suomen valtioon.

Pykälän 3 kohdan mukaan korontasaussopimuksella tarkoitetaan yhtiön ja luottolaitoksen välillä OECD-ehtoisen vientiluoton korkoa koskevaa sopimusta, jonka mukaisesti luottolaitos maksaa yhtiölle vientiluoton OECD:n vahvistamaa kyseisen valuutan viitekorkoa (CIRR) ja yhtiö maksaa luottolaitokselle kyseisen valuutan yleisesti käytettävää OECD-ehtoisen luoton korkojaksoa vastaavaa, yleensä kuuden kuukauden viitekorkoa (LIBOR, HELIBOR tai muu vastaava) lisättynä enintään 0,25 prosenttiyksiköllä. Tarkoituksena olisi, että valtio maksaisi luottolaitoksille korontasaussopimusten nojalla LIBOR+0,25 % p.a, josta 0,15 % p.a on tarkoitettu luottolaitoksen hallinnointipalkkioksi olettaen, että luottolaitoksen varainhankintakustannukset ovat LIBOR + 0,10 % p.a. Varainhankintakustannusten mahdollisesti alentuessa valtion maksamaa määrää voitaisiin tarkistaa valtioneuvoston päätöksellä.

3 §. Valtiokonttorin tehtävänä olisi hoitaa korkotuen maksatus ja korkohyvityksen vastaanottaminen. Valtiokonttori maksaisi korontasaussopimuksen mukaisen korkotuen korontasausyhtiön laskelman perusteella korontasausyhtiölle, joka maksaisi korkotuen luottolaitokselle.

4 §. Valtio maksaisi korontasausyhtiölle hallinnointipalkkiona 0,10 prosentin vuotuista korkoa kunkin korontasaussopimuksen nimellisarvosta. Korontasausyhtiön tarkoituksena ei ole voiton tuottaminen. Tarkoituksena on, että korontasausyhtiö rahoittaisi toimintamenonsa perimiensä maksujen ja valtion yhtiöön sijoittaman peruspääoman tuoton ohella valtion maksamalla hallinnointipalkkiolla.

5 §. Korkotuen maksaminen edellyttää tuen antavan tahon suorittamaa tehokasta valvontaa sen varmistamiseksi, että korkotukea käytetään asianmukaisesti.

Pykälän 1 momentin mukaan kauppa- ja teollisuusministeriön ja korkotuen välittävän korontasausyhtiön on valvottava, korontasausluottojen käyttöä, kustannuksia ja vaikuttavuutta sekä korontasausluottopäätösten muiden ehtojen täyttymistä.

Valvonnan tehokkaaksi toteuttamiseksi ehdotetaan 2 momentissa säädettäväksi kauppa-ja teollisuusministeriön tai tämän määräämän tarkastajan oikeudesta saada asiakirjoja ja tietoja sekä oikeudesta päästä tarkastusta varten korontasausluoton saajan toimitiloihin. Mainittu oikeus koskisi vain viranomaista, ei korontasausyhtiötä. Korontasausyhtiön tulisi tarvittaessa pyytää kauppa- ja teollisuusministeriötä hankkimaan korontasausluoton saajalta tarvittavia tietoja ja asiakirjoja. Tiedonsaantioikeus koskisi myös salassapidettäviä tietoja. Korontasausluoton saajan velvollisuutena olisi antaa tiedot ja selvitykset ilman aiheetonta viivytystä.

6 §. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi salassapitovelvollisuudesta korontasausluoton saajan suojelemiseksi valvonnassa kertyvien tietojen asiattomalta levittämiseltä ja käytöltä. Salassapitovelvollisuus koskisi kaikkia niitä, jotka esityksen mukaista valvonta- tai muuta tehtävää suorittaessaan ovat saaneet tietoja yksityisen tai yrityksen taloudellisesta asemasta, liike- tai ammattisalaisuudesta taikka yksityisen henkilökohtaisista oloista.

7 §. Valtioneuvosto antaisi tarkemmat määräykset lain täytäntöönpanosta.

3.1.Taloudelliset vaikutukset

Valtion vastuu tapahtuu korontasaussopimusten nojalla siten, että luottolaitos maksaa julkisesti tuettujen vientiluottojen korontasausjärjestelmää hallinnoimaan perustetulle yhtiölle korontasaussopimuksen pohjana olevan vientiluoton OECD-vientiluottoehtojen mukaista viitekorkoa (CIRR) ja korontasausyhtiö maksaa luottolaitokselle kyseisen valuutan yleisesti käytettävää OECD-ehtoisen luoton korkojaksoa vastaavaa, yleensä kuuden kuukauden viitekorkoa (LIBOR, HELIBOR tai muu vastaava) lisättynä enintään 0,25 prosenttiyksiköllä. Lisäksi valtio maksaisi korontasausyhtiölle hallinnointipalkkiona 0,10 prosentin vuotuista korkoa kunkin korontasaussopimuksen nimellisarvosta

Kun edellä mainittujen viitekorkojen erotus on negatiivinen, valtio maksaa erotuksen korontasausyhtiölle (korkotuki) ja kun erotus on positiivinen, yhtiö maksaa erotuksen valtiolle (korkohyvitys).

Vuoden 1995 aikana nostetuille CIRR-ehtoisille luotoille valtio maksoi Vientiluotolle voimassaolevan korontasausjärjestelmän puitteissa LIBOR + 0,30 %-+0,40 %. Vuoden 1995 tilannetta voidaan pitää pitkällä aikavälillä keskimääräisenä. Esitetyssä järjestelmässä tarkoituksena on, että valtio maksaisi korontasausyhtiölle LIBOR + 0,35 % p.a. Yhtiö maksaisi puolestaan luottolaitoksille LIBOR + 0,25 % p.a ja pidättäisi itsellään hallinnointipalkkiona 0,10 % p.a.

Ehdotus liittyy valtion vuoden 1997 talousarvioesitykseen. Talousarvioesityksessä ehdotetaan momentille 32.85.48 5 miljoonaa markkaa. Määrärahaa saa käyttää OECD-ehtoisten vientiluottojen korontasauksesta säädettävän lain mukaisen korkotuen maksamiseen. Vuonna 1997 uusia korontasausluottoja arvioidaan hyväksyttävän 2 miljardia markkaa. Määrärahaa voidaan lisäksi käyttää OECD-ehtoisten vientiluottojen korontasausjärjestelmän hallinnointia varten perustettavalle osakeyhtiölle maksettavan hallinnointipalkkion suorittamiseen.

Vientiluoton ja valtion korontasausjärjestelyn perusteella valtio ei vuonna 1995 maksanut konsensusehtoisiin luottoihin korkotukea. Sen sijaan Vientiluotto hyvitti valtiolle korkotuloja 21 miljoonaa markkaa.

Tällä hetkellä vallitsevassa kansainvälisessä korkotilanteessa ei esitetyn uuden korontasausjärjestelmän mukaisista korontasaussitoumuksista aiheutuisi valtiolle nettokustannuksia, vaan valtio hyötyisi järjestelystä, paitsi viennin kerrannaisvaikutusten ansiosta, myös suoraan luottolaitosten maksamina korkohyvityksinä. Jos sen sijaan korkotilanne olennaisesti muuttuu nykyisestä, valtio voi sitoumusten nojalla joutua maksamaan korkotukea kuten nykyisenkin järjestelmän aikana.

3.2.Organisatoriset vaikutukset

Esityksessä ehdotetun korontasausjärjestelyjen hallinnointia varten esitetään erikseen perustettavaksi uusi valtion kokonaan omistama osakeyhtiö (HE / ). Yhtiön perustamisella ei ole välittömiä organisatorisia vaikutuksia valtion hallintoon. Yhtiö toimisi osakeyhtiölain mukaisena yksityisoikeudellisena oikeushenkilönä, jossa valtio käyttäisi määräysvaltaa osakeomistuksensa perusteella.

Kauppa- ja teollisuusministeriöllä on oikeus määräämillään ehdoilla antaa julkisesti tuettujen vientiluottojen korontasausyhtiölle, jäljempänä korontasausyhtiö, sitoumuksia siitä, että korontasausyhtiö voi tehdä luottolaitosten kanssa julkisesti tuettuja vientiluottoja koskevia korontasaussopimuksia vuosina 1997―1999 enintään 6000 miljoonan markan arvosta.

Laskettaessa 1 momentissa tarkoitettujen korontasaussopimusten yhteismäärää kunkin ulkomaan rahan määräisen luoton vasta-arvo Suomen markoissa lasketaan luoton myöntämispäivänä voimassa olleen Suomen Pankin ilmoittaman asianomaisen valuutan keskikurssin mukaan.

Tässä laissa tarkoitetaan:

Valtiokonttori maksaa korontasaussopimukseen perustuvan korkotuen korontasausyhtiölle, joka maksaa sen luottolaitokselle. Vastaavasti luottolaitos maksaa korontasaussopimukseen perustuvan korkohyvityksen korontasausyhtiölle, joka maksaa sen valtiokonttorille.

Korkotuki maksetaan ja korkohyvitys tilitetään luottokohtaisesti koron erääntymispäivinä.

Ulkomaan rahan määräisen luoton osalta korkotuki ja korkohyvitys lasketaan kaksi pankkipäivää ennen koron erääntymispäivää voimassa olleen Suomen Pankin ilmoittaman asianomaisen valuutan keskikurssin mukaan.

Valtio maksaa korontasausyhtiölle hallinnointipalkkiona 0,10 prosentin vuotuista korkoa kunkin korontasaussopimuksen nimellisarvosta.

Kauppa- ja teollisuusministeriön ja korontasausyhtiön on valvottava korontasausluottojen käyttöä, kustannuksia ja vaikuttavuutta sekä korontasausluottopäätösten muiden ehtojen täyttymistä.

Kauppa- ja teollisuusministeriöllä tai tämän edustajalla on oikeus salassapitosäännosten estämättä saada luottolaitokselta ja korontasausluoton saajalta tarkastettavakseen kaikki valvonnan kannalta tarpeelliseksi katsomansa asiakirjat ja muut tallenteet sekä oikeus päästä tarkastusta varten luottolaitoksen ja korontasausluoton saajan toimitiloihin. Valvottavan on lisäksi ilman aiheetonta viivytystä toimitettava kauppa- ja teollisuusministeriölle tai tämän määräämälle tarkastajalle tämän pyytämät valvonnan kannalta tarpeelliset tiedot ja selvitykset.

Joka korontasauksen valvontaan liittyväätarkastus- tai muuta tehtävää suorittaessaan on saanut tietoja yrityksen taloudellisesta asemasta tai liike- tai ammattisalaisuudesta, ei saa ilman asianomaisen suostumusta ilmaista sivulliselle tai käyttää yksityisesti hyödykseen näin saamiaan tietoja.

Tarkemmat määräykset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan valtioneuvoston päätöksellä.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .