HE 75/1999

Julkisesti tuettuja vientiluottoja koskeva korontasausjärjestelmä uudistettiin vuoden 1997 alusta voimaan tulleilla julkisesti tuettujen vientiluottojen korontasausyhtiöstä (1136/1996) ja julkisesti tuettujen vientiluottojen korontasauksesta (1137/1996) annetuilla laeilla. Järjestelmää hallinnoimaan valtio perusti uuden, valtion kokonaan omistaman korontasausyhtiön Fide Oy:n, jäljempänä Fide. Korontasausyhtiön tarkoituksena on lain mukaan toimia Suomesta tapahtuvan viennin rahoituksen edistämiseksi ja kehittämiseksi hallinnoimalla ensisijaisesti mainittua julkisesti tuettuun luotonantoon liittyvää korontasausjärjestelmää. Lisäksi yhtiön tehtävänä on osallistua muiden tahojen kanssa julkisesti tuetun viennin rahoitusta koskeviin kansainvälisiin neuvottelutehtäviin sekä viennin rahoituksen neuvontatehtäviin.

Korontasausjärjestelmän uudistamisen ja korontasausyhtiön perustamisen lähtökohtana oli avata OECD-ehtoiset vientiluotot Suomen Vientiluotto Oy:n (nykyisin Leonia Corporate Bank Oyj) ohella myös muiden kotimaisten ja kansainvälisten pankkien rahoitettavaksi. Perusteena oli kilpailun lisääminen ja siitä aiheutuva viennin rahoitusvaihtoehtojen monipuolistuminen.

Yhtiön toiminta kattoi käynnistyessään vuoden 1997 alussa pääomatavaroiden ja niihin liittyvien palveluiden vientiin sekä projektivientiin Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) suosittelemin vientiluottokonsensusehdoin myönnettyjen vientiluottojen korontasauksen. OECD:n vientiluottosopimuksen piiriin kuuluvat alusluotot ja ulkoasiainministeriön hallinnoimat kehitysmaaviennin korkotukiluotot jäivät tuolloin yhtiön toiminnan ulkopuolelle. Julkisesti tuettujen alusluottojen korkotukijärjestelmän hallinnointi siirrettiin Suomen Vientiluotto Oy:ltä Fiden hallinnoiman korontasausjärjestelmän piiriin vuoden 1998 alusta.

Fide siirrettiin valtion erityisrahoitusyhtiö Finnvera Oyj:n, jäljempänä Finnvera, perustamisen yhteydessä vuoden 1999 alusta Finnveran kokonaan omistamaksi tytäryhtiöksi.

Vienti- ja alusluottoja koskevien korontasaussopimusten ja ―tarjousten myöntämisvaltuus vuosina 1997―1999 on 20 miljardia markkaa. Fide tekee korontasaussopimukset järjestelmään liittyneiden luotto- ja rahoituslaitosten kanssa. Pääomatavaroiden viennin rahoituksen korontasausjärjestelmässä luotto- tai rahoituslaitos antaa asiakkaalleen, joko suomalaisten tuotteiden tai palveluiden ostajalle tai viejälle kiinteäkorkoisen OECD-ehtoisen luoton. Valtion vastuulle siirtyy yhtiön tekemien korontasaussopimusten nojalla kysymyksessä olevan OECD-ehtoisen vientiluoton kiinteän kaupallisen viitekoron eli niin sanotun CIRR-koron (Commercial Interest Reference Rate) ja vaihtuvan, yleensä kuuden kuukauden viitekoron lisättynä enintään 0,25 prosenttiyksiköllä välinen korkoriski. CIRR-korot noteerataan OECD:ssä kuukausittain. CIRR-korko on muuttumaton korontasausluoton juoksuaikana ja tietyin edellytyksin korontasaustarjouksen voimassa ollessa. Kun edellä mainittujen viitekorkojen erotus on negatiivinen, maksaa valtio erotuksen luotto- tai rahoituslaitokselle (korkotuki), ja kun erotus on positiivinen, luotto- ja rahoituslaitos maksaa erotuksen valtiolle (korkohyvitys). Lisäksi valtio maksaa Fidelle hallinnointipalkkiona 0,10 prosentin vuotuista korkoa kunkin korontasaussopimuksen ulkona olevasta pääomamäärästä.

Alusluottojen osalta valtion vastuu tapahtuu vastaavasti siten, että luotto- tai rahoituslaitos maksaa valtiolle aluskorkotukiluoton mukaista korkoa (nykyisin 8 %) ja valtio maksaa luotto- tai rahoituslaitokselle kyseisen valuutan yleisesti käytettävää OECD-ehtoisen luoton korkojaksoa vastaavaa, voimassa olevan sopimuksen mukaan yleensä 6 kuukauden viitekorkoa lisättynä enintään 0,25 prosenttiyksiköllä.

OECD-ehtoisessa viennin rahoituksessa käytetään luottovaluutan mukaista CIRR-korkoa riippumatta viejä- tai ostajamaasta. Eri valuuttojen CIRR-korkojen määrittelyssä käytetään yleensä asianomaisen maan valtion joukkovelkakirjojen jälkimarkkinatuottoja lisättynä yhdellä prosentilla. Tammikuun 1999 alusta euro-CIRR korvasi Euroopan talous- ja rahaliittoon liittyneiden maiden kansallisten valuuttojen CIRR-korot. Euro-CIRR perustuu Euroopan unionin hyvän luottokelpoisuusluokituksen omaavien valtioiden liikkeelle laskemien joukkovelkakirjojen jälkimarkkinatuottoihin. Hyvän luottokelpoisuuden omaava valtio, kuten Suomi, pystyisi hankkimaan kansainvälisiltä pääomamarkkinoilta myös ulkomaan valuutan määräistä luottoa jokseenkin tällaisten joukkovelkakirjojen jälkimarkkinahinnalla. Yhden prosentin marginaalin voidaan siten katsoa jäävän valtiolle kattamaan järjestelmän ylläpidosta aiheutuvia hallinnollisia kuluja, luotonsaajan maksaman kiinteän CIRR-koron ja luotto- ja rahoituslaitoksille maksettavan vaihtuvan viitekoron välistä korkoriskiä tai mahdollisesti sen suojaamisesta aiheutuvia kustannuksia, korontasausyhtiölle maksettavaa hallinnointipalkkiota sekä luotto- ja rahoituslaitoksille maksettavia marginaaleja.

2.1.Tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi

Voimassa olevan julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasauksesta annetun lain nojalla vienti- ja alusluottoja koskevia korontasaussopimuksia voidaan tehdä vuoden 1999 loppuun saakka.

Valtion vuoden 2000 talousarvioesityksessä todetaan, että hallituksen tarkoituksena on antaa eduskunnalle esitys korontasausjärjestelmän jatkamisesta.

Korontasaussopimusten solmimisen vähäisyydestä huolimatta korontasausjärjestelmän säilyttäminen on tarpeen suomalaisten viejien kilpailukykyisten rahoitusehtojen turvaamiseksi. Pystyäkseen kilpailemaan vientihankkeista suomalaisilla viejillä tulee olla mahdollisuus kansainvälisesti kilpailukykyisiin vienninrahoitusehtoihin. Tämän mukaisesti OECD:n hyväksymien julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen rahoitusehtojen saatavuus on varmistettava myös tulevaisuudessa.

Korontasauksessa käytettävään viitekorkoon lisättävää luotto- ja rahoituslaitoksille maksettavaa marginaalia ehdotetaan nostettavaksi vastaamaan paremmin muissa maissa sovellettavaa tasoa. Kansainvälinen kilpailutilanne huomioiden sekä monilla teollisuuden toimialoilla tilausten väheneminen ja tämän vaikutukset kansantalouteen puoltaisivat tässä vaiheessa luotto- ja rahoituslaitoksille maksettavan marginaalin korottamista.

2.2.Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasauksesta annettua lakia, jäljempänä korontasauslaki, muutettavaksi siten, että korontasaussopimusten ja -tarjousten myöntämisvaltuuden voimassaoloaikaa jatketaan vuodesta 1999 kolmella vuodella vuoteen 2002.

Voimassa olevan lain mukaan vienti- ja alusluottoja koskevien korontasaussopimusten ja -tarjousten myöntämisvaltuus on 20 miljardia markkaa vuosina 1997―1999. Korontasausjärjestelmää uudistettaessa vuonna 1996 hallituksen esityksen (HE 165/1996) perustelujen mukaan sekä julkisesti tuettuja vienti- että alusluottoja koskevia korontasaussopimuksia arvioitiin tehtäväksi noin 2 miljardin markan arvosta vuosittain. Valtion vuoden 2000 talousarvioesityksessä arvioidaan, että mainitun lain nojalla vuonna 2000 tehdään uusia vientiluottoja koskevia korontasaussopimuksia 1500 miljoonan markan edestä ja ettei alusluottoja koskevia korontasaussopimuksia tehdä lainkaan vuonna 2000. Vuoden 2000 jälkeen julkisesti tuettuja vienti- ja alusluottojen korontasaussopimuksia arvioidaan tehtävän vuosittain yhteensä 4 000 miljoonan markan arvosta. Uusien tilausten rahoittamiseen tarvittavien korontasausluottojen tarkkaa enimmäismäärää on yleensä mahdoton ennakoida. Julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen kysyntä on ollut kansainvälisestikin viime vuosina vähäistä. Syinä tähän pidetään alhaisina pysyneitä korkoja, edullisia markkinaehtoisia luottoja ja eri puolilla maailmaa olleita taloudellisia kriisejä ja vaikeuksia.

Korontasaustarjouskanta oli 31 päivän elokuuta 1999 tilanteen mukaan yhteensä noin 8,1 miljardia markkaa, johon sisältyy yksi yhteensä noin 2,3 miljardin markan alusluottoa koskeva alustava korontasaustarjous ja 3,9 miljardia markkaa pääomatavaroita koskevia alustavia korontasaustarjouksia. Korontasaustarjouksista arvioidaan toteutuvan keskimäärin noin 10―15 prosenttia. Korontasausvarauskanta oli mainittuna ajankohtana yhteensä noin 1,4 miljardia markkaa ja korontasaussopimuskanta noin 3 miljoonaa markkaa.

Korontasaustoimintaa varten perustettu korontasausyhtiö Fide, jonka toiminta käynnistyi vuoden 1997 alusta, siirrettiin kuluvan vuoden alusta valtion erityisrahoitusyhtiö Finnveran kokonaan omistamaksi tytäryhtiöksi, kun valtion erityisrahoitusta koskevan uudistuksen yhteydessä valtion erityisrahoituspalvelut koottiin yhdeksi kokonaisuudeksi. Finnvera on siten emoyhtiönä vastuussa Fiden liiketoiminnasta johtuvasta mahdollisesta tappiosta.

Korontasausyhtiötä perustettaessa oli tarkoituksena, että valtio osallistuisi yhtiön toimintamenojen kattamiseen maksamalla yhtiölle korontasaussopimuksista hallinnointipalkkiota. Merkittävästä korontasaustarjoustoiminnasta huolimatta korontasausyhtiö on toiminta-aikanaan tehnyt korontasaussopimuksia kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin korontasausjärjestelmää luotaessa arvioitiin, joten yhtiö ei ole voinut saada valtiolta myöskään hallinnointipalkkioita. Koska yhtiöllä ei ole ollut muitakaan tuloja riittävässä määrin, yhtiön toimintamenot on pääasiallisesti katettu toistaiseksi valtion talousarviosta maksetulla toiminta-avustuksella sekä yhtiötä perustettaessa muodostetusta vararahastosta.

Korontasaustoiminta on eri maissa yleensä järjestetty siten, että sitä hallinnoidaan osana muuta vienninrahoitustoimintaa joko vienninrahoitusta järjestävässä rahoituslaitoksessa tai yhdessä valtion vientitakuita myöntävässä organisaatiossa. Useissa maissa edellytetään valtion vientitakuu korontasaussopimuksen ehtona. Lisäksi monessa maassa korontasaukseen liittyy käytännössä valtion vientitakuu, vaikka vientitakuun ottaminen ei olekaan korontasauksen edellytyksenä. Korontasausjärjestelmän kytkeminen valtion vientitakuuseen on selvityksen mukaan useissa maissa myös lisännyt korontasauksen kysyntää. Valtion vientitakuun kytkemistä korontasausjärjestelmän ehdoksi ei kuitenkaan haluta asettaa suomalaisille viejille, koska viennin kilpailukyvyn kannalta on tärkeää, että sekä valtion vientitakuut, että korontasausluotot ovat erikseen saatavissa.

Edellä esitetyistä syistä julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasausyhtiöstä annettua lakia koskevassa esityksessä ehdotetaan, että korontasausyhtiöllä voitaisiin tarkoittaa joko varsinaista korontasaustoimintaa varten perustettua yhtiötä tai sen toimintaa jatkavaa valtion erityisrahoitusyhtiötä. Finnvera Oyj on emoyhtiönä vastuussa tytäryhtiönsä Fide Oy:n liiketoiminnan mahdollisen tappion kattamisesta, joten sillä tulisi olla tilanteen niin vaatiessa mahdollisuus järjestää korontasausyhtiön toiminta organisatorisesti joustavasti ja kustannustehokkaasti osana muuta vienninrahoitus- ja erityisrahoitustoimintaa. Asiasta säädettäisiin tarkemmin asetuksella.

Kuten edellä on todettu, vientikaupan rahoittava luotto- tai rahoituslaitos saa korontasausjärjestelmässä suomalaisen pääomatavaran tai palvelujen ostajalta tai viejältä kiinteän CIRR-koron, jonka se maksaa edelleen Valtiokonttorille. Valtiokonttori puolestaan maksaa rahoittavalle luotto- tai rahoituslaitokselle lyhytaikaisen vaihtuvan viitekoron lisättynä 0,25 prosentin marginaalilla. Luotto- ja rahoituslaitos rahoittaa luoton markkinoilla lyhytaikaisella vaihtuvakorkoisella luotonotolla ja ottaa rahoitusriskin omasta lyhyestä rahoituksestaan.

Fiden kanssa yhteistyösopimuksen tehneet pankit samoin kuin teollisuuden ja viejien edustajat katsovat, että suomalainen korontasausjärjestelmä ei ole kilpailukykyinen muiden maiden korontasausjärjestelmiin verrattuna. Useimmissa maissa kaupallisille pankeille maksetaan suurempaa marginaalia OECD-ehtoiseen viennin rahoitukseen liittyvistä rahoitusjärjestelyistä, jolloin pankit voivat myöntää OECD-ehtoisia luottoja pelkällä CIRR-korolla tai korkoon lisättävällä pienemmällä lisämarginaalilla. Selvityksen mukaan marginaalit vaihtelevat tärkeimmissä kilpailijamaissa 0,40 prosentista 0,85 prosenttiin. Marginaalien tarkistaminen on kuitenkin vireillä eräissä maissa. Useissa maissa on käytössä korontasausjärjestelmä, jossa marginaalin suuruus määräytyy porrastettuna erilaisten tekijöiden kuten luoton määrän, luottoajan ja luottovaluutan mukaan.

Pieni marginaali yhdessä Fiden julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasausyhtiöstä annetun lain mukaisesti perimien maksujen kanssa vähentää pankkien halukkuutta osallistua suomalaisen viennin rahoitukseen, mikä heikentää rahoitusmahdollisuuksia ja sen kautta suomalaisten vientiyritysten kilpailukykyä. Useimmissa maissa ei korontasaustoiminnasta peritä pankeilta liittymis- tai vuosimaksuja.

Tarjotessaan OECD-ehtoisia luottoja suomalaisen viennin rahoittajat joutuvat marginaalin pienuudesta johtuen lisäämään CIRR-koron päälle lisämaksun kattaakseen rahoitusjärjestelyistä aiheutuvia kuluja. Nämä lisämaksut vieritetään joko ostajan tai viejän maksettaviksi, mikä puolestaan heikentää suomalaisen vientiyrityksen mahdollisuuksia voittaa kauppoja. Lisäksi varsinkaan kehitysmaissa ulkomaista luotonottoa valvovat viranomaiset eivät hyväksy CIRR-koron päälle lisättävää maksua.

Korontasauksessa käytettävään viitekorkoon lisättävän marginaalin suuruutta pitää arvioida suhteessa luotto- ja rahoituslaitosten todelliseen keskimääräiseen varainhankintakustannukseen. Luotto- ja rahoituslaitosten varainhankintakustannukset eivät ole juurikaan muuttuneet viime aikoina. Luotto- ja rahoituslaitosten oma varainhankintakustannus on tällä hetkellä noin lyhytaikainen viitekorko lisättynä taseen käytöstä aiheutuvilla kustannuksilla. Näin ollen luotto- tai rahoituslaitoksille jää valtion maksamasta marginaalista nykyisin noin 0,15―0,25 prosenttia vuotuista korkoa korvauksena rahoitusjärjestelystä aiheutuvasta työstä ja siitä riskistä, että ne sitoutuvat pitkäaikaiseen rahoitusjärjestelyyn ilman, että niillä on vastaavalle ajalle sitovaa omaa varainhankintajärjestelyä. Lisäksi OECD-ehtojen mukainen uusi projektirahoitusmahdollisuus lisää rahoittajien työtä ja korostaa osaltaan marginaalien merkitystä.

Vientikauppojen rahoituslaitoksille rahoitusjärjestelyistä aiheutuvien kulujen kattamiseksi, järjestelmän toimivuuden turvaamiseksi suomalaisen vientiteollisuuden eduksi ja kansainvälisen kilpailukyvyn säilyttämiseksi korontasauslakia koskevassa esityksessä ehdotetaan, että korontasausjärjestelyyn liittyneille luotto- ja rahoituslaitoksille maksettava marginaali nostetaan nykyisestä 0,25 prosentista enintään 0,50 prosenttiin. Tarkoituksena on, että marginaalin tarkempi porrastus tehdään kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksellä. Kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä olisi viitekorkoon lisättävät marginaalit tarkoitus porrastaa ottaen huomioon vientiluoton määrä ja luottoaika.

OECD:n piirissä on aloitettu keskustelu rahoituslaitoksille maksettavien marginaalien harmonisoinnista, joka saattaa aiheuttaa muutoksia OECD-maissa julkisesti tuettujen vientiluottojen yhteydessä pankeille maksettaviin marginaaleihin.

3.1.Taloudelliset vaikutukset

Julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasausyhtiöstä annetun lain mukaan yhtiön tarkoituksena ei ole voiton tuottaminen. Yhtiön toiminnasta aiheutuvat kustannukset katetaan yhtiön perimillä maksuilla, valtion korontasaussopimuksen nimellisarvon perusteella maksamilla hallinnointipalkkioilla sekä yhtiön oman pääoman tuotolla. Yhtiön hallitus määrää yhtiön perimien maksujen suuruuden ottaen huomioon edellä mainitut periaatteet. Yhtiön pääoma oli yhtiötä perustettaessa 22 miljoonaa markkaa. Yhtiön osakepääoma on 11 miljoonaa markkaa ja vararahasto tällä hetkellä 8,7 miljoonaa markkaa. Valtio maksaa yhtiölle hallinnointipalkkiona 0,10 prosentin vuotuista korkoa kunkin korontasaussopimuksen nimellisarvosta eli voimassa olevan korontasaussopimuksen erääntymättömästä pääomasta.

Valtio vastaa lain mukaan korontasausyhtiön luotto- ja rahoituslaitosten kanssa tekemien korontasaussopimusten nojalla luotto- ja rahoituslaitoksille maksettavasta korkotuesta. Korontasaussopimukseen perustuvan korkotuen maksaa luotto- ja rahoituslaitokselle ja korkohyvityksen vastaanottaa Valtiokonttori. Korontasausjärjestelmää uudistettaessa ja korontasausyhtiötä perustettaessa oli tarkoituksena, että valtio osallistuisi yhtiön toimintamenojen kattamiseen vain valtion korontasausyhtiölle kunkin korontasaussopimuksen nimellisarvosta maksaman 0,10 prosentin hallinnointipalkkion muodossa. Korontasausyhtiö oli tarkoitus pääomittaa siten, ettei valtion olisi tarpeen osallistua yhtiön toimintamenojen kattamiseen. Lisäksi yhtiön rahoituksen lähtökohtana pidettiin sitä, etteivät valtion eivätkä viejien kustannukset kasvaisi aikaisempaan tilanteeseen verrattuna. Yhtiön tarvitseman henkilökunnan määräksi arvioitiin 4―5 työntekijää ja yhtiön kustannuksiksi 4―5 miljoonaa markkaa vuodessa. Yhtiön oli tarkoitus rahoittaa toimintamenonsa perimillään maksuilla ja valtion yhtiöön sijoittaman peruspääoman tuotoilla sekä edellä mainituilla valtion maksamilla hallinnointipalkkioilla. Yhtiön yhteenlasketuiksi tuloiksi näin ollen arvioitiin samoin noin 4―5 miljoonaa markkaa vuodessa.

Yhtiöllä on ollut 5 työntekijää. Yhtiön liiketoiminta on ollut toistaiseksi tappiollista. Valtio maksoi vuoden 1998 talousarviosta yhtiölle 3 miljoonaa markkaa toiminta-avustuksena vuosien 1997 ja 1998 aikana syntyneen toiminnan vähäisyydestä aiheutuneen tappion kattamiseksi. Yhtiön vuoden 1997 tilikauden tappio oli noin 2,3 miljoonaa markkaa ja vuonna 1998 yhtiön liiketoiminta oli myös tappiollista. Valtion 3 miljoonan markan toiminta-avustus mukaan luettuna yhtiön vuoden 1998 tilikauden voitto oli noin 0,4 miljoonaa markkaa. Vuonna 1999 yhtiön tuloksen arvioidaan olevan 1,9 miljoonaa markkaa tappiollinen.

Fiden tekemien korontasaussopimusten markkamäärä on noin 5 miljoonaa markkaa, joten marginaalin nostamisesta ei olisi suuria kustannusvaikutuksia tällä hetkellä. Koska korontasaussopimuksia ei olla käytännössä tehty, ei valtio ole joutunut maksamaan luotto- ja rahoituslaitoksille korontasausjärjestelmän nojalla toistaiseksi korkotukea. Vuonna 2000 vientiluottoja koskevia korontasaussopimuksia arvioidaan tehtävän 1,5 miljardin markan arvosta. Valtiolle arvioidaan aiheutuvan vientiluottojen korontasaussopimuksista menoja vuonna 2000 voimassa olevan lain mukainen 0,25 prosentin marginaali ja Fiden 0,10 prosentin hallinnointipalkkio mukaan laskettuna yhteensä noin 3 miljoonaa markkaa. Korkeammasta marginaalista valtiolle aiheutuvat kustannukset nousevat sekä suojaamattomien että suojattujen korontasaussopimusten osalta. Marginaalin nostamisesta ei valtiolle aiheutuisi vielä kustannuksia vuonna 2000. Alustoimituksia koskevia korontasaussopimuksia tai korkotukimenoja ei arvioida syntyvän vuonna 2000. Vuoden 2000 jälkeen vienti- ja alusluottoihin arvioidaan tehtävän korontasaussopimuksia vuosittain yhteensä 4 miljardin markan arvosta. Vientiluottojen korontasaussopimuksista arvioidaan valtiolle aiheutuvan vuonna 2001 menoja 13 miljoonaa markkaa, joista voimassa olevan lain mukaisen 0,25 prosentin marginaalin ja 0,10 prosentin hallinnointipalkkion osuus on 7,6 miljoonaa markkaa ja korkotuen osuus noin 5,4 miljoonaa markkaa. Marginaalin nostamisesta keskimäärin 0,45 prosenttiin aiheutuva valtion kustannus olisi vuonna 2001 noin 2,9 miljoonaa markkaa. Alusluottojen korontasaussopimuksista arvioidaan valtiolle aiheutuvan vuonna 2001 menoja 6 miljoonaa markkaa, joista voimassa olevan lain mukaisen marginaalin ja hallinnointipalkkion osuus on 1,6 miljoonaa markkaa ja korkotuen osuus 4,1 miljoonaa markkaa. Marginaalin nostamisesta aiheutuva kustannus olisi vuonna 2001 miljoona markkaa. Marginaalin nostamisesta valtiolle aiheutuvien menojen arvioidaan seuraavina vuosina nousevan vuosittain vientiluottojen osalta noin 3 miljoonalla markalla ja alusluottojen osalta noin 2―4 miljoonalla markalla.

3.2.Organisatoriset vaikutukset

Esityksellä ei ole välittömiä organisatorisia vaikutuksia. Esityksen tarkoituksena on kuitenkin mahdollistaa korontasaustoimintaa hoitavan organisaation mahdollisten muutostarpeiden toteuttaminen valtion erityisrahoitusyhtiön piirissä.

1.1Laki julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasauksesta

1 §. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan korontasausjärjestelmän jatkamista eli korontasaussopimusten tekemistä koskevan myöntämisvaltuuden voimassaoloaikaa ehdotetaan jatkettavaksi vuodesta 1999 kolme vuotta eteenpäin vuoteen 2002 asti.

Pykälän 3 momenttia ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että laissa otetaan huomioon EMU:n kolmannen vaiheen alkaminen vuoden 1999 alusta ja Euroopan Keskuspankin perustaminen sekä euron käyttöön ottaminen. Tammikuusta 1999 alkaen euro-CIRR on korvannut Euroopan talous- ja rahaliittoon kuuluvien maiden kansalliset CIRR-korot. Voimassa olevan lain mukainen 20 miljardin markan korontasaussopimusten ja ―tarjousten myöntämisvaltuus on esityksessä pyöristetty 3300 miljoonaksi euroksi.

2 §. Lain 2 §:n 5 kohdan mukaan luotto- tai rahoituslaitos maksaa valtiolle OECD-vientiluottoehtojen mukaista korkoa ja valtio puolestaan maksaa rahoittajalle korkojaksoa vastaavaa, yleensä kuuden kuukauden viitekorkoa lisättynä 0,25 prosenttiyksiköllä. Lisäksi valtio maksaa Fidelle hallinnointipalkkiona 0,10 prosentin vuotuista korkoa kunkin korontasaussopimuksen erääntymättömästä pääomamäärästä. Kansainvälisesti tarkasteltuna vaihtuvan koron, tavallisesti Libor, päälle maksettava marginaali on poikkeuksellisen alhainen erityisesti tilanteissa, joissa rahoittajalla ei ole täysin turvaavaa vakuutta. Tästä johtuen lainanantajat joutuvat lisäämään OECD-koron päälle oman lisämaksunsa toisin kuin kilpailijamaissa, joissa maksu lisätään vain rahoittajan ottaessa erityisiä riskejä.

Edellä mainitusta syystä pykälän 5 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että korontasauksessa käytettävään viitekorkoon lisättävä luotto- ja rahoituslaitokselle maksettava marginaali nostettaisiin 0,25 prosentista enintään 0,50 prosenttiin. Marginaali olisi tarkoitus tarkemmin porrastaa kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksellä ottaen huomioon muun muassa luoton määrä ja luottoaika. Marginaalit porrastettaisiin kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä vienti- ja alusluoton määrän ja luottoajan mukaan siten, että luotot jaettaisiin esimerkiksi kolmeen luokkaan luoton määrän (alle 5 miljoonaa euroa, 5―50 miljoonaa euroa ja yli 50 miljoonaa euroa) mukaan ja luottoajat luokiteltaisiin myös kolmeen luokkaan luottoajan pituuden (alle 5 vuotta, 5―10 vuotta ja yli 10 vuotta) mukaan. Luotto- ja rahoituslaitoksille maksettava viitekorkoon lisättävä marginaali vaihtelisi 0,35―0,50 prosentin välillä ollen keskimäärin arviolta 0,45 prosenttia.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 10 kohta, jonka mukaan julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasausyhtiöstä annettuun lakiin ehdotetun muutoksen mukaisesti korontasausyhtiöllä tarkoitettaisiin korontasausjärjestelmän hallinnointia varten perustettua korontasausyhtiötä tai tämän yhtiön toimintaa jatkavaa valtion erityisrahoitusyhtiötä. Muutos mahdollistaisi korontasaustoiminnan joustavan ja kustannustehokkaan uudelleenorganisoimisen tarvittaessa. Mahdollisesta muutoksesta ja valtion erityisrahoitusyhtiöstä säädettäisiin tarkemmin asetuksella. Asetuksella säädettäisiin ainakin siitä, että milloin valtion erityisrahoitusyhtiö hoitaisi korontasaustoimintaa osana muuta toimintaansa, tulisi korontasaustoiminnasta pitää erillistä kirjanpitoa sekä laatia siitä erillinen tilinpäätös noudattaen soveltuvin osin osakeyhtiöstä annettuja säännöksiä ja julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasausyhtiöstä annetun lain periaatteita.

Pykälän 9 kohtaan ehdotetaan tehtäväksi uudesta 10 kohdasta aiheutuva tekninen korjaus.

6a §. Säännös ehdotetaan siirrettäväksi samansisältöisenä julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasausyhtiötä koskevasta laista nyt kyseenä olevaan lakiin. Pykälän mukaan valtio vastaisi edelleen yhtiön luotto- ja rahoituslaitosten kanssa tekemien korontasaussopimusten nojalla luotto- ja rahoituslaitoksille maksettavasta korkotuesta. Julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasausjärjestelmän tulee olla korkotuen osalta luotto- ja rahoituslaitoksille riskitöntä, joten laissa on tarpeen vahvistaa valtion vastuu. Valtion vastuuta koskeva säännös kuuluisi kuitenkin paremmin varsinaista korontasaustoimintaa koskevaan lakiin.

7 §. Pykälään on lisätty korontasausyhtiötä koskevien tarkempien säännösten antaminen tarvittaessa asetuksella.

1.2.Laki julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasausyhtiöstä

Lain 2 §:ää ehdotetaan muutettavaksi julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen mukaisesti korontasausyhtiötä koskevilta osin siten, että korontasausyhtiöllä tarkoitetaan joko erillistä korontasaustoimintaa varten perustettua yhtiötä tai tämän yhtiön toimintaa jatkavaa valtion erityisrahoitusyhtiötä. Tällöin korontasausjärjestelmän hallinnointi voitaisiin tarvittaessa organisoida valtion erityisrahoitusyhtiön konsernin puitteissa uudelleen. Lain 5 §:n säännös ehdotetaan siirrettäväksi samansisältöisenä julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasauksesta annettuun lakiin. Tarkemmat säännökset asiasta annettaisiin 7 §:n mukaan asetuksella.