12.5.2000 | Hallituksen esitykset

Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasauksesta sekä julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasausyhtiöstä annettujen lakien muuttamisesta

Hallinnonala: Työ- ja elinkeinoministeriö
Antopäivä: 12.5.2000
Esityksen teksti: Suomi
Käsittelyn tila: Käsitelty
Käsittelytiedot: Eduskunta.fi 48/2000

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasauksesta annettua lakia muutettavaksi siten, että vienti- ja alusluottoja koskevien korontasaussopimusten ja tarjousten vuosien 1997―2002 myöntämisvaltuus ehdotetaan nostettavaksi enintään 3300 miljoonasta eurosta yhteensä enintään 5000 miljoonaan euroon. Korontasaustoiminnan pääoma-arvoa laskettaessa ehdotetaan tarjousten pääomien ottamista huomioon aikaisemman 100 %:n sijasta 30%:n arvosta. Lisäksi ehdotetaan lain sanamuotoa tarkistettavaksi korontasausyhtiölle maksettavan hallinnointipalkkion osalta. Samalla ehdotetaan uuden perustuslain voimaantulon johdosta muutettavaksi sekä julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasauksesta annetun lain että julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasausyhtiöstä annetun lain yleisten oikeussääntöjen antamisen osalta koskevia säännöksiä.

Lain muutokset on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.

YLEISPERUSTELUT

1.Nykytila

Valtion OECD-ehtoisten vienti- ja alusluottojen korontasausjärjestelmä on toiminut vuodesta 1997 lähtien. Korontasausjärjestelmää hallinnoiva yhtiö, Fide Oy (jäljempänä Fide), liitettiin valtion erityisrahoitusyhtiön Finnvera Oyj:n (jäljempänä Finnvera) tytäryhtiöksi vuoden 1999 alussa. Voimassa olevan lain mukaan kauppa- ja teollisuusministeriöllä on oikeus määräämillään ehdoilla antaa korontasausyhtiölle sitoumuksia siitä, että korontasausyhtiö voi tehdä luotto- ja rahoituslaitosten kanssa julkisesti tuettuja vienti- ja alusluottoja koskevia korontasaussopimuksia vuosina 1997―2002 enintään 3300 miljoonan euron ( noin 20 miljardin markan) pääoma-arvosta. Valtuuden pääoma-arvon laskennassa otetaan huomioon täysimääräisenä sekä korontasaus-sopimusten että tarjousten vasta-arvo euroissa. Kauppa- ja teollisuusministeriön Fidelle lain nojalla antaman sitoumuksen mukainen korontasaussopimusten tekemistä koskeva valtuus on tällä hetkellä enintään 3300 miljoonaa euroa eli lain mukainen enimmäismäärä.

Yhtiö on suojannut korontasaustarjouksilla viejien tarjousaikaisia riskejä merkittävässä määrin, mutta sen toiminta on tehtyjen korontasaussopimusten määrän ja volyymin osalta ollut verrattain vähäistä. Taustatekijöinä korontasaussopimusten verrattain vähäiseen määrään voidaan pitää taannoista Aasian talouskriisiä ja laskusuhdannetta, sekä tasaisesti laskeneita pitkiä kiinteitä korkoja ja edullisia markkinaehtoisia luottoja. Valtuuden määrä on ollut viime vuoteen saakka vallinneissa laskevien vakaiden markkinakorkojen oloissa riittävä. Kansainvälinen korkotaso on kuitenkin kääntynyt viime vuoden aikana nousuun, joka näyttää edelleen jatkuvan. Tällä hetkellä kysyntä kohdistuu julkisesti tuettuihin CIRR-korkoisiin pääomatavaroiden vientiluottoihin. Mikäli korkotaso esimerkiksi Yhdysvaltain dollarin osalta nousee nykyisestä vielä jonkin verran alkaa myös julkisesti tuettujen alusluottojen korkotaso olla markkinakorkoja edullisempi.

Julkisesti tuettujen korontasausluottojen kysyntä on kasvanut merkittävästi vuoden 2000 alusta. Helmikuussa 2000 voimassa oleva korontasaussopimuskanta on 50,8 miljoonaa euroa (noin 302 milj. markkaa) ja voimassa olevat korontasaustarjoukset 3152 miljoonaa euroa (noin 18,7 miljardia markkaa) eli yhteensä noin 3203 miljoonaa euroa ( noin 19 miljardia markkaa). Edellisen lisäksi yhtiöllä oli helmikuun 2000 lopussa tarjouspyyntöjä 3839 miljoonan euron arvosta ( noin 22,8 miljardia markkaa).

Korontasaushakemusten lisäys johtuu korkojen nousun ohella myös siitä, että suomalaiset yritykset ovat viime aikoina alkaneet kilpailla muun muassa projektirahoitusehdoin aikaisempaan nähden poikkeuksellisen suurista vientihankkeista. Uudet korontasaushakemukset ovatkin kohdistuneet hyvin suuriin yksittäisiin hankkeisiin. Suuret hankkeet ovat pääasiallisesti infrastruktuurin luomiseen ja/tai kehittämiseen liittyviä projekteja, joiden suuruus tarjousvaiheessa voi olla esimerkiksi 1 miljardia euroa (noin 6 miljardia markkaa). Tyypillistä tällaisille hankkeille on, että ne jaetaan useamman toimittajan kesken, jolloin korontasaushakemuksen kohteena olevan toimituksen kauppahinta voi laskea esimerkiksi puoleen alkuperäisestä tarjoushinnasta. Tuolloin esimerkiksi infrastruktuurihankkeen toteuttamiseen voisi osallistua myös ulkomaisia toimittajia, jolloin hankkeen enimmäiskoko Suomen korontasausjärjestelmässä jäisi toteutuessaan alkuperäistä tarjousta merkittävästi pienemmäksi. Tavanomaista on myös se, että OECD-ehtoinen rahoitustarjous ja ―sitoumus haetaan vaihtoehdoksi markkinaehtoiselle rahoitukselle. Kaupalliset tarjoukset eivät myöskään aina johda kauppaan tai kaupasta huolimatta korontasaustarjousta ei käytetä.

Korontasaushakemusten volyymi on kasvanut erityisesti tietoliikennealan hankkeissa sekä jonkin verran myös metsäteollisuuden hankkeissa. Maantieteellisesti tarkasteltuna korontasaushakemusten kasvu kohdistuu pääasiallisesti Aasiassa, Euroopassa ja Etelä-Amerikassa toteutettaviin hankkeisiin. Yksittäisten, suurten hankkeiden aiheuttama korontasaushakemusten kasvu aiheuttaa sen, että voimassa olevan lain mukainen korontasaussopimusten ja ―tarjousten myöntämisvaltuuden enimmäismäärä ei ole enää riittävä. Yhtiö voi tällä hetkellä antaa korontasaustarjouksia vain eduskuntavaraumalla tai mikäli aikaisemmin annettuja tarjouksia raukeaa.

Suomen Vientiluotto Oyj:n (nykyisin Leonia Corporate Bank Oyj) hallinnoiman julkisesti tuetussa vienti- ja alusluottojen korkotukiluottojärjestelmän nojalla valtio on maksanut korkotukea OECD-ehtoisille vientiluotoille yhteensä 12 miljoonaa markkaa ja saanut niihin liittyvää korkohyvitystä 136 milj. markkaa vuosina 1990―1999. Vastaavasti julkisesti tuettujen alusluottojen osalta valtio on maksanut samana ajankohtana korkotukea 688 milj. markkaa ja saanut niistä korkohyvitystä 309 miljoonaa markkaa. Tarkasteltuna tilannetta OECD-ehtoisten vienti- ja alusluottojen korkotukijärjestelmän osalta vuosina 1990―1999 valtio on maksanut korkotukijärjestelmän nojalla korkotukea nettomääräisesti yhteensä noin 255 miljoonaa markkaa.

2.Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

2.1.Tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi

Esityksen tavoitteena on, että Suomen julkisesti tuettujen OECD-ehtoisten vienti- ja alusluottojen korontasausjärjestelmä voisi toimia joustavasti uudessa, muuttuneessa markkinatilanteessa. Suomalaisen viennin kansainvälisen kilpailukyvyn turvaaminen edellyttää, että viejillä on kauppaneuvotteluissa käytettävissä Fiden antama OECD-ehtoinen korontasaustarjous. Julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasausjärjestelmän ja siten vientiyritysten kilpailukyvyn ylläpitämiseksi lain mukaista korontasausvaltuutta esitetään nostettavaksi 5000 miljoonaan euroon (noin 30 miljardia markkaa) vuosina 1997―2002 ja korontasaustarjouskannan ottamista valtuuslaskennassa huomioon aikaisemman 100 %:n sijasta 30 %:n osalta pääoma-arvosta.

2.2.Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasauksesta annettua lakia muutettavaksi siten, että

Luotto- ja rahoituslaitosten kanssa tehtävien vienti- ja alusluottoja koskevien korontasaussopimusten ja ―tarjousten myöntämisvaltuuden enimmäismäärää nostetaan nykyisestä enintään 3300 miljoonasta eurosta enintään 5000 miljoonaan euroon vuosina 1997―2002.

Lisäksi ehdotetaan korontasausjärjestelmän muuttamista joustavammaksi siten, että korontasaustarjoukset otettaisiin huomioon valtuuden laskennassa 30 %:n pääoma-arvon osalta aiemman 100 %:n asemasta. Samankaltainen malli on käytössä valtion erityisrahoitusyhtiön Finnveran osalta vientitakuutoiminnassa, jota koskevan lainsäädännön mukaan enimmäistakuuvastuuta laskettaessa otetaan huomioon puolet sitovien takuutarjousten aiheuttamasta taatun pääoman osalle tulevasta takuuvastuusta. Esitys perustuu kokemusperäiseen tietoon siitä, että julkisesti tuettujen vientiluottojen tarjonnasta toteutuu sopimuksina yleensä keskimäärin 10 % ja enintään 20 %. Esimerkiksi Suomen Vientiluotto Oy:n hallinnoiman OECD-ehtoisen vienti- ja alusluottoja koskevan korkotukiluottojärjestelmän tarjouksista toteutui sopimuksina noin 10―15 %. Myös nykyisessä korontasausjärjestelmässä arvioidaan vain pienen osan haetuista korontasaustarjouksista johtavan korontasaussopimukseen. Valtuuden korotustarve aiheutuukin pääasiallisesti tarjouskannan merkittävästä kasvusta. Todennäköisyys uusien korontasaussopimusten syntymiseen kuitenkin kasvaa korontasaustarjousten määrän kasvaessa.

Esitetty muutos tarjouskannan vastuulaskentaan merkitsee korontasaustoiminnan toimivuuden parantumista siten, ettei valtuuden enimmäismäärä estäisi yhtiön korontasaustarjoustoimintaa ja näin estäisi suomalaisyritysten mahdollisuuksia käyttää julkista vienninrahoitusjärjestelmää ja siten heikentäisi suomalaisten yritysten kilpailuedellytyksiä viennissä.

Edellä mainittua lakia ehdotetaan tarkistettavaksi myös siten, että korontasausyhtiölle maksettava hallinnointipalkkio olisi kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen mukaisesti enintään 0,10 % aiemman kiinteän 0,10 %:n asemasta. Yhtiön tarkoituksena ei ole voiton tuottaminen osakkeenomistajille. Yhtiön toiminnasta aiheutuvat kustannukset katetaan yhtiön oman pääoman tuotolla, yhtiön perimillä maksuilla ja valtion korontasaussopimuksen perusteella maksamalla hallinnointipalkkiolla. Yhtiön toiminnan tavoitteena on siten itsekannattavuus. Fiden toiminta on kuitenkin ollut toistaiseksi tappiollista, sillä voimassaolevaan sopimuskantaan perustuva hallinnointipalkkio ja yhtiön perimät maksut eivät ole kattaneet yhtiön toiminnasta aiheutuvia menoja. Yhtiö on saanut varoja valtion budjetista toiminta-avustuksena tappion kattamiseksi. Mikäli korontasaussopimusten määrä nousee arvioidun mukaisesti, yhtiö pääsee toiminnassaan itsekannattavuuteen lähitulevaisuudessa. Toisaalta mikäli korontasaussopimuskanta nousisi merkittävästi yksittäisten suurten sopimusten toteutuessa, yhtiölle maksettavan hallinnointipalkkion määrä johtaisi tilanteeseen, jossa yhtiöön kertyisi varoja huomattavasti enemmän kuin itsekannattavuus ja yhtiön toiminta edellyttäisi. Korontasausjärjestelmän hallinnoinnista johtuvan työmäärän ei arvioida kasvan merkittävästi arvoltaan suuremmassa korontasaussopimuksessa. Luonnollisesti korontasaussopimusten määrän kasvu aiheuttaa sitä vastaavassa määrin neuvonta-, valvonta- ja korontasaukseen liittyvän hallinnollisen työn lisääntymisenä. Kauppa- ja teollisuusministeriöllä tulisi olla mahdollisuus tarkistaa hallinnointipalkkion määrää tarvittaessa. Kauppa- ja teollisuusministeriön tulisi hallinnointipalkkion määrää tarkistaessaan ottaa huomioon yhtiön aikaisempien tappioiden kattaminen ja varautuminen tarvittavassa määrin tulevien vuosien mahdollisten tappioiden kattamiseen.

Uuden perustuslain johdosta ehdotetaan muutettavaksi sekä mainitun lain että julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasausyhtiöstä annetun lain yleisten oikeussääntöjen antamisen osalta koskevia säännöksiä.

3.Esityksen vaikutukset

3.1.Taloudelliset vaikutukset

Valtuuden korottamisesta mahdollisesti aiheutuvia kustannuksia on erittäin vaikea arvioida. Valtuuden korottamistarve perustuu erityisesti tämän hetkisen ja arvioidun tarjousvastuukannan kasvuun. Suomen Vientiluotto Oy:n (nyk. Leonia Corporate Finance Oyj) ja Fiden toiminnasta saatujen kokemusten mukaan OECD-ehtoisessa vienninrahoituksessa korontasaustarjouksista yleensä vain noin 10―15 % johtaa korontasaussopimukseen. Fiden laatimien laskelmien mukaan korontasaussopimuskannan arvioidaan olevan lain voimassa oloajan päättyessä vuoden 2002 lopussa noin 1,6 miljardia euroa (noin 9,6 miljardia markkaa). Toisin sanoen nykyinen arvio tulevasta sopimuskannasta vuoden 2002 lopussa olisi noin puolet nykyisestä 3300 milj. euron valtuudesta.

Fiden helmikuussa 2000 tekemän arvion mukaan OECD-ehtoisia vienti- ja alusluottoja koskevia korontasaussopimuksia tehtäisiin kuluvan vuoden aikana noin 480 milj. euron (2,8 miljardia markkaa) arvosta ja vuonna 2001 noin 780 milj. euron (4,6 miljardia markkaa) arvosta ja sitä seuraavina vuosina vuoden 2006 loppuun 600 milj. euron (3,6 miljardia markkaa) arvosta vuosittain eli yhteensä noin 4,3 miljardin euron arvosta (25,3 miljardia markkaa).

Korontasaussopimusarvioihin liittyvät arvioidut korkotukimenot olisivat vuosina 2001―2006 vientiluottojen osalta vastaavasti 30,6 milj.markkaa, 53,2 milj.markkaa, 58,2 milj.markkaa, 61,7 milj.markkaa, 63,6 milj.markkaa ja 63,8 milj.markkaa (yhteensä 331,1 milj.markkaa) ja alusluottojen osalta vastaavasti 0 milj. markkaa, 5 milj.markkaa, 23,7 milj.markkaa, 40,0 milj.markkaa, 53,7 milj.markkaa ja 64,9 milj.markkaa (yhteensä 187,3 milj.markkaa). Esitettyihin lukuihin sisältyy Fiden maksettava voimassaolevan lain mukainen 0,10 %:n hallinnointipalkkio, joka olisi vuosina 2001―2006 arvion mukaan yhteensä 61,2 milj.markkaa. Valtiolle aiheutuisi vuosina 2001―2006 vienti- ja alusluottojen korontasausjärjestelmän korkotuen ja hallinnointipalkkion osalta korkotukimenoja yhteensä noin 518,4 milj.markkaa.

Edellä esitetyt korkotukiarviot perustuvat korontasausyhtiön helmikuussa 2000 tekemään arvioon korontasaussopimusten määrästä, keskimääräiseen laskennalliseen korkotukiarvioon 0,25 %:ia OECD-vientiluotoille ja 0,725%:ia alusluotoille, laskennalliseen keskimääräiseen 0,375%:n luotto- ja rahoituslaitoksille maksettavaan marginaaliin sekä lain mukaiseen 0,1 %:n hallinnointipalkkioon. Mikäli jokin edellä mainitun muuttujan arvo muuttuisi, se myös merkitsisi muutosta esitettyihin laskelmiin korontasaustoiminnan taloudellisista vaikutuksista.

Mikäli edellä esitetyssä tapauksessa keskimääräinen korkotukiprosentti olisi edellä esitettyjä arvioita 0,5―1 %-yksikköä korkeampi, lisääntyisivät valtion korkotukimenot yhteensä noin 321,1―624,1 miljoonaa markkaa vuosina 2001―2006.

Markkinakoroissa tapahtuvat merkittävät muutokset heijastuisivat vastaavasti esitettyihin arvioihin. Tulevien korontasaussopimusten ja korkotukien määrää on mahdotonta tarkkaan arvioida muuttuvan toimintaympäristön takia. Korkokehitystä voidaan vain arvioida. Nousussa olevien markkinakorkojen oletetaan kääntyvän pitkällä tähtäimellä jossain vaiheessa laskuun. Korontasaussopimukseen perustuva korkovirta kääntyisi mahdollisesti tuolloin tilanteeseen, jossa valtio vastaanottaisi korkohyvitystä korontasaussopimuksen nojalla. Korkojen vaihtelu markkinoilla aiheuttaa sen, että korkotasausjärjestelmässä pitkällä tähtäimellä valtio sekä maksaa korkotukea että saa korkohyvitystä.

Korko- ja valuuttariskien suojaustoimenpiteillä voidaan tarvittaessa vaikuttaa korko- ja kurssiriskeihin ja siten korontasauksesta aiheutuviin kustannuksiin. Valtiokonttori maksaa julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasauksesta annetun lain mukaan korkotuet ja vastaanottaa korkohyvitykset luotto- ja rahoituslaitoksilta asianomaisen korontasaussopimuksen valuutassa. Valtiokonttorilla on myös mainitun lain mukaan mahdollisuus tehdä tarvittaessa suojaustoimenpiteitä kauppa- ja teollisuusministeriön määräämillä ehdoilla. OECD-ehtoisen vienninrahoituksen korontasaustoimintaan liittyvä valuutta- ja korkoriskienhallinta on nykyiselläänkin osa Valtiokonttorin riskienhallintaa.

3.2.Organisatoriset vaikutukset

Esityksellä ei ole välittömiä organisatorisia vaikutuksia.

4.Asian valmistelu

Esitys perustuu Fide Oy:n esitykseen ja se on valmisteltu virkamiestyönä kauppa- ja teollisuusministeriössä. Esityksestä on pyydetty lausunnot valtiovarainministeriöltä, ulkoasianministeriöltä, Suomen Pankkiyhdistykseltä, Teollisuus ja Työnantajilta, Metalliteollisuuden Keskusliitolta, Fide Oy:ltä, Finnvera Oyj:ltä ja Valtiokonttorilta.

Lausunnonantajat ovat pitäneet esitystä yleisesti perusteltuna valtiovarainministeriötä lukuun ottamatta. Valtiovarainministeriö kiinnitti lausunnossaan erityistä huomiota korontasaussopimusten aiheuttamiin valtion taloudellisiin vaikutuksiin ja katsoi. että asia tulisi käsitellä vuoden 2001 talousarvioesityksen valmistelujen yhteydessä. Lausunnonantajien tekemät huomautukset on pyritty mahdollisuuksien mukaan ottamaan huomioon esityksessä.

5.Muita esitykseen vaikuttavia seikkoja

Rooman sopimuksen mukaan jäsenvaltioiden välistä kauppaa vinouttavat val-tiontuet ovat lähtökohtaisesti kiellettyjä. Julkisesti tuettuja vienti- ja alusluottoja koskeva OECD-konsensus on neuvoston päätöksellä hyväksytty sovellettavaksi EY:ssä (93/112/EEC) ja on siten EY:ssä voimassa olevaa oikeutta. Julkisesti tuettujen vientiluottojen ja alustoimitusten korkotukijärjestelmät on aikanaan ilmoitettu Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen mukaisesti olemassa olevina tukiohjelmina Eftan valvontaviranomaiselle ESA:lle (Efta Surveillance Authority). Koska esityksellä ei ole tarkoitus muuttaa lain aineellisia säännöksiä, lainmuutosta ei ole tarpeen ilmoittaa komissiolle.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1.Lakiehdotusten perustelut

1.1.Laki julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasauksesta

1 §. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan, että kauppa-ja teollisuusministeriöllä on oikeus määräämillään ehdoilla antaa julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasausyhtiölle, jäljempänä korontasausyhtiö, sitoumuksia siitä, että korontasausyhtiö voi tehdä luotto- ja rahoituslaitosten kanssa julkisesti tuettuja vienti- ja alusluottoja koskevia korontasaussopimuksia vuosina 1997―2002 enintään 5000 miljoonan euron pääoma-arvosta.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan, että tämän lain nojalla myönnettyjen korontasaussopimusten enimmäispääoma-arvoa laskettaessa otetaan huomioon 30 %:ia korontasaustarjousten pääomasta ja kokonaisuudessaan korontasaussopimusten erääntymätön pääoma.

4 §. Pykälää ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että korontasausyhtiön hallinnointipalkkio olisi kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen mukaisesti enintään 0,10 %. Ehdotus vastaisi lain 2 § :n 5 kohdan määrittelyä, jonka mukaan korontasauksessa käytettävään viitekorkoon lisättävän luotto- ja rahoituslaitoksille maksettava marginaali on kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen mukaan enintään 0,50 %. Ehdotuksen tarkoituksena ei olisi välittömästi puuttua korontasausyhtiölle maksettavan hallinnointipalkkion määrään, mutta se antaisi kauppa- ja teollisuusministeriölle mahdollisuuden tarvittaessa muuttaa hallinnointipalkkion määrää.

7 §. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan tarkistettavaksi uuden perustuslain mukaisesti siten, että muilta osin tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

1.2.Laki julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasausyhtiöstä

Lain 7 §:ää ehdotetaan muutettavaksi uuden perustuslain mukaisesti siten, että tarkempia määräyksiä lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

2.Voimaantulo

Lait ehdotetaan tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasauksesta 20 päivänä joulukuuta 1996 annetun lain (1137/1996) 1 §:n 1 ja 2 momentti, 4 § ja 7 §, sellaisina kuin niistä on 1 § 1 momentti ja 7 § (1099/1999) ja 1 §:n 2 momentti laissa (1119/1997) , seuraavasti:

1 §

Kauppa- ja teollisuusministeriöllä on oikeus määräämillään ehdoilla antaa julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasausyhtiölle, jäljempänä korontasausyhtiö, sitoumuksia siitä, että korontasausyhtiö voi tehdä luotto- ja rahoituslaitosten kanssa julkisesti tuettuja vienti- ja alusluottoja koskevia korontasaussopimuksia vuosina 1997―2002 enintään 5000 miljoonan euron pääoma-arvosta.

Tämän lain nojalla myönnettyjen korontasaussopimusten enimmäispääoma-arvoa laskettaessa otetaan huomioon voimaan tulleiden korontasaussopimusten erääntymätön pääoma kokonaan ja sitovien korontasaustarjousten pääomasta 30 prosenttia.

4 §

Valtio maksaa korontasausyhtiölle hallinnointipalkkiona kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen mukaisesti enintään 0,10 prosentin vuotuista korkoa kunkin korontasaussopimuksen nimellisarvosta.

7 §

Julkisesti tuettujen alusluottojen yleiset ehdot vahvistetaan kauppa- ja teollisuusministeriön asetuksella niiden perusteiden mukaan, joita kulloinkin kansainvälisesti sovelletaan julkisesti tuettujen alustoimitusten rahoituksessa.

Muilta osin tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 2000.