688/1992

Tässä laissa säädetään yleisestä valtionosuudesta, tehtäväkohtaisista valtionosuuksista ja rahoitusavustuksista, joita myönnetään kunnille.

Tehtäväkohtaisiin valtionosuuksiin tämän lain säännöksiä sovelletaan siltä osin kuin tässä laissa tai muualla laissa erikseen säädetään.

Tässä laissa tarkoitetaan:

Valtionosuuksien tai niiden määräämisen perusteena olevat keskimääräiset markkamäärät vahvistetaan vuosittain seuraavaa varainhoitovuotta varten. Tällöin otetaan huomioon valtionosuustehtävien laajuuden ja laadun sekä kustannustason arvioidut muutokset varainhoitovuonna. Lisäksi otetaan huomioon 4 §:n nojalla tehdyt tarkistukset ja ne tarkistukset, jotka tehdään valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon säilyttämiseksi.

Yleisen valtionosuuden keskimääräistä markkamäärää vahvistettaessa otetaan huomioon myös tehtäväkohtaisten valtionosuuksien tai niiden määräämisen perusteena olevien markkamäärien vahvistamisessa huomioon otettavat muutokset ja tarkistukset.

Valtionosuuksien tai niiden määräämisen perusteena olevia keskimääräisiä markkamääriä tarkistetaan varainhoitovuoden aikana kustannustason arvioidun muutoksen mukaisesti ja 6 §:n mukaisesti kustannustenjaon vakaana pitämiseksi.

Varainhoitovuoden jälkeen valtionosuuksien tai niiden määräämisen perusteena olevia keskimääräisiä markkamääriä tarkistetaan toteutuneiden valtionosuustehtävien laajuuden ja laadun sekä kustannustason muutosten mukaisesti.

Varainhoitovuoden jälkeen tehtävän tarkistuksen perusteella kunnalle suoritettava tai valtiolle palautettava valtionosuuden määrä suoritetaan 15 prosentilla korotettuna.

Valtionosuustehtävien laajuuden ja laadun muutos otetaan huomioon siltä osin kuin se aiheutuu laista, lakiin tai asetukseen perustuvasta valtion viranomaisen määräyksestä, valtakunnallisesta suunnitelmasta taikka valtion talousarviosta.

Kustannustason muutos lasketaan siten, että kaksi kolmasosaa siitä aiheutuu yleisen ansiotason ja kuntien palkkasidonnaisten maksujen muutoksesta ja yksi kolmasosa yleisen hintatason muutoksesta siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Valtio osallistuu kunnille tehtäväkohtaisten valtionosuuksien piiriin kuuluvista tehtävistä aiheutuviin kustannuksiin samassa suhteessa kuin se on osallistunut niihin tämän lain tullessa voimaan. Tämä ei koske perustamishankkeista eikä muusta kulttuuritoimesta kuin kirjastotoimesta aiheutuvia kustannuksia eikä laskennallisia korkoja ja poistoja ja lainanhoitokustannuksia.

Kustannustenjaon kehitys selvitetään koko maan tasolla ja kokonaisuudessaan valtion ja kuntien välillä. Valtionosuuksien tai niiden määräämisen perusteena olevia keskimääräisiä markkamääriä tarkistetaan selvitysten edellyttämällä tavalla joka neljäs vuosi (tarkistusvuosi) siten kuin opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa laissa (705/92) ja sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetussa laissa (733/92) säädetään. Lisäksi yleisen valtionosuuden markkamäärää tarkistetaan siten, että tehtäväkohtaisten valtionosuuksien kustannustenjako säilyy kokonaisuudessaan ennallaan.

Ennen kuin sisäasiainministeriö tekee ehdotuksen seuraavaa varainhoitovuotta koskevaksi ehdotukseksi yleisen valtionosuuden määrärahaksi valtion talousarvioon, sen on neuvoteltava asianomaisten ministeriöiden ja kuntien keskusjärjestöjen kanssa siitä, miten yleisen valtionosuuden piiriin kuuluvista tehtävistä aiheutuneet kustannukset kehittyvät.

Edellä 4 §:ssä tarkoitetuista tarkistuksista sekä valtion ja kuntien välistä kustannustenjakoa koskevista tarkistuksista on neuvoteltava kuntien keskusjärjestöjen kanssa siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Kunta saa yleisenä valtionosuutena markkamäärän, joka määräytyy tämän pykälän 1-3 momenttien mukaan. Markkamäärä saadaan kertomalla varainhoitovuotta edeltävän vuoden ensimmäisen päivän asukasluku vahvistetulla yleisen valtionosuuden keskimääräisellä markkamäärällä, joka kerrotaan kantokykyluokan, asukastiheyden, pinta-alan, saaristoisuuden ja väestön kielisuhteen mukaan määräytyvillä kertoimilla.

Edellä 1 momentin mukaan saatuun markkamäärään lisätään asukasluvun vähenemisen mukaan määräytyvä markkamäärä.

Lisäksi 1 ja 2 momentin mukaan saatuun markkamäärään (yleisen valtionosuuden perusosa) lisätään tai siitä vähennetään 15 §:n mukainen tasaus.

Kuntien kantokykyluokituksesta annetussa laissa (649/85) tarkoitetun kantokykyluokan mukaan määräytyvät kertoimet ovat seuraavat:

Asukastiheyden mukaan määräytyvä kerroin on yksi, jos kunnan asukastiheys varainhoitovuotta edeltävän tammikuun 1 päivänä maaneliökilometriä kohden on kuusi tai suurempi. Jos asukastiheys on tätä pienempi, käytetään korotettua kerrointa.

Korotettu asukastiheyskerroin lasketaan seuraavan kaavan mukaan: 1 + 0,12 x (6 - kunnan asukastiheys).

Pinta-alan mukaan määräytyvä kerroin on yksi, jos kunnan maapinta-ala varainhoitovuotta edeltävän tammikuun 1 päivänä on enintään 1 000 maaneliökilometriä. Jos maapinta-ala on suurempi kuin 1 000 maaneliökilometriä, käytetään korotettua kerrointa. Korotettu pinta-alakerroin lasketaan seuraavan kaavan mukaan: 1 + 0,00005 x (kunnan pinta-ala - 1 000).

Saariston kehityksen edistämisestä annetun lain (494/81) 9 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin saaristokuntiin sovelletaan 10 ja 11 §:n mukaisten kerrointen sijasta kerrointa 1,6.

Kaksikieliselle kunnalle ja kunnalle, jossa palveluja järjestetään myös saamenkielellä, yleinen valtionosuus myönnetään 5 prosentilla korotettuna.

Jos kunnan asukasluku on kolmen vuoden aikana vahvistamisvuoden alusta lukien alentunut, lasketaan asukasluvun alenemisen mukaan määräytyvä markkamäärä seuraavan kaavan mukaan: 0,5 x asukaslukujen erotus x (8 §:n 1 momentissa tarkoitettu yleinen valtionosuus + tehtäväkohtaiset valtionosuudet)/asukas.

Kunnan 8 §:n mukaan määräytyvää yleisen valtionosuuden perusosaa lisätään tai vähennetään, jos tehtäväkohtaisten valtionosuuksien, yleisen valtionosuuden ja verotulojen täydennyksen yhteismäärä poikkeaa aikaisempien valtionosuussäännösten mukaan vuosina 1988-1990 määräytyneistä vastaavista valtionosuuksista. Poikkeaman perusteella kunnille lasketaan tasauskerroin siten kuin 16 §:ssä säädetään.

Jos kunnan tehtäväkohtaisten valtionosuuksien, 8 §:n mukaan määräytyvän yleisen valtionosuuden perusosan ja verotulojen täydennyksen yhteismäärä on pienempi kuin vastaavien valtionosuuksien ja verotulojen täydennyksen yhteismäärä 1 momentissa tarkoitetuissa laskelmissa, lisätään kunnan yleisen valtionosuuden perusosaa tasauksella. Lisäys tehdään markkamäärällä, joka saadaan kertomalla yleisen valtionosuuden keskimääräinen markkamäärä kunnan asukasluvulla ja tasauskertoimen itseisarvolla.

Jos kunnan tehtäväkohtaisten valtionosuuksien, 8 §:n mukaan määräytyvän yleisen valtionosuuden perusosan ja verotulojen täydennyksen yhteismäärä on suurempi kuin vastaavien valtionosuuksien ja verotulojen täydennyksen yhteismäärä 1 momentissa tarkoitetuissa laskelmissa, vähennetään kunnan yleisen valtionosuuden perusosasta tasaus. Vähennys tehdään markkamäärällä, joka saadaan kertomalla yleisen valtionosuuden keskimääräinen markkamäärä kunnan asukasluvulla ja tasauskertoimen itseisarvolla.

Kunta saa kuitenkin vähintään 20 prosenttia kunnalle 8 §:n mukaan määräytyvästä yleisen valtionosuuden perusosasta.

Yleisen valtionosuuden tasauskerroin lasketaan siten, että 15 §:n 1 momentissa tarkoitettu valtionosuuden poikkeama asukasta kohti jaetaan yleisen valtionosuuden keskimääräisellä markkamäärällä.

Jos kunnan tehtäväkohtaisten valtionosuuksien ja verotulojen täydennyksen yhteismäärä on suurempi kuin 15 §:n 1 momentissa tarkoitettujen aikaisempien valtionosuussäännösten mukaan määräytyneiden valtionosuuksien ja verotulojen täydennyksen yhteismäärä, määritellään kunnalle tasauskerroin ja vuosi, josta lukien kunta saa enemmän kuin 20 prosenttia 8 §:n 1 ja 2 momentin mukaan määräytyvästä yleisestä valtionosuudesta.

Vuosina 1994-2000 tai 2 momentin mukaan määräytyvästä ajankohdasta kunnan tasauskertoimen itseisarvoa pienennetään vuosittain 0,1:llä, jollei se sitä ennen ole saavuttanut arvoa nolla. Vuodesta 2001 lukien tasauskertoimen arvo on sama kuin vuonna 2000. Tasauskerroin lasketaan kymmenesosan tarkkuudella.

Verotulojen täydennystä myönnetään kunnalle, jonka veroäyrimäärä asukasta kohti alittaa sille sen asukastiheyden tai saaristoisuuden perusteella määräytyvän tasoitusrajan.

Tasoitusraja on 95 prosenttia asukasta kohden lasketusta veroäyrimäärästä koko maassa sellaisilla kunnilla, joissa asukkaita maaneliökilometriä kohti (asukastiheys) on alle 1.0 tai jotka ovat saariston kehityksen edistämisestä annetun lain 9 §:n 1 momentissa mainittuja saaristokuntia. Tasoitusraja on 91 prosenttia kunnilla, joissa asukastiheys on 1.0-1.9 ja 88 prosenttia kunnilla, joissa asukastiheys on 2.0-6.9. Kunnilla, joiden saaristo-osaan valtioneuvoston päätöksellä sovelletaan saaristokuntaa koskevia säännöksiä, tasoitusraja on yhden prosenttiyksikön asukastiheyden mukaan määräytyvää tasoitusrajaa korkeampi. Muilla kunnilla tasoitusraja on 85 prosenttia.

Verotulojen täydennys lasketaan kertomalla tasoitusrajan ja kunnan asukasta kohti lasketun veroäyrimäärän erotus kuntien veroäyrimäärillä painotetulla keskimääräisellä veroäyrin hinnalla ja kunnan sen vuoden ensimmäisen päivän asukasluvulla, jonka tuloihin verotus kohdistuu.

Harkinnanvaraista avustusta voidaan myöntää kunnalle, joka ensisijaisesti poikkeuksellisten tai tilapäisten kunnallistaloudellisten vaikeuksien vuoksi on lisätyn taloudellisen tuen tarpeessa. Taloudellisen tuen tarpeeseen vaikuttavina seikkoina otetaan huomioon myös paikalliset erityisolosuhteet.

Valtioneuvosto päättää valtionosuuksien tai niiden määräämisen perusteena olevien keskimääräisten markkamäärien vahvistamisesta ja tarkistamisesta kunkin vuoden syyskuun loppuun mennessä.

Valtionapuviranomainen myöntää yleisen valtionosuuden, tehtäväkohtaiset valtionosuudet, verotulojen täydennyksen sekä harkinnanvaraisen avustuksen.

Yleinen valtionosuus, tehtäväkohtaiset valtionosuudet ja verotulojen täydennys myönnetään hakemuksetta. Harkinnanvaraista avustusta on haettava elokuun loppuun mennessä.

Yleinen valtionosuus ja tehtäväkohtaiset valtionosuudet myönnetään vuosittain viimeistään tammikuun 11 päivänä. Verotulojen täydennys myönnetään vuosittain maaliskuun ja harkinnanvarainen avustus varainhoitovuoden loppuun mennessä.

Käyttökustannusten valtionosuudet maksetaan kunnalle varainhoitovuoden alusta lukien kuukausittain yhtä suurina erinä kunakin kuukautena viimeistään sen 11 päivänä. Valtionosuuksien ja niiden perusteena olevien keskimääräisten markkamäärien tarkistukset otetaan huomioon tarkistusta seuraavan marraskuun valtionosuuden maksatuksen yhteydessä.

Verotulojen täydennys maksetaan kunnalle kuukausittain yhtä suurina erinä huhti–kesäkuussa. Mikäli täydennys on vähäinen, se voidaan maksaa yhdellä kertaa.

Harkinnanvarainen avustus maksetaan kunnalle varainhoitovuoden loppuun mennessä.

Jos oikaisuvaatimuksen tekemiselle 25 §:ssä säädetyn määräajan kuluttua ilmenee tietoja, jotka eivät ole olleet aikaisemmin kunnan tai kuntainliiton käytettävissä ja kunnalta tai kuntainliitolta on tämän vuoksi jäänyt saamatta valtionosuutta tai verotulojen täydennystä, joka olisi lain mukaan kuulunut sille, on saamatta jäänyt määrä suoritettava kunnalle tai kuntainliitolle. Suoritettavalle määrälle on maksettava Suomen Pankin peruskorkoa vastaava vuotuinen korko sen kuukauden alusta, jona valtionosuus tai verotulojen täydennys olisi tullut maksaa.

Jos saamatta jääneen etuuden merkitys on vähäinen ja sen maksatuksesta aiheutuvat menot olisivat epäsuhteessa asian taloudelliseen merkitykseen, ei etuutta kuitenkaan suoriteta kunnalle tai kuntainliitolle.

Valtionapuviranomainen voi päättää, että saamatta jäänyt etuus maksetaan myöhemmin seuraavien valtionosuuksien tai verotulojen täydennyksen maksatuksen yhteydessä.

Jos kunta tai kuntainliitto on saanut perusteettomasti valtionosuutta tai verotulojen täydennystä, on valtionapuviranomaisen määrättävä liikaa saatu määrä palautettavaksi. Palautettavasta määrästä peritään Suomen Pankin peruskorkoa vastaava vuotuinen korko sen kuukauden alusta, jona valtionosuus tai verotulojen täydennys on maksettu.

Jos palautettava etuus on vähäinen tai palauttamista taikka koron perimistä on pidettävä kohtuuttomana, voidaan etuus jättää määräämättä palautettavaksi.

Palautettava etuus saadaan vähentää myöhemmistä kunnalle tai kuntainliitolle tulevista valtionosuuksista tai verotulojen täydennyksestä.

Velvollisuus suorittaa saamatta jäänyt etuus tai palauttaa perusteetta saatu etuus raukeaa viiden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jona etuus olisi tullut suorittaa tai on suoritettu.

Milloin kunta tai kuntainliitto on tyytymätön tämän lain 20 §:ssä tarkoitettuun päätökseen, joka koskee valtionosuuden tai verotulojen täydennyksen myöntämistä, kunnalla tai kuntainliitolla on oikeus kolmen kuukauden kuluessa päätöksestä tiedon saatuaan tehdä valtionapuviranomaiselle kirjallinen vaatimus päätöksen oikaisemisesta. Päätökseen on liitettävä oikaisuvaatimusosoitus.

Oikaisuvaatimuksen johdosta annettuun sekä tämän lain 22, 23 ja 27 §:ssä tarkoitettuun päätökseen saa hakea valittamalla muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta niin kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) säädetään.

Muuhun kuin 1 momentissa tarkoitettuun tämän lain nojalla annettuun päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Jos kunta tai kuntainliitto on valtionosuustehtäviä järjestäessään jättänyt noudattamatta laissa tai lain nojalla säädetyn tai määrätyn velvoitteen, voi lääninhallitus sakon uhalla määrätä asianomaisen noudattamaan velvoitetta.

Kunnan ja kuntainliiton on toimitettava kuntasuunnitelmansa, talousarvionsa, tilinpäätöksensä sekä kunnalliskertomuksensa tarvittavilta osin lääninhallitukselle. Tilinpäätös toimitetaan kunnanhallituksen käsittelyn pohjalta.

Kuntasuunnitelma sekä talousarvio on toimitettava lääninhallitukselle varainhoitovuotta edeltävän vuoden loppuun mennessä sekä tilinpäätös ja kunnalliskertomus varainhoitovuotta seuraavan vuoden toukokuun loppuun mennessä.

Sisäasiainministeriö on valtionapuviranomaisena tässä laissa tarkoitetuissa yleistä valtionosuutta, verotulojen täydennystä ja harkinnanvaraista avustusta koskevissa asioissa.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993.

Ennen tämän lain voimaan tuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Tällä lailla kumotaan:

Edellä 1 momentin 1 kohdassa mainitun lain muita kuin 15 §:n 2 ja 3 momentin säännöksiä sovelletaan kuitenkin muihin kuin tässä laissa tarkoitettuihin valtionosuuksiin ja -avustuksiin vuoden 1995 loppuun.

Kustannuksiin, jotka ovat syntyneet ennen tämän lain voimaantuloa, suoritetaan valtionosuus tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti.

Yleisen valtionosuuden keskimääräinen markkamäärä asukasta kohti on vuoden 1989 kustannustasossa 532 markkaa.

Valtioneuvosto vahvistaa 16 §:n mukaiset kuntien tasauskertoimet vuosille 1993-2000 ja sen jälkeiseksi ajaksi ennen tämän lain voimaantuloa.

Milloin kuntajakoa muutetaan siten, että kunnan koko alue liitetään toiseen tai perustettavaan uuteen kuntaan vuoden 1993 alusta, valtioneuvosto vahvistaa laajentuvan tai näin muodostuvan uuden kunnan tasauskertoimen 1 momentissa mainittuun määräaikaan mennessä kuntien muutoksen voimaantulovuotta edeltäneen vuoden ensimmäisen päivän asukasluvuilla painotettujen 15 §:n 1 momentissa tarkoitettujen aikaisempien valtionosuussäännösten mukaan määräytyneiden valtionosuuksien perusteella 16 §:n 1 ja 2 momentin mukaisesti.

Vuonna 1994 ja sen jälkeen voimaan tulevien 2 momentissa tarkoitettujen kuntajaon muutosten osalta valtioneuvosto vahvistaa laajentuvan tai muodostuvan uuden kunnan vuosittaiset tasauskertoimet vuoteen 2000 asti ja sen jälkeiseksi ajaksi niiden kuntien, joita kuntajaon muutos koskee, muutoksen voimaatulovuotta edeltäneen vuoden ensimmäisen päivän asukasluvuilla painotettujen vuoteen 2000 asti ja sen jälkeiseksi ajaksi vahvistettujen tasauskertoimien keskiarvoiksi.