GP 42/2024

1Asian tausta ja valmistelu

2Nykytila ja sen arviointi

3Tavoitteet

Esityksen tavoitteena on edistää suomen- ja ruotsinkielisten henkilöiden yhdenvertaisuutta valtion virkoihin hakeutuessa. Tavoitteena on vähentää esteitä erityisesti ruotsinkielisten hakeutumiselta valtionhallintoon, sillä he voisivat suorittaa maksutta suomen kielen erinomaista taitoa osoittavan tutkinnon, joka pääsääntöisesti on kelpoisuusvaatimuksena valtionhallinnon virkoihin, ellei kielitaitoa voi osoittaa suomeksi suoritetuilla opinnoilla.

4Ehdotukset ja niiden vaikutukset

5Muut toteuttamisvaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Kielitutkintojen maksullisuuden on arvioitu muun muassa haittaavan ruotsinkielisten henkilöiden ja ruotsin kielellä koulutuksensa saaneiden edellytyksiä hakeutua valtionhallinnon virkoihin, joissa edellytetään erinomaista suomen kielen taitoa. Ruotsin kielellä koulutuksensa saaneet joutuvat nykyisin tällaiseen virkaan hakeutuakseen suorittamaan maksullisen kielitutkinnon. Tätä voidaan pitää ongelmallisena suomen- ja ruotsinkielisten henkilöiden yhdenvertaisuuden kannalta sekä siksi, että ruotsinkielisen henkilöstön vähäinen määrä valtionhallinnossa vaikuttaa kielteisesti viranomaisten edellytyksiin palvella yleisöä molemmilla kansalliskielillä. Mikäli kielitutkintojen maksullisuuteen ei tehtäisi mitään muutoksia, pysyisi tilanne tällä tavoin ongelmallisena.

Valmistelussa on ollut mukana vaihtoehto, jonka mukaan maksuttomiksi tehtäisiin sekä erinomaista kielitaitoa osoittava valtionhallinnon kielitutkinto että yleisen kielitutkinnon ylin taso suomen ja ruotsin kielessä. Maksuttomuuden ulottaminen yleisiin kielitutkintoihin voisi olla perusteltua sen vuoksi, että kielitaitoasetuksen 13 §:ssä yleisen kielitutkinnon taitotaso 6 rinnastuu valtionhallinnon kielitutkinnon erinomaiseen kielitaitoon. Valtionhallinnon henkilöstöltä vaadittava erinomainen kielitaito voidaan siten osoittaa valtionhallinnon kielitutkinnon sijaan paitsi opinnoilla, myös taitotasolla 6 suoritetulla yleisellä kielitutkinnolla. Toisaalta yleisen kielitutkinnon ylimmästä tasosta voi saada osakokeesta myös arvosanan 5, jolla ei voida osoittaa erinomaista kielitaitoa. Lisäksi yleinen kielitutkinto eroaa valtionhallinnon kielitutkinnoista siinä, että yleisissä kielitutkinnoissa testataan yleiskieltä, kun taas valtionhallinnon kielitutkinto on tarkoitettu erityisesti valtionhallinnossa vaaditun kielitaidon testaamiseen.

Maksuttomuuden ulottaminen yleisten kielitutkintojen ylimpään tasoon jätettiin pois esityksestä lausuntopalautteen seurauksena, sillä lausuntopalautteessa esitettiin huoli erityisesti yleisten kielitutkintojen tutkintojärjestelmän ruuhkautumisesta maksuttomuuden seurauksena. Lausuntopalautetta on kuvattu jäljempänä jaksossa 6 sekä tarkemmin esityksen hankesivuilla lausuntoyhteenvedossa.

Opetushallitukselta saadun tiedon mukaan yleisten kielitutkintojen alempien tasojen suoritusprosentit ovat laskeneet eli on yhä yleisempää, että yleisiin kielitutkintoihin ilmoittaudutaan liian vaativalle tasolle omaan kielitaitoon nähden. Erityisesti keskitason suomen kielen yleisen kielitutkinnon paikat ovat jatkuvasti täynnä, minkä vuoksi on riski, että kokeeseen tulijat ilmoittautuvat herkemmin ylimmälle tasolle etenkin, jos se on maksutonta. Ylimmän tason yleisiä kielitutkintoja ei järjestetä yhtä monessa paikassa kuin keskitason tutkintoja, ja ylimmällä tasolla esimerkiksi käytetään haastattelijoita keskitason kielistudioiden sijaan. Paikkoja ylimmän tason suorittamiseen on siten vähemmän, joten etenkin ylimmällä tasolla mahdolliset turhat ilmoittautumiset saattavat ruuhkauttaa kielitutkintojärjestelmää. Tästä voi aiheutua jonoja sekä tutkinnon järjestäjille edellä kuvattua ylimääräistä työtä ja kustannuksia. Opetushallitukselta saadun tiedon mukaan yleisten kielitutkintojen digitalisointi saattaisi helpottaa ruuhkautumista, mutta toistaiseksi yleiset kielitutkinnot suoritetaan kirjoittaen kynällä paperille.

Valmistelussa on ollut myös vaihtoehto, jossa maksuttomien ilmoittautumiskertojen määrää ei olisi rajattu. Myös rajaamaton maksuton suoritusoikeus jätettiin pois esityksestä lausuntopalautteen seurauksena. Turhat ilmoittautumiset ruuhkauttavat ja kuormittavat kielitutkintojärjestelmää, mikä on ollut esillä myös loppuvuodesta 2022 annetussa yleisiä kielitutkintoja koskevassa hallituksen esityksessä ( HE 230/2022 vp , s. 19–20). Tuolloin nostettiin esille, että tutkinnon järjestäjille aiheutuu ylimääräistä työtä ja kustannuksia siitä, että tutkintotilaisuuksiin ei osallistuta, vaikka niihin on ilmoittauduttu. Tutkinnon järjestävä oppilaitos ei tällöin saa korvausta kaikesta tutkintoa varten tehdystä työstä. Erityisesti viimeisinä viikkoina ennen tutkintopäivää tehdyt siirrot ja perumiset tuottavat järjestäjille turhia kuluja, sillä siinä vaiheessa tutkintopäivän aikataulu ja ryhmäjako on jo vahvistettu ja tilaisuuden valvojat on varattu. Näin ollen valvojakulut ovat samat, vaikka useita osallistujia siirtäisi tai peruisi tulonsa. Tutkintotilaisuuteen osallistumatta jättävä henkilö vie myös usein tutkintopaikan muilta mahdollisilta osallistujilta. Jotta turhia ilmoittautumisia tulisi mahdollisimman vähän ja jotta mahdollisimman moni kielitutkintosuoritusta tarvitseva saisi tutkintotilaisuuksista paikan, maksuttomien ilmoittautumiskertojen määrä on esityksessä rajattu kolmeen.

Lisäksi valmistelussa on ollut esillä lausuntopalautteessa ehdotettu vaihtoehto, jossa maksuttomuus olisi rajattu korkeakoulututkinnon suorittaneisiin. Kielitaitolain 6 §:n perusteella suomen kielen erinomaista taitoa osoittava kielitutkinto tai opinnoilla osoitettu kielitaito vaaditaan pääsääntöisesti valtion henkilöstöltä, jolta edellytetään säädettynä kelpoisuusvaatimuksena korkeakoulututkintoa. Kielitaitovaatimuksista säädetään kuitenkin myös joissakin asetuksissa, ja toisinaan erinomaista kielitaitoa edellytetään myös sellaiseen virkaan, jossa ei ole säädettynä kelpoisuusvaatimuksena korkeakoulututkintoa. Esimerkiksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun valtioneuvoston asetuksen (1373/2018) 32 §:n 3 momentin mukaan ELY-keskusten ruotsinkielisten palveluryhmien virkojen kelpoisuusvaatimuksena on ruotsin kielen erinomainen taito sekä suomen kielen tyydyttävä taito, vaikka muutoin ELY-keskusten virkoihin ei ole säädettyjä kelpoisuusvaatimuksia kuten vaatimusta korkeakoulututkinnosta. Koska erinomaista kielitaitoa ei edellytetä yksinomaan sellaisissa viroissa, joihin on säädettynä kelpoisuusvaatimuksena korkeakoulututkinto, myöskään ehdotettua maksuttomuutta ei ole rajattu ainoastaan korkeakoulututkinnon suorittaneisiin. Sen sijaan esityksen tavoitteiden saavuttamiseksi oikeus maksuttomuuteen on pyritty rajaamaan mahdollisimman samantasoisiin opintoihin, joilla kyseisellä kielellä opiskelleet voivat osoittaa erinomaisen kielitaitonsa. Sen vuoksi erinomaista suomen tai ruotsin kielen taitoa osoittavan valtionhallinnon kielitutkinnon voisivat esityksen mukaan suorittaa maksutta myös ylioppilastutkinnon suorittaneet sekä korkeakoulututkintoa parhaillaan suorittavat.

Valmistelussa on lausuntokierroksen jälkeen ollut esillä myös vaihtoehto, jossa oikeus maksuttomuuteen rajattaisiin vain Suomessa opiskeleviin tai Suomessa tutkintonsa suorittaneisiin. Tällaisten henkilöiden opintotiedot olisivat saatavissa valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä annetun lain mukaisista rekistereistä ja tietovarannoista, minkä vuoksi oikeus maksuttomuuteen olisi mahdollista tarkistaa niistä kielitutkintoon ilmoittautumisen yhteydessä. Kuitenkin voisi olla yhdenvertaisuuden kannalta ongelmallista rajata oikeus maksuttomuuteen sen perusteella, onko henkilö suorittanut ylioppilas- tai korkeakoulututkintonsa Suomessa vai ulkomailla. Myöskään EU-oikeuden mukaisen henkilöiden vapaan liikkuvuuden vuoksi maksuttomuutta ei voida rajata ainoastaan Suomessa tutkinnon suorittaneisiin. Valtionhallinnon kielitutkinnon erinomaisen tason suoritusta tarvitsevat valtionhallinnon virkoihin hakeutuessaan muun muassa äidinkielenään suomea tai ruotsia puhuvat henkilöt, jotka ovat suorittaneet ylioppilas- ja korkeakoulututkintonsa ulkomailla eivätkä siten pysty osoittamaan erinomaista kielitaitoa opinnoillaan.

Lisäksi esillä on ollut vaihtoehto, että ulkomailla suoritetuista tutkinnoista edellytettäisiin esimerkiksi Opetushallituksen päätöstä ulkomailla suoritetun korkeakoulututkinnon tuottamasta virkakelpoisuudesta. Koska esityksen tarkoituksena on helpottaa valtion virkoihin hakeutumista, tutkinnon virkakelpoisuus olisi joka tapauksessa edellytyksenä hakeutumiselle sellaisiin virkoihin, joissa edellytetään säädettynä kelpoisuusvaatimuksena korkeakoulututkintoa ja siten myös erinomaisen kielitaidon osoittamista. Kuitenkaan kielitutkintoa ei tosiasiassa pystyisi suorittamaan maksutta, jos sen edellytyksenä olisi erillinen maksullinen päätös. Lisäksi jos oikeus maksuttomaan kielitutkintoon olisi ehdotetun lain mukaisesti myös korkeakoulututkintoa parhaillaan suorittavilla, keskeneräisistäkään tutkinnoista ei olisi mahdollista saada vastaavia päätöksiä. Siten ei olisi perusteltua vaatia niitä kielitutkintoa varten myöskään korkeakoulututkinnon jo suorittaneilta. Lisäksi valtionhallintoon hakeutumista opintojen jälkeen hidastaisi prosessi, jossa pitäisi odottaa ensin erillistä päätöstä ennen kuin henkilö voi ilmoittautua valtionhallinnon kielitutkintoon maksutta. Riski kielitutkinnon suorittamisesta maksutta ilman maksuttomuuteen oikeuttavia opintoja ei myöskään ole verrattavissa siihen, jos henkilö pääsisi ammattiin ilman vaadittavaa korkeakoulututkintoa.

Esityksellä toteutettaisiin hallitusohjelman kirjausta siitä, että hallitus tekee suomen ja ruotsin kielen taitoa osoittavat valtionhallinnon henkilöstöltä vaadittavat kielitutkinnot maksuttomiksi. Tämän esityksen yhteydessä ei ole ollut mahdollista arvioida laajemmin kielitaitolain tai yleisistä kielitutkinnoista annetun lain muutostarpeita. Valmistelun aikana on kuitenkin ollut esillä seuraavissa kappaleissa esitettyjä huomioita, joita voidaan arvioida tarkemmin erikseen myöhemmin.

Valtionhallinnon henkilöstöltä vaadittavien kielitutkintojen maksuttomuuteen liittyy pääministeri Orpon hallituksen ohjelmassa (s. 59) myös kirjaus, jonka mukaan selvitetään mahdollisuutta tarjota tutkinnot osana korkeakoulututkintoa. Jäljempänä (s. 90) tarkennetaan, että tarkastellaan mahdollisuutta suorittaa suomen ja ruotsin kielen erinomaista taitoa osoittava tutkinto osana yliopisto-opintoja. Tätä vaihtoehtoa kannatettiin muutamassa lausunnossa, ja sen mahdollisuutta voidaan selvittää myöhemmin erikseen.

Ehdotuksen mukaan hyvää ja tyydyttävää kielitaitoa osoittavaan valtionhallinnon kielitutkintoon osallistuminen ja sitä koskeva todistus olisivat edelleen maksullisia. Yhtenä vaihtoehtona olisi säätää myös nämä maksuttomiksi. Tästä aiheutuisi kuitenkin ehdotettua ratkaisua suuremmat kustannukset. Lisäksi mainittujen tutkintojen maksullisuuteen ei liity vastaavia yhdenvertaisuushaasteita kuin erinomaista kielitaitoa osoittavan tutkinnon maksullisuuteen. Suomen tai ruotsin kielen hyvä tai tyydyttävä kielitaito on mahdollista osoittaa korkeakouluopintojen yhteydessä, toisin kuin erinomainen kielitaito. Kielitaitovaatimukset koskevat korostuneesti virkoja, joihin edellytetään korkeakoulututkintoa. Siten tällaiseen virkaan hakeutuvan on mahdollista osoittaa hyvä tai tyydyttävä kielitaito korkeakouluopintojensa yhteydessä riippumatta siitä, millä kielellä hän on saanut koulutuksensa. Toisaalta ulkomailla opiskelleet henkilöt eivät välttämättä voi osoittaa kielitaitoa opintojensa kautta, jolloin he voivat joutua osoittamaan valtion virkaan tarvittavan tyydyttävän tai hyvän kielitaidon kielitutkinnolla.

Myös kielitaitolain 14 §:ssä tarkoitettu todistus vastaavasta kielitaidosta olisi edelleen maksullinen. Pykälässä tarkoitettu todistus erinomaisesta suomen tai ruotsin kielen taidosta voidaan antaa henkilölle, joka hyväksyttävän selvityksen mukaan on aiemmalla toiminnallaan osoittanut vaadittavaa kielitaitoa. Käytännössä tällaisia todistuksia haetaan ja myönnetään varsin vähän. Sinänsä pykälässä tarkoitetun todistuksen säätäminen maksuttomaksi voisi jossain määrin edistää muun muassa ruotsinkielisten ja muiden ruotsiksi koulutuksensa saaneiden henkilöiden hakeutumista valtionhallinnon virkoihin, jos menettely olisi kielitutkintoa kevyempi tapa osoittaa kielitaito. Mahdollisuus antaa todistus vastaavasta kielitaidosta aiemman toiminnan perusteella on kuitenkin Opetushallituksen mukaan osoittautunut vuosien varrella toimimattomaksi, sillä todistusta haetaan kirjallisen selvityksen pohjalta eivätkä kirjalliset dokumentit riitä suullisen kielitaidon osoittamiseen. Tämän vuoksi Opetushallitus on tuonut esiin vaihtoehdon, että kielitaitolaista poistettaisiin kokonaan mahdollisuus antaa todistus vastaavasta kielitaidosta. Käytännössä todistuksia ei juurikaan anneta edellä mainituista syistä johtuen, jolloin vaihtoehtona on kielitutkinnon suorittaminen. Todistusten hakeminen aiheuttaa kuitenkin kustannuksia Opetushallitukselle, ja todistuksen säätäminen maksuttomaksi aiheuttaisi lisäkustannuksia verrattuna nyt esitettyyn.

Kielitaitolain 14 §:ssä säädetään myös ulkomailla suoritettujen kieliopintojen rinnastamisesta valtionhallinnon kielitutkintoon kielitutkintolautakunnan päätöksellä. Tältä osin on huomioitava, että myös esimerkiksi ulkomaisen tutkinnon tunnustamista koskevasta päätöksestä peritään pääsääntöisesti maksu. On perusteltua, että vastaavasti myös ulkomailla suoritettujen kieliopintojen rinnastamista koskeva päätös on maksullinen.

6Lausuntopalaute

Lausuntokierroksella 1.11.–15.11.2023 olleessa esitysluonnoksessa ehdotettiin, että maksuttomasti voisi suorittaa ylimmän tason valtionhallinnon kielitutkinnon ja yleisen kielitutkinnon suomen ja ruotsin kielessä. Tämä tarkoitti valtionhallinnon kielitutkinnon erinomaista taitotasoa sekä yleisten kielitutkintojen suomen ja ruotsin kielen ylintä tasoa. Yleisten kielitutkintojen ylin taso kattaa taitotasot 5 ja 6, joista taitotaso 6 rinnastetaan lainsäädännössä valtionhallinnon kielitutkinnon erinomaiseen tasoon. Maksuttomuuden edellytykseksi ei ehdotettu ylioppilastutkintoa tai korkeakoulututkintoa, vaan maksuttomuutta ehdotettiin kaikkiin ylimmän tason kielitutkintoihin suoritetuista opinnoista riippumatta. Lisäksi ehdotettiin, että yleisen kielitutkinnon ylimmän tason suomen tai ruotsin kielen suoritukseen voisi jatkossa myös hakea oikaisua maksutta, toisin kuin nykyisin. Näiden muutosten toteuttamiseksi esityksessä ehdotettiin muutettavaksi kielitaitolain 12 §:ää ja yleisistä kielitutkinnoista annetun lain 11 §:ää, joissa säädetään tutkintojen maksuista.

Lausuntopalautteessa kannatettiin esityksen tavoitetta edistää äidinkieleltään suomen- ja ruotsinkielisten yhdenvertaisuutta valtion virkoihin hakeuduttaessa. Lausuntopalautteen perusteella ehdotetuilla muutoksilla ei kuitenkaan olisi päästy tavoiteltuun tulokseen sen vuoksi, että muutokset olisivat johtaneet kielitutkintojärjestelmien ruuhkautumiseen. Useassa lausunnossa nostettiin esiin huoli siitä, että ylimmän tason maksuttomuus ohjaisi kokelaita hakemaan vääräntasoiseen tutkintoon erityisesti yleisten kielitutkintojen keskitason tutkinnoista, jotka ovat jo nykyisin ruuhkautuneita. Lausuntopalautteen perusteella kielitutkintojärjestelmät ja niiden käytettävissä olevat resurssit eivät kestä osallistujamäärien kasvua ylimmillä tasoilla. Tämä johtaisi siihen, että ylimmän tason tutkintoja eivät välttämättä pääsisi suorittamaan ne, jotka sitä tarvitsisivat, vaikka tutkinto olisikin heille maksuton.

Lausuntopalautteen mukaan kielitutkintojärjestelmän ruuhkautumisen välttämiseksi olisi säädöksiin rajattava tarkemmin ehdotettujen muutosten kohderyhmät. Opetushallitus ehdotti rajaamaan maksuttomuuden valtionhallinnon erinomaisen taidon tutkintoihin tai korkeakoulututkinnon suorittaneisiin. Soveltavan kielentutkimuksen keskuksen lausunnossa oli esillä vaihtoehto, jossa rajattaisiin maksuttomiin kielitutkintoihin ilmoittautumista esimerkiksi ensikielen mukaan ja sen perusteella, onko ilmoittautuja tulossa tutkintoon osoittaakseen kielitaidon valtion virkatehtävien hoitamista varten. Opetushallituksen mukaan myös maksuttomien tutkintojen kohdalla muutoksenhaun pitäisi olla maksullista sekä valtionhallinnon kielitutkinnoissa että yleisissä kielitutkinnoissa sen aiheuttaman työmäärän vuoksi.

Lausunnoissa oltiin toisaalta huolissaan myös siitä, että ehdotetut muutokset ovat perusteltuja virantäytön näkökulmasta, mutta pulmallisia kielitutkintojärjestelmän kokonaisuuden ja yhdenvertaisuuden kannalta ajatellen tilanteita, joissa kielitutkintoja suoritetaan alemmilla tasoilla tai muita tarkoituksia kuin viranhakua varten. Sama koskee myös mahdollisia tarkempia rajauksia. Muutamassa lausunnossa kannatettiin vaihtoehtoa, jossa selvitettäisiin mahdollisuutta suorittaa suomen ja ruotsin kielen erinomaista taitoa osoittava tutkinto osana korkeakouluopintoja.

Lausuntokierroksen jälkeen on selvitetty vaihtoehtoja rajata maksuttomuutta alun perin ehdotettua tarkemmin, jotta muutoksilla saavutettaisiin esityksen tavoitteet. Sen perusteella on päädytty esittämään rajatumpaa poikkeusta kielitutkintojen maksullisuuteen. Ruuhkautumisen välttämiseksi esityksessä ei ehdoteta rajaamatonta maksuttomuutta kaikkiin ylimmän tason kielitutkintoihin, vaan maksuttomuus ehdotetaan rajattavaksi valtionhallinnon kielitutkintojen ylimpään tasoon tietyissä tilanteissa. Maksuttomuus olisi lisäksi rajattu kolmeen ilmoittautumiskertaan, millä on tarkoitus estää ainakin toistuvia ilmoittautumisia vääräntasoiseen tutkintoon.

Lausuntokierroksella valtiovarainministeriö lausui, että jatkovalmistelussa on täydennettävä ehdotettujen muutosten kokonaiskustannuksia ja niiden rahoitusta. Lisäksi valtiovarainministeriö katsoi lausunnossaan, että julkisoikeudellisista suoritteista tulee lähtökohtaisesti periä maksut valtion maksuperustelain mukaisesti. Tämä on jatkovalmistelussa otettu huomioon rajaamalla maksuttomuutta aiempaa tiukemmin ehdotettujen muutosten kohderyhmään eli heihin, jotka tarvitsevat erinomaisen tason kielitutkinnon hakeutuakseen valtionhallinnon virkoihin. Lisäksi ehdotuksessa on täsmennetty kokonaiskustannuksia Opetushallitukselta saatujen lukujen mukaisesti sekä kustannusten rahoitusta.

Opetushallitus toi lausunnossaan esiin, että valtionhallinnon erinomaisen taidon tutkintotilaisuudet julkaistaan oph.fi-sivustolla ja ilmoittautumisjärjestelmässä puoleksi vuodeksi kerrallaan. Ilmoittautuminen tutkintoihin avataan julkaisun yhteydessä. Kevään tutkintotilaisuudet julkaistaan marras-joulukuussa ja syksyn tutkintotilaisuudet huhti-toukokuussa. Opetushallituksen mukaan toimeenpanoa varten tarvitaan aikaa toteuttaa tietojärjestelmien muutostyöt, Opetushallituksen sisäiset muutokseen liittyvät prosessit sekä asiakastiedotus. Jatkovalmistelun aikana Opetushallitus on ehdottanut lain voimaantulon ajankohdaksi aikaisintaan vuoden 2025 alkua tietoteknisten muutosten vaatiman ajan vuoksi.

7Säännöskohtaiset perustelut

12 §.Maksut. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan kielellistä muutosta kohtaan säädetään tarkemmin opetusministeriön asetuksella . Uusi muotoilu olisi annetaan tarkempia säännöksiäopetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella. Ministeriön nimi päivitettäisiin vastaamaan nykyistä nimeä, ja asetuksenantovaltuus muutettaisiin samalla vastaamaan vakiintunutta muotoilua. Ruotsinkielisestä momentista muutettaisiin lisäksi termi offentligrättslig betalning termiksi offentligrättslig prestation , koska jälkimmäinen on valtion maksuperustelaissa käytetty ruotsinkielinen termi ja määritelty maksuperustelain 3 §:n 2 kohdassa.

Lisäksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi uudet 2 ja 3 momentti. Uudessa 2 momentissa säädettäisiin poikkeuksesta kielitutkinnon maksullisuuteen. Ehdotetun 2 momentin mukaan suomen tai ruotsin kielen erinomaista taitoa osoittavaan valtionhallinnon kielitutkintoon osallistumisesta ja tällaista tutkintoa koskevasta lautakunnan päätöksestä ei perittäisi maksua tietyissä samankaltaisissa tilanteissa, joissa suomen tai ruotsin kielellä koulutuksensa saaneet voivat osoittaa kyseisen kielen erinomaista kielitaitoa opinnoillaan. Kielitaitoasetuksen 15 §:n mukaan tutkintoa, jolla osoitetaan suomen tai ruotsin kielen erinomainen suullinen ja kirjallinen taito, ei vaadita siltä, joka on kyseisellä kielellä 1) saanut 20 §:n mukaisen koulusivistyksensä ja suorittanut korkeakoulussa kypsyysnäytteen; 2) suorittanut ylioppilastutkinnon, johon sisältyy vähintään arvosana magna cum laude approbatur kyseisessä kielessä suoritetussa äidinkielen kokeessa; taikka 3) suorittanut ylioppilastutkinnon, johon sisältyy vähintään arvosana eximia cum laude approbatur suomi toisena kielenä tai ruotsi toisena kielenä -kokeessa. Ehdotetussa uudessa 2 momentissa oikeus maksuttoman erinomaisen valtionhallinnon kielitutkinnon suorittamiseen sidottaisiin mahdollisimman samantasoisiin opintoihin.

Useimmissa valtion viranomaisissa edellytetään korkeakoulututkinnon suorittaneilta nykyisin kielitaitolain 6 §:n perusteella suomen kielen erinomaista ja ruotsin kielen tyydyttävää taitoa. Näin ollen ruotsiksi koulutuksensa saaneet henkilöt joutuvat tällaisiin virkoihin hakeutuessaan osoittamaan kielitaitonsa erillisellä kokeella. Sama koskee myös muun muassa henkilöitä, jotka ovat suorittaneet opintonsa ulkomailla ja joutuvat valtion virkoihin hakeutuessaan useimmiten osoittamaan erikseen sekä suomen kielen erinomaisen taidon että ruotsin tyydyttävän taidon. Sen sijaan tällaisiin virkoihin hakeutuvat suomenkielisen koulutuksen saaneet voivat osoittaa tarvittavan ruotsin kielen taitonsa (tyydyttävä tai hyvä taito) yliopisto-opintojen kautta. Erinomaista kielitaitoa osoittavan valtionhallinnon kielitutkinnon maksuttomuus voisi tukea ruotsin kielellä tai ulkomailla koulutuksensa saaneiden henkilöiden edellytyksiä osoittaa kielitaitolaissa edellytetty kielitaito ja siten edistää näiden henkilöiden hakeutumista valtion viranomaisten palvelukseen.

Maksuttomuuteen oikeuttavat tiedot voitaisiin todentaa ilmoittautumisen yhteydessä esimerkiksi valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä annetun lain mukaisista opinto- ja tutkintorekistereistä niiden tutkintojen kohdalla, joiden tiedot ovat näissä rekistereissä ja tietovarannoissa. Kyseisessä laissa tarkoitettuihin rekistereihin ja tietovarantoihin sisältyviä tietoja voidaan 29 §:n 2 momentin mukaan luovuttaa viranomaiselle opinto- ja tutkintotietojen luovutuspalvelun avulla viranomaisen lakiin tai laissa säädettyyn tehtävään perustuvan tiedonsaantioikeuden nojalla. Lainkohdan perustelujen ( HE 72/2017 vp , s. 51–52) mukaan kunkin viranomaisten tehtävistä ja niihin liittyvistä tiedonsaantioikeuksista ja tietojen toimitusvelvollisuuksista säädetään asianomaisessa lainsäädännössä. Perusteluissa viitataan myös siihen, että viranomainen voi julkisuuslain 29 §:n 3 momentin mukaan avata toiselle viranomaiselle teknisen käyttöyhteyden henkilörekisterinsä sellaisiin tietoihin, jotka toisen viranomaisen on laissa erikseen säädetyn velvollisuuden mukaan otettava päätöksenteossaan huomioon. Kyseinen julkisuuslain momentti on nykyisin kumottu ja tietojen antamisesta teknisen rajapinnan ja katseluyhteyden avulla säädetään julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetussa laissa. Opetushallitus vastaa kielitaitolain 11 §:n 1 momentin mukaan valtionhallinnon kielitutkintojen ylläpitämisestä ja kehittämisestä sekä toimeenpanon valvonnasta. Momentin perustelujen ( HE 92/2002 , s. 113) mukaan tarkoituksena on ollut tällä säädöksellä antaa Opetushallitukselle lain ja asetuksen puitteissa valtuudet hoitaa valtionhallinnon kielitutkintojen hallintoa, kehittämistä ja toimeenpanon valvontaa kokonaisvaltaisesti. Näiden säännösten perusteella Opetushallituksella olisi oikeus saada valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä annetun lain mukaisista rekistereistä ja tietovarannoista välttämättömät tiedot käytettäväksi kielitutkintojen maksuttomuuden toteuttamiseksi.

Ehdotetun 2 momentin 1 kohdan mukaan suomen tai ruotsin kielen erinomaista taitoa osoittavaan valtionhallinnon kielitutkintoon voisi osallistua maksutta ensinnäkin silloin, jos on suorittanut ylioppilastutkinnosta annetussa laissa (502/2019) tarkoitetun tutkinnon tai vastaavan ulkomaisen tutkinnon. Tämän kohdan perusteella esimerkiksi ruotsin kielellä ylioppilastutkinnon suorittaneet voisivat suorittaa maksutta suomen kielen erinomaista kielitaitoa osoittavan kielitutkinnon. Samoin ulkomailla vastaavan tutkinnon suorittaneet voisivat maksutta osoittaa kielitutkinnolla erinomaisen suomen tai ruotsin kielen taitonsa. Vaikka kielitaitoasetuksen 15 §:n mukaan erinomaisen kielitaidon osoittamiseen vaaditaan vähintään magna cum laude approbatur äidinkielen kokeesta tai eximia cum laude approbatur suomi tai ruotsi toisena kielenä -kokeesta, oikeutta maksuttomaan kielitutkintoon ei kuitenkaan sidottaisi tiettyihin ylioppilastutkinnon arvosanoihin vaan ylioppilastutkinnon suorittamiseen ylipäätään. Ylioppilastutkinnosta annetussa laissa tarkoitetuilla tutkinnoilla tarkoitetaan paitsi suomalaista ylioppilastutkintoa, myös kyseisen lain 25 §:n mukaisia eräitä ylioppilastutkintoa tasoltaan vastaavia tutkintoja. Lain 25 §:n mukaan lukiolaissa tarkoitetun koulutuksen päätteeksi suoritettu International Baccalaureate-, Reifeprüfung- tai Deutsche Internationale Abitur -tutkinto sekä Eurooppa-koulujen eurooppalainen ylioppilastutkinto tuottavat samat oikeudet kuin ylioppilastutkinnosta annetussa laissa tarkoitetun ylioppilastutkinnon suorittaminen. Hallituksen esityksen (32/2017 vp, s. 4) perusteella näillä oikeuksilla on tarkoitettu erityisesti yleistä jatko-opintokelpoisuutta korkeakouluihin ja ulkomaisen koulutuksen tuottamasta kelpoisuudesta korkeakouluopintoihin säädetään yliopistolaissa (558/2009) ja ammattikorkeakoululaissa (932/2014) erikseen. Kielitaitolakiin ehdotetun uuden 2 momentin 1 kohdan myötä lukiolain 25 §:n mukaisen tutkinnon suorittaneilla olisi myös sama oikeus maksuttomaan erinomaisen tason valtionhallinnon kielitutkintoon. Momentin 1 kohdassa tarkoitettuja vastaavia ulkomaisia tutkintoja olisivat esimerkiksi korkeakoulukelpoisuuden antavat tutkinnot, joista säädetään yliopistolain 37 §:n 1 momentin 3 kohdassa sekä ammattikorkeakoululain 25 §:n 1 momentin 3 kohdassa. Korkeakoulukelpoisuutta tulkitsevat käytännössä korkeakoulut opiskelijavalintojen yhteydessä, jolloin korkeakoulukelpoisuutta ei kuitenkaan samalla tavoin pystyttäisi arvioimaan kielitutkintoihin ilmoittautumisen yhteydessä. Niistä tutkinnoista, jotka eivät ole todennettavissa valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä annetun lain mukaisista rekistereistä ja tietovarannoista, voitaisiin kielitutkintoon ilmoittautumisen yhteydessä tarvittaessa edellyttää esimerkiksi omasanaista selvitystä tutkinnosta tai tutkintotodistusta. Kielitutkintoon ilmoittautuessa voitaisiin myös edellyttää esimerkiksi, että henkilöllä olisi kokeeseen tullessa mukana henkilöllisyystodistuksen lisäksi tutkintotodistus 1 kohdassa tarkoitetusta tutkinnosta. Tällaiset käytännöt voisivat estää vääriä ilmoittautumisia maksuttomiin kielitutkintoihin rasittamatta kuitenkaan kovin paljon tutkintojärjestelmää.

Ehdotetun uuden 2 momentin 2 kohdassa säädettäisiin, että suomen tai ruotsin kielen erinomaista taitoa osoittavaan valtionhallinnon kielitutkintoon voisivat osallistua maksutta myös korkeakoulututkintoa suorittavat. Korkeakoulututkinnoilla tarkoitetaan sellaisia tutkintoja, jotka täyttävät kelpoisuusedellytyksen julkiseen virkaan vaadittavasta korkeakoulututkinnosta. Tällaisista korkeakoulututkinnoista on säädetty tarkemmin korkeakoulututkintojen järjestelmästä annetun asetuksen (464/1998) 10 §:ssä. Erityisesti alemman korkeakoulututkinnon yhteydessä maksuttomuudella kompensoitaisiin sitä, ettei erinomaista kielitaitoa ole mahdollista osoittaa hyvän ja tyydyttävän kielitaidon tavoin kursseilla tai kielikokeilla, jotka yleensä suoritetaan juuri osana alempaa korkeakoulututkintoa. Toisaalta kielitutkinnon voisi suorittaa maksutta myös muiden sellaisten korkeakoulututkintojen aikana, jotka tuottavat kelpoisuuden valtion virkoihin, joihin edellytetään säädettynä kelpoisuusvaatimuksena korkeakoulututkintoa. Jos valtionhallinnon virkoihin vaadittavan kielitutkinnon voisi näin suorittaa maksutta jo ennen korkeakoulusta valmistumista, se mahdollistaisi virkojen hakemisen heti valmistumisen jälkeen. Tällöin korkeakoulututkinnon suorittamisen jälkeen ei tarvitsisi ensin odottaa erillisen kielitutkinnon suorittamista ja tuloksia, toisin kuin todennäköisesti silloin, jos kielitutkinnon maksuton suorittaminen edellyttäisi ensin valmista korkeakoulututkintoa. Käytännössä kielitutkinnon suorittaisivat opintojensa aikana ehdotetun 2 kohdan nojalla todennäköisesti sellaiset henkilöt, joilla on jo korkeakouluopinnot aloittaessaan varsin hyvä suomen tai ruotsin kielen taito, sillä erinomaisen kielitaidon hankkiminen vie aikaa. Kyseessä olisivat esimerkiksi Suomessa ruotsiksi ylioppilastutkinnon suorittaneet tai ruotsiksi korkeakoulututkintoa suorittavat. Äidinkieleltään suomen- tai ruotsinkielisiä henkilöitä myös suorittaa korkeakoulututkintojaan ulkomailla. Jotta myös esimerkiksi tällaiset henkilöt voisivat suorittaa valtionhallinnon virkoihin vaadittavan kielitutkinnon jo opiskeluaikanaan, ehdotettua 2 kohtaa ei rajattaisi koskemaan vain Suomessa suoritettavia opintoja. Ulkomailla suoritettujen korkeakouluopintojen tuottamasta kelpoisuudesta virkaan tai tehtävään säädetään laissa ulkomailla suoritettujen korkeakouluopintojen tuottamasta virkakelpoisuudesta (1385/2015) . Keskeneräisistä tutkinnoista ei kuitenkaan tehdä rinnastuspäätöksiä. Niistä opinnoista, jotka eivät ole todennettavissa valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä annetun lain mukaisista rekistereistä ja tietovarannoista, voitaisiin kielitutkintoon ilmoittautumisen yhteydessä tarvittaessa edellyttää esimerkiksi omasanaista selvitystä opiskelusta tai läsnäolotodistusta. Kielitutkintoon ilmoittautuessa voitaisiin myös edellyttää esimerkiksi, että henkilöllä olisi kokeeseen tullessa mukana henkilöllisyystodistuksen lisäksi ulkomaisen korkeakoulun antama opiskelijakortti tai läsnäolotodistus. Kuten kohdassa 1, tällaiset käytännöt voisivat estää vääriä ilmoittautumisia maksuttomiin kielitutkintoihin rasittamatta kuitenkaan kovin paljon tutkintojärjestelmää.

Ehdotetun uuden 2 momentin 3 kohdan mukaan erinomaista suomen tai ruotsin kielen taitoa osoittavaan valtionhallinnon kielitutkintoon osallistuminen olisi maksutonta myös korkeakoulututkinnon suorittaneille henkilöille. Rajauksen taustalla olisi se, että erinomaisen suomen tai ruotsin kielen taidon voi osoittaa muun muassa kyseisellä kielellä suoritettavien korkeakouluopintojen yhteydessä. Erinomaista suomen tai ruotsin kielen taitoa osoittavan valtionhallinnon kielitutkinnon voisi näin suorittaa maksutta myös korkeakouluopintojen jälkeen. Ehdotetun 3 kohdan perusteella kielitutkinnon voisivat suorittaa maksutta myös sellaiset henkilöt, jotka ovat suorittaneet korkeakoulututkintonsa jo aiemmin. Korkeakoulututkinnoilla tarkoitettaisiin samoja tutkintoja kuin 2 kohdassa, eikä niitäkään rajattaisi Suomessa suoritettuihin korkeakoulututkintoihin. Vastaavasti kuin 1 ja 2 kohdissa, kielitutkintoon ilmoittautumisen yhteydessä voitaisiin tarvittaessa edellyttää esimerkiksi omasanaista selvitystä tutkinnosta tai tutkintotodistusta, jos opinnot eivät ole todennettavissa kansallisista opinto- ja tutkintorekistereistä. Kielitutkintoon ilmoittautuessa voitaisiin myös edellyttää esimerkiksi, että henkilöllä olisi kokeeseen tullessa mukana henkilöllisyystodistuksen lisäksi tutkintotodistus.

Ehdotetun uuden 2 momentin kohtien 1–3 mukaisissa tilanteissa maksutonta olisi tutkintoon osallistumisen lisäksi samoin esimerkiksi tällaista tutkintoa koskeva kielteinen päätös.

Uudessa ehdotetussa 3 momentissa maksuttomuus ehdotetaan rajattavaksi kolmeen ilmoittautumiskertaan. Momentissa säädettäisiin, että 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa tutkintoon saisi ilmoittautua maksutta kolme kertaa. Maksuttomat kerrat ehdotetaan sidottaviksi nimenomaan ilmoittautumiseen, koska jo tutkintoon ilmoittautuminen vie kielitutkintojärjestelmän resursseja. Tämän vuoksi olisi tärkeää rajata maksutonta ilmoittautumista niin, että se kannustaisi tutkintoon maksuttomasti ilmoittautuneita myös osallistumaan tutkintoon. Kolme maksutonta ilmoittautumista myös mahdollistaisi hylätyn kokeen uusimisen maksuttomasti kahdella myöhemmällä tutkintokerralla, mutta toisaalta estäisi toistuvia ilmoittautumisia kielitutkintoon ennen kuin oma kielitaito on riittävällä tasolla tutkinnon suorittamiseksi. Valtionhallinnon kielitutkintojen suullisen, kirjallisen ja ymmärtämisen taidon tutkinnot voidaan suorittaa joko yhdessä tai erikseen, joten maksutta saisi ilmoittautua jokaiseen erinomaisen tason osakokeeseen kolme kertaa. Siten maksuttomuuteen oikeutettu henkilö voisi esimerkiksi ilmoittautua maksutta suullisen taidon osakokeeseen kolmesti ja sen lisäksi erikseen kolmesti maksutta kirjallisen taidon osakokeeseen. Lain tultua voimaan kolme maksutonta ilmoittautumiskertaa olisivat käytettävissä myös siinä tapauksessa, vaikka henkilöllä olisi aiempia hylättyjä tutkintosuorituksia ennen lain voimaantuloa.

Muissa tilanteissa erinomaista kielitaitoa osoittavaan valtionhallinnon kielitutkintoon osallistuminen ja sitä koskeva todistus olisivat edelleen maksullisia. Myös hyvää ja tyydyttävää kielitaitoa osoittavaan tutkintoon osallistuminen ja sitä koskeva todistus olisivat edelleen maksullisia. Samoin maksullinen olisi edelleen lain 14 §:ssä tarkoitettu todistus vastaavasta kielitaidosta.

Opetushallituksen ja sen erillisyksiköiden suoritteiden maksullisuudesta annetun opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksen 1 §:ssä säädetään tutkintoon osallistumisesta perittävän maksun suuruudesta. Tällä hetkellä tutkintolautakunnalle suoritettavasta tutkinnosta peritään tutkintokohtainen osallistumismaksu 257 euroa. Myös tutkintoa koskevasta kielteisestä päätöksestä peritään maksu. Vaikka ehdotetut poikkeukset tulisivat sovellettavaksi suoraan lain nojalla ilman asetuksen muuttamista, asetukseen lisättäisiin informatiivinen maininta maksun perimättä jättämisestä ehdotetun 2 momentin mukaisissa tilanteissa. Vastaava ratkaisu on omaksuttu kyseisen asetuksen 4 §:n 2 momentissa, jossa viitataan siihen, että ylioppilastutkintomaksun perimättä jättämisestä oppivelvollisuuslain (1214/2020) 16 §:ssä tarkoitetulta maksuttomaan koulutukseen oikeutetulta kokelaalta säädetään ylioppilastutkinnosta annetun lain 20 §:n 4 momentissa.

Voimaantulosäännös . Lainkohta sisältää voimaantulosäännöksen sekä siirtymäsäännöksen. Lakia sovellettaisiin sen voimaantulon jälkeen järjestettäviin kielitutkintoihin. Siirtymäsäännöksen mukaan lakia sovelletaan lain voimaan tultua järjestettyihin kielitutkintoihin myös silloin, jos henkilö on ilmoittautunut tutkintoon ennen tämän lain voimaan tuloa. Siten tutkinnon maksullisuuden kannalta ei olisi merkitystä sillä, ilmoittautuuko henkilö tutkintoon ennen lain voimaan tuloa vai sen jälkeen.

8Lakia alemman asteinen sääntely

Kielitaitolain 12 §:ssä säädetään, että kielitutkintolautakunnan järjestämään kielitutkintoon osallistumisesta ja lautakunnan päätöksistä sekä tutkintosuoritusten vastaanottajan järjestämään tutkintoon osallistumisesta peritään maksu julkisoikeudellisena suoritteena valtion maksuperustelain mukaisesti. Kyseisen pykälän mukaan maksun suuruudesta säädetään tarkemmin opetusministeriön asetuksella. Ehdotettujen poikkeusten mukaisissa tilanteissa valtionhallinnon kielitutkintojen erinomaisesta tasosta ei kuitenkaan poikkeuksellisesti enää perittäisi maksua maksuperustelain mukaisesti siten kuin asetuksessa säädetään.

Valtionhallinnon kielitutkinnon erinomaisen tason maksusta säädetään Opetushallituksen ja sen erillisyksiköiden suoritteiden maksullisuudesta annetun opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksen 1 §:n 1 momentin 10 kohdassa. Tällä hetkellä tutkintolautakunnalle suoritettavasta tutkinnosta peritään tutkintokohtainen osallistumismaksu 257 euroa. Myös tutkintoa koskevasta kielteisestä päätöksestä peritään maksu. Ehdotetut muutokset eivät vaikuttaisi tähän kohtaan, koska kaikki erinomaisen tason tutkinnot eivät ehdotettujen muutosten myötä muuttuisi maksuttomiksi. Maksullisuus olisi laissa edelleen pääsääntönä myös erinomaisen tason tutkintojen kohdalla, ja ehdotetut muutokset olisivat poikkeuksia tähän pääsääntöön. Vaikka ehdotetut poikkeukset tulisivat sovellettavaksi suoraan lain nojalla ilman asetuksen muuttamista, asetukseen lisättäisiin informatiivinen maininta maksun perimättä jättämisestä ehdotetun 2 momentin mukaisissa tilanteissa. Vastaava ratkaisu on omaksuttu kyseisen asetuksen 4 §:n 2 momentissa, jossa viitataan siihen, että ylioppilastutkintomaksun perimättä jättämisestä oppivelvollisuuslain 16 §:ssä tarkoitetulta maksuttomaan koulutukseen oikeutetulta kokelaalta säädetään ylioppilastutkinnosta annetun lain 20 §:n 4 momentissa.

9Voimaantulo

Ehdotetaan, että lait tulevat voimaan 1.7.2024. Jotta tutkinnon voisi siitä alkaen suorittaa maksutta ilmoittautumisajankohdasta riippumatta, ehdotettu laki sisältää siirtymäsäännöksen, jossa lain soveltaminen kytkettäisiin lain voimaan tultua järjestettyihin kielitutkintoihin. Siirtymäsäännöksen mukaan ehdotettua lakia sovellettaisiin lain voimaan tultua järjestettyihin kielitutkintoihin myös silloin, jos henkilö on ilmoittautunut tutkintoon ennen tämän lain voimaan tuloa. Maksu suoritetaan nykyisin samalla, kun tutkintoihin ilmoittaudutaan. Voimaantuloon vaikuttaa kuitenkin myös se, millä aikataululla Opetushallitus saa toteutettua tarvittavat muutokset ilmoittautumisjärjestelmään.

10Toimeenpano ja seuranta

Ehdotetut muutokset ilmoittautumisen yhteydessä suoritettavaan maksuun toimeenpanisi Opetushallitus, joka huolehtii valtionhallinnon kielitutkintojen ilmoittautumisista. Muutosten tultua voimaan seurattaisiin sen vaikutuksia Opetushallitukseen, kielitutkintolautakuntiin ja suoritettuihin valtionhallinnon kielitutkintoihin. Erityisesti seurattaisiin yhdessä Opetushallituksen kanssa, ettei maksuttomuus kannusta ilmoittautumaan vääräntasoisiin tutkintoihin ja ettei sillä ole tutkintojärjestelmää kuormittavia vaikutuksia. Toisaalta olisi arvioitava myös sitä, hakeutuvatko esityksen kohderyhmään kuuluvat suorittamaan valtionhallinnon erinomaisen tason tutkintoa myös yleisten kielitutkintojen puolelta. Ohjauksella tulisi pyrkiä siihen, että tieto maksuttoman kielitutkinnon mahdollisuudesta tavoittaa esityksen kohderyhmän.

11Suhde talousarvioesitykseen

Ehdotetut muutokset eivät lisäisi valtiontalouden kustannuksia tai määrärahatarvetta. Vuosia 2025–2027 koskevaan tarkistettuun kehyspäätökseen sisältyy pysyvä 72 000 euron määrärahalisäys Opetushallituksen toimintamenoihin. Kuluvalle vuodelle tarvittava lisämääräraha ja vuodesta 2025 lukien edellä mainitun summan mahdollisesti ylittävä osa rahoitettaisiin opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan kehyksen sisältä. Kustannusten taustalla olevat tiedot ja arviot on kuvattu tarkemmin jaksossa 4.2.1 Taloudelliset vaikutukset.

12Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

Esityksessä ehdotetuilla muutoksilla olisi merkitystä erityisesti perustuslain 6 §:n mukaisen yhdenvertaisuuden kannalta. Perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Tämä yleinen yhdenvertaisuuslauseke sisältää mielivallan kiellon ja vaatimuksen samanlaisesta kohtelusta samanlaisissa tapauksissa. Pykälän 2 momentissa säädetyn syrjintäkiellon mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Esitettyjen muutosten tarkoituksena olisi lisätä erityisesti ruotsinkielisten yhdenvertaisia mahdollisuuksia hakeutua valtionhallinnon tehtäviin siten, että he voivat osoittaa kelpoisuusvaatimuksena olevan erinomaisen suomen kielen taidon maksuttomalla kielitutkinnolla. Lisäksi esitys edistäisi yhdenvertaisia edellytyksiä osoittaa kielitaitonsa ja hakeutua valtionhallinnon palvelukseen niiden henkilöiden kohdalla, jotka ovat saaneet koulutuksensa ulkomailla.

Esitys liittyy myös perustuslain 17 §:ssä turvattuihin kielellisiin oikeuksiin. Perustuslain 17 §:n 1 momentin mukaan Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Momentissa lausutaan maan virallisen kaksikielisyyden periaate, ja se sisältää ajatuksen kansalliskielten yhdenvertaisuudesta ( HE 309/1993 vp , s. 65). Perustuslain 17 §:n 2 momentin mukaan jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä turvataan lailla. Julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan. Momentin toisen virkkeen säännös sisältää julkiseen valtaan kohdistuvan perustuslaillisen toimeksiannon huolehtia suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan. Säännös edellyttää paitsi kielten muodollisesti yhdenvertaista kohtelua, myös suomen- ja ruotsinkielisen väestön tosiasiallisen tasa-arvon turvaamista ( HE 309/1993 vp , s. 65). Esitetyillä muutoksilla vahvistettaisiin ruotsinkielisten henkilöiden edellytyksiä hakeutua valtionhallinnon palvelukseen, mikä vahvistaisi myös perustuslain 17 §:ssä edellytettyä väestöryhmien tosiasiallista tasa-arvoa. Lisäksi edistämällä ruotsinkielisten tai ruotsiksi koulutuksensa saaneiden henkilöiden hakeutumista valtionhallinnon palvelukseen voidaan vahvistaa viranomaisten edellytyksiä toteuttaa kielellisiä oikeuksia muun muassa antamalla palvelua molemmilla kansalliskielillä.

Lisäksi ehdotettuihin muutoksiin liittyvät perustuslain 80 §:n 1 momentti ja 81 §:n 2 momentti. Perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan lailla on säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Perustuslakivaliokunta on korostanut lausunnoissaan (ks. esim. PeVL 10/2014 vp, s. 3–4; PeVL 35/2005 vp, s. 4; PeVL 46/2002 vp, s. 8; PeVL 40/2002 vp, s. 5–7), että yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteiden kuten muidenkin lain alaan kuuluvien asioiden pitää pohjautua lakiin eikä yleisiä oikeussääntöjä tällaisista asioista voida säätää asetuksilla. Perusteista säätäminen lain tasoisesti on perustuslakivaliokunnan mukaan edellytyksenä sille, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Perustuslain 81 §:n 2 momentissa säädetään, että valtion viranomaisten virkatoimien, palvelujen ja muun toiminnan maksullisuuden sekä maksujen suuruuden yleisistä perusteista säädetään lailla. Maksullisuudesta sekä maksujen suuruuden yleisistä perusteista säätäminen on siten perustuslaissa säädetty lain alaan kuuluvaksi asiaksi. Näitä sääntelee yleislakina valtion maksuperustelaki. Valtionhallinnon kielitutkintojen maksujen sääntelyä on lisäksi täydennetty kielitaitolain 12 §:ssä. Sen mukaan kielitutkintolautakunnan järjestämään kielitutkintoon osallistumisesta ja lautakunnan päätöksistä sekä tutkintosuoritusten vastaanottajan järjestämään tutkintoon osallistumisesta peritään maksu julkisoikeudellisena suoritteena valtion maksuperustelain mukaisesti ja maksun suuruudesta säädetään tarkemmin opetusministeriön asetuksella. Pykälän perusteluista (HE s. 92/2002 vp, s. 114) ilmenee, että säännös on otettu kielitaitolakiin, jotta se koskisi myös yksittäisten tutkintosuoritusten vastaanottajien suoritteista perittäviä maksuja. Säännöksen perusteluissa todetaan tarkoituksena olleen, että valtionhallinnon kielitutkinnoista perittävät maksut vastaisivat suoritteiden omakustannusarvoa.

Edellä mainituilla perusteilla lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Ponsi

Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

12 §Maksut